Mitä hyötyä on elämänohjeesta "tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän" jos muut eivät tee minulle niin kuin haluaisin minulle tehtävän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin ajattelit tänään alkaa huolehtimaan niistä lapsista? Aamullakin täällä vain ryvit itsesäälissä monta tuntia. Mikset ottaisi eroa, ja antaisi miehelle mahdollisuutta normaaliin vaimoon, ja lapsille terveeseen äitipuoleen, joka välittäisi heistä sen verran, että keskittyisi heihin, eikä vain itseensä. Eivätkö lapsesi ansaitse hyvää äitiä?

Miksen voisi olla huonon esimerkin äiti? Mitä pahaa siinä on? Voin kuitenkin aikanaan kertoa heille hyviä esimerkkejä, miten elää. Sitten jos se heitä kiinnostaa. Koska tiedän siitä teoriassa paljonkin. Mutta käytäntö ei van mene niin.

ap

Ei kuulosta välittävän vanhemman mielipiteeltä. Lapsesi eivät siis ansaitse välittävää ja heihin keskittyvää äitipuolta, vaan heidän pitää tyytyä huonoon äitiin. Aha.

Kyllä sinä voit olla huonon esimerkin äiti, jos et parempaan pysty. Oma äitini heittäytyy marttyyriksi ja voivottelee "kuinka huonoa esimerkkiä hän on näyttänyt". Pitkään, hyvin pitkään olen häntä lohduttanut ja pedannut tietä pehmeämmäksi. Enää en viitsi. Olen irrottautumassa hänen vallastaan. Viimeksi kun näimme, ja hän kaipasi lohdutustani, en lähtenytkään vääristelemään totuutta. Sanoin suoraan, mutta ystävällisesti, että niin, niin näytit huonoa esimerkkiä. Hän näytti surulliselta, mutta se oli hänen suruaan, ei minun. En jaksa enää ottaa hänen suruaan oman nahkani alle. Minulla on nyt oma elämäni.

Joten ap, älä murehdi suotta, tulet luultavasti olemaan (näiden kirjoitusten perusteella) epäkypsä äiti lapsillesi. Lapsesi saattavat kokoe psyykkisiä ongelmia, mutta luultavasti he myös lopulta lentävät omilla siivillään, halusit tai et.

Aika hassua jos äitisi ei pääse surustaan yli kun hänellä on non hyväksyvä tytär ja jos sä pärjäät elämässä ihan ok, niin mitä hän suree, tavallaan? Mulle toi ois ohan jees, jos lapset ei tuon enempää syyttäisi. Tai siis sähän vain totesit asian, et syyttänyt. Kunpa äitisi hyväksyisi itsensä.

ap

Hän suree samaa asiaa kuin sinä, eli sitä, ettei osannut olla täydellinen. Sanoit aiemmin, että et voi hyväksyä itseäsi epätäydellisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aion olla huono esimerkki lapsilleni ja ihan rehellisesti. Koska en kykene olemaan hyvän vanhemman esimerkki. En kykene.

ap

Sitten sinä olet huono esimerkki. Lapsesi aikanaan päättävät, aikovatko olla omille lapsilleen hyviä vai huonoja esimerkkejä. 

Miten he voivat olla hyviä esimerkkejä, jos heiltä on hyvä esimerkki puuttunut?! :D

ap

Koska he voivat valita. He voivat katsoa esimerkkiä muistakin ihmisistä kuin sinusta. Vaikkapa isästään. Tai ystäviensä vanhemmista. Tai aikanaan ystävistään, joista on tullut vanhempia. Tai lukea lastenkasvatukseen liittyvää kirjallisuutta. Tai yksinkertaisesti todeta, että heillä oli niin sietämättömän itsekäs äiti, että eivät halua olla samanlaisia omille lapsilleen. He päättävät, haluavatko antaa omat kokemuksensa lapsilleen vai haluavatko välttää omia lapsiaan kokemasta samaa. Aivan kuten sinäkin voisit tehdä, jos haluaisit. Mutta ymmärrän, että olet päättänyt, että lastesi pitää kokea sama kuin sinunkin. Vaikka sellainen oli omastakin mielestäsi ihan paska lapsuus. 

Sehän olisi jo paljon, jos heidän lapsuutensa menisi niin, että ollessaan aikuisia he olisivat ikään kuin tabula rasa, johon voivat alkaa vain itse piirtää miä haluavat! Eihän siinä sitten kasvatusta ole mihinkään tarvittu.

Itse ajattelen niin, että moni asia pitää itse kokea, että siihn kykenee, lukeminen siitä ei riitä toteuttamaan niitä asioita omassa elämässään käytännössä. Eikä varsinkaan silloin, jos lapsi on jo kasvatatteu ja aivopesty johonkin, eikä ole enää tod mikään tyhjä taulu.

ap

Kysyit tuolla aiemmin, mitä pahaa siinä on, että haluat olla lapsillesi huono esimerkki. Paha on juuri siinä, että lapsillasi on suurempi riski toimia kuten sinäkin toimit nyt ja heidän pitää muita enemmän ponnistella voidakseen olla hyviä vanhempia. On tutkittu, että isättöminä kasvaneet pojat joutuvat iseiksi tultuaan etsimään hyvän isän mallin jostain muualta. On myös tutkittu, että huonoista käyttäytymismalleista poisoppiminen on hankalaa. Esimerkiksi tupakoitsija, joka on tottunut aamulla ensimmäisenä ottamaan kupin kahvia ja menemään kahvin kanssa parvekkeelle tupakalle, joutuu usein tupakanpolton lopetettuuaan - ainakin aluksi - luopumaan myös aamukahvistaan. Koska hän liittää aamukahvin ja tupakan niin vahvasti yhteen, ettei toista voi olla ilman toista. Aamukahvin ja aamutupakan sijasta hän valitseekin smoothien telkkarin ääressä aamun uutisia katsellen. Kahvi, tupakka ja parveke on jätetty menneisyyteen. 

