Vaikea suhde appivanhempiin ja joulunvietto; neuvoja pliis!
He eivät hyväksy minua ja arvomaailmaani, joka on 180 astetta eri suuntainen kun heidän arvonsa.
Nyt riitaa tuli joulunvietosta ja lasten joululahjoista. Sanoin jo hyvissä ajoin (jälleen kerran) että vain yksi pieni lahja per lapsi ja nyt appiukko oli minun miehen (sekin idiootti) kanssa käynyt ostamassa pojille kalliit lelut lahjaksi.
Ja anoppi aikoo pitää perhejoulun heillä, ja tietty kaikki serkut ja sedät ja tädit on siellä. Meidänkin lapset haluaa nyt sinne, koska minä en halua mitenkään erityisemmin juhlia joulua. (Ei ollut tapana minun lapsuudenkodissa ja kaikki se kulutus ja mässäily ahdistaa mua)
On niin paha mieli kun lapset kyselee miksei meilläkin voisi olla kunnon joulu. Ja eivät vielä pienet ymmärrä kun jerron ettei kaikki maailman lapset vietä joulua. Ja sitten kerron solidaarisuudesta ym hyvästä. Mutta kyllä lapsille tuntuu ne omat lahjat ja joulukrääsä olevan tärkeämpää. Varsinkin kun mummu ja pappa sitä hehkuttaa.
Olen valvonut koko yön ja surrut tätä. Mitä mun pitäisi tehdä?
Ei nyt Fidel sentään, jukranpujut, vaikka nyt kuolikin, setä Lenin oli mun isähahmo.