Mitä järkeä on "valita" sektio?

Oletteko huomanneet, että sektiosynnyttäjiä ei yleensä piirun vertaa kiinnosta miten toiset synnyttävät. Kunhan toivovat itselleen mahdollisuutta vaikuttaa ja valita, eli ennaltaehkäistä pelkäämiään vaurioita. Tiedostavat kyllä sektion riskit, mutta siitä huolimatta arvottavat omalla kohdallaan tai vauvan kohdalla alatiesynnytyksen riskit pahemmiksi. Mitä sitä on kukaan haukkumaan tai arvostelemaan mikä toisen mielestä on pelottava vaihtoehto ja mikä ei. Eivät pääosin hauku "normisynnyttäjiä" heidän valinnoistaan, kunhan eivät vain itse halua ryhtyä samaan puuhaan ja ottaa niitä riskejä esim. hallitsemattomista repeämisistä, pidtyskyvyttömyydestä, vauvan vaurioista jne. Kuitenkaan eivät hauku tai ivaa nitä, jotka haluavat alatiesynnytyksellä mennä.

Sen sijaan lukemattomille alatiesynnyttäjille tuntuu monelle olevan aivan ylitsepääsemätön ongelma, että joku toinen ei halua niin synnyttää ja toivookin sektiota. Ollaan heti ivaamassa, solvaamassa, osoittelemassa tilastoista sitä ja tätä, haukutaan ettei sektio ole edes synnyttämistä ja minä se vasta kunnon äiti olen kun olen uhrautunut ilman kivunlievitystä pusertamaan joukkueellisen lapsia. Mitä se teitä edes liikuttaa miten joku toinen synnyttää tai mitä riskejä toisen synnytykseen liittyy? Keskittykää siihen omaan synnytyskuplaanne ja unelmaanne, mutta älkää tuputtako sitä toisille. Eihän se teiltä ja teidän synnytyksestä ole mitenkään pois jos joku muu valitsee toisin. Hieman suvaitsevaisuutta, vaikka kuinka olisitte ylpeitä suorituksistanne.

Turha rutista kustannuksistakaan. Jos Suomessa saisi valita synnytyksen esim. yksityisellä, moni sektioäiti varmasti sille tielle lähtisi ja ihan omien vakuutusten turvin. Suomessa hoidetaan niin paljon ties mitä yhteiskunnan piikkiin väriterapiasta ja tupakoivien keuhko-ongelmista lähtien, että naisten ja tulevien veronmaksajien hoitaminen sektiolla ei ole kuin pisara siinä meressä. Itse asiassa on mielestäni varsin kohtuullista, että kun joku kerran uutta sukupolvea synnyttää ja vaihtoehtoista toimitustapaa ei ole, on edes jokin vaikutusmahdollisuus omaan hoitoon ja siihen mitä omalle keholle tehdään. Kyllä muissakin hoitotilanteissa potilas saa viime kädessä päättää ja ainakin häntä kuunnellaan ennen kuin hoitosuunnitelma lyödään lukkoon. On aika vanhanaikaista, että nainen vain määrätään poikimaan tietyllä yhteiskunnan sanelemalla tavalla kun kerran hyviä vaihtoehtojakin on tarjolla. Jos miehet synnyttäisivät, tätäkään keskustelua ei käytäisi. Heille olisi herttaisen yhdentekevää miten toisten lapset on maailmaan tulleet, kunhan ovat hengissä ja hyvin hoidettuja.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä sektio ei edes ole mikään oikea synnytys.. Siinä ei tarvitse itse tehdä mitään muuta kuin maata tunnottomana kun vauva leikataan ulos. Synnyttämiseksi voidaan minusta sanoa vain jos sen tekee alateitse.

No tämä ei ole mielipideasia, kummatkin tavat ovat synnytystapoja, sektio ja alatiesynnytys. 

Miksi jotkut haluaa tuota muuten hokea? Häiritseekö asia jotenkin? 

^^tässäkin ketjussa näkynyt nimenomaan näitä asiallisia sektiomammoja. Yhtään ei olla huudeltu pillun ulkonäöstä ym. Varsin on arvotettu lapsen turvallisuus. Lisäksi täällä on kyllä monta sivua yritetty kääntää mustaa valkoiseksi kuinka sektio olisi turvallisin vaikka kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä että alatiesynnytys on yleensä kaikkein paras valinta.

