Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten selvitä arjesta, kun "kaikki kaatuu niskaan"?
pienen tytön äiti
17.11.2016 |
En tiedä onko järkevää kirjoittaa tänne, toivon, että harkitset sanomisiasi hetken, etkä tule lyömään löytyä. Kiitos.
Minulla on 7,5kk vanha tytär, rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta. Mutta samalla hän saa minut repimään hiuksia päästäni. Hän on vaativa, huonouninen, herkkä, tutiton tissiriippuvainen lapsi. Unet huononivat kun hän täytti 3kk, ja siitä asti elämä on ollut yhtä taistelua. Alkuun taistelin tutin kanssa, tyttö ei sitä huolinut ja minä soimasin itseäni tutittomuudesta sekä tutin tyrkyttämisestä. En saanut häntä nukkumaan kuin rinnalla, unet olivat puolen tunnin pätkiä. Öisin hän nukkui suht hyvin, heräsi syömään ja jatkoi uniaan.
Nykyään hän nukkuu päivisin melko hyvin, mutta tilanne on kääntynyt siihen, että yöt huudetaan ja heräillään ja roikutaan tissillä. Olen ihan loppu jatkuvaan valvomiseen ja taisteluun tytön kanssa. Mies ei ota ilmeisesti ongelmia tosissaan, tai sitten sulkee ne mielestään. Hän ei pysty ilmeisesti ymmärtämään, että tähän olotilaan ei enää auta, jos hän ottaa tytön kerran kuussa mukaansa jonnekkin. Meillä on jatkuvia riitoja, roikutaan eron partaalla. Viime yönä riideltiin taas, ajoin miehen sohvalle nukkumaan.
Lisäksi meillä on kaksi koiraa, jotka stressaavat myös tilanteesta. Tänään havahduin todella, kun tyttö itki lattialla, minä itkin vieressä ja molemmat koirat istuivat vieressä hädissään häntä koipien välissä. Siinä tajusin, että asiat ovat oikeasti huonosti. Minä itkeskelen ja raivoan miehelle, lapselle ja koirille. Varasin ajan perheneuvolaan, jonne onneksi päästään jo ensi viikolla, josko mies siellä tajuaisi asioiden laidan. Kyllä hän on ymmärtävinään, muttei kuitenkaan ymmärrä tarpeeksi, jotta pystyisi jättämään omat menonsa todella taka-alalle ja keskittymään perheeseen. Hänellä on meidän kannaltamme hyödyllisiä ja tarpeellisia menoja, joten on vaikeaa häntä kieltää menemästäkään. Tähän yhdistettynä pitkä työmatka, niin ollaan tytön kanssa paljon kahdestaan.
Minulla on taipumusta kaamosmasennukseen/väsymykseen, ja tilanne on nyt pahentunut pimeyden myötä. Tuntuu, että mitään valoa tulevaisuudessa ei ole. Vaikka toki elämä näyttää hetkittäin valoisalta, kun tytön kanssa nauretaan ja hassutellaan, myös väsymys vyöryy yli hetkessä, kun hän itkee ja taistelee vastaan.
Miten tästä ylöspäin?
