Lue keskustelun säännöt.
Epäluottamus anoppiin syö parisuhdetta
16.11.2016 |
Lapsellani on paha pähkinäallergia. Kaksi vuotta sitten juttelin anopin ja apen kanssa siitä, että he muistaisivat, ettei mitään pähkinää saa koskaan lapselle antaa. Puhuin selkeästi, kerroin seuraukset ja pyysin kiinnittämään asiaan huomiota - ja kysymään minulta, jos heitä yhtään mietityttää, voiko jotain tiettyä ruokaa antaa. Yleensä he ovat vahtineet vain vähän aikaa lasta, joten ruokkimiseen ei ole ollut tarvetta. Tuolloin lapsi oli 3-vuotias.
Viikko keskustelun jälkeen anoppi vahti lasta hetken aikaa kaupungilla mieheni hoitaessa asioita. Lapselle oli tullut nälkä ja anoppi oli mennyt kauppaan, ostanut pussin pähkinöitä ja syötti niitä lapselle. Lapsi sai anafylaktisen reaktion ja jouduimme kiirehtimään lääkäriin. Tämän jälkeen anoppi ei sanallakaan kommentoinut tapahtunutta minulle. Mieheni oli puhunut asiasta ja kertoi anopin olleen järkyttynyt ja itkeneen, mutta minulle hän ei soittanut, ei kysellyt lapsen vointia seuraavana päivänä tai mitään muutakaan.
Itse ajattelen, että näin kävi siksi, että anoppi kyseenalaisti pyyntöni. Päättelen näin siksi, että hän ei ole kunnioittanut miehen siskon pyyntöjä lasten allergioiden suhteen, minkä takia sisko ja anoppi ovat riidelleet ja lopputuloksena sisko ei jätä lapsia anopin hoitoon koskaan itsekseen. Jos siskon lapset ovat anopin luona ilman äitiään, minä ja mieheni olemme aina paikalla ja toisinpäin.
Olen itse miehen kanssa puhunut tästä monet kerrat. En yksinkertaisesti luota anoppiin. Tapahtumasta on kaksi vuotta, mutta koen, että kun asiaa ei mitenkään käsitelty, kukaan ei pyytänyt anteeksi tai puhunut tapahtumasta eikä minkäänlaista vastaantulemista ole tapahtunut, niin luottamus ei ikäänkuin ole voinutkaan kasvaa. Olen tämän selittänyt miehelleni usieta kertoja. Mies on puhunut allergioista anopille monta kertaa ja sanoo hänen sisäistäneen asian. Mutta minulla äitinä on valtava epäluottamus sisälläni, jokin sisäinen ääni sanoo, etten voi jättää lastani anopin hoivaan yksin. Nyt tämä aiheuttaa ongelmia, koska mies haluaisi lähteä lapsen kanssa anopin luokse, itse en pysty lähtemään, ja mies sanoo, että hän voi jättää lapsen äidilleen kun itse käy hoitamassa asioita. Minä taas olen sitä mieltä, että lasta ei saa jättää yksin anopin kanssa liian pitkäksi aikaa - haluan siis tukea isoäidin ja lapsenlapsen suhdetta ja olemme menossa sovitusti kahden viikon kuluttua kylään joka tapauksessa (ajomatka 4h suuntaansa), joten silloin tavataan joka tapauksessa.
Mieheni ei tajua ollenkaan, hän ihmettelee jatkuvaa epäluottamusta ja käskee päästämään irti, ja hän kyselee, aionko loppuikäni olla luottamatta anoppiin. Minä en tiedä, en ole koskaan puhunut asiasta anopin kanssa enkä ehkä siksikään osaa luottaa. Kommentteja?
Kommentit (42)
No meillä anoppi juotti maitoallergiselle neljävuotiaalle maitoa, koska "pitäähän kasvavan lapsen nyt maitoa juoda". Lapsi osasi jo itsekin sanoa, ettei saa maitoa juoda, mutta joi kuitenkin sitten, kun mummi ilmoitti, että "tottakai voit juoda". Anopin mielestä kaikki allergiat ovat keksittyjä ja hömppää ja humpuukia, joita ei tarvitse ottaa vakavasti. Onneksi omilla lapsillamme ei ole allergioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No meillä anoppi juotti maitoallergiselle neljävuotiaalle maitoa, koska "pitäähän kasvavan lapsen nyt maitoa juoda". Lapsi osasi jo itsekin sanoa, ettei saa maitoa juoda, mutta joi kuitenkin sitten, kun mummi ilmoitti, että "tottakai voit juoda". Anopin mielestä kaikki allergiat ovat keksittyjä ja hömppää ja humpuukia, joita ei tarvitse ottaa vakavasti. Onneksi omilla lapsillamme ei ole allergioita.
