Voi itku. Yritettiin lasta, nyt olen sitten raskaana ja mies perääntyy :(

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvin käydä niinkin että aikaa myöten aikuistuu ja alkaakin ajattelemaan omilla aivoillaan. Epäilisin että vain säikähti, kun oli ajatellut ettei nyt ihan näin nopeasti voi tärpätä. Ehkä häntä alkoikin pelottamaan sitoutuminen ja taloudellinen puoli. Jotkut miehet ovat niin urpoja 😉 itselleni oli todellinen yllätys kun aviomieheni oli tästä neljännestä ihan vahingossa alkunsa saaneesta lapsesta kauhuissaan ja abortin kannalla. Meni ainakin kuukausi ennen kuin edes keskusteltiin asiasta. Anna ajan kulua ja katso miten käy. Muista silti nauttia raskaudesta! Ihanaa aikaa ja toivottu pikkuinen. Jos mies lähtee silti lätkimään niin se on hänen tyhmä ja lapsellinen valintansa. Abortti ei ole mielestäni ratkaisu tähän.

Nää on huvittavia "voi olla että aikaa myöten aikuistuu". Puhutaan kuitenkin 35-vuotiaasta miehestä eikä mistään parikymppisestä jätkästä! Jos tuohon ikään mennessä ei ole aikuistunut, niin ei sitä taida enää tapahtuakaan. Ikuinen lapsen tasolla oleva kiukuttelija. Hieman eri asia verrata vahinkolasta yhdessä suunniteltuun raskauteen, josta toinen yrittääkin kiemurrella irti kun on jo tärpännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi tehdä aborttia? Eiköhän se olisi paras ratkaisu, jos mies OIKEASTI on sitä mieltä, ettei halua isäksi. Tai sitten kannat vastuun yksin, mies toki maksaa elarit.

En pysty, en antaisi ikinä anteeksi itselleni että olen abortoinut lapsen. En voisi elää sen asian kanssa, tunnen itseni kyllä. 

Ei lapsia abortoida, vaan alkioita ja sikiöitä.

Ovat kehittymässä olevia lapsia, ei ole ratkaisevaa eroa. Tuntevat suuria tuskia abortissa. 

Millä perusteella? Oletko kenties itse ollut abortoitu alkio tai sikiö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu yhdessä kaksi vuotta, asuttu yhdessä vähän yli vuosi. Jätettiin ehkäisy pois pari kk sitten miehen ehdotuksesta. Mutta itsekin haluaisin lapsen, niin se oli minulle ok ehdotus. Ja ollaan molemmat 35-vuotiaita niin ajattelin, että ei tässä vuosia kannata odotella kuitenkaan. Nyt sitten plussasin, tein testin viikko sitten, eli raskaana ollaan. Ilo vaihtui suruksi kun mies täräyttikin suutuspäissään että ei halua sitä lasta ja katuu että olen raskaana. En ymmärrä miten voi mieli muuttua parissa viikossa noin :( . Mies ei suostu puhumaan asiasta, vihoittelee vain. Hän sitä ehkäisyä halusi pois jättää ja hössötti lapsesta, minä en yhtään houkutellut häntä siihen. En voi tehdä aborttia, joten tässä sitä ollaan sitten. Itkettää vain enkä pysty ajattelemaan järkevästi. Mistä ihmeestä voi olla kyse?

Näin käy, kun ei ikinä opi, vaan aina valkkaa jännämiehen toisensa perään suhteeseen.

t. 35v mies joka haluaisi lapsen (jonkun kivan naisen kanssa)

Se ois tää.

No tee abortti tietenkin. Ja kuka on niin tyhmä että 2 vuoden seurustelun jälkeen hankkii lapsia? tosi lyhyt aika.

Minä tekisin tilanteessasi ilman muuta abortin. a) en haluaisi tuollaisen miehen jälkeläistä itselleni sekä b) yh-elämä on mielettömän rankkaa. Lapsien kanssa on aivan hullun rankkaa!

V*ttu mikä idioottimies! Älä todellakaan anna anteeksi vaan pellolle tommonen ukko kokonaan, paitsi että elarit hän saa todellakin maksaa. Onnea sinulle raskaudestasi! Ikää on niin, että lapsi varmaan kannattaa nyt pitää mikäli joskus lapsia tahdot? Kyllä sinä lapsen kanssa selviät, ehkä hän on elämäsi valo tuohon tilanteeseen. Onko sinulla tukiverkkoja? 

