Olen täysin loppu miehen ex-vaimoon

Ikiksen uusin lähestymistapa?

Aivan ensimmäisenä sanon, että älä ota eksään mitään kontaktia. Peräänny ajoissa ja tyydy siihen, että kaikki lapseen liittyvä kulkee vain miehesi ja eksänsä välillä. Sinun tehtäväsi ei ole ostaa eksän hyväksyntää, ja tuskin tulet sitä saamaan, vaikka olisit kuinka hyvä ja ihana tahansa.

Lapsen kannalta olisi taatusti viisainta ja vastuullisinta antaa lapsen ensin rauhassa tutustua sinuun ja sinuun isänsä rinnalla ennen yhteenmuuttoa. Se olisi viisainta myös itsesi kannalta, että tiedät, mihin ryhdyt. Sen sijaan minusta on turha spekuloida, että ikäero olisi suhteen tuho, tai että kulissien takana mies olisikin se sekopää eksän sijasta. Itse sinä tiedät, millainen mies on nyt, tulevasta ei tiedä kukaan. Ainoa vinkki on, että pidä sydän paikallaan ja silmät päässä. 

Mitä tulee tähän eksään: eksä tuo oman rasitteensa suhteeseenne, halusittepa tai ette. Hän voi vallan hyvin yrittää sabotoida suhdettanne ja elämäänne, alhaisimmillaan lapsen kautta. Minusta kuitenkin tämä ongelma on ennen kaikkea miehen, jonka tulee asettaa rajat eksälle, ja tarvittaessa myös ammattilaisten avulla. Lapsen kannalta on tärkeintä, että nämä riidat pysyvät teidän aikuisten välissä (sen, mitä pystytte omalta osaltanne), ettekä aseta lasta tuomarin rooliin. 

Näin yleisesti sanon, että "lasten kannalta" ei tarkoita sitä, että eksällä olisi loputon saneluoikeus eksän elämään ja ihmissuhteisiin.

Surku mikä tilanne.

Alun alkaenkaan ei olisi pitänyt miehesi eikä sinun koska olet vakavasti miehesi kanssa seurustellut suostua exän ehtoihin. Ei exälläsi ole sanavaltaa siihen oletko sinä tapaamisissa mukana vai et ja jos totta puhutaan, nin on järkevää, että vakavassa suhteessa tutustutaan myös toisen lapseen. Vaikka sinusta ei tulisi äitipuolta henkisesti, niin yhteenmuuttaessa elätte avoliitossa ja siten sinusta tulee myös äitipuoli - tavalla tai toisella myös lapsen kasvattaja, sillä ethän sinä voi elää sivullisena omassa kodissasi eikä lapsi sivullisena teidän luona ollessaan. Välttämättä tulee yhteentörmäyksiä ja yhteenottoja kuten normaalistikin ydinperheessä ja sitä varten täytyy olla selvät sävelet miten menettelette. Ensinnäkin jos olette muuttamassa miehen kanssa yhteen tulee siitä teidän yhteinen koti, jossa on teidän yhteiset säännöt. MIehen lapsen on yhtälailla toteltava sinua kuin isäänsäkin, muutehan olet kuin vieran omassa kodissa. Lapsella pitää olla myös tervetullut ja hyvä olla teidän luona. Miehen exällä ei ole mitään oikeuksia lähteä rajaamaan sinua pois kuvoista, koska on mustasukkainen. Miehesi pitäisi pitää tässä teidän puolianne - myös lapsen puolia. Ei ole lapsen etukaan, että miehen uusi elämänkumppani ja avovaimo ja näin äitipuoli(halusit tai et tietyssä merkityksessä) rajataan omituisesti exän mielioikkujen mukaan pois. MIehen ei pitäisi yksinkertaisesti sellaiseen suostua eikä eksä voi miestäsi tällä kiristää tai uhkailla. Kai heillä on lapsesta tapaamissopimukset kirjallisesti kuitenkin tehty?