En ees viitsi alkaa selittämään syitä tähän koska aloitus jo on niin vihamielinen ja syyttävä! Mutta tiedän ett itse en TULE PYSTYMÄÄN synnyttään alateitse . Sille ei voi mitää. Kiitos ja hei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä oon menossa pelkosektioon ensi vuoden puolella. Faktahan on se, että vauvalle voi tapahtua kaikenlaista ikävää alasynnytyksessä. Mutta mitä voi tapahtua sektiossa? 

Sektiossa äiti voi kuolla. Eikä sille vauvalle tapahdu mitään ellei ole liian iso syntymään alakautta (tai äidin lantio jotain minikokoa). Silloin tietysti sektio on pakko tehdä

Mutta Kyllähän siitä nyt helvetin Kamala arpi jää. Minä ainakin haluan pitää nätin mahan. T. Se viiden äiti.

Niin kyllähän nätti maha on paljon tärkeämpi asia kuin revennyt, kipeä ja laskeuma-altis alapää.

Paitsi, että ei se viisi kertaa jalkapallon kokoiseksi venynyt mahanahka taida kovin kaunis olla. Siihen verrattuna siisti arpi alkkareiden reunan sisäpuolella on varmasti esteettisempi näky.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä oon menossa pelkosektioon ensi vuoden puolella. Faktahan on se, että vauvalle voi tapahtua kaikenlaista ikävää alasynnytyksessä. Mutta mitä voi tapahtua sektiossa? 

Sektiossa äiti voi kuolla. Eikä sille vauvalle tapahdu mitään ellei ole liian iso syntymään alakautta (tai äidin lantio jotain minikokoa). Silloin tietysti sektio on pakko tehdä

Mutta Kyllähän siitä nyt helvetin Kamala arpi jää. Minä ainakin haluan pitää nätin mahan. T. Se viiden äiti.

Niin kyllähän nätti maha on paljon tärkeämpi asia kuin revennyt, kipeä ja laskeuma-altis alapää.

Paitsi, että ei se viisi kertaa jalkapallon kokoiseksi venynyt mahanahka taida kovin kaunis olla. Siihen verrattuna siisti arpi alkkareiden reunan sisäpuolella on varmasti esteettisempi näky.

On se kyllä mulle. Kyllä mäkin ekassa synnytyksessä repesin ja pimpan muoto muuttu aika lailla, mutta ei käyttöarvo. Ei yhtään sen "löysempi" kuin ennenkään eikä mitään laskeumia. Ja taatusti olis ollut sektiohaava vähintään yhtä pitkään kipeä kuin ne repeämät ja loppuelämän olis sen muisto silmien edessä pilaamassa näkymää. Ja seuraavat neljä synnytystähän sitten menivätkin ilman mitään vaurioita. Seuraavana päivänä jo reippaana jalkeilla.

Mahanahka on myös venyvä. Se palautuu. Eikä mulla ole taipumusta raskausarpiin. Yks jalkapallo :D ? Ainakin viisi. Multa aina kyseltiin onko siellä kaksoset vai kolmoset.

Jouduin 3 viikkoa ennen laskettua aikaa naistenklinikalle koska raskausajan diabetes ja ikääkin oli enemmän mitä av mammelit sallii. Ei ollut supistuksia ja vointi oli erinomainen. Muutaman tunnin makoilin ja alkoi supistukset ja ajattelin tätäkö tää nyt on. Lääkäri tarkkaili ja kävi välillä luonani. Yks kaks tuli kome naista , kai sairaanhoitajia ja sano että nyt leikkaukseen. Mulla oli korvakorut, kello ja kaulaketju ja otin ne siinä pois. Olisin käynyt vessa mutta ei ollut aikaa. Niin sitä lähdettiin kovaa kyytiä leikkaushuoneeseen, oli kuulemma nk kiireellinen sektio. Mikäs siinä oli ollessa, ei tuntunut mitään kipua ja vauva tuli maailmaan tosi kovalla volyymilla ja rauhoittui tulevan äidin nähdessään ja muistan kun katsoi mua niin älykkäästi. Voi niitä aikoja, ne tahtoisin niin elä'ä uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno homma kun sektion mahdolliset komplikaatiot kuitataan sillä että "harvinaista" mutta tällainen pillun kokonaan tuhoutuminen ja tunnon puuttuminen koetaan lähes 100% riskiksi. Tiedoksi vain niin tuollaiset totaalirepeämiset ovat hyvin harvinaisia, harvinaisempaa kuin esim. Sektioiden haavatulehdukset. Epäilisin että melko lailla samaa luokkaa kun vaikka vakavat sektiokomplikaatiot kuten kohdunpoisto. Mutta tilastotkin on valjastettu vain oman agendan ajamiseen, sama se vaikka niiden esiintuominen ja tulkinta on epärehellistä.

