Lapseni ei saa kaverinsa luona koskaan mitään syötävää. Onko tällainen yleistäkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok.

Annat heidän lapselleen välipalaa sen takia että voisit osoittaa heille että ovat huonoja ihmisiä kun eivät ruoki omaa lastasi.

No miten te toimitte jos lapsen kaveri on monta tuntia kylässä. Missä se on kun itse syötte?

Itse olen ajatellut että vieraille tarjoaminen on ihan perusjuttu eikä mitään hyväntekeväisyyttä.

Arkena meillä saa olla kylässä päivällisaikaan saakka, viikonloppuna kyläillään yleensä aterioiden välissä. Eli pääsääntöisesti syödään omissa kodeissa oman perheen kanssa. Jos on sovittu yökylästä, niin sitten toki syö samalla kuin omakin perhe. Tai silloin tällöin jos kaveri tulee kylään ja mennään yhdessä harrastukseen, saavat tietysti syödä ruuan. Jos viikonloppuna kaveri tulee kun ollaan vielä lounaalla, kysyn että joko hän söi kotona, haluaako syödä. Yleensä on jo syönyt ja odottelee joko tyttären huoneessa tai olohuoneessa joka on ruokailutilan vieressä.

Ja tämän viestin kirjoittaja lisää vielä, että kaverit ottavat meillä yleensä välipalaa meidän lasten kanssa, ja samoin kuulemma tehdään myös heidän luonaan. Aika tasapuolisesti kyläillään. Ja sitten tosiaan päivälliselle mennään jo omiin koteihin elkei ole erikseen sovittu pidemmästä kyläilystä (yökylässä tai vaikka toisen vanhempien satunnaisesta kuljetusongelmasta johtuen mennään yhdessä harrastukseen meiltä) niin sitten toki syödään samat ateriat kuin oma sakki.

Mua on ärsyttänyt aina suunnattomasti lasten kaverit, jotka menevät jääkaapille omin luvin. Tietenkään meillä ei kaverit saa ruokaa, kun olen itse töissä. Lapsille on välipalat kaapissa tai valmiina, mutta jos siitä tarjoaa kaverille, se tarkoittaa sitten sitä että oma, myöhemmin kotiin tuleva sisarus jää ilman.

Ei kaikki oo kotona työttömässä lapsia tai vaan tee välipalaa vaikka oisikin. Laita reppuun välipalakeksiä ja pillimehua hyvät vara eväät aina mukaan.

Mua ärsyttää suunnattomasti muutamat kommentit tässä keskustelussa, siis nämä, joissa kerrotaan, miten muiden olisi toimittava omassa kodissaan. Tämä aihehan on ihan klassinen esimerkki siitä, miten "Talo elää tavallaan, vieras kulkee ajallaan". Ei ole yhtä Ainoaa Oikeaa Tapaa Toimia, kuka muka voi alkaa muille opastamaan, millaisten sääntöjen mukaan näiden tulisi omassa kodissaan toimia, kun kyse on tämän opastajan lapsen hyvinvoinnista?

Itse en halua, että lapseni syövät vaikkapa makeita vanukkaita enemmän kuin yhden kahdesti viikossa. Miksi siis ostaisin kaappini puoli tusinaa vanukkaita siltä varalta että heistä jokainen tuo jonkun kaverinsa kylään? Ei, ostan kolme kahdesti viikossa. Tai haluan itse syödä tuoretta leipää, aamuin illoin. Miksi siis ostaisin useamman leivän kaappiin kuivumaan lasten koulukavereiden varalta? Tai tulessani töistä kotiin olettaen, että leipää on vielä illaksi ja aamuksi, ja huomaisin, että kas, kavereita on käynyt, ei kun takaisin kauppaan leipää hakemaan?

Eri asia on kun on tiedossa että kaveri tulee pidemmäksi ajaksi, silloin tietysti varaan samaa välipalaa kuin omillenikin. Lapseni kyllä ymmärtävät, etteivät voi ottaa enempää kuin "oman osansa" tai tulee huutia siltä sisarukselta, joka kotiutuu viimeiseksi ja jää jostain hyvästä paitsi.

Äksyttävämpiä kavereita on muuten ne, jotka kylään tullessaan jättävät takkinsa lattialle, availevat kaappien ovia ja haluavat tutkia toisten koteja. Mä en ymmärrä mitä asiaa yhdelläkään vieraalla alaikäisellä on esim. mun makuuhuoneeseen tai kylppärin peilikaapin sisällön tarkistamiseen.

Vaikea samaistua ylläolevan ajatusmaailmaan.

Meillä ei ylimääräistä rahaa ole(opiskelijavanhempina) mutta silti TIETYSTI tarjotaan lapsen kaverille välipalaa jos on pidempään kylässä.

Meillä ei yleensä osteta ruokaa niin naftisti, että siitä riittäisi tasan yhdelle päivälle kaikille perheenjäsenille jaettuna.

Leipää on yleensä pakkasessa ja enemmänkin kuin yksi pieni käntty.

Jos ei ole leipää, niin on ainakin näkkäriä tai hapankorppua.

Jogurttia on aina, hedelmiä on aina.

Ihmettelen ap. miksi ylipäätään annat lapsen mennä koulun jälkeen kaverinsa kotiin, kun olet huolissasi, hänen olevan syömättä yli viisi tuntia.

Asia ratkeaa sillä, kun sanot lapsellesi, että koulusta suoraan kotiin ja syöt ensin välipalan ja sitten on kaverien vuoro. Välimatka ei ole ongelma kouluikäisillä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok.

Annat heidän lapselleen välipalaa sen takia että voisit osoittaa heille että ovat huonoja ihmisiä kun eivät ruoki omaa lastasi.

Onpa kiero tapa ajatella!

Meillä ei kyllä ole ikinä tarjoiltu kouluikäiselle välipalaa. Osaavat sen itsekin jo ottaa ja ehkä tuo kaveri ei kaipaa välipalaa tai unohtaa nälän kun on seuraa? Tuolloin varmaan oma lapsesikaan ei kehtaa pyytää syötävää?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siellä ei ole vanhempia kotona tarjoamassa välipalaa ja lapsi ei itse ymmärrä vieraalleen tarjota? Me asumme koulun vieressä ja aika usein on joku kaveri koulun jälkeen kylässä. Omani olen ohjeistanut tarjoamaan välipalaa myös kaverille. Laittaisin sinuna varuilta vaikka banaanin reppuun joka päivä.

Banaani on huono kun kestää niin vähän aikaa. Itse laittaisin myslipatukan, pähkinöitä, omenan ja mehun. Kun ap ei tosiaan itse ikinä tiedä milloin lapset päättävät lähteä kaverille. Nuo muonat säilyvät vaikka koko viikon repussa.

Mutta lähtökohtaisesti noin hankala kyläily loppuisi meillä lyhyeen. Sanoisin 1-3 luokkalaiselle, että kesken koulupäivän ei säädetä mitään kyläilyreissuja vaan koulusta tullaan suoraan kotiin, ellei aikuiset ole etukäteen muuta sopineet. Tällöin kyläilyt olisivat tiedossa aina jo aamulla ennen kouluunlähtöä. Sanoisin että minulle on turha soitella töihin koulupäivän jälkeen kaverille menosta. Vastaus on aina siinäkohtaa ei käy.

Problem solved

Otapa yhteyttä ko muksun vanhempiin ja aikuisena sovi asua. Kommunikaatio saattaa auttaa