Mitä hyötyä on elämänohjeesta "tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän" jos muut eivät tee minulle niin kuin haluaisin minulle tehtävän?

Vierailija kirjoitti:

Milloin ajattelit tänään alkaa huolehtimaan niistä lapsista? Aamullakin täällä vain ryvit itsesäälissä monta tuntia. Mikset ottaisi eroa, ja antaisi miehelle mahdollisuutta normaaliin vaimoon, ja lapsille terveeseen äitipuoleen, joka välittäisi heistä sen verran, että keskittyisi heihin, eikä vain itseensä. Eivätkö lapsesi ansaitse hyvää äitiä?

Miksen voisi olla huonon esimerkin äiti? Mitä pahaa siinä on? Voin kuitenkin aikanaan kertoa heille hyviä esimerkkejä, miten elää. Sitten jos se heitä kiinnostaa. Koska tiedän siitä teoriassa paljonkin. Mutta käytäntö ei van mene niin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin olisi ollut paljon kivempaa, jos äitiäni olisi voinut sanoa lapsena huonoksi esimerkiksi ja nousta hänen yläpuolelleen, eikä niin päin, että hän aina alisti minua ja piti alempanaan.

ap

Et kertonut mikset vie ylimääräisiä pyykkejäsi taloyhtiön vaatehuoneeseen. Tymää tuollainen jatkuva oma monologi, kun ei vastaa silloin kun suoraan kysytään.

Olen vastannut ja se vastaus on: en ollut sen ketjun ap. Mulla ei ole koskaan ollutkaan mitään pyykkejä, joista olisin puhunut täällä, joita tarttis viedä pois asunnosta. Noin. Olen vastannut sinulle. Ainakin jo kolmatta kertaa, jos se alkuperäinen ketju jossa siitä oli puhetta lasketaan mukaan.

ap

Olen aivan varma, että olet sama henkilö. Teillä on aivan sama kirjoitustyyli. En kysynyt mielipidettäsi siitä oletko sama henkilö, vaan kysyin mikset vie pyykkejäsi kuivaushuoneeseen?

se tyyppi oli paljon vähemmän aspergermainen kuin mä. Mä puolustin häntä jnkv siinä ketjussa, jospa kuvittelit että hän kirjoitti silloin siinä? En todellakaan ollut se tyyppi, sehän oli joku lapseton parikymppinen.

ap

Ap, ymmärrän sinua erittäin hyvin. Itsekään en soittanut tänään isälleni. Viimeksi soitin aiemmin tällä viikolla pyytääkseni apua. Hän vastasi minua pilkkaamalla: Me just tänään töissä naurettiin ihmisille, jotka... (ja hän kuvaili minua). Sitä ennen näimme tai kuulimme toisistamme elokuussa, kun kävin häntä moikkaamassa.

Vuosi sitten isänpäivänä, hän ei vastannut kyselyyni, miten isänpäivää vietettäisiin, eikä vastannut soittooni isänpäivänä. Soitti toki takaisin myöhään illalla, kun muilta kiireiltään ehti.

Tätä ennen, kun olin nuorempi, hän monet kerrat soitti vessasta, "kun ei muuten ehdi".

Suren kovasti olematonta yhteyttä välillämme. En jaksa sitä enää korjata ja olen siksi vihainen. Toivottavasti joskus opin antamaan anteeksi. Hänen seuraansa en viitsi itseäni enää tuputtaa. Lapsena juoksin (kirjaimellisesti) pitkiä matkoja ollakseen hänen kanssaan. Mihin on iskenyt nyt ainakin hetkellinen taisteluväsymys.

Ja ap:lle: Minä olen se meidän perheen musta lammas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aion olla huono esimerkki lapsilleni ja ihan rehellisesti. Koska en kykene olemaan hyvän vanhemman esimerkki. En kykene.

ap

Sitten sinä olet huono esimerkki. Lapsesi aikanaan päättävät, aikovatko olla omille lapsilleen hyviä vai huonoja esimerkkejä. 