Olen itse AU-lapsi (mies), nyt jo keski-ikäinen, ja lapsuus oli oikein hyvä. Tsemppiä, huoli ja suru varmasti kovia, mutta kyllä sinä pärjäät, olet jo aikuisessa iässä ja mielipiteesi vaikuttavat muutenkin kypsiltä.

Vierailija kirjoitti:

jos pikkuisenkaan toivot saavasi joskus lapsia, niin aborttia ei kannata tehdä.

Onnittelut raskaudesta! Voi olla, että miehellä on paniikki, joka menee kohta ohitse, mutta jos ei mene, niin selviät yksinkin.

Oletteko naimisissa? Onko avioehto?

Nyt kannattaa myös soittaa esim. miehen sukulaisille, ja kysyä, että saako heistä apua, kun olet raskaana, ja nyt ei mies haluakaan lasta.

Olet jo sen ikäinen, että uudelleen raskaaksi tulo ei olisikaan enää helppoa. Silloin katuisit ehkä aborttia vielä enemmän. Jos mies ei halua kantaa vastuuta lapsesta, niin menköön. Kyllä sinä selviät yksinkin.

Tekisi mieli sanoa, että jssap, mutta nyt ei jaksa. Eli mies mitä ilmeisimmin pelästyi raskautta, vaikka oli sitä toivonut. Jotkut pelästyvät todellisuutta vasta, kun lapsii syntyy ja siitä sitten tulee pientä draamaa sopivasti tukemaan tuoreen äidin toipumista synnytyksestä. Sun mies on lapsellinen ja tunnevammainen idiootti, mutta se on nyt sun mies ja lapsen isä. Et voi oikein muuta kuin antaa miehen tasoittua ja odottaa, että hän sopisi kanssasi. Keskity vain omaan elämääsi ja itseesi sekä tulevaan lapseen. Pahoittelen, että et saanut sellaista miestä kuin olit toivotut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko teillä mitään riitaa ennen kuin kerroit?

Ehkä mies on tavannut toisen, ja aikoi juuri erota. Tai sitten hän vain pelästyi hetkellisesti, on kohta taas järjissään ja pyytää anteeksi.

Joka tapauksessa onnea raskaudesta! SINÄ saat lapset, ilman miestä tai hänen kanssaan. Tulet varmasti pärjäämään hyvin myös yksinhuoltajana, vaikka nyt pelottaisikin. Onko sinulla sukulaisia tai ystäviä, jotka olisivat valmiita auttamaan lapsen kanssa?

Ei ollut riitaa ennen kuin kerroin plussasta. Mies ilahtui plussasta ensin. Mutta parin päivän päästä tuli väsyneenä riitaa siitä kumpi joutuu käymään kaupassa (satoi, kumpikaan ei olisi jaksanut, molemmilla stressaava päivä töissä jne..) ja riita paisui ihan hölmöllä tavalla mihin mies sitten huusi että ei halua minua eikä sitä lasta. Ap

Voisiko olla kyseessä miehen isku sinun arkaan paikkaan? Tarkoitan sitä, että riidellessä voi tulla sanottua jotain, mitä ei oikeasti tarkoita, mutta tietää että loukkaa toista pahasti. Yritä jollain tavalla saada rauhallisesti keskusteltua asiasta miehen kanssa. 

Ei mitään "voi itku" vaan VOI PERKELE!

Nyt pistät sen selkärangattoman vässykkämiehen kuriin ja vastuuseen sanoistaan. Ei lapsi ole mikään juupas-eipäs -asia.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu yhdessä kaksi vuotta, asuttu yhdessä vähän yli vuosi. Jätettiin ehkäisy pois pari kk sitten miehen ehdotuksesta. Mutta itsekin haluaisin lapsen, niin se oli minulle ok ehdotus. Ja ollaan molemmat 35-vuotiaita niin ajattelin, että ei tässä vuosia kannata odotella kuitenkaan. Nyt sitten plussasin, tein testin viikko sitten, eli raskaana ollaan. Ilo vaihtui suruksi kun mies täräyttikin suutuspäissään että ei halua sitä lasta ja katuu että olen raskaana. En ymmärrä miten voi mieli muuttua parissa viikossa noin :( . Mies ei suostu puhumaan asiasta, vihoittelee vain. Hän sitä ehkäisyä halusi pois jättää ja hössötti lapsesta, minä en yhtään houkutellut häntä siihen. En voi tehdä aborttia, joten tässä sitä ollaan sitten. Itkettää vain enkä pysty ajattelemaan järkevästi. Mistä ihmeestä voi olla kyse?