Sitten säälittää todella tämä yksi jolla on ihan vaivana runsas arpeutuminen mutta ei välitä kuin ulkonäöllisistä asioista. Alapäässä arpeutuminen näyttää ikävältä, mutta kiinnikkeinen ja arpeutunut kohtu ei ehkä näytä ulospäin pahalta vaan tuntuu sitäkin enemmän. Tämän vertaa tämä ihminen ei ole tullut selvittäneeksi asiaa, mutta ehkä kipujen kanssa eläminen on mukavaa vaikka se estääkään yhdynnät: onhan ainakin kaunis pillu!

Jotenkin suloista että puhut epärehellisyydestä kun itse puhut erilaisista komplikaatioita ja vääristelet lukuja.

Tässä faktalukuja riskeistä: diagnosoituja (huom. diagnosoituja, ei sisällä piileviä) alatiesynnytyksen jälkeisiä sulkijalihasrepeämiä on n. 1-2 % riippuen vuodesta, sektiosta johtuva kohdunpoisto 0,3 % ja sektion haavatulehduksia 4-7 %.

Eli ei, kyllä sen sinun mainitsema "totaalirepeäminen" on yleisempää kuin sektiosta johtuva kohdunpoisto. Vakavia sektiokomplikaatioita on myös kirurgiset rakko- ja virtsanjohdinvaurioita, joiden esiintyvyys on 0,4 %. Luku on vieläkin pienempi kuin "totaalirepeämisen" riski. Luvut mm. http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo93493.pdf

Riskeistä, niistä harvinaisistakin, saa puhua molempien synnytystapojen kohdalla, mutta jos pysyttäisiin faktoissa. 

"- Seurantatutkimuksessa 27 prosentilla keisarileikatuista naisista esiintyi yksi tai useampi komplikaatio leikkauksen tai sen jälkeisen sairaalahoidon aikana, 10 prosentilla komplikaatio oli vakava, Pallasmaa kertoo."

https://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Si…

"Tutkimusten mukaan keisarileikkauksiin liittyy merkittävästi useammin äidin terveysongelmia kuin alatiesynnytyksiin, erityisesti vakavia komplikaatioita on enemmän. Keisarileikkaus ja alatiesynnytys eivät vaikutuksiltaan ja seuraamuksiltaan ole samanveroisia synnytystapoja, joista synnyttäjä voi valita mieluisamman."

"Synnytysrepeämät ovat erityisesti alatiesynnytyksiin liittyviä komplikaatioita. Vaikeita, ns. kolmannen ja neljännen asteen repeämiä esiintyy THL:n tilastojen mukaan Suomessa keskimäärin 1,1 %:lla synnyttäjistä. Tällaisessa repeämässä myös peräaukon sulkijalihas tai peräsuolen limakalvo vaurioituvat."

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/synnytystapa-vaikuttaa-ai…

Mutta toki sinä tiedä paremmin. Ei hyvää päivää...

Aivan, listasin aivan samoja faktoja kuin sinäkin. En tiedä kirjoititko sinä tuon viestin mihin viittasin, mutta siinä oli vääristelyä tietoa. Minä ja sinä tarjosimme lääkäreiden ja alan tutkijoiden faktoja.

Jos keskustelutaitosi rajoittuu copypasteamiseen ja kanssakirjoittelijan solvaamiseen, niin mene itseesi.

Etkö osaa lukea? 27% saa sektion jälkeen komplikaatioita, 10% VAKAVIA KOMPLIKAATIOITA. Onko sinusta 1,1% = 10%? Toiseksi väität ettei repeämien luokkaa tilastoida, ja THL tilastoi näitä eli olet väärässä ja puhut p*skaa.

Ensiksi: ÄLÄ HUUDA. Ei ole mitään syytä käyttää caps lockia.

Toiseksi, en ole kertaakaan väittänyt ettei THL tilastoisi 3. ja 4. asteen (eli sulkijalihaksen osittaista tai totaali) repeämisiä. Kirjoitin (jos ymmärrät lukemaasi), että niitä diagnosoidaan 1-2 % vuositasolla, tähän päälle tulevat vielä diagnosoimattomat, eli piilevät sulkijalihasvauriot.

