Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten selvitä arjesta, kun "kaikki kaatuu niskaan"?
pienen tytön äiti
17.11.2016 |
En tiedä onko järkevää kirjoittaa tänne, toivon, että harkitset sanomisiasi hetken, etkä tule lyömään löytyä. Kiitos.
Minulla on 7,5kk vanha tytär, rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta. Mutta samalla hän saa minut repimään hiuksia päästäni. Hän on vaativa, huonouninen, herkkä, tutiton tissiriippuvainen lapsi. Unet huononivat kun hän täytti 3kk, ja siitä asti elämä on ollut yhtä taistelua. Alkuun taistelin tutin kanssa, tyttö ei sitä huolinut ja minä soimasin itseäni tutittomuudesta sekä tutin tyrkyttämisestä. En saanut häntä nukkumaan kuin rinnalla, unet olivat puolen tunnin pätkiä. Öisin hän nukkui suht hyvin, heräsi syömään ja jatkoi uniaan.
Nykyään hän nukkuu päivisin melko hyvin, mutta tilanne on kääntynyt siihen, että yöt huudetaan ja heräillään ja roikutaan tissillä. Olen ihan loppu jatkuvaan valvomiseen ja taisteluun tytön kanssa. Mies ei ota ilmeisesti ongelmia tosissaan, tai sitten sulkee ne mielestään. Hän ei pysty ilmeisesti ymmärtämään, että tähän olotilaan ei enää auta, jos hän ottaa tytön kerran kuussa mukaansa jonnekkin. Meillä on jatkuvia riitoja, roikutaan eron partaalla. Viime yönä riideltiin taas, ajoin miehen sohvalle nukkumaan.
Lisäksi meillä on kaksi koiraa, jotka stressaavat myös tilanteesta. Tänään havahduin todella, kun tyttö itki lattialla, minä itkin vieressä ja molemmat koirat istuivat vieressä hädissään häntä koipien välissä. Siinä tajusin, että asiat ovat oikeasti huonosti. Minä itkeskelen ja raivoan miehelle, lapselle ja koirille. Varasin ajan perheneuvolaan, jonne onneksi päästään jo ensi viikolla, josko mies siellä tajuaisi asioiden laidan. Kyllä hän on ymmärtävinään, muttei kuitenkaan ymmärrä tarpeeksi, jotta pystyisi jättämään omat menonsa todella taka-alalle ja keskittymään perheeseen. Hänellä on meidän kannaltamme hyödyllisiä ja tarpeellisia menoja, joten on vaikeaa häntä kieltää menemästäkään. Tähän yhdistettynä pitkä työmatka, niin ollaan tytön kanssa paljon kahdestaan.
Minulla on taipumusta kaamosmasennukseen/väsymykseen, ja tilanne on nyt pahentunut pimeyden myötä. Tuntuu, että mitään valoa tulevaisuudessa ei ole. Vaikka toki elämä näyttää hetkittäin valoisalta, kun tytön kanssa nauretaan ja hassutellaan, myös väsymys vyöryy yli hetkessä, kun hän itkee ja taistelee vastaan.
Miten tästä ylöspäin?
Kommentit (78)
Vauvasi vaistoaa että oikeasti haluaisit pois hänen luotaan.
Vauvan ja isän suhteen kehittyminen vaatisi kyllä sitä että lähdet johonkin sieltä kotoa. Vaikka sinua huvittaisi vain käsitöiden tekeminen.
Minua ihmetyttää myös, että kun kerran itsekin tiedät, että vauvalla ei ole nälkä, niin miksi muka mies ei voi nousta rauhoittelemaan lastaan, vaikka hänellä ei tissiä olekaan? Tissittämällä saat vain vatsavaivoja aikaiseksi. Sanot miehelle, että oli mikä oli, nälkä se ei ainakaan ole, menkää vaikka saunaan huutamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvasi vaistoaa että oikeasti haluaisit pois hänen luotaan.
Vauvan ja isän suhteen kehittyminen vaatisi kyllä sitä että lähdet johonkin sieltä kotoa. Vaikka sinua huvittaisi vain käsitöiden tekeminen.
Minua ihmetyttää myös, että kun kerran itsekin tiedät, että vauvalla ei ole nälkä, niin miksi muka mies ei voi nousta rauhoittelemaan lastaan, vaikka hänellä ei tissiä olekaan? Tissittämällä saat vain vatsavaivoja aikaiseksi. Sanot miehelle, että oli mikä oli, nälkä se ei ainakaan ole, menkää vaikka saunaan huutamaan.
