Lue keskustelun säännöt.
Kaikki hyvin, silti ero?
antro
30.11.2016 |
Olen 28-v mies. Kuusi vuotta yhdessä vaimoni kanssa ja meillä on 2,5v tytär, omistusasunto. Mikään ei oikeastaan ole huonosti, mutta viimeaikoina minusta on tuntunut ettei vaimoni ehkä ole minulle se oikea ihminen. Ei meillä ole viime vuosiin ollut oikein mitään yhteistä.
Kerroin vaimolle haluni erota, ja hän totesi ettei haluaisi että eroaisimme. Kuitenkin löydän itseni haaveilemasta elämästä yksin. En ole asunut yksin ikinä.
Ne pienetkin asiat jotka kerroin eron syyksi vaimolle, vaimo on petrannut. En itse nyt haluaisi läheisyyttä, nukun eri huoneessa ja vaimo on antanut minulle omaa aikaa ja tilaa. Ei ole suuttunut tai raivonnut mistään, yrittänyt kyllä selventää että nämä hetket kuuluu parisuhteeseen ja menevät ohi
.. Mutten itse usko niin. Entä jos tämä jää päälle ja katkeroidun?
Vaimo on muuttunut jokseenkin paljon, ja välillä tuntuu kuin hän esittäisi vain pitääkseen minut. Kuitenkin väittää ettei asia ole niin.
Mä en vain näe järkeä siinä, että jäisin tuhlaamaan elämääni jos en koe olevani oikean ihmisen kanssa. Olishan mulla sitä aikaa vielä jäljellä. Sanoin vaimolle että haluaisin löytää keinon päästä eroon näistä ajatuksista, mutten tiedä tapahtuisiko niin koskaan.
Mitä tehdä?
Kommentit (396)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika vakuuttunut että ap on masentunut ja tuo eroajattelu on masennusoireilua. Vaikka ap sanoo ettei mielestään ole masentunut niin näin ulkopuolisesta kyllä tilanne vaikuttaa aika selvältä että on kyllä.
Saattaa olla näin. Ja jos on, niin nyt on käsillä sen virhearvioinnin tekeminen että apn olo ja tilanne johtuu vaimosta mikä sitten ei ollenkaan pidä paikkaansa.
Jep, niimpä. Ap projisoi oman pahan olonsa itsensä ulkopuolelle, vaimoon (eli kuvittelee oman pahan olonsa johtuvan vaimosta). Ap on masentunut ja syyt ap:n masennukselle ei ole vaimossa eikä parisuhteessa. On vain helpompaa etsiä syitä pahalle ololle itsensä ulkopuolelta muista ihmisistä kuin itsestään, omasta elämänhistoriastaan, omista heikkouksistaan, omista tunnevajeistaan. Ap on tekemässä nyt pahan virheen jos eroaa. Ap syyttää aiheettomasti parisuhdetta ja vaimoa omasta pahasta olosta ja masennuksesta.
Tätä palstaa lukeneena olen huomannut, että miehillä parisuhdevaikeuksien oletetaan johtuvan masennuksesta, naisilla masennus taas johtuu parisuhdevaikeuksista.
Itse kuvittelisin, että totuus on jossakin sillä välillä.
Äh, älä yleistä noin. Jos parisuhteessa joutuu henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi, jos puoliso pettää, valehtelee, kiusaa, on etäinen ja torjuu koko ajan jne, niin masennus johtuu monesti parisuhteesta, oli sitten mies tai nainen.
Jos taas puoliso kohtelee hyvin ja huomioi ja kannustaa, rakentaa tunnetason yhteyttä, rakastaa ja osoittaa rakkautta jne eli kaikki on hyvin, niin silloin parisuhdevaikeudet usein johtuvat toisen osapuolen omista henkkoht ongelmista kuten masennuksesta esim.
Eli pitäisi pystyä olemaan onnellinen kenen tahansa kanssa, kunhan tämä kohtelee hyvin?
Noin ajatellaan järjestettyjen avioliittojen kulttuureissa. Niissä miehillä ja naisilla on paljolti omat elämänpiirinsä ja ystävänsä, eikä avioliiton ulkopuolinenkaan seksisuhde maailmaa kaada - miehellä ainakaan.
Itse olen länsimaalainen, ja kaipaan parisuhteelta muutakin kuin kiitollisuutta ja kunnioitusta.
Häh, no ei tietystikään pidä pystyä olemaan onnellinen kenen tahansa hyvin kohtelevan ihmisen kanssa, enhän nyt niin sanonut.
Tottakai kannattaa mennä naimisiin vain sellaisen kanssa, jota rakastaa ja jonka kanssa nimenomaan haluaa olla ja jonka kanssa on onnellinen. Mutta jos on mennyt naimisiin juuri sen kanssa, jota itse rakastaa ja jonka kanssa itse kokee onnea, niin ei se rakkaus nyt niin vain kuukaudessa kuole ilman että jotain ikävää se kumppani tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että ap on aikanaan saanut, mitä on halunnutkin: hyvän äidin lapsilleen. Onko elämä pelottanut nuorena niin, että on täytynyt perustaa perhe ennen kuin on uskaltanut tutustua omaan itseen? Ap:n psyykkinen kehitys on pysähtynyt murrosikään. Hän ei vielä kykene ottamaan vastuuta itsestään ja päätöksistään, siis siitä, että on perustanut perheen. Sitoutuminen on ensimmäinen periaate, jota perheen perustamisessa vaadittaisiin, mutta se ei enää tunnu hyvältä, koska oman ajan tarve on niin suuri. Todella ikävä tilanne, eikä tuolle mitään mahda - ei henkisten murrosikäisten kuulukaan sitoutua.
Taustalla saattaa olla masennustakin. Sehän on "narsistinen sairaus", jossa oman täyttymättömät tarpeet ja odotukset aiheuttavat lamaannuksen. Masennuksen syy tuskin tässä tapauskessa löytyy perheonnen puuttumisesta, vaan siitä, että ap ei ole nuoruudessaan uskaltanut tutustua itseensä ja maailmaan - hän ei vielä tiedä, kuka on, eikä tiedä, mitä elämältään haluaa (paitsi yksinoloa). Perheenisä hän ei halua olla, koska se vaatisi toisten edun laittamista oman edun edelle. Hänen omat täyttymättömät tarpeensa ovat vielä niin isot, että hän masentuu perheenisän roolissa.
Tämä on tietenkin todella ikävää lasten ja vaimon kannalta. Vaimo tarvitsisi miehen, joka hoitaa oman osansa perheestä, mutta nyt hänellä onkin lapsi ja teini-iän kehitystehtäviä läpikäyvä puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika vakuuttunut että ap on masentunut ja tuo eroajattelu on masennusoireilua. Vaikka ap sanoo ettei mielestään ole masentunut niin näin ulkopuolisesta kyllä tilanne vaikuttaa aika selvältä että on kyllä.