Miten he voivat olla hyviä esimerkkejä, jos heiltä on hyvä esimerkki puuttunut?! :D

ap

Koska he voivat valita. He voivat katsoa esimerkkiä muistakin ihmisistä kuin sinusta. Vaikkapa isästään. Tai ystäviensä vanhemmista. Tai aikanaan ystävistään, joista on tullut vanhempia. Tai lukea lastenkasvatukseen liittyvää kirjallisuutta. Tai yksinkertaisesti todeta, että heillä oli niin sietämättömän itsekäs äiti, että eivät halua olla samanlaisia omille lapsilleen. He päättävät, haluavatko antaa omat kokemuksensa lapsilleen vai haluavatko välttää omia lapsiaan kokemasta samaa. Aivan kuten sinäkin voisit tehdä, jos haluaisit. Mutta ymmärrän, että olet päättänyt, että lastesi pitää kokea sama kuin sinunkin. Vaikka sellainen oli omastakin mielestäsi ihan paska lapsuus. 

Sehän olisi jo paljon, jos heidän lapsuutensa menisi niin, että ollessaan aikuisia he olisivat ikään kuin tabula rasa, johon voivat alkaa vain itse piirtää miä haluavat! Eihän siinä sitten kasvatusta ole mihinkään tarvittu.

Itse ajattelen niin, että moni asia pitää itse kokea, että siihn kykenee, lukeminen siitä ei riitä toteuttamaan niitä asioita omassa elämässään käytännössä. Eikä varsinkaan silloin, jos lapsi on jo kasvatatteu ja aivopesty johonkin, eikä ole enää tod mikään tyhjä taulu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin olisi ollut paljon kivempaa, jos äitiäni olisi voinut sanoa lapsena huonoksi esimerkiksi ja nousta hänen yläpuolelleen, eikä niin päin, että hän aina alisti minua ja piti alempanaan.

ap

Et kertonut mikset vie ylimääräisiä pyykkejäsi taloyhtiön vaatehuoneeseen. Tymää tuollainen jatkuva oma monologi, kun ei vastaa silloin kun suoraan kysytään.

Olen vastannut ja se vastaus on: en ollut sen ketjun ap. Mulla ei ole koskaan ollutkaan mitään pyykkejä, joista olisin puhunut täällä, joita tarttis viedä pois asunnosta. Noin. Olen vastannut sinulle. Ainakin jo kolmatta kertaa, jos se alkuperäinen ketju jossa siitä oli puhetta lasketaan mukaan.

ap

Olen aivan varma, että olet sama henkilö. Teillä on aivan sama kirjoitustyyli. En kysynyt mielipidettäsi siitä oletko sama henkilö, vaan kysyin mikset vie pyykkejäsi kuivaushuoneeseen?

se tyyppi oli paljon vähemmän aspergermainen kuin mä. Mä puolustin häntä jnkv siinä ketjussa, jospa kuvittelit että hän kirjoitti silloin siinä? En todellakaan ollut se tyyppi, sehän oli joku lapseton parikymppinen.

ap

Et sinä ole aspergermäinen, olet itsekäs ja paha.

Vielä haluan lisätä, että on erittäin terveellistä osoittaa olevansa epätäydellinen vanhempi. Ei tarvitse esiintyä kaikkivoipana. Ensiksi täytyy antaa itselleen anteeksi (siinähän kristityt ovat kunnostautuneet Helvetin pelossa). Lapsesikin voivat oppia antamaan itselleen anteeksi. Voit opettaa sen heille olemalla avoimesti epätäydellinen vanhempi ja olemalla nostamatta itseäsi jalustalle.

Vierailija kirjoitti:

Otsikon kysymys liittyy empatiaan. Näen ihmisen, asennoidun hänen asemaansa. Mietin miltä hänestä tuntuu ja toimin kuten haluaisin itseäni kohtaan toimittajan.

Nyt esimerkiksi miettisin lapsia. Miten he haluaisivat viettää isänpäivää. Ei varmaan niin että ovat yksin ja vailla huolenpitoa. Ehkä he tpivoisivst äidin auttavan kakun leipomisessa... Eivät varmasti toivo raivoavaa palstahullua seurakseen

Mutta sinä et silti saisi välttämättä samaa itsellesi, vaikka miten tekisit. Lapset vain kinaisivat kuka saa sekoittaa taikinaa ja juoksisivat ulos kun alkaa joku työläs vaihe.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikon kysymys liittyy empatiaan. Näen ihmisen, asennoidun hänen asemaansa. Mietin miltä hänestä tuntuu ja toimin kuten haluaisin itseäni kohtaan toimittajan.

