Onko siinä jotain väärää, jos olen jo etukäteen ilmoittanut aikuisille lapsilleni, että sitten kun....

Sinulla on täysi oikeus tehdä noin. Mutta ihmetyttää, miten joku päätyy ajattelemaan noin, kun taas omat vanhempani haluavat lapsenlapset säännöllisesti hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpoimmalla pääsee, kun kasvattaa lapsensa niin, ettei jokaiseen asiaan tarvitse huutaa äitiä apuun. Omat lapseni saavat pyytää multa tarvitessaan apua, mutta ei niin, että minä olisin aina ensimmäinen vaihtoehto. 

Kuka se ensimmäinen vaihtoehto sitten on?  

Itse olen sanont lapsilleni että minuun saa aina ottaa yhteyttä jos on huolta tai murhetta.

Riippuu asiasta, mutta useimmissa tilanteissa ensimmäinen vaihtoehto on henkilö itse. Jos mulla on kahvi loppu, niin ei mulle tule ensimmäisenä mieleeni soittaa äidilleni (eikä tyttärellenikään), että voisitko tuoda mulle kahvia, vaan menen itse kauppaan ostamaan kahvini. Lasten päivähoitoasioissa ensimmäinen vaihtoehto on päiväkoti tai perhepäivähoitaja, asuntolaina-asioissa ensimmäinen vaihtoehto on pankki, paikasta A paikkaan B siirtymisessä oma auto, bussi, juna, raitiovaunu, metro, laiva, lentokone tai taksi jne.

Eipä kai. 

Itse aion olla lastenlasteni elämässä mukana niin paljon kuin suinkin jaksan ja kykenen. Ja mieluusti otan myös heitä hoitoon ihan ilman vanhempia. Mummin rakkauspakkaukset <3 

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok meille! Eikä tarvii sitten tulla vanhana itkemään, kun kukaan ei  eikä kylässä ja auttamassa.

Olen aloitteen kirjoittaja, ja en koskaan ole ymmärtänyt tätä vastapointtia ja uhkausta, että sitten kun olemme vanhoja, niin sitten ei sen takia meitä käy lapset lapsineen katsomassa, jos emme itse ole jo nyt ikääntyneinä ja erinäisten vaivojemme kera jaksaneetkaan hoitaa viikon päivät lapsenlapsia kuin perhepäivähoitajat konsanaan, ja vieläpä enemmän silloin kun lapset kiikauttavat ne pikkumussukkansa jopa viikoksi isovanhempien tai jomman kumman hoitoon, niin sehän on ympärivuorokautista huolehtemista, eikä mitään kevyttä lastenlasten kanssa seurustelemista.

Sitä paitsi eipä nuo lapsenlapset käy auttelemassa sittenkään, vaikka isovanhemmat vanhenevat ja tarvitsevat ikääntyessään eri vaivojensa takia apuvoimia, vaikka isovanhemmat olisivatkin hoitaneet pikkumussukoita vaikka kuinka totaalisesti lastenlastensa ollessaan pieniä. Kotisairaanhoitajat käyvät puuron sekaan lääkkeet annostelemassa ja lähihoiturit palvelutaloissa, ei siellä lapsenlapsia näy apujaan tarjoamassa päivittäin.  Että sen takia on turhaa keskittyä lastenlastensa hoiva-avuksi, että mukamas tulevaisuudessa isovanhemmat saisivat mukamas hoitoapuja sitten kun ja jos tarvitsevat, perunjakotilaisuuteen kyllä kuulema innokkaina tulevat putsaamaan jäämistön itselleen.

"Jos menevät töihin, ja tarvitsevat hoitajaa lapsilleen, niin sitten perhepäivähoitoon tai tarhaan"

Pitäisin outona, jos isovanhemmille nakitettaisiin kokopäiväinen lastenhoito. Ap ei kuitenkaan asune missään useamman sukupolven maatalossa, jossa tällainen lastenhoitotapa on ollut luontevaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaahan tuo vähän julmalta ja ennen muuta ennenaikaiselta, jos niitä lapsenlapsia ei vielä ole. Mistä voit tietää, ettet ihastu pieneen ihan sydänjuuriasi myöten?

En minäkään ole ryhtynyt kokopäivähoitajaksi, ihan senkin takia, että olen tiiviisti töissä ja opiskelen. Haluan kuitenkin viettää kahdenkeskistä aikaa lastenlasteni kanssa, jotta oppisin tuntemaan heidät kunnolla. On ihan eri asia olla kahdestaan kuin se, että lapsi vierailee vanhempiensa kanssa. Minusta kohtalaisen tiivis suhde lapsenlapsiin rikastuttaa molempia. 