Vähän tällaista itsekin epäilen. Kyllä kolmevuotiaan on tosi vaikeaa sanoa ei, jos mummo varta vasten ostaa välipalaa ja syöttää. Vastuu on aina aikuisella ja tiedon puutteesta tämä ei ollut kiinni. Ap
Mistähän johtuu, että nämä jotkut antavat aina sitä safkaa, mikä on vaarallista ja sitä on jopa näin alleviivattu? Ei usko, että asia on todella näin? Että tuo ilkeyttään kertoo ruokarajoitteista. Tai kun mun lapsi ei ole allerginen, ei senkään lapsi voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi soittaa anopillesi ja kertoa että asia vaivaa sua edeleen
No periaatteessa voisin, mutta tässä on asia, jota en haluaisi avata kauhean paljon enempää. Lyhyesti, anoppi ottaa nämä asiat kritiikkinä ja olen todistanut tilanteita, joissa hän on pitänyt mykkäkoulua tai itkenyt. Viime kesänä hän esimerkiksi oli vahingossa ottanut käyttöön yhden meidän tavaramme ja kun hienovaraisesti asiasta kysyin, hän aloitti minulle mykkäkoulun. Eli hän on todella arka kaikelle tällaiselle ja hän ei ole pitänyt tapana puhua mistään syvällisemmästä kanssani, kysyä mielipidettäni tai muuta. Mies ottaa asioita esille, minun kanssani hän ei puhu mistään "vaikeammasta". Ap
Jos asuu 4h ajomatkan päässä, niin miten voi vahingossa ottaa käyttöön jonkun tavaranne?
No tottahan meillä on tavaroita mukanamme, kun olemme käymässä :) ap
Ja levität niitä ympäri taloa kaikkien siivottavaksi?
Mikä ihmeen vahinko se on, että nappaa keittiön pöydältä sakset ja luulee niitä omikseen? Saksilla on oma paikkansa, ei niitä jätetä lojumaan.
Keittiön sakset? What? Ap.
Tuo oli selkeä esimerkki siitä, miksi anoppi luuli tavaraa omakseen. Ei kai kukaan aikuinen mene anoppilaan ja levitä siellä omia tavaroitaan niin, että joku toinen voi ne vahingossa ottaa? Koska jos sellainen tilanne tulee, niin kyseessä on sen tavaran levittelijän vika eikä sen, joka luulee sitä omakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis lapsi ja mies on 4 tunnin automatkan päässä, isoäiti ja nälkäinen lapsi lähtevät kaupungille eikä isä tajua, että lapsen olisi pitänyt syödä ensin? Näin minä tämän luin.
Ei. Isoäiti oli käymässä meillä kaupungissa. Mies, anoppi ja lapsi lähtivät ruoan jälkeen kaupungille. Lapsella oli välipalanälkä. Anoppi osti pähkinät. Ap.
5v pahasti pähkinöille allerginen lapsi on juuri syönyt, mutta tulee välipalanälkä eikä lapsi osaa kertoa, että hän ei saa syödä pähkinöitä? Meillä jopa 3v osaa kertoa, että ei saa myödä suklaata, joten miten hengenvaarallinen allergia ei ole koskaan ollut niin tärkeä asia, että lapsellekin kerrottaisiin?
Voi ei :) luitko aloitukseni? Tämä tapahtui kaksi vuotta sitten, kun lapsi oli juuri täyttänyt kolme vuotta. Olimme kieltäneet kaikki pähkinät. olimme puhuneet asiasta viikkoa aiemmin anopille. Ap
Eikä 3v ikäinen muka tiennyt, että ei saa syödä pähkinää? Oikeastiko? Miten se pärjää synttäreillä tms., missä tarjolla on vaikka mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistähän johtuu, että nämä jotkut antavat aina sitä safkaa, mikä on vaarallista ja sitä on jopa näin alleviivattu? Ei usko, että asia on todella näin? Että tuo ilkeyttään kertoo ruokarajoitteista. Tai kun mun lapsi ei ole allerginen, ei senkään lapsi voi olla.
