Mitä hyötyä on elämänohjeesta "tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän" jos muut eivät tee minulle niin kuin haluaisin minulle tehtävän?

Vierailija kirjoitti:

Minä aion olla huono esimerkki lapsilleni ja ihan rehellisesti. Koska en kykene olemaan hyvän vanhemman esimerkki. En kykene.

ap

Sitten sinä olet huono esimerkki. Lapsesi aikanaan päättävät, aikovatko olla omille lapsilleen hyviä vai huonoja esimerkkejä. 

Minun vanhemmat hylkäävät minut, mutta katsotaan, hylkäävätkö lapsetkin. Olen sitten siihen etten kelpaa jo tottunut, ei se sillen satu varmaan niin pahasti, kun en yrittänytkään olla muuta kuin olin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aion olla huono esimerkki lapsilleni ja ihan rehellisesti. Koska en kykene olemaan hyvän vanhemman esimerkki. En kykene.

ap

Sitten sinä olet huono esimerkki. Lapsesi aikanaan päättävät, aikovatko olla omille lapsilleen hyviä vai huonoja esimerkkejä. 

Miten he voivat olla hyviä esimerkkejä, jos heiltä on hyvä esimerkki puuttunut?! :D

ap

Miehes on juossut lenkkiä kohta  8 tuntia ja lapsesi ovat ties missä. Onhan sentään isänpäivä ja äitihullun huomionhakupäivä.

Matkoihin menee miehellä aikaa.

Sanon varmaan lapsilleni, että älkää tehkö lapsia, olin niin huono esimerkki. Ja ehkei tartte edes sanoa. Ehkä he ovat niitä, jotka jättää lastenteon väliin huonon äitimallin takia :/

ap

Itse seuraan mieluummin sellaista sääntöä, että toimii tavalla, jota voisi pitää yleisenä sääntönä. Eli olisiko sinulle ookoo ja hyväksyisitkö, jos muutkin tekisivät tietyssä tilanteessa samoin kuin sinä siinä tilanteessa teet. Voi vaikka miettiä leikillisesti: "Jos koko elämäni olisi salakuvattu tosi-tv-sarjaksi, miten toimisin tavalla, jonka yleisöni hyväksyy?"

Tuo "tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän" on ehkä jonkinlainen muoto tuosta samasta, mutta mielestäni tuossa korostuu vähän väärä asia. Ei mielestäni ole oleellista toimia samoin kuin haluaisi itseä kohtaan toimittavan, vaan siten miten haluaisi yleisen toimintatavan samassa tilanteessa olevan.

Minähän haluaisin, että ihmiset olisivat minuun superrakastuneita ja antaisivat minulle ilmaiseksi rahaa ja kaikkea kivaa, mutta en ole valmis toimimaan itse näin. Enkä ajattele, että tuollaisen pitäisi missään tapauksessa olla mikään yleinen sääntö. Esimerkki oli aika naurettava, mutta tuolla säännöllähän sitä kohtelisi muita aika "omituisesti" ja siinä miettisi liikaa asiaa omalta kannaltaan ja se menisi liikaa vaihtokaupaksi tai oletukseksi siitä, että pitäisi saada takaisin sitä mitä antaa, ja sitten saattaa ehkä katkeroitua, kun ei saakaan takaisin yhtä paljon kuin antaa.

Minunkin ois kannattanut, mutta en tajunnut, että äiti oli myös esimerkkinä huono, koska äiti oli saanut minut uskomaan, että vika on vain minussa.

ap

Eikä mua oikeastaan edes kiinnosta olla lapsilleni hyvä esimerkki. Vihaan sellaisia ihmisiä, jotka mielestään ovat vanhempina hyviä esimerkkejä lapsilleen. Varmaan oon heille kateellinen.

ap

Minustakin olisi ollut paljon kivempaa, jos äitiäni olisi voinut sanoa lapsena huonoksi esimerkiksi ja nousta hänen yläpuolelleen, eikä niin päin, että hän aina alisti minua ja piti alempanaan.

ap

Hylätkööt minut siksi, että olen vanhempana ja aikuisena lapsena huono esimerkki, hehän siinä häviävät, enkä minä. En mä instant-kuolemaa tekeviä valittavia vanhuksia mihinkään "tartte". Vaikka olen kyllä silti heille vihainen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minustakin olisi ollut paljon kivempaa, jos äitiäni olisi voinut sanoa lapsena huonoksi esimerkiksi ja nousta hänen yläpuolelleen, eikä niin päin, että hän aina alisti minua ja piti alempanaan.

ap

Et kertonut mikset vie ylimääräisiä pyykkejäsi taloyhtiön vaatehuoneeseen. Tymää tuollainen jatkuva oma monologi, kun ei vastaa silloin kun suoraan kysytään.

En ole soittanut isälleni tänään, koska hän on hylännyt minut. Aina mä voisin "häntä ilahduttaa", tuon tee se muille -ajatuksen pohjalta, mutta kun se ei toimi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin olisi ollut paljon kivempaa, jos äitiäni olisi voinut sanoa lapsena huonoksi esimerkiksi ja nousta hänen yläpuolelleen, eikä niin päin, että hän aina alisti minua ja piti alempanaan.

ap

Et kertonut mikset vie ylimääräisiä pyykkejäsi taloyhtiön vaatehuoneeseen. Tymää tuollainen jatkuva oma monologi, kun ei vastaa silloin kun suoraan kysytään.

