Miten päästä tästä helvetillisestä masennuksesta? Työttömyys...

Vuoden työtön kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei - näin, että olet ollut vuoden työtön. Mä jotenkin (typerästi) ajattelen, että ihan sama onko positiivinen vai negatiivinen jos lopputulos on sama = työttömyys. Tämä ajatuskehä on jo niin tiukka, etten näe positiivisuudessa mitään hyvää, koska se voi olla valheellista iloa. Ja sitten kun tajuan, ettei positiivisuus auta työnhaussa, tipun vielä korkeammalta kuin silloin, jos olisin vain negatiivinen eikä se tuntuisi niin pahalta. Muka suojelen itseäni.ap.

Positiivinen ajattelu on sinua itseäsi varten. ---

Työnantajaa kiinnostaa vain se, voitko tuottaa odotettua tai haluttua lisäarvoa yritykselle huolimatta asenteestasi tai ajattelutavastasi. ---

Työttömyyttä on myös monenlaista. On sellaista, jossa odotetaan kotona muiden antavan sinulle armosta töitä (jossa asetut heti oma-alotteisesti alisteiseen asemaan jne). ---  niitä, jotka "vielä yrittävät" (karkeasti ottaen antanut periksi ja kostaa muille)

Poimin tästä muutaman. Haluan olla positiivinen puolisoani varten, koska nyt tässäkään päivässäni ei ole mitään hyvää. Lupasin puolisolle aamulla, että olen ok kun hän tulee myöhään töistä. Ettei tämän tarvitse pelätä, mikä mörkö täällä on taas vastassa.

Työnantajia en ole kiinnostanut ja siksi olen täysin lannistunut. Ajattelen, että olen niin fundamentaalisen paskanpaskanpaska että nauravat hakemuksilleni.

Työttömänä olen montaa lajia; aina negatiivinen, periksiantava, olen uhriutuva (tiedostan) ja luovuttava.

Jotekin tekisi vain mieli huutaa, että haluan elämäni takaisin.ap.

Vierailija kirjoitti:

Vuoden työtön kirjoitti:

Ensihätään kannattaa ottaa etäisyyttä tilanteeseen. Unohda työnhaku hetkeksi, kasaa itsellesi uutta energiaa ja positiivista asennetta. Harrasta vaikka liikuntaa, lue mielenkiintoisia kirjoja, ota uusi harrastus tai mikä nyt parantaa oloasi ja antaa tilaa ja perspektiiviä. Tieteellinen tutkimuskin todistaa, että negatiivinen ajattelu ruokkii lisää negatiivista ajattelua.

Hei - näin, että olet ollut vuoden työtön. Mä jotenkin (typerästi) ajattelen, että ihan sama onko positiivinen vai negatiivinen jos lopputulos on sama = työttömyys. Tämä ajatuskehä on jo niin tiukka, etten näe positiivisuudessa mitään hyvää, koska se voi olla valheellista iloa. Ja sitten kun tajuan, ettei positiivisuus auta työnhaussa, tipun vielä korkeammalta kuin silloin, jos olisin vain negatiivinen eikä se tuntuisi niin pahalta. Muka suojelen itseäni.ap.

Täällä jakaa neuvoja ihmiset joiden suurin ongelma on luokkaa tikku sormessa, kuitenkaan tietämättä mitä tehdä. Ainakin keinot, on sellaisia mitä ei ole testattu elävässä elämässä.

Olet oikeassa siinä että ne huonotkin ajatukset pitää työstää, silloin ne eivät jää sinne taustalle myrkyttämään mieltä. Olet selkeästi positiivinen luonnostaan, se tulee sitten myös luonnostaan esille kun pahan raivaa pois. Eihän se Stub kaan pärjännyt pelkällä pakkopositiivisuudella, ole sellainen kun olet.  Hae asioille merkitys siitä, mihin voit vaikuttaa ja erottele ne mihin et voi vaikuttaa.  Ja sano esim. sille miehellesi, että lyö vaikka mieluummin kuin (tähän se, mikä eniten haittaa) niin todennäköisesti alatte ymmärtää toisianne paremin. Mies tarvitsee suoraa puhetta ja konkreettisia esimerkkejä, että ymmärtää asian vakavuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit, että olet hakenut myös vapaaehtoistöihin mutta et ole päässyt. Taidat siis ennen kaikkea tuntea tarvetta olla hyödyksi ja kuulua johonkin. Mitä jos kysyisit, tarvitaanko paikkakuntasi vanhainkodissa tai vastaavassa ulkoiluttajaa/lukijaa/juttelijaa vanhuksille? Luulisi, että näistä on aina pulaa ja apua otettaisiin mieluusti vastaan. Saisit muuta ajateltavaa. Anna miehesi auttaa sinua rahallisesti. Hän varmasti haluaa vilpittömästi tehdä niin. Kuka tähansa normaali puoliso haluaa. Tekisit varmasti saman hänelle(?) Tsemppiä!

