Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uskotko että moni konmarittaja vielä katuu
14.11.2016 |
alkuhuuman jälkeen mitä on hävittänyt?
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen vaan, että mitä roinaa te sinne kotiin olette kasanneet? Siis on mullakin kaapit täynnä, mutta en sinne mitään roskaa ole kerännyt. Ihan liittyy muistojaniihin esineisiin, kirjoihin, jne,joita kotona on
Lapsen pieniä vaatteita, leluja joilla ei leikitä, vaatteita joita en itse enää käytä, kenkiä joiden tilalle ostin paremmat, harrastusvälineitä joiden tilalle on tullut uudempia (pieneksi jäänyt pyörä, pieneksi jäänyt lätkämaila, polkupyörän peräkärry jolle ei ole enää käyttöä, vanha reppu, vanha rinkka, studio/kameratarvikkeita joiden tilalle on tullut rahatilanteen parantuessa ostettua parempia), vanhoja astioita joiden tilalle on ostettu kunnollisia, ruokapöytä jonka tilalle ostettiin isompi/tähän asuntoon sopivampi, pelikone jonka tilalle ostettiin uudempi, vuosien saatossa ostettuja koriste-esineitä joille ei enää löydykkään paikkaa, valokuvakehyksiä/tauluja joiden tilalle tuli erilaiset/erikokoiset/tms jnejne. Kaikenlaista kertyy ajan kanssa, eikä se ole ainakaan oma etu niitä pantata kaapissa odottamassa käyttöä, jota ei koskaan tule. Parempi kierrättää, vielä kun kaupaksi menee ja joku muu niistä voi hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vierailija kirjoitti:
En usko. Olen jo viitisen vuotta myynyt kaiken ylimääräisen nettikirppiksillä, enkä ole koskaan katunut mitään myymäni tavaraa. Jos johonkin tavaraan liittyy muistoja (lapsen lelut, jotkut vaatteet esim.), niin niitä ei myydä. Lapsen tavarat käyn aika ajoin läpi ja välillä laitetaan joku lempparipaita syrjään, mutta muut perusvaatteet myyntiin. Turhia huonekaluja ei ole tullut koskaan ikävä, keittiötarvikkeita saa kaupasta jos tarvitsisi (ei tarvitse, en ole myynyt kuin turhat, esim Tupperin makaronikeitintä tuskin tulee ikävä). Vaatteita on turha säästellä vuosia kaapin perällä, johan ne ovat pois muodistakin, jos jotain säästelee sillä mielellä, että ehkä joskus mahdun näihin. Mitään kalliita koriste-esineitä en ole myynyt, joitakin lahjaksi saatuja kynttilähommeleita, en tiedä miksi ikävöisin jotain Tokmannin tarjouskynttiläkippoa.
Mulle ei kyllä ole kertynyt turhia huonekaluja. Miten sitä voi jotenkin vahingossa ostaa huonekalun, joka sitten onkin turha? Tosin sisustan pääasiassa antiikilla, en osta jotain halpatuotantomööpeleitä. Enkä jotain tokmannikippoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Kuka oikeasti jäisi kaipaamaan jotain tavaraa? Ikäänkuin ne yhtäkkiä katoaisivat kaupoista.
No jos nyt heittäisin pois vaikka lapsuuden lelut ja mummon Lutherin kirjoittamien kirjojen kokoelman, niin mistä kaupasta saisin ne yhtäkkiä takasin?
Miksi heittäisit jos ne on sulle tärkeitä? Ei konmari tuollaista pyyd heittämään ei. Mut onko lelut ehjiä edes?
On, lelut ovat ehjiä. Multa meni lapsena rikki tasan kaksi lelua. Konttaavan nujen käden repi irti kaveri ja autoradan hajotti serkku. Muuten ovat ehjiä ja leikkimiskunnossa. Oma lapsi saa kohta leikkeihin ne nukenvaunut, playmobilit, jne. Jos olisin heittänyt ne pois, joutuisin nyt ostamaan kaiken uusina. Sen sijaan voin nyt hankkia lapselle esim lisää noita playmobileja, kun perussetit on jo olemassa. Tai käyttää enemmän rahaa lasten kulttuurijuttuihin hänen kanssaan.