Ap. niin siis kohtalaisen tiivis suhde lapsenlapsiin riittää minunkin mielestäni, mutta ei niin, että lapsenlapsista tehdään isovanhemmille kertauskurssi lapsenkasvatukseen ja taloudellisestikin huolehtemiseen. Edellä mainitut tehtävät ovat lasten omilla vanhemmilla, eikä isovanhemmilla.

Seurusteleminen ja tutustuminen lapsenlapsiin tapahtukoon silloin tällöin, kun se sattuu sopimaan aikatauluihin molemmin puolin, ja vain pienissä määrin annostellen, eikä kokopäivätoimisesti ns. perhepäivähoitajan toimenkuvan muodossa.

Siis ootko ikääntynyt ja pikkuvaivainen? Kysekö oli jaksamisesta? Sain aloituksesta vähän erilaisen käsityksen, että ei huvita/kiinnosta. Miks muuten täytyy aina perustella näillä ääripäillä että "viikoksi ympärivuorokautiseen", kai lievempiäkin toimintatapoja on kuten esim. yksi yö kerran kesässä?! Oisko kauheeta?

Riippuu siitä, millainen ihminen olen sitten, kun lapsenlapset ovat ajankohtainen asia. Tällä hetkellä ajattelen kuitenkin lapsenlapsista positiiviseen sävyyn, sillä yksi syy siihen, miksi itse hankin aikoinani lapsia oli se, että voisin ehkä joku päivä iloita lapsenlapsistakin. Ainakaan vielä en koe taakaksi ajatusta esimerkiksi mielikuvituslastenlasteni viikonlopun yli kestävästä yökyläilystä silloin tällöin. Harvat vanhemmat kuitenkaan viikkoja kerrallaan yötäpäivää hoidattavat lapsiaan isovanhemmilla, ellei sitten ole jotain perusteltua syytä kuten esimerkiksi sairaalahoitoa vaativa sairaus ja vain yksi huoltaja.

Mielestäni siis hieman liioittelet tekstissäsi. Olisit ilmeisesti halunnut vain kertoa meille, ettet aio ottaa lapsenlapsia hoitoon edes yhdeksi yöksi, koska se on sinulle liian raskasta? Kokopäiväinen hoitoapu on siitä kaukana, eikä sellaista yleensä vaadi kukaan, elleivät isovanhemmat asu samassa talossa. Itse ainakin halusin kasvattaa lapseni pääasiassa itse. Isovanhempien luona yökyläily on ollut lähinnä isovanhempien ja lasten oma toive tai meidän vanhempien pakollisista menoista johtuva ratkaisu. Tietenkin olisimme laittaneet lapsemme muualle hoitoon, jos isovanhemmille ei olisi sopinut.

Kuten jo sanottu, en voi tietää, millainen isovanhempi minusta tulee. Onko minulla paljon kiireitä ja omia harrastuksia, olenko sairas vai terve, minkäkokoisessa asunnossa asun? Toivon kuitenkin, että tarpeen tullen voin auttaa lasteni perheitä ja saada myös apua, jos itse sitä tarvitsen. Se on mielestäni hyvien ihmissuhteiden perusta, että osaa asettua myös toisen asemaan ja toimia joskus myös epäitsekkäästi.

Ole sinä kuitenkin sellainen isovanhempi kuin haluat olla, mutta älä arvostele muiden isovanhempien ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...lisäännytte lapsillanne, minä en tule olemaan sellainen isoäiti, että suostun kokopäivätoimiseksi lastenhoitoavustajaksi, ja mielestäni minun ei tarvitse edes toimintatapaani perustella.

Olen hoitanut omat lapseni pääasiassa yksin, ja tietenkin heidän isänsä kanssa, ja oletan, että omat lapsemme tekevät samoin, kunnes saavat perheenlisäystä, että he hoitavat lapsensa itse. Jos menevät töihin, ja tarvitsevat hoitajaa lapsilleen, niin sitten perhepäivähoitoon tai tarhaan vaan, eikä meille isomummoille hoidettavaksi, vaikka meillä lasten mielestä aikaa olisikin siihen. Mutta kun meillä on oikeus jo viettää sitä ihan omaa aikaa tässä iässä, jonka olemme saavuttaneet ilman lastenlasten hoitovastuuta. Toki vierailut puolin ja toisin sopivat hyvin kuvioihin, mutta vanhemmat ovat sitten mukana omien lastensa, eikä heitä tyrkätä viikoksi tänne meille isovanhemmille huollettavaksemme ilman vanhempiaan.