Saattaa olla näin. Ja jos on, niin nyt on käsillä sen virhearvioinnin tekeminen että apn olo ja tilanne johtuu vaimosta mikä sitten ei ollenkaan pidä paikkaansa.
Jep, niimpä. Ap projisoi oman pahan olonsa itsensä ulkopuolelle, vaimoon (eli kuvittelee oman pahan olonsa johtuvan vaimosta). Ap on masentunut ja syyt ap:n masennukselle ei ole vaimossa eikä parisuhteessa. On vain helpompaa etsiä syitä pahalle ololle itsensä ulkopuolelta muista ihmisistä kuin itsestään, omasta elämänhistoriastaan, omista heikkouksistaan, omista tunnevajeistaan. Ap on tekemässä nyt pahan virheen jos eroaa. Ap syyttää aiheettomasti parisuhdetta ja vaimoa omasta pahasta olosta ja masennuksesta.
Tätä palstaa lukeneena olen huomannut, että miehillä parisuhdevaikeuksien oletetaan johtuvan masennuksesta, naisilla masennus taas johtuu parisuhdevaikeuksista.
Itse kuvittelisin, että totuus on jossakin sillä välillä.
Äh, älä yleistä noin. Jos parisuhteessa joutuu henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi, jos puoliso pettää, valehtelee, kiusaa, on etäinen ja torjuu koko ajan jne, niin masennus johtuu monesti parisuhteesta, oli sitten mies tai nainen.
Jos taas puoliso kohtelee hyvin ja huomioi ja kannustaa, rakentaa tunnetason yhteyttä, rakastaa ja osoittaa rakkautta jne eli kaikki on hyvin, niin silloin parisuhdevaikeudet usein johtuvat toisen osapuolen omista henkkoht ongelmista kuten masennuksesta esim.
Eli pitäisi pystyä olemaan onnellinen kenen tahansa kanssa, kunhan tämä kohtelee hyvin?
Noin ajatellaan järjestettyjen avioliittojen kulttuureissa. Niissä miehillä ja naisilla on paljolti omat elämänpiirinsä ja ystävänsä, eikä avioliiton ulkopuolinenkaan seksisuhde maailmaa kaada - miehellä ainakaan.
Itse olen länsimaalainen, ja kaipaan parisuhteelta muutakin kuin kiitollisuutta ja kunnioitusta.
Kyllä pitäisi pystyä olemaan, jos on tämän kumppanikseen valinnut. Kysehän on nyt siitä, että tämä ap ei enää halua viettää aikaa vaimonsa kanssa, ei siis halua kohdata tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika vakuuttunut että ap on masentunut ja tuo eroajattelu on masennusoireilua. Vaikka ap sanoo ettei mielestään ole masentunut niin näin ulkopuolisesta kyllä tilanne vaikuttaa aika selvältä että on kyllä.
Saattaa olla näin. Ja jos on, niin nyt on käsillä sen virhearvioinnin tekeminen että apn olo ja tilanne johtuu vaimosta mikä sitten ei ollenkaan pidä paikkaansa.
Jep, niimpä. Ap projisoi oman pahan olonsa itsensä ulkopuolelle, vaimoon (eli kuvittelee oman pahan olonsa johtuvan vaimosta). Ap on masentunut ja syyt ap:n masennukselle ei ole vaimossa eikä parisuhteessa. On vain helpompaa etsiä syitä pahalle ololle itsensä ulkopuolelta muista ihmisistä kuin itsestään, omasta elämänhistoriastaan, omista heikkouksistaan, omista tunnevajeistaan. Ap on tekemässä nyt pahan virheen jos eroaa. Ap syyttää aiheettomasti parisuhdetta ja vaimoa omasta pahasta olosta ja masennuksesta.
Tätä palstaa lukeneena olen huomannut, että miehillä parisuhdevaikeuksien oletetaan johtuvan masennuksesta, naisilla masennus taas johtuu parisuhdevaikeuksista.
Itse kuvittelisin, että totuus on jossakin sillä välillä.
Äh, älä yleistä noin. Jos parisuhteessa joutuu henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi, jos puoliso pettää, valehtelee, kiusaa, on etäinen ja torjuu koko ajan jne, niin masennus johtuu monesti parisuhteesta, oli sitten mies tai nainen.
Jos taas puoliso kohtelee hyvin ja huomioi ja kannustaa, rakentaa tunnetason yhteyttä, rakastaa ja osoittaa rakkautta jne eli kaikki on hyvin, niin silloin parisuhdevaikeudet usein johtuvat toisen osapuolen omista henkkoht ongelmista kuten masennuksesta esim.
Eli pitäisi pystyä olemaan onnellinen kenen tahansa kanssa, kunhan tämä kohtelee hyvin?
Noin ajatellaan järjestettyjen avioliittojen kulttuureissa. Niissä miehillä ja naisilla on paljolti omat elämänpiirinsä ja ystävänsä, eikä avioliiton ulkopuolinenkaan seksisuhde maailmaa kaada - miehellä ainakaan.
Itse olen länsimaalainen, ja kaipaan parisuhteelta muutakin kuin kiitollisuutta ja kunnioitusta.
Kyllä pitäisi pystyä olemaan, jos on tämän kumppanikseen valinnut. Kysehän on nyt siitä, että tämä ap ei enää halua viettää aikaa vaimonsa kanssa, ei siis halua kohdata tätä.
Näinpä, siis jos on valinnut puolisokseen rakkautensa kohteen tai haluamansa sorttisen henkilön. Sitä se sitoutuminen tarkoittaa. Sitä se tarkoittaa, että lupaa rakastaa ja tahtoo rakastaa myös vastamäessä. Tietysti jos on valinnut kumppanikseen ns kenet tahansa, jota ei ole koskaan rakastanut ja josta koskaan ei ole ehkä erityisemmin edes pitänyt, niin sitten varmaan on vaikea tilanne koska on alunperinkin mennyt ihan vääristä syistä avoliittoon, avioliittoon ja tekemään yhteisen lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika vakuuttunut että ap on masentunut ja tuo eroajattelu on masennusoireilua. Vaikka ap sanoo ettei mielestään ole masentunut niin näin ulkopuolisesta kyllä tilanne vaikuttaa aika selvältä että on kyllä.
Saattaa olla näin. Ja jos on, niin nyt on käsillä sen virhearvioinnin tekeminen että apn olo ja tilanne johtuu vaimosta mikä sitten ei ollenkaan pidä paikkaansa.
Jep, niimpä. Ap projisoi oman pahan olonsa itsensä ulkopuolelle, vaimoon (eli kuvittelee oman pahan olonsa johtuvan vaimosta). Ap on masentunut ja syyt ap:n masennukselle ei ole vaimossa eikä parisuhteessa. On vain helpompaa etsiä syitä pahalle ololle itsensä ulkopuolelta muista ihmisistä kuin itsestään, omasta elämänhistoriastaan, omista heikkouksistaan, omista tunnevajeistaan. Ap on tekemässä nyt pahan virheen jos eroaa. Ap syyttää aiheettomasti parisuhdetta ja vaimoa omasta pahasta olosta ja masennuksesta.
