Ei olla oikea pariskunta, kun ei olla naimisissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä miten väärin ihmiset lukee tän keskustelun. Kun alkusyy on ollut se, että onko suhde jotenkin parempi kun ollaan naimisissa verrattuna suhteeseen, joka on ollut vuostolkulla ja miksi. Alussa todetaan, että omaisuusasiat ymmärretään ja pidetään järkevinä syinä mennä naimisiin, mutta ei siihen, että suhde olis jotenkin  PAREMPI :D

Ja sitten täällä huuudetaan vaan, että "etkö nyt tajuu näitä leskeneläkkeitä ja äkkikuolemisia"

Ihmiset ei taida itse tajuta, että niiden avioliitolla ei sitten ole muuta merkitystä kun ne raha-asiat, ja jostain syystä se kiukuttaa. Mitä väliä? Miksi on niin hirveä ajatus, että ei se teidän suhde ole yhtään parempi, vaan teidän omaisuus on ainoastaan suojatumpi. Miksi se on niin hirveää hyväksyä, jos olette kuitenkin tyytyväisiä?

Olen samaa mieltä, vaikka aion naimisiin. Vaarallista ois olettaa, että papin tai virkamiehen vihinnän jälkeen suhde muuttuis paremmaksi. Lähinnä voi pohtia, että onko suhteiden pohjalla alunperin keskimäärin merkittäviä eroja avioliittoon aikovien ja ei-aikovien välillä. Jos molemmat sisimmissään tietää olevansa täysin sitoutunut suhteeseen niin liiton luonteella ei pitäskään olla mitään merkitystä (kuin korkeintaan raha-asioissa).

Tässä tämän keskustelun pihvi olisi, mutta valitettavasti vaan harva (niitäkin on ollut) on pystynyt pohtimaan asiaa jotenkin neutraalisti.

Olet keskustelun aloittaja? Musta tuntuu, että poimit vain sinua komppaavia pointteja. Ikään kuin ignooraat argumentteja, joihin et samaistu ja ajattelet niiden olevan aiheen vierestä, koska et itse tunne yhteyttä. Selostin tuossa juuri ylempänä, että omalla kohdallani uskoisin naimisiinmenon vaikuttavan tunne-elämääni parisuhteen sisällä positiivisesti, sillä näkisin sen konkreettisena haluna sitoutua minuun. Se olisi teko, ei pelkkiä sanoja. Mielestäni teot ovat syvempiä kuin sanat. Ei se tietenkään olisi parisuhteen pohja, mutta uskon, että se positiivisia aspekteja suhteeseen. Ja tämä on vain kuinka asian koen omalla kohdallani, tiedän kyllä lukuisia surkeita avioliittoja, ei sillä.

Ymmärsit väärin. Mielestäni sinä juuri pohdiskelit neutraalisti.

Avioliittohan nyt on juridinen sopimus, ei muuta. Ei se takaa sen enempää, että ei "katsella vielä", ihan yhtä lailla sitä voi rakastua ja rakkaus kävellä vastaan ja sitten erotaan - tai sitten ei. EI se sitä sopimusta katso sen enempää eikä sitä sen vähempää huomata, mitä ympärillä tapahtuu. 

Itselleni ei avioliitto sovi eikä sellaiseen ole mitään kiinnostusta ryhtyäkään. Olen huomattavasti onnellisempi ilman. Ja olen taatusti enemmän oikea pariskunta kuin moni avioliitossakin oleva - tosin en kauheasti välitä, mitä joku minun parisuhteestani on mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.

Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne  siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?

Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.

En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D

Siis etkö oikeasti tajua?

Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.

Okei. Eli ihmiset menevät naimisiin

a) pelosta

b) ahneudesta

Vau.

Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?

No en minä tätä asiaa näin yksinkertaista, mutta tosiaan alkuperäinen ihmetykseni aihe oli suhteen arvottaminen sen perustella, että onko rinkula sormessa. Kun itse arvostan sitä sen perusteella, miten ollaan yhdessä selvitty ja rakastettu. Ja nyt moni on sitä mieltä, että se rinkula on kuitenkin parempi. Halusin ihmetellä ääneen, että miksi. Olet vapaa kertomaan niitä omaisuudesta ja pelosta poikkeavia juttuja, ne ihan oikeesti kiinnostaa :)

ap

Mielestäni ero avioliitossa ja avoliitossa on se, että avoliittoon pikkuhiljaa liutaan sen kummemmin päätöstä tekemättä. Kamat yhteen, kun asuminen on halvempaa kahdestaan ja ei tarvi rampata kahdessa kodissa.