En ole varma mitä tarkoitat sillä, että haluan pois vauvan luota, tottakai minäkin kaipaan välillähengähdyshetkeä itsekseni omien ajatusteni kanssa. Kun täältä ei nyt vaan mennä jonnekkin, ei ole paikkoja missä piipahtaa äkkiä, kun joka paikkaan on pitkä matka. Sama se minulla on olla kotona vauvan kanssa, tai lähteä väkisin tekemään jotain, jota en halua.
Rintamaidosta ei tule vatsavaivoja, vaikka sitä koko yön joisi. Mutta siksi minä en huudata lasta, koska en osaa päättää, koska hänellä sitten saisi olla nälkä. Annanko rintaa kerran yössä, neljän tunnin välein, en ollenkaan? Vauvan lohduton, loppumaton itku saa minut epävarmaksi, mitä jos kuitenkin on nälkä? Vaikka loogisesti ajateltuna ei ole.
Kuulostaa kyllä silti että suhteessasi lapseen on aika paljonkin mietittäviä asioita, samoin perhetilanteessa - miksi ette pysty muodostamaan kolmiosuhdetta äiti-isä-vauva. Varmaan syytä olisi tarkistella vähän taustaperheitänne ja sitä millainen suhde on sinulla ollut äitiisi ja isääsi vauvana ollessasi ja toisaalta millainen suhde miehelläsi on omiin vanhempiinsa ollut hänen vauvana ollessaan. Miksi haluat olla näin omistavainen vauvan suhteen ja miksi mies suostuu näin auliisti väistämään ja jättämään täysvanhemmuuden sinulle.
Suosittelen luopumaan koirista ja palaamaan työelämään heti kun mahdollista. Lisäksi hankit itsellesi harrastuksen pari kertaa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä silti että suhteessasi lapseen on aika paljonkin mietittäviä asioita, samoin perhetilanteessa - miksi ette pysty muodostamaan kolmiosuhdetta äiti-isä-vauva. Varmaan syytä olisi tarkistella vähän taustaperheitänne ja sitä millainen suhde on sinulla ollut äitiisi ja isääsi vauvana ollessasi ja toisaalta millainen suhde miehelläsi on omiin vanhempiinsa ollut hänen vauvana ollessaan. Miksi haluat olla näin omistavainen vauvan suhteen ja miksi mies suostuu näin auliisti väistämään ja jättämään täysvanhemmuuden sinulle.
Ei ole kummallakaan sitä tavallista perheidylliä valitettavasti taustalla. Mitä tarkoitat omistavaisuudella? Imetystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pienen tytön äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä silti että suhteessasi lapseen on aika paljonkin mietittäviä asioita, samoin perhetilanteessa - miksi ette pysty muodostamaan kolmiosuhdetta äiti-isä-vauva. Varmaan syytä olisi tarkistella vähän taustaperheitänne ja sitä millainen suhde on sinulla ollut äitiisi ja isääsi vauvana ollessasi ja toisaalta millainen suhde miehelläsi on omiin vanhempiinsa ollut hänen vauvana ollessaan. Miksi haluat olla näin omistavainen vauvan suhteen ja miksi mies suostuu näin auliisti väistämään ja jättämään täysvanhemmuuden sinulle.
Ei ole kummallakaan sitä tavallista perheidylliä valitettavasti taustalla. Mitä tarkoitat omistavaisuudella? Imetystä?
En tarkoita imetystä. Vaan sitä, että mies ei kelpaa nousemaan yöllä rauhoittamaan lasta, että sinä et voi olla se joka menee sohvalle nukkumaan, ja että et edes suostu harkitsemaan sitä että lähtisit kodin ulkopuolelle johonkin menoon (pitkä matka, juu, mitäs jos menisit silti. Ja olisit poissa MONTA TUNTIA!) Anna isän ja tyttären tutustua toisiinsa. Lypsä maitoa jos haluat.
