Lue keskustelun säännöt.
Paniikkihäiriö(kö)?
12.11.2016 |
ei! Olen kärsinyt nyt noin vuoden verran epätodellisesta olotilasta, paniikinomaisesta tilasta. Pohdin jatkuvasti omaa tilaani, ahdistukseen asti. Ärsyynnyn helposti, sosiaaliset tilanteet kauhistuttavat, kaupan kassajonossa iskee paniikki. Työterveyslääkärissä käyty, verikokeet normaalit (kolesteroli hieman koholla, kilpirauhasarvot ok), välillä ulosmenokin tuntuu ylivoimaiselta. Lenkille ei voi lähte (jos paniikki iskee, kotiin on äkkiä päästävä). Kauppareissulla pohdin miten pääsee nopeasti pois jos "kohtaus" iskee, autossa rauhoitun. Taustaa:läheisen ihmisen poismeno noin vuosi sitten, mielestäni olen käsitellyt asian mutta voiko mieli tehdä edelleen töitä tragediasta johtuen ja tehdä nämä oireet? Tuntuu epätoivoiselta, en enää tiedä onko fyysistä vai henkistä...
Kommentit (5)
Kuvaile paniikkiasi. Millainen olo sinulla silloin on? Mitä tapahtuu kehossasi? Millaisia ajatuksia tilanne herättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse diagnosoinut paniikkihäiriön. Traumaattisesta tapahtumasta yli vuosi. Edelleen päivittäin mielessä. Kun tämä asia tulee mieleen sydän alkaa hakkaamaan voimakkaasti ja nopeammin, kämmenet ja jalkapohjat hikoavat, huimaa hieman. Tulee epätodellinen olo. Kestää hetken aikaa se pahin ja sitten alkaa helpottamaan. Pystyn toiminaan "kohtauksen" aikana jotenkin, esim syömään loppuun ruokani, mutta kivalta se ei tunnu. Yleensä yritän jatkaa mahdollisimman normaalisti puuhiani.
Useimmiten tämä tapahtuu kun traumaattinen asia tosiaan tulee mieleen, joskus kaupassa lievempänä ja silloin vain huimaa ja jotenkin outo epätodellinen olo. Menee heti ohi kun lähden kaupasta.
Tai vaihtoehtoisesti olen vain klassisella tavalla hullu.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse diagnosoinut paniikkihäiriön. Traumaattisesta tapahtumasta yli vuosi. Edelleen päivittäin mielessä. Kun tämä asia tulee mieleen sydän alkaa hakkaamaan voimakkaasti ja nopeammin, kämmenet ja jalkapohjat hikoavat, huimaa hieman. Tulee epätodellinen olo. Kestää hetken aikaa se pahin ja sitten alkaa helpottamaan. Pystyn toiminaan "kohtauksen" aikana jotenkin, esim syömään loppuun ruokani, mutta kivalta se ei tunnu. Yleensä yritän jatkaa mahdollisimman normaalisti puuhiani.
Useimmiten tämä tapahtuu kun traumaattinen asia tosiaan tulee mieleen, joskus kaupassa lievempänä ja silloin vain huimaa ja jotenkin outo epätodellinen olo. Menee heti ohi kun lähden kaupasta.
Tai vaihtoehtoisesti olen vain klassisella tavalla hullu.
En siis ole ap.
En jaksa paniikkihäiriöisiä. Mikään ei ole ikävystyttävämpää kuin ilmanaikuisen huohottaminen ja hinkuminen.
Up