Lue keskustelun säännöt.
Voi itku. Yritettiin lasta, nyt olen sitten raskaana ja mies perääntyy :(
19.11.2016 |
Ollaan oltu yhdessä kaksi vuotta, asuttu yhdessä vähän yli vuosi. Jätettiin ehkäisy pois pari kk sitten miehen ehdotuksesta. Mutta itsekin haluaisin lapsen, niin se oli minulle ok ehdotus. Ja ollaan molemmat 35-vuotiaita niin ajattelin, että ei tässä vuosia kannata odotella kuitenkaan. Nyt sitten plussasin, tein testin viikko sitten, eli raskaana ollaan. Ilo vaihtui suruksi kun mies täräyttikin suutuspäissään että ei halua sitä lasta ja katuu että olen raskaana. En ymmärrä miten voi mieli muuttua parissa viikossa noin :( . Mies ei suostu puhumaan asiasta, vihoittelee vain. Hän sitä ehkäisyä halusi pois jättää ja hössötti lapsesta, minä en yhtään houkutellut häntä siihen. En voi tehdä aborttia, joten tässä sitä ollaan sitten. Itkettää vain enkä pysty ajattelemaan järkevästi. Mistä ihmeestä voi olla kyse?
Kommentit (115)
Onnea raskaudesta :) älä tee aborttia jos et sitä halua tehdä. Pärjäät kyllä yksinkin. Yksi hyvä vanhempi on parempi kuin haluton isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi lasta. Molemmilla kerroilla plussan tärähtäessä tikkuun, iski paniikki ja "tämän voi vielä perua" -fiilis. Fiilikset tulee ja fiilikset menee. Miehes teki inhottavasti, mutta jotenkin ymmärrän häntä. Antaisin anteeksi, mutta ei niin, että asia vaan unohdetaan. Kissa pöydälle ja puhukaa juttu selväksi.
Kuka edes tekee parin hassun vuoden seurustelun jälkeen lapsen??? o_O
Silloin on vielä alkuuhuumasta hormonitasot poikkeukselliset.
Anna miehelle aikaa sopeutua. Kyllä vanhemmaksi tuleminen on tosi iso juttu ja jossain vaiheessa pelottaa varmasti kaikkia kun tilanne realisoituu. Jos pystyt, niin ole lempeä ja ymmärtäväinen ja yritä tukea häntä tuossa. Se on itselle eri tavalla luonnollista kun on se joka on raskaana.
Itsellä oli vähän sama tilanne ja keskeytysaika jo varattuna, kun mies kosikin yllättäen ja halusi lapsen. Nyt 2 lasta ja 14v naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka edes tekee parin hassun vuoden seurustelun jälkeen lapsen??? o_O
Silloin on vielä alkuuhuumasta hormonitasot poikkeukselliset.
Ikää 35 v. Ei silloin enää mitään hormoneja ole. Korppujauhoja korkeintaan suonten tukkeena. Tuossa iässä nainen ei enää voi odotella, jos lapsia haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin se abortti olisi joku hammaslääkärissä käynti! Ensin annetaan lapsen tulla ja sitten tapetaan se kun ei halutakkaan. Hei haloo kommentoijat! Ap ei todellakaan lähde mitään aborttia tekemään kusipää miehen takia. Jätä se paskakasa, täysin keskenkasvuinen idiootti. Pärjäät kyllä ja katuisit lopunelämää jos et lasta pitäisi. Olet vielä tuon ikäinen että et välttämättä löydä kumppania joka haluaa parissa vuodessa lapsen. Ajattele, jos jäät lapsettomaksi ja olisit voinut pitää tämän. Onnea raskausaikaan ja paljon voimia.
Ps. Se mies varmasti rakastuu lapseensa kun hän syntyy. Kasvaa ajatukseen. Mutta pärjäät kyllä yksinkin jos näin käy ettei miehestä ole isäksi.
Ap täällä. En tiedä mistä tähän keskusteluun joillekin on tullut olo että harkitsen aborttia, en harkitse, enkä tee aborttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samankaltainen tilanne, eli puhuttiin siitä kuinka ehkä mahdollisesti joskus jätettäisiin ehkäisy pois. No kerran jätettiin ja se kerta riitti. Raskautumisen jälkeen jonkun riidan yhteydessä itse tokaisin etten ole edes varma haluanko koko lasta, ja että kaduttaa koko homma. Mies tietenkin loukkaantui siitä. Nyt kun raskaus on jo pitkällä ovat ajatukset tasoittuneet, enkä voisi enää kuvitellakaan että meille ei tulisi vauvaa. Kyllä siihen pikkuiseen on jo odotusaikana rakastunut. Epäilen että miestä vain pelottaa isäksi tulo. Voi olla parempi että annat olla jonkin aikaa, annat miehen rauhassa sulatella asiaa. Miehille se vauvan tulo voi olla vielä vaikeampaa käsitellä kun eivät fyysisesti koe kaikkea sitä mitä nainen kokee...