Kommentit (78)
Joku täälä väittää että 3kk jälkeen lapset ei heräile!? On enemmän sääntö kuin poikkeus että kyllä heräilee!! Lapsi oppii uusia taitoja, jotka tulevat uniin, tekee hampaita, on eroahdistusta jne jonka takia heräilee. 7kk lapsen koko yö käsittää 5 tuntia. On toki onnekkaita vanhempia joiden lapset nukkua posottaa läpi yön. Mutta ap,vauvasi haluaa tissiä tietenkin koska on tähän tottunut. Tissi on muutakin kuin ruokaa; turvaa ja lohtua. Ja hän on tottunut öisin sitä saamaan. Itselläni oli helpompaa nukkua vauva vieressä. Olin itsekin levänneempi. Ja höpö puhetta tuo että vauvalla maha kipeäksi kun juo jatkuvasti maitoa. Vanhan aikaisia neuvoja , ketkä mummot täälä oikee kirjottelee? Liity facebookin imetyksen tuki ryhmään. Siellä paljon uni-asioiden kanssa painivia. Neuvoja ja kokemuksia saa myös asiantuntijoilta sekä jäseniltä kokemuksia/ vertaistukeA. Lapseni täyttäessä 1v lopetin yö-tissi kerralla. Ei mitään pulloja siihen enää sotkemaan. Itkuista oli eka yö ja vähän tokakin , sitte helpotti. Viikon sisällä lapsi oppi nukkumaan 12h putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän vauvallasi ole refluksia? Käytä lääkärissä jos löytyisikin ihan "oikea" syy heräilylle. Toki tuo on yleistä että lapset heräilee öisin ja rauhoittuu tissille
Kuulostaa siltä, että voisit kyllä itse helpottaa omaa arkeasi, jos vain haluaisit. Joka päivä ei todellakaan tarvitse siivota. Kerta viikkoon riittää. Pyykinpesu vähenisi huomattavasti, jos vauvalla olisi kertakäyttövaipat. Valitit myös, että vauva on tissiriippuvainen. Kuitenkin haluat jatkaa imetystä, vaikka yhtä hyvin voisit alkaa vähentää sitä. Et halua poistua kotoasi, vaikka juuri siellä koet, että arki kaatuu päälle. Ongelmasi vaikuttavat kyllä itse aihetetuilta. Kuulostat perfektionistilta, joka on asettanut riman liian korkealle, ja väsyy siksi.
Lähestulkoon kuin olisin itse kirjoittanut tuon jokin aikaa sitten.
Mikä tuohon auttaa? Aika.
Se suo on rämmittävä. Kaikki johtuu väsymyksestä, uupumuksesta, unenpuutteesta. Vaativasta elämäntilanteesta. Ei siihen oikein mikään auttanut ainakaan itselläni, satunnainen hoitoapu ei vie uupumusta pois, jne.
En valitettavasti osaa sanoa muuta. Oli ihan h*lvetin raskasta aikaa, I feel you. Tsemppiä, tuntuu ikuisuudelta mutta pian sinulla on jo omatoimisempi, helpompi lapsi, joka touhuaa itsekseenkin ja henkinen paine ja stressi helpottaa kun ei tarvitse olla koko ajan saatavilla ja potea stressiä kaikesta.
En ehtinyt lukea juuri muuta kuin aloitusviestin ja palsta sulkeutuu kohta, niin kirjoitan äkkiä. Vauvasi kuulostaa ihan meidän lapselta vauvana. Tarkista hänen kielijänne ja ylähuulijänne sekä liity fb:ssä ryhmään vauvan kireä kielijänne (tms. taisi olla jotenkin noin se nimi?). Sieltä saat paljon lisätietoa ja voit katsoa mallikuvia minkälaisia ne on. Lääkärit ei Suomessa jostain syystä kunnolla enää noteeraa noita nykyään ja sanovat jätteiden olevan ok, vaikka ne voivat aiheuttaa mm. jatkuvaa tissillä roikkumista (tiheän imun kaudetkin on joo, tiedän, mut ne eri juttu), tyytymättömyyttä, refluksia, koliikkia, yöheräilyä jne. Helsingissä on ainakin yksi lääkäri, jonka nimen löydät tuosta fb ryhmästä ja joka osaa diagnosoida ja operoida nuo. Meillä oli "liian myöhäistä" kun lapsi nyt yli 1 vee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä olla mahdollisimman lempeä itsellesi ap, mene sieltä missä aita on matalin. Vähitellen elämä helpottaa.
Oman esikoisen vauva-ajassa kaduttaa ainoastaan, että yritin liikaa pakottaa "normaaliin" rytmiin. Vauva ei syönyt kiinteitä ja heräili yöllä, mutta kaikki minun unikouluttamiseni jne vaan ahdistivat minua. Lapsi oppi syömään ja nukkumaan, mutta omalla aikataululla.