Kolmanneksi: olen tutustunut viittaamaasi Pallasmaan väitöskirjaan (toisin kuin näköjään sinä), enkä vain copypastea uutislinkkejä tänne. Vakavia komplikaatioita oli n. 10 %, näihin tähän luetaan esimerkiksi 1,5 litran verenhukka ja verensiirto jotka muodostivatkin suurimman osan näistä vakavista komplikaatioista. Erilaiset vaikeat komplikaatiot kuten mm. kohdunpoisto (missä puhuttiin ensimmäisessä kommentissa), elinvauriot, sepsis jne. muodostivat alle 3,5 % kaikissa sektioissa, näiden vaikeiden komplikaatioiden esiintyvyyttä ei eritelty eri leikkausmuodoissa (hätä, kiireellinen tai suunniteltu). 

Neljä, niin kuin sanoin jo ensimmäisessä kommentissani: korjasin virheellistä tietoa ja virheellisiä lukuja. Minä en ottanut kantaa sektio vs. alatie -keskusteluun, vaan tarjosin faktoja ja lukuja sekä totesin että kannattaa keskustella realistisesti riskeistä eikä kaunistella kumpaakaan tapaan liittyviä riskejä. 

Sinä et halua kaunistella kumpaankaan tapaan liittyviä riskejä, mutta vain alatien kohdalla olet huolissasi mahdollisista diagnosoimattomista haitoista...

Se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että joku otti ensin tämän repeämisasian esille. Jos sektion riskit luetellaan että "10 % liittyy vaikea komplikaatio" niin otin siihenkin vain kantaa kun joku oli niin kirjoittanut. Toki alatiesynnytykseen liittyy myös osiltaan samoja komplikaatioita, kuten suuri verenhukka, niin kuin sektioonkin, mutta toki harvinaisempana. Sitä taa kukaan ei esimerkiksi ottanut esille niin itse en esimerkiksi sitä kommentoinut aikasemmin ollenkaan.

Sektio on toki myös leikkaus, jonka vuoksi siihen on keksimäärin vaikeampi jäädä diagnosoimattia haittoja, koska jos jokin menee pieleen, se on helpompi todeta. Ihan asiallista ja faktapitoista keskustelua yritin käydä.

Minä sain alatiesynnytyksessä vaarallisen verenhukan ja kun siitä selvisin niin verensiirron. Sektio taas sujui erinomaisen hyvin vaikka oli hätäsektio.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että sektiosynnyttäjiä ei yleensä piirun vertaa kiinnosta miten toiset synnyttävät. Kunhan toivovat itselleen mahdollisuutta vaikuttaa ja valita, eli ennaltaehkäistä pelkäämiään vaurioita. Tiedostavat kyllä sektion riskit, mutta siitä huolimatta arvottavat omalla kohdallaan tai vauvan kohdalla alatiesynnytyksen riskit pahemmiksi. Mitä sitä on kukaan haukkumaan tai arvostelemaan mikä toisen mielestä on pelottava vaihtoehto ja mikä ei. Eivät pääosin hauku "normisynnyttäjiä" heidän valinnoistaan, kunhan eivät vain itse halua ryhtyä samaan puuhaan ja ottaa niitä riskejä esim. hallitsemattomista repeämisistä, pidtyskyvyttömyydestä, vauvan vaurioista jne. Kuitenkaan eivät hauku tai ivaa nitä, jotka haluavat alatiesynnytyksellä mennä.

Sen sijaan lukemattomille alatiesynnyttäjille tuntuu monelle olevan aivan ylitsepääsemätön ongelma, että joku toinen ei halua niin synnyttää ja toivookin sektiota. Ollaan heti ivaamassa, solvaamassa, osoittelemassa tilastoista sitä ja tätä, haukutaan ettei sektio ole edes synnyttämistä ja minä se vasta kunnon äiti olen kun olen uhrautunut ilman kivunlievitystä pusertamaan joukkueellisen lapsia. Mitä se teitä edes liikuttaa miten joku toinen synnyttää tai mitä riskejä toisen synnytykseen liittyy? Keskittykää siihen omaan synnytyskuplaanne ja unelmaanne, mutta älkää tuputtako sitä toisille. Eihän se teiltä ja teidän synnytyksestä ole mitenkään pois jos joku muu valitsee toisin. Hieman suvaitsevaisuutta, vaikka kuinka olisitte ylpeitä suorituksistanne.