Älkää pitäkö noin kiirettä.

Eihän exälle kuulu se jos muuttavat yhteen ja lapsi käy sovitusti isällään.

Jätä se sika

Oot 22v. ja haluat muuttaa 5kk seurustelun jälkeen jo kerran avioliitosta eronneen melkein nelikymppisen isän kanssa yhteen. Koittakaa seurustella ensin edes vuosi ja antaa erolle kunnolla aikaa.

Minusta kannattaa muuttaa yhteen, jos siltä tuntuu. Exä ei varmaan halua että seurustelisitte lainkaan, turha sen mieltä on tässä kuunnella.

Oon ollut tossa tilanteessa 11v.sitten ja olen edelleen samassa suhteessa ja nyt meillä on 3 yhteistä lasta.

Ikäeroa on 18v.

Tässä kävi lyhyesti silleen,että nykyään mies ei tapaa exän kanssa yhteistä lasta enää ollenkaan,eikä edes alussa tavannut säännöllisesti exän mustasukkaisuuden takia..Mutta nyt sitten ei ole minkäänlaista yhteydenpitoa.

Jos nyt saisin valita ehdottomasti jättäisin miehen ja etsisin seuraa ikäisistäni, jonkun jolla ei ole roikkuvaa exää. .

22v. on vielä tosi naiivi..

Vierailija kirjoitti:

Nyt tulee pitkä selostus ja sekavakin.

Poikaystäväni erosi ex-vaimostaan vajaa vuosi sitten. Heillä on alakouluikäinen lapsi. 5kk sitten minä ja mies aloimme seurustella.

Kun kävi selväksi että suhteemme muuttui tapailusta seurusteluksi niin mies kertoi exälle minusta. Hän ei kauniisti sanoen ottanut asiaa hyvin. Ja ymmärrän täysin, heillä oli pitkä liitto ja erot on aina kipeitä (eroon ei liittynyt kolmansia osapuolia).

Heti alkuun exä ilmoitti että isiviikonloppuona eli kaksi kertaa kuussa pe-su kun lapsi on isällään minä en siellä saa olla.

Tämä oli minulle ok. Se kuuluu olla isän ja lapsen aikaa. Pyysin miestä sanomasn kuitenkin exälle että olisi kiva jos voitaisiin tavata ja tutustua. Exä ei kuulemma halua nähdäkkään minua.

Pysyttelin siis "näkymättömissä" ja uskoin että kunhan aika kuluu niin asiat helpottuu.

Nyt olemme muuttamassa yhteen, tai siis minä muutan miehen asuntoon. Kun ex sai tästä kuulla helvetti repesi. Lapsi ei kuulemma tule isälleen jos "se teini" on siellä. Ikäni (22) on yksi asia josta ex minussa pidä, he ovat miehen kanssa jo 38v. Mies ilmoitti että se on nyt myös minun koti ja hän ei häädä minua muualle kun lapsi tulee.

Välit on nyt heillä melkein poikki. Olen yrittänyt laittaa miehen kautta exälle viestiä että en minä todellakaan ruoea jotain "uutta äitiä" lapselle leikkimään. Hänellä on äiti. En ole edes äitipuoli. Olen isän uusi kumppani.

Haluaisin kovasti tutustua lapsern, onhan hän miehen tärkein ihminen.

Mitä tässä voin tehdä? Exä ei suostu puhumaan tai edes viestittämään. Saati että näkisimme. Oon väsynyt ja loppu. Tekee pahaa miten joku voi vihata täysin tuntematonta ihmistä. En oleta että meistä mitään bestiksiä tulee mutta jos olisi edes asialliset välit.

Neuvoja? :(

Kyllähän sä väkisinkin olet äitipuoli, jos asut siellä isän kanssa ja lapsi käy teillä. Susta tulee suoraan lapsen elämään vaikuttava naishahmo, eli äitipuoli. 