Tätä palstaa lukeneena olen huomannut, että miehillä parisuhdevaikeuksien oletetaan johtuvan masennuksesta, naisilla masennus taas johtuu parisuhdevaikeuksista.
Itse kuvittelisin, että totuus on jossakin sillä välillä.
Äh, älä yleistä noin. Jos parisuhteessa joutuu henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi, jos puoliso pettää, valehtelee, kiusaa, on etäinen ja torjuu koko ajan jne, niin masennus johtuu monesti parisuhteesta, oli sitten mies tai nainen.
Jos taas puoliso kohtelee hyvin ja huomioi ja kannustaa, rakentaa tunnetason yhteyttä, rakastaa ja osoittaa rakkautta jne eli kaikki on hyvin, niin silloin parisuhdevaikeudet usein johtuvat toisen osapuolen omista henkkoht ongelmista kuten masennuksesta esim.
Eli pitäisi pystyä olemaan onnellinen kenen tahansa kanssa, kunhan tämä kohtelee hyvin?
Noin ajatellaan järjestettyjen avioliittojen kulttuureissa. Niissä miehillä ja naisilla on paljolti omat elämänpiirinsä ja ystävänsä, eikä avioliiton ulkopuolinenkaan seksisuhde maailmaa kaada - miehellä ainakaan.
Itse olen länsimaalainen, ja kaipaan parisuhteelta muutakin kuin kiitollisuutta ja kunnioitusta.
Kyllä pitäisi pystyä olemaan, jos on tämän kumppanikseen valinnut. Kysehän on nyt siitä, että tämä ap ei enää halua viettää aikaa vaimonsa kanssa, ei siis halua kohdata tätä.
Näinpä, siis jos on valinnut puolisokseen rakkautensa kohteen tai haluamansa sorttisen henkilön. Sitä se sitoutuminen tarkoittaa. Sitä se tarkoittaa, että lupaa rakastaa ja tahtoo rakastaa myös vastamäessä. Tietysti jos on valinnut kumppanikseen ns kenet tahansa, jota ei ole koskaan rakastanut ja josta koskaan ei ole ehkä erityisemmin edes pitänyt, niin sitten varmaan on vaikea tilanne koska on alunperinkin mennyt ihan vääristä syistä avoliittoon, avioliittoon ja tekemään yhteisen lapsen.
Kyllä, tässä tapauksessa luultavasta siksi, että olisi vielä tarvinnut omaa äitiä, mutta ei enää kehdannut sieltä turvaa hakea, niin ottipa sitten vaimokseen "hyvän äidin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika vakuuttunut että ap on masentunut ja tuo eroajattelu on masennusoireilua. Vaikka ap sanoo ettei mielestään ole masentunut niin näin ulkopuolisesta kyllä tilanne vaikuttaa aika selvältä että on kyllä.
Saattaa olla näin. Ja jos on, niin nyt on käsillä sen virhearvioinnin tekeminen että apn olo ja tilanne johtuu vaimosta mikä sitten ei ollenkaan pidä paikkaansa.
Jep, niimpä. Ap projisoi oman pahan olonsa itsensä ulkopuolelle, vaimoon (eli kuvittelee oman pahan olonsa johtuvan vaimosta). Ap on masentunut ja syyt ap:n masennukselle ei ole vaimossa eikä parisuhteessa. On vain helpompaa etsiä syitä pahalle ololle itsensä ulkopuolelta muista ihmisistä kuin itsestään, omasta elämänhistoriastaan, omista heikkouksistaan, omista tunnevajeistaan. Ap on tekemässä nyt pahan virheen jos eroaa. Ap syyttää aiheettomasti parisuhdetta ja vaimoa omasta pahasta olosta ja masennuksesta.
Tätä palstaa lukeneena olen huomannut, että miehillä parisuhdevaikeuksien oletetaan johtuvan masennuksesta, naisilla masennus taas johtuu parisuhdevaikeuksista.
Itse kuvittelisin, että totuus on jossakin sillä välillä.
Äh, älä yleistä noin. Jos parisuhteessa joutuu henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi, jos puoliso pettää, valehtelee, kiusaa, on etäinen ja torjuu koko ajan jne, niin masennus johtuu monesti parisuhteesta, oli sitten mies tai nainen.
Jos taas puoliso kohtelee hyvin ja huomioi ja kannustaa, rakentaa tunnetason yhteyttä, rakastaa ja osoittaa rakkautta jne eli kaikki on hyvin, niin silloin parisuhdevaikeudet usein johtuvat toisen osapuolen omista henkkoht ongelmista kuten masennuksesta esim.
Eli pitäisi pystyä olemaan onnellinen kenen tahansa kanssa, kunhan tämä kohtelee hyvin?
Noin ajatellaan järjestettyjen avioliittojen kulttuureissa. Niissä miehillä ja naisilla on paljolti omat elämänpiirinsä ja ystävänsä, eikä avioliiton ulkopuolinenkaan seksisuhde maailmaa kaada - miehellä ainakaan.
Itse olen länsimaalainen, ja kaipaan parisuhteelta muutakin kuin kiitollisuutta ja kunnioitusta.
Kyllä pitäisi pystyä olemaan, jos on tämän kumppanikseen valinnut. Kysehän on nyt siitä, että tämä ap ei enää halua viettää aikaa vaimonsa kanssa, ei siis halua kohdata tätä.
Niin. Mikä on ratkaisu? Kun vaimo on kertaalleen valittu, ja tämä on kunnollinen, tekee kotityöt ja antaa seksiäkin, pitää pystyä olemaan yhdessä loppuelämä, halusi tai ei. Koska - tadaa - rakkaus on tahtolaji.
Jos ap ei ole vielä masentunut, niin näillä elämänohjeilla hän taatusti masentuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika vakuuttunut että ap on masentunut ja tuo eroajattelu on masennusoireilua. Vaikka ap sanoo ettei mielestään ole masentunut niin näin ulkopuolisesta kyllä tilanne vaikuttaa aika selvältä että on kyllä.
Saattaa olla näin. Ja jos on, niin nyt on käsillä sen virhearvioinnin tekeminen että apn olo ja tilanne johtuu vaimosta mikä sitten ei ollenkaan pidä paikkaansa.
Jep, niimpä. Ap projisoi oman pahan olonsa itsensä ulkopuolelle, vaimoon (eli kuvittelee oman pahan olonsa johtuvan vaimosta). Ap on masentunut ja syyt ap:n masennukselle ei ole vaimossa eikä parisuhteessa. On vain helpompaa etsiä syitä pahalle ololle itsensä ulkopuolelta muista ihmisistä kuin itsestään, omasta elämänhistoriastaan, omista heikkouksistaan, omista tunnevajeistaan. Ap on tekemässä nyt pahan virheen jos eroaa. Ap syyttää aiheettomasti parisuhdetta ja vaimoa omasta pahasta olosta ja masennuksesta.