Turha rutista kustannuksistakaan. Jos Suomessa saisi valita synnytyksen esim. yksityisellä, moni sektioäiti varmasti sille tielle lähtisi ja ihan omien vakuutusten turvin. Suomessa hoidetaan niin paljon ties mitä yhteiskunnan piikkiin väriterapiasta ja tupakoivien keuhko-ongelmista lähtien, että naisten ja tulevien veronmaksajien hoitaminen sektiolla ei ole kuin pisara siinä meressä. Itse asiassa on mielestäni varsin kohtuullista, että kun joku kerran uutta sukupolvea synnyttää ja vaihtoehtoista toimitustapaa ei ole, on edes jokin vaikutusmahdollisuus omaan hoitoon ja siihen mitä omalle keholle tehdään. Kyllä muissakin hoitotilanteissa potilas saa viime kädessä päättää ja ainakin häntä kuunnellaan ennen kuin hoitosuunnitelma lyödään lukkoon. On aika vanhanaikaista, että nainen vain määrätään poikimaan tietyllä yhteiskunnan sanelemalla tavalla kun kerran hyviä vaihtoehtojakin on tarjolla. Jos miehet synnyttäisivät, tätäkään keskustelua ei käytäisi. Heille olisi herttaisen yhdentekevää miten toisten lapset on maailmaan tulleet, kunhan ovat hengissä ja hyvin hoidettuja.

Mielestäni nimenomaan sektioäidit korostavat sitä, miten kaikki heidän alateitse synnyttäneet tuttunsa ovat revenneet haaroista hartioihin ja kulkevat vaipoissa loppuelämänsä, ja lapsestakin tuli cp-vammainen, siinä missä itse sai 10 pisteen vauvan, joka myöhemmin kirjoitti 10 laudaturin ylioppilaaksi. Kärjistetty esimerkki, mutta sektioäitejä tuntuu hiertävän eniten ne toisten äitien epparihaavat.

Ei perseensuti sentään!!! Tännehän nää superäidit onkin kokoontuneet tappelemaan keskenään, ihmettelinkin kun siellä hiekkalaatikon reunalla ei ollutkaan sitä perinteistä ruuhkaa.

Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Tilanteet ovat tilanteita ja sitä samaa paskaa rataa, jokainen kyllä varmati tiedätte mitä teette ja mitä teidän pitää tehdä, mutta se ei tarkoita sitä että tiedätte mikä on jollekulle muulle parempi, pysykää omissa asioissa, keskittykää niihin.

Synnyttäkää jokainen miten itse tykkäätte ja miltä parhaimmalta tuntuu. Riskitön ei ole luonnolinen tapa, riskitön ei ole sektio. Helppo voi olla luonnollinen ja helppo voi olla myös sektio. Keskittykää niihin kakaroihinne, älkääkä toisten synnytystapaan, se että tuleeko muksu toosasta vai sektiolla, ei määrittele äitiyttä, ettekä saa siitä kumpikaan sen kummempaa mitalia.

Olen itse kokenut molemmat, ja osaisin kyllä suorilta käsiltä sanoa, kumpi meni paremmin, mutta se ei silti päde kehenkään toiseen. Joten ei, en ole asiantuntija, tiedän vain omat asiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että sektiosynnyttäjiä ei yleensä piirun vertaa kiinnosta miten toiset synnyttävät. Kunhan toivovat itselleen mahdollisuutta vaikuttaa ja valita, eli ennaltaehkäistä pelkäämiään vaurioita. Tiedostavat kyllä sektion riskit, mutta siitä huolimatta arvottavat omalla kohdallaan tai vauvan kohdalla alatiesynnytyksen riskit pahemmiksi. Mitä sitä on kukaan haukkumaan tai arvostelemaan mikä toisen mielestä on pelottava vaihtoehto ja mikä ei. Eivät pääosin hauku "normisynnyttäjiä" heidän valinnoistaan, kunhan eivät vain itse halua ryhtyä samaan puuhaan ja ottaa niitä riskejä esim. hallitsemattomista repeämisistä, pidtyskyvyttömyydestä, vauvan vaurioista jne. Kuitenkaan eivät hauku tai ivaa nitä, jotka haluavat alatiesynnytyksellä mennä.

Sen sijaan lukemattomille alatiesynnyttäjille tuntuu monelle olevan aivan ylitsepääsemätön ongelma, että joku toinen ei halua niin synnyttää ja toivookin sektiota. Ollaan heti ivaamassa, solvaamassa, osoittelemassa tilastoista sitä ja tätä, haukutaan ettei sektio ole edes synnyttämistä ja minä se vasta kunnon äiti olen kun olen uhrautunut ilman kivunlievitystä pusertamaan joukkueellisen lapsia. Mitä se teitä edes liikuttaa miten joku toinen synnyttää tai mitä riskejä toisen synnytykseen liittyy? Keskittykää siihen omaan synnytyskuplaanne ja unelmaanne, mutta älkää tuputtako sitä toisille. Eihän se teiltä ja teidän synnytyksestä ole mitenkään pois jos joku muu valitsee toisin. Hieman suvaitsevaisuutta, vaikka kuinka olisitte ylpeitä suorituksistanne.