Oletko nyt ihan varma, että haluat näin äkkiä ryhtyä leikkimään kotia? Paljon helpommalla pääsette kuin asutte erillään ja kaikki osapuolet saavat rauhassa sopeutua uuteen elämään ja lapsikin sinuun. Jos mies sua oikeasti rakastaa, antaa kyllä asioille aikaa eikä hötkyile.

Ap:lle vinkki omasta kokemuksesta. Älä usko mitä mies sanoo exänsä sanovan tai tekevän. Mies ei välttämättä valehtele, mutta kertoo vain oman tulkintansa tilanteesta. Eronneille ihmisille jää usein käsitys ex-puolisosta, josta ei päästä eroon vaikka tilanne rauhoittuisi.

Minä itse jaksoin pari vuotta kuunnella exästä kauhujuttuja ja "se ämmä ei käske/kasvata/kiellä yms." juttuja joita mies sanoi exänsä sanoneen minusta. Lopulta kerran tapaamisvaihdon yhteydessä kertakaikkiaan juoksin exän kiinni, esittelin itseni ja työnsin käden käteltäväksi. Lapsen nähden nainen kätteli minut, vaihdettiin pari sanaa ja tilanne parani välittömästi. Uskon, että exällä oli minusta yhtä huono kuva kuin minulle tuli hänestä, sillä enhän ollut esittäytynyt. Tajusin vasta sen jälkeen, että omalla välttelyllä ja vetäytymisellä kerroin itsestäni exälle päinvastaista kuin mitä olisin halunnut. Eli rohkeasti vain kättelemään/moikkaamaan sopivassa hetkessä. Jos ei tilanne siitä parane, niin eipä ole ainakaan sinun syytäsi.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tulee pitkä selostus ja sekavakin.

Poikaystäväni erosi ex-vaimostaan vajaa vuosi sitten. Heillä on alakouluikäinen lapsi. 5kk sitten minä ja mies aloimme seurustella.

Kun kävi selväksi että suhteemme muuttui tapailusta seurusteluksi niin mies kertoi exälle minusta. Hän ei kauniisti sanoen ottanut asiaa hyvin. Ja ymmärrän täysin, heillä oli pitkä liitto ja erot on aina kipeitä (eroon ei liittynyt kolmansia osapuolia).

Heti alkuun exä ilmoitti että isiviikonloppuona eli kaksi kertaa kuussa pe-su kun lapsi on isällään minä en siellä saa olla.

Tämä oli minulle ok. Se kuuluu olla isän ja lapsen aikaa. Pyysin miestä sanomasn kuitenkin exälle että olisi kiva jos voitaisiin tavata ja tutustua. Exä ei kuulemma halua nähdäkkään minua.

Pysyttelin siis "näkymättömissä" ja uskoin että kunhan aika kuluu niin asiat helpottuu.

Nyt olemme muuttamassa yhteen, tai siis minä muutan miehen asuntoon. Kun ex sai tästä kuulla helvetti repesi. Lapsi ei kuulemma tule isälleen jos "se teini" on siellä. Ikäni (22) on yksi asia josta ex minussa pidä, he ovat miehen kanssa jo 38v. Mies ilmoitti että se on nyt myös minun koti ja hän ei häädä minua muualle kun lapsi tulee.

Välit on nyt heillä melkein poikki. Olen yrittänyt laittaa miehen kautta exälle viestiä että en minä todellakaan ruoea jotain "uutta äitiä" lapselle leikkimään. Hänellä on äiti. En ole edes äitipuoli. Olen isän uusi kumppani.

Haluaisin kovasti tutustua lapsern, onhan hän miehen tärkein ihminen.

Mitä tässä voin tehdä? Exä ei suostu puhumaan tai edes viestittämään. Saati että näkisimme. Oon väsynyt ja loppu. Tekee pahaa miten joku voi vihata täysin tuntematonta ihmistä. En oleta että meistä mitään bestiksiä tulee mutta jos olisi edes asialliset välit.