Olenko mukamas julma, kun olen tätä mieltä, että minä haluan elää rauhassa omaa elämääni, ja tavata lapsenlapsiani vain ja ainoastaan sen verran aikaa, kun jaksan olla heidän seurassaan ja vain tehden heidän ikävuosiensa mukaan kaikkea mukavaa: pelejä, leikkejä, kortinpeluuta, hiihtoa, mäenlaskua, pyöräilyä jne. ja vaikka vain katsellen lasten elokuvia jne.

Saat varmasti elää rauhassa omaa elämääsi eikä siinä ole mitään väärää. Kunhan et sitten tule tänne foorumeille itkemään sitä miten et ole osa lastesi ja varsinkaan lastenlastesi elämää.

Ap. kuittaa: Ja kun kyse ei ole lainkaan siitä, ettemme me isovanhemmat olisi osa lastenlastemme elämää, vaan kohtuus kaikessa lastenlastekin kanssa ollessa, ja pointtini oli aloituksessani juurikin se, että lasten varsinaiset hoitajat ovat heidän omat VANHEMMAT ihan kaikissa lapsiin liittyvissä elatustehtäväasioissa, eivätkä isovanhemmat ole vastuussa enää lastenlapsista siinä mielessä, vaan isovanhempien tehtävä on vain olla mukana seurustelemestareina lapsenlapsilleen silloin tällöin ja isovanhempien jaksamisien mukaisesti.

Älä sitte tuu mulle mutsi itkemään, että koska niitä lapsenlapsia tulee...

Olettaako joku tänä päivänä, että isovanhammat hoitaa päiväkodin sijaan?? Minusta he ovat oiva varahoitaja kun lapsi sairastuu tai kun omat lomat ei riitä ja päiväkoti on esim joulunpyhinä kiinni. Ja tuokin apu on jo paljon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok meille! Eikä tarvii sitten tulla vanhana itkemään, kun kukaan ei  eikä kylässä ja auttamassa.

Olen aloitteen kirjoittaja, ja en koskaan ole ymmärtänyt tätä vastapointtia ja uhkausta, että sitten kun olemme vanhoja, niin sitten ei sen takia meitä käy lapset lapsineen katsomassa, jos emme itse ole jo nyt ikääntyneinä ja erinäisten vaivojemme kera jaksaneetkaan hoitaa viikon päivät lapsenlapsia kuin perhepäivähoitajat konsanaan, ja vieläpä enemmän silloin kun lapset kiikauttavat ne pikkumussukkansa jopa viikoksi isovanhempien tai jomman kumman hoitoon, niin sehän on ympärivuorokautista huolehtemista, eikä mitään kevyttä lastenlasten kanssa seurustelemista.

Sitä paitsi eipä nuo lapsenlapset käy auttelemassa sittenkään, vaikka isovanhemmat vanhenevat ja tarvitsevat ikääntyessään eri vaivojensa takia apuvoimia, vaikka isovanhemmat olisivatkin hoitaneet pikkumussukoita vaikka kuinka totaalisesti lastenlastensa ollessaan pieniä. Kotisairaanhoitajat käyvät puuron sekaan lääkkeet annostelemassa ja lähihoiturit palvelutaloissa, ei siellä lapsenlapsia näy apujaan tarjoamassa päivittäin.  Että sen takia on turhaa keskittyä lastenlastensa hoiva-avuksi, että mukamas tulevaisuudessa isovanhemmat saisivat mukamas hoitoapuja sitten kun ja jos tarvitsevat, perunjakotilaisuuteen kyllä kuulema innokkaina tulevat putsaamaan jäämistön itselleen.

Toisinkin voi olla.

Meillä mieheni vanhemmat hoitivat lapsiamme paljon, asuimme naapuruksina. Minulla yksinhuoltaja oli helppoa, oli rakastavat isovanhemmat jakamassa vastuuta. Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja isovanhemmat kuolleet. Loppuun asti olivat lapseni isovanhempiensa tukena ja apuna, voimiaan säästelemättä ja ihan vapaasta halustaan.

Myös minä, paljosta kiitollisena, osallistuin appivanhempieni hoitoon aina tarvittaessa. Onnellinen olen heidän puolestaan, tiedän, että heistä oli äärettömän tärkeää saada pitää lapset lähellään.

