Lue keskustelun säännöt.
Lapseni ei saa kaverinsa luona koskaan mitään syötävää. Onko tällainen yleistäkin?
17.11.2016 |
Lapsi menee suoraan koulusta tuon kaverin luo (meiltä heille on yli 4 km) ja haen hänet kotiin kun pääsen töistä neljältä. Yleensä on ollut vähintään 5 h syömättä ja nälkä on tietysti kova. Itse en kehtaisi olla tarjoamatta mitään jos joku on meillä kylässä monta tuntia. Myös kyseiselle kaverille olen aina tarjonnut välipalaa, joskus ihan kunnon ruoankin jos on ollut pidempään meillä.
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin suomalaista toimintaa. Minun lapseni, minun ruokani, minun rahat. On ihan totta, että päävastuu lapsen ruokkimisesta on tietenkin vanhemmalla. Mutta onko se ihan oikeesti (teille, joilla olisi varaa) niin helvetin vaikeaa olla kohtelias tai vaikka jopa mukava toisen vanhemman lapselle ja kutsua syömään joku välipala. Banaani ja leipä vaikka edes jos toinen on tunteja kylässä. Montako senttiä siinä "menettikään"?
Minun mielestä tuossa on paljon muustakin kuin nälän karkottamisesta kyse, kyse on yleensäkin kasvatuksesta. Onko tuo sitä parasta esimerkkiä mitä omalle lapsellenne opetatte, kun jätätte yhden lapsen yksin lapsenne huoneeseen kököttämään kun itse ruokailette? Tuo on moukkamaista ja oikeastaan aika ilkeää. Joo joo joo on teidän koti ja ei ole velvollisuutta siihen ja tähän. Mutta ihan oikeesti, miksi ei? Miksi ei tarjoaisi lapsen kaverillekin jotakin syömistä? Tuntuisiko liian vieraalta olla vaihteeksi mukava toiselle? Mutkun mutkun meidän koti ja meidän säännöt ja minähän en vieraan pentuja ruoki...
Ankeita ja moukkamaisia ihmisiä pullollaan tämä maa, onneksi uudemmat sukupolvet ovat piiikkuhiljaa toinen toistaan avoimempia, toki onneksi vanhemmissakin polvissa on toivoa antavia poikkeuksia. Ja ennen kuin joku alkaa huutelemaan, niin ei en ole mamumatto tms. Reissuilta kun palaa niin kyllähän tämä ihmisten ankeus pläjähtää silmille joka kerta. Ei harmaa sää haittaa vaan nimenomaan junttikansa.
Meni vähän ohi aiheen, anteeksi vaan. Pitää taas alkaa kasvattaa kuori ja pistää ilme ja ääni peruslukemille..
Tavallaan ymmärrän mutta kuten täällä on moni sanonut niin monille tuo on myös rahakysymys. Yksi banaani ei paljon maksa, mutta jos lapsia on useampia ja kavereitakin useampi niin niistä tulee äkkiä paljon.
Ainahan reissatessa muuten ulkomaa näyttä ihanammalta koska kaikki on mielenkiintoista ja hauskaa vaihtelua siihen tasaiseen arkeen. Oletko koskaan asunut ulkomailla? Kyllä se arki nimittäin sielläkin harmaantuu. Jos piheyttä haluat nähdä niin suosittelen Saksaa. Ne nyysii kahviloista maustepussit ja lautasliinat taskuihinsa ja kaikki ilmainen, mitä on missään jaossa, kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa kristallisoituu se, miksi lapseni ei mene koulun jälkeen kenellekään kylään ja toisaalta miksi meille ei tule yksikään kaveri, ellei siitä ole sovittu hyvissä ajoin. En halua lähteä siihen rumbaan, jossa kaveria käytetään ip-hoitopaikkana ja ihmetellään, kun ei ennen harrastusta edes ruokaa tarjota.