Tämä on se asia, jota en ymmärrä. Ja kun en ymmärrä, en pysty luottamaan vaikka miten haluaisin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat asian jälleen esille täällä? Tätä samaa on puitu kanssasi ennenkin.
No pitäähän sitä yrittää saada provoonsa liekki.
Tää palsta on nykyään ihan perseestä, huonoja provoja provojen perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis lapsi ja mies on 4 tunnin automatkan päässä, isoäiti ja nälkäinen lapsi lähtevät kaupungille eikä isä tajua, että lapsen olisi pitänyt syödä ensin? Näin minä tämän luin.
Ei. Isoäiti oli käymässä meillä kaupungissa. Mies, anoppi ja lapsi lähtivät ruoan jälkeen kaupungille. Lapsella oli välipalanälkä. Anoppi osti pähkinät. Ap.
5v pahasti pähkinöille allerginen lapsi on juuri syönyt, mutta tulee välipalanälkä eikä lapsi osaa kertoa, että hän ei saa syödä pähkinöitä? Meillä jopa 3v osaa kertoa, että ei saa myödä suklaata, joten miten hengenvaarallinen allergia ei ole koskaan ollut niin tärkeä asia, että lapsellekin kerrottaisiin?
Voi ei :) luitko aloitukseni? Tämä tapahtui kaksi vuotta sitten, kun lapsi oli juuri täyttänyt kolme vuotta. Olimme kieltäneet kaikki pähkinät. olimme puhuneet asiasta viikkoa aiemmin anopille. Ap
Eikä 3v ikäinen muka tiennyt, että ei saa syödä pähkinää? Oikeastiko? Miten se pärjää synttäreillä tms., missä tarjolla on vaikka mitä?
No tuossa voi hyvin käydä niin, että vaikka lapsi tietäisikin, ettei saa syödä pähkinää, niin jos tuttu ja turvallinen aikuinen (mummo) sanoo, että kyllä voit syödä, niin haluanpa nähdä sen kolmevuotiaan, joka kykenee pistämään vastaan...
Vierailija kirjoitti:
Mistähän johtuu, että nämä jotkut antavat aina sitä safkaa, mikä on vaarallista ja sitä on jopa näin alleviivattu? Ei usko, että asia on todella näin? Että tuo ilkeyttään kertoo ruokarajoitteista. Tai kun mun lapsi ei ole allerginen, ei senkään lapsi voi olla.
Meilläkin on anoppi aina yrittämässä tunkea jotain karjalanpiirakoita ja pullansiivuja vilja-allergisen lapsen suuhun. "Kun ei ennenkään tämmösiä humpuukeja ole ollut!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap eikö ole helpointa jatkaa niin että lapsi ei ole anopille hoidossa yksin. Jos haluatte mennä kaksistaan jonnekin niin pyydette jonkun muun lasta vahtimaan tai palkkaatte vaikka jonkun hoitajan.
Itsellä allergisia lapsia ja anoppi on joskus antanut ajattelemattomuuttaan jotain sopimatonta. Koska se on ollut selkeä vahinko on anoppi saanut senkin jälkeen olla lasten kanssa mutta lapsilla on ollut omat eväät mukana. Vieläkin huolehdin yhden lapsen eväistä jos hän on anopin kanssa vaikka lapsi jo 11 v mutta vakavia allergioita. Eikä lapsi voi nähdä lihapullista onko ne paistettu voissa vai keijussa tai onko jossain leivonnaisessa kanamunaa. Anoppi kyllä tekee parhaansa mutta joskus unohtaa että kanamunatonta pullaa ei voi voidella kananmunalla jne. Ja lisäksi anopille on tapana leikata kaikki leivonnaiset samalla leipälaudalla ja samalla veitselläkin välillä. Ei ilkeyttään vaan on luonteeltaan sellainen että ensin toimitaan ja sitten ajatellaan ( tai ei ajatella sittekkään).