Metsästys on varmasti kiva harrastus, mutta sopii huonosti vauva-arkeen ja lihaa saa kaupasta. Ensi vuonnakin on syksy. Nyt miehen on otettava isompi vastuu lapsesta. Pistä vaikka kuulokkeet päähän ja musiikkia soimaan ja mene toiseen huoneeseen tekemään käsitöitä.
Kuulostaa, että olet jumissa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Huonot unet pahentaa alakuloa ja alakulo alentaa toimintakykyä.
Tässä nopeasti omat ideat:
-kirkasvalolamppu. Maksaa juu, mutta tarvitset sen.
-vauva lääkäriin. Tarkistatte ne jänteet, refluksin ja suljette allergiat pois.
-nukkumisjärjestelyt. Meidän lapset eivät ole suostuneet pinniksessä nukkumaan. Perhepeti pelasti meidän unet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoittaudu jollekin harrastuskurssille ja toteat vain tylysti miehellesi, että tästä lähtien et siihen ja siihen aikaan ole paikalla. Sitten laitat kaikki valmiiksi (varsinkin jos isukki on vähän avuton vauvanhoitaja) ja yksinkertaisesti lähdet harrastukseesi pois kotoa. Jos mies tekee vastarintaa, lykkäät vain vauvan sen syliin ja häivyt nopeasti paikalta. Normaali-ihminen jää siinä tilanteessa vaikka vasten tahtoaan hoitamaan kersaa. Jälkikäteen kiittelet vuolaasti ja hehkutat sekä miehen lastenhoitosuoritusta että omaa onneasi uudesta harrastuksesta.
Yritä panostaa myös yhteiseen aikaan miehesi kanssa. Vauvasta huolimatta voi harrastaa yhteisiä juttuja, mutta ehkä vain lyhennetyllä kaavalla. Harrastimme ennen esim. konserteissa käyntiä - vauvan kanssa voi käydä lastenkonserteissa, retkeillä, käydä kylässä, ravintolassa (tosin fine dining on ehkä syytä unohtaa) ja monessa muussa riennossa. Meillä on myös tapana käydä koko perheen voimin iltakävelyillä. Tsemppiä! Väsyä saa muttei luovuttaa!
Eihän vauvallasi ole refluksia? Käytä lääkärissä jos löytyisikin ihan "oikea" syy heräilylle. Toki tuo on yleistä että lapset heräilee öisin ja rauhoittuu tissille
Taidanpa tosiaan ottaa yhteyttä lääkäriin. Tosin vauva on kyllä aiemmin nukkunut yönsä paremmin, ehkä kyseessä tosiaan on eroahdistus.
Kuulostaa siltä, että voisit kyllä itse helpottaa omaa arkeasi, jos vain haluaisit. Joka päivä ei todellakaan tarvitse siivota. Kerta viikkoon riittää. Pyykinpesu vähenisi huomattavasti, jos vauvalla olisi kertakäyttövaipat. Valitit myös, että vauva on tissiriippuvainen. Kuitenkin haluat jatkaa imetystä, vaikka yhtä hyvin voisit alkaa vähentää sitä. Et halua poistua kotoasi, vaikka juuri siellä koet, että arki kaatuu päälle. Ongelmasi vaikuttavat kyllä itse aihetetuilta. Kuulostat perfektionistilta, joka on asettanut riman liian korkealle, ja väsyy siksi.
Pyykinpesu ei vähenisi "huomattavasti" kertisvaipoilla, meillä on 9kg kone, riittää, kun heitän joka kolmas päivä vaippapyykin pyörimään, taikka joka toinen päivä vaippapyykkiä+tytön pyykkiä. En ihan oikeasti koe kestovaippoja kovin kuormittavaksi, enemmän mua ahdistaisi se roskamäärä kertakäyttövaipoilla. Perfektionisti varmaan kyllä, ei kai tässä muuten ongelmaa olisikaan, jos osaisin ottaa rennommin. Enkä myöskään ymmärrä, miten ihmeessä imetyksen lopettaminen auttaa, pullorumbako rentouttaa?
Lähestulkoon kuin olisin itse kirjoittanut tuon jokin aikaa sitten.
Mikä tuohon auttaa? Aika......