Meillä molempien vanhemmat sanoivat myös noin, kun ensimmäinen lapsi oli tulossa. Ainoastaan minun äitini lopulta viitsi muodostaa suhteen lapsenlapsiinsa, muita tavataan kerran vuodessa jos silloinkaan ja lapsia lähinnä pelottaa vieraat mummot ja papat. Ja siitäkös he loukkaantuvat. En odota lastenhoitoapua, tiedän kyllä että nykyiset isovanhemmat hoidattivat lapsensa omilla vanhemmillaan.

Miks tää täytyy etukäteen ilmoittaa? Eikö oma lapsesi ole ns täyspäinen jos täytyy pelätä että tekee lapsen sun hoidettavaksi. Eikö ole luottamusta lapsen selviytymisestä tai toimintatavoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok meille! Eikä tarvii sitten tulla vanhana itkemään, kun kukaan ei  eikä kylässä ja auttamassa.

Olen aloitteen kirjoittaja, ja en koskaan ole ymmärtänyt tätä vastapointtia ja uhkausta, että sitten kun olemme vanhoja, niin sitten ei sen takia meitä käy lapset lapsineen katsomassa, jos emme itse ole jo nyt ikääntyneinä ja erinäisten vaivojemme kera jaksaneetkaan hoitaa viikon päivät lapsenlapsia kuin perhepäivähoitajat konsanaan, ja vieläpä enemmän silloin kun lapset kiikauttavat ne pikkumussukkansa jopa viikoksi isovanhempien tai jomman kumman hoitoon, niin sehän on ympärivuorokautista huolehtemista, eikä mitään kevyttä lastenlasten kanssa seurustelemista.

Sitä paitsi eipä nuo lapsenlapset käy auttelemassa sittenkään, vaikka isovanhemmat vanhenevat ja tarvitsevat ikääntyessään eri vaivojensa takia apuvoimia, vaikka isovanhemmat olisivatkin hoitaneet pikkumussukoita vaikka kuinka totaalisesti lastenlastensa ollessaan pieniä. Kotisairaanhoitajat käyvät puuron sekaan lääkkeet annostelemassa ja lähihoiturit palvelutaloissa, ei siellä lapsenlapsia näy apujaan tarjoamassa päivittäin.  Että sen takia on turhaa keskittyä lastenlastensa hoiva-avuksi, että mukamas tulevaisuudessa isovanhemmat saisivat mukamas hoitoapuja sitten kun ja jos tarvitsevat, perunjakotilaisuuteen kyllä kuulema innokkaina tulevat putsaamaan jäämistön itselleen.

Toisinkin voi olla.

Meillä mieheni vanhemmat hoitivat lapsiamme paljon, asuimme naapuruksina. Minulla yksinhuoltaja oli helppoa, oli rakastavat isovanhemmat jakamassa vastuuta. Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja isovanhemmat kuolleet. Loppuun asti olivat lapseni isovanhempiensa tukena ja apuna, voimiaan säästelemättä ja ihan vapaasta halustaan.

Myös minä, paljosta kiitollisena, osallistuin appivanhempieni hoitoon aina tarvittaessa. Onnellinen olen heidän puolestaan, tiedän, että heistä oli äärettömän tärkeää saada pitää lapset lähellään.

Luojan kiitos, että lapsemme asuvat satojen kilometrien päässä.  

Ihan ok olla tuota mieltä mutta pitäisin kyllä hivenen törkeänä että asia "ilmoitetaan" jo siinä vaiheessa kun niitä lapsenlapsia ei vielä edes ole. Että jotenkin automaattisesti kuvittelet lastesi ja heidän puolisoidensa rupeavan hyväksikäyttäjiksi sitten joskus tulevaisuudessa. En yhtään ihmettelisi jos tuleville lapsenlapsillesi muodostuu läheisemmät suhteet toisen puolen isonvanhempiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok meille! Eikä tarvii sitten tulla vanhana itkemään, kun kukaan ei  eikä kylässä ja auttamassa.

Olen aloitteen kirjoittaja, ja en koskaan ole ymmärtänyt tätä vastapointtia ja uhkausta, että sitten kun olemme vanhoja, niin sitten ei sen takia meitä käy lapset lapsineen katsomassa, jos emme itse ole jo nyt ikääntyneinä ja erinäisten vaivojemme kera jaksaneetkaan hoitaa viikon päivät lapsenlapsia kuin perhepäivähoitajat konsanaan, ja vieläpä enemmän silloin kun lapset kiikauttavat ne pikkumussukkansa jopa viikoksi isovanhempien tai jomman kumman hoitoon, niin sehän on ympärivuorokautista huolehtemista, eikä mitään kevyttä lastenlasten kanssa seurustelemista.