Vierailija kirjoitti:
Ap eikö ole helpointa jatkaa niin että lapsi ei ole anopille hoidossa yksin. Jos haluatte mennä kaksistaan jonnekin niin pyydette jonkun muun lasta vahtimaan tai palkkaatte vaikka jonkun hoitajan.
Itsellä allergisia lapsia ja anoppi on joskus antanut ajattelemattomuuttaan jotain sopimatonta. Koska se on ollut selkeä vahinko on anoppi saanut senkin jälkeen olla lasten kanssa mutta lapsilla on ollut omat eväät mukana. Vieläkin huolehdin yhden lapsen eväistä jos hän on anopin kanssa vaikka lapsi jo 11 v mutta vakavia allergioita. Eikä lapsi voi nähdä lihapullista onko ne paistettu voissa vai keijussa tai onko jossain leivonnaisessa kanamunaa. Anoppi kyllä tekee parhaansa mutta joskus unohtaa että kanamunatonta pullaa ei voi voidella kananmunalla jne. Ja lisäksi anopille on tapana leikata kaikki leivonnaiset samalla leipälaudalla ja samalla veitselläkin välillä. Ei ilkeyttään vaan on luonteeltaan sellainen että ensin toimitaan ja sitten ajatellaan ( tai ei ajatella sittekkään).
Kiitos, tästäkin voi olla kyse. Ei vaan ajatella. Se on itselle vaikeaa käsittää, kun allergian takia joudun aina skarppaamaan.
Minusta nimenomaan näillä mentäisiin eli lapsi saa vapaasti olla anopin kanssa, mutta niin, että minä tai mieheni olisi paikalla a. varmistamassa, että anoppi varmasti vahtii lasta eikä katoa jonnekin ja b. tekemässä ruokaa. Hyvin yksinkertaista ja mielestäni helppoa toteuttaa niin, ettei anoppi huomaa tätä turvajärjestelyä. Kuitenkin mieheni nimenomaan on päättänyt nyt niin, että hän lähtisi lapsen kanssa anopin luoksen kolmeksi päiväksi ja jättäisi lapsen yksin anopin kanssa voidakseen hoitaa asioita. Minulle tämä ei sovi. Mieheni on varmasti keskustelujen kautta saanut luottamusta takaisin, mutta minulle ei kukaan ole sanonut mitään ja siten luottamus ei ole palannut.
Joku kysyi, miksi anopin olisi pähkinän syöttämistä pyytää minulta anteeksi. Ajattelen niin, että lääkärikäynti ja uusi epipen maksoivat tosi paljon (lähdimme kiireellä yksityiselle, joka on ihan lähellämme), ja me maksoimme ne. Minä olin tosi kiireinen ja jouduin tämän takia keskeyttämään kaiken, mitä olin tekemässä. Ja olin myös pyytänyt vain vähän aiemmin, että pähkinää ei koskaan annttaisi. Näistä syistä jokin pahoittelu tai edes keskutelu, kuulumisten kysely tms. olisi ollut tarpeen. Olisin toki itse voinut soittaa, mutta mieheni kielsi ja sanoi puhuvansa asian itse läpi. Ja siinä vaiheessa oli kaikkea muuta, joten se sitten jäi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap eikö ole helpointa jatkaa niin että lapsi ei ole anopille hoidossa yksin. Jos haluatte mennä kaksistaan jonnekin niin pyydette jonkun muun lasta vahtimaan tai palkkaatte vaikka jonkun hoitajan.
Itsellä allergisia lapsia ja anoppi on joskus antanut ajattelemattomuuttaan jotain sopimatonta. Koska se on ollut selkeä vahinko on anoppi saanut senkin jälkeen olla lasten kanssa mutta lapsilla on ollut omat eväät mukana. Vieläkin huolehdin yhden lapsen eväistä jos hän on anopin kanssa vaikka lapsi jo 11 v mutta vakavia allergioita. Eikä lapsi voi nähdä lihapullista onko ne paistettu voissa vai keijussa tai onko jossain leivonnaisessa kanamunaa. Anoppi kyllä tekee parhaansa mutta joskus unohtaa että kanamunatonta pullaa ei voi voidella kananmunalla jne. Ja lisäksi anopille on tapana leikata kaikki leivonnaiset samalla leipälaudalla ja samalla veitselläkin välillä. Ei ilkeyttään vaan on luonteeltaan sellainen että ensin toimitaan ja sitten ajatellaan ( tai ei ajatella sittekkään).