Nyt esimerkiksi miettisin lapsia. Miten he haluaisivat viettää isänpäivää. Ei varmaan niin että ovat yksin ja vailla huolenpitoa. Ehkä he tpivoisivst äidin auttavan kakun leipomisessa... Eivät varmasti toivo raivoavaa palstahullua seurakseen

Mutta sinä et silti saisi välttämättä samaa itsellesi, vaikka miten tekisit. Lapset vain kinaisivat kuka saa sekoittaa taikinaa ja juoksisivat ulos kun alkaa joku työläs vaihe.

ap

Eikä siinä mitään, että en työläitä vaiheita itse tee ihan ookoo, vaan taas näkisi, ettei kasvatus mene perille yhtään, vaan lapset viis veisaa asioista, joita heidän haluaa oppivan.

ap

Ap:lle: Murrosiässä lapset oppivat kapinoimaan vanhempiaan vastaan. Jos olet ollut mahdollisimman avoin ja välttänyt manipulointia, lapsilla on tilaisuus rakentaa oma itsenäinen psyyke. Manipuloinnin kohteena olleelle itsenäisyys tunne-elämän asioissa on vaikeaa, koska he eivät kykene erottamaan omia ajatuksiaan manipuloijan ajatuksista. Luulen, että tämän vuoksi sinua ahdistaa: olet järjen tasolla jo ymmärtänyt, että sinua on kohdeltu huonosti, mutta tunteiden tasolla uskot, että ansaitset sen, koska siihen sinut on manipuloitu (vanhempasi olivat aina yläpuolellasi). Jonain päivänä voit itsenäistyä tuosta huonommuuden tunteesta. Sitä toivon itselleni...

Vierailija kirjoitti:

Vielä haluan lisätä, että on erittäin terveellistä osoittaa olevansa epätäydellinen vanhempi. Ei tarvitse esiintyä kaikkivoipana. Ensiksi täytyy antaa itselleen anteeksi (siinähän kristityt ovat kunnostautuneet Helvetin pelossa). Lapsesikin voivat oppia antamaan itselleen anteeksi. Voit opettaa sen heille olemalla avoimesti epätäydellinen vanhempi ja olemalla nostamatta itseäsi jalustalle.

Olisikin niin, että ois riittävän hyvä ja pystyis olemaan myös epäyäydellinen. Mutta mäen pysty hyväksymään omaa epätäydellisyyttäni, koska mun äiti oli mielestään niin esimerkillinen vanhempi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aion olla huono esimerkki lapsilleni ja ihan rehellisesti. Koska en kykene olemaan hyvän vanhemman esimerkki. En kykene.

ap

Sitten sinä olet huono esimerkki. Lapsesi aikanaan päättävät, aikovatko olla omille lapsilleen hyviä vai huonoja esimerkkejä. 

Miten he voivat olla hyviä esimerkkejä, jos heiltä on hyvä esimerkki puuttunut?! :D

ap

Koska he voivat valita. He voivat katsoa esimerkkiä muistakin ihmisistä kuin sinusta. Vaikkapa isästään. Tai ystäviensä vanhemmista. Tai aikanaan ystävistään, joista on tullut vanhempia. Tai lukea lastenkasvatukseen liittyvää kirjallisuutta. Tai yksinkertaisesti todeta, että heillä oli niin sietämättömän itsekäs äiti, että eivät halua olla samanlaisia omille lapsilleen. He päättävät, haluavatko antaa omat kokemuksensa lapsilleen vai haluavatko välttää omia lapsiaan kokemasta samaa. Aivan kuten sinäkin voisit tehdä, jos haluaisit. Mutta ymmärrän, että olet päättänyt, että lastesi pitää kokea sama kuin sinunkin. Vaikka sellainen oli omastakin mielestäsi ihan paska lapsuus. 

Sehän olisi jo paljon, jos heidän lapsuutensa menisi niin, että ollessaan aikuisia he olisivat ikään kuin tabula rasa, johon voivat alkaa vain itse piirtää miä haluavat! Eihän siinä sitten kasvatusta ole mihinkään tarvittu.