Tätä palstaa lukeneena olen huomannut, että miehillä parisuhdevaikeuksien oletetaan johtuvan masennuksesta, naisilla masennus taas johtuu parisuhdevaikeuksista.
Itse kuvittelisin, että totuus on jossakin sillä välillä.
Äh, älä yleistä noin. Jos parisuhteessa joutuu henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi, jos puoliso pettää, valehtelee, kiusaa, on etäinen ja torjuu koko ajan jne, niin masennus johtuu monesti parisuhteesta, oli sitten mies tai nainen.
Jos taas puoliso kohtelee hyvin ja huomioi ja kannustaa, rakentaa tunnetason yhteyttä, rakastaa ja osoittaa rakkautta jne eli kaikki on hyvin, niin silloin parisuhdevaikeudet usein johtuvat toisen osapuolen omista henkkoht ongelmista kuten masennuksesta esim.
Eli pitäisi pystyä olemaan onnellinen kenen tahansa kanssa, kunhan tämä kohtelee hyvin?
Noin ajatellaan järjestettyjen avioliittojen kulttuureissa. Niissä miehillä ja naisilla on paljolti omat elämänpiirinsä ja ystävänsä, eikä avioliiton ulkopuolinenkaan seksisuhde maailmaa kaada - miehellä ainakaan.
Itse olen länsimaalainen, ja kaipaan parisuhteelta muutakin kuin kiitollisuutta ja kunnioitusta.
Kyllä pitäisi pystyä olemaan, jos on tämän kumppanikseen valinnut. Kysehän on nyt siitä, että tämä ap ei enää halua viettää aikaa vaimonsa kanssa, ei siis halua kohdata tätä.
Niin. Mikä on ratkaisu? Kun vaimo on kertaalleen valittu, ja tämä on kunnollinen, tekee kotityöt ja antaa seksiäkin, pitää pystyä olemaan yhdessä loppuelämä, halusi tai ei. Koska - tadaa - rakkaus on tahtolaji.
Jos ap ei ole vielä masentunut, niin näillä elämänohjeilla hän taatusti masentuu.
Pointtina tässä lienee se, ettei kukaan ulkopuolinen voi mitenkään kertoa ap:lle, mitä hän haluaa. Hän joko a) haluaa sitoutua perhe-elämään ja osaa nauttia siitä b) päättää käyttää tahdonvoimaansa, jatkaa sitoumustaan ja hakee itselleen apua esim. terapiasta - mihin se johtaa, sitä emme tiedä c) kokee, ettei kykene enää täyttämään lupaustaan, pyytää anteeksi ja tekee sitten minkä parhaaksi näkee.
Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan voi hänelle mitään luvata. Vain ihminen itse voi tietää, mitä hän elämältään haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika vakuuttunut että ap on masentunut ja tuo eroajattelu on masennusoireilua. Vaikka ap sanoo ettei mielestään ole masentunut niin näin ulkopuolisesta kyllä tilanne vaikuttaa aika selvältä että on kyllä.
Saattaa olla näin. Ja jos on, niin nyt on käsillä sen virhearvioinnin tekeminen että apn olo ja tilanne johtuu vaimosta mikä sitten ei ollenkaan pidä paikkaansa.
Jep, niimpä. Ap projisoi oman pahan olonsa itsensä ulkopuolelle, vaimoon (eli kuvittelee oman pahan olonsa johtuvan vaimosta). Ap on masentunut ja syyt ap:n masennukselle ei ole vaimossa eikä parisuhteessa. On vain helpompaa etsiä syitä pahalle ololle itsensä ulkopuolelta muista ihmisistä kuin itsestään, omasta elämänhistoriastaan, omista heikkouksistaan, omista tunnevajeistaan. Ap on tekemässä nyt pahan virheen jos eroaa. Ap syyttää aiheettomasti parisuhdetta ja vaimoa omasta pahasta olosta ja masennuksesta.
Tätä palstaa lukeneena olen huomannut, että miehillä parisuhdevaikeuksien oletetaan johtuvan masennuksesta, naisilla masennus taas johtuu parisuhdevaikeuksista.
Itse kuvittelisin, että totuus on jossakin sillä välillä.
Äh, älä yleistä noin. Jos parisuhteessa joutuu henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi, jos puoliso pettää, valehtelee, kiusaa, on etäinen ja torjuu koko ajan jne, niin masennus johtuu monesti parisuhteesta, oli sitten mies tai nainen.
Jos taas puoliso kohtelee hyvin ja huomioi ja kannustaa, rakentaa tunnetason yhteyttä, rakastaa ja osoittaa rakkautta jne eli kaikki on hyvin, niin silloin parisuhdevaikeudet usein johtuvat toisen osapuolen omista henkkoht ongelmista kuten masennuksesta esim.
Eli pitäisi pystyä olemaan onnellinen kenen tahansa kanssa, kunhan tämä kohtelee hyvin?
Noin ajatellaan järjestettyjen avioliittojen kulttuureissa. Niissä miehillä ja naisilla on paljolti omat elämänpiirinsä ja ystävänsä, eikä avioliiton ulkopuolinenkaan seksisuhde maailmaa kaada - miehellä ainakaan.
Itse olen länsimaalainen, ja kaipaan parisuhteelta muutakin kuin kiitollisuutta ja kunnioitusta.
Kyllä pitäisi pystyä olemaan, jos on tämän kumppanikseen valinnut. Kysehän on nyt siitä, että tämä ap ei enää halua viettää aikaa vaimonsa kanssa, ei siis halua kohdata tätä.
Niin. Mikä on ratkaisu? Kun vaimo on kertaalleen valittu, ja tämä on kunnollinen, tekee kotityöt ja antaa seksiäkin, pitää pystyä olemaan yhdessä loppuelämä, halusi tai ei. Koska - tadaa - rakkaus on tahtolaji.
Jos ap ei ole vielä masentunut, niin näillä elämänohjeilla hän taatusti masentuu.
Käsitit väärin. Kypsä ihminen tajuaa, että - tadaa- onnellinen perhe-elämä on tahtolaji. Ap:hän sanoi edelleen rakastavansa puolisoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika vakuuttunut että ap on masentunut ja tuo eroajattelu on masennusoireilua. Vaikka ap sanoo ettei mielestään ole masentunut niin näin ulkopuolisesta kyllä tilanne vaikuttaa aika selvältä että on kyllä.
Saattaa olla näin. Ja jos on, niin nyt on käsillä sen virhearvioinnin tekeminen että apn olo ja tilanne johtuu vaimosta mikä sitten ei ollenkaan pidä paikkaansa.
