Lue keskustelun säännöt.
Voi itku. Yritettiin lasta, nyt olen sitten raskaana ja mies perääntyy :(
19.11.2016 |
Ollaan oltu yhdessä kaksi vuotta, asuttu yhdessä vähän yli vuosi. Jätettiin ehkäisy pois pari kk sitten miehen ehdotuksesta. Mutta itsekin haluaisin lapsen, niin se oli minulle ok ehdotus. Ja ollaan molemmat 35-vuotiaita niin ajattelin, että ei tässä vuosia kannata odotella kuitenkaan. Nyt sitten plussasin, tein testin viikko sitten, eli raskaana ollaan. Ilo vaihtui suruksi kun mies täräyttikin suutuspäissään että ei halua sitä lasta ja katuu että olen raskaana. En ymmärrä miten voi mieli muuttua parissa viikossa noin :( . Mies ei suostu puhumaan asiasta, vihoittelee vain. Hän sitä ehkäisyä halusi pois jättää ja hössötti lapsesta, minä en yhtään houkutellut häntä siihen. En voi tehdä aborttia, joten tässä sitä ollaan sitten. Itkettää vain enkä pysty ajattelemaan järkevästi. Mistä ihmeestä voi olla kyse?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi tehdä aborttia? Eiköhän se olisi paras ratkaisu, jos mies OIKEASTI on sitä mieltä, ettei halua isäksi. Tai sitten kannat vastuun yksin, mies toki maksaa elarit.
Tai sitten mies tottuu ajatukseen lapsesta, onhan hänellä vielä 9 kuukautta aikaa. Melkoisen nilviäinen on mies, joka tuossa tilanteessa jättää naisen yksin.
Muistan, miten itse olin innoissani, kun me päätettiin yrittää lasta. Tulinkin kuukautta myöhemmin raskaaksi ja iski paniikki. Valvoin öisin ja mietin, mitä ihmettä olen mennyt tekemään ja miten tämän voisi perua. Niin ihana lapsi tulikin, että tehtiin vielä toinen. Ensimmäisen lapsen kohdalla muutos on niin valtava, että ei ihme, jos pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi tehdä aborttia? Eiköhän se olisi paras ratkaisu, jos mies OIKEASTI on sitä mieltä, ettei halua isäksi. Tai sitten kannat vastuun yksin, mies toki maksaa elarit.
En pysty, en antaisi ikinä anteeksi itselleni että olen abortoinut lapsen. En voisi elää sen asian kanssa, tunnen itseni kyllä.
No sitten et see aborttia ja synnytät sen lapsen. Mies luultavammin lähtee lätkimään mutta saat ainakin elarit. Apua saa neuvolasta ja toivottavasti sulla on omiakin turvaverkkoja. Harmillinen juttu mutta näin siinä saattaa käydä. Suosittelen mennään naimisiin ensin ja sitten vasta hankkimaan ne lapset.
Ei olla naimisissa vaan avoliitossa. Mitä se naimisissaolo asiassa hyödyttäisi? Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi tehdä aborttia? Eiköhän se olisi paras ratkaisu, jos mies OIKEASTI on sitä mieltä, ettei halua isäksi. Tai sitten kannat vastuun yksin, mies toki maksaa elarit.
Ei jumalauta. Abortti ei ole mikään ratkaisu tilanteessa, jossa lapsi on yhdessätuumin alulle laitettu.
Miehelle voi ilmoittaa, että aikuistuu eikä ala nyt ruikuttaa kuin pikkulapsi.
Minä tietysti suutuin miehelle hänen sanoistaan ja sanoin suunnilleen kuin ehdotat, siis pari päivää sitten. Että kasva aikuiseksi ja lakkaa olemasta kuin viisi vuotias kakara ja kanna vastuusi. Joo huusin, koska olin niin ahdistunut kun hän oli ensin huutanut minulle muun riidan yhteydessä että ei halua sitä lasta. Mies tietysti suuttui lisää sanoistani ja mököttää nyt, ei suostu keskustelemaan. Ap.