Onneksi omille lapsille tämä on sopinut hyvin, kavereita näkee illalla harrastuksissa riittämiin tai sitten niin, että etukäteen on vierailu sovittu ja käyty läpi se, tarjotaanko meillä ruokaa, koska haetaan kotiin tai koska pitää lähteä jne. Kavereille kylään meidän lapset eivät mene, koska en kestä sitä takanapäinpuhumista, että vastavuoroisuus puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok.
Annat heidän lapselleen välipalaa sen takia että voisit osoittaa heille että ovat huonoja ihmisiä kun eivät ruoki omaa lastasi.
No miten te toimitte jos lapsen kaveri on monta tuntia kylässä. Missä se on kun itse syötte?
Itse olen ajatellut että vieraille tarjoaminen on ihan perusjuttu eikä mitään hyväntekeväisyyttä.
Toimitaan ihan virallisen ohjeistuksen mukaan, eli itse syödään, ja vieras lapsi saa tulla pöydän ääreen seuraamaan ruokailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinun velvollisuutesi on tehdä omalle lapsellesi eväät reppuun.
Toki tekisinkin mutta ei nämä kyläilyt ole välttämättä etukäteen sovittuja vaan saattavat sopia vasta koulupäivän aikana/jälkeen. Ihan uusi juttu kyllä tällainen ettei kylässä tarjota mitään, isompien lasten kohdalla en ole tallaiseen törmännyt. Ja ymmärtäisin jos olisi kyseessä naapurukset (lähekkäin asuvat) niin aina voisi käydä kotona syömässä.
ap
Missä lapsesi viettää ajan koulupäivän päättymisen ja 16:n välillä, jos ei mene kaverille? Eikö silloin tarvitse ruokaa?
Minä toivon aina ettei lapsilleni tarjottaisi kylässä arkena mitään.
Kotona on välipala, päivällinen ja iltapala. Ja kyllä -olen juuri tuollainen aiemmassa viestissä mainittu terveysfriikkiäiti, jonka kotona syödään niitä luomuavokadoja, viherpirtelöitä ja chia-vanukkaita eikä käytetä ollenkaan sokeria arkisin. Sen takia en halua että lapseni syövät sokerilla kyllästettyä jogurttia, pilttiä, viilistä, välipalapatukkaa tms sokeria sisältävää kylässä.
Monesti olen tehnyt annokset valmiiksi jääkaappiin lapsilleni ja jos meillä sattuisikin olemaan esim. sokerittomia banaani-mustikkamuffineita, niin harvemmin ne kelpaavat sokeroituihin tuotteisiin tottuneille kavereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinun velvollisuutesi on tehdä omalle lapsellesi eväät reppuun.
Toki tekisinkin mutta ei nämä kyläilyt ole välttämättä etukäteen sovittuja vaan saattavat sopia vasta koulupäivän aikana/jälkeen. Ihan uusi juttu kyllä tällainen ettei kylässä tarjota mitään, isompien lasten kohdalla en ole tallaiseen törmännyt. Ja ymmärtäisin jos olisi kyseessä naapurukset (lähekkäin asuvat) niin aina voisi käydä kotona syömässä.
ap
Missä lapsesi viettää ajan koulupäivän päättymisen ja 16:n välillä, jos ei mene kaverille? Eikö silloin tarvitse ruokaa?
En ole ap...mutta olettaisin että jonkun muun kaverin luona jossa on saanut ruokaa, tai kotona jossa ruoka on jääkaapissa saatavilla ja kavereillekin tarjottavan....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mun oli pakko joskus kieltää lapsen kavereita syömästä meillä. Töistä tullessa oli usein kaikki leivät ja jugurtit ym. välipalat syöty kaikki, vaikka olin ajatellut niitä riittävän muutamaksi päiväksi. Olisivat ottaneet vaikka sen yhden leipäviipaleen, mutta söivät oikein mahan täydeltä.