Eiköhän tuo ollut miehellä vain suuttumisesta johtuvaa ajattelemattomuutta. Tulevaisuudessa kyllä tuota on luvassa enemmän, pikkulapsivuodet tuovat harvasta niitä parhaita puolia esiin...
Meillä miehellä oli jossain vaiheessa toista raskauttani jonkinlaista perääntymismeininkiä, se kyllä loppui kuin seinään kun aloin jossain vaiheessa epäillä ääneen että onkohan raskaus mennyt kesken. Pahoinvointi kun loppui yllättäen ja tunsin oloni "normaaliksi". Onneksi vauvalla oli kaikki hyvin ja mieskin tuli järkiinsä kun sai pienen muistutuksen siitä ettei vauvan saanti ole itsestään selvyys plussatestinkään jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet lapsen vaikka yksin. Et tee tuollaisen tuuliviirimiehen takia mitään abortteja - tänään tahtoo ja huomenna ei. Jos tekisit nyt abortin, haluaisiko hän puolen vuoden päästä uudelleen vauvaa? Sinä pidät nyt lapsen ja jos mies ei pysy nyt sinun ja tulevan lapsen elämässä mukana, niin on oikeasti niin keskenkasvuinen että pärjäät paremmin yksin. Et olisi sellaisella miehellä mitään tehnytkään.
Mutta miehellä saattaa olla nyt vaan joku alkupaniikki elämänmuutoksesta. Sano, että kasvaa aikuiseksi ja lopettaa panikoinnin. Teette tämän yhdessä.
Pelottaa. Yksinkertainen syy.
Kypsymätön ukko.
Menkää johonkin terapeutille.
Ja. Todella ikävästi sanottu...ettei halua lasta ja katuu.
Tuommoiset sammakot pitäisi kyllä opetella pois.
Terapeutille kannattaa mennä. Saisi käsiteltyä lapsuuden traumat. Tai mitä traumoja onkaan. Todella loukkaavaa puhetta. Ei sellaista jaksa ja luotto menee, apua hakemaan mahd.pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi tehdä aborttia? Eiköhän se olisi paras ratkaisu, jos mies OIKEASTI on sitä mieltä, ettei halua isäksi. Tai sitten kannat vastuun yksin, mies toki maksaa elarit.
En pysty, en antaisi ikinä anteeksi itselleni että olen abortoinut lapsen. En voisi elää sen asian kanssa, tunnen itseni kyllä.
Teet ihan oikein, kun seuraat sydämesi ääntä ja annat lapsellesi oikeuden elämään. Ei aikuisten oikut ja häilähteleväisyys voi niin tärkeästä asiasta päättää. Yksinhuoltajanakin voi olla onnellinen äiti ja riittävän hyvä kasvattaja. Meikäläisellä nyt kivat aikuiset lapset ja sisältörikas elämä, en vaihtaisi osaani.
Saattaa Sinun kohdallasi käydäkin niin, että lapsen synnyttyä isä kiintyy häneen kovasti. Ehkä on muitakin sukulaisia, mummeja ja ukkeja ym. tukiverkkona. Kaikkea hyvää!
Vierailija kirjoitti:
Teet lapsen vaikka yksin. Et tee tuollaisen tuuliviirimiehen takia mitään abortteja - tänään tahtoo ja huomenna ei. Jos tekisit nyt abortin, haluaisiko hän puolen vuoden päästä uudelleen vauvaa? Sinä pidät nyt lapsen ja jos mies ei pysy nyt sinun ja tulevan lapsen elämässä mukana, niin on oikeasti niin keskenkasvuinen että pärjäät paremmin yksin. Et olisi sellaisella miehellä mitään tehnytkään.
Mutta miehellä saattaa olla nyt vaan joku alkupaniikki elämänmuutoksesta. Sano, että kasvaa aikuiseksi ja lopettaa panikoinnin. Teette tämän yhdessä.
Ap on nimenomaan sanonut että EI EDES HARKITSE aborttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvin käydä niinkin että aikaa myöten aikuistuu ja alkaakin ajattelemaan omilla aivoillaan. Epäilisin että vain säikähti, kun oli ajatellut ettei nyt ihan näin nopeasti voi tärpätä. Ehkä häntä alkoikin pelottamaan sitoutuminen ja taloudellinen puoli. Jotkut miehet ovat niin urpoja 😉 itselleni oli todellinen yllätys kun aviomieheni oli tästä neljännestä ihan vahingossa alkunsa saaneesta lapsesta kauhuissaan ja abortin kannalla. Meni ainakin kuukausi ennen kuin edes keskusteltiin asiasta. Anna ajan kulua ja katso miten käy. Muista silti nauttia raskaudesta! Ihanaa aikaa ja toivottu pikkuinen. Jos mies lähtee silti lätkimään niin se on hänen tyhmä ja lapsellinen valintansa. Abortti ei ole mielestäni ratkaisu tähän.