Siis oliko se mies nyt 35 vai 15v.?
Pistä pihalle, pärjäät kyllä kaksin lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mä tulin äidiksi saman ikäisenä kuin ap enkä olisi millään pärjännyt yh.na. Syy, lapsella oli niin paha koliikki ja refluksi ja päivät olivat suoraa itkua. Vasta n vuoden ikäisenä alkoi helpottaa. Kyllähän yh-äitinä olo menee helpon vauvan kanssa mutta jos vauva on haastava niin se on varmasti todella raskasta.
Minä taas tiedän naisia, jotka pärjäsivät yh:na samanlaisessa tilanteessa. Rankkaa se tietysti oli, mutta ihmiset ovat erilaisia. Ei kannata pelotella toisia turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä mitään riitaa ennen kuin kerroit?
Ehkä mies on tavannut toisen, ja aikoi juuri erota. Tai sitten hän vain pelästyi hetkellisesti, on kohta taas järjissään ja pyytää anteeksi.
Joka tapauksessa onnea raskaudesta! SINÄ saat lapset, ilman miestä tai hänen kanssaan. Tulet varmasti pärjäämään hyvin myös yksinhuoltajana, vaikka nyt pelottaisikin. Onko sinulla sukulaisia tai ystäviä, jotka olisivat valmiita auttamaan lapsen kanssa?
Ei ollut riitaa ennen kuin kerroin plussasta. Mies ilahtui plussasta ensin. Mutta parin päivän päästä tuli väsyneenä riitaa siitä kumpi joutuu käymään kaupassa (satoi, kumpikaan ei olisi jaksanut, molemmilla stressaava päivä töissä jne..) ja riita paisui ihan hölmöllä tavalla mihin mies sitten huusi että ei halua minua eikä sitä lasta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tulin äidiksi saman ikäisenä kuin ap enkä olisi millään pärjännyt yh.na. Syy, lapsella oli niin paha koliikki ja refluksi ja päivät olivat suoraa itkua. Vasta n vuoden ikäisenä alkoi helpottaa. Kyllähän yh-äitinä olo menee helpon vauvan kanssa mutta jos vauva on haastava niin se on varmasti todella raskasta.
Minä taas tiedän naisia, jotka pärjäsivät yh:na samanlaisessa tilanteessa. Rankkaa se tietysti oli, mutta ihmiset ovat erilaisia. Ei kannata pelotella toisia turhaan.
Ei tämä ole pelottelua. Pitää vaan olla realisti ja ottaa huomioon että vauva voi olla tosi haastavakin. Tätä ei koskaan täällä oteta huomioon.
Varmaan molemmat nyt reagoivat tilanteeseen. Vaikea uskoa, että mies tarkoitti mitä sanoi suutuspäissään. Tuskin sinäkään oikeasti mitään aborttia olet tekemässä. Asiat tasaantuu alkujärkytyksen jälkeen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan molemmat nyt reagoivat tilanteeseen. Vaikea uskoa, että mies tarkoitti mitä sanoi suutuspäissään. Tuskin sinäkään oikeasti mitään aborttia olet tekemässä. Asiat tasaantuu alkujärkytyksen jälkeen kyllä.
Olen sitä miettinyt, että ehkä mies ei tarkoittanut mitä sanoi suutuspäissään. Mutta en keksi miksi kukaan sitten sanoisi mitään noin kamalaa vihaisena? Jostainhan ne sanat keksii, en ne tyhjästä tule. Ap.
Onpa harvinaisen hyökkääviä vastauksia alottajaa kohtaan!
Aloittaja, mies voi olla uutisesta järkyttynyt, vaikka lapsi olisikin toivottu. Lapsi on kuitenkin iso elämänmuutos, eikä ole mitenkään epätavallista katua asiaa. Jos abortti ei ole vaihtoehto, anna miehelle aikaa. Jos mies on alunperin ollut se joka on lasta halunnut, uskon, että haluaa olla osa lapsen elämää. Enkä tarkoita tätä sillä, ettet saisi olla vihainen, sekin on täysin ymmärrettävää.