Kiitos. <3 Onneksi tänään taas tuntuu valoisammalta, kun aamu on mennyt mukavasti. :)
En ehtinyt lukea juuri muuta kuin aloitusviestin ja palsta sulkeutuu kohta, niin kirjoitan äkkiä. Vauvasi kuulostaa ihan meidän lapselta vauvana. Tarkista hänen kielijänne ja ylähuulijänne sekä liity fb:ssä ryhmään vauvan kireä kielijänne (tms. taisi olla jotenkin noin se nimi?).....
Kiitos vinkistä, tutkin asiaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä olla mahdollisimman lempeä itsellesi ap, mene sieltä missä aita on matalin. Vähitellen elämä helpottaa.
Oman esikoisen vauva-ajassa kaduttaa ainoastaan, että yritin liikaa pakottaa "normaaliin" rytmiin. Vauva ei syönyt kiinteitä ja heräili yöllä, mutta kaikki minun unikouluttamiseni jne vaan ahdistivat minua. Lapsi oppi syömään ja nukkumaan, mutta omalla aikataululla.
Metsästys on varmasti kiva harrastus, mutta sopii huonosti vauva-arkeen ja lihaa saa kaupasta. Ensi vuonnakin on syksy. Nyt miehen on otettava isompi vastuu lapsesta. Pistä vaikka kuulokkeet päähän ja musiikkia soimaan ja mene toiseen huoneeseen tekemään käsitöitä.
Tästä ehkä tähän mennessä isoin kiitos! Kuulokkeet löytyy, miksen ole tätä ennen tajunnut! Tämä keino tosiaankin käyttöön. :)
Kuulostaa, että olet jumissa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Huonot unet pahentaa alakuloa ja alakulo alentaa toimintakykyä.
Tässä nopeasti omat ideat:
-kirkasvalolamppu. Maksaa juu, mutta tarvitset sen.
-vauva lääkäriin. Tarkistatte ne jänteet, refluksin ja suljette allergiat pois.
-nukkumisjärjestelyt. Meidän lapset eivät ole suostuneet pinniksessä nukkumaan. Perhepeti pelasti meidän unet.
Kuulostaa tutulta tuo kierre. Kirkasvalolamppu on, olisi pitänyt aiemmin ottaa käyttöönkin, mutta jotenkin pimeys pääsee joka syksy yllättämään. Herätysvalo löytyy myöskin, ja sen voimalla oli jo hiukan mukavampi nousta aamulla.
Perhepedin jäljiltä tuntuu, että ollaan vauvan kanssa vaan molemmat väsyneempiä, itse nukun huonosti vauvan vieressä ja vauva tuntuu nukkuvan huonosti maidon vieressä. Aamuisin monesti otan vauvan vielä hetkeksi nukkumaan kainaloon kyllä, ja lyhyinä hetkinä tykätään molemmat. <3
Ilmoittaudu jollekin harrastuskurssille ja toteat vain tylysti miehellesi, että tästä lähtien et siihen ja siihen aikaan ole paikalla. Sitten laitat kaikki valmiiksi (varsinkin jos isukki on vähän avuton vauvanhoitaja) ja yksinkertaisesti lähdet harrastukseesi pois kotoa. Jos mies tekee vastarintaa, lykkäät vain vauvan sen syliin ja häivyt nopeasti paikalta. Normaali-ihminen jää siinä tilanteessa vaikka vasten tahtoaan hoitamaan kersaa. Jälkikäteen kiittelet vuolaasti ja hehkutat sekä miehen lastenhoitosuoritusta että omaa onneasi uudesta harrastuksesta.
Yritä panostaa myös yhteiseen aikaan miehesi kanssa. Vauvasta huolimatta voi harrastaa yhteisiä juttuja, mutta ehkä vain lyhennetyllä kaavalla. Harrastimme ennen esim. konserteissa käyntiä - vauvan kanssa voi käydä lastenkonserteissa, retkeillä, käydä kylässä, ravintolassa (tosin fine dining on ehkä syytä unohtaa) ja monessa muussa riennossa. Meillä on myös tapana käydä koko perheen voimin iltakävelyillä. Tsemppiä! Väsyä saa muttei luovuttaa!