Avioliitossa pitää parisuhdetta ja tulevaisuutta miettiä, koska sen eteen pitää käydä se vaiva, että päätetään mennä naimisiin, haetaan esteettömyystodistukset, varataan vähintään aika maistraattiin tai kirkkoon ja ehkä pidetään juhlat. Siinä joutuu keskenään enemmän miettimään, että olemme pari ja haluammeko olla yhdessä ja perustaa perheenkin joskus. Siinä joutuu pohtimaan myös omia haluja enemmän.

Avoliittoon mennään usein siksi, että on kallista pitää kahta kotia. Siinä sitten asustellaan sen kummemmin miettimättä, päätämmekö olla yhdessä ns. loppuelämän.

Avoparejahan eroaa monta kertaa enemmän, kuin aviopareja, joten ei se avoliittokaan suojaa erolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.

Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne  siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?

Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.

En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D

Siis etkö oikeasti tajua?

Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.

Okei. Eli ihmiset menevät naimisiin

a) pelosta

b) ahneudesta

Vau.

Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?

No en minä tätä asiaa näin yksinkertaista, mutta tosiaan alkuperäinen ihmetykseni aihe oli suhteen arvottaminen sen perustella, että onko rinkula sormessa. Kun itse arvostan sitä sen perusteella, miten ollaan yhdessä selvitty ja rakastettu. Ja nyt moni on sitä mieltä, että se rinkula on kuitenkin parempi. Halusin ihmetellä ääneen, että miksi. Olet vapaa kertomaan niitä omaisuudesta ja pelosta poikkeavia juttuja, ne ihan oikeesti kiinnostaa :)

ap

Mielestäni ero avioliitossa ja avoliitossa on se, että avoliittoon pikkuhiljaa liutaan sen kummemmin päätöstä tekemättä. Kamat yhteen, kun asuminen on halvempaa kahdestaan ja ei tarvi rampata kahdessa kodissa.

Avioliitossa pitää parisuhdetta ja tulevaisuutta miettiä, koska sen eteen pitää käydä se vaiva, että päätetään mennä naimisiin, haetaan esteettömyystodistukset, varataan vähintään aika maistraattiin tai kirkkoon ja ehkä pidetään juhlat. Siinä joutuu keskenään enemmän miettimään, että olemme pari ja haluammeko olla yhdessä ja perustaa perheenkin joskus. Siinä joutuu pohtimaan myös omia haluja enemmän.

Avoliittoon mennään usein siksi, että on kallista pitää kahta kotia. Siinä sitten asustellaan sen kummemmin miettimättä, päätämmekö olla yhdessä ns. loppuelämän.

Avoparejahan eroaa monta kertaa enemmän, kuin aviopareja, joten ei se avoliittokaan suojaa erolta.

Tässäkin on varmaan yksilökohtaisia eroja. Itse pitäisin hyvin erikoisena, että joku haluaisi muutamaa vuotta kauempaa majailla yhdessä ilman, että puhuttaisiin tulevaisuudesta. Ensimmäisen kerran me mietittiin asiaa kun hankittiin lemmikki. Toisen kerran, kun tuli ensimmäinen kummilapsi. Kummilapsen myötä koin, että perhekin (ensimmäinen oli siskon) pitää meitä ihan vakiintuneena parina. Tai no, itse en haluaisi omalle lapselleni ketään huithapeliparisuhteessa olevaa kummeiksi.

Minusta kuvailemasi kuulostaa enemmän joltain kämppissuhteelta.

Suhde on mielestäni juuri niin hyvä, kuin millaiseksi sen ovat pariskunnan osapuolet tehneet. Riippumatta sormuksista tai niiden puutteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.

Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne  siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?

Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.

En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D

Siis etkö oikeasti tajua?

Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.

Okei. Eli ihmiset menevät naimisiin

a) pelosta

b) ahneudesta

Vau.

Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?

No en minä tätä asiaa näin yksinkertaista, mutta tosiaan alkuperäinen ihmetykseni aihe oli suhteen arvottaminen sen perustella, että onko rinkula sormessa. Kun itse arvostan sitä sen perusteella, miten ollaan yhdessä selvitty ja rakastettu. Ja nyt moni on sitä mieltä, että se rinkula on kuitenkin parempi. Halusin ihmetellä ääneen, että miksi. Olet vapaa kertomaan niitä omaisuudesta ja pelosta poikkeavia juttuja, ne ihan oikeesti kiinnostaa :)

ap

Mielestäni ero avioliitossa ja avoliitossa on se, että avoliittoon pikkuhiljaa liutaan sen kummemmin päätöstä tekemättä. Kamat yhteen, kun asuminen on halvempaa kahdestaan ja ei tarvi rampata kahdessa kodissa.