Neuvoja? :(

Kuule. Et sä ole nyt tässä se suurin kärsijä. Jos olet siitä huolimatta "täysin loppu", voit yrittää miettiä miltä muista osapuolista tuntuu - niistä jotka on kokeneet eroon johtaneet seikat, eron, ja sen jälkeiset asiat.

Sinällään sinulla on ihan järkevän ja kohtuullisen oloisia kommentteja, mutta näen ongelmana, ettet ole nähnyt ns suurta kokonaiskuvaa. Olet kohdannut miehen, ja suunnittelet tämän kanssa yhteen muuttamista. Ajattelet että sinulla on tähän onneen oikeus, ja on kohtuutonta että muut eivät toimi kuten sinä näet järkevänä ja toivottavana.

On tosiasia, että kumppanisi on isä. On tosiasia, että hänellä on kokonainen elämä, johon sinä et ole liittynyt, eikä tuota elämää voi siirtää syrjään tai muokata juuri sellaiseksi kuin yksi osapuoli toivoo. Tähän elämään liittyy kumppanisi lapsen äiti, ja hän tulee liittymään miehen elämään tätä kautta vähintään niin kauan kuin heidän yhteinen lapsensa tulee täysi-ikäiseksi. Mikään ei velvoita tuota kolmatta ihmistä toimimaan sinun ehdoillasi, vaikka ne olisi kääritty hyväntahtoisuuteen ja vilpittömään ajatukseesi lapsen(kin) edusta. Kumppanisi lapsen äidillä on omat preferenssinsä ja käsityksensä lapsen edusta, ja ne menevät sinun käsitystesi edelle.

Kun lähdet suhteeseen perheellisen miehen kanssa, eronneenkin, hyväksyt samalla, että sinunkin elämääsi vaikuttaa miehen perhe. Näitä vaikutuksia et voi yksin sinä kontrolloida.

Mikä ihme teitä ikäasiasta huutelevia vaivaa?

Vittuttais itteänikin joku neljäkymppisen eksän uusi lapsimorsian, ihan ymmärrettävää.

Et sinä voi tehdä mitään AP. Annat ajan kulua. Ymmärrät sitten vähän vanhempana miksi sinua pidetään 22-vuotiaana ihan teininä.

Vierailija kirjoitti:

Nainen on naiselle susi, ja nainen on hyvin mustasukkainen lapsistaan. Tästähän tässä pohjimmiltaan on kyse. Äidit aina toitottavat kuinka he ajattelevat vain lasten parasta. Todellisuudessa se perimmäinen syy on jokin aivan muu, mutta tuolla lauseella voi aina pelastaa tilanteen. Äitiä harmittaa, kun exä löysi uuden järkevän naisen. Äitiä harmittaa, kun lapset tykkäävät uudesta naisesta. Äitiä harmittaa, kun lapset ja mies saavat elää "perhe-elämää" uuden naisen kanssa. Äitiä harmittaa kaikki ja vituttaa, ja paras keino on vedota aina ja kaikessa siihen, mikä on lapsille parhaaksi. Ja tätähän ei voi ääneen sanoa, ja mä olen nyt väärässä ja lapsellinen. Kuka äiti nyt käyttäisi "tämä on vaan lasten parhaaksi" -sontaa hyväkseen.

Haluaisin korostaa, että varmasti kaikki äidit eivät käyttäydy näin, mutta suurin osa.

En ois voinut paremmin itse sanoa. Veikkaan, että tästä tässä on kyse. 

Älä nyt vaan ihmeessa muuta miehen luo! Olet vielä nuori, ja löydät itsellesi varmasti nuoren ja lapsettomankin miehen vielä. Kokemuksella voin sanoa, ettei nämä uusperhekuviot ole helpoimmasta päästä, moni on niihin uupunut, vaikka raukkautta on riittänytkin. Sinuna irtautuisin tästä kuviosta, teillä on niin suuri ikäerokin + uuspehe-->voi olla liikaa haasteita, ja vielä rikot itsesi. Sinulla mahdollisuus huolettomaan elämään, valitse toisin vielä kun voit!