Jep, niimpä. Ap projisoi oman pahan olonsa itsensä ulkopuolelle, vaimoon (eli kuvittelee oman pahan olonsa johtuvan vaimosta). Ap on masentunut ja syyt ap:n masennukselle ei ole vaimossa eikä parisuhteessa. On vain helpompaa etsiä syitä pahalle ololle itsensä ulkopuolelta muista ihmisistä kuin itsestään, omasta elämänhistoriastaan, omista heikkouksistaan, omista tunnevajeistaan. Ap on tekemässä nyt pahan virheen jos eroaa. Ap syyttää aiheettomasti parisuhdetta ja vaimoa omasta pahasta olosta ja masennuksesta.
Tätä palstaa lukeneena olen huomannut, että miehillä parisuhdevaikeuksien oletetaan johtuvan masennuksesta, naisilla masennus taas johtuu parisuhdevaikeuksista.
Itse kuvittelisin, että totuus on jossakin sillä välillä.
Äh, älä yleistä noin. Jos parisuhteessa joutuu henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi, jos puoliso pettää, valehtelee, kiusaa, on etäinen ja torjuu koko ajan jne, niin masennus johtuu monesti parisuhteesta, oli sitten mies tai nainen.
Jos taas puoliso kohtelee hyvin ja huomioi ja kannustaa, rakentaa tunnetason yhteyttä, rakastaa ja osoittaa rakkautta jne eli kaikki on hyvin, niin silloin parisuhdevaikeudet usein johtuvat toisen osapuolen omista henkkoht ongelmista kuten masennuksesta esim.
Eli pitäisi pystyä olemaan onnellinen kenen tahansa kanssa, kunhan tämä kohtelee hyvin?
Noin ajatellaan järjestettyjen avioliittojen kulttuureissa. Niissä miehillä ja naisilla on paljolti omat elämänpiirinsä ja ystävänsä, eikä avioliiton ulkopuolinenkaan seksisuhde maailmaa kaada - miehellä ainakaan.
Itse olen länsimaalainen, ja kaipaan parisuhteelta muutakin kuin kiitollisuutta ja kunnioitusta.
Kyllä pitäisi pystyä olemaan, jos on tämän kumppanikseen valinnut. Kysehän on nyt siitä, että tämä ap ei enää halua viettää aikaa vaimonsa kanssa, ei siis halua kohdata tätä.
Niin. Mikä on ratkaisu? Kun vaimo on kertaalleen valittu, ja tämä on kunnollinen, tekee kotityöt ja antaa seksiäkin, pitää pystyä olemaan yhdessä loppuelämä, halusi tai ei. Koska - tadaa - rakkaus on tahtolaji.
Jos ap ei ole vielä masentunut, niin näillä elämänohjeilla hän taatusti masentuu.
Pointtina tässä lienee se, ettei kukaan ulkopuolinen voi mitenkään kertoa ap:lle, mitä hän haluaa. Hän joko a) haluaa sitoutua perhe-elämään ja osaa nauttia siitä b) päättää käyttää tahdonvoimaansa, jatkaa sitoumustaan ja hakee itselleen apua esim. terapiasta - mihin se johtaa, sitä emme tiedä c) kokee, ettei kykene enää täyttämään lupaustaan, pyytää anteeksi ja tekee sitten minkä parhaaksi näkee.
Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan voi hänelle mitään luvata. Vain ihminen itse voi tietää, mitä hän elämältään haluaa.
Juuri näin! Eikä kukaan ulkopuolinen voi päätellä ap:n suhteen dynamiikasta tai ap:n mahdollisista henkisistä ongelmista sen perusteella, että vaimo on kunnon vaimo ja hyvä äiti, ja silti ap haluaa olla yksin.
Myös kunnon vaimot ja hyvät äidit voivat tukahduttaa kumppaninsa henkisesti tai olla vain vääränlaisia juuri heille. Jokainen kantaa ap:n iässä myös vielä monenlaista tiedostamatonta taakkaa lapsuudenkodista.
Suhteet ovat monimutkaisia juttuja, parasta mitä voi tehdä on tuntea itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika vakuuttunut että ap on masentunut ja tuo eroajattelu on masennusoireilua. Vaikka ap sanoo ettei mielestään ole masentunut niin näin ulkopuolisesta kyllä tilanne vaikuttaa aika selvältä että on kyllä.
Saattaa olla näin. Ja jos on, niin nyt on käsillä sen virhearvioinnin tekeminen että apn olo ja tilanne johtuu vaimosta mikä sitten ei ollenkaan pidä paikkaansa.
Jep, niimpä. Ap projisoi oman pahan olonsa itsensä ulkopuolelle, vaimoon (eli kuvittelee oman pahan olonsa johtuvan vaimosta). Ap on masentunut ja syyt ap:n masennukselle ei ole vaimossa eikä parisuhteessa. On vain helpompaa etsiä syitä pahalle ololle itsensä ulkopuolelta muista ihmisistä kuin itsestään, omasta elämänhistoriastaan, omista heikkouksistaan, omista tunnevajeistaan. Ap on tekemässä nyt pahan virheen jos eroaa. Ap syyttää aiheettomasti parisuhdetta ja vaimoa omasta pahasta olosta ja masennuksesta.
Tätä palstaa lukeneena olen huomannut, että miehillä parisuhdevaikeuksien oletetaan johtuvan masennuksesta, naisilla masennus taas johtuu parisuhdevaikeuksista.
Itse kuvittelisin, että totuus on jossakin sillä välillä.
Äh, älä yleistä noin. Jos parisuhteessa joutuu henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi, jos puoliso pettää, valehtelee, kiusaa, on etäinen ja torjuu koko ajan jne, niin masennus johtuu monesti parisuhteesta, oli sitten mies tai nainen.
Jos taas puoliso kohtelee hyvin ja huomioi ja kannustaa, rakentaa tunnetason yhteyttä, rakastaa ja osoittaa rakkautta jne eli kaikki on hyvin, niin silloin parisuhdevaikeudet usein johtuvat toisen osapuolen omista henkkoht ongelmista kuten masennuksesta esim.
Eli pitäisi pystyä olemaan onnellinen kenen tahansa kanssa, kunhan tämä kohtelee hyvin?
Noin ajatellaan järjestettyjen avioliittojen kulttuureissa. Niissä miehillä ja naisilla on paljolti omat elämänpiirinsä ja ystävänsä, eikä avioliiton ulkopuolinenkaan seksisuhde maailmaa kaada - miehellä ainakaan.
Itse olen länsimaalainen, ja kaipaan parisuhteelta muutakin kuin kiitollisuutta ja kunnioitusta.
Kyllä pitäisi pystyä olemaan, jos on tämän kumppanikseen valinnut. Kysehän on nyt siitä, että tämä ap ei enää halua viettää aikaa vaimonsa kanssa, ei siis halua kohdata tätä.
Niin. Mikä on ratkaisu? Kun vaimo on kertaalleen valittu, ja tämä on kunnollinen, tekee kotityöt ja antaa seksiäkin, pitää pystyä olemaan yhdessä loppuelämä, halusi tai ei. Koska - tadaa - rakkaus on tahtolaji.