Ihan hyvä pointti. Minä olen joskus miettinyt samaa. Tavallaan nautin tarjoamisesta, se ei ole minulle ongelma. Joskus on kuitenkin aika kiire, eikä kauppaan ehdi koko aikaa. Jos kahdella pojalla on yhteensä viisi kaveria kolmena iltapäivänä viikossa ja kaikki syövät joka kertan jogurtin, välipalapatukan ja sämpylän tarkoittaa se 15 ylimääräistä jogurttia, sämpylää ja välipalapatukkaa viikossa. Logistiikka alkaa pettää. Toki pari leipäpalaa silloin tällöin ei kenenkään logistiikkaa kaada. Eli ei se aina halusta ole kiinni. Joskus toin aina töistä tullessani litran kalliita pensasmustikoita, joita lapsemme rakastivat. Kun tulin kotiin olikin niiden kimpussa 2 omaa ja liuta vieraita ja omille jäi tyyliin yksi mustikka. Jouduin omillekin lapsilleni opetamaan, että koska meillä vieraille tarjotaan samaa kuin itsekin otetaan niin mitää noita erityisiä herkkuja ei kannata ruveta haluamaan kun on muita.
Logistiikka voi pettää myös,jos perheessä ei ole esim.autoa ja ostokset kannetaan tai kuljetetaan linja-autolla kaupasta kotiin. Paljoo ei ylimäärästä viitsi vierasvaroiksi silloin kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla ei ainakaan olis yksinkertasesti varaa ruokkia joka päivä vieraita muksuja. Jos lapses käy siellä päivittäin,mitä jos alat maksaa jotain muodollista summaa sinne ruokarahana? Tai pakkaat lapselle kevyet eväät,jotka ei mee huonoks vaan säilyy vaikka viikonkin hyvänä repussa.
Vittu näitä henkisesti köyhiä! Jos meillä ei liikenisi leipäpalaa lapsen kavereille niin vetäisin itseni jojoon!
Ymmärrätkö kuinka monta leipäpalaa menee siihen, kun kasvava poika kolmen kaverinsa kanssa pistää tuulemaan? Ei riitä yksi pakettikaan! Puhumattakaan, kun omia lapsia on useampi kuin se yksi. Nälkäinen kakaralauma tyhjentää helposti jääkaapin. Rupea siinä sitten suunnittelemaan uutta kaupassa käyntiä, kun tulet väsyneenä töistä.
Muistan omasta lapsuudestani kun kavereille ei koskaan meidän välipalat tai ruuat kelvanneet. Oli itsellekin noloa kun kitisivät ruuasta, aina tarjottiim mutta vain niille läheisimmille kavereille kelpasi. Meillä ei koskaan ole oikeen syöty leipää tai sokerimuroja/jugurttia ja se oli kynnyskysymys monelle lapselle. Muistan kanssa kerran kun ruokana oli viikonlopulta jääneitä pihvejä risotolla, kaveri ei voinut syödä kun pihvi oli "liian punainen". Vasta aikuisena olen tajunnuy että monessa perheessä aikuiset ja lapset syö eri ruokaa, meillä taas ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinun velvollisuutesi on tehdä omalle lapsellesi eväät reppuun.
Toki tekisinkin mutta ei nämä kyläilyt ole välttämättä etukäteen sovittuja vaan saattavat sopia vasta koulupäivän aikana/jälkeen. Ihan uusi juttu kyllä tällainen ettei kylässä tarjota mitään, isompien lasten kohdalla en ole tallaiseen törmännyt. Ja ymmärtäisin jos olisi kyseessä naapurukset (lähekkäin asuvat) niin aina voisi käydä kotona syömässä.
ap
Voithan laittaa joka päivä esim. banaanin mukaan reppuun. Sen voi syödä vaikkei menisi kylään ja voi kyläreissuilla syödä. Tai leivät. Ihan voita vaan väliin. Pullollinen vettä.
Pääasia, että nälkä pysyy poissa ja verensokeri suunnilleen tasaisena.
Ei kaikki tosiaankaan syötä muitten lapsia. Se on niin perhekohteista.