Kiitos, tästäkin voi olla kyse. Ei vaan ajatella. Se on itselle vaikeaa käsittää, kun allergian takia joudun aina skarppaamaan.
Minusta nimenomaan näillä mentäisiin eli lapsi saa vapaasti olla anopin kanssa, mutta niin, että minä tai mieheni olisi paikalla a. varmistamassa, että anoppi varmasti vahtii lasta eikä katoa jonnekin ja b. tekemässä ruokaa. Hyvin yksinkertaista ja mielestäni helppoa toteuttaa niin, ettei anoppi huomaa tätä turvajärjestelyä. Kuitenkin mieheni nimenomaan on päättänyt nyt niin, että hän lähtisi lapsen kanssa anopin luoksen kolmeksi päiväksi ja jättäisi lapsen yksin anopin kanssa voidakseen hoitaa asioita. Minulle tämä ei sovi. Mieheni on varmasti keskustelujen kautta saanut luottamusta takaisin, mutta minulle ei kukaan ole sanonut mitään ja siten luottamus ei ole palannut.
Joku kysyi, miksi anopin olisi pähkinän syöttämistä pyytää minulta anteeksi. Ajattelen niin, että lääkärikäynti ja uusi epipen maksoivat tosi paljon (lähdimme kiireellä yksityiselle, joka on ihan lähellämme), ja me maksoimme ne. Minä olin tosi kiireinen ja jouduin tämän takia keskeyttämään kaiken, mitä olin tekemässä. Ja olin myös pyytänyt vain vähän aiemmin, että pähkinää ei koskaan annttaisi. Näistä syistä jokin pahoittelu tai edes keskutelu, kuulumisten kysely tms. olisi ollut tarpeen. Olisin toki itse voinut soittaa, mutta mieheni kielsi ja sanoi puhuvansa asian itse läpi. Ja siinä vaiheessa oli kaikkea muuta, joten se sitten jäi. Ap
Eli pointtini on se, että mieheni mielestä minun pitäisi alkaa luottaa anoppiin, mutta itse en siihen kykene vieläkään, ja se syö parisuhdettamme. Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis lapsi ja mies on 4 tunnin automatkan päässä, isoäiti ja nälkäinen lapsi lähtevät kaupungille eikä isä tajua, että lapsen olisi pitänyt syödä ensin? Näin minä tämän luin.
Eli jos lapselle sattuu tulemaan nälkä (tai valittaa nälkäänsä), saa lapsen vaikka tappaa, koska vanhempi ei ole syöttänyt lasta? Siis oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap eikö ole helpointa jatkaa niin että lapsi ei ole anopille hoidossa yksin. Jos haluatte mennä kaksistaan jonnekin niin pyydette jonkun muun lasta vahtimaan tai palkkaatte vaikka jonkun hoitajan.
Itsellä allergisia lapsia ja anoppi on joskus antanut ajattelemattomuuttaan jotain sopimatonta. Koska se on ollut selkeä vahinko on anoppi saanut senkin jälkeen olla lasten kanssa mutta lapsilla on ollut omat eväät mukana. Vieläkin huolehdin yhden lapsen eväistä jos hän on anopin kanssa vaikka lapsi jo 11 v mutta vakavia allergioita. Eikä lapsi voi nähdä lihapullista onko ne paistettu voissa vai keijussa tai onko jossain leivonnaisessa kanamunaa. Anoppi kyllä tekee parhaansa mutta joskus unohtaa että kanamunatonta pullaa ei voi voidella kananmunalla jne. Ja lisäksi anopille on tapana leikata kaikki leivonnaiset samalla leipälaudalla ja samalla veitselläkin välillä. Ei ilkeyttään vaan on luonteeltaan sellainen että ensin toimitaan ja sitten ajatellaan ( tai ei ajatella sittekkään).
Kiitos, tästäkin voi olla kyse. Ei vaan ajatella. Se on itselle vaikeaa käsittää, kun allergian takia joudun aina skarppaamaan.