Onnea ja kaikkea hyvää teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle iski jokin alkupaniikki, kun hän tajusi, että nyt elämä oikeasti muuttuu. Todennäköisesti se menee ohi, kun mies saa vähän kypsytellä asiaa. Nyt olisi tärkeää, että sinä pystyt suhtautumaan asiaan rauhallisesti ettekä sano toisillenne vuoronperään asioita, jotka jäävät kalvamaan pitkiksi ajoiksi. Olisi hyvä, jos miehesi pääsisi juttelemaan jonkin toisen miehen kanssa, joka on tullut isäksi esim. 1-2 vuotta sitten ja jolla on jo vähän perspektiiviä.
Vierailija kirjoitti:
Mä tulin äidiksi saman ikäisenä kuin ap enkä olisi millään pärjännyt yh.na. Syy, lapsella oli niin paha koliikki ja refluksi ja päivät olivat suoraa itkua. Vasta n vuoden ikäisenä alkoi helpottaa. Kyllähän yh-äitinä olo menee helpon vauvan kanssa mutta jos vauva on haastava niin se on varmasti todella raskasta.
Mites jos miehesi olisi kuollut raskausaikana? Olisitko antanut lapsen adoptioon vai mitä olisit tehnyt? Mä olen aina tehnyt lapset sillä ajatuksella, että pärjään yksinkin jos on pakko. Eihän sitä koskaan tiedä tulevaisuutta, mies voi lähteä (sitä ei estä edes tää meidän avioliitto), kuolla tai vammatua/sairastua. Tottakai se olis raskasta yksin, hammasta sais purra ja välillä varmaan tekis mieli luovuttaa. Sen riskin yh:ksi joutumisesta vain ottaa sillä sekunnilla kun raskaaksi tulee, kukaan kun ei ikinä voi luvata että puoliso on aina siinä vieressä.
Vaikka ap:n mies tuosta tokenis niin ei sekään tarkoita etteikö tuo voi vielä jonain päivänä lähteä. Eli jos ei ikinä koskaan yh:ksi halua niin lapsia ei voi koskaan hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä mitään riitaa ennen kuin kerroit?
Ehkä mies on tavannut toisen, ja aikoi juuri erota. Tai sitten hän vain pelästyi hetkellisesti, on kohta taas järjissään ja pyytää anteeksi.
Joka tapauksessa onnea raskaudesta! SINÄ saat lapset, ilman miestä tai hänen kanssaan. Tulet varmasti pärjäämään hyvin myös yksinhuoltajana, vaikka nyt pelottaisikin. Onko sinulla sukulaisia tai ystäviä, jotka olisivat valmiita auttamaan lapsen kanssa?
Ei ollut riitaa ennen kuin kerroin plussasta. Mies ilahtui plussasta ensin. Mutta parin päivän päästä tuli väsyneenä riitaa siitä kumpi joutuu käymään kaupassa (satoi, kumpikaan ei olisi jaksanut, molemmilla stressaava päivä töissä jne..) ja riita paisui ihan hölmöllä tavalla mihin mies sitten huusi että ei halua minua eikä sitä lasta. Ap
Meillä on melkein vuoden ikäinen vauva, ja miehellä oli yhdessä vaiheessa vauva-arki mennyt tunteisiin.. Huusi miten haluaa eron, nyt oli tämä tässä ja ihan sama vaikka kadottaisiin lapsen kanssa kokonaan maan päältä. Sitten alkoi teatraalisesti pakata kamojaan ja hän lähtee vanhemmilleen kunnes saadaan eri asunnot hommattua.
Olin noista jutuista niin järkyttynyt, siis siitä miten hirveästi puhui lapsesta. Mint saa haukkua, mutta lastani ei hauku kukaan.