Kiitos tästä - olen juuri em. tyyppisiin hommiin hakenut, keväällä sitten tosiaan ehkä mahdollisuus päästä. Luulin todella, että noihin pääsisi heti.

Tekisin puolisoni eteen kaikkeni, jos hän olisi tässä tilanteessa. Nyt tuntuu, että kieltäydyn kaikesta avusta ja kaikista ideoista vain siksi, että ne eivät tuota minulle työpaikkaa. En halua, että puoliso keittää minulle teetä, pesee pyykkejä tai yhtikäs mitään. En voi matkustaa katsomaan ystäviä, koska maksaa vaikka toinen lupaisi rahat. Olen vain lukossa.

Tuntuu jo jotenkin todella hullulta lukea omia ajatuksia (ja kiitos kun peilaatte niitä), koska niissä ei ole enää järkeä. Tai niissä ei ole järkeä jos tämä tapahtuisi jollekin muulle, mutta koska se tapahtuu itselleni, kaikki hyvän kieltäminen on ok. Itsetunto on nollassa, kaikki mielihyvä on poissa ja jäljellä vain pakonomainen työnhaku ja toisaalta halu vain venyä niin ohueksi, että katkeaa pois.ap.

Olen vain keittiöpsykologi (ja itse masennuksen sairastanut), mutta ajatuksesi kuulostavat hyvin siltä, miltä omani pahimpana masennusaikanani: ajatukset kiersivät vain sen toivottomuuden ja mustuuden ympärillä, järjettömätkin ajatukset tuntuivat täysin päivänselviltä ja loogisilta, heräsin kesken yön ahdistukseen ja itkukohtauksiin ja kuolema oli alati läsnä kuolemanpelkona, vaikka toisaalta olisi halunnut kuolla, että saisi edes hetken olla rauhassa (nukkua ilman niitä ahdistavia ajatuksia). Ja juuri siksi jankutan, että hae apua nyt, kun vielä voit. On inhimillistä, että työttömyys ahdistaa, mutta älä anna suistaa sinua näin pohjalle. Apua on saatavilla.

Vapaaehtoistöitä varmasti löytyy, ja laajalta alalta. :) Nuorisotyötä (4H, Walkers -toiminta...), MLL, SPR, kaupunkiseuroja ja harraste- ja ammattijärjestöjä, jotka kenties virkistyisivät saadessaan "uutta verta" jäsenistöönsä. 

Kiitos keittiöpsykologille kun viitsit vastata. Saanko kysyä, mistä hait apua ja saitko sitä? Miten voit nyt? Pelkään kustannuksia, koska rahani ovat tosi tiukoilla. Olen soittanut tukipuhelimeen pari kertaa (sain näistä n. 6€ lisän puhelinlaskuun ja sekin jo kaduttaa) ja nyt olen netissä tukiryhmässä. Siellä vastausten saaminen kestää jonkin aikaa ja silloin pahin ahdistus on käytävä yksin läpi.

Mulla on jo kehä valmis enkä näe, että elämää on jos olen lopunikää työtön. Tai kun olen. En näe enää muuta. Näen vain kaksi vaihtoehtoa; hetihetiheti työtä (täysi malttamattomuus) tai bussin pohjaksi. Ja kun työtä ei löydy niin jää vain yksi vaihtoehto. Huh, että mä inhoan tätä. En tunne itseäni.ap.

Olin itse tosiaan tilanteessa, jossa olin liian ahdistunut hakeakseni itse apua, joten äitini soitti minulle lääkäriajan (kunnalliseen). Tarjoutui myös viemään minut paikalle ja tulemaan mukaan - minä menin itse, mutta kannattaa ottaa tämä apu vastaan ihan siksi, että auton ratti ei ole se paras paikka ahdistuneelle. :) Lääkäri sopi minulle heti ajan psykologille ennen lääkereseptin kirjoittamista, ja kävin psykologin jutuissa hetken aikaa. Myöhemmin masennuksen uhatessa uusiutua minut ohjattiin ottamaan yhteyttä kunnalliseen mielenterveysyksikköön, jossa kävin runsaan vuoden terapiassa, ja osallistuin jonkin verran myös pieniin ryhmäterapiamuotoihin. Tämä kaikki siis oli minulle kunnallista vuosimaksua lukuun ottamatta ilmaista. Tiedostan toki, että joillakin paikkakunnilla jonot ovat tolkuttomat, joten kannattaa oikeasti painottaa tilanteen vakavuutta ja pitää kiinni siitä, että aikaa ei ole odotella. 