Minusta nimenomaan näillä mentäisiin eli lapsi saa vapaasti olla anopin kanssa, mutta niin, että minä tai mieheni olisi paikalla a. varmistamassa, että anoppi varmasti vahtii lasta eikä katoa jonnekin ja b. tekemässä ruokaa. Hyvin yksinkertaista ja mielestäni helppoa toteuttaa niin, ettei anoppi huomaa tätä turvajärjestelyä. Kuitenkin mieheni nimenomaan on päättänyt nyt niin, että hän lähtisi lapsen kanssa anopin luoksen kolmeksi päiväksi ja jättäisi lapsen yksin anopin kanssa voidakseen hoitaa asioita. Minulle tämä ei sovi. Mieheni on varmasti keskustelujen kautta saanut luottamusta takaisin, mutta minulle ei kukaan ole sanonut mitään ja siten luottamus ei ole palannut.
Joku kysyi, miksi anopin olisi pähkinän syöttämistä pyytää minulta anteeksi. Ajattelen niin, että lääkärikäynti ja uusi epipen maksoivat tosi paljon (lähdimme kiireellä yksityiselle, joka on ihan lähellämme), ja me maksoimme ne. Minä olin tosi kiireinen ja jouduin tämän takia keskeyttämään kaiken, mitä olin tekemässä. Ja olin myös pyytänyt vain vähän aiemmin, että pähkinää ei koskaan annttaisi. Näistä syistä jokin pahoittelu tai edes keskutelu, kuulumisten kysely tms. olisi ollut tarpeen. Olisin toki itse voinut soittaa, mutta mieheni kielsi ja sanoi puhuvansa asian itse läpi. Ja siinä vaiheessa oli kaikkea muuta, joten se sitten jäi. ApEli pointtini on se, että mieheni mielestä minun pitäisi alkaa luottaa anoppiin, mutta itse en siihen kykene vieläkään, ja se syö parisuhdettamme. Ap
En luottaisi minäkään. Anna kun arvaan: Anoppi tiesi kyllä pähkinäallergiasta, mutta oli kääntänyt sen päässään turhaksi allergiaepäilyksi (tyyliin tulee yksi näppylä ja pitää vaan siedättää). Hän yritti osoittaa teoriansa oikeaksi ja huomasikin olevansa väärässä. Onneksi lapsi selvisi.
Tiedän allergiaan kuolleita.
Kerro ap sille miehellesi että ymmärrät miehen näkökannan asiaan. Onhan mies jutellutasiasta äitinsä kanssa (miten anoppi muuten selitti pähkinöiden syöttämisen lapselle miehelle, siis syyn). Kerro että sinä et ole saanut jutella asiasta anopin kanssa jotenet ole vielä saanut luotua uutta luottamusta. Eli siksi pidät edelleen kiinni siitä sopimuksestanne ettei anoppia jätetä yksin lapsen kanssa.
Jos anoppi jäisi lapsen kanssa kaksin ja lapselle tulisi allerginen reaktio niin huomaisikin anoppi sen? Osaisiko anoppi antaa lääkkeet oikein (epipen väärin annettuna vaarallinen) ? Oletko käynyt nämä asiat läpi anopin kanssa? Tai mies ja ymmärtääkö anoppi varmasti lääkityksen annon?
Vierailija kirjoitti:
Kerro ap sille miehellesi että ymmärrät miehen näkökannan asiaan. Onhan mies jutellutasiasta äitinsä kanssa (miten anoppi muuten selitti pähkinöiden syöttämisen lapselle miehelle, siis syyn). Kerro että sinä et ole saanut jutella asiasta anopin kanssa jotenet ole vielä saanut luotua uutta luottamusta. Eli siksi pidät edelleen kiinni siitä sopimuksestanne ettei anoppia jätetä yksin lapsen kanssa.
Jos anoppi jäisi lapsen kanssa kaksin ja lapselle tulisi allerginen reaktio niin huomaisikin anoppi sen? Osaisiko anoppi antaa lääkkeet oikein (epipen väärin annettuna vaarallinen) ? Oletko käynyt nämä asiat läpi anopin kanssa? Tai mies ja ymmärtääkö anoppi varmasti lääkityksen annon?