Itse ajattelen niin, että moni asia pitää itse kokea, että siihn kykenee, lukeminen siitä ei riitä toteuttamaan niitä asioita omassa elämässään käytännössä. Eikä varsinkaan silloin, jos lapsi on jo kasvatatteu ja aivopesty johonkin, eikä ole enää tod mikään tyhjä taulu.

ap

Kysyit tuolla aiemmin, mitä pahaa siinä on, että haluat olla lapsillesi huono esimerkki. Paha on juuri siinä, että lapsillasi on suurempi riski toimia kuten sinäkin toimit nyt ja heidän pitää muita enemmän ponnistella voidakseen olla hyviä vanhempia. On tutkittu, että isättöminä kasvaneet pojat joutuvat iseiksi tultuaan etsimään hyvän isän mallin jostain muualta. On myös tutkittu, että huonoista käyttäytymismalleista poisoppiminen on hankalaa. Esimerkiksi tupakoitsija, joka on tottunut aamulla ensimmäisenä ottamaan kupin kahvia ja menemään kahvin kanssa parvekkeelle tupakalle, joutuu usein tupakanpolton lopetettuuaan - ainakin aluksi - luopumaan myös aamukahvistaan. Koska hän liittää aamukahvin ja tupakan niin vahvasti yhteen, ettei toista voi olla ilman toista. Aamukahvin ja aamutupakan sijasta hän valitseekin smoothien telkkarin ääressä aamun uutisia katsellen. Kahvi, tupakka ja parveke on jätetty menneisyyteen. 

Mua myös tavallaan pelottaa jos lapseni olisivat aikuisuuden kynnyksellä kykenviä etsimään itsensä. En halua tietää siitä mitään. En ole itse sitä saanut. Se on väärin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aion olla huono esimerkki lapsilleni ja ihan rehellisesti. Koska en kykene olemaan hyvän vanhemman esimerkki. En kykene.

ap

Sitten sinä olet huono esimerkki. Lapsesi aikanaan päättävät, aikovatko olla omille lapsilleen hyviä vai huonoja esimerkkejä. 

Miten he voivat olla hyviä esimerkkejä, jos heiltä on hyvä esimerkki puuttunut?! :D

ap

Koska he voivat valita. He voivat katsoa esimerkkiä muistakin ihmisistä kuin sinusta. Vaikkapa isästään. Tai ystäviensä vanhemmista. Tai aikanaan ystävistään, joista on tullut vanhempia. Tai lukea lastenkasvatukseen liittyvää kirjallisuutta. Tai yksinkertaisesti todeta, että heillä oli niin sietämättömän itsekäs äiti, että eivät halua olla samanlaisia omille lapsilleen. He päättävät, haluavatko antaa omat kokemuksensa lapsilleen vai haluavatko välttää omia lapsiaan kokemasta samaa. Aivan kuten sinäkin voisit tehdä, jos haluaisit. Mutta ymmärrän, että olet päättänyt, että lastesi pitää kokea sama kuin sinunkin. Vaikka sellainen oli omastakin mielestäsi ihan paska lapsuus. 

Sehän olisi jo paljon, jos heidän lapsuutensa menisi niin, että ollessaan aikuisia he olisivat ikään kuin tabula rasa, johon voivat alkaa vain itse piirtää miä haluavat! Eihän siinä sitten kasvatusta ole mihinkään tarvittu.

Itse ajattelen niin, että moni asia pitää itse kokea, että siihn kykenee, lukeminen siitä ei riitä toteuttamaan niitä asioita omassa elämässään käytännössä. Eikä varsinkaan silloin, jos lapsi on jo kasvatatteu ja aivopesty johonkin, eikä ole enää tod mikään tyhjä taulu.

ap

Kysyit tuolla aiemmin, mitä pahaa siinä on, että haluat olla lapsillesi huono esimerkki. Paha on juuri siinä, että lapsillasi on suurempi riski toimia kuten sinäkin toimit nyt ja heidän pitää muita enemmän ponnistella voidakseen olla hyviä vanhempia. On tutkittu, että isättöminä kasvaneet pojat joutuvat iseiksi tultuaan etsimään hyvän isän mallin jostain muualta. On myös tutkittu, että huonoista käyttäytymismalleista poisoppiminen on hankalaa. Esimerkiksi tupakoitsija, joka on tottunut aamulla ensimmäisenä ottamaan kupin kahvia ja menemään kahvin kanssa parvekkeelle tupakalle, joutuu usein tupakanpolton lopetettuuaan - ainakin aluksi - luopumaan myös aamukahvistaan. Koska hän liittää aamukahvin ja tupakan niin vahvasti yhteen, ettei toista voi olla ilman toista. Aamukahvin ja aamutupakan sijasta hän valitseekin smoothien telkkarin ääressä aamun uutisia katsellen. Kahvi, tupakka ja parveke on jätetty menneisyyteen. 

