Mitä järkeä on "valita" sektio?

Te sektion valikoineet mukavuus syistä. Oletko ajatellut että on hyvin mahdollista ettet saakaan sektion jälkeen enää lapsia? Kohtu ei kestä montaa leikkausta. yleensä sen kolme mutta voi olla mahdollista ettei yhtä enempää. Entä haavainfektion riski joka kaikissa leikkauksissa. ei se mikän pikku leikkaus ole. kerran sektion ja kaksi kertaa alateitse synnyttäneenä haluan ehdottomasti alateitse tämän viimeisenkin. suorastaan rukoillut etten vaan joudu sektioon. paranin kyllä kaikista tosi hyvin mutta henkisesti kamala kokemus ja kipeämpi pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Te sektion valikoineet mukavuus syistä. Oletko ajatellut että on hyvin mahdollista ettet saakaan sektion jälkeen enää lapsia? Kohtu ei kestä montaa leikkausta. yleensä sen kolme mutta voi olla mahdollista ettei yhtä enempää. Entä haavainfektion riski joka kaikissa leikkauksissa. ei se mikän pikku leikkaus ole. kerran sektion ja kaksi kertaa alateitse synnyttäneenä haluan ehdottomasti alateitse tämän viimeisenkin. suorastaan rukoillut etten vaan joudu sektioon. paranin kyllä kaikista tosi hyvin mutta henkisesti kamala kokemus ja kipeämpi pidempään.

Jos sitä sektion valitsemista pelon vuoksi voi "mukavuussyyksi" sanoa (kipeä sen sektion jälkeenkin ollaan). Mutta itse otin tämän riskin kyllä huomioon. Tiedän kyllä varsin hyvin, että leikattu kohtu ei ole ikinä enää yhtä hyvä kuin leikkaamaton ja riskit kasvavat seuraavassa raskaudessa. Jos haaveilisin isosta perheestä, olisin lähtenyt ehkä edes yrittämään alakautta (toki omassa tapauksessa olisi päädytty joka tapauksessa sektioon). Nämä riskit pitäisi tietysti mielestäni jokaisen sektiota haluavan ymmärtää. Toistaiseksi olen tyytyväinen vaan yhdestä terveestä ja hyvinvoivasta lapsesta. Toiselle lapselle voisi ehkä joskus tulevaisuudessa olla meidän perheessä tilaa, jos meille semmoinen suodaan, mutta sen jälkeen kyllä riittää minulle.

Itseä ihmetytti lääkintähenkilöstön asenne sektiopäätöksen jälkeen. Useamman kerran aloitettiin keskustelu kertomalla miten se haava sitten jää pikkuhousujen alla piiloon ja miten voin vielä käyttää bikineitä. Itseä kiinnosti lähinnä miten nopeasti vauva saadaan ulos ja siitä edelleen teholle hoitoon. Että onhan varmasti kaikki valmiina odottamassa.. Mutta ei, ilmeisesti siinä olisi pitänyt olla tuleva bikinikunto päällimmäisenä mielessä.

Lääkärin päätös. Haluta voi mutta siihen täytyy olla pätevä syy. Itse sain nk kiireellisen sektion. Ei oo kokemusta muusta. Arpi ei haittaa. Kokemuksena positiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli vastaavia kokemuksia kuin aiemmalla kirjoittajalla, oli tunne, että kaikki ei ole ok ja ei ollutkaan. Sain lopulta sektioni synnytyspelko virallisena syynä.

Leikkauspöydällä lasta ei meinattu saada ulos edes isosta sektiohaavasta vaikka lääkäri yritti vetää leikkausaukolta ja toinen painoi vatsan päältä. Lopulta lapsi vedettiin imukupilla sektiohaavasta. Tässä vaiheessa voi miettiä miten minulla sekä lapselle olisi todennäköisesti käynyt kun pelkästään sektiossa lasta ei edes meinattu saada ulos, vaan jopa sektiossa turvauduttiin imukuppiin. Todennäköinen syykin selvisi pian, minulla olikin poikkeuksellisen lyhyt napanuora. Sitä ei olisi voinut mitenkään tietää etukäteen. Minun ollessa heräämössä leikkaava lääkäri kävi juttelemassa miehelleni miten leikkaus meni ja antoi ymmärtää että todennäköisesti olimme joutuneet joka tapauksessa hätäsektioon jos olisimme edes yrittänyt alateitse. Sektiopäätökseni oli siis aivan oikea, ties miten lapsi olisi joutunut kärsimään hapenpuutteesta ennen kuin hänet olisi saatu ulos tavalla tai toisella.