No mullahan niitä äitini antamia huonoja käytösmalleja on roppakaupalla. Jos vaikuttaa siltä, että olen kasvanut vapaana saaden itse valita tunteeni tai miten suhtaudun asioihin niin en todellakaan ole.

ap

Juuri siksi sinun pitäisi opetella pääsemään irti huonoista käytösmaleista. Ei se helppoa ole, vaatii ponnisteluja. Mutta sulta puuttuu halu edes yrittää, koska on paljon helpompaa syyttää äitiä kuin tehdä asioille jotain. Hyvin suurella osalla ihmisistä on elämänsä aikana ainakin joitain huonoja käytösmalleja. Itselläni on ollut useitakin. Mutta mun on pitänyt kysyä itseltäni, haluanko todellakin toimia niin. Haluanko olla tupakoitsija? Haluanko olla ylipainoinen? Haluanko olla se, jonka yli työpaikalla muut kävelevät? Haluanko olla se, jolla taas jälleen kerran tili on tyhjänä ennen palkkapäivää, vaikka palkkani on ihan riittävä hyvään elämiseen? Näitä kysymyksiä on ollut elämäni aikana vaikka kuinka paljon ja jokaiseen olen itselleni vastannut: ei, en halua. Kukaan muu ei kuitenkaan voi käyttäytymismallejani muuttaa kuin minä itse. Joten olen joutunut selvittämään, miten pääsisin näistä huonoista käyttäytymismalleistani eroon. Ja sen jälkeen olen ryhtynyt toimimaan uudella tavalla ja vähitellen päässyt eroon huonoista käyttäytymismalleistani. Ei se sormia napsauttamalla tapahdu eikä yhdessä yössä, vaan vaatii itsekuria ja kärsivällisyyttä. 

Tässä ei ole nyt kysymys MINUN huonoista käytösmalleistani, älä yritä opettaa minua. Ne ovat äitini minulle antamia käytösmalleja, ei minun. Syy miksi noudatan niitä on ongelma, mutta en tiedä miksi noudatan niitä, siksi en voi lopettaakaan. Ehkä paremman toiminnan esimerkki puuttuu, sellainen salliva ja hyväksyvä. Mä olen kuullut kaikki maailman käytösneuvot about miljardi kertaa.

ap

Jos mies lyö vaimoaan, niin hän ei voi puolustautua sanomalla, että löihän isäkin aina äitiä. Vastuu lyömisestä on aina lyöjällä itsellään. Myös silloin, kun on tämän käytösmallin saanut omilta vanhemmiltaan. Aivan samalla tavalla sinulla on vastuu, miten kohtelet omia lapsiasi. 

Kyllä se sieltä mallina kuitenkin tulee. Miten mies pystyisi sen lopettamaankaan, varsinkin jos muut vain haukkuu eli lyövät häntä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin ajattelit tänään alkaa huolehtimaan niistä lapsista? Aamullakin täällä vain ryvit itsesäälissä monta tuntia. Mikset ottaisi eroa, ja antaisi miehelle mahdollisuutta normaaliin vaimoon, ja lapsille terveeseen äitipuoleen, joka välittäisi heistä sen verran, että keskittyisi heihin, eikä vain itseensä. Eivätkö lapsesi ansaitse hyvää äitiä?

Miksen voisi olla huonon esimerkin äiti? Mitä pahaa siinä on? Voin kuitenkin aikanaan kertoa heille hyviä esimerkkejä, miten elää. Sitten jos se heitä kiinnostaa. Koska tiedän siitä teoriassa paljonkin. Mutta käytäntö ei van mene niin.

ap

Ei kuulosta välittävän vanhemman mielipiteeltä. Lapsesi eivät siis ansaitse välittävää ja heihin keskittyvää äitipuolta, vaan heidän pitää tyytyä huonoon äitiin. Aha.

Kyllä sinä voit olla huonon esimerkin äiti, jos et parempaan pysty. Oma äitini heittäytyy marttyyriksi ja voivottelee "kuinka huonoa esimerkkiä hän on näyttänyt". Pitkään, hyvin pitkään olen häntä lohduttanut ja pedannut tietä pehmeämmäksi. Enää en viitsi. Olen irrottautumassa hänen vallastaan. Viimeksi kun näimme, ja hän kaipasi lohdutustani, en lähtenytkään vääristelemään totuutta. Sanoin suoraan, mutta ystävällisesti, että niin, niin näytit huonoa esimerkkiä. Hän näytti surulliselta, mutta se oli hänen suruaan, ei minun. En jaksa enää ottaa hänen suruaan oman nahkani alle. Minulla on nyt oma elämäni.