Avioliitossa pitää parisuhdetta ja tulevaisuutta miettiä, koska sen eteen pitää käydä se vaiva, että päätetään mennä naimisiin, haetaan esteettömyystodistukset, varataan vähintään aika maistraattiin tai kirkkoon ja ehkä pidetään juhlat. Siinä joutuu keskenään enemmän miettimään, että olemme pari ja haluammeko olla yhdessä ja perustaa perheenkin joskus. Siinä joutuu pohtimaan myös omia haluja enemmän.

Avoliittoon mennään usein siksi, että on kallista pitää kahta kotia. Siinä sitten asustellaan sen kummemmin miettimättä, päätämmekö olla yhdessä ns. loppuelämän.

Avoparejahan eroaa monta kertaa enemmän, kuin aviopareja, joten ei se avoliittokaan suojaa erolta.

Missasit nyt mun mielestä aika oleellisen pointin. Eikö tässä keskustella avoliitoista, joissa on päätetty olla yhdessä ja pohdittu tulevaisuutta? Ei mistä tahansa avoliitoista, joista totta kai erotaan runsaasti enemmän kuin avioliitoista.

Avioliitto on sopimus pahan päivän varalle, mutta se on paljon muutakin.

Avioliitto on liitto, jonka aviopuolisot solmivat Jumalan edessä. Liitto purkautuu ainoastaan kuolemassa, mutta se sitoo puolisoja toisiinsa toisen tai molempien kuolemaan asti. Se on tahdon asia, eli puolisot tekevät tietoisen päätöksen sitoutua toisiinsa myötä- ja vastamäissä.

Jotkut ovat avioon kelpaamattomia. Avioeron ottaminen on yksi merkki avioon kelpaamattomuudesta.

____________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **

Aika vanhoillista jos joku vielä ajattelee naimisiin meno olevan joku raja. Minulle ei tulee mieleen kuin juridiset asiat miksi mennä naimisiin, muut rakkaus, välittäminen yms pysyy samana, ei ne kasva vaikka menis naimisiin. Menkööt naimisiin mistä syystä kukakin halua mut mitään "pariskunta vai ei" se ei ole mikään raja!

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on sopimus pahan päivän varalle, mutta se on paljon muutakin.

Avioliitto on liitto, jonka aviopuolisot solmivat Jumalan edessä. Liitto purkautuu ainoastaan kuolemassa, mutta se sitoo puolisoja toisiinsa toisen tai molempien kuolemaan asti. Se on tahdon asia, eli puolisot tekevät tietoisen päätöksen sitoutua toisiinsa myötä- ja vastamäissä.

Jotkut ovat avioon kelpaamattomia. Avioeron ottaminen on yksi merkki avioon kelpaamattomuudesta.

____________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **

HAHHAHAHAA! Mitä paskaa :D

Vierailija kirjoitti:

Mun omat vanhemmat olivat yhdessä 40vuotta ennen naimisiin menoa. Edes kihloja ei vaihdettu välissä. Minä ja veljet synnyttiin siinä matkalla ja vasta vanhoilla päivillään nuo hoksasivat mennä naimisiin kun alkoivat miettään perimis asioita jos toiselle tapahtuu jotain ja totesivat että helpointa mennä naimisiin niin nuo asiat tulee siinä samalla hoidettua.

Minä olen ollut suhteessa 7vuotta ja yhteinen asuntolaina on mutta ei kihloja eikä lapsia ja silti katsoisin että meidän suhde on vakavammalla pohjalla kuin muutaman ystäväni jotka ovat olleet yhdessä miehiensä kanssa muutaman vuoden, toinen naimisissa ja toisella lapsia.

Tismällään samas asemas! Paitsi äitini 3 kertaa ollut naimisissa :D Meille on selvä, että hankitaan tutkinto ensin ja hyvä palkainen työ ensi. Sitten matkustellaan ja elätään vähän. Sitten vois miettiä taloja, häitä, lapsia yms!  