Sylettää tälläiset rutisijat!Sulla on varmaan miehellä hyvät tylot,iso talo ja 2 autoa,rahat riittää ruokaan ja olette terveitä! VOI V*ITTU OIKEASTI!Tule sitten kitisemään kun sulla on muita ongelmia kuin itkevä vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivot vauvan nukkuvan koko ajan. Ei hän ole väsynyt, vaan hermostunut, kun väkisin yrität nukuttaa yöllä ja päivällä. Kohta hän on taapero, joka vaatii seuraa koko päivän. Lapsentahtista elämää pitäisi opetella elämään, kun äidiksi olet halunnut. Sinun kuuluu vastata lapsen tarpeisiin eikä päinvastoin, hän ei ole nukke, jonka saa päälle ja pois, kun sinulle sopii.
Vierailija kirjoitti:
Sylettää tälläiset rutisijat!Sulla on varmaan miehellä hyvät tylot,iso talo ja 2 autoa,rahat riittää ruokaan ja olette terveitä! VOI V*ITTU OIKEASTI!Tule sitten kitisemään kun sulla on muita ongelmia kuin itkevä vauva.
Niinpä. Mies käy töissä ja metsällä, eli tuo taloon rahaa ja pöytään ruokaa. Silti sen pitäisi vielä vauvakin hoitaa, mutta imettämisestä ei voi luopua edesauttaakseen sen tapahtumista. Hiukan hankala yhtälö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisellä lapsella voi olla tylsää, jos lähinnä kökitte kotona. Sinä voit lähteä joka päivä pois kotoa vaikka puolen tunnin kävelylenkille, ei aina tarvitse olla jotain "asiaa" tai hoidettavaa. Kotikin voi olla epäjärjestyksessä ja siellä on myös se toinen aikuinen, joka voinee tehdä osansa kodin ylläpidosta. Se toinen aikuinen voi myös väliaikaisesti rajoittaa harrastuksiaan ja tuskin perheenne talous siihen kaatuu, ettei ole riistaa pakkasessa. Se toinen aikuinen voi myös hoitaa ne yövuorot tai ainakin aloittaa hoitamalla yhden viikonlopun yövuorot.
Kiitos asiallisesti kommentoineille. Palaan niihin myöhemmin, nyt seurustelen hieman vähemmän uupuneena tyttären kanssa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Passiivis-aggressiivisuus paistaa läpi ap:n kommenteista.
Kauheasti alapeukkuja kun toteaa hoitaneensa lapsensa itse ilman valittamista kun on itse lapsensa tehnyt vaikka tietää ettei tukiverkkoja ole. Pitäisikö minunkin valittaa täällä ennemmin?
Pienten lasten kanssa elämä ei mene samalla kaavalla kuin ilman lapsia. Se on fakta ja siihen pitää suhtautua faktana.
Nukkua voi/saa silloin kuin lapsi/lapset nukkuvat (huomattavasti helpompaa yhden vauvan kanssa kuin neljän lapsen kanssa). Turha sanoa ettei "uni tule" päivisin. Jos on todella väsynyt niin se uni tulee vaikka istualtaan sohvalla/bussissa/keittiön pöydän ääressä jne. Kokemusta tosiaan löytyy.
Meillä on lapset totutettu ihan vastasyntyneestä asti myös tuttipulloon jotta myös isä voi hoitaa tarvittaessa vauvaa jotta äiti saa nukuttua. Imetys ei myöskään ole estänyt minua nukkumasta öisin sillä vauvat olen nukuttanut vieressäni. Itse vaan kyljelleen vauvan viereen ja tissi suuhun niin hyvin voi jatkaa unia. Toki yöt ovat katkonaisia koska herätyksiä tulee ja vauva ei pelkästään ime tissiä öisin mutta imetyksen ajan voi hyödyntää nukkuen/torkkuen.
Siisteystaso on huomattavasti matalampi kuin ennen lapsia. Leluja on pitkin poikin, leivänmurusia ja hiekkaa löytyy vaihtelevasti yms. Joskus pyykkikaappi pursuaa pesemättömiä vaatteita mutta sitten niitä voi pestä useamman koneellisen kun molemmat vanhemmat ovat kotona. Samoin isommat siivoukset hoidetaan yhdessä.
Omat ja miehen menot ovat vähentyneet mutta vähintään kerran viikossa molemmat saavat omaa aikaa. Miehen tultua töistä voi kumpikin ilmoittaa väsymyksestään ja mennä tarpeen mukaan nukkumaan. Jos molemmat ovat väsyneitä niin nukutaan 30min-1h vuoron perään.