No mullahan niitä äitini antamia huonoja käytösmalleja on roppakaupalla. Jos vaikuttaa siltä, että olen kasvanut vapaana saaden itse valita tunteeni tai miten suhtaudun asioihin niin en todellakaan ole.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikon kysymys liittyy empatiaan. Näen ihmisen, asennoidun hänen asemaansa. Mietin miltä hänestä tuntuu ja toimin kuten haluaisin itseäni kohtaan toimittajan.

Nyt esimerkiksi miettisin lapsia. Miten he haluaisivat viettää isänpäivää. Ei varmaan niin että ovat yksin ja vailla huolenpitoa. Ehkä he tpivoisivst äidin auttavan kakun leipomisessa... Eivät varmasti toivo raivoavaa palstahullua seurakseen

Mutta sinä et silti saisi välttämättä samaa itsellesi, vaikka miten tekisit. Lapset vain kinaisivat kuka saa sekoittaa taikinaa ja juoksisivat ulos kun alkaa joku työläs vaihe.

ap

Eikä siinä mitään, että en työläitä vaiheita itse tee ihan ookoo, vaan taas näkisi, ettei kasvatus mene perille yhtään, vaan lapset viis veisaa asioista, joita heidän haluaa oppivan.

ap

Se on silloin sen aikuisen vastuulla. Kuten koko hyvän ilmapiirin luominen. Minä en hae itselleni mitään mutta saan itsekin siitä toisten ilosta iloa.

Aikuisen vastuu

Ap, ymmärrän, että oma epätäydellisyys vanhempana pelottaa. Niin se pelottaa minuakin, etten vielä tiedä, haluanko lapsia ollenkaan.

Kasvatuksen tärkeimpänä ohjenuorana pidetään kasvatusfilosofiassa vuorovaikutukseen sitoutumista. Se on teko, johon voi kiinnittyä, vaikka ei siltä tuntuisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aion olla huono esimerkki lapsilleni ja ihan rehellisesti. Koska en kykene olemaan hyvän vanhemman esimerkki. En kykene.

ap

Sitten sinä olet huono esimerkki. Lapsesi aikanaan päättävät, aikovatko olla omille lapsilleen hyviä vai huonoja esimerkkejä. 

Miten he voivat olla hyviä esimerkkejä, jos heiltä on hyvä esimerkki puuttunut?! :D

ap

Koska he voivat valita. He voivat katsoa esimerkkiä muistakin ihmisistä kuin sinusta. Vaikkapa isästään. Tai ystäviensä vanhemmista. Tai aikanaan ystävistään, joista on tullut vanhempia. Tai lukea lastenkasvatukseen liittyvää kirjallisuutta. Tai yksinkertaisesti todeta, että heillä oli niin sietämättömän itsekäs äiti, että eivät halua olla samanlaisia omille lapsilleen. He päättävät, haluavatko antaa omat kokemuksensa lapsilleen vai haluavatko välttää omia lapsiaan kokemasta samaa. Aivan kuten sinäkin voisit tehdä, jos haluaisit. Mutta ymmärrän, että olet päättänyt, että lastesi pitää kokea sama kuin sinunkin. Vaikka sellainen oli omastakin mielestäsi ihan paska lapsuus. 

Sehän olisi jo paljon, jos heidän lapsuutensa menisi niin, että ollessaan aikuisia he olisivat ikään kuin tabula rasa, johon voivat alkaa vain itse piirtää miä haluavat! Eihän siinä sitten kasvatusta ole mihinkään tarvittu.