Miten minusta monet näistä avioliiton väheksyjistä ovat niitä naisia, jotka elävät pitkässä avosuhteessa ja haluaisivat kyllä naimisiin, mutta mies ei halua. Sitten yritetään todistella kovaan ääneen itselleen ja muille, että ovat oikeasti paljon sitoutuneempia kuin avioliitossa elävät.

Me ainakin olemme menossa naimisiin, koska rakastamme toisiamme, haluamme elää yhdessä, haluamme perheelle yhteisen sukunimen, lapsien syntyvän avioliittoon ja ihan jo koska arvostamme avioliittoa perinteenä ja instituutiona. Näiden lisäksi tulevat vielä taloudelliset ja juridiset hyödyt.

Olemme muuten avioituessamme tunteneet hieman yli kaksi vuotta, mutta olemmekin aikuisia ihmisiä, jotka eivät tarvitse oikean suhteen löytäessään vuosikausien miettimistä ja odottelua siitä, ollaanko tässä nyt varmasti tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten minusta monet näistä avioliiton väheksyjistä ovat niitä naisia, jotka elävät pitkässä avosuhteessa ja haluaisivat kyllä naimisiin, mutta mies ei halua. Sitten yritetään todistella kovaan ääneen itselleen ja muille, että ovat oikeasti paljon sitoutuneempia kuin avioliitossa elävät.

Me ainakin olemme menossa naimisiin, koska rakastamme toisiamme, haluamme elää yhdessä, haluamme perheelle yhteisen sukunimen, lapsien syntyvän avioliittoon ja ihan jo koska arvostamme avioliittoa perinteenä ja instituutiona. Näiden lisäksi tulevat vielä taloudelliset ja juridiset hyödyt.

Olemme muuten avioituessamme tunteneet hieman yli kaksi vuotta, mutta olemmekin aikuisia ihmisiä, jotka eivät tarvitse oikean suhteen löytäessään vuosikausien miettimistä ja odottelua siitä, ollaanko tässä nyt varmasti tosissaan.

Kannattaa muistaa, että kun itse arvostat ja haluat, niin olet herkkä projisoimaan omat tunteesi muihin ihmisiin. Se on todella yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Miten minusta monet näistä avioliiton väheksyjistä ovat niitä naisia, jotka elävät pitkässä avosuhteessa ja haluaisivat kyllä naimisiin, mutta mies ei halua. Sitten yritetään todistella kovaan ääneen itselleen ja muille, että ovat oikeasti paljon sitoutuneempia kuin avioliitossa elävät.

Me ainakin olemme menossa naimisiin, koska rakastamme toisiamme, haluamme elää yhdessä, haluamme perheelle yhteisen sukunimen, lapsien syntyvän avioliittoon ja ihan jo koska arvostamme avioliittoa perinteenä ja instituutiona. Näiden lisäksi tulevat vielä taloudelliset ja juridiset hyödyt.

Olemme muuten avioituessamme tunteneet hieman yli kaksi vuotta, mutta olemmekin aikuisia ihmisiä, jotka eivät tarvitse oikean suhteen löytäessään vuosikausien miettimistä ja odottelua siitä, ollaanko tässä nyt varmasti tosissaan.

Enpä tiedä. Tällaisessa tilanteessa se nainen joko uhkailisi erolla tai sitten olisi tosi vässykkä. Enkä usko, että kumpaakaan suhdetta siinä vaiheessa asianosaiset ilkeäisivät hehkuttaa jotenkin hyvänä TAI että se kestäisi kovin pitkään.

Meillä ollaan tosiaan toisiltamme kysytty, että haluatko. Ja mieskin kerran oikein jämäkästi totesi, että heti mennään, jos se on mulle tärkeetä. Ei se ollut. Ollaan vaan laiskoja hoitamaan asiaa, kun ei oo muita syitä kun juridiset.

Avoliittoa kiihkeästi puolustavat naiset ovat yleensä niitä, joiden kanssa mies ei ole suostunut menemään naimisiin. Eli näitä "katotaan nyt joku vuosi ehkä". Kun ei mies kosi, niin pakkohan sitä on yrittää halveksia naimisissa olevia ja huutaa, että minä en arvosta avioliittoa ja en missään nimessä halua naimisiin, suhteemme on vakaampi kuin naimisissa olevien.

Ainut syy miksi meidän kannattaisi mennä naimisiin on leskeneläke.

Muuten vain avioehdon kanssa, koska olen selvästi miestäni varakkaampi.