Jos haluat, että lapsesi syö siellä, niin tehkää joku vastavuoroisuusdiili.
Hei,
suosittelen ihan kaikille sitä että lapsella olisi repussaan aina mukana esim. välipalapatukka hätävarana. Meillä ainakin lapset soittavat usein minulle, että menevät koulun jälkeen esim kirjastoon. On hyvä, kun on edes jotain pientä välipalaa saatavilla. Se kun säilyy vaikka kuinka pitkään. Tai rusinoita, pähkinöitä tms.
Minusta tuo on kummallista, ettei lapselle tarjota mitään. Tosin olen itse huomannut joissain samaa. Mutta jos lapsi on lähellä kyläilemässä, soitan hänet syömään kotiin,. Monesti palaa sitten vielä jatkamaan leikkejä.
Mutta ilman mitään välipalaa tulee kyllä päänsärky ja huono olo lapsellekin. Voisiko tuosta keskustella kaverin vanhempien kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tarjotaan kavereillekin. Olen sanonut lapsille, että jos itse ottaa syötävää pitää tarjota myös kaverille. Joskus ovat sitten poikaporukalle kokanneet munakokkelia ja paahtoleipää, kun muuta ei ole löytynyt.
Isommista kavereiden kokoontumisista pitää ilmoittaa etukäteen. Meiltä ei löydy ihan aina purtavaa kuudelle, seitsemälle pojalle. Sellaisiakin porukoita aina välillä näkyy.
Ja kyllähän tällainen perustuu ihan vastavuoroisuuteen, mutta kaikki eivät ajattele samalla tavoin.
Ap on saanut jo paljon hyviä vihjeitä. Itse varmaan huolehtisin, että lapsen repussa on vaikka banaani, pari mandariinia, Elovena-patukka jne. kun aamulla lähtee. Ja ehkä niitä kaverilla käyntejä voisi sopia vaikka päivän etukäteen, niin osaisi varautua paremmin.
Minun lapseni tulee suoraan kotiin ja saa syödäkseen. Kavereita en ruoki mutta voin tarjota karkkia tai jäätelöä. En ole lapsen kavereiden huoltaja, joten heidän ruokailunsa ei ole minun ongelmani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lopetin ruuan tarjoamisen siihen, kun en sietänyt niitä nyrpisteleviä naamoja ruokapöydässä.
Oikeesti, yhdelle ei kelpaa spagetti, toiselle ei jauhelihakastike, kolmas ei syö perunaa, onko pakko ottaa riisiä, kaikki kasvikset on yök, eikö muka ole jälkkäriä?! Miksei ole? En syö jos ei ole. Mä haluan leipää. En mä tota leipää syö, eikö teillä on patonkia. Miksi te syötte tätä juustoa, tää on pahaa. Eikö ole mehua ruuan kanssa? jnejne.
Omia lapsia on kolme ja kaikilla runsaasti kavereita. Vain yksi, YKSI, kaveri on mukisemati ruokapöydässä. Hän syö suurella rakkaudella ja halulla ihan kaikkea. Kiittää kauniisti ja laittaa astiatkoneeseen.
Meidän perhe on sellainen, jossa kaverit ei saa enää mitään.
Lapsellani oli kaveri, joka söi meillä pitkään sekä välipalan, että päivällisen lähes joka päivä. Olin itse kotona pienemmän kanssa ja alkuun tuo olikin ihan ok, kun lapsellani oli kaveri / seuraa ym. Sitten alkoi tuntua siltä, että olen ilmainen lastenhoitaja iltaan asti, että lapsen omat vanhemmat kotiutuvat töistä. Ikinä ei tullut vanhemmilta kiitosta eikä lapselleni koskaan tarjottu heillä yhtään mitään. Kuulin, että kaverin vanhemmat säästävät rantatonttia varten.... pienistä puroista kasvaa...ja niin edelleen. Enää meillä ei tarjoilu pelaa kuin omalle lapselle.