Jos ap ei ole vielä masentunut, niin näillä elämänohjeilla hän taatusti masentuu.
Käsitit väärin. Kypsä ihminen tajuaa, että - tadaa- onnellinen perhe-elämä on tahtolaji. Ap:hän sanoi edelleen rakastavansa puolisoaan.
Hän sanoi myös haluavansa olla yksin. Toki hän voi pakottaa itsensä puolison seuraan, mutta sekö on avain onneen?
Minä kannattaisin jonkinmoista aikalisää, ap:lle mahdollisuutta olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe olevani uupunut, mutta kai se sitäkin voi sit olla. Ehkä osaltaan vaimon tilaa antava ja reilu käytös mua kohtaan saa mut miettimään että hän olis jo luovuttanut itsekin.. Jos vaan odottaa että jätän lopullisesti.
Kyllä alkuun hän itki kovastikin, toisena päivänä oli vihainen ja kolmantena välinpitämätön. Ja pari viikkoa tämä sykli toistui, vahvisti mulla tunnetta et en todella olisi oikean ihmisen kanssa... Tunteenpurkaukset ahdistaa mua, koska en osaa käsitellä niitä. Taikka reagoida niihin.
Sit käytös muuttui ja kolmisen viikkoa nyt vaimo on ollut kuin eri nainen.Ap
Nyt kuulostat vain siltä, että hakemalla haet vaimosi käytöksestä syytä sille, että sinulla olisi "lupa" lähteä kävelemään.
Vaimo on reilu, huomioiva ja antaa tilaa -> AP: "Vaimo ei oikeasti välitä ja on itsekin luovuttanut."
Vaimo tuo tunteensa esille, miten parisuhteen tilanne ahdistaa häntä ja AP:n käytös tuntuu pahalta -> AP: "Vaimon tunteenpurkaukset ahdistavat, minulla ei ole vaimon käytöksen takia hyvä olla."
Eli teki vaimo mitä tahansa, niin AP käyttää sitä keppihevosena omalle erohalulleen.
Minusta sinä olet tosi epäreilu, AP. Elät jotain 3-kymppiskriisiä (kaikki me käydään se läpi jossain muodossa), olet todennäköisesti hieman masentunut (silloin kaikki tunteet lähimmäisiä kohtaan latistuvat, voin sanoa kokemuksesta) ja prinssiharhaa, jossa parisuhteen dynamiikka ei pitkässäkään suhteessa muka muutu (tämänkin kaikki pitemmässä liitossa olevat tietävät, kyllä se kaikilla muuttuu ja arkipäiväistyy, kuuluu asiaan) vaan haikailet alitajuisesti jotain suurta ja oikeaa tosirakkautta.
Minua niin turhauttaa jo pelkästään kirjoittaa tätä viestiä, koska mielestäni olet umpisokea omalle tilanteellesi, AP. Joten tiivistä ratkaisun yhteen sanaan: pariterapia.
Mutta kun ei se pitkä parisuhde ole kaikille mikään ihanne ja pakkomielle. Ei kaikki halua elää latistuneiden tunteiden kanssa väkisin ja halua esittää ja leikkiä, ettei niin koe. Ei ole mitään syytä elää tuollaisessa, kun voi olla myös vapaa ja tapailla uusia ihmisiä ja kokea intohimoa sitä kautta.
Kaikissa, siis ihan kaikissa, suhteissa alun suuret tunteet ja intohimot latistuvat. Jos haluaa elää ne uudelleen ja uudelleen, niin ei pidä lähteä pitkiin parisuhteisiin vaan harrastaa lyhyitä suhteita ja olla rehellinen kumppanilleen asiasta.
Eikä lapsia tuohon kuvioon.
Itseään pitää opetella tuntemaan eikä olla niin perin itsekäs ettei piittaa niin kumppaneidensa kuin lastensakaan tunteista.Ja vielä se että jos aina lähtee kun suurimmat tunteet ovat arkipäiväistyneet niin menettääkin kyllä jotain .
Meille on tulossa ensimmäinen lapsenlapsi. Mieheni sanoi että kyllä on ihanaa että saadaan yhdessä nauttia siitä.
Hänellä on nimittäin ystävä joka on juuri tullut isoisäksi mutta tämän kumppani ei halua olla tekemisissä miehen lapsenlapsen kanssa. Mieheni ystävä pelkää että jää etäiseksi tuolle lapselle. Hän on nyt valintatilanteessa vastoin tahtoaan.
Ihme jeesustelua. Sitä nyt on aika vaikea tietää etukäteen, että haluaako todella elää siinä latteassa suhteessa pidemmän päälle - hyvin hyvin moni kokee, että ei todellakaan kannata. Tämän voi todeta ihan katsomassa erotilastoja. En muutenkaan voi ymmärtää tällaista pakkomielteistä pitkien parisuhteiden ihannointia ja kuinka täälläkin annetaan neuvoja, mitä siinä pitkässä suhteessa pitää tehdä, että sen kanssa voi elää. Miksi sen kanssa pitäisi elää, jos ei siltä tunnu? Ei todellakaan pidä eikä sitä voi perustella, että vain lapsen takia. Lapselle on tärkeää kaksi yhteishuoltajuuden jakavaa vanhempaa, jotka rakastavat.
Kaikki nämä hokemat, ettei ruoho ole muka vihreämpää aidan toisella puolella - todellakin voi olla. Omallakin kohdalla on ollut, vaikkei suhteessa ollutkaan "mitään vikaa". Onhan se nyt ihan eri asia tuntea elävänsä ja saavansa kokea ihan uusia ihmisiä ja aisioita - sekä rakastua - kuin olla suhteessa, jossa mikään ei tunnu oikein miltään. Ette te siitä ruohosta mitään tiedä.
Ja ei todellakaan ole mitenkään yleistä, että nainen nalkuttaa kotitöistä. En itsekään ole koskaan nalkuttanut enkä usko, että kovinkaan moni - varsinkaan nuorempi nainen - nalkuttaa. Se nyt ei ole mikään kriteeri olla kenenkään kanssa.
Kyllä suhteeseen jäämälläkin voi menettää todella paljon. Itse ainakin sain kaikki parhaimmat asiat lähteämällä. Ei näistä ole olemassa mitään sääntöjä, joku menettää joku saa. Mutta kyllä elämä on elämistä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä mahtais palstalaiset neuvoa sit ap:n vaimolle jos hän täällä kertois tilanteen toista puolta. Sanoisko kaikki että "jätä se" vai olisiko yhtälailla kannustusta siihen että se on vain vaihe ja ole vain kärsivällinen ja odota.