Siitä perimisasiasta kuoleman sattuessa..itse taas haluan että lapsi perii kaiken eikä mieheni. En nyöskään haluaisi miehelläni olevan asiaa vanhempieni suureen omaisuuteen jos joku menisi pieleen meillä myöhemmin. Kaikille avioliitto ei siis ole itsestäänselvästi kannattava asia!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.

Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne  siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?

Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.

En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D

Siis etkö oikeasti tajua?

Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.

Okei. Eli ihmiset menevät naimisiin

a) pelosta

b) ahneudesta

Vau.

Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?

No en minä tätä asiaa näin yksinkertaista, mutta tosiaan alkuperäinen ihmetykseni aihe oli suhteen arvottaminen sen perustella, että onko rinkula sormessa. Kun itse arvostan sitä sen perusteella, miten ollaan yhdessä selvitty ja rakastettu. Ja nyt moni on sitä mieltä, että se rinkula on kuitenkin parempi. Halusin ihmetellä ääneen, että miksi. Olet vapaa kertomaan niitä omaisuudesta ja pelosta poikkeavia juttuja, ne ihan oikeesti kiinnostaa :)

ap

Mielestäni ero avioliitossa ja avoliitossa on se, että avoliittoon pikkuhiljaa liutaan sen kummemmin päätöstä tekemättä. Kamat yhteen, kun asuminen on halvempaa kahdestaan ja ei tarvi rampata kahdessa kodissa.

Avioliitossa pitää parisuhdetta ja tulevaisuutta miettiä, koska sen eteen pitää käydä se vaiva, että päätetään mennä naimisiin, haetaan esteettömyystodistukset, varataan vähintään aika maistraattiin tai kirkkoon ja ehkä pidetään juhlat. Siinä joutuu keskenään enemmän miettimään, että olemme pari ja haluammeko olla yhdessä ja perustaa perheenkin joskus. Siinä joutuu pohtimaan myös omia haluja enemmän.

Avoliittoon mennään usein siksi, että on kallista pitää kahta kotia. Siinä sitten asustellaan sen kummemmin miettimättä, päätämmekö olla yhdessä ns. loppuelämän.

Avoparejahan eroaa monta kertaa enemmän, kuin aviopareja, joten ei se avoliittokaan suojaa erolta.

Missasit nyt mun mielestä aika oleellisen pointin. Eikö tässä keskustella avoliitoista, joissa on päätetty olla yhdessä ja pohdittu tulevaisuutta? Ei mistä tahansa avoliitoista, joista totta kai erotaan runsaasti enemmän kuin avioliitoista.

Eli on keskusteltu avoliitosta : Nainen on vihjonut, että voitaisiin edetä suhteessa ja mennä naimisiin. Mies vastaa, että minä en usko avioliittoon ja naimisiin en mene. Sen jälkeen naisesta tulee kiihkeä avoliiton kannattaja, joka on sitä mieltä, että hänhän ei mitään niin typerää halua, kuin avioliittoa.

Vierailija kirjoitti:

Avoliittoa kiihkeästi puolustavat naiset ovat yleensä niitä, joiden kanssa mies ei ole suostunut menemään naimisiin. Eli näitä "katotaan nyt joku vuosi ehkä". Kun ei mies kosi, niin pakkohan sitä on yrittää halveksia naimisissa olevia ja huutaa, että minä en arvosta avioliittoa ja en missään nimessä halua naimisiin, suhteemme on vakaampi kuin naimisissa olevien.

Hmm, vastasin tähän tuossa edellisessä viestissä. Mutta tässähän oli kyse ihan päinvastaisesta asetelemasta, että naimisissa oleva ajattelee suhteensa olevan jotenkin parempi, kuin avoliitto. Varmasti on näennäisesti avioliittoa haukkuvia, jotka haluaisivat naimisiin. Mutta nyt ei ollut siitä kyse.

Minua tökkii ap:n argumenteissa se, että hän avomiehensä kanssa on mielestään "enemmän oikea pari" kuin kaksi vuotta miehensä kanssa yhdessä ollut, naimisissa oleva kaverinsa. Eiköhän molemmat ole ihan oikeita pareja ketään sen enemmän arvottamatta, ap:n ystävä nyt on vaan halunnut sitoutua ja mennä naimisiin, ap ja miehensä eivät ap:n mukaan ole jaksaneet, kun ei niin paljoa kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.

Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne  siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?

Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.

En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D

Siis etkö oikeasti tajua?

Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.

Okei. Eli ihmiset menevät naimisiin

a) pelosta

b) ahneudesta

Vau.

Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?

No en minä tätä asiaa näin yksinkertaista, mutta tosiaan alkuperäinen ihmetykseni aihe oli suhteen arvottaminen sen perustella, että onko rinkula sormessa. Kun itse arvostan sitä sen perusteella, miten ollaan yhdessä selvitty ja rakastettu. Ja nyt moni on sitä mieltä, että se rinkula on kuitenkin parempi. Halusin ihmetellä ääneen, että miksi. Olet vapaa kertomaan niitä omaisuudesta ja pelosta poikkeavia juttuja, ne ihan oikeesti kiinnostaa :)

ap

Mielestäni ero avioliitossa ja avoliitossa on se, että avoliittoon pikkuhiljaa liutaan sen kummemmin päätöstä tekemättä. Kamat yhteen, kun asuminen on halvempaa kahdestaan ja ei tarvi rampata kahdessa kodissa.

Avioliitossa pitää parisuhdetta ja tulevaisuutta miettiä, koska sen eteen pitää käydä se vaiva, että päätetään mennä naimisiin, haetaan esteettömyystodistukset, varataan vähintään aika maistraattiin tai kirkkoon ja ehkä pidetään juhlat. Siinä joutuu keskenään enemmän miettimään, että olemme pari ja haluammeko olla yhdessä ja perustaa perheenkin joskus. Siinä joutuu pohtimaan myös omia haluja enemmän.

Avoliittoon mennään usein siksi, että on kallista pitää kahta kotia. Siinä sitten asustellaan sen kummemmin miettimättä, päätämmekö olla yhdessä ns. loppuelämän.

Avoparejahan eroaa monta kertaa enemmän, kuin aviopareja, joten ei se avoliittokaan suojaa erolta.

Missasit nyt mun mielestä aika oleellisen pointin. Eikö tässä keskustella avoliitoista, joissa on päätetty olla yhdessä ja pohdittu tulevaisuutta? Ei mistä tahansa avoliitoista, joista totta kai erotaan runsaasti enemmän kuin avioliitoista.

Eli on keskusteltu avoliitosta : Nainen on vihjonut, että voitaisiin edetä suhteessa ja mennä naimisiin. Mies vastaa, että minä en usko avioliittoon ja naimisiin en mene. Sen jälkeen naisesta tulee kiihkeä avoliiton kannattaja, joka on sitä mieltä, että hänhän ei mitään niin typerää halua, kuin avioliittoa.

No tämä nyt oli ehkä typerin argumentti avioliiton puolesta tähän asti. Tosin varmaan ainut jolla voi ylläpitää itselleen harhaista kuvitelmaa siitä, että avioliitto olisi absoluuttisesti joku parempi juttu, kuin avoliitto. Surullista. Eikö olisi jotenkin parempi oman avioliittonsa kannalta miettiä sen omakohtainen merkitys aidosti, eikä miettiä mitä muut ajattelee?

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.

Onko hänellä itsellään niin pienet tulot, että olisi saanut eläkettä mihen jälkeen?  On nimittäin niin että jos on reilu tonni tuloja itsellä niin ei saa enää perhe-eläkettä puolison  kuollessa.  Lapset toki saavat niin kauan kun tulevat täysi-ikäisiksi.  Vain puoli vuotta muutama satanen kelalta,  minkä saa jokainen leski  riippumatta omista tai miesvainajan /vaimovainajan  tuloista.

No mitäs sitä välittämään mitä mieltä muut ihmiset on, antaa niiden meuhkata. Kyllä itse pidän pariskuntana niin avo- kuin avioliitossa olevia. Ehkä hieman naurahtaisin, jos joku kertoiso olevan enemmän pariskunta kuin minä ja avopuolisoni, yhteistä taivalta ollut jo 9 vuotta. Naimisiin sitten, kun siltä tuntuu, ei stressiä. Ainoa syy miksi mentäisiin naimisiin olisi juuri nuo juridiset syyt, ei se paperi mitään muuta takas. Yhtä onnellisia ja onnettomia voi olla niin avio- kuin avoliitossa, vaikka tiedän monta ihmistä, jotka kuvittelee/kuvitteli, että avioliitto muuttaisi jotain suhteesta. Luultavimmin huono avoliitto ei muutu hyväksi avioliitoksi, vaikka saisi pidettyä prinsessahäät.

Se on sitten eri asia miten lain edessä asiaa katsotaa. Silloin ns. Avioliitossa oleva pariskunta on se "oikea pariskunta".