Mitä alapeukuttamista tässä on?
Vierailija kirjoitti:
vierailija kirjoitti:
En usko. Olen jo viitisen vuotta myynyt kaiken ylimääräisen nettikirppiksillä, enkä ole koskaan katunut mitään myymäni tavaraa. Jos johonkin tavaraan liittyy muistoja (lapsen lelut, jotkut vaatteet esim.), niin niitä ei myydä. Lapsen tavarat käyn aika ajoin läpi ja välillä laitetaan joku lempparipaita syrjään, mutta muut perusvaatteet myyntiin. Turhia huonekaluja ei ole tullut koskaan ikävä, keittiötarvikkeita saa kaupasta jos tarvitsisi (ei tarvitse, en ole myynyt kuin turhat, esim Tupperin makaronikeitintä tuskin tulee ikävä). Vaatteita on turha säästellä vuosia kaapin perällä, johan ne ovat pois muodistakin, jos jotain säästelee sillä mielellä, että ehkä joskus mahdun näihin. Mitään kalliita koriste-esineitä en ole myynyt, joitakin lahjaksi saatuja kynttilähommeleita, en tiedä miksi ikävöisin jotain Tokmannin tarjouskynttiläkippoa.
Mulle ei kyllä ole kertynyt turhia huonekaluja. Miten sitä voi jotenkin vahingossa ostaa huonekalun, joka sitten onkin turha? Tosin sisustan pääasiassa antiikilla, en osta jotain halpatuotantomööpeleitä. Enkä jotain tokmannikippoja.
Turhia huonekaluja, esim pinnasänky, kertyy kun niitä tarvitsee ja sitten ei enää tarvitsekaan. Olohuoneessamme oli joskus pöytä, kun ostettiin vain joku mikä oli silloin kiva. Vuosien saatossa päädyin itse rakentamaan enemmän itseä miellyttävämmän ja näin tuli vanhasta pöydästä turha. Sitten lapsen juoniorsänky, aikanaan seki jäi turhaksi kun ostettiin isompi. Entisessä asunnossa oli vaatehuone, joten sinne muuttaessa kahdesta vaatekaapista tuli turhia. Se asunto oli myös niin pieni, ettei sinne mahtunut kirjahyllyä, joten varastossa pölyttyvästä kirjahyllystä tuli turha. Tokmannikippoja tulee muutamalta sukulaiselta lahjaksi vähän väliä, eivät ymmärrä, etten tarvitse, tai eivät osaa ostaa muuta tai olla ostamatta mitään, niin pitää väkisin sitten jotain krääsää kantaa joulu- ja syntymäpäivälahjoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Kuka oikeasti jäisi kaipaamaan jotain tavaraa? Ikäänkuin ne yhtäkkiä katoaisivat kaupoista.
No jos nyt heittäisin pois vaikka lapsuuden lelut ja mummon Lutherin kirjoittamien kirjojen kokoelman, niin mistä kaupasta saisin ne yhtäkkiä takasin?
Miksi sä heittäisit toisten ihmisten tavaroita pois? Tai ei edes tavaroita, vaan muistoesineitä. Älä koske muiden tavaroihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kirjan on lukenut ja toiminut sen mukaan, niin en usko. Itse en ole katunut minkään pois pistämistä näiden parin vuoden aikana, hyvä jos edes muistan että sellaistakin tuli joskus hillottua. Ei ole myöskään tarvinnut ostaa mitään uudestaan. En ole katunut mitään ostosta jonka olen tehnyt KonMarituksen jälkeen, koska olen yksinkertaisesti ajattelevaisempi.