Oloni lähti lääkityksen myötä kohenemaan hyvin nopeasti, mikä auttoi aikanaan akuuteimpaan tilaan. Myöhemmin isompi rooli oli nimenomaan keskustelulla (en enää ottanut lääkitystä myöhemmin), jolla sai oikaistua vanhoja ajatusmallejaan. Olen töiden suhteen aika samassa kurimuksessa kuin sinäkin, joten ymmärrän täysin tunteesi - mutta nyt, kun sain masennuksen hoidettua, pystyn puntaroimaan ratkaisujani realistisesti ja löytämään sellaisia ratkaisuja, joita en ikinä olisi löytänyt masentuneena. Olen siis kouluttautumassa uudelleen ja olen saanut uskon tulevaisuuteen takaisin, pystyn nukkumaan yöni hyvin ja löydän elämästä pieniä onnen hetkiä, joita työttömyys ei varjosta. :) 

Olen ajatellut kunnallisen olevan kallis ja tehoton, mutta ehkä tämän viestin rohkaisemana voisin harkita. Pelkään toki leimautumista, sekä sitä että tietoni leviävät ties minne sekä lääkkeitä. Kuitenkin näen viestistäsi, että olet saanut niistä apua. Apuahan mä tarvitsen, mutta olen liian pitkään yrittänyt selviytyä yksin, koska kuvittelen tarvitsevani ''selviytymiskokemuksen''. Tässä on tosiaan kokemusta kerrakseen, muttei selviytymisestä tietoakaan. Lupaan miettiä tätä.ap.

Minne tahansa hakeudutkin avun piiriin (olipa sitten yksityinen tai kunnallinen), heillä on vaitiolovelvollisuus, eivätkä tietosi saa levitä vääriin käsiin. :) Lääkitystäkään ei kannata pelätä: ne ovat parhaimmillaan hyvä tuki keskusteluavun ohessa. Itelleni lääkitys antoi hyvän "boostin" selvitä jokapäiväisestä arjesta ja nähdä taas asioiden valoisia puolia, jolloin jaksoi keskittyä keskustelun avulla murtamaan omia vanhoja ja masennuksen vääristämiä ajatusmalleja. Itselleni myös suositeltiin, että vaikka en käyttäisikään lääkitystä, resepti ja lääke kannattaa kuitenkin hakea: jos joskus tulee sellainen olo, että nyt ei kerta kaikkiaan selviä, pelkkä ajatus lääkkeiden olemassaolosta antaa turvaa.

Tärkeintä on, että pääset avun piiriin ja mieluusti heti. Ja pyydä puolisoltasi, että hän auttaa sinua etsimään oikean tahon. Hän ei yksin pysty vetämään sinua pois ahdingostasi, mutta näen, että puolisonasi hän varmasti haluaa auttaa sinua edes sen verran, että auttaa sinut oikealle taholle hoitosuhteeseen. :) Yksin ei tarvitse jaksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vuoden työtön kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei - näin, että olet ollut vuoden työtön. Mä jotenkin (typerästi) ajattelen, että ihan sama onko positiivinen vai negatiivinen jos lopputulos on sama = työttömyys. Tämä ajatuskehä on jo niin tiukka, etten näe positiivisuudessa mitään hyvää, koska se voi olla valheellista iloa. Ja sitten kun tajuan, ettei positiivisuus auta työnhaussa, tipun vielä korkeammalta kuin silloin, jos olisin vain negatiivinen eikä se tuntuisi niin pahalta. Muka suojelen itseäni.ap.

Positiivinen ajattelu on sinua itseäsi varten. ---

Työnantajaa kiinnostaa vain se, voitko tuottaa odotettua tai haluttua lisäarvoa yritykselle huolimatta asenteestasi tai ajattelutavastasi. ---

Työttömyyttä on myös monenlaista. On sellaista, jossa odotetaan kotona muiden antavan sinulle armosta töitä (jossa asetut heti oma-alotteisesti alisteiseen asemaan jne). ---  niitä, jotka "vielä yrittävät" (karkeasti ottaen antanut periksi ja kostaa muille)

Poimin tästä muutaman. Haluan olla positiivinen puolisoani varten, koska nyt tässäkään päivässäni ei ole mitään hyvää. Lupasin puolisolle aamulla, että olen ok kun hän tulee myöhään töistä. Ettei tämän tarvitse pelätä, mikä mörkö täällä on taas vastassa.