Silloin kun väsyttää niin mennään siitä missä aita on matalin. Ei ole pakko tehdä ruokia alusta asti itse, ei ole pakko imuroida joka päivä...
Toki asiat voi tehdä juuri niin vaikeiksi kuin itse haluaa.
P.s. Kaksi ensimmäistä lastani kestotin lähes täysin ja heillä ikäeroa 1v3kk. Kolmannen kohdalla satunnaiskestoilua ja neljäs vasta 1kk ikäinen ja toistaiseksi menty kertiksillä. Lastenruokapurkkeja olen ostanut vain hedelmä/marjasoseita eli ruoat olen tehnyt itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseni oli juuri tuollainen, nukkui ekan täyden yön 5,5-vuotiaana. Mistään ei saanut mitään apua eikä tukea.
Ikävä kyllä en osaa auttaa, lapseni on nyt 12v ja nukkuu mutta itse olen nukkunut täyden yön viimeksi häntä odottaessani, en siis osaa enää nukkua. Juuri tänään itkin unettomuuttani. Voimia snulle, pitkä tie edessä eikä helppo sellainen.
Minun poikani nukkui ekan täyden yön 8-vuotiaana. Ja olen totaaliyksinhuoltaja. Järki meinasi lähteä. Unihäiriöitä minulle ei kuitenkaan jäänyt.
En tarkoita imetystä. Vaan sitä, että mies ei kelpaa nousemaan yöllä rauhoittamaan lasta, että sinä et voi olla se joka menee sohvalle nukkumaan, ja että et edes suostu harkitsemaan sitä että lähtisit kodin ulkopuolelle johonkin menoon (pitkä matka, juu, mitäs jos menisit silti. Ja olisit poissa MONTA TUNTIA!) Anna isän ja tyttären tutustua toisiinsa. Lypsä maitoa jos haluat.
Kun minä en nyt ihan tosissani ymmärrä, että miten minun jaksamiseeni auttaa se, että kaiken muun lisäksi minun pitäisi vielä lähteä väkisin pois kotoa, MONEKSI TUNNIKSI. Ja tietääkseni aloitukseni koski nimenomaan minun jaksamistani. Mies tietysti hyssyttää vauvaa öisin, vuorottelemme, mutta kun vauva ei vain hänen kanssaan nukahda, ellei ole jo itkenyt itseään ihan uuvuksiin. Poistun myös ajoittain kotoa, jolloin vauva on isänsä kanssa, reissussa saattaa vierähtää jopa useampi tunti. En vain jaksa juuri nyt ylläpitää säännöllistä kodin ulkopuolista harrastusta, mielestäni minulla on täysi oikeus harrastaa ja rentoutua kotonani käsitöiden parissa. Ja olen minäkin sohvalla nukkunut - lapsen huutaessa isänsä kanssa.
Toivot vauvan nukkuvan koko ajan. Ei hän ole väsynyt, vaan hermostunut, kun väkisin yrität nukuttaa yöllä ja päivällä. Kohta hän on taapero, joka vaatii seuraa koko päivän. Lapsentahtista elämää pitäisi opetella elämään, kun äidiksi olet halunnut. Sinun kuuluu vastata lapsen tarpeisiin eikä päinvastoin, hän ei ole nukke, jonka saa päälle ja pois, kun sinulle sopii.
Mitä ihmettä nyt taas? Haluan vauvan nukkuvan yöllä? Noin pieni kaipaa myös päiväunia, ja taatusti hänet päiväunille laitankin, jos hän on väsynyt. Lapsentahtisestihan minä kokoajan yritän elää, tarkoittaako se sitä, että vauva saa halutessaan syödä koko yön niin, että koko aamupäivänä ei ruoka maistu? Tarkennatko hieman "väkisin nukuttamista"?
Tuon ikäisellä lapsella voi olla tylsää, jos lähinnä kökitte kotona. Sinä voit lähteä joka päivä pois kotoa vaikka puolen tunnin kävelylenkille, ei aina tarvitse olla jotain "asiaa" tai hoidettavaa. Kotikin voi olla epäjärjestyksessä ja siellä on myös se toinen aikuinen, joka voinee tehdä osansa kodin ylläpidosta. Se toinen aikuinen voi myös väliaikaisesti rajoittaa harrastuksiaan ja tuskin perheenne talous siihen kaatuu, ettei ole riistaa pakkasessa. Se toinen aikuinen voi myös hoitaa ne yövuorot tai ainakin aloittaa hoitamalla yhden viikonlopun yövuorot.