Miehellä tunnemyrsky. Anna sille aikaa. Saattaa viedä muutamia viikkoja, jotta oppii hyväksymään asian. Älä painosta, äläkä puhu asiasta enää ollenkaan muutamaan viikkoon. Meillä molemmilla iski paniikki naisen tultua uudelleen raskaaksi (hänellä on jo lapsi edellisestä liitosta). Molemmat halusimme samantien keskeyttää.. mutta pikku hiljaa sitä oppi hyväksymään sen ja peruutimme lääkäriajan keskeytykseen

Jaksamista :)

Olin ollut mieheni kanssa vajaa pari vuotta kun tulin raskaaksi. Tätä edelsi miehen vauvahössötys, suunnilleen 3-4 kk seurustelun alusta mies alkoi vihjailla että olisi kiva jos tulisi lapsi.Asiasta keskusteltiin ja yhteisymmärryksessä 1,5 v seurusteltuamme ja mentyämme kihloihin ehkäisy jätettiin pois. Mies oli intoa täynnä. Kunnes tuli se toinen viiva eli olinkin oikeasti raskaana. Miehen asenne ja käytös muuttui välittömästi. Olin täysin shokissa. Vauva jota nimenomaan MIES tahtoi, olikin nyt yhtäkkiä taakka ja mies ei ollutkaan valmis isäksi ja blaa blaa blaa.

Viikko vauvauutisesta ja mies narahti pettämisestä.

Voin sanoa että koin elämäni suurimman romahduksen. Kaikki mihin olin luottanut ja uskonut, ikäänkuin petti alta. Mies sanoi vaan että ei ollutkaan valmis ja pitää tehdä abortti, that's that. Minä en pystynyt moiseen ratkaisuun ja päädyin miehen uhakilusta huolimatta pitämään lapsen. Mies jätti minut ja piti huolta että tiedotti kaikkialle siitä että olin huijannut itseni raskaaksi jne. Siis täyttä soopaa, aivan uskomatonta valetta.

En ymmärrä mistä kokosin voimat ja päätin seviytyä, vaikka sitten yksin lapsen kanssa. Lapsi syntyi 9 vuotta sitten, ja olen yksin hänestä mahtavan tytön kasvattanut. Isä on kuvioissa väillä, silloin kun kiinnostaa leikkiä isää. Minä ja lapsi pärjätään ilman sitä luuseriakin. Elämässni on nyt mies ja lapsella miehen malli, joka ei ole hänen luuseri isänsä. Vaikka olen ollut yhdessä mieheni kanssa vuosia, en silti ole uskaltanut edes ajatella lapsiasiaa hänen kanssaan. Sen verran suuret pelot ja traumat jäi. :(

Vanhalla opiskelukaverillani on vähän samanlainen tarina, hänen miehensä tahtoi lasta kovasti ja lähes painosti ystävääni tekemään lapsen. Olivat aivan innoissaan kun ystäväni tuli raskaaksi. Kunnes sitten vajaa kuukausi ennen laskettua aikaa meis päättikin ettei ole valmis isäksi, jätti ystäväni. Uusi nainen oli kuvioissa jo ennen lapsen syntymää. Lopulta tilanne johti siihen että tämä ystäväni mies alkoi väittää että ei ole lapsen isä, että nainen on tullut raskaaksi jollekin toiselle ja että ei suostu isyystestehin tms elatusmaksuihin, eikä halua olla lapsen aknssa missään tekemisissä.

Nyt tuo ystäväni lapsi on pari vuotias, isäänsä ei ole tavannut mutta ystäväi pärjää silti oikein hienosti yksinhuoltajanakin.

t: N 37 v

Ei voi kun kysyä, että mistä noita 116 ja ap:n kertomia vellipöksyjä kusipäitä miehiä nykyään sikiää? Ensin vingutaan vinkumalla yhteistä lasta naiselta, ja kun tilanne on sitten päällä, niin juostaan karkuun? Onko niillä ollut edes normaalit lapsuudet ydinperheessä itsellään? Aivojen välissä on kyllä jotain pahasti vialla. Helvetin julmaa ja itsekästä tehdä naiselle ja lapselle noin, noille karkuun juokseville huijareille pitäisi määrätä sakot heitteillejätöstä ja korotettu elatusmaksu...!

Ap pidä ihmeessä se lapsi. Et nuorru enää.

N46v. 20 vuotta naimisissa, naimisiin vuoden seurustelun jälkeen ja neljä lasta.

up