Työnantajia en ole kiinnostanut ja siksi olen täysin lannistunut. Ajattelen, että olen niin fundamentaalisen paskanpaskanpaska että nauravat hakemuksilleni.

Työttömänä olen montaa lajia; aina negatiivinen, periksiantava, olen uhriutuva (tiedostan) ja luovuttava.

Jotekin tekisi vain mieli huutaa, että haluan elämäni takaisin.ap.

Poiminnoistasi. 

Positiivisuus, mihin sitä oikeasti tarvitsee ?  Valheellisena ei mihinkään, mutta näyteltynä sitä on pakko olla muutamissa paikoissa.

Tällä palstalla esimerkiksi, ettei mammat häiriinny. Työn haussa, erityisesti jos välissä on rekryfirma. Siinätapauksessa on välttämätöntä olla yltiöpositiivinen, ylisuurella egolla ja erittäin suuriäänisesti liikkeellä.  Lisäksi tietenkin jo valmiina tulevaisuuden suunnitelmat (ura), jotka eivät voi toteutua mutta sellaiset vaaditaan.  Näillähän ei ole mitään tekemistä senkanssa, miten työssä toimit, ne on vain sitä rekryfirmaa varten. 

Positiivisuus kotona, vaarallisinta leikkiä sen kanssa, koska puoliso ja lapset näkee helposti totuuden vaikka eivät sitä heti sanoisikaan. Voit pyrkiä siihen, ajattelemalla niitä hyviä juttuja, mutta älä pakota itseäsi tai puolisoasi. Miksi? Siksi että jos pakotat itsesi, niin muutut eriksi, kun olet ollut. Älä yritä liikaa miellyttää, voi olla että mörkönä kelpaat paremin.

Työnantaja nauraa? , no antaa nauraa. Se ei ollut sinua varten, turha miettiä sellaisia mille ei mitään voi.

Parempi miettiä sitä, kuka työnantajista ensimäisenä uskaltaa alkaa palkkaamaan uusia työntekijöitä.  Nuo uudet, joita ei ole ennen ollut on parhaita. Sellaiset josta joku on lähtenyt, ovat yleensä sellaisia että edellinen ei siellä viihtynyt.    Tarkoitan tässä, radikaalia ajatusten muutosta.

pohjmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoden työtön kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei - näin, että olet ollut vuoden työtön. Mä jotenkin (typerästi) ajattelen, että ihan sama onko positiivinen vai negatiivinen jos lopputulos on sama = työttömyys. Tämä ajatuskehä on jo niin tiukka, etten näe positiivisuudessa mitään hyvää, koska se voi olla valheellista iloa. Ja sitten kun tajuan, ettei positiivisuus auta työnhaussa, tipun vielä korkeammalta kuin silloin, jos olisin vain negatiivinen eikä se tuntuisi niin pahalta. Muka suojelen itseäni.ap.

Positiivinen ajattelu on sinua itseäsi varten. ---

Työnantajaa kiinnostaa vain se, voitko tuottaa odotettua tai haluttua lisäarvoa yritykselle huolimatta asenteestasi tai ajattelutavastasi. ---

Työttömyyttä on myös monenlaista. On sellaista, jossa odotetaan kotona muiden antavan sinulle armosta töitä (jossa asetut heti oma-alotteisesti alisteiseen asemaan jne). ---  niitä, jotka "vielä yrittävät" (karkeasti ottaen antanut periksi ja kostaa muille)

Poimin tästä muutaman. Haluan olla positiivinen puolisoani varten, koska nyt tässäkään päivässäni ei ole mitään hyvää. Lupasin puolisolle aamulla, että olen ok kun hän tulee myöhään töistä. Ettei tämän tarvitse pelätä, mikä mörkö täällä on taas vastassa.

Työnantajia en ole kiinnostanut ja siksi olen täysin lannistunut. Ajattelen, että olen niin fundamentaalisen paskanpaskanpaska että nauravat hakemuksilleni.

Työttömänä olen montaa lajia; aina negatiivinen, periksiantava, olen uhriutuva (tiedostan) ja luovuttava.

Jotekin tekisi vain mieli huutaa, että haluan elämäni takaisin.ap.

Poiminnoistasi. 

Positiivisuus, mihin sitä oikeasti tarvitsee ?  Valheellisena ei mihinkään, mutta näyteltynä sitä on pakko olla muutamissa paikoissa.