Itse ajattelen niin, että moni asia pitää itse kokea, että siihn kykenee, lukeminen siitä ei riitä toteuttamaan niitä asioita omassa elämässään käytännössä. Eikä varsinkaan silloin, jos lapsi on jo kasvatatteu ja aivopesty johonkin, eikä ole enää tod mikään tyhjä taulu.

ap

Kysyit tuolla aiemmin, mitä pahaa siinä on, että haluat olla lapsillesi huono esimerkki. Paha on juuri siinä, että lapsillasi on suurempi riski toimia kuten sinäkin toimit nyt ja heidän pitää muita enemmän ponnistella voidakseen olla hyviä vanhempia. On tutkittu, että isättöminä kasvaneet pojat joutuvat iseiksi tultuaan etsimään hyvän isän mallin jostain muualta. On myös tutkittu, että huonoista käyttäytymismalleista poisoppiminen on hankalaa. Esimerkiksi tupakoitsija, joka on tottunut aamulla ensimmäisenä ottamaan kupin kahvia ja menemään kahvin kanssa parvekkeelle tupakalle, joutuu usein tupakanpolton lopetettuuaan - ainakin aluksi - luopumaan myös aamukahvistaan. Koska hän liittää aamukahvin ja tupakan niin vahvasti yhteen, ettei toista voi olla ilman toista. Aamukahvin ja aamutupakan sijasta hän valitseekin smoothien telkkarin ääressä aamun uutisia katsellen. Kahvi, tupakka ja parveke on jätetty menneisyyteen. 

Minullehan vanhemmuus on pelkkää ponnistelua, jos haluaisin oikeasti olla hyvä vanhempi, enkä sellainn kuin minulle ollaan oltu. Minulla oli väsynyt, huutava, tunteeton yh-äiti mallina. Ei aikuisten parisuhdetta, ei mitään. Isä, joka leikki kanssani, ei ollut vastuullinen ja vastuussa.

ap

Tämä jauhaja on 45 v. Äiti. Aikuinen. Ja kadehtii lapsiaan. Vihaa kaikkia. Kokee itsensä edelleen ensisijaiseksi. Lapseksi. Kokee oikeudekseen olla paha ja ilkeä

Persoonallisuushäiriö on kuin koulukirjasta

Vierailija kirjoitti:

Mua myös tavallaan pelottaa jos lapseni olisivat aikuisuuden kynnyksellä kykenviä etsimään itsensä. En halua tietää siitä mitään. En ole itse sitä saanut. Se on väärin.

ap

Vaikutat loogiselta ihmiseltä, mutta miten se logiikka tässä toteutuu?

Vierailija kirjoitti:

Ap, ymmärrän, että oma epätäydellisyys vanhempana pelottaa. Niin se pelottaa minuakin, etten vielä tiedä, haluanko lapsia ollenkaan.

Kasvatuksen tärkeimpänä ohjenuorana pidetään kasvatusfilosofiassa vuorovaikutukseen sitoutumista. Se on teko, johon voi kiinnittyä, vaikka ei siltä tuntuisikaan.

Mulla isä sitoutui vuorovaikutuksella, mutta siinä oli se haittapuoli, että äitini haukkui minulle isääni tunteman kiintymyksen siten, että sanoi minun olevan kiintynyt paskiaiseen. Kelvottomaan ihmiseen. Ehkä uskon olevani sellainen itsekin, olen tullut isääni ja suhde lapsiin olisi sitten siltä pohjalta syntyvä. Äiti paheksui sen. Vaikka kateuttaan, takuulla, niin uskoin silti sen isästä. Että huono ihminen ja malli mulle kiinnittyä. Ja mä pidin isästä, pidin siis huonona ihmisenä huonosta ihmisestä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aion olla huono esimerkki lapsilleni ja ihan rehellisesti. Koska en kykene olemaan hyvän vanhemman esimerkki. En kykene.

ap

Sitten sinä olet huono esimerkki. Lapsesi aikanaan päättävät, aikovatko olla omille lapsilleen hyviä vai huonoja esimerkkejä. 