On mahdollista, että anoppi halusi siedättää lasta eikä oikein ottanut allergia-asiaa todesta. Allergioista on ollut riitaa miehen siskon ja anopin välillä - anoppi ei ole ottanut lasten allergioita todesta. Tai voi olla niinkin, että anoppi toimii eikä ajattele, hän on myös sellainen ihminen. Jonkinlainen selitys toiminnalle jäi puuttumaan ja se jäytää luottamustani. Jotenkin hänen olisi pitänyt selitää logiikkaansa ja kertoa, miten jatkossa aikoo toimia.
Olen sanonut miehelle, että hänen on varmasti helpompi luottaa anoppiin, koska kyseessä on oma äiti ja koska he ovat puhuneet asiasta (tai ilmeisesti mies on puhunut ja pyytänyt vastedes toimimaan toisin). Itsellä ei ole tarvittavaa luottamusta ja siksi minusta heikomman mukaan mennään - eli emme jätä anoppia vahtimatta lapsen kanssa.
Hyvä pointti - anoppi ei todellakaan osaa käyttää epipeniä, hän ei varmasti tajuaisi, mitä pitää tehdä. Kerran kävi niin, että lapsella meni ruoka väärään kurkkuun ja silloin minun toimiessani anoppi seisoi pöydän päässä käden suun edessä kauhistuneena. Tätä argumenttia aion vastaisuudessa käyttää!
Ikävää kuitenkin minusta on se, että joudun jatkuvasti perustelemaan miehelleni näitä asioita. Jotenkin tämä aina kääntyy niin, että minä olen tässä ongelma :(
No kyllä myös sinulla on sekä oikeus että velvollisuus puhua itse anopin kanssa suoraan. Varsinkin kun kaksi vuotta vanha tapahtuma on edelleen iso asia ja selvittämättä
Jos anoppisi on samaa luokkaa kuin minulla, niin en luottaisi. Meillä onneksi yliherkkyydet eivät onneksi ole noin kohtalokkaita, mutta pienelle lapselle piti silti saada salaa syöttää keksiä jne, kun eihä hänen suvussaan kenelläkään tommosta ole ollut, sakia miniä vaan liioittelee. Anoppi hoiti max 3 h kerralla. Kovin monesti oli lapsella vatsa sekaisin, kakka vetistä ja poltti pikkuisen pyllyn vereslihalle anopin vahtimisen jälkeen. Tiedon puutteesta ei ollut kyse. Enempi sitä, että pakko saada tehdä just päin vastoin kuin epämieluisa miniä toivoo tehtävän.
Eikä tosiaan ollut ainut asia, mikä oli pielessä. Turvallisuus täysin merkityksetöntä, kyllähän sitä voi alle vuoden ikäisen lapsen jättää leikkimään lahjapakettien naruilla, kun viereisessä huoneessa kehuu itseään puhelimessa jne.
Meillä anoppi kanssa suuttuu jos mitenkään kritisoi tai mainitsee, että ei sit keksiä välipalaksi tai huomaa, että anopin nenä ei ole huomannut vaipassa olevaa kakkaa. Marttyyrinä heti, ja yrittää vääntää itkua. Mököttää ja syyllistää. Nykyään ollaan harvakseltaan tekemisissä, välimatkaa n
4 minuutin kävelymatka. Tämä sopii minulle. Ei ole ollut ikävä.
Meilläkin mies suhtautuu huonosti tilanteeseen. Yrittää äitinsä tempauksia selitellä näillä klassisilla "ei se pahaa tarkoita...", "koita kestää"... sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä, että anoppi loukkaa jollain tavalla lähes joka kerta kun nähdään. Eikä oikein silläkään, että lapsi joutui kärsimään vatsakivuista kun "ei se mummu tullut ajatelleeksi".
Vierailija kirjoitti:
Siis lapsi ja mies on 4 tunnin automatkan päässä, isoäiti ja nälkäinen lapsi lähtevät kaupungille eikä isä tajua, että lapsen olisi pitänyt syödä ensin? Näin minä tämän luin.
Aina joku takertuu asiaan joka ei loppupeleisäs ollut asian pointti ja josta tietää niin vähän, koska ei ollut aihetta selitellä tilannetta sen enempää.
Keittiön sakset? What? Ap.