Joten ap, älä murehdi suotta, tulet luultavasti olemaan (näiden kirjoitusten perusteella) epäkypsä äiti lapsillesi. Lapsesi saattavat kokoe psyykkisiä ongelmia, mutta luultavasti he myös lopulta lentävät omilla siivillään, halusit tai et.

Aika hassua jos äitisi ei pääse surustaan yli kun hänellä on non hyväksyvä tytär ja jos sä pärjäät elämässä ihan ok, niin mitä hän suree, tavallaan? Mulle toi ois ohan jees, jos lapset ei tuon enempää syyttäisi. Tai siis sähän vain totesit asian, et syyttänyt. Kunpa äitisi hyväksyisi itsensä.

ap

Hän suree samaa asiaa kuin sinä, eli sitä, ettei osannut olla täydellinen. Sanoit aiemmin, että et voi hyväksyä itseäsi epätäydellisenä.

Mutta mä suren sitä siksi, että näin menetän asioita. Jos en menettäisikään (saisin seurata lasten hyvää elämää) niin en surisi enää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin ajattelit tänään alkaa huolehtimaan niistä lapsista? Aamullakin täällä vain ryvit itsesäälissä monta tuntia. Mikset ottaisi eroa, ja antaisi miehelle mahdollisuutta normaaliin vaimoon, ja lapsille terveeseen äitipuoleen, joka välittäisi heistä sen verran, että keskittyisi heihin, eikä vain itseensä. Eivätkö lapsesi ansaitse hyvää äitiä?

Miksen voisi olla huonon esimerkin äiti? Mitä pahaa siinä on? Voin kuitenkin aikanaan kertoa heille hyviä esimerkkejä, miten elää. Sitten jos se heitä kiinnostaa. Koska tiedän siitä teoriassa paljonkin. Mutta käytäntö ei van mene niin.

ap

Ei kuulosta välittävän vanhemman mielipiteeltä. Lapsesi eivät siis ansaitse välittävää ja heihin keskittyvää äitipuolta, vaan heidän pitää tyytyä huonoon äitiin. Aha.

Vastapainona en prässää lapsia kuten moni vanhempi tekee. Luulen, ettei siitä ole lapsille mitään hyötyä, mutta moni vanhempi prässää lapsiaan jotta saavat näiden miellyttäessä aikuisia itse tuntea muiden silmissä normaaleiksi itsensä. Minua vaadittiin lapsena lähinnä miellyttämään aikuisia, ei kasvatettu minua omaa elämääni varten. En halua sitä lapsilleni.

ap

No tuolla juuri todistit, että pystyt saamistasi käyttäytymismalleista huolimatta muuttamaan omia käyttäytymismallejasi. Juuri niinkuin pitääkin, koska et halua samaa omille lapsillesi kuin mitä itse kohtasit lapsuudessasi ja olet valinnut paremman käyttäytymismallin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin ajattelit tänään alkaa huolehtimaan niistä lapsista? Aamullakin täällä vain ryvit itsesäälissä monta tuntia. Mikset ottaisi eroa, ja antaisi miehelle mahdollisuutta normaaliin vaimoon, ja lapsille terveeseen äitipuoleen, joka välittäisi heistä sen verran, että keskittyisi heihin, eikä vain itseensä. Eivätkö lapsesi ansaitse hyvää äitiä?

Miksen voisi olla huonon esimerkin äiti? Mitä pahaa siinä on? Voin kuitenkin aikanaan kertoa heille hyviä esimerkkejä, miten elää. Sitten jos se heitä kiinnostaa. Koska tiedän siitä teoriassa paljonkin. Mutta käytäntö ei van mene niin.

ap

Ei kuulosta välittävän vanhemman mielipiteeltä. Lapsesi eivät siis ansaitse välittävää ja heihin keskittyvää äitipuolta, vaan heidän pitää tyytyä huonoon äitiin. Aha.

Vastapainona en prässää lapsia kuten moni vanhempi tekee. Luulen, ettei siitä ole lapsille mitään hyötyä, mutta moni vanhempi prässää lapsiaan jotta saavat näiden miellyttäessä aikuisia itse tuntea muiden silmissä normaaleiksi itsensä. Minua vaadittiin lapsena lähinnä miellyttämään aikuisia, ei kasvatettu minua omaa elämääni varten. En halua sitä lapsilleni.

ap

Eli ne toiset opettavat lapsille käytöstapoja ja sinä et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aion olla huono esimerkki lapsilleni ja ihan rehellisesti. Koska en kykene olemaan hyvän vanhemman esimerkki. En kykene.

ap

Sitten sinä olet huono esimerkki. Lapsesi aikanaan päättävät, aikovatko olla omille lapsilleen hyviä vai huonoja esimerkkejä. 

Miten he voivat olla hyviä esimerkkejä, jos heiltä on hyvä esimerkki puuttunut?! :D

ap

Koska he voivat valita. He voivat katsoa esimerkkiä muistakin ihmisistä kuin sinusta. Vaikkapa isästään. Tai ystäviensä vanhemmista. Tai aikanaan ystävistään, joista on tullut vanhempia. Tai lukea lastenkasvatukseen liittyvää kirjallisuutta. Tai yksinkertaisesti todeta, että heillä oli niin sietämättömän itsekäs äiti, että eivät halua olla samanlaisia omille lapsilleen. He päättävät, haluavatko antaa omat kokemuksensa lapsilleen vai haluavatko välttää omia lapsiaan kokemasta samaa. Aivan kuten sinäkin voisit tehdä, jos haluaisit. Mutta ymmärrän, että olet päättänyt, että lastesi pitää kokea sama kuin sinunkin. Vaikka sellainen oli omastakin mielestäsi ihan paska lapsuus. 

