Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voi itku. Yritettiin lasta, nyt olen sitten raskaana ja mies perääntyy :(
19.11.2016 |
Ollaan oltu yhdessä kaksi vuotta, asuttu yhdessä vähän yli vuosi. Jätettiin ehkäisy pois pari kk sitten miehen ehdotuksesta. Mutta itsekin haluaisin lapsen, niin se oli minulle ok ehdotus. Ja ollaan molemmat 35-vuotiaita niin ajattelin, että ei tässä vuosia kannata odotella kuitenkaan. Nyt sitten plussasin, tein testin viikko sitten, eli raskaana ollaan. Ilo vaihtui suruksi kun mies täräyttikin suutuspäissään että ei halua sitä lasta ja katuu että olen raskaana. En ymmärrä miten voi mieli muuttua parissa viikossa noin :( . Mies ei suostu puhumaan asiasta, vihoittelee vain. Hän sitä ehkäisyä halusi pois jättää ja hössötti lapsesta, minä en yhtään houkutellut häntä siihen. En voi tehdä aborttia, joten tässä sitä ollaan sitten. Itkettää vain enkä pysty ajattelemaan järkevästi. Mistä ihmeestä voi olla kyse?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi tehdä aborttia? Eiköhän se olisi paras ratkaisu, jos mies OIKEASTI on sitä mieltä, ettei halua isäksi. Tai sitten kannat vastuun yksin, mies toki maksaa elarit.
Ei jumalauta. Abortti ei ole mikään ratkaisu tilanteessa, jossa lapsi on yhdessätuumin alulle laitettu.
Miehelle voi ilmoittaa, että aikuistuu eikä ala nyt ruikuttaa kuin pikkulapsi.
Aivan. Ei ole lapset mikään peli.
Miestä pelottaa. On kauhuissaan. Voi rauhoitella, että hoidetaan tää yhdessä.
Sinä tarvitset tukea. Kerro se.
Tuhansia vuosia on ihminen syntynyt.
Peloista on hyvä puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi tehdä aborttia? Eiköhän se olisi paras ratkaisu, jos mies OIKEASTI on sitä mieltä, ettei halua isäksi. Tai sitten kannat vastuun yksin, mies toki maksaa elarit.
En pysty, en antaisi ikinä anteeksi itselleni että olen abortoinut lapsen. En voisi elää sen asian kanssa, tunnen itseni kyllä.
Sitten se on oma valintasi ja turha siitä on muita syyttää.
Valinta on tehty tulevan lapsen isän kanssa yhdessä. Kyllä syyttävä sormi osoittaa nyt siihen vastuuta pakenevaan mieheen.
Voihan olla että kun mies kokee sinun asemasi nyt heikommaksi ja sellaiseksi ettet voi häntä jättää, ilkeä ja vallanhaluinen luonne nousee esiin. Joillekinhan käy noin kun ollaan päästy vaikkapa naimisiin. Toinen on sidottu niin sille voi alkaa näyttää todellisia kasvoja. Tässä usein narsismia taustalla…
Ei pitäisi ikinä hankkiutua raskaaksi, jollei ole valmis hoitamaan lastaan yksin. Miehet myös tajutkaa, että äiti voi kuolla ja sitten teidän pitäisi lapsi hoitaa yksin! Tyhmää haluta ilman kortsua, koska se on kivempaa ja sitten suuttua kun tuleekin vauva.
Vierailija kirjoitti:
Älä sentään tapa vauvaasi. Heitä mies mäkeen ja pidä vauva. Vauva on taatusti ihana!
-Herran profeetta-
Herran profeetta sitten ei nähnyt että ketju on kymmenen vuotta vanha. Vaikea uskoa tuollaiseen profeettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota rauhallisesti, keskity huolehtimaan itsestäsi ja anna tilaa omalle ja miehen tunteille. Raskaaksi tulo voi olla iso myllerrys henkisesti molemmille ja siihen voi todellakin kuulua myös "en haluakaan"-tunteet. Sama vauvan synnyttyä. Raskausaika on pitkä ja se on hyvä asia, koska siinä ehtii prosessoida asiaa ja parisuhdetta. Jos neuvolan th on mukava, jutelkaa sielläkin parisuhteesta ja raskaaksi tulon herättämistä tunteista ja ristiriidoista. Puhun kokemuksesta, oltiin eroamassa kun tulin raskaaksi ekasta lapsesta mutta neuvolan ja pariterapian tuella ollaan onnellinen, nyt jo kaksilapsinen perhe. Kaikkea hyvää odotusaikaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi tehdä aborttia? Eiköhän se olisi paras ratkaisu, jos mies OIKEASTI on sitä mieltä, ettei halua isäksi. Tai sitten kannat vastuun yksin, mies toki maksaa elarit.
En pysty, en antaisi ikinä anteeksi itselleni että olen abortoinut lapsen. En voisi elää sen asian kanssa, tunnen itseni kyllä.
selviät yksinkin lapsen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on aina tuomitsijoita jonoksi asti. Armoa ei anneta kenellekään. Ei ihme ettei parisuhteet kestä. Toinen suutuspäissään sanoo jotakin väärin ja heti on erottava. Puolison pitäisi olla rakkain ihminen ja paras ystävä. Miksei hänelle voisi antaa tilaa tuntea vaikeitakin tunteita ja sanoa välillä tyhmästi? Olisin äitinä menettänyt kaiken jo monta kertaa jos jokainen negatiivinen tunne tai sana mitä olen ilmaissut omiin lapsiin liittyen olisi johtanut siihen että mies ottaa lapset ja lähtee. Kyllä toivottukin raskaus saa kaduttaa ja pelottaa. Kaikki tunteet on ok. Aika ja luonto auttaa sopeutumaan ajatukseen ja kiintymään omaan lapseen. Jokainen uusi vanhempi, 20- tai 40-vuotias, voi olla "kuin lapsi" uudessa tilanteessa ja käyttäytyä lapsellisesti. Ei ikä automaattisesti tee ketään kypsäksi vanhemmuuteen, vaan raskausaikana ja lapsen synnyttyä jokaisen täytyy hiljalleen kypsyä siihen. Ihminen muuttuu tullessaan isäksi tai äidiksi. Annetaan armoa ja aikaa tälle muutokselle, eikä vaadita niin paljon toisiltamme.
Alue: Aihe vapaa
Heitä nyt ekana se riippakivipoju mäkeen! Kun saat vauvan toi mieslapsi muuttuu pahemmaksi taakaksi sulle. Pärjäät kyllä hyvin yksin, onneksi olkoon!