Minulle vähän särähti korvaan se kuinka kuvailit miehesi käytöstä kun hän suuttui. Itse kasvoin perheessä jossa isälläni oli tarve "purkaa" mielipahaansa riitelyllä ja kun kukaan muu ei suostunut hakeutui hän riitelemään minun kanssani silloinkin kun oli varsin nuori lapsi. Ymmärsin kyllä, että tilanne on epäreilu enkä ollut "tehnyt mitään pahaa", mutta en lapsena pystynyt silti tilannetta kovin hyvin käsittelemään ja kuvittelin että olin kuitenkin jotenkin syypää isän suuttumukseen.
Myöhemmin elämääni tuli ihminen joka kertoi että hänellä on agressio-ongelmaa. Ensin pelästyin kovasti, että eihän tästä tule mitään kun olen edelleen todella herkkä tuon tapaisille tilanteille. Ero oli, että tämä henkilö oli elämässään jo työstänyt ongelmaansa ja ymmärsi tilannetta ihan eri lailla.
On hirvittävän vaikeaa lähteä miettimään läheisen ihmisen käytöstä kovin analyyttisesti, mutta mielestäni kannattaisi miettiä muutamia asioita. Kaikille ihmisille on ominaista että joskus ei pysty olemaan fiksu eikä edes kiltti, mutta kannattaa miettiä kuinka usein riidellessä ongelmat tulevat vastaan ja kuinka vakava-asteisia ne ovat. Toivoisin sinun miettivän siltä kannalta että mihin tilanteeseen tuot lapsesi ja mitä jos miehesi sinun sijastaan riitelisi teidän esimerkiksi 10-vuotiaan poikanne tai tyttönne kanssa.
1) Pystyykö henkilö hillitsemään tunteitaan niin että ei ole vaaraa että tilanne muuttuu väkivaltaiseksi
2) Pystyykö hän ottamaan riidassa etäisyyttä ja "jäähdyttelemään" itsenäisesti joko niin että hän itse ottaa taukoa tai niin että sinä pyydät että tarvitset tilaa rauhoittua vai pitääkö kuumentuneet tunteet aina "purkaa riitelemällä"
3) Onko hänen käsityksensä että riidan syy yksipuolisesti aina sinussa, vai osaako hän katsoa myös omaa käytöstään.
4) Osaako hän leppyessään keskustella riitaa läpi ja sopia vai yrittääkö hän lähinnä vaan "unohtaa" tai vähätellä riidan merkitystä.
5) Sanooko hän asioita riidellessään mitä hän ei tarkoita, kaivelee vanhoja asioita joiden tietää olevan sinulle kipeitä tai sanoo jotakin pahaa sinun persoonastasi/henkilöstäsi vain ainoastaan satuttaakseen.
Tuolla on muitakin neuvoja ns. "rakentavaan riitelyyn", jos kiinnostaa http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/perheen_kriisit_ja_muuto…
Toivotan onnea raskauden johdosta ja toivottavasti asiat selkenevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi tehdä aborttia? Eiköhän se olisi paras ratkaisu, jos mies OIKEASTI on sitä mieltä, ettei halua isäksi. Tai sitten kannat vastuun yksin, mies toki maksaa elarit.
En pysty, en antaisi ikinä anteeksi itselleni että olen abortoinut lapsen. En voisi elää sen asian kanssa, tunnen itseni kyllä.
Ei lapsia abortoida, vaan alkioita ja sikiöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi tehdä aborttia? Eiköhän se olisi paras ratkaisu, jos mies OIKEASTI on sitä mieltä, ettei halua isäksi. Tai sitten kannat vastuun yksin, mies toki maksaa elarit.
En pysty, en antaisi ikinä anteeksi itselleni että olen abortoinut lapsen. En voisi elää sen asian kanssa, tunnen itseni kyllä.
Ei lapsia abortoida, vaan alkioita ja sikiöitä.
Ovat kehittymässä olevia lapsia, ei ole ratkaisevaa eroa. Tuntevat suuria tuskia abortissa.
Kyllä sitä itsekin pärjää lapsen kanssa. 35v on kuitenkin sellainen ikä, että on hyvä jos saat lapsen nyt synnytettyä. Muuten voi olla, että ilman miestä sitä on kohta 40, eikä lasta tule hankittua koskaan. Jos haluat lapsen ylipäätään niin se kannattaa pitää.
Ota avuksesi asianajaja, kun selvität elatusapu-asioita. Koska lapsi on alaikäinen, voi olla että saat asianajoavun valtion maksamana, koska kyse on lapsen asiasta. Varmista, että saat tarpeeksi hyvät elarit. Tietysti jos saatte asiasta sovittua ilman tuomaria, niin se olisi parasta.
Itsehän luovuin elareista moneksi vuodeksi, koska en halunnut suututtaa miestä. Siihen ei kannata lähteä, vaan rohkeasti vaatia oikeuksiaan.
Miehesi ei ole tulevan lapsen oikea biologinen isä piste.
Kuka hullu jännämiehen lasta haluaa omanaan pitää tai kasvattaa ? Joku aisuri ehkä !