Minun ja lapseni pelastus oli se, että luotin intuitiooni. Antakaa kaikkien tehdä päätös tästä itse, kunhan tietävät siihen liittyvät riskit. Se ei ole sinulta pois jos joku toinen tekee toisenlaisen valinnan. Jos leikkauksessa käy jotakin, hän on silloin hyväksynyt siihen liittyvät riskit. Meitä on moneen junaan: on myös heitä, jotka eivät missään nimessä haluaisi sektiota, emmekä kyseenalaista heidän päätöstään ja taas heitä, jotka eivät voi kuvitellakaan synnyttävänsä alakautta. Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Hyvä että teillä päättyi kaikki hyvin.

Mutta jos annetaan kaikkien kukkien kukkia, niin ei tuomita myöskään kotisynnytyksen valinneita. He ovat saaneet tällä palstalla vielä kovempaa höykytystä, vaikka hekin ovat varmasti ottaneet selvää asioista ja valinneet itselleen sopivimman vaihtoehdon.

Miksi tälle alapeukut, kun pitkin matkaa on hoettu, miten naisella on oikeus päättää itse ja arvioida riskit omalta osaltaan, vaikka sitten päätyisi eri lopputulokseen kuin lääkärien suosittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä oon menossa pelkosektioon ensi vuoden puolella. Faktahan on se, että vauvalle voi tapahtua kaikenlaista ikävää alasynnytyksessä. Mutta mitä voi tapahtua sektiossa? 

Sektiossa äiti voi kuolla. Eikä sille vauvalle tapahdu mitään ellei ole liian iso syntymään alakautta (tai äidin lantio jotain minikokoa). Silloin tietysti sektio on pakko tehdä

Mutta Kyllähän siitä nyt helvetin Kamala arpi jää. Minä ainakin haluan pitää nätin mahan. T. Se viiden äiti.

 arpi ei haittaa yhtään mutta viiden lapsen synnytys alatie kautta kyllä aukkoa laajentaa mutta kyllä lääkäri kursii pahimmat siedettäviksi. 

Voi jessus... kukin valitkoon sellaisen synnytystavan jonka kokee omakseen. Miksi siitä pitäisi kenenkään p**settään repiä? No pun intended.

Vierailija kirjoitti:

No mä oon menossa pelkosektioon ensi vuoden puolella. Faktahan on se, että vauvalle voi tapahtua kaikenlaista ikävää alasynnytyksessä. Mutta mitä voi tapahtua sektiossa? 

Minulle on tehty kolme sektiota ihan sen vuoksi että lapsi ei mahdu minusta ulos luustorakenteen vuoksi. Ensimmäisen sektion jälkeen lapsi joutui lasten teholle koska leikkausta odotellessa en saanut syödä ja vauvan verensokeri oli niin matala että vauva joutui tiputukseen. Toisen sektion kohdalla sain sisäisen verenvuodon joka huomattiin vasta siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran yritettiin nostaa seisomaan. Sain neljä yksikköä verta ja jouduin olemaan kaksi vuorokautta leikkausvalmiudessa jos joutuvat avaamaan uudelleen. Kolmas sektiohaava ei meinannut parantua ollenkaan, lisäksi se viimeinen sektio aiheutti niin kamalat traumat että en varmasti suostu ikinä mihinkään pieneenkään leikkaukseen ilman nukutusta. Voin vaan sanoa kaikille että synnyttäkää normaalisti jos suinkin pystytte! Se varsinkin on kamalaa kun mahassa on iso leikkausarpi ja siitä huolimatta mahaa käydään hieromassa ja puristelemassa vähän väliä.

Vierailija kirjoitti:

Te sektion valikoineet mukavuus syistä. Oletko ajatellut että on hyvin mahdollista ettet saakaan sektion jälkeen enää lapsia? Kohtu ei kestä montaa leikkausta. yleensä sen kolme mutta voi olla mahdollista ettei yhtä enempää. Entä haavainfektion riski joka kaikissa leikkauksissa. ei se mikän pikku leikkaus ole. kerran sektion ja kaksi kertaa alateitse synnyttäneenä haluan ehdottomasti alateitse tämän viimeisenkin. suorastaan rukoillut etten vaan joudu sektioon. paranin kyllä kaikista tosi hyvin mutta henkisesti kamala kokemus ja kipeämpi pidempään.

 ei voi valita itse ottaako sektion vai alakautta, sain nk kiireellisen sektion, ei oltu suunniteltu, hyvin meni, ei tullut komplikaatioita, ei kohtua poistettu, terve vauva tuli maailmaan kovasti parkuen, ei ollut henkisesti kamala kokemus koska toivoinkin sektiota, kokemusta ei oo alakautta  koska ensimmäinen ja viimeinen lapsi, oli viimeinen mahis saada ,  viikko naistenklinikalla, positiivinen kokemus . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä oon menossa pelkosektioon ensi vuoden puolella. Faktahan on se, että vauvalle voi tapahtua kaikenlaista ikävää alasynnytyksessä. Mutta mitä voi tapahtua sektiossa? 