Tällä palstalla esimerkiksi, ettei mammat häiriinny. Työn haussa, erityisesti jos välissä on rekryfirma. Siinätapauksessa on välttämätöntä olla yltiöpositiivinen, ylisuurella egolla ja erittäin suuriäänisesti liikkeellä.  Lisäksi tietenkin jo valmiina tulevaisuuden suunnitelmat (ura), jotka eivät voi toteutua mutta sellaiset vaaditaan.  Näillähän ei ole mitään tekemistä senkanssa, miten työssä toimit, ne on vain sitä rekryfirmaa varten. 

Positiivisuus kotona, vaarallisinta leikkiä sen kanssa, koska puoliso ja lapset näkee helposti totuuden vaikka eivät sitä heti sanoisikaan. Voit pyrkiä siihen, ajattelemalla niitä hyviä juttuja, mutta älä pakota itseäsi tai puolisoasi. Miksi? Siksi että jos pakotat itsesi, niin muutut eriksi, kun olet ollut. Älä yritä liikaa miellyttää, voi olla että mörkönä kelpaat paremin.

Työnantaja nauraa? , no antaa nauraa. Se ei ollut sinua varten, turha miettiä sellaisia mille ei mitään voi.

Parempi miettiä sitä, kuka työnantajista ensimäisenä uskaltaa alkaa palkkaamaan uusia työntekijöitä.  Nuo uudet, joita ei ole ennen ollut on parhaita. Sellaiset josta joku on lähtenyt, ovat yleensä sellaisia että edellinen ei siellä viihtynyt.    Tarkoitan tässä, radikaalia ajatusten muutosta.

@pohjmies

Positiivisuutta tarvitsee muun muassa hyvään itsetuntoon, menestykseen haluamassaan toimessa jne. moneenkin asiaan.

Monet tuntuvat automaattisesti ajattelevan kuten tekstistäsi päätellen sinäkin, että positiivisuus on naminami-pusipusi-peräsuoli-pitkällä-ja-hampaat-Stubb-irveessä-pakkovääntämistä ja teeskentelyä. Ei. Se ei ole positiivisuutta, vaan teeskentelyä. Teeskentelyyn tahtoo kuulua myös leveily ja egoilu, josta puhut. 

Aito positiivisuus on mm. uskoa itseensä, uskoa selviämiseen, ratkaisujen etsimistä, aktiivisuutta jne. Aito positiivisuus ei poissulje realismia. Aina ei kaikki mene ihan putkeen, mutta entä sitten? 

Ymmärrän kyllä mistä tulet (ja ap ja moni muu), eli sen, että voi olla vaikeaa nähdä negatiivisuuden toiselle puolen. Itse tulen sellaisesta paikasta, jossa bluesmiehen filosofia ("If I didn't have bad luck, I didn't have any luck at all.") ja white trash mentaliteetti ("susta/musta ei koskaan tule mitään") on vielä kevyttä huumoria. Negatiivisuudesta on pitkä ja kivinen tie pois, eikä se ole kaikille sama tie. Sieltä voi kuitenkin halutessaan päästä pois. Itselleni toimi astinlautana ensimmäisessä viestissänikin mainitsema etäisyyden ottaminen. Jotkut ottaa sitä lääkkeillä, jotkut ammattiauttajalla, jotkut muuttamalla uusiin ympyröihin ja keinoja on monia muitakin, eikä kaikille edelleenkään aina toimi samat keinot. 

Miksi mielestäsi muuttuminen "muuksi kuin mitä oli" on paha asia? Jos joku asia itsessä on parannettavissa, niin onhan se vähintään järkevää parantaa se, sen sijaan, että jäisi kärsimään siitä. Muutoksenkin jälkeen olet edelleenkin oma itsesi, ainoastaan paranneltu versio itsestäsi. 

@ap

Joskus päivät on spugen ahterista ja sille ei vain voi mitään juuri sillä hetkellä. Päiviä nyt kuitenkin tulee ja menee. Sama koskee työpaikkoja ja rahaa. Tulee ja menee. 

Työnantajia Suomessa harva tällä hetkellä kiinnostaa. Sen huomaa todellisten työttömien määrän jatkuvasta kasvusta, vaikka tilastokikkailulla määrät näennäisesti liikkuvat välillä parempaankin suuntaan. Nykytilanteessa ei ole kyse sinusta henkilönä, vaan suuremmista asioista ja ihan kansainvälisestikin, sekä robotisaation ja automatisaation lisääntymisestä ja toisaalta siitä, että käynnissä on kenties suurin murros sitten teollistumisen ihan useammallakin tasolla... Jatkuva torjuminen masentaa ihan kaikkia, mutta siihen ei kannata jäädä vellomaan. Tulee vain arvottomuuden tunteet ja viimeinen virhe. 

Kuten edellä mainittu, etäisyyden ottaminen auttaa. Itse olen ottanut etäisyyttä aiemmin elämässäni mm. muuttamalla ulos ahdistavasta kylästä ja toisessa elämänvaiheessa jättäytymällä tahallisesti työvoiman ulkopuolelle siksi aikaa, että saa kuviot uusiksi. Kannattaa olla joku luotettava jolle voi puhua ja oikeasti puhua huolensa sille, koska yksin siitä kärpäsestä kasvaa usein se härkänen, joka saattaa sitten laukaista vaikkapa burn-outin. Olet jo siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että tiedostat tilanteesi. Kun ongelma on tiedossa, sitä voi lähteä ratkaisemaan. 

Vuoden työtön kirjoitti:

pohjmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoden työtön kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei - näin, että olet ollut vuoden työtön. Mä jotenkin (typerästi) ajattelen, että ihan sama onko positiivinen vai negatiivinen jos lopputulos on sama = työttömyys. Tämä ajatuskehä on jo niin tiukka, etten näe positiivisuudessa mitään hyvää, koska se voi olla valheellista iloa. Ja sitten kun tajuan, ettei positiivisuus auta työnhaussa, tipun vielä korkeammalta kuin silloin, jos olisin vain negatiivinen eikä se tuntuisi niin pahalta. Muka suojelen itseäni.ap.

Positiivinen ajattelu on sinua itseäsi varten. ---

Työnantajaa kiinnostaa vain se, voitko tuottaa odotettua tai haluttua lisäarvoa yritykselle huolimatta asenteestasi tai ajattelutavastasi. ---

Työttömyyttä on myös monenlaista. On sellaista, jossa odotetaan kotona muiden antavan sinulle armosta töitä (jossa asetut heti oma-alotteisesti alisteiseen asemaan jne). ---  niitä, jotka "vielä yrittävät" (karkeasti ottaen antanut periksi ja kostaa muille)

Poimin tästä muutaman. Haluan olla positiivinen puolisoani varten, koska nyt tässäkään päivässäni ei ole mitään hyvää. Lupasin puolisolle aamulla, että olen ok kun hän tulee myöhään töistä. Ettei tämän tarvitse pelätä, mikä mörkö täällä on taas vastassa.

Työnantajia en ole kiinnostanut ja siksi olen täysin lannistunut. Ajattelen, että olen niin fundamentaalisen paskanpaskanpaska että nauravat hakemuksilleni.

Työttömänä olen montaa lajia; aina negatiivinen, periksiantava, olen uhriutuva (tiedostan) ja luovuttava.

Jotekin tekisi vain mieli huutaa, että haluan elämäni takaisin.ap.

Poiminnoistasi. 

Positiivisuus, mihin sitä oikeasti tarvitsee ?  Valheellisena ei mihinkään, mutta näyteltynä sitä on pakko olla muutamissa paikoissa.

Tällä palstalla esimerkiksi, ettei mammat häiriinny. Työn haussa, erityisesti jos välissä on rekryfirma. Siinätapauksessa on välttämätöntä olla yltiöpositiivinen, ylisuurella egolla ja erittäin suuriäänisesti liikkeellä.  Lisäksi tietenkin jo valmiina tulevaisuuden suunnitelmat (ura), jotka eivät voi toteutua mutta sellaiset vaaditaan.  Näillähän ei ole mitään tekemistä senkanssa, miten työssä toimit, ne on vain sitä rekryfirmaa varten. 

Positiivisuus kotona, vaarallisinta leikkiä sen kanssa, koska puoliso ja lapset näkee helposti totuuden vaikka eivät sitä heti sanoisikaan. Voit pyrkiä siihen, ajattelemalla niitä hyviä juttuja, mutta älä pakota itseäsi tai puolisoasi. Miksi? Siksi että jos pakotat itsesi, niin muutut eriksi, kun olet ollut. Älä yritä liikaa miellyttää, voi olla että mörkönä kelpaat paremin.

Työnantaja nauraa? , no antaa nauraa. Se ei ollut sinua varten, turha miettiä sellaisia mille ei mitään voi.

Parempi miettiä sitä, kuka työnantajista ensimäisenä uskaltaa alkaa palkkaamaan uusia työntekijöitä.  Nuo uudet, joita ei ole ennen ollut on parhaita. Sellaiset josta joku on lähtenyt, ovat yleensä sellaisia että edellinen ei siellä viihtynyt.    Tarkoitan tässä, radikaalia ajatusten muutosta.

@pohjmies

Positiivisuutta tarvitsee muun muassa hyvään itsetuntoon, menestykseen haluamassaan toimessa jne. moneenkin asiaan.

Monet tuntuvat automaattisesti ajattelevan kuten tekstistäsi päätellen sinäkin, että positiivisuus on naminami-pusipusi-peräsuoli-pitkällä-ja-hampaat-Stubb-irveessä-pakkovääntämistä ja teeskentelyä. Ei. Se ei ole positiivisuutta, vaan teeskentelyä. Teeskentelyyn tahtoo kuulua myös leveily ja egoilu, josta puhut. 

Aito positiivisuus on mm. uskoa itseensä, uskoa selviämiseen, ratkaisujen etsimistä, aktiivisuutta jne. Aito positiivisuus ei poissulje realismia. Aina ei kaikki mene ihan putkeen, mutta entä sitten? 

Ymmärrän kyllä mistä tulet (ja ap ja moni muu), eli sen, että voi olla vaikeaa nähdä negatiivisuuden toiselle puolen. Itse tulen sellaisesta paikasta, jossa bluesmiehen filosofia ("If I didn't have bad luck, I didn't have any luck at all.") ja white trash mentaliteetti ("susta/musta ei koskaan tule mitään") on vielä kevyttä huumoria. Negatiivisuudesta on pitkä ja kivinen tie pois, eikä se ole kaikille sama tie. Sieltä voi kuitenkin halutessaan päästä pois. Itselleni toimi astinlautana ensimmäisessä viestissänikin mainitsema etäisyyden ottaminen. Jotkut ottaa sitä lääkkeillä, jotkut ammattiauttajalla, jotkut muuttamalla uusiin ympyröihin ja keinoja on monia muitakin, eikä kaikille edelleenkään aina toimi samat keinot. 

Miksi mielestäsi muuttuminen "muuksi kuin mitä oli" on paha asia? Jos joku asia itsessä on parannettavissa, niin onhan se vähintään järkevää parantaa se, sen sijaan, että jäisi kärsimään siitä. Muutoksenkin jälkeen olet edelleenkin oma itsesi, ainoastaan paranneltu versio itsestäsi. 

@ap

Joskus päivät on spugen ahterista ja sille ei vain voi mitään juuri sillä hetkellä. Päiviä nyt kuitenkin tulee ja menee. Sama koskee työpaikkoja ja rahaa. Tulee ja menee. 

Työnantajia Suomessa harva tällä hetkellä kiinnostaa. Sen huomaa todellisten työttömien määrän jatkuvasta kasvusta, vaikka tilastokikkailulla määrät näennäisesti liikkuvat välillä parempaankin suuntaan. Nykytilanteessa ei ole kyse sinusta henkilönä, vaan suuremmista asioista ja ihan kansainvälisestikin, sekä robotisaation ja automatisaation lisääntymisestä ja toisaalta siitä, että käynnissä on kenties suurin murros sitten teollistumisen ihan useammallakin tasolla... Jatkuva torjuminen masentaa ihan kaikkia, mutta siihen ei kannata jäädä vellomaan. Tulee vain arvottomuuden tunteet ja viimeinen virhe. 

Kuten edellä mainittu, etäisyyden ottaminen auttaa. Itse olen ottanut etäisyyttä aiemmin elämässäni mm. muuttamalla ulos ahdistavasta kylästä ja toisessa elämänvaiheessa jättäytymällä tahallisesti työvoiman ulkopuolelle siksi aikaa, että saa kuviot uusiksi. Kannattaa olla joku luotettava jolle voi puhua ja oikeasti puhua huolensa sille, koska yksin siitä kärpäsestä kasvaa usein se härkänen, joka saattaa sitten laukaista vaikkapa burn-outin. Olet jo siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että tiedostat tilanteesi. Kun ongelma on tiedossa, sitä voi lähteä ratkaisemaan. 

Ei ole minun ongelma, kun sinulla on ahdistavaa ja vaikeaa töissä ja kotona, ehkä siihen vaikuttaa se että lukemisen ymmärtäminen takkuaa.  Toivottavasti olet kuitenkin sellainen pappi, joka sanoo saarnan lopuksi, tehkää niinkuin minä sanon, ei niin kuin minä teen. 

   Sitä pahaa oloa, kyllä neuvoillasi saa kuka haluaa. Tuskin se edes hiukan helpottaa, kun tarpeeksi pitkästi kirjoittaa.

Pitäisi ymmärtää, että työ ei määritä ihmistä. Tosin se ei kyllä paljon auta, vaikka sen itse ymmärtää, koska muut suhtautuu sinuun kuin roskaan. Etenkin deittailussa työttömyys on aika ikävä asia.

Vuoden työtön kirjoitti:

@ap

Joskus päivät on spugen ahterista ja sille ei vain voi mitään juuri sillä hetkellä. Päiviä nyt kuitenkin tulee ja menee. Sama koskee työpaikkoja ja rahaa. Tulee ja menee. 

Työnantajia Suomessa harva tällä hetkellä kiinnostaa. Sen huomaa todellisten työttömien määrän jatkuvasta kasvusta, vaikka tilastokikkailulla määrät näennäisesti liikkuvat välillä parempaankin suuntaan. Nykytilanteessa ei ole kyse sinusta henkilönä, vaan suuremmista asioista ja ihan kansainvälisestikin, sekä robotisaation ja automatisaation lisääntymisestä ja toisaalta siitä, että käynnissä on kenties suurin murros sitten teollistumisen ihan useammallakin tasolla... Jatkuva torjuminen masentaa ihan kaikkia, mutta siihen ei kannata jäädä vellomaan. Tulee vain arvottomuuden tunteet ja viimeinen virhe. 

Kuten edellä mainittu, etäisyyden ottaminen auttaa. Itse olen ottanut etäisyyttä aiemmin elämässäni mm. muuttamalla ulos ahdistavasta kylästä ja toisessa elämänvaiheessa jättäytymällä tahallisesti työvoiman ulkopuolelle siksi aikaa, että saa kuviot uusiksi. Kannattaa olla joku luotettava jolle voi puhua ja oikeasti puhua huolensa sille, koska yksin siitä kärpäsestä kasvaa usein se härkänen, joka saattaa sitten laukaista vaikkapa burn-outin. Olet jo siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että tiedostat tilanteesi. Kun ongelma on tiedossa, sitä voi lähteä ratkaisemaan. 

Kiitos tästä, kirjoitit todella hyvin. Minua jopa nauratti tuo spugen ahteri tahattomasti. Ihanaa kun piristit, kiitos, olet varmasti hyvä tyyppi.ap.

Vierailija kirjoitti:

Odota kun olet vuosia työtön kuten minä ja on pakko jaksaa.

Tää. Sitten mieti jos sulla olisi vieläpä lapsia tuossa köyhyydessä!

Paljon voimia ap! Haethan apua mahdollisimman pian? Kun rohkaistut soittamaan vaikka terveyskeskukseen, pahin olo helpottaa varmasti jo tietäessäsi saavasi kohta apua. Masentuneiden ja ahdistuneiden ajatusten purkaminen vaitolovelvolliselle henkilökunnalle voi jo ensi minuuteilla viedä pahan olon terävimmän kärjen pois. Rohkaistuessani ottamaan tämän ensimmäisen askeleen avun hakemiseen, alkoi tulevaisuus näyttää toiveikkaammalta ja hätäni kuultiin. Sinuakin autetaan kyllä :)

Valitettavasti kokemuksesi lannistumisesta ja kelpaamattomuudesta ovat minulle tuttuja. Valmistuin kesällä maisteriksi erinomaisin arvosanoin ja opintojen aikana olen hankkinut työkokemusta monipuolisesti omalta alaltani. Työtä en ole kuitenkaan löytänyt ja oloni on lannistunut, pelokas. Joka päivä kurkkua kuristaa tieto siitä, ettei minua huolita motivaatiosta ja tietotaidosta huolimatta edes vähäisiin osa-aikatöihin. Olen käynyt alani työnhakukoulutuksissa, tutustunut työelämän psykologiaan ja teen aivan päivittäin töitä (hakemuksia, kartoitusta vahvuuksistani ym) sen eteen, että saisin aivan oikeita töitä. Jos välillä uskaltaa heittää työnhaun päiväksi tai kahdeksi sikseen, pääsee tuulettamaan ajatuksiaan ja voi löytää uutta intoa työnhakuun.

Kun jokainen läheinen sattuu olemaan töissä, on työttömyyttä vaikea kestää. On hankala sanoittaa kokemusta kurjuudesta ja ahdistuksesta, lannistumisesta. Media pauhaa työttömien laiskuudesta ja minä itken kotona. Harmittaa, että puolisoni joutuu kanssani kantamaan tätä työttömyyden tuskaani. On hyvin erikoista vihdoin ymmärtää, ettei loistavan asenteen, erinomaisten arvosanojen ja monipuolisen työkokemuksen kombinaatio takaa mitään. Minulle on työhaastattelussa puhuttu jopa vihaiseen sävyyn koulutuksestani - miksi ihmeessä korkekoulutettu hakee tällaista työtä? Haluaisin saada mahdollisuuden näyttää, että kyllä minä sitoudun toimeeni, opettelen ja osaan. Tahtoisin tuntea itseni hyödylliseksi ja päästä urani alkuun. Noh, meitä on monta tässä samassa veneessä.