Henkilökohtaisesti ymmärrän kyllä miesystäväsi vaimoa. Varmaan harmittaa että mies on siirtynyt nuorempaan. Kateellisuutta.

Mutta ymmärrän myös sua, koska tadaa, oon ollut melkeen samassa tilanteessa itsekin, tosin miehellä ei ollut sentään lapsia.

Tsemiä, ehkä tilanne siitä helpottaa. Onhan suhteenne nuori vielä, eiköhän ex-vaimo lepy jonkun ajan päästä.

Asian sivusta: Miesystävälläni on lapsia (3kpl), joista yksi on asperger. Miesystäväni pelkäsi etenkin aluksi, että hylkään hänet tämän aspergerin takia, koska hän on niin kuormittava. Biologiset sukulaiset toki tuon kuormittavuuden jaksavat, mutta vaikeaahan se on meille, joilla ei tuohon aspergeriin tälllaista kiintymystä ole - eli tulee pelkkä kuormittavuus.

Ajatelkaa asiaa miehen kannalta: Hän on joutunut käymään läpi sen, että oma lapsi on erityislapsi. Hän on joutunut käymään läpi kasapäin tilanteita, jotka ovat olleet hankalia tuon erityislapsen takia. Liitto päättyi ex-vaimon uskottomuuteen. Eli hänet on myös petetty ja jätetty. Pitääkö hänen vielä pelätä, että kukaan ei häntä jaksa hänen lapsen kuormittavuuden takia..? Eli pitäisikö häneen suhtautua niin, että hänelle ei suoda mitään, koska on eronnut ja vielä hankalan lapsen isä. Aspergerille toki olisi helpompaa, että isän kanssa ei ole muita, koska hän ei ajattele muita kuin itseään ja tuskin tulekaan muita ajattelemaan  (on jo iso). Äidillä toki oli uusi heti erosta lähtien.

Miten tämä liittyy aloittajaan - pitäisi tietää ihan koko tilanne rehellisesti, ennen kuin osaa tilanteeseen kantaa ottaa. Onko lapsessa jotain erilaista kunn pidetään niin pelottavana uuden ihmisen kohtaamista? Kuinka tilanteeseen on päädytty? Millä pohjalla suhde muuten on?

Minäkin aloin seurustelemaan miehen kans ku se oli eronnut alle puoli vuotta sitten ja sillä oli alle kahden vuoden ikäinen lapsi. Kaks kuukautta siitä niin muutettiin yhteen ja tulin raskaaksi. Ja olin 21... Hyvin on pärjätty jo monta vuotta. Eikä se senkää ex mikään helppo tapaus ole mutta eipä meidän asiat sille kuulukkaa.

Ehkäpä eksä ei vaan halua sekoittaa lapsen elämää. En minäkään halua, että lapseni tapaa eksäni uutta tyttöystävää. Toki meillä tilanne on muutenkin se, ettei isä saa tavata lasta kahden kesken. Mutta lapselle tapaamiset on aina spesiaaleja ja erikoisia, ei siihen tarvita mitään ulkopuolisia enää. Ei se tuo lapselle mitään muuta kuin haittaa, että tapaamisia aletaan sotkea vain siksi että tästä uudesta tyttöystävästä "se olisi kivaa". No meidän lapsi on nuorempi kuin alakouluikäinen, joten rilanne on eri, mutta tulipahan vaan mieleen.

Ex myös vaihtaa naisia kuin sukkia, joten jos tutustuttaa yhteen niin kohta onkin tutustuttu kymmeneen.

Että ei se eripura aina liity mustasukkaisuuteen tai ettei ole käsitelty eroa. Me erosimme joitakin vuosia sitten ja olen niin onnellinen, että pääsin kyseisestä miehestä eroon. Minulle on ihan sama mitä hän tekee, kunhan ei ala sekoittaa lapsen elämää.