Sehän olisi jo paljon, jos heidän lapsuutensa menisi niin, että ollessaan aikuisia he olisivat ikään kuin tabula rasa, johon voivat alkaa vain itse piirtää miä haluavat! Eihän siinä sitten kasvatusta ole mihinkään tarvittu.

Itse ajattelen niin, että moni asia pitää itse kokea, että siihn kykenee, lukeminen siitä ei riitä toteuttamaan niitä asioita omassa elämässään käytännössä. Eikä varsinkaan silloin, jos lapsi on jo kasvatatteu ja aivopesty johonkin, eikä ole enää tod mikään tyhjä taulu.

ap

Kysyit tuolla aiemmin, mitä pahaa siinä on, että haluat olla lapsillesi huono esimerkki. Paha on juuri siinä, että lapsillasi on suurempi riski toimia kuten sinäkin toimit nyt ja heidän pitää muita enemmän ponnistella voidakseen olla hyviä vanhempia. On tutkittu, että isättöminä kasvaneet pojat joutuvat iseiksi tultuaan etsimään hyvän isän mallin jostain muualta. On myös tutkittu, että huonoista käyttäytymismalleista poisoppiminen on hankalaa. Esimerkiksi tupakoitsija, joka on tottunut aamulla ensimmäisenä ottamaan kupin kahvia ja menemään kahvin kanssa parvekkeelle tupakalle, joutuu usein tupakanpolton lopetettuuaan - ainakin aluksi - luopumaan myös aamukahvistaan. Koska hän liittää aamukahvin ja tupakan niin vahvasti yhteen, ettei toista voi olla ilman toista. Aamukahvin ja aamutupakan sijasta hän valitseekin smoothien telkkarin ääressä aamun uutisia katsellen. Kahvi, tupakka ja parveke on jätetty menneisyyteen. 

No mullahan niitä äitini antamia huonoja käytösmalleja on roppakaupalla. Jos vaikuttaa siltä, että olen kasvanut vapaana saaden itse valita tunteeni tai miten suhtaudun asioihin niin en todellakaan ole.

ap

Juuri siksi sinun pitäisi opetella pääsemään irti huonoista käytösmaleista. Ei se helppoa ole, vaatii ponnisteluja. Mutta sulta puuttuu halu edes yrittää, koska on paljon helpompaa syyttää äitiä kuin tehdä asioille jotain. Hyvin suurella osalla ihmisistä on elämänsä aikana ainakin joitain huonoja käytösmalleja. Itselläni on ollut useitakin. Mutta mun on pitänyt kysyä itseltäni, haluanko todellakin toimia niin. Haluanko olla tupakoitsija? Haluanko olla ylipainoinen? Haluanko olla se, jonka yli työpaikalla muut kävelevät? Haluanko olla se, jolla taas jälleen kerran tili on tyhjänä ennen palkkapäivää, vaikka palkkani on ihan riittävä hyvään elämiseen? Näitä kysymyksiä on ollut elämäni aikana vaikka kuinka paljon ja jokaiseen olen itselleni vastannut: ei, en halua. Kukaan muu ei kuitenkaan voi käyttäytymismallejani muuttaa kuin minä itse. Joten olen joutunut selvittämään, miten pääsisin näistä huonoista käyttäytymismalleistani eroon. Ja sen jälkeen olen ryhtynyt toimimaan uudella tavalla ja vähitellen päässyt eroon huonoista käyttäytymismalleistani. Ei se sormia napsauttamalla tapahdu eikä yhdessä yössä, vaan vaatii itsekuria ja kärsivällisyyttä. 

Tässä ei ole nyt kysymys MINUN huonoista käytösmalleistani, älä yritä opettaa minua. Ne ovat äitini minulle antamia käytösmalleja, ei minun. Syy miksi noudatan niitä on ongelma, mutta en tiedä miksi noudatan niitä, siksi en voi lopettaakaan. Ehkä paremman toiminnan esimerkki puuttuu, sellainen salliva ja hyväksyvä. Mä olen kuullut kaikki maailman käytösneuvot about miljardi kertaa.

ap

Noudatat niitä, koska samaistut vanheempiisi niin voimakkaasti. Päästämällä irti vanhempiesi ihannoinnoista heittäydyt pelottavaan tyhjyyteen. Millä sen voisi täyttää, jos parempia malleja ei ole? Tätä monet ihmiset terapiassa pohtivat. Tyhjyyden voi täyttää pienen pienillä kohtaamisillä ja hyvän iduilla, jotka kasvavat vähitellen suuremmiksi.

En jaksa enää kastella mitään hyviä ituja. En kasvata niitä enää. Olen luovuttanut. Saan tehdä läheisilleni pl lapset mitä pahaa haluan. Siitä voi nauttia ihan samalla lailla, kuin odottelmalla jotain armeliaisuutta heiltä, joilta sitä ei ikinä saa.

ap

Et sinä saa tehdä läheisillesi pahaa, vaikka haluatkin.