Aika näyttää, käykö joillekin niin että sen yhden "suursiivouksen" jälkeen unohtaa KonMarituksen olevan jatkuva elämän mittainen prosessi. Mikään materia ei kestä ikuisesti, vaan hajoaa luonnostaan ja menettää merkityksensä, ja silloin pitää tajuta päästää irti. Jos kirjan sanoman on todella sisäistänyt, niin minusta tässä ei pitäisi olla ongelmaa
Vierailija kirjoitti:
vierailija kirjoitti:
En usko. Olen jo viitisen vuotta myynyt kaiken ylimääräisen nettikirppiksillä, enkä ole koskaan katunut mitään myymäni tavaraa. Jos johonkin tavaraan liittyy muistoja (lapsen lelut, jotkut vaatteet esim.), niin niitä ei myydä. Lapsen tavarat käyn aika ajoin läpi ja välillä laitetaan joku lempparipaita syrjään, mutta muut perusvaatteet myyntiin. Turhia huonekaluja ei ole tullut koskaan ikävä, keittiötarvikkeita saa kaupasta jos tarvitsisi (ei tarvitse, en ole myynyt kuin turhat, esim Tupperin makaronikeitintä tuskin tulee ikävä). Vaatteita on turha säästellä vuosia kaapin perällä, johan ne ovat pois muodistakin, jos jotain säästelee sillä mielellä, että ehkä joskus mahdun näihin. Mitään kalliita koriste-esineitä en ole myynyt, joitakin lahjaksi saatuja kynttilähommeleita, en tiedä miksi ikävöisin jotain Tokmannin tarjouskynttiläkippoa.
Mulle ei kyllä ole kertynyt turhia huonekaluja. Miten sitä voi jotenkin vahingossa ostaa huonekalun, joka sitten onkin turha? Tosin sisustan pääasiassa antiikilla, en osta jotain halpatuotantomööpeleitä. Enkä jotain tokmannikippoja.
Voi kyllä voi! Itse hankin uuteen asuntoon kirjahyllyn, koska "sellainen nyt vain kuuluu olla" ja "missäs muuallakaan kirjoja kuuluu säilyttää". Ajattelin että se näyttäisi kivalta, mutta se osoittautuikin varsinaiseksi pölynkerääjäksi, olisi pitänyt ostaa lisää kirjoja että rivit olisi täynnä, enkä olisi halunnut vieraiden näkevän mitä kaikkea sieltä löytyykään. Lapsen synnyttyä siitä tuli jopa vaarallinen. Eli ihan samalla tavalla kuin muutkin tavarat, huonekalut voi olla virheostoksia, mennä rikki, menettää merkityksensä jne. Näin voi ja usein ajallaan käykin myös niille kalliille ja rakkaille huonekaluille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen vaan, että mitä roinaa te sinne kotiin olette kasanneet? Siis on mullakin kaapit täynnä, mutta en sinne mitään roskaa ole kerännyt. Ihan liittyy muistojaniihin esineisiin, kirjoihin, jne,joita kotona on
Paljon tavaraa on tullut vuosien varrella ystäviltä ja sukulaisilta. Kaapissa on mm. mukeja, joita sain lahjaksi kavereilta parikymppisenä. Yksi työkaveri osti vuosien ajan joka joulu lahjaksi Tiimarin tuikkukippoja. Lasten ja miehen tavarat on ihan oma juttunsa.
Olen tässä pähkäillyt, heittäsinkö pois mummojen kutomia lasten sukkia ja lapasia. Ne on pieniä ja kulahtaneita, mutta mummot pahastuisi, jos laitan ne roskiin. Nehän voi purkaa ja käyttää langat uudestaan. Sitä päivää ei tule ja niiden neulomusten ajatteleminenkin ahdistaa.