Mies pärjää oikeasti vauvan kanssa ihan hyvin, olen parhaani mukaan koittanut tukea hänen vanhemmuuttaan ja antanut päätösvaltaa. Vaikka täältä ei ilmeisesti sitä kuvaa monellekkaan ole tullut. Eikä missään nimessä asiat ole niinkään, etteikö mies olisi lapsen kanssa, jos minulla on menoa. Minulla vaan kovin vähän on niitä menoja, koska mies tosiaan hoitaa kauppa-asiat ja muut, eikä minulla ole energiaa lähteä minnekkään. Olen koti-ihminen, ja kaipaisin nimenomaan sitä breikkiä arkeen ihan kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin korjata nyt muutamia epäselvyyksiä täällä:
- Siivoamiseen moni on nyt takertunut. Missään nimessä en ole niin neuroottinen siivooja, että puunaan kaiket päivät kotia lattiasta kattoon. Siivoamisella tarkoitan lähinnä perussiisteyttä, sängyn petaamista, aamupalajälkien siistimistä, tiskikoneen tyhjennys tai vastaavia. :)
- Myöskin kotoa poistumiseen on moni takertunut. Täällä ihan selvästi on enemmän meneviä ihmisiä, mutta kun jotkut oikeasti vain viihtyvät kotona, ja on enemmänkin stressaavaa joutua pakosta lähtemään pois. Jatkossa kyllä lukittaudun makuuhuoneeseen käsitöideni ja kuulokkeiden kanssa, jotta mies ei turvaudu minuun, enkä minä häiritse häntä.
Ja edelleen, suurkiitos asiallisesti vastanneille. Sain mietittävää sekä hieman voimiakin kommenteistanne. :)
Ei se rataskävely ja pieni happihyppely enää riitä tuon ikäiselle lapselle, vaan lapsi tylsistyy rattaissa. Pitäisi olla tekemistä, uusia ympäristöjä, ikäistään seuraa ja muutakin äksöniä. Sitäpaitsi se lapsi menee kohta niin lujaa joka suuntaan, että sun vapaa-ajan ongelmat loppuvat siihen. Sitä ei enää ole lainkaan, ellet oikeasti tee asialle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin tuota päivärytmiänne. Toki se on perhekohtainen, mutta 5 ateriaa rytmitti meillä kotonaolemista näin:
7.30 herätys ja aamupala
9.30-11 ulkoilua
11.30 lounas
12-15 päiväunet
15 välipala
Leikkiä/uusi ulkoilu
17 isi tuli kotiin, päivällinen
19 iltapesulle (kylpy rauhoitti itkeskelevän vauvan ja hän oppi että yö alkaa)
20 iltapala
20.30 nukkumaan
Yöllä kyllä heräili erinäisiä kertoja riippuen kehitysvaiheesta ja hampaista, mutta tällä rytmillä sain itse päiväunien aikaan "omaa aikaa." Tuo ulkoilu väsyttää vauvaa tehokkaasti ja totta tuokin, että hän ehkä kaipaa jo toimintaa. Leikkiä jne. Rytmiä voi siirtää juurikin uudella toiminnalla ja ruokailuilla.
Vauvan päiväunirytmi myös muuttuu hänen kasvaessaan - oletko tullut ajatelleeksi, ettei hän ehkä enää tarvitse noin monia unia päiväsaikaan?
Tsemppiä! Minäkin viihdyin kotona, mutta lähdin kirjastoon lukemaan kun oli miehen vuoro antaa minulle omaa aikaa.
Tsemppiä ap. <3 työkseni olen paljon tekemisissä vauvojen äitien kanssa, ja yleensä äidit jotka on noin puolivuotiaan vauvan kanssa ihan loppu väsymyksestä ovat muutaman kuukauden päästä jo aivan eri tunnelmissa kun vauva on alkanut nukkua. :) toivottavasti teilläkin menisi näin!