Sitä paitsi eipä nuo lapsenlapset käy auttelemassa sittenkään, vaikka isovanhemmat vanhenevat ja tarvitsevat ikääntyessään eri vaivojensa takia apuvoimia, vaikka isovanhemmat olisivatkin hoitaneet pikkumussukoita vaikka kuinka totaalisesti lastenlastensa ollessaan pieniä. Kotisairaanhoitajat käyvät puuron sekaan lääkkeet annostelemassa ja lähihoiturit palvelutaloissa, ei siellä lapsenlapsia näy apujaan tarjoamassa päivittäin.  Että sen takia on turhaa keskittyä lastenlastensa hoiva-avuksi, että mukamas tulevaisuudessa isovanhemmat saisivat mukamas hoitoapuja sitten kun ja jos tarvitsevat, perunjakotilaisuuteen kyllä kuulema innokkaina tulevat putsaamaan jäämistön itselleen.

Toisinkin voi olla.

Meillä mieheni vanhemmat hoitivat lapsiamme paljon, asuimme naapuruksina. Minulla yksinhuoltaja oli helppoa, oli rakastavat isovanhemmat jakamassa vastuuta. Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja isovanhemmat kuolleet. Loppuun asti olivat lapseni isovanhempiensa tukena ja apuna, voimiaan säästelemättä ja ihan vapaasta halustaan.

Myös minä, paljosta kiitollisena, osallistuin appivanhempieni hoitoon aina tarvittaessa. Onnellinen olen heidän puolestaan, tiedän, että heistä oli äärettömän tärkeää saada pitää lapset lähellään.

Puhut appivanhemmista ja olit yksinhuoltaja?

Ymmärrän, että haluaa vetää rajan hoitoavun antamiselle, mutta kovin nollatoleranssiasennetta en ymmärrä. Suhdetta lapsenlapsiin kun ei synny, jos ei heidän kanssaan vietä lainkaan kahdenkeskistä aikaa. Isovanhemmat saa kuitenkin aika lailla noukkia ne rusinat pullasta lasten suhteen. Lapset rakastavat, heitä saa hemmotella ja viettää hauskaa spesiaaliaikaa, mutta sitä perusarjen kiukuttelua ja tylsyyttä ei tarvitse sietää. Monet antaisivat vaikka mitä, että lapsenlapset asuisivat lähellä.

Ihan ok että kerroit. Lapset ei sitten kuvittele että olette turvaverkko.

Olen minäkin kertonut.

Olen 60v, kun lapset muuttaa pois niin en tosiaan jaksa 70v. hoitaa enää ketään.

Yksi lapsistamme kehitysvammainen joskin aste lievä mutta olen hoitaa saanut tarpeeksi.

Edelleen pesen toista ihmistä.

En vaan jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Miks tää täytyy etukäteen ilmoittaa? Eikö oma lapsesi ole ns täyspäinen jos täytyy pelätä että tekee lapsen sun hoidettavaksi. Eikö ole luottamusta lapsen selviytymisestä tai toimintatavoista?

Ap. kuittaa, että oma lapseni on todellakin viisaampi ja täyspäisempi kuin moni muu, joten siitä ei ole kyse, mutta jotenkin olen sivusta seuraillut nykyajan trendiä hoidattaa lapsensa isovanhemmillaan, ja vanhemmat lähtevät viettämään sitä ihanaa kahden keskistä aikaa jopa viikoiksi ulkomaille saakka lomaillen sekä vähän väliä juoppotteluviikonlopun viettämistä. Esim. olen itse vallan säälinyt oman siskoni jaksamista, joka on jo kohta eläköitymässä, mutta on vielä töissä kokopäivätoimisesti kuten siskon mieskin eli lasten ukki, mutta kaiket viikonloput hän joutuu rientämään ukin kanssa lapsenlapsien luo hoitamaan heitä ja auttamaan lastensa yrityksen töissäkin.  Molemmilla isovanhemmilla eli siskollani ja miehellään on jos minkälaista kremppaa jo kropassaan, mutta jaksettava vaan on. Ei ole vapaa-ajan ongelmia tosiaakaan, ja hyvä, että ehtivät levätä koskaan.