"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Muistan mm kahden peruskouluaikaisen koulukaverini syntymäpäivät, vaikka en ole ikinä heidän synttäreillä käynyt.
Lisäksi muistan palvelusaseeni numeron, vaikka kotiuduin armeijasta yli 25 vuotta sitten.
Liki teini-ikäisenä olin tyttökaverin kanssa ulkona. Viereen pysähtyi auto, jossa kaksi miestä ja jotka yrittivät saada meitä kyytiin. Auton rekkari jäi ikiajoiksi muistiin. HOE-32.
Oliko tuttu kenellekään?
Asuin Ruotsissa lapsena ja tunsin paljon muita suomalaislapsia. Kerran kävelimme jalkakäytävällä yhden kerrostalorykelmän ohi ja puhuimme suomea keskenämme. Yhdellä parvekkeella oli täti, joka sanoi meille suomeksi: "ai te ootte suomalaisia, oottakaa vähän!". Sitten hän meni sisään, tuli kohta uudestaan parvekkeelle ja alkoi heittelemään meille karkkia. "Tästä saatte vähän karkkia. Mä en noille ruotsalaislapsille heittele mitään, mutta teille kyllä, koska ootte suomalaisia", hän sanoi. Parvekkeelta sateli alas konvehteja, lakurullia ja kaikenlaista muuta irtokarkkia. Me muksut tungettiin niitä taskut täyteen, kiitettiin ja mentiin pokkana eteenpäin. Kun tädin parveketta ei enää näkynyt, me mentiin erään toisen kerrostalon pihalle ja syötiin ne karkit. Vanhemmille ei koskaan kerrottu mitään.
Nykymaailmassa se täti olisi varmaan luokiteltu pahemman luokan rasistiksi puheittensa perusteella...
Onnenpyörän bonustehtävän ratkaisuna oli kerran "Marco Bjurström", paitsi että c-kirjaimen paikalla oli k.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ei oo tylsä mutta muistan Onni ja Enni-aapisen kaikki kirjainlaulut.
"Hiirellä on aakkoset, kaikki hauskat kirjaimet, on abcdefg..."
Aivan mahatavaa:D:D
Ohis:
Onni ja Enni aapinen oli myös vastavalmistuneen open mielestä kiva! Mikään uudemmista aapisista ei ole ollut yltänyt samaan.
January,February, March, April, May,June and July
January,February, March, April, May,June and July
August, September, October,November
.......December!
August,September,October,November
.......December!
Tämä siis WOW-enkun kirjasta päähän jäänyt kuukausilaulu, olen varma, että aika moni muukin on oppinut kuukaudet englanniksi tällä laululla. Eli ei turha muisto ollenkaan.
Sanoin vanhemmilleni, että isona tahdon vankilaan.
Room ko gal ef fili kol tessa timo tiit filemon.
Heb piet joh jaa juu...
Lyhenteet Paavalin kirjeiden vastaanottajista, tai siis niistä tahoista, joille hän niitä rustasi.
Mietin tässä, että jos omat kirjeeni tai sähköpostini jäisivät historian lehdille niin, että ne, joille olisin jotain lähettänyt opeteltaisiin lyhennelmäloruna, mutta kukaan ei tietäisi, ovatko he vastanneet minulle tai edes halunneet avata viestiä, tuntisin itseni ärsyttäväksi häiriköksi...😉
Tämä ei varmaan ihan sovi aiheeseen, mutta kirjoitanpa silti.
Olin 6-7 vuotias, isompi sisarukseni oli kuollut paria vuotta aiemmin.
Erään kaverini äiti oli käsittämättömän kiinnostunut asiasta, pyysi minut aina kylässä ollessani kanssaan keskustelemaan aiheesta muka siksi että "saisin puhua jollekin".
Hän kyseli jankkaamiseen asti tarkkaa kuolinsyytä, johon en halunnut vastata sillä kyseleminen tