Olen vihainen perheelleni koska minua ei ymmärretä

Ja mieskään ei sanonut yhtään mitään, kun lapsi kiukuttelee hedelmälihamehusta. Eli tuhlataan mehua pikkupirpanan oikkuihin vaan!!!! Ja opetetaan että mitään ei tartte tehdä, ellei ole oman mielen mukaan 100%!

ap

Vierailija kirjoitti:

Joku syyhän sillä mun äidillä varmaan oli viedä minulta se kokemus, että olisin rakastamisen arvoinen, kun pukeminen ei suju. Miksi mun lastenlaan tarttis tuntea itsensä sen arvokkaammiksi?

ap

Kysymys kuuluu, että jos sinä kärsit ja ymmärrät kokeneesi vääryyden, niin miksi haluat että myös lapsesi kärsivät?

Kaikilla on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi. Jos tiedostat oman vajavaisuutesi vanhempana, yritä paikata sitä. Kasvata itseäsi, katkaise kierre.

Miten opit asioita muuten elämässä? Lukemalla, kuulemalla, keskustelemalla? Käytä samoja keinoja vanhmmuuden opiskeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäydyt siis lapsiasi kohtaan samoin kuin äitisi käyttäytyi sinua kohtaan. Teet lapsistasi yhtä rikkinäisiä kuin mitä itse olet. Sääliksi käy lapsiasi, kun et edes yritä olla erilainen kuin äitisi oli.

Käyttäydyn osin, harmittaako, kun sinua ei tartte edes lastesi ymmärtää? Ymmärrät vain heitä, vai? Minusta olisi kauheaa jos tarttis aina vaan ymmärtää lapsia, eikä ois itse minkään arvoinen. Mutta ymmärränhän mä sen, ettei sitä tunnetta omasta arvosta voi ottaa lasten selkänahasta.

Mutta moni äiti tuntee itsensä arvottomaksi, jos antaa lastensa olla sellaisia virheellisiä ihmisiä kuin nämä ovat ja hyväksyy lapsen viatkin, eikä yritä raivolla kouluttaa lapsistaan täydellisiä.

Äitiys on maailman kurjin rooli, jossa ei kiitollisuus mitaleja jaeta.

Mietipä miten usein puhut ihmisille lapsistasi. Puhut sitten hyvää tai pahaa, saat niitä mitaleja. Pahaakin puhuva äiti nähdään marttyyrinä, jolla on rankkaa mutta niin sisukas et kestää vaan. Ihan ihme Äiti.

Joo tälle hankalista lapsistaan valittavien äitien "urhealle sisukkuudelle" ja että uskovat itsestään äiteinä hyvää aina nauran :D

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku syyhän sillä mun äidillä varmaan oli viedä minulta se kokemus, että olisin rakastamisen arvoinen, kun pukeminen ei suju. Miksi mun lastenlaan tarttis tuntea itsensä sen arvokkaammiksi?

ap

Kysymys kuuluu, että jos sinä kärsit ja ymmärrät kokeneesi vääryyden, niin miksi haluat että myös lapsesi kärsivät?

Kaikilla on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi. Jos tiedostat oman vajavaisuutesi vanhempana, yritä paikata sitä. Kasvata itseäsi, katkaise kierre.

Miten opit asioita muuten elämässä? Lukemalla, kuulemalla, keskustelemalla? Käytä samoja keinoja vanhmmuuden opiskeluun.

Se vääryys lienee se, etten muiden takia koe itseäni tarpeeksi arvokkaaksi jakaakseni sitä kellekään.

ap

Tää kivikissaäiti on pelottava, mulla menee ihan kylmät väreet selkää pitkin kun luen näitä sen juttuja. Todella toivon että tää on pelkkä trolli.

Jos lapsi oppisi, ettei saa rakkautta kiukuttelemalla väärästä mehusta?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy lapsella vängätä tuossa mehuasiassa, jonka tunnen todeksi on, että lapsi viis vesaa minusta. Ei siis ole muuten kipeä, kuumetta ei ole, meni kouluun, koska lääkäri sanoi, että saa mennä.

ap

Tuolla mehuasialla nyt ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että välittääkö lapsesi sinusta. Joka ikinen lapsi tekee joskus jotain vastaavaa. He silti rakastavat ha välittävät vanhemmistaan. Rakkaus ei ole sitä, että totellaan äitiä tai puolisoa joka asiassa koskaan kyseenalaistamatta tai kiukuttelematta mistään asiasta. Tällainen käytös olisi pelkoa, ei rakkautta.

Näin just. Ja kokeilitko siivilöidä hedelmälihan pois. Osta sitä mehua, mistä lapsesi tykkää. Vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska, et ole kokenut normaalia itsetunnon kehitystä et voikaan ymmärtää, miksi lapsi sanoo vastaan ihan arkipäivissä asioissa. Moni vanhempi hämmästyisi, jos lapsi kiukuttelematta pukisi vaikka kuravaatteet päälle. Vastaansanominen on terveelle vanhemmalle kunniansosoitus lapselta, koska lapsi ymmärtää että on rakastamisen arvoinen vaikka sanoisikin vastaan.

Tuollaisesta olen lukenut ja se kuulostaa hyvältä ja oikealta. En vain tajua, miten se lapsi olisi siinä rakastamisen arvoinen. Tai ehkä ennen kaikkea: miten minusta olisi lapsena tuntunut sille, kun vanhempi ensin on huutanut kuin palosireeninä vihaisena siitä, kun pukeminen ei suju.

ap

Alapeukuttajat voi vastata kysymykseeni. Osaatteko?

ap

Välillä menee överiksi, sekä vanhemmalla ja lapsilla. Mistä olet saanut harhakäsityksen jostain ikuisesta sunnunstaista, että aina pitäisi olla kivaa?

Vierailija kirjoitti:

Ja mieskään ei sanonut yhtään mitään, kun lapsi kiukuttelee hedelmälihamehusta. Eli tuhlataan mehua pikkupirpanan oikkuihin vaan!!!! Ja opetetaan että mitään ei tartte tehdä, ellei ole oman mielen mukaan 100%!

ap

Tässä on yksi hyvän vanhemmuuden neuvo: pick your fights. Kaikesta ei voi tapella, eikä tylyttää lapsia ja vaatia täydellistä käytöstä. Pitää valita oikeasti tärkeät ja antaa pienempien juttujen välillä mennä ohi.

Miehesi toimi juuri niin tässä tilanteessa. Ensisijaista oli saada lapsi ottamaan lääke, toissijaista probiootti. Turha tapella siitä mehusta, kun riskinä on, että tilanne on niin epämiellyttävä kaikille, että seuraavalla kerralla saatte tapella myös lääkkeen ottamisesta.

Älä jää jumittamaan tilanteisiin ja ajatukseen, että sinua pitää totella tai olet menettänyt arvovallan. Hävinnyt taistelun. Useimmat tilanteet ratkeavat paljon helpommin, kun annat vähän tilaa lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku syyhän sillä mun äidillä varmaan oli viedä minulta se kokemus, että olisin rakastamisen arvoinen, kun pukeminen ei suju. Miksi mun lastenlaan tarttis tuntea itsensä sen arvokkaammiksi?

ap

Kysymys kuuluu, että jos sinä kärsit ja ymmärrät kokeneesi vääryyden, niin miksi haluat että myös lapsesi kärsivät?

Kaikilla on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi. Jos tiedostat oman vajavaisuutesi vanhempana, yritä paikata sitä. Kasvata itseäsi, katkaise kierre.

Miten opit asioita muuten elämässä? Lukemalla, kuulemalla, keskustelemalla? Käytä samoja keinoja vanhmmuuden opiskeluun.

Se vääryys lienee se, etten muiden takia koe itseäni tarpeeksi arvokkaaksi jakaakseni sitä kellekään.

ap

Miksi haluat, että lapsesi kärsivät? Jos ainoa vastaus on, että sinäkin kärsit, etkä muuta osaa, niin mikähä olisi ratkaisu ongelmaanne?

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi oppisi, ettei saa rakkautta kiukuttelemalla väärästä mehusta?

ap

Leikkimälläkö lasten sitten tulisi oppia käsittelemään negatiivisia tunteita? Näitä tilanteita tarvitaan siihen normaaliin kasvuun ja kehitykseen. 

Jatkuvalla kurilla ja alistamisillako lapsilta pitäisi karsia se oma tahto? Miten tälläinen lapsi sitten osaa aikuisena vaatia arvoistaan kohtelua ja arvostaa ennen kaikkea itseään?

Vierailija kirjoitti:

Eihän rakkautta voi antaa, jos ei itse koe olevansa sen arvoinen. Eikä ole sitä saanut. Miten koet olevasi sen arvoinen jos olet saanut rakkautena vihaa ja moitetta? Taidat olla taas näitä alkkisten lapsia, jotka ei tajua mitään mistään haavoista joita ei edes näe jotta saisi ne paranemaan.

ap

Älä viitsi vähätellä muiden kokemuksia. Sinä et ole ainoa, jolla on ollut huono lapsuus. Äläkä väitä, että sinä olet ainoa, joka mistään mitään ymmärtää.

PS. En ole alkkisten lapsi, vaan vanhempieni vähättelemä ja koulussa muiden lasten taholta kiusattu ja eristetty sekä naapurinsedän seksuaalisesti hyväksikäyttämä. Ai niin, ja me oltiin kaiken lisäksi köyhiä. Saanko sanoa, että minulla oli paska lapsuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska, et ole kokenut normaalia itsetunnon kehitystä et voikaan ymmärtää, miksi lapsi sanoo vastaan ihan arkipäivissä asioissa. Moni vanhempi hämmästyisi, jos lapsi kiukuttelematta pukisi vaikka kuravaatteet päälle. Vastaansanominen on terveelle vanhemmalle kunniansosoitus lapselta, koska lapsi ymmärtää että on rakastamisen arvoinen vaikka sanoisikin vastaan.

Tuollaisesta olen lukenut ja se kuulostaa hyvältä ja oikealta. En vain tajua, miten se lapsi olisi siinä rakastamisen arvoinen. Tai ehkä ennen kaikkea: miten minusta olisi lapsena tuntunut sille, kun vanhempi ensin on huutanut kuin palosireeninä vihaisena siitä, kun pukeminen ei suju.

ap

Alapeukuttajat voi vastata kysymykseeni. Osaatteko?

ap

Välillä menee överiksi, sekä vanhemmalla ja lapsilla. Mistä olet saanut harhakäsityksen jostain ikuisesta sunnunstaista, että aina pitäisi olla kivaa?

Eli muita saa loukata sinusta, vai? Tuonhan se opetuksesi opettaa. Saa kiusata muita, ei elämä ole mitään auringonpaistetta koko ajan suinkaan. Tajuatko, ettei mulle saa huutaa? Kun olin siis pieni lapsi? Miksi olisi saanut, sanotko, idiootti? Kun mulle on huudettu, nyt mäkin huudan muille. Älä sitten saatana tule sanomaan, että se vahingoittaa tai satuttaa ketään!!!!

ap

Kivikissaäiti!

Olen lukenut kymmeniä ketjujasi ja en ole ikinä vielä kommenttia näihin lähettänyt.

Koittaisitko löytää näihin asioihin vastauksen? Ja ihan pelkillä ei, kyllä ja en tiedä vastauksilla.

1.USKOTKO itse, että pystyt vielä ihmisenä eheytymään?

2.Tiedätkö MITÄ siihen parantumiseen tarvitaan?

3.Voiko ne parantumiseen tarvittavat asiat OIKEASTI toteuttaa niin, ettet sairastuta muita ihmisiä ympärilläsi?

4.HALUATKO että lapsesi kasvavat "normaaleiksi" aikuisiksi, jotka eivät joudu kantamaan lapsuutensa taakkaa äitinsä henkisistä laiminlyönneistä ja epävakudesta?

5.PYSTYTKÖ SINÄ tarjoamaan lapsillesi perheen ja kodin ja jossa he voivat kasvaa terveiksi ja normaaleiksi ihmisiksi?

Jos vastaat kohtaan 1. Ja 4. Kyllä, niin sinulla on vielä toivoa, halua ja uskoa jotta voisit oikeasti parantua.

Jos joku kohtien 2, 3 ja 5 vastauksista on joko en, ei tai en tiedä, niin sinun olisi aika katsoa totuutta silmiin ja ottaa etäisyyttä perheeseesi ja todeta tosi asia, ettet voi olla lapsillesi kasvattava rakastava vanhempi, ennein kuin olet ITSE parantanut lapsuutesi haavat. Kukaan muu ei sitä voi puolestasi tehdä, apua ja työkaluja voit muilta ihmisiltä ja terapiasta saada. Muuta pois kotoasi, hoida itsesi kuntoon, tapaa lapsiasi omien voimavarojesi mukaan ja heidän voimavarojensa mukaan. Jos rakastat lapsiasi, niin tämä asia parasta mitä voit heille äitinä tällä hetkellä tarjota. Ja jos jostain syystä et pysty eheytymään ihmisenä kaikista yrityksistä huolimatta, niin olet ainakin minimoinut haitat lapsillesi ja toivottavasti estänyt sen, että heistä ei tule samankaltaisia rikkinäisiä ihmisiä kuin sinusta. Ja kyllä, se on väärin että sinä itse joudut itsesi korjaamaan, vaikka joku muu on sinut rikkonut. Mutta niin se asia vaan menee, vaikka kuinka koittaisit vastaan tapella.

Toivon vilpittömästi kaikkea hyvää sinulle ja perhellesi <3

Perkele! Ei lasten kuulu ymmärtää vanhempiaan, sillä he ovat lapsia!!

Ei ne tyhjästä ja kutsumatta tänne tulleet. Tuossa on jotain outoa. Perheneuvolaan ja pian!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy lapsella vängätä tuossa mehuasiassa, jonka tunnen todeksi on, että lapsi viis vesaa minusta. Ei siis ole muuten kipeä, kuumetta ei ole, meni kouluun, koska lääkäri sanoi, että saa mennä.

ap

Tuolla mehuasialla nyt ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että välittääkö lapsesi sinusta. Joka ikinen lapsi tekee joskus jotain vastaavaa. He silti rakastavat ha välittävät vanhemmistaan. Rakkaus ei ole sitä, että totellaan äitiä tai puolisoa joka asiassa koskaan kyseenalaistamatta tai kiukuttelematta mistään asiasta. Tällainen käytös olisi pelkoa, ei rakkautta.

Näin just. Ja kokeilitko siivilöidä hedelmälihan pois. Osta sitä mehua, mistä lapsesi tykkää. Vaikeaa?

No mietin sitä, mutta probiootti oli siinä sen verran kökkäreinä, että olisi luultavasti jäänyt siivilään valtaosin. Ja ostan yleensä, mutta en muistanut taas, että tuo mehupa on hedelmälihaista ja otin sen nimenomaan lääkkeensyöntiä ajatellen. Osa vanhemmista varmaan sekoittaa Precosan vain veteen, eikä välitä lapsen makuaistista. Mutta taas meni pieleen, ettei tuotakaan mehua voinut juoda. Kun ei tajua, mitä puute on.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku syyhän sillä mun äidillä varmaan oli viedä minulta se kokemus, että olisin rakastamisen arvoinen, kun pukeminen ei suju. Miksi mun lastenlaan tarttis tuntea itsensä sen arvokkaammiksi?

ap

Kysymys kuuluu, että jos sinä kärsit ja ymmärrät kokeneesi vääryyden, niin miksi haluat että myös lapsesi kärsivät?

Kaikilla on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi. Jos tiedostat oman vajavaisuutesi vanhempana, yritä paikata sitä. Kasvata itseäsi, katkaise kierre.

Miten opit asioita muuten elämässä? Lukemalla, kuulemalla, keskustelemalla? Käytä samoja keinoja vanhmmuuden opiskeluun.

Se vääryys lienee se, etten muiden takia koe itseäni tarpeeksi arvokkaaksi jakaakseni sitä kellekään.

ap

Miksi haluat, että lapsesi kärsivät? Jos ainoa vastaus on, että sinäkin kärsit, etkä muuta osaa, niin mikähä olisi ratkaisu ongelmaanne?

En halua, että he kärsivät, mutta en osaa jakaa heille arvostusta noissa kohdissa, vaikka haluaisinkin. "Opettele" on huono neuvo, koska en tiedä miten. En tiedä ratkaisua ongelmaan, mutta etsin sitä terapiassa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi oppisi, ettei saa rakkautta kiukuttelemalla väärästä mehusta?

ap

Leikkimälläkö lasten sitten tulisi oppia käsittelemään negatiivisia tunteita? Näitä tilanteita tarvitaan siihen normaaliin kasvuun ja kehitykseen. 

Jatkuvalla kurilla ja alistamisillako lapsilta pitäisi karsia se oma tahto? Miten tälläinen lapsi sitten osaa aikuisena vaatia arvoistaan kohtelua ja arvostaa ennen kaikkea itseään?

Ei kai negatiivisia tunteita pidä mitenkään käsitellä? Sehän on toisen lyömistä nokkaan.

Ja eihän sitä osaakaan vaatia arvoistaan kohtelua, tai arvostaa itseään. Ei ole oma vika.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti!

Olen lukenut kymmeniä ketjujasi ja en ole ikinä vielä kommenttia näihin lähettänyt.

Koittaisitko löytää näihin asioihin vastauksen? Ja ihan pelkillä ei, kyllä ja en tiedä vastauksilla.

1.USKOTKO itse, että pystyt vielä ihmisenä eheytymään?

2.Tiedätkö MITÄ siihen parantumiseen tarvitaan?

3.Voiko ne parantumiseen tarvittavat asiat OIKEASTI toteuttaa niin, ettet sairastuta muita ihmisiä ympärilläsi?

4.HALUATKO että lapsesi kasvavat "normaaleiksi" aikuisiksi, jotka eivät joudu kantamaan lapsuutensa taakkaa äitinsä henkisistä laiminlyönneistä ja epävakudesta?

5.PYSTYTKÖ SINÄ tarjoamaan lapsillesi perheen ja kodin ja jossa he voivat kasvaa terveiksi ja normaaleiksi ihmisiksi?

Jos vastaat kohtaan 1. Ja 4. Kyllä, niin sinulla on vielä toivoa, halua ja uskoa jotta voisit oikeasti parantua.

Jos joku kohtien 2, 3 ja 5 vastauksista on joko en, ei tai en tiedä, niin sinun olisi aika katsoa totuutta silmiin ja ottaa etäisyyttä perheeseesi ja todeta tosi asia, ettet voi olla lapsillesi kasvattava rakastava vanhempi, ennein kuin olet ITSE parantanut lapsuutesi haavat. Kukaan muu ei sitä voi puolestasi tehdä, apua ja työkaluja voit muilta ihmisiltä ja terapiasta saada. Muuta pois kotoasi, hoida itsesi kuntoon, tapaa lapsiasi omien voimavarojesi mukaan ja heidän voimavarojensa mukaan. Jos rakastat lapsiasi, niin tämä asia parasta mitä voit heille äitinä tällä hetkellä tarjota. Ja jos jostain syystä et pysty eheytymään ihmisenä kaikista yrityksistä huolimatta, niin olet ainakin minimoinut haitat lapsillesi ja toivottavasti estänyt sen, että heistä ei tule samankaltaisia rikkinäisiä ihmisiä kuin sinusta. Ja kyllä, se on väärin että sinä itse joudut itsesi korjaamaan, vaikka joku muu on sinut rikkonut. Mutta niin se asia vaan menee, vaikka kuinka koittaisit vastaan tapella.

Toivon vilpittömästi kaikkea hyvää sinulle ja perhellesi <3

1. Kyllä

2. En (muuten olisin jo terve)

3. En ymmärrä kysymystä

4. Kyllä

5. En (yksin. Luulin, että mieheni avulla riittävän, mutta en voinut toki täysin tietää millainen vanhempi mies on edeltäkäsin)

On totta, että olisi hyvä asua muualla. Mutta olen eroperheestä ja minua epäilyttää jättää lapset vain yhden vanhemman kanssa. Lapsilla ei ole ketään joka sanoo, että toi toimii väärin jos toimii, kun vanhempi on yksin lasten kanssa. Mutta jos mies uskoisi jaksavansa yksin ja mulla ois rahaa asua muualla JA tukea miestä taloudellisesti niin mikäs siinä sitten. Ehkä ennen lasten pahinta murrosikää muutankin, koska oletan perineeni siihen mennessä isäni.

ap

Ihan tyhmää oikeuttaa se, että mun vanhempi on käyttäytynyt väärin mua kohtaan ja huutanut sillä, ettei elämä ole aina auringonpaistetta!! Mikä ongelma tää sitten on, että mä huudan ja suutun mun lapsille, kun esim. joku ei juo appelsiinimehua, koska on saatanan ennakkoluuloinen epäluuloilija, joka ei luota kun hänelle sanoo, että se on ihan hyvää, sä et siihen kuole juo se nyt... Miksette suostu myöntämään että vahingot joita mulla on eivät ole mun syytä? Tai no osa suostuu.

Ja niiden korjaaminen itse on tietenkin tehtäväni, mutta hirveää syyttää minua siitäkään, jos se ei onnistu. Ei ole mun vika. Eli mua ei ymmärretä on kokemukseni ja siihen ovat muut syyllisiä, en minä, alunperin sieltä lapsuudesta. En varmaan itsekään ymmärrä, siksi kaipaankin fiksuja mentoreita.

ap