Sitten siitä ois pitänyt olla mulle muilta minua kohtaan enemmän esimerkkejä tai äidin puolustusta lapsuudessa. Että muutkaan ei saa tehdä mua kohtaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin ajattelit tänään alkaa huolehtimaan niistä lapsista? Aamullakin täällä vain ryvit itsesäälissä monta tuntia. Mikset ottaisi eroa, ja antaisi miehelle mahdollisuutta normaaliin vaimoon, ja lapsille terveeseen äitipuoleen, joka välittäisi heistä sen verran, että keskittyisi heihin, eikä vain itseensä. Eivätkö lapsesi ansaitse hyvää äitiä?

Miksen voisi olla huonon esimerkin äiti? Mitä pahaa siinä on? Voin kuitenkin aikanaan kertoa heille hyviä esimerkkejä, miten elää. Sitten jos se heitä kiinnostaa. Koska tiedän siitä teoriassa paljonkin. Mutta käytäntö ei van mene niin.

ap

Ei kuulosta välittävän vanhemman mielipiteeltä. Lapsesi eivät siis ansaitse välittävää ja heihin keskittyvää äitipuolta, vaan heidän pitää tyytyä huonoon äitiin. Aha.

Vastapainona en prässää lapsia kuten moni vanhempi tekee. Luulen, ettei siitä ole lapsille mitään hyötyä, mutta moni vanhempi prässää lapsiaan jotta saavat näiden miellyttäessä aikuisia itse tuntea muiden silmissä normaaleiksi itsensä. Minua vaadittiin lapsena lähinnä miellyttämään aikuisia, ei kasvatettu minua omaa elämääni varten. En halua sitä lapsilleni.

ap

Eli ne toiset opettavat lapsille käytöstapoja ja sinä et.

Heidän lapsillaan menee energiaa ja resursseja miellyttääkseen aikuisia, mikä on outo ajatus, koska ihminen pyrkii luonnostaan hyvään. Pitäydymme siinä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aion olla huono esimerkki lapsilleni ja ihan rehellisesti. Koska en kykene olemaan hyvän vanhemman esimerkki. En kykene.

ap

Sitten sinä olet huono esimerkki. Lapsesi aikanaan päättävät, aikovatko olla omille lapsilleen hyviä vai huonoja esimerkkejä. 

Miten he voivat olla hyviä esimerkkejä, jos heiltä on hyvä esimerkki puuttunut?! :D

ap

Koska he voivat valita. He voivat katsoa esimerkkiä muistakin ihmisistä kuin sinusta. Vaikkapa isästään. Tai ystäviensä vanhemmista. Tai aikanaan ystävistään, joista on tullut vanhempia. Tai lukea lastenkasvatukseen liittyvää kirjallisuutta. Tai yksinkertaisesti todeta, että heillä oli niin sietämättömän itsekäs äiti, että eivät halua olla samanlaisia omille lapsilleen. He päättävät, haluavatko antaa omat kokemuksensa lapsilleen vai haluavatko välttää omia lapsiaan kokemasta samaa. Aivan kuten sinäkin voisit tehdä, jos haluaisit. Mutta ymmärrän, että olet päättänyt, että lastesi pitää kokea sama kuin sinunkin. Vaikka sellainen oli omastakin mielestäsi ihan paska lapsuus. 

Sehän olisi jo paljon, jos heidän lapsuutensa menisi niin, että ollessaan aikuisia he olisivat ikään kuin tabula rasa, johon voivat alkaa vain itse piirtää miä haluavat! Eihän siinä sitten kasvatusta ole mihinkään tarvittu.

Itse ajattelen niin, että moni asia pitää itse kokea, että siihn kykenee, lukeminen siitä ei riitä toteuttamaan niitä asioita omassa elämässään käytännössä. Eikä varsinkaan silloin, jos lapsi on jo kasvatatteu ja aivopesty johonkin, eikä ole enää tod mikään tyhjä taulu.

ap

Kysyit tuolla aiemmin, mitä pahaa siinä on, että haluat olla lapsillesi huono esimerkki. Paha on juuri siinä, että lapsillasi on suurempi riski toimia kuten sinäkin toimit nyt ja heidän pitää muita enemmän ponnistella voidakseen olla hyviä vanhempia. On tutkittu, että isättöminä kasvaneet pojat joutuvat iseiksi tultuaan etsimään hyvän isän mallin jostain muualta. On myös tutkittu, että huonoista käyttäytymismalleista poisoppiminen on hankalaa. Esimerkiksi tupakoitsija, joka on tottunut aamulla ensimmäisenä ottamaan kupin kahvia ja menemään kahvin kanssa parvekkeelle tupakalle, joutuu usein tupakanpolton lopetettuuaan - ainakin aluksi - luopumaan myös aamukahvistaan. Koska hän liittää aamukahvin ja tupakan niin vahvasti yhteen, ettei toista voi olla ilman toista. Aamukahvin ja aamutupakan sijasta hän valitseekin smoothien telkkarin ääressä aamun uutisia katsellen. Kahvi, tupakka ja parveke on jätetty menneisyyteen. 