Uskon, että moni katuu jo nyt ja moni katuu vielä tulevaisuudessa. Läheskään kaikki kirjan lukeneet nimittäin eivät oikeasti ole sisäistäneet sitä, ja sitten on vielä päälle ne konmarittajat jotka eivät ole lukenee kirjaa ollenkaan vaan korkeintaan jonkun nettitiivistelmän. Paljon hätiköityjä ja nopeasti tehtyjä päätöksiä, joten on enemmän kuin todennäköistä että jonakin päivänä kaduttaa. Uutta tavaraa saa kyllä kaupasta, mutta muistoesineiden kohdalla tilanne on toinen. Muistoesineetkään harvoin ovat niin mustavalkoisesti käsiteltäviä kuin monet ajattelevat, vaan joku tietty esine voi herättää sekä positiivisia että negatiivisia tuntemuksia, ja on ihan sattumaa mikä se tunne on ollut sillä hetkellä kun kyseistä tavaraa on käsitelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vierailija kirjoitti:
En usko. Olen jo viitisen vuotta myynyt kaiken ylimääräisen nettikirppiksillä, enkä ole koskaan katunut mitään myymäni tavaraa. Jos johonkin tavaraan liittyy muistoja (lapsen lelut, jotkut vaatteet esim.), niin niitä ei myydä. Lapsen tavarat käyn aika ajoin läpi ja välillä laitetaan joku lempparipaita syrjään, mutta muut perusvaatteet myyntiin. Turhia huonekaluja ei ole tullut koskaan ikävä, keittiötarvikkeita saa kaupasta jos tarvitsisi (ei tarvitse, en ole myynyt kuin turhat, esim Tupperin makaronikeitintä tuskin tulee ikävä). Vaatteita on turha säästellä vuosia kaapin perällä, johan ne ovat pois muodistakin, jos jotain säästelee sillä mielellä, että ehkä joskus mahdun näihin. Mitään kalliita koriste-esineitä en ole myynyt, joitakin lahjaksi saatuja kynttilähommeleita, en tiedä miksi ikävöisin jotain Tokmannin tarjouskynttiläkippoa.
Mulle ei kyllä ole kertynyt turhia huonekaluja. Miten sitä voi jotenkin vahingossa ostaa huonekalun, joka sitten onkin turha? Tosin sisustan pääasiassa antiikilla, en osta jotain halpatuotantomööpeleitä. Enkä jotain tokmannikippoja.
Voi kyllä voi! Itse hankin uuteen asuntoon kirjahyllyn, koska "sellainen nyt vain kuuluu olla" ja "missäs muuallakaan kirjoja kuuluu säilyttää". Ajattelin että se näyttäisi kivalta, mutta se osoittautuikin varsinaiseksi pölynkerääjäksi, olisi pitänyt ostaa lisää kirjoja että rivit olisi täynnä, enkä olisi halunnut vieraiden näkevän mitä kaikkea sieltä löytyykään. Lapsen synnyttyä siitä tuli jopa vaarallinen. Eli ihan samalla tavalla kuin muutkin tavarat, huonekalut voi olla virheostoksia, mennä rikki, menettää merkityksensä jne. Näin voi ja usein ajallaan käykin myös niille kalliille ja rakkaille huonekaluille.
Miten kirjahylly on lapselle vaaraksi. Meillä ollut isot hyllyt aina ja ollut myös hoitolapsia. hyllyt pitää toki laittaa kulmaraudoilla seinään kiinni, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vierailija kirjoitti:
En usko. Olen jo viitisen vuotta myynyt kaiken ylimääräisen nettikirppiksillä, enkä ole koskaan katunut mitään myymäni tavaraa. Jos johonkin tavaraan liittyy muistoja (lapsen lelut, jotkut vaatteet esim.), niin niitä ei myydä. Lapsen tavarat käyn aika ajoin läpi ja välillä laitetaan joku lempparipaita syrjään, mutta muut perusvaatteet myyntiin. Turhia huonekaluja ei ole tullut koskaan ikävä, keittiötarvikkeita saa kaupasta jos tarvitsisi (ei tarvitse, en ole myynyt kuin turhat, esim Tupperin makaronikeitintä tuskin tulee ikävä). Vaatteita on turha säästellä vuosia kaapin perällä, johan ne ovat pois muodistakin, jos jotain säästelee sillä mielellä, että ehkä joskus mahdun näihin. Mitään kalliita koriste-esineitä en ole myynyt, joitakin lahjaksi saatuja kynttilähommeleita, en tiedä miksi ikävöisin jotain Tokmannin tarjouskynttiläkippoa.