Sektiossa äiti voi kuolla. Eikä sille vauvalle tapahdu mitään ellei ole liian iso syntymään alakautta (tai äidin lantio jotain minikokoa). Silloin tietysti sektio on pakko tehdä

Mutta Kyllähän siitä nyt helvetin Kamala arpi jää. Minä ainakin haluan pitää nätin mahan. T. Se viiden äiti.

 arpi ei haittaa yhtään mutta viiden lapsen synnytys alatie kautta kyllä aukkoa laajentaa mutta kyllä lääkäri kursii pahimmat siedettäviksi. 

Sektiolla synnyttäessä sitä aukkoa ei edes pysty kursimaan niin siedettäväksi, että se kestäisi viittä raskautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä oon menossa pelkosektioon ensi vuoden puolella. Faktahan on se, että vauvalle voi tapahtua kaikenlaista ikävää alasynnytyksessä. Mutta mitä voi tapahtua sektiossa? 

Sektiossa äiti voi kuolla. Eikä sille vauvalle tapahdu mitään ellei ole liian iso syntymään alakautta (tai äidin lantio jotain minikokoa). Silloin tietysti sektio on pakko tehdä

Mutta Kyllähän siitä nyt helvetin Kamala arpi jää. Minä ainakin haluan pitää nätin mahan. T. Se viiden äiti.

Jotenkin vaikea uskoa, että viiden jälkeen olisi tosi nätti maha :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te sektion valikoineet mukavuus syistä. Oletko ajatellut että on hyvin mahdollista ettet saakaan sektion jälkeen enää lapsia? Kohtu ei kestä montaa leikkausta. yleensä sen kolme mutta voi olla mahdollista ettei yhtä enempää. Entä haavainfektion riski joka kaikissa leikkauksissa. ei se mikän pikku leikkaus ole. kerran sektion ja kaksi kertaa alateitse synnyttäneenä haluan ehdottomasti alateitse tämän viimeisenkin. suorastaan rukoillut etten vaan joudu sektioon. paranin kyllä kaikista tosi hyvin mutta henkisesti kamala kokemus ja kipeämpi pidempään.

 ei voi valita itse ottaako sektion vai alakautta, sain nk kiireellisen sektion, ei oltu suunniteltu, hyvin meni, ei tullut komplikaatioita, ei kohtua poistettu, terve vauva tuli maailmaan kovasti parkuen, ei ollut henkisesti kamala kokemus koska toivoinkin sektiota, kokemusta ei oo alakautta  koska ensimmäinen ja viimeinen lapsi, oli viimeinen mahis saada ,  viikko naistenklinikalla, positiivinen kokemus . 

Sillä kirjoitinkin että mukavuus syistä ja itse valita. Täällä on vastannut nimittäin niitäkin jotka vaikka väkisin haluavat sektion tai menevät ulkomaille sen saamaan. Leikkaus on kuitenkin aina leikkaus komplikaatioiden kanssa. itsellekin siis on tehty kiireellinen sektio toksemian takia eikä ollut mikään ihana kokemus. olin henkisesti valmistautunut synnyttämään alakautta ja roudataankin leikkuriIin. Tuntui olo ihan häväystyltä ja epäonnistuneelta. Myös se kun juuri ollaan maha revitty auki niin tuli monta kertaa kaksi hoitajaa molemmin puolin runttaamassa mahaa tyhjäksi. sattui ihan hemmetisti!! vauvan näkee vain hetken ja vasta seuraavana päivänä etkä edes tiedä mikä niistä on omasi. se oksentelu salissa melkein vauvan päälle ja koko aikainen horkkatärinä lisättynä siihen ettei maito nouse kuin vasta viidentenä päivänä..ei en haluaisi enää. mutta siis jokainen kokee asiat omalla tavallaan enkä vähättelee niitä jotka kokevat toisin.