Ei se rataskävely ja pieni happihyppely enää riitä tuon ikäiselle lapselle, vaan lapsi tylsistyy rattaissa. Pitäisi olla tekemistä, uusia ympäristöjä, ikäistään seuraa ja muutakin äksöniä. Sitäpaitsi se lapsi menee kohta niin lujaa joka suuntaan, että sun vapaa-ajan ongelmat loppuvat siihen. Sitä ei enää ole lainkaan, ellet oikeasti tee asialle jotain.
Ilmeisesti mulla on jossain nyt ongelmia / ymmärryksessä vikaa, kun en nyt oikein keksi, että ihanko tosissaan kaikki muut keksivät lapsilleen päivittäin leikkitreffejä, uusia ympäristöjä ja muita? Miten ihmeessä? Mitä te oikein teette niiden lasten kanssa? Lähipiirissä ei ole pieniä lapsia, äiti-lapsitreffejä järjestetään aina kun ehditään, mutta ei sekään kovin usein ole. Vauvauinnissa käydään, kävelyillä /ulkoilemassa käydään. Olen ihan tosissani luullut, että tälläinen "normaali arkielämä" riittää.
Viimeisen kohdan pointtia en ymmärtänyt, lapsi liikkuu jo, eikä vapaa-aikaa ole nytkään.
Mietin tuota päivärytmiänne. Toki se on perhekohtainen, mutta 5 ateriaa rytmitti meillä kotonaolemista näin:
7.30 herätys ja aamupala
9.30-11 ulkoilua
11.30 lounas
12-15 päiväunet
15 välipala
Leikkiä/uusi ulkoilu
17 isi tuli kotiin, päivällinen
19 iltapesulle (kylpy rauhoitti itkeskelevän vauvan ja hän oppi että yö alkaa)
20 iltapala
20.30 nukkumaanYöllä kyllä heräili erinäisiä kertoja riippuen kehitysvaiheesta ja hampaista, mutta tällä rytmillä sain itse päiväunien aikaan "omaa aikaa." Tuo ulkoilu väsyttää vauvaa tehokkaasti ja totta tuokin, että hän ehkä kaipaa jo toimintaa. Leikkiä jne. Rytmiä voi siirtää juurikin uudella toiminnalla ja ruokailuilla.
Vauvan päiväunirytmi myös muuttuu hänen kasvaessaan - oletko tullut ajatelleeksi, ettei hän ehkä enää tarvitse noin monia unia päiväsaikaan?
Tsemppiä! Minäkin viihdyin kotona, mutta lähdin kirjastoon lukemaan kun oli miehen vuoro antaa minulle omaa aikaa
Löysin netistä jonkun (ehkä neuvolassa jaettavan) esimerkin päivärytmistä 8kk ikäisellä, ja meidän rytmi aika hyvin mukailee sitä, puolen tunnin heitolla paikotellen. Tosin meillä on vasta se neljä ateriaa, aamupala ja lounas ovat yhdistyneet brunssiksi. :) Ja kyllähän me toki päivän mittaan leikimme!
Vauva selvästi kaipaa vielä toiset torkkunsa, vaikka nekin ovat pikkuhiljaa lyhenemään päin. Ehkä ne tosiaan jäävät pian jo pois. :)
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap. <3 työkseni olen paljon tekemisissä vauvojen äitien kanssa, ja yleensä äidit jotka on noin puolivuotiaan vauvan kanssa ihan loppu väsymyksestä ovat muutaman kuukauden päästä jo aivan eri tunnelmissa kun vauva on alkanut nukkua. :) toivottavasti teilläkin menisi näin!
Toivotaan! Kiitos sinulle. <3
Alue: Aihe vapaa
yritän järjestää aikaa myös itselleni, mutta pakkohan sitä siivotakkin on. :( Monesti tuntuu, että jos lähden asioille/harrastuksiin, tai muuten vaan olen, kotona on kahta kauheampi siivo, joka taas osaltaan ahdistaa. [/quote]
Tee niinpäin että mies lähtee lapsen kanssa jonnekin viettämään yhteistä aikaa. Ihan sama minne, vaikka Porin Prismaan.