Outoa nillitystä ihmisiltä, "muiden penskoja en ruoki!" Häh? Onko näiden ihmisten lapsuudessakin toimittu samoin, äiti ei ole tarjonnut kaverille eväitä ihan vaan periaatteesta? Kyllä meillä aina äiti teki välipalaa enemmän jos tiesi että kavereita on kylässä, ei se koskaan ollut ongelma! Samoin meitä ohjeistettiin tarjoamaan kaverillekin jugurttia/hedelmää tms., ei tulisi mieleenikään olla pihi ruoan suhteen kun tulee vieraita. En käsitä taloutta jossa jokainen hedelmäkin on laskettu tarkasti menekin mukaan ja valitetaan kun nyt joku otti yhden banaanin... Kaikkea mitä on jääkaapissa saa syödä, erikseen mainittu jos ei. Ja rikkaita ei edes olla, normaali vieraanvarainen perhe. Kitaruus on rumaa.
Ei terve hyvin syönyt lapsi siihen kuole, jos on muutaman tunnin ruuatta.
Vierailija kirjoitti:
Outoa nillitystä ihmisiltä, "muiden penskoja en ruoki!" Häh? Onko näiden ihmisten lapsuudessakin toimittu samoin, äiti ei ole tarjonnut kaverille eväitä ihan vaan periaatteesta? Kyllä meillä aina äiti teki välipalaa enemmän jos tiesi että kavereita on kylässä, ei se koskaan ollut ongelma! Samoin meitä ohjeistettiin tarjoamaan kaverillekin jugurttia/hedelmää tms., ei tulisi mieleenikään olla pihi ruoan suhteen kun tulee vieraita. En käsitä taloutta jossa jokainen hedelmäkin on laskettu tarkasti menekin mukaan ja valitetaan kun nyt joku otti yhden banaanin... Kaikkea mitä on jääkaapissa saa syödä, erikseen mainittu jos ei. Ja rikkaita ei edes olla, normaali vieraanvarainen perhe. Kitaruus on rumaa.
"hyi yök. onko tavallista jogurttia?" Sano naapurin 8 v likka, kun tytär turkkilaistajogurttia ja marjoja lappas lautasille. Eikä meillä noitakaan usein ole, mutten mä niitä sokeripurkkeja suostu ostamaan.
"en mä tykkää banaanista, miksei teillä ole omenaa" "teillä on vaan punaisia omenia, mä en tykkää niistä, mä haluan vihreetä. miksei teillä oli vihreitä omenia". Äskeisen perheen 12 vuotias poika.
Joten varsinkin nuo lähetän kotiinsa, kun meillä on ruoka-aika. Matka ei ole pitkä ja ehtivät kummasti syöpötellä kotonaan omia herkkuruokiaan ja saavat sitten tulla takaisin seuraavaksi neljäksi viideksi tunniksi. Ei vastavuoroisuuttakaan, kun niillä ei viihdy kukaan ylimääräinen muksu.
Ymmärrän että jos rahat ovat tiukilla niin kaverille usein välipalan tarjoaminen voi olla ongelma. Muuten en kyllä tajua miksi kavereita ei syötetä. Meillä 5- luokkalaisen tyttären kaveri saa välipalaa ja illallistakin jos on koulun jälkeen meillä. On usein myös yötä viikollakin ja silloin tarjotaan iltapalat ja aamupalat tottakai.
Harvoin ovat tämän kaverin luona kun koulu meidän kodista puolen kilometrin päässä ja kaverin kotiin monta kilsaa.
Meillä syödään suurinpiirtein kuuden maissa ja silloin odotan, että kaverit alkavat olla jo kotonaan eli meillä ei ainakaan vieraiden lapset saa lämmintä ruokaa ellei erikseen ole sovittu pidemmästä kyläilystä. Välipalaa saa tehdä (ja pitäisikin...), mutta koska lapset ovat meillä keskenään koulun jälkeen, voi olla ettei siinä syömistä juuri leikin lomassa muista ellei ole aivan sudennälkä.