Puhuminen ja pariterapia olis nyt avaimet selvittää mistä tässä kiikastaa OIKEASTI. Aika harvalla mieli muuttuu sormia napsauttamalla halusta olla yhdessä eroon, ja jos mitään pahaa ei ole käynyt niin jokin syy siinä on taustalla ja ap kyllä on sen velkaa vaimolleen. Itselleenkin, voipahan sitten siihen syyhyn tukeutua joskus jos kaduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika vakuuttunut että ap on masentunut ja tuo eroajattelu on masennusoireilua. Vaikka ap sanoo ettei mielestään ole masentunut niin näin ulkopuolisesta kyllä tilanne vaikuttaa aika selvältä että on kyllä.
Saattaa olla näin. Ja jos on, niin nyt on käsillä sen virhearvioinnin tekeminen että apn olo ja tilanne johtuu vaimosta mikä sitten ei ollenkaan pidä paikkaansa.
Jep, niimpä. Ap projisoi oman pahan olonsa itsensä ulkopuolelle, vaimoon (eli kuvittelee oman pahan olonsa johtuvan vaimosta). Ap on masentunut ja syyt ap:n masennukselle ei ole vaimossa eikä parisuhteessa. On vain helpompaa etsiä syitä pahalle ololle itsensä ulkopuolelta muista ihmisistä kuin itsestään, omasta elämänhistoriastaan, omista heikkouksistaan, omista tunnevajeistaan. Ap on tekemässä nyt pahan virheen jos eroaa. Ap syyttää aiheettomasti parisuhdetta ja vaimoa omasta pahasta olosta ja masennuksesta.
Tätä palstaa lukeneena olen huomannut, että miehillä parisuhdevaikeuksien oletetaan johtuvan masennuksesta, naisilla masennus taas johtuu parisuhdevaikeuksista.
Itse kuvittelisin, että totuus on jossakin sillä välillä.
Äh, älä yleistä noin. Jos parisuhteessa joutuu henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi, jos puoliso pettää, valehtelee, kiusaa, on etäinen ja torjuu koko ajan jne, niin masennus johtuu monesti parisuhteesta, oli sitten mies tai nainen.
Jos taas puoliso kohtelee hyvin ja huomioi ja kannustaa, rakentaa tunnetason yhteyttä, rakastaa ja osoittaa rakkautta jne eli kaikki on hyvin, niin silloin parisuhdevaikeudet usein johtuvat toisen osapuolen omista henkkoht ongelmista kuten masennuksesta esim.
Eli pitäisi pystyä olemaan onnellinen kenen tahansa kanssa, kunhan tämä kohtelee hyvin?
Noin ajatellaan järjestettyjen avioliittojen kulttuureissa. Niissä miehillä ja naisilla on paljolti omat elämänpiirinsä ja ystävänsä, eikä avioliiton ulkopuolinenkaan seksisuhde maailmaa kaada - miehellä ainakaan.
Itse olen länsimaalainen, ja kaipaan parisuhteelta muutakin kuin kiitollisuutta ja kunnioitusta.
Niinniin mutta kun sinä länsimaalaisena ihan itse valitset sen kumppanisi.
Ja ellei löydy sopivaa niin voi elää sinkkunakin.
Joo eihän sitä aina tiedä mitä vuosien varrella tapahtuu ja millaiseksi itse muuttuu tai puoliso muuttuu.
Mutta kun nyt puhutaan 6 vuotta yhdessä olleesta parista jotka puolessa välissä pykänneet lapsenkin niin mihin se rakkaus hävisi ,oliko sitä alunperinkään vai oliko vaan mukava olla parisuhteessa kun muutkin?
On kyllä erittäin tavallista syyttää puolisoa omista kriiseistä.
Sitten rikotaan perhe eikä kriisi menekään ohi tai jos meneekin niin on nopeasti päällä kohta seuraavassa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe olevani uupunut, mutta kai se sitäkin voi sit olla. Ehkä osaltaan vaimon tilaa antava ja reilu käytös mua kohtaan saa mut miettimään että hän olis jo luovuttanut itsekin.. Jos vaan odottaa että jätän lopullisesti.
Kyllä alkuun hän itki kovastikin, toisena päivänä oli vihainen ja kolmantena välinpitämätön. Ja pari viikkoa tämä sykli toistui, vahvisti mulla tunnetta et en todella olisi oikean ihmisen kanssa... Tunteenpurkaukset ahdistaa mua, koska en osaa käsitellä niitä. Taikka reagoida niihin.
Sit käytös muuttui ja kolmisen viikkoa nyt vaimo on ollut kuin eri nainen.Ap
Nyt kuulostat vain siltä, että hakemalla haet vaimosi käytöksestä syytä sille, että sinulla olisi "lupa" lähteä kävelemään.
Vaimo on reilu, huomioiva ja antaa tilaa -> AP: "Vaimo ei oikeasti välitä ja on itsekin luovuttanut."
Vaimo tuo tunteensa esille, miten parisuhteen tilanne ahdistaa häntä ja AP:n käytös tuntuu pahalta -> AP: "Vaimon tunteenpurkaukset ahdistavat, minulla ei ole vaimon käytöksen takia hyvä olla."
Eli teki vaimo mitä tahansa, niin AP käyttää sitä keppihevosena omalle erohalulleen.
Minusta sinä olet tosi epäreilu, AP. Elät jotain 3-kymppiskriisiä (kaikki me käydään se läpi jossain muodossa), olet todennäköisesti hieman masentunut (silloin kaikki tunteet lähimmäisiä kohtaan latistuvat, voin sanoa kokemuksesta) ja prinssiharhaa, jossa parisuhteen dynamiikka ei pitkässäkään suhteessa muka muutu (tämänkin kaikki pitemmässä liitossa olevat tietävät, kyllä se kaikilla muuttuu ja arkipäiväistyy, kuuluu asiaan) vaan haikailet alitajuisesti jotain suurta ja oikeaa tosirakkautta.
Minua niin turhauttaa jo pelkästään kirjoittaa tätä viestiä, koska mielestäni olet umpisokea omalle tilanteellesi, AP. Joten tiivistä ratkaisun yhteen sanaan: pariterapia.
Mutta kun ei se pitkä parisuhde ole kaikille mikään ihanne ja pakkomielle. Ei kaikki halua elää latistuneiden tunteiden kanssa väkisin ja halua esittää ja leikkiä, ettei niin koe. Ei ole mitään syytä elää tuollaisessa, kun voi olla myös vapaa ja tapailla uusia ihmisiä ja kokea intohimoa sitä kautta.
Kaikissa, siis ihan kaikissa, suhteissa alun suuret tunteet ja intohimot latistuvat. Jos haluaa elää ne uudelleen ja uudelleen, niin ei pidä lähteä pitkiin parisuhteisiin vaan harrastaa lyhyitä suhteita ja olla rehellinen kumppanilleen asiasta.
Eikä lapsia tuohon kuvioon.
Itseään pitää opetella tuntemaan eikä olla niin perin itsekäs ettei piittaa niin kumppaneidensa kuin lastensakaan tunteista.Ja vielä se että jos aina lähtee kun suurimmat tunteet ovat arkipäiväistyneet niin menettääkin kyllä jotain .
