Lue keskustelun säännöt.
Olenko syystä katkera, vai pitäisikö hyväskyä että mun osa oli tämä :
12.11.2016 |
Menin naimisiin miehen kanssa, jolla jo seurusteluaikoina alkoholi oli tärkeää. Ja vaikka meille lapsiakin tuli, niin avioliitossa oli meillä myös kolmas osapuoli: alkoholi. Se meni kaiken edelle, mitkään lupaukset tai sopimukset minulle tai lapsille ei pitäneet kun alkoholi määräsi että mitä meillä tehdään. Eli vapaat ja lomat oltiin kännissä.
Vuosia roikuin mukana, uhkasin, saarnasin, kannoin buranaa ja treoa apteekista. Hoidin huushollin, lapset ja yritin kannatella talouttamme vedenpinnan yläpuolella - nippa nappa-
Toistakymmentä vuotta kestäneen riitelyn jälkeen luovutin ja jätin herran sitä jumalaansa palvomaan, joka niin tärkeä oli.
Nyt on vuosia mennyt ja mies onkin raitistunut. Minnesotahoidot käyty läpi, kaikki lasten kanssa puhuttu, täydellisesti viinankirous mielestä siivottu. Hän raitis, hoikka, hyvässä kunnossa.
Perusti yrityksen joka menestyy hyvin ja mikäs sitä on pyörittäessä kun ei tarvi herätä muisti pois krapulassa autotallista omasta autosta, jota ei muista edes ajaneensa talliin ed. yönä. Joo.
Että nyt kun se on menossa uusiin naimisiin, freesin näköisenä uuden vaimonsa kanssa, niin tulee mieleen kyllä monenlaista.
Että oliko tosissaan tarkoitus ja oikeudenmukaista, että minulta meni toistakymmentä vuotta pelkästään jatkuvassa stressitilassa, sekä välillä enemmän tai sitten vähän vähemmän epätoivoisena. Tai ihan raivotilassa.
Ja että siitä palkaksi jäi pieni talous ja lasten toimittaminen maailmalle. Eikä senkään jälkeen talouteni kukoista, matalapalkkaisella alalla kun olen.
Lisäksi alan vanheta ja kropassa on kremppaa ja vaivaa.
Että eikö tosiaan mulle kuuluisi jokin kiitos tai kipuraha siitä, mitä kivirekeä minä vedin perässäni?
Eihän mulle mitään virallisesti kuulu, enkä mä mitään saa.
Mutta kyllä tulee mieleen, pakko myöntää. Olen kateellinen ja sitten katkera. (En katkera koko elämästäni, mutta tästä osasta kyllä.)
Kommentit (84)
Tässä ollaan ihan palstalaisten peruskysymyksen äärellä. Jokainen päivä sinä teet päätöksen, että lähdetkö vai jatkatko sitä huonoa parisuhdetta. Lähtemättäjättäminenkin on päätös. Sinä itse tein vuosien ajan joka kertaa eli yhteensä tuhansia kertoja sen päätöksen, että jäit. Lopputulos on tässä. Ymmärrän, että vituttaa, mutta et oikein voi syyttää kuin itseäsi siitä, että perustit perheen alkoholistin kanssa ja jatkoit elämää alkoholistin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että sinulle kuuluisi miehen rahat? Etkö tarpeeksi paljon saanut alkoholistilta loisittua ja nyt kun mies sai enemmän rahaa, niin sinulle pitäisi maksaa suurempia lunnaita? Miksi ette ansaitse itse niitä rahoja? Perustakaa itse se yritys ja tienatkaa omat rahanne.
Näähän nyt on tätä palstaidiotismia, mutta pakko on kysyä, mitä alkoholistilta saa "loisittua"? Pullopantteja?
Tunnen montakin alkoholistilla loisivaa. Kaikki alkoholistit eivät asu sillan alla, osa käy työssä ja vieläpä ihan hyväpalkkaisessa. Ryyppäävät sitten kaiken vapaa-ajan ja vähän töissäkin.