Miten he voivat olla hyviä esimerkkejä, jos heiltä on hyvä esimerkki puuttunut?! :D

ap

Koska he voivat valita. He voivat katsoa esimerkkiä muistakin ihmisistä kuin sinusta. Vaikkapa isästään. Tai ystäviensä vanhemmista. Tai aikanaan ystävistään, joista on tullut vanhempia. Tai lukea lastenkasvatukseen liittyvää kirjallisuutta. Tai yksinkertaisesti todeta, että heillä oli niin sietämättömän itsekäs äiti, että eivät halua olla samanlaisia omille lapsilleen. He päättävät, haluavatko antaa omat kokemuksensa lapsilleen vai haluavatko välttää omia lapsiaan kokemasta samaa. Aivan kuten sinäkin voisit tehdä, jos haluaisit. Mutta ymmärrän, että olet päättänyt, että lastesi pitää kokea sama kuin sinunkin. Vaikka sellainen oli omastakin mielestäsi ihan paska lapsuus. 

Sehän olisi jo paljon, jos heidän lapsuutensa menisi niin, että ollessaan aikuisia he olisivat ikään kuin tabula rasa, johon voivat alkaa vain itse piirtää miä haluavat! Eihän siinä sitten kasvatusta ole mihinkään tarvittu.

Itse ajattelen niin, että moni asia pitää itse kokea, että siihn kykenee, lukeminen siitä ei riitä toteuttamaan niitä asioita omassa elämässään käytännössä. Eikä varsinkaan silloin, jos lapsi on jo kasvatatteu ja aivopesty johonkin, eikä ole enää tod mikään tyhjä taulu.

ap

Kysyit tuolla aiemmin, mitä pahaa siinä on, että haluat olla lapsillesi huono esimerkki. Paha on juuri siinä, että lapsillasi on suurempi riski toimia kuten sinäkin toimit nyt ja heidän pitää muita enemmän ponnistella voidakseen olla hyviä vanhempia. On tutkittu, että isättöminä kasvaneet pojat joutuvat iseiksi tultuaan etsimään hyvän isän mallin jostain muualta. On myös tutkittu, että huonoista käyttäytymismalleista poisoppiminen on hankalaa. Esimerkiksi tupakoitsija, joka on tottunut aamulla ensimmäisenä ottamaan kupin kahvia ja menemään kahvin kanssa parvekkeelle tupakalle, joutuu usein tupakanpolton lopetettuuaan - ainakin aluksi - luopumaan myös aamukahvistaan. Koska hän liittää aamukahvin ja tupakan niin vahvasti yhteen, ettei toista voi olla ilman toista. Aamukahvin ja aamutupakan sijasta hän valitseekin smoothien telkkarin ääressä aamun uutisia katsellen. Kahvi, tupakka ja parveke on jätetty menneisyyteen. 

No mullahan niitä äitini antamia huonoja käytösmalleja on roppakaupalla. Jos vaikuttaa siltä, että olen kasvanut vapaana saaden itse valita tunteeni tai miten suhtaudun asioihin niin en todellakaan ole.

ap

Juuri siksi sinun pitäisi opetella pääsemään irti huonoista käytösmaleista. Ei se helppoa ole, vaatii ponnisteluja. Mutta sulta puuttuu halu edes yrittää, koska on paljon helpompaa syyttää äitiä kuin tehdä asioille jotain. Hyvin suurella osalla ihmisistä on elämänsä aikana ainakin joitain huonoja käytösmalleja. Itselläni on ollut useitakin. Mutta mun on pitänyt kysyä itseltäni, haluanko todellakin toimia niin. Haluanko olla tupakoitsija? Haluanko olla ylipainoinen? Haluanko olla se, jonka yli työpaikalla muut kävelevät? Haluanko olla se, jolla taas jälleen kerran tili on tyhjänä ennen palkkapäivää, vaikka palkkani on ihan riittävä hyvään elämiseen? Näitä kysymyksiä on ollut elämäni aikana vaikka kuinka paljon ja jokaiseen olen itselleni vastannut: ei, en halua. Kukaan muu ei kuitenkaan voi käyttäytymismallejani muuttaa kuin minä itse. Joten olen joutunut selvittämään, miten pääsisin näistä huonoista käyttäytymismalleistani eroon. Ja sen jälkeen olen ryhtynyt toimimaan uudella tavalla ja vähitellen päässyt eroon huonoista käyttäytymismalleistani. Ei se sormia napsauttamalla tapahdu eikä yhdessä yössä, vaan vaatii itsekuria ja kärsivällisyyttä.