Mulle ei kyllä ole kertynyt turhia huonekaluja. Miten sitä voi jotenkin vahingossa ostaa huonekalun, joka sitten onkin turha? Tosin sisustan pääasiassa antiikilla, en osta jotain halpatuotantomööpeleitä. Enkä jotain tokmannikippoja.
Voi kyllä voi! Itse hankin uuteen asuntoon kirjahyllyn, koska "sellainen nyt vain kuuluu olla" ja "missäs muuallakaan kirjoja kuuluu säilyttää". Ajattelin että se näyttäisi kivalta, mutta se osoittautuikin varsinaiseksi pölynkerääjäksi, olisi pitänyt ostaa lisää kirjoja että rivit olisi täynnä, enkä olisi halunnut vieraiden näkevän mitä kaikkea sieltä löytyykään. Lapsen synnyttyä siitä tuli jopa vaarallinen. Eli ihan samalla tavalla kuin muutkin tavarat, huonekalut voi olla virheostoksia, mennä rikki, menettää merkityksensä jne. Näin voi ja usein ajallaan käykin myös niille kalliille ja rakkaille huonekaluille.
Miten kirjahylly on lapselle vaaraksi. Meillä ollut isot hyllyt aina ja ollut myös hoitolapsia. hyllyt pitää toki laittaa kulmaraudoilla seinään kiinni, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Vuokrakämpässä vaikeampi ruuvata mitään seinään kiinni. Hylly kaatuu kevyesti/kirjat putoaa päälle, jos lapsi keksii kiivetä tai iskee suurempi maanjäristys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et saa välttämättä sitä mihin liittyy muistoja
Tuskinpa komnarittajat on heittäneet pois mitään, mihin liittyy muistoja. Tuohan se koko homman juju onkin: heitä pois sellaista mikä ei herätä sinussa mitään muistoja tai tunteita.
Minä olen heittänyt pois vinon pinon tavaroita, joihin liittyi kaikenlaisia muistoja: Mm. läjän päiväkirjoja, jotka muistuttivat lasisesta lapsuudesta ja masennusajoista. Koriste-esineen, joka muistutti käytöshäiriöisestä sukulaisesta. Toisen koristeen, joka muistutti negatiivisesta eksästä jne. Jos esineisiin liittyvät muistot ovat negatiivisia, kannattaa ilman muuta heittää ne pois! Oikein tunsin miten energiaa vapautui, kun luovuin noista tavaroista. :)
Sama. Asiaa mietittyäni ymmärsin ettei ole mitään järkeä jemmata laatikollista lapsuuden päiväkirjoja, joita lukiessa tulee vain paha mieli ja joita ei halua kenenkään muun lukevan. Jotenkin puhdistavaa kun se tila vapautuu eikä tarvitse tulevissa muutoissa kuljettaa mukanaan laatikkoa, joka sisältää pahoja muistoja. Asioita, joihin liittyy hyviä ajatuksia, en taas missään nimessä heitä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et saa välttämättä sitä mihin liittyy muistoja
Tuskinpa komnarittajat on heittäneet pois mitään, mihin liittyy muistoja. Tuohan se koko homman juju onkin: heitä pois sellaista mikä ei herätä sinussa mitään muistoja tai tunteita.