Käymme päivittäin kävelyllä/ulkoilemme lapsen ollessa hereillä. Yleensä iltapäivisin, jolloin molempia alkaa väsyttämään, pieni happihyppely piristää. :) Ja kyllä, mies saa luvan hoitaa yöheräilyjä enemmän, kunhan vain saamme toimintasuunnitelman aikaiseksi.
Passiivis-aggressiivisuus paistaa läpi ap:n kommenteista.
Pienen itsetutkiskelun jälkeen kommentissasi on pointti, kiitos siis siitä - kai. Itsessään on vaikea nähdä vikoja, ja väsyneenä niitä vikoja ja asenneongelmia on varmasti vielä runsaammin.
Jos asuisitte kaupungissa sun tarttis vielä viedä ne koirat ulos 3-5 kertaa päivässä.
Vaikka te asuisitte jossain Kullaan tai Siikaisten perämetsässä, niin kai siellä nyt muitakin äitejä on kotona lapsen kanssa? Vois tehdä hyvää jos alkaisit tavata muita ihmisiä? Vertaistuki auttaa.
Jos asuisitte kaupungissa sun tarttis vielä viedä ne koirat ulos 3-5 kertaa päivässä.
Niin, kyllähän ne koirat maallakin pissaa. Meidän koirat jopa harvoja täällä, jotka pääsevät kotipihan ulkopuolelle.
Vaikka te asuisitte jossain Kullaan tai Siikaisten perämetsässä, niin kai siellä nyt muitakin äitejä on kotona lapsen kanssa? Vois tehdä hyvää jos alkaisit tavata muita ihmisiä? Vertaistuki auttaa.
Muita äitejä tapaankin, järjestetään treffit aina kun ehditään. :) Ja tosiaan, vertaistuki auttaa! Mutta univajeeseen se ei kyllä auta, tai yksinäisyyteen kotona. Miehen kotikylässä siis asutaan, ja pakko myöntää, että en täällä erityisemmin viihdy.
Ettekä voisi sopia miehesi kanssa, että jonain päivänä kun palaa töistä tai vapaa-päivänä hän ottaa laspesta ja koirista vastuun hetkeksi,että pääset itse jonnekin omaa aikaa viettämään? Tai vaikka päiväunille jos olet väsynyt. Muistelen muuten että.6kk tieenoilla vauvalla alkaa " tiheän imun kausi" eli on jatkuvasti rinnalla. Nämä kaudet taisi olla 3kk,6kk, 9kk. Ohimeneviä vaiheita siis. Meillä roikuttiin aina tissillä joten en erottanut, milloin em.kausi oli menossa. Jos minulla alkaa käydä kotona liian rankaksi, ilmoiyan miehelleni että minun pitää päästä shoppailemAan/ kahvittelemaan kavereiden kanssa tms. ja sitä omaa aikaa kyllä järjestyy. Nyt helpottaa koska lopetin yöimetyksen ja siirsin tytön pinnasänkyyn nukkumaan,eka yö kauheaa huutoa mutta 3.yö olikin jo ettei herännyt kun kerran. Nyt nukkuu läpi yön jopa 12h heräämättä. Isänsä vie nukkumaan,rauhoittuu paremmin isän kans. En olisi IKINÄ uskonut. Tyttö on 1v1kk. Eikös hirvi-kausi lopu pian?vai jatkaako jotakin muuma metsästystä , muista en tiedä. Onhan tuo teidän tilanne nyt kun perheessä on lapsi, sellainen että pitäisi pystyä priorisoimaan.. vähentää niitä metsästys-reissuja jos toinen on uupunut. Eikö miehesi ymmärrä tätä? Olet varmaan yrittänyt sanoa nätistikin? Minuakin väsyttää ja tympii kotona oll joskus kun kaikki päivät samanlaisia. Kyllä mammojen pitää päästä tekemään muutakin kodin ulkopuolell, yhdessähän ne lapset on hankittu. Nyt sanon tyhmästi ja rumasti; vihjaa miehellesi että ero tuntuisi hellpommalta, koska silloin viikko-viikko systeemissä tulisi väkisinkin itselle omaa aikaa. Sano että et kohta et miuten jaksa
Alue: Aihe vapaa
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/uni/puolivuotias/