Turha rutista kustannuksistakaan. Jos Suomessa saisi valita synnytyksen esim. yksityisellä, moni sektioäiti varmasti sille tielle lähtisi ja ihan omien vakuutusten turvin. Suomessa hoidetaan niin paljon ties mitä yhteiskunnan piikkiin väriterapiasta ja tupakoivien keuhko-ongelmista lähtien, että naisten ja tulevien veronmaksajien hoitaminen sektiolla ei ole kuin pisara siinä meressä. Itse asiassa on mielestäni varsin kohtuullista, että kun joku kerran uutta sukupolvea synnyttää ja vaihtoehtoista toimitustapaa ei ole, on edes jokin vaikutusmahdollisuus omaan hoitoon ja siihen mitä omalle keholle tehdään. Kyllä muissakin hoitotilanteissa potilas saa viime kädessä päättää ja ainakin häntä kuunnellaan ennen kuin hoitosuunnitelma lyödään lukkoon. On aika vanhanaikaista, että nainen vain määrätään poikimaan tietyllä yhteiskunnan sanelemalla tavalla kun kerran hyviä vaihtoehtojakin on tarjolla. Jos miehet synnyttäisivät, tätäkään keskustelua ei käytäisi. Heille olisi herttaisen yhdentekevää miten toisten lapset on maailmaan tulleet, kunhan ovat hengissä ja hyvin hoidettuja.

Mielestäni nimenomaan sektioäidit korostavat sitä, miten kaikki heidän alateitse synnyttäneet tuttunsa ovat revenneet haaroista hartioihin ja kulkevat vaipoissa loppuelämänsä, ja lapsestakin tuli cp-vammainen, siinä missä itse sai 10 pisteen vauvan, joka myöhemmin kirjoitti 10 laudaturin ylioppilaaksi. Kärjistetty esimerkki, mutta sektioäitejä tuntuu hiertävän eniten ne toisten äitien epparihaavat.

Idiootteja kommentteja löytyy molemmilta, mutta pääasiassa kyllä sektioäidit saavat enemmän lokaa näissä keskusteluissa. Ei tarvitse kuin lukea koko ketjun otsikko. Vai kyseenalaistetaanko esim. alatiesynnytyksen valinneita että mitä "järkeä"?

Jos haluaisin lapsen ja olisin raskaana, valitsisin varmaan sektion. Ehkä pelkään pilluni puolesta (entäs sitten...?) ja ehkä minulla on jo vatsan alue muutenkin rumia leikkausarpia täynnä. Kauheaa.

Ja kukaan ei tietenkään kuuntele gynejä. Eikä ketään muutakaan.

Siitä olen samaa mieltä että kummankin menetelmän seksuaaliset haitat saisi alkaa tilastoimaan selvästi erilleen muista repeämistä ja myös tiedottamaan niin ettei tällaista debattia tarvitsisi käydä. Kenellekään ei pitäisi olla epäselvää millä todennäköisyydellä seksille joutuu jättämään hyvästit. Ymmärrän että kyseessä on moraalikysymys mutta ei ihmisiltä voi alkaa pimittää omaa terveyttä koskevaa tietoa ohjailutarkoituksessa vain siksi että he ovat äitejä. Jos johonkin puututaan poliittisesti niin se pitää tehdä avoimesti, ei äitejä pimennossa pitämällä. Luulisi etenkin äitien ymmärtävän tämän.

Miettikääpä seuraavaa: Mitä jos isäksi tulo sisältäisi riskin että mieheltä lähtee penis, luuletteko että kukaan kehtaisi olla tekemättä selvää ja kaikkien hyväksymää tilastoa siitä millä todennäköisyydellä penis on mennyttä? Ei kehtaisi. Sellaista mahdollisuutta ei olisi että tilastoa ei tehdä juuri täsmälleen tuosta riskistä ja vielä tiedoteta päälle jotta kaikille on varmasti selvää etukäteen mitkä riskit ovat.

Vierailija kirjoitti:

Ei perseensuti sentään!!! Tännehän nää superäidit onkin kokoontuneet tappelemaan keskenään, ihmettelinkin kun siellä hiekkalaatikon reunalla ei ollutkaan sitä perinteistä ruuhkaa.

Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Tilanteet ovat tilanteita ja sitä samaa paskaa rataa, jokainen kyllä varmati tiedätte mitä teette ja mitä teidän pitää tehdä, mutta se ei tarkoita sitä että tiedätte mikä on jollekulle muulle parempi, pysykää omissa asioissa, keskittykää niihin.

Synnyttäkää jokainen miten itse tykkäätte ja miltä parhaimmalta tuntuu. Riskitön ei ole luonnolinen tapa, riskitön ei ole sektio. Helppo voi olla luonnollinen ja helppo voi olla myös sektio. Keskittykää niihin kakaroihinne, älkääkä toisten synnytystapaan, se että tuleeko muksu toosasta vai sektiolla, ei määrittele äitiyttä, ettekä saa siitä kumpikaan sen kummempaa mitalia.

Olen itse kokenut molemmat, ja osaisin kyllä suorilta käsiltä sanoa, kumpi meni paremmin, mutta se ei silti päde kehenkään toiseen. Joten ei, en ole asiantuntija, tiedän vain omat asiani.

Amen! Antakaa kaikkien tehdä omat valintansa ja hyväksykää se, että kukaan teistä ei loppujen lopuksi tiedä mitään sen toisen valinnasta tai siitä mikä juuri hänelle on parempi vaihtoehto.

Mulla oli sisäinen tunne, että kaikki ei ole ok. Oli tosi vaikea tehdä päätöstä, kun en sinällään pelännyt alatiesynnytystä, mutta epäilin, että mun keho ei tule sitä tekemään. Onneksi mut medikalisoitiin synnytyspelkoiseksi, alkanyt synnytys ei 1,5 vuorokaudessa edennyt mihinkään. Sain sektion synnytyspelon vuoksi, peli vihellittiin poikki. ONNEKSI. Vasta vuosien päästä selvisi, mitä olisi käynyt. Olisin revennyt pysyville vaurioille peräsuoleen asti, avanne olisi ollut mahdollinen. Lisäksi aivovaurio olisi ollut mahdollinen, jos olisin joutunut ponnistamaan. Olisin kärsinyt hapenpuutteesta ja niin olisi sitten vauvakin. Terveys romahti tuohon raskauteen. Lapsi syntyi sektiolla terveenä. Minä toivuin hyvin sektiosta, vaikka kipuja oli. Ei valitettavasti enää ikinä raskautta.

En varmaan ole ainut, jolla on hiipiviä ajatuksia siitä, että jokin ei ole kunnossa. Se aiheuttaa pelkoa. Sektio ei välttämättä ole turvallisempi ratkaisu silloin. Minulle se oli kuitenkin, onneksi se tehtiin synntyksen varhaisessa vaiheessa eikä viime hetkellä (avautuminen ja vauva pulassa). Minua yritettiin tutkia raskausaikana, mutta ei niitä sairauksia löytynyt.

Täälläpä on paljon äitejä joita ei kiinnosta onnistuuko seksi enää koskaan eikä alapään tunnollakaan ole väliä, kunhan lapsi vain syntyy oikein alateitse. Varmaan ne samat mammat jotka ei anna isän hoitaa omia lapsiaan "koska se ei osaa" eikä maailmaan lapsen synnyttyä mahdukaan muuta kuin se lapsi. Olettepa kerrassaan upeita äitejä!

Mikä siinä on tuomittavaa jos pelkää repeämiä ja/tai loppuelämäksi seksielämän hiipumista vaurioiden takia? Onko jotenkin parempi äiti jos ei kykene enää olemaan muuta kuin äiti?

Suunniteltu Sektio. Kaksi pvää sairaalassa. Ei kipuja. Eikä kipulääkettä ensimmäisen päivän jälkeen. Jälkivuoto kesti viikon.

Ei mitään jälkivaivoja. Arpi jää alushousujen alle piiloon. Kumman pinnallista jos jotakuta häiritsee. Raskausarpia ei tullut yhtään. Kyllähän nekin on ällöttävän näköidiä toisten mielestä. Miksi eikukin tavallaan onko tästä aina pakko "tapella ja kilpailla"??

minulta kysyttiin esikoista odottaessa haluanko sektion vai yrittää alakautta, vauva oli väärinpäin. valitsin sektion, sillä pelotti ajatuksesta pusertaa ulos väärinpäin oleva vauva!

toisen kohdalla sitten toivoin alatiesynnytystä ja sen sain :)

kummastakaan ei ole pahaa sanottavaa, sektiohaava oli toki kipeä ja harmitti ,kun en voinut vähään aikaan edes hakea kissanhiekkaa lähikaupasta ( nostelukielto) mutta arpi parani hyvin. synnytyksen jälkeen oli jonkin aikaa virtsankarkailua esim. yskiessa, mutta jumppaaminen auttoi.