No mullahan niitä äitini antamia huonoja käytösmalleja on roppakaupalla. Jos vaikuttaa siltä, että olen kasvanut vapaana saaden itse valita tunteeni tai miten suhtaudun asioihin niin en todellakaan ole.

ap

Juuri siksi sinun pitäisi opetella pääsemään irti huonoista käytösmaleista. Ei se helppoa ole, vaatii ponnisteluja. Mutta sulta puuttuu halu edes yrittää, koska on paljon helpompaa syyttää äitiä kuin tehdä asioille jotain. Hyvin suurella osalla ihmisistä on elämänsä aikana ainakin joitain huonoja käytösmalleja. Itselläni on ollut useitakin. Mutta mun on pitänyt kysyä itseltäni, haluanko todellakin toimia niin. Haluanko olla tupakoitsija? Haluanko olla ylipainoinen? Haluanko olla se, jonka yli työpaikalla muut kävelevät? Haluanko olla se, jolla taas jälleen kerran tili on tyhjänä ennen palkkapäivää, vaikka palkkani on ihan riittävä hyvään elämiseen? Näitä kysymyksiä on ollut elämäni aikana vaikka kuinka paljon ja jokaiseen olen itselleni vastannut: ei, en halua. Kukaan muu ei kuitenkaan voi käyttäytymismallejani muuttaa kuin minä itse. Joten olen joutunut selvittämään, miten pääsisin näistä huonoista käyttäytymismalleistani eroon. Ja sen jälkeen olen ryhtynyt toimimaan uudella tavalla ja vähitellen päässyt eroon huonoista käyttäytymismalleistani. Ei se sormia napsauttamalla tapahdu eikä yhdessä yössä, vaan vaatii itsekuria ja kärsivällisyyttä. 

Tässä ei ole nyt kysymys MINUN huonoista käytösmalleistani, älä yritä opettaa minua. Ne ovat äitini minulle antamia käytösmalleja, ei minun. Syy miksi noudatan niitä on ongelma, mutta en tiedä miksi noudatan niitä, siksi en voi lopettaakaan. Ehkä paremman toiminnan esimerkki puuttuu, sellainen salliva ja hyväksyvä. Mä olen kuullut kaikki maailman käytösneuvot about miljardi kertaa.

ap

Jos mies lyö vaimoaan, niin hän ei voi puolustautua sanomalla, että löihän isäkin aina äitiä. Vastuu lyömisestä on aina lyöjällä itsellään. Myös silloin, kun on tämän käytösmallin saanut omilta vanhemmiltaan. Aivan samalla tavalla sinulla on vastuu, miten kohtelet omia lapsiasi. 

Kyllä se sieltä mallina kuitenkin tulee. Miten mies pystyisi sen lopettamaankaan, varsinkin jos muut vain haukkuu eli lyövät häntä?

ap

Koska miehen on pakko, jos hän haluaa pitää perheensä ja olla joutumatta rangaistuksi pahoinpitelystä. Miehen on tehtävä valinta. Jotkut miehet joutuvat hakemaan ulkopuolista apua päästäkseen eroon tästä käyttäytymismallistaan. 

Sanonta tarkoittaa, että ole toista kohtaan ymmärtäväinen, kuuntele hänen kantansa, anna anteeksi, käy katsomassa yksinäistä vanhusta, auta sitä joka tarvitsee apua, älä halveksi, älä pilkkaa, älä alenna. Ja noudata neuvoa myös silloin kun toinen on tehnyt pahoja asioita, kun toinen on ollut ilkeä, silloin kun toinen ei todellakaan ole noudattanut tuota neuvoa. Koska kun olisit itse samanlaisessa tilanteessa (tehnyt esimerkiksi virheen, käyttäytynyt huonosti toista kohtaan tai olisit yksinäinen vanhus tai apua tarvitseva nälkäinen koditon), niin toivoisit että sinua kohtaan ollaan ymmärtäväisiä, sinun kantasi kuunnellaan, sinulle annetaan anteeksi, sinulle annetaan uusi mahdollisuus, sinua tullaan katsomaan kun olet yksinäinen, sinua autetaan.

Vain omaa käyttäytymistäsi voit hallita, et kenenkään muun. Voit itse valita toimitko itsekkäästi vai epäitsekkäästi, toimitko ymmärtäväisesti ja rakastavasti vai jäätkö katkeruuteen ja vihaan. Mutta et voi valita tekeekö joku muu noin. Siksi sinun tulee ottaa vastuu OMASTA käytöksestäsi, ja antaa muiden ottaa vastuu omastaan, jos haluavat. Sinun omaan käytökseesi ei pitäisi vaikuttaa se, miten muut käyttäytyvät vaan se, millainen ihminen sinä haluat olla.

Jos sinä odotat ja haluat, että muut ovat ystävällisiä, reiluja, ymmärtäväisiä ja auttavaisia, niin miksi haluaisit itse olla jotain muuta? Jos et halua olla toiselle ystävällinen siksi, että hänkään ei ole ystävällinen, niin sittenhän te olette molemmat ihan yhtä epäystävällisiä eli ihan yhtä "pahoja". Niin kauan kuin edustat itsekin niitä luonteenpiirteitä, joita muissa halveksit, en näe mitään ideaa siinä muiden halveksimisessa. Samallahan halveksit itseäsi ja omaa toimintaasi, koska edustat samaa asiaa. Ja se jos joku on tyhmää, siis toimia itse tieten tahtoen tavalla jollaisesta ei pidä. Vain omaa käytöstäsi voit muuttaa, oman suhtautumisesi asioihin voit valita.

Sitä tarkoittaa, että tee muille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän.