Minä olen heittänyt pois vinon pinon tavaroita, joihin liittyi kaikenlaisia muistoja: Mm. läjän päiväkirjoja, jotka muistuttivat lasisesta lapsuudesta ja masennusajoista. Koriste-esineen, joka muistutti käytöshäiriöisestä sukulaisesta. Toisen koristeen, joka muistutti negatiivisesta eksästä jne. Jos esineisiin liittyvät muistot ovat negatiivisia, kannattaa ilman muuta heittää ne pois! Oikein tunsin miten energiaa vapautui, kun luovuin noista tavaroista. :)
Sama. Asiaa mietittyäni ymmärsin ettei ole mitään järkeä jemmata laatikollista lapsuuden päiväkirjoja, joita lukiessa tulee vain paha mieli ja joita ei halua kenenkään muun lukevan. Jotenkin puhdistavaa kun se tila vapautuu eikä tarvitse tulevissa muutoissa kuljettaa mukanaan laatikkoa, joka sisältää pahoja muistoja. Asioita, joihin liittyy hyviä ajatuksia, en taas missään nimessä heitä pois.
Tosin lisäyksenä, etten ole varsinaisesti kon-marittaja. En ole edes lukenut ko. kirjaa. Muuten vain olen herännyt vähentämään kodin tavaroita, kun kaipaan enemmän järjestystä ja tilaa. Teen poistamista pikkuhiljaa, en toteuta mitään äkillistä tyhjennystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et saa välttämättä sitä mihin liittyy muistoja
Moni säilyttää tavaroita, arvokkaitakin, jotka herättävät huonoja muistoja. Muistoja jostain ikävästä ihmisestä tai tapahtumasta. Sellaiset kannattaakin laittaa pois.
Muistot saa talteen myös ottamalla niistä kuvia ja laittamalla ne pilveen tai nettiin talteen.
Mun ystävä maritti ja katuu nyt syvästi. Johtuu toki ihan olosuhdemuutoksesta eli kun lähti yhtäaikaa sekä avioliitto että työpaikka alta, niin niiden vähäisien tavaroiden jaon jälkeen ei enää olekaan tarpeeksi tavaraa, joten pitää ostaa tilalle uutta. Jota taas ei olisi varaa ostaa...
Noin muuten uskon kyllä, ettei marittajia varmasti kauheasti kaduta, mutta noita poikkeustilanteitakin kyllä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus!
Vierailija kirjoitti:
En usko. Kuka oikeasti jäisi kaipaamaan jotain tavaraa? Ikäänkuin ne yhtäkkiä katoaisivat kaupoista.
Kröhöm. Sano mulle kauppa, josta voi käydä ostamassa menneisyyden valokuvat, päiväkirjat ja kalenterit.
Niitä monet ovat voineetkin heittää pois marituksessaan, jos eivät ole sillä hetkellä tuottaneet iloa.
Katuu, jos elämässä tulee yllätyksenä köyhyys ja kodin säilytystilat on tyhjät marituksen jäljiltä ja on hukattu hyvää kulutustavaraa, esim. vaatteita, astioita, joita voisi rikkimenneen tilalle ottaa käyttöön. Minulla on hyvä työpaikka (toistaiseksi ), mutta säilytystiloissa varastoimme käyttökelpoista tavaraa ja se kyllä tuottaa ajatuksena mielihyvää, kun ei heti tarvitse ostoksille lähteä, kun joku hajoaa.
Alue: Aihe vapaa
On, lelut ovat ehjiä. Multa meni lapsena rikki tasan kaksi lelua. Konttaavan nujen käden repi irti kaveri ja autoradan hajotti serkku. Muuten ovat ehjiä ja leikkimiskunnossa. Oma lapsi saa kohta leikkeihin ne nukenvaunut, playmobilit, jne. Jos olisin heittänyt ne pois, joutuisin nyt ostamaan kaiken uusina. Sen sijaan voin nyt hankkia lapselle esim lisää noita playmobileja, kun perussetit on jo olemassa. Tai käyttää enemmän rahaa lasten kulttuurijuttuihin hänen kanssaan.