Olen vastannut ja se vastaus on: en ollut sen ketjun ap. Mulla ei ole koskaan ollutkaan mitään pyykkejä, joista olisin puhunut täällä, joita tarttis viedä pois asunnosta. Noin. Olen vastannut sinulle. Ainakin jo kolmatta kertaa, jos se alkuperäinen ketju jossa siitä oli puhetta lasketaan mukaan.

ap

Milloin ajattelit tänään alkaa huolehtimaan niistä lapsista? Aamullakin täällä vain ryvit itsesäälissä monta tuntia. Mikset ottaisi eroa, ja antaisi miehelle mahdollisuutta normaaliin vaimoon, ja lapsille terveeseen äitipuoleen, joka välittäisi heistä sen verran, että keskittyisi heihin, eikä vain itseensä. Eivätkö lapsesi ansaitse hyvää äitiä?

Vierailija kirjoitti:

En ole soittanut isälleni tänään, koska hän on hylännyt minut. Aina mä voisin "häntä ilahduttaa", tuon tee se muille -ajatuksen pohjalta, mutta kun se ei toimi.

ap

Tosiaan. Välit meni kun isä ei luopunut perinnöstään. Euronkuvat ja ahneus. Hylkääjä oli se ahne

Se että näet toisen huonona esimerkkinä, kertoo siitä että olet niiltä osin itse todennäköisesti parempi esimerkki. Itsekritiikkiin pitää pystyä (jos ihminen ei koskaan näe itsessään vikaa, mutta muut näkevät, hänessä ehdottomasti on jotain vikaa, vaikka ei sitä myöntäisi), pitää pyrkiä olemaan mahdollisimman hyvä esimerkki, muttei väittää ehdottomasti miten asiat ovat, ja palaute pitää huomoida ja pitää käyttää omaa harkintaa, että onko toinen oikeassa vai ei. Ilman itsekritiikkiä (eli jos uskoo ehdottomasti olevansa itse oikeammassa kuin muut) on mahdotonta hyötyä palautteesta ja silloin jatkaa vain sitä samaa rataa, josta koittuu haittaa myös muille (ehkä oma äitisi oli tällainen jääräpää).

Kukaan ei pysty täydellisyyteen, mutta lähempänä täydellistä on toistaiseksi riittävästi ja paljon parempi kuin että luovuttaa eikä edes yritä toimia itse esimerkkinä muille/lapsilleen. Ei pidä luovuttaa vain siksi, että kyseenalaistaa liikaa koko mahdollisuuden, että edes voisi olla hyvä esimerkki. Voit oikeasti oppia muiden virheistä, ja omistasi voit oppia, kun huomioit miten tekosi vaikuttavat muihin. Voit olla itse parempi kuin se itse saamasi esimerkki (ja voithan ottaa esimerkkiä myös muista kuin tästä yhdestä isosta hahmosta elämässäsi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aion olla huono esimerkki lapsilleni ja ihan rehellisesti. Koska en kykene olemaan hyvän vanhemman esimerkki. En kykene.

ap

Sitten sinä olet huono esimerkki. Lapsesi aikanaan päättävät, aikovatko olla omille lapsilleen hyviä vai huonoja esimerkkejä. 

Miten he voivat olla hyviä esimerkkejä, jos heiltä on hyvä esimerkki puuttunut?! :D

ap

Koska he voivat valita. He voivat katsoa esimerkkiä muistakin ihmisistä kuin sinusta. Vaikkapa isästään. Tai ystäviensä vanhemmista. Tai aikanaan ystävistään, joista on tullut vanhempia. Tai lukea lastenkasvatukseen liittyvää kirjallisuutta. Tai yksinkertaisesti todeta, että heillä oli niin sietämättömän itsekäs äiti, että eivät halua olla samanlaisia omille lapsilleen. He päättävät, haluavatko antaa omat kokemuksensa lapsilleen vai haluavatko välttää omia lapsiaan kokemasta samaa. Aivan kuten sinäkin voisit tehdä, jos haluaisit. Mutta ymmärrän, että olet päättänyt, että lastesi pitää kokea sama kuin sinunkin. Vaikka sellainen oli omastakin mielestäsi ihan paska lapsuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin olisi ollut paljon kivempaa, jos äitiäni olisi voinut sanoa lapsena huonoksi esimerkiksi ja nousta hänen yläpuolelleen, eikä niin päin, että hän aina alisti minua ja piti alempanaan.

ap

Et kertonut mikset vie ylimääräisiä pyykkejäsi taloyhtiön vaatehuoneeseen. Tymää tuollainen jatkuva oma monologi, kun ei vastaa silloin kun suoraan kysytään.

Olen vastannut ja se vastaus on: en ollut sen ketjun ap. Mulla ei ole koskaan ollutkaan mitään pyykkejä, joista olisin puhunut täällä, joita tarttis viedä pois asunnosta. Noin. Olen vastannut sinulle. Ainakin jo kolmatta kertaa, jos se alkuperäinen ketju jossa siitä oli puhetta lasketaan mukaan.

ap

Olen aivan varma, että olet sama henkilö. Teillä on aivan sama kirjoitustyyli. En kysynyt mielipidettäsi siitä oletko sama henkilö, vaan kysyin mikset vie pyykkejäsi kuivaushuoneeseen?

Otsikon kysymys liittyy empatiaan. Näen ihmisen, asennoidun hänen asemaansa. Mietin miltä hänestä tuntuu ja toimin kuten haluaisin itseäni kohtaan toimittajan.

Nyt esimerkiksi miettisin lapsia. Miten he haluaisivat viettää isänpäivää. Ei varmaan niin että ovat yksin ja vailla huolenpitoa. Ehkä he tpivoisivst äidin auttavan kakun leipomisessa... Eivät varmasti toivo raivoavaa palstahullua seurakseen