Ihme saivartelua ja jankkaamista. Eikö ole selvää, ettei tuollaiset säännöt ja sanonnat nyt ihan kiveen veistettyjä ja kirjaimellisia ole. Idea sanonnassa on se, että jos toivot muilta hyvää kohtelua itsellesi, kannattaa myös itse kohdella hyvin heitä. Ei hyvä kohtelu toki takaa hyvää kohtelua itselle, toisin kuin huono usein takaa huonoa. Jos huomaat olevasi tekemisissä huonosti sinua kohtelevien ihmisten kanssa, on parasta jättää heidät omaan arvoonsa. Sori jos luulit että kyseessä on joku universaali luonnonlaki joka pätee aina ja kaikkialla.

Lapselle opettaisin että varmiten onnellisuuden saavuttaa olemalla hyvä muille, ja että sellaisia ihmisiä, jotka kohtelevat huonosti, ei tarvitse pitää elämässään. Ja että huono kohtelu kertoo aina enemmän antajastaan kuin saajasta.

129 tässä vielä.

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: hyöty tuon ohjeen noudattamisesta on siinä, että sitä noudattamalla sinusta tulee itsesi mielestä mukava ihminen. Sellainen ihminen, jollainen toivoisit muiden olevan. Ystävällinen, reilu, anteeksiantava, ymmärtäväinen jne. Silloin sinulla on hyvä olla itsesi kanssa, sinulla on hyvä olla juuri sellainen ihminen kuin olet, koska toimit niin kuin omaan määritelmääsi "hyvästä ihmisestä" sopii. Ja silloin sinä voit olla tyytyväinen ja onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin ajattelit tänään alkaa huolehtimaan niistä lapsista? Aamullakin täällä vain ryvit itsesäälissä monta tuntia. Mikset ottaisi eroa, ja antaisi miehelle mahdollisuutta normaaliin vaimoon, ja lapsille terveeseen äitipuoleen, joka välittäisi heistä sen verran, että keskittyisi heihin, eikä vain itseensä. Eivätkö lapsesi ansaitse hyvää äitiä?

Miksen voisi olla huonon esimerkin äiti? Mitä pahaa siinä on? Voin kuitenkin aikanaan kertoa heille hyviä esimerkkejä, miten elää. Sitten jos se heitä kiinnostaa. Koska tiedän siitä teoriassa paljonkin. Mutta käytäntö ei van mene niin.

ap

Ei kuulosta välittävän vanhemman mielipiteeltä. Lapsesi eivät siis ansaitse välittävää ja heihin keskittyvää äitipuolta, vaan heidän pitää tyytyä huonoon äitiin. Aha.

Kyllä sinä voit olla huonon esimerkin äiti, jos et parempaan pysty. Oma äitini heittäytyy marttyyriksi ja voivottelee "kuinka huonoa esimerkkiä hän on näyttänyt". Pitkään, hyvin pitkään olen häntä lohduttanut ja pedannut tietä pehmeämmäksi. Enää en viitsi. Olen irrottautumassa hänen vallastaan. Viimeksi kun näimme, ja hän kaipasi lohdutustani, en lähtenytkään vääristelemään totuutta. Sanoin suoraan, mutta ystävällisesti, että niin, niin näytit huonoa esimerkkiä. Hän näytti surulliselta, mutta se oli hänen suruaan, ei minun. En jaksa enää ottaa hänen suruaan oman nahkani alle. Minulla on nyt oma elämäni.

Joten ap, älä murehdi suotta, tulet luultavasti olemaan (näiden kirjoitusten perusteella) epäkypsä äiti lapsillesi. Lapsesi saattavat kokoe psyykkisiä ongelmia, mutta luultavasti he myös lopulta lentävät omilla siivillään, halusit tai et.

Aika hassua jos äitisi ei pääse surustaan yli kun hänellä on non hyväksyvä tytär ja jos sä pärjäät elämässä ihan ok, niin mitä hän suree, tavallaan? Mulle toi ois ohan jees, jos lapset ei tuon enempää syyttäisi. Tai siis sähän vain totesit asian, et syyttänyt. Kunpa äitisi hyväksyisi itsensä.

ap

Hän suree samaa asiaa kuin sinä, eli sitä, ettei osannut olla täydellinen. Sanoit aiemmin, että et voi hyväksyä itseäsi epätäydellisenä.

Mutta mä suren sitä siksi, että näin menetän asioita. Jos en menettäisikään (saisin seurata lasten hyvää elämää) niin en surisi enää.

ap

Et menetä asioita siksi, että olet epätäydellinen.  Suret siis turhaan. Elät kehäpäätelmässä, joka on harhainen todellisuus (ei totta): olen epätäydellinen -> menetän asioita -> suren

Todellisuudessa et menetä asioita siksi, että olet epätäydellinen.

Vierailija kirjoitti:

129 tässä vielä.

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: hyöty tuon ohjeen noudattamisesta on siinä, että sitä noudattamalla sinusta tulee itsesi mielestä mukava ihminen. Sellainen ihminen, jollainen toivoisit muiden olevan. Ystävällinen, reilu, anteeksiantava, ymmärtäväinen jne. Silloin sinulla on hyvä olla itsesi kanssa, sinulla on hyvä olla juuri sellainen ihminen kuin olet, koska toimit niin kuin omaan määritelmääsi "hyvästä ihmisestä" sopii. Ja silloin sinä voit olla tyytyväinen ja onnellinen.