Joo varmasti on ollut ap rasittava olento myös, alkoholistin auttajassa tahtoo olla sellaista omien ongelmien hoitamista pyhimysroolin kautta, että vaikea sitä on muiden ymmärtää. Mutta silti, kyllähän meillä voisi olla sellainenkin oikeusnäkemys, jossa esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa määrättäisiin tämä raitistunut maksamaan toiselle itsessään pieni mutta symbolisesti tärkeä summa, jolla osoitettaisiin molemmille, että kiitollisuudenvelkaa on ja sitä pitää kunnioittaa. Tämä auttaisi alkoholistiakin ottamaan tosissaan vastuun asioista, ja vapauttaisi sen auttajan suurimmasta katkeruudesta.
Tai sitten kävisi päinvastoin. Itsekeskeinen raitistuja nurisisi joka tapauksessa vaikka hänet määrättäisiin antamaan eksälle satanen, ja auttaja vajoaisi katkeruudesta murhanhimoon. Että kaipa se maito on maassa, siivottiin sitä miten hyvänsä.
Vaikea tilanne. Suosittelisin lähinnä, että vedät tilanteen överiksi ja vietät kiukkujuhlaa joka perjantai vuoden ajan itseksesi, ja vellot ne nousevat vanhat kiukut läpi. Mietit sitten jatkoa, että miltä nyt tuntuu.
Keskity omaan elämääs ja rakenna sitä äläkä kadehdi,se on hyödytöntä ja vie vaan energiaasi. Jokainen on loppujen lopuksi itse vastuussa omasta onnestaan. Ota elämäsi omiin käsiisi ja tee siitä sellainen,jossa viihdyt.
Ei sillä pitäisi olla merkitystä, raitistuiko mies eron jälkeen vai päätyikö hautaan, teidän suhteenne oli ohi. Toisaalta ymmärrän sen hyvin, että silloin kun mies oli sinun elämässäsi, niin sait vain ne hirveimmät puolet ja nyt voisi saada hyvätkin. Yritä olla onnellinen siitä, että lapsilla on nyt hyvä isä ja jos yritys menestyy, niin siitä pitäisi olla heillekin apua. Unohda asia ja katse eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä otin kiusaajilta turpaan koko peruskouluajan. Lukiossakin jokapäiväistä nälvimistä. Aina kuuntelin enkä koskaan kostanut tai mitään. Luulisi että joku nainen kiinnostuisi, koska olen kohdellut ihmisiä kaikesta huolimatta hyvin enkä alentunut jonkun viidakkoheimon tasolle. Mutta ei. Mä makaan kotona mielenterveysongelmissa enkä uskalla tavata ihmisiä ja monella pahimmista kiusaajista näyttää facen perusteella menevän kovaa ja kauniita tyttöystäviä vaikka kuinka monella. Menikö vittu oikein? No eihän se koskaan mene. Pakko se on vaan yrittää katkeruudesta päästä.
Valitettavasti joudun sanomaan niinkin karusti, että itse valitsit miehen.
Jos hänelle oli alkoholi tärkeintä jo seurustelusta alkaen, niin ei kai yllätyksenä tule se ettei se tärkeysjärjestys siitä kovin helpolla muutu.
Moni syyttää tilanteesta valtiota, kohtaloa yms. mutta jos pysähtyisi miettimään, niin nykyhetkihän on valintojemme seurausta.
Mikset sinä ap nyt sitten katkeruuden sijaan valitsisi tehdä jotain, joka parantaisi elämääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä pitäisi olla merkitystä, raitistuiko mies eron jälkeen vai päätyikö hautaan, teidän suhteenne oli ohi.
Kuka helvetti ajattelee, että on ihan sama päätyykö toinen hautaan?
Olen pahoillani.
Hyvin todennäköisesti mies alkaa juoda uudestaan.
Alkoholistin paraneminen on ikävä kyllä erittäin epätodennäköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan ajatella näinkin että harva raitistuu, vääryydestä harvoin saa korvausta, ihmisessä itsessään on mekanismi että hän ajattelee elämässä saavansa hyvitystä jotenkin, usein näinkin käy.
Mies oli vain yksi osa-alue, taatusti sinulla oli jo silloinkin paljon myönteistä kun jaksat analysoida.
Vierailija kirjoitti:
Mies tuskin olisi raitistunut ilman eroa, joten älä turhaan ole katkera. Katso eteenpäin ja keskity omaan kivaan elämääsi.