Meille on tulossa ensimmäinen lapsenlapsi. Mieheni sanoi että kyllä on ihanaa että saadaan yhdessä nauttia siitä.
Hänellä on nimittäin ystävä joka on juuri tullut isoisäksi mutta tämän kumppani ei halua olla tekemisissä miehen lapsenlapsen kanssa. Mieheni ystävä pelkää että jää etäiseksi tuolle lapselle. Hän on nyt valintatilanteessa vastoin tahtoaan.Ihme jeesustelua. Sitä nyt on aika vaikea tietää etukäteen, että haluaako todella elää siinä latteassa suhteessa pidemmän päälle - hyvin hyvin moni kokee, että ei todellakaan kannata. Tämän voi todeta ihan katsomassa erotilastoja. En muutenkaan voi ymmärtää tällaista pakkomielteistä pitkien parisuhteiden ihannointia ja kuinka täälläkin annetaan neuvoja, mitä siinä pitkässä suhteessa pitää tehdä, että sen kanssa voi elää. Miksi sen kanssa pitäisi elää, jos ei siltä tunnu? Ei todellakaan pidä eikä sitä voi perustella, että vain lapsen takia. Lapselle on tärkeää kaksi yhteishuoltajuuden jakavaa vanhempaa, jotka rakastavat.
Kaikki nämä hokemat, ettei ruoho ole muka vihreämpää aidan toisella puolella - todellakin voi olla. Omallakin kohdalla on ollut, vaikkei suhteessa ollutkaan "mitään vikaa". Onhan se nyt ihan eri asia tuntea elävänsä ja saavansa kokea ihan uusia ihmisiä ja aisioita - sekä rakastua - kuin olla suhteessa, jossa mikään ei tunnu oikein miltään. Ette te siitä ruohosta mitään tiedä.
Ja ei todellakaan ole mitenkään yleistä, että nainen nalkuttaa kotitöistä. En itsekään ole koskaan nalkuttanut enkä usko, että kovinkaan moni - varsinkaan nuorempi nainen - nalkuttaa. Se nyt ei ole mikään kriteeri olla kenenkään kanssa.
Kyllä suhteeseen jäämälläkin voi menettää todella paljon. Itse ainakin sain kaikki parhaimmat asiat lähteämällä. Ei näistä ole olemassa mitään sääntöjä, joku menettää joku saa. Mutta kyllä elämä on elämistä varten.
No herran jestas. Nyt puhutaan 6 vuotta suhteessa olevasta joka on tehnyt 3 vuotta sitten lapsen vaimonsa kanssa.
Ei siis 40-50 vuotiaista 20-30 vuotta yhdessä olleista jotka ovat kehittyneet täysin eri suuntiin.
Tuskinpa apn kohdalla on kyse tästä vaan jostain omasta ongelmasta joka tulee hyvin helposti uuteenkin suhteeseen.
Tai sitten on tehnyt lapsen vastoin omaa todellista tuntemustaan , itseään kai siitäkin voi syyttää eikä puolisoa.
Jos vika on todella vaimossa , niin tietty ero on sitten oikea ratkaisu molemmille. En kuitenkaan ymmärrä miten ap ei ole yhtään asiaa tajunnut lasta tehdessään.
Jos ongelma on apn henkilökohtainen, ero ei sitä ratkaise.
Ajatelkaa, ap:n tapaisten kanssa sitten monet yrittävät rakentaa perhettä, sukua, pysyvyyttä, turvaa...
"Mutku olis kiva asua yksin" Noh, olisit miettinyt sitä ennen kuin rupesit lapsentekoon. Näin se on vielä 2000-luvun Suomessakin, nainen on vastuussa perheestä, mies voi larpata vanhempaa ja puolisoa silloin kun sattuu huvittamaan ja kävellä vaan pois kun hetkellisesti ei enää kiinnostakaan.
Oletko muuten ap lähtenyt esim työpaikastasi, kun siellä on ollut välillä tylsempiä päiviä tai pistänyt kaverit vaihtoon jos ette hetkeen ole jutelleet?
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että miksi eroaisit, niin miksi pitäisi olla ihmisen kanssa jota ei rakasta? Väkisin vain pitäisi jatkaa vaikka se rakkaus puuttuisi? Jos rakastaa, niin eihän silloin ihminen tunnu väärältä.
Tämä nyt on ihan lässynlää-uskomus. Arvaa mitä: oikea rakkaus ei ole aina ihanaa ja helppoa. Tyhjänpäiväinen ihastuminen on ihanaa ja helppoa, silloin kaikki on hetken 100 % selvää (vaikka ei todellisuudessa olekaan). Vai oletko aina kokenut pelkästään ihania rakkaudentunteita sisaruksiasi, vanhempiasi, parhaita ystäviäsi kohtaan...? Ja luultavasti kuitenkin rakastat heitä. Miksi parisuhteessa, jonka pitäisi olla se tärkein kahden aikauisen välinen perhesuhde, pitäisi luovuttaa heti jos hetken on vähän kyllästynyt olo?
Vaimo ei ole vielä tullut kotiin... Hän ei kertonut koska palaa, oletin että olisi jo kotona. Tytön nukkumaanmenoaikakin alkaa lähestyä. Hän ei ole vastannut viesteihini! En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella...
Olen odotellut häntä, en tosin tiedä mitä sanoisin mutta jutella täytyy.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaimo ei ole vielä tullut kotiin... Hän ei kertonut koska palaa, oletin että olisi jo kotona. Tytön nukkumaanmenoaikakin alkaa lähestyä. Hän ei ole vastannut viesteihini! En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella...
Olen odotellut häntä, en tosin tiedä mitä sanoisin mutta jutella täytyy.
Ap
Ehkä vaimo lähti etsimään sellaista miestä joka häntä osaa arvostaa.
Minusta alkaa pahasti tuntua siltä, että tämä tämä on taas taitavan nais-puoleisen provoilijan tekemä ketju... Alkoi epäilyttää teksti, jossa ap totesi, että hänen viime kesänä vaimolleen ostamat vaatteet nayttivät vaimon päällä löysiltä (oli laihtunut) ja nyt tämä teksti:
Vaimo ei ole vielä tullut kotiin... Hän ei kertonut koska palaa, oletin että olisi jo kotona. Tytön nukkumaanmenoaikakin alkaa lähestyä. Hän ei ole vastannut viesteihini! En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella...
Olen odotellut häntä, en tosin tiedä mitä sanoisin mutta jutella täytyy.
Ap
Hyppään 20 sivua joten ehkä joku sanoi tämän jo, mutta mites ap:n terveys? Sivulla 2 kuulostaa siltä että seksi vaan tökkii, joten a) stressi, b) masennus, c) muu elimellinen sairaus, d) rohkeesti vaan piristystä sänkyyn? Ja uudelleen kohta b.