Ei tuota ohjetta noudattamalla vain saa noita asioita itselleen, sehän riippuu täysin siitä noudattavatko muut sitä ohjetta vai eivät. Miksei opeteta, että tee asioita niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu hyvältä ja älä silti tee toisille mitä et haluaisi sinulle tehtävän? Että hyväksyttäisiin se että ihmisen pitää olla itsekäskin voidakseen hyvin, että hyvin vointia ei ole se, että ollaan vain muita varten?

ap

Vierailija kirjoitti:

Ihme saivartelua ja jankkaamista. Eikö ole selvää, ettei tuollaiset säännöt ja sanonnat nyt ihan kiveen veistettyjä ja kirjaimellisia ole. Idea sanonnassa on se, että jos toivot muilta hyvää kohtelua itsellesi, kannattaa myös itse kohdella hyvin heitä. Ei hyvä kohtelu toki takaa hyvää kohtelua itselle, toisin kuin huono usein takaa huonoa. Jos huomaat olevasi tekemisissä huonosti sinua kohtelevien ihmisten kanssa, on parasta jättää heidät omaan arvoonsa. Sori jos luulit että kyseessä on joku universaali luonnonlaki joka pätee aina ja kaikkialla.

Lapselle opettaisin että varmiten onnellisuuden saavuttaa olemalla hyvä muille, ja että sellaisia ihmisiä, jotka kohtelevat huonosti, ei tarvitse pitää elämässään. Ja että huono kohtelu kertoo aina enemmän antajastaan kuin saajasta.

"Jos huomaat olevasi tekemisissä huonosti sinua kohtelevien ihmisten kanssa, on parasta jättää heidät omaan arvoonsa."

No kyllä minusta äitini toiminta tuntui pahalle, mutta äiti väitti että siksi koska minä olin syypää hänen käytökseensä. En minä tiennyt kohteliko hän minua ansioni mukaan vai väärin. Hän väitti että ansioni mukaan, minusta väärin. Ei minulla ollut elämänkokemusta arvioida olenko oikeasti oikeassa vai itsekäs.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme saivartelua ja jankkaamista. Eikö ole selvää, ettei tuollaiset säännöt ja sanonnat nyt ihan kiveen veistettyjä ja kirjaimellisia ole. Idea sanonnassa on se, että jos toivot muilta hyvää kohtelua itsellesi, kannattaa myös itse kohdella hyvin heitä. Ei hyvä kohtelu toki takaa hyvää kohtelua itselle, toisin kuin huono usein takaa huonoa. Jos huomaat olevasi tekemisissä huonosti sinua kohtelevien ihmisten kanssa, on parasta jättää heidät omaan arvoonsa. Sori jos luulit että kyseessä on joku universaali luonnonlaki joka pätee aina ja kaikkialla.

Lapselle opettaisin että varmiten onnellisuuden saavuttaa olemalla hyvä muille, ja että sellaisia ihmisiä, jotka kohtelevat huonosti, ei tarvitse pitää elämässään. Ja että huono kohtelu kertoo aina enemmän antajastaan kuin saajasta.

"Jos huomaat olevasi tekemisissä huonosti sinua kohtelevien ihmisten kanssa, on parasta jättää heidät omaan arvoonsa."

No kyllä minusta äitini toiminta tuntui pahalle, mutta äiti väitti että siksi koska minä olin syypää hänen käytökseensä. En minä tiennyt kohteliko hän minua ansioni mukaan vai väärin. Hän väitti että ansioni mukaan, minusta väärin. Ei minulla ollut elämänkokemusta arvioida olenko oikeasti oikeassa vai itsekäs.

ap

Onko sinulla nyt mahdollisuus arvioida itseäsi ja menneisyyttäsi? Minusta vaikuttaa siltä, että on. Teet sitä parhaillaan meidän avustuksellamme.

Suosittelen ap sulle tällasta kirjaa: http://www.tunnelukkosi.fi/

Tuo on helppolukuinen ja selkeästi kirjoitettu. Auttoi mua ymmärtämään paremmin omia (ja muiden) haitallisia käytösmalleja sekä tulemaan toimeen niiden kanssa. Antoi apuvälineitä myös niiden muuttamiseen. Esimerkiksi minä en ole oman äitini kanssa tapellut enää tuon kirjan lukemisen jälkeen vaan tulemme oikein hyvin toimeen nykyisin, vaikka ennen tappelimme tosi paljon juuri siksi, että äiti on aika itsekäs ja kapeakatseinen. Hän oli sitä senkin jälkeen kun olin lukenut kirjan, mutta minä osasin sen jälkeen suhtautua asiaan ymmärtäväisemmin ja eri tavalla :).

Usein en self help -oppaita suosittele, mutta tämä kyllä kolahti ja sopii varmasti kenelle vaan!

Juha Mieto haluaa syödä 40 askia mämmiä pääsiäisenä. Hän tietysti tämä ohjeen mukaan tarjoaa saman määrän mämmiä muille?

Jos itse viihdyn päivät pilkillä ja puoliso viihtyy sisällä virkkaamassa ja molemmat kohtelemme toista kuten toivoivomme itseämme kohdeltavan, niin? Tämän viestiketjun ohjeen noudattaminen on tie pikaiseen eroon.

Paremman tuloksen saa, kun yrittää kohdella toista, kuten tietää hänen itsensä toivovan.

Tosin sekin vaihtelee päivästä toiseen.