Minullakin oli vastaavia kokemuksia kuin aiemmalla kirjoittajalla, oli tunne, että kaikki ei ole ok ja ei ollutkaan. Sain lopulta sektioni synnytyspelko virallisena syynä.

Leikkauspöydällä lasta ei meinattu saada ulos edes isosta sektiohaavasta vaikka lääkäri yritti vetää leikkausaukolta ja toinen painoi vatsan päältä. Lopulta lapsi vedettiin imukupilla sektiohaavasta. Tässä vaiheessa voi miettiä miten minulla sekä lapselle olisi todennäköisesti käynyt kun pelkästään sektiossa lasta ei edes meinattu saada ulos, vaan jopa sektiossa turvauduttiin imukuppiin. Todennäköinen syykin selvisi pian, minulla olikin poikkeuksellisen lyhyt napanuora. Sitä ei olisi voinut mitenkään tietää etukäteen. Minun ollessa heräämössä leikkaava lääkäri kävi juttelemassa miehelleni miten leikkaus meni ja antoi ymmärtää että todennäköisesti olimme joutuneet joka tapauksessa hätäsektioon jos olisimme edes yrittänyt alateitse. Sektiopäätökseni oli siis aivan oikea, ties miten lapsi olisi joutunut kärsimään hapenpuutteesta ennen kuin hänet olisi saatu ulos tavalla tai toisella.

Minun ja lapseni pelastus oli se, että luotin intuitiooni. Antakaa kaikkien tehdä päätös tästä itse, kunhan tietävät siihen liittyvät riskit. Se ei ole sinulta pois jos joku toinen tekee toisenlaisen valinnan. Jos leikkauksessa käy jotakin, hän on silloin hyväksynyt siihen liittyvät riskit. Meitä on moneen junaan: on myös heitä, jotka eivät missään nimessä haluaisi sektiota, emmekä kyseenalaista heidän päätöstään ja taas heitä, jotka eivät voi kuvitellakaan synnyttävänsä alakautta. Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli vastaavia kokemuksia kuin aiemmalla kirjoittajalla, oli tunne, että kaikki ei ole ok ja ei ollutkaan. Sain lopulta sektioni synnytyspelko virallisena syynä.

Leikkauspöydällä lasta ei meinattu saada ulos edes isosta sektiohaavasta vaikka lääkäri yritti vetää leikkausaukolta ja toinen painoi vatsan päältä. Lopulta lapsi vedettiin imukupilla sektiohaavasta. Tässä vaiheessa voi miettiä miten minulla sekä lapselle olisi todennäköisesti käynyt kun pelkästään sektiossa lasta ei edes meinattu saada ulos, vaan jopa sektiossa turvauduttiin imukuppiin. Todennäköinen syykin selvisi pian, minulla olikin poikkeuksellisen lyhyt napanuora. Sitä ei olisi voinut mitenkään tietää etukäteen. Minun ollessa heräämössä leikkaava lääkäri kävi juttelemassa miehelleni miten leikkaus meni ja antoi ymmärtää että todennäköisesti olimme joutuneet joka tapauksessa hätäsektioon jos olisimme edes yrittänyt alateitse. Sektiopäätökseni oli siis aivan oikea, ties miten lapsi olisi joutunut kärsimään hapenpuutteesta ennen kuin hänet olisi saatu ulos tavalla tai toisella.

Minun ja lapseni pelastus oli se, että luotin intuitiooni. Antakaa kaikkien tehdä päätös tästä itse, kunhan tietävät siihen liittyvät riskit. Se ei ole sinulta pois jos joku toinen tekee toisenlaisen valinnan. Jos leikkauksessa käy jotakin, hän on silloin hyväksynyt siihen liittyvät riskit. Meitä on moneen junaan: on myös heitä, jotka eivät missään nimessä haluaisi sektiota, emmekä kyseenalaista heidän päätöstään ja taas heitä, jotka eivät voi kuvitellakaan synnyttävänsä alakautta. Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Hyvä että teillä päättyi kaikki hyvin.

Mutta jos annetaan kaikkien kukkien kukkia, niin ei tuomita myöskään kotisynnytyksen valinneita. He ovat saaneet tällä palstalla vielä kovempaa höykytystä, vaikka hekin ovat varmasti ottaneet selvää asioista ja valinneet itselleen sopivimman vaihtoehdon.