Ero oli varmaan lopulta herätys ja ponnahduslauta miehelle. Olitteko riitaisia ja välit poikki, ettei teidän uudelleen avioituminen toteutunut.
Sykkäsikö teillä pohjimmiltaan hyvin?
Katkeruus ei tee sinulle mitään positiivista vaan päinvastoin. Katkera ja kyyninen ihminen on raskasta seuraa.
Kaikella on aikansa.
Työstettyäsi sen mitä tuo suhde sinulle toi, sinun on aika katsoa eteenpäin ja nauttia omasta elämästäsi.
Opettele kiitollisuutta. Mieti joka päivä kolme asiaa, joista olet kiitollinen. Siitä se lähtee.
Tsemppiä ja pää pystyyn :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani.
Hyvin todennäköisesti mies alkaa juoda uudestaan.
Alkoholistin paraneminen on ikävä kyllä erittäin epätodennäköistä.
Joku oikein suurikin asiantuntija paikalla? Näitä raitistuneita juoppojahan on julkisuudessakin vaikka kuinka.
Eli et osaa olla iloinen miehen puolesta, vaikka hän sai elämänsä takaisin? Herää vain kysymys, että mikä rooli parisuhteellanne oli siinä, että mies ryyppäsi? Onko sattumaa että raitistui erottuanne? Moni juoppo on läheisriippuvainen, joka antaa läheisten kohdella itseään paskasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei. Huonosta parinvalinnasta ei saa mitään kipurahoja. Kenen kuvittelisit niitä sinulle maksavan, yhteiskunnanko?
Elämä ei ole reilua ja suurimmat kusipäät ovat aina onnekkaimpia. Mikään mahti maailmassa ei tule ikinä oikaisemaan kokemaasi epäoikeudenmukaisuutta. Ainut toimintamalli on keskittyä vain omaan elämään ja unohtaa kusipäät sekä viisastua sen verran että ei enää jatkossa suostu olemaan muiden hyväksikäyttämä.
Luterilainen 'kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat'-malli on huonoin mahdollinen toimintaohje.
Vierailija kirjoitti:
Miten se mieskn voi katsoa itseään peiliin oltuaan sika aloittajalle jos ei nyt vuorostaan auta aloittajaa?
Miten miehen pitäisi auttaa ex-vaimoaan hänen kremppaavan ruumiinsa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on mennyttä elämää, keskity itse hankkimaan omat rahat ja oma elämä.
Eihän tässä siitä ole kyse vaan siitä, että tuollaiset siat ottavat kaiken avun vastaan alkoholisteina mutta kun oma elämä paranee, niin missä on kiitos heidän vierellään pysyneelle silloin kun he rasittivat tätä enemmän kuin laki sallii? MIssä? Tappaa pitäis tuollainen raitistuja.
0/5 - aivan liian yliampuva yksisilmäisyydessään
Kirjoita tuntojasi päiväkirjaan ja työstä paha olo pois sisimmästäsi.
Harrasta liikuntaa. Haukkaa raitista ilmaa, tarvitset happea.
Ei voi tietää millaisia taakkoja itse kukin kantaa, satsaa myönteisyyteen. Jätä katkeruus taaksesi.
Ilo ja kiitollisuus on paljon parempi seuralainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä pitäisi olla merkitystä, raitistuiko mies eron jälkeen vai päätyikö hautaan, teidän suhteenne oli ohi.
Kuka helvetti ajattelee, että on ihan sama päätyykö toinen hautaan?
Sellainen, joka on elänyt alkoholistin kanssa.
Ero tosiaan taisi olla se potku jonka mies tarvitsi raitistuakseen, ja teki lopun myös ap:n ja lapsien kärsimyksestä. Jälkiviisaus ei auta enää. Voisit ap hakeutua johonkin alkkisten läheisten tukiryhmään tms, pääsisit käsittelemään kaiken sen paskan. Katkeruus on tosi yleinen ja luonnollinen reaktio vaikeassa ihmissuhteessa eläneelle ja voi jäytää pitkään vaikka tilanne on jo ohi.
Voimia ap!
Mies tuskin olisi raitistunut ilman eroa, joten älä turhaan ole katkera. Katso eteenpäin ja keskity omaan kivaan elämääsi.