Siinä se mies eteisessä kuhni, kun kävin hoputtamassa että nyt olisi tosiaan parempi kun lähtee. Laitoin asunnon hakuun ja ilmoitin tästä sitten miehelle parin päivän päästä, samoin kaikkia käytännön asioita eroon liittyen.
Miehelle tuli kiire takaisin ja siitä asti ollut niin vuoden isää että... Annoin vielä mahdollisuuden, mutta vakavan varoituksen annoin, ettei enää koskaan ala syyttämään lasta yhtään mistään tai me lähdemme.
Että ei noista ota selvää...
Ehkä miehelle tuli vain paniikki, pää ei ehtinyt muutokseen mukaan? Hänellä on vielä pitkä aika sulatella tätä asiaa.
Tulin itsekin tosi nopeasti raskaaksi naimisiinmenon jälkeen. Mentiin uutenavuotena naimisiin 8kk seurustelun jälkeen ja maaliskuussa plussasin. Se tuntui hurjalta, että vuosi ekojen treffien jälkeen oltiin naimisissa, minä raskaana ja ostamassa ensimmäistä yhteistä perheasuntoa. Oltiin molemmat tietenkin innoissamme, mutta kyllähän se myös pelotti ja hirvitti välillä, että miten tässä käy.
Yhdessä ollaan pysytty ja asunto vaihtunut vielä kivempaan ja meillä on maailman ihanin ja rakkain 16-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi miehen sitten kannattanyt perääntyä ennen sitä sylkyä.
Se mies tajusi sillä hetkellä mitä loppuelämä tulee olemaan
Voi hyvä tavaton taas.
En antaisi tuollaisia sanoja anteeksi.
Kertoo ihmisestä aika paljon.
Nyt jos saat hänen "mielensä" muuttumaan niin seuraava kiukkunohtaus tulee vauvan syntyessä ja unenpuutteesta.
Pärjäät varmasti paremmin yksin, en anelisi tuollaista miestä takaisin, törkeä tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Se mies tajusi sillä hetkellä mitä loppuelämä tulee olemaan
Riitelyä kaupassakäynneistä vai? Koko elämä vain sitä? No, kerroppa minulle suhde, jossa ei koskaan ole väsyneenä ja stressaantuneena hölmöä riitaa pienistä tyhmistä asioista? Ja on meillä ennenkin yhdessä asuessa ollut typerä riita kotityöstä, ja silti mies halusi tehdä lasta. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut riitaa ennen kuin kerroin plussasta. Mies ilahtui plussasta ensin. Mutta parin päivän päästä tuli väsyneenä riitaa siitä kumpi joutuu käymään kaupassa (satoi, kumpikaan ei olisi jaksanut, molemmilla stressaava päivä töissä jne..) ja riita paisui ihan hölmöllä tavalla mihin mies sitten huusi että ei halua minua eikä sitä lasta. Ap
No voi hyvänen aika! Kyllä teidän täytyy opetella vähän tiimipelaamista. Joskus tulee noita tilanteita, että kumpikaan ei jaksa. Miksette menneet yhdessä pienen hengähdystauon jälkeen? Tai tilanneet pizzaa kotiin?
Pienen vauvan kanssa tulee noita hetkiä, että on ihan rättipoikkiväsynyt eikä jaksa. Silloin pitäisi voida luottaa siihen, että toinen auttaa ja yhdessä päästään yli niistä vaikeista kohdista.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä tavaton taas.
En antaisi tuollaisia sanoja anteeksi.
Kertoo ihmisestä aika paljon.
Nyt jos saat hänen "mielensä" muuttumaan niin seuraava kiukkunohtaus tulee vauvan syntyessä ja unenpuutteesta.
Pärjäät varmasti paremmin yksin, en anelisi tuollaista miestä takaisin, törkeä tyyppi.
Tätähän tässä mietin. Että jos mies ottaisikin sanansa takaisin ja olisi sanonut ne vain koska halusi vihaisena loukata minua, niin millä unohdan ne sanat. Ap.
On rankempaa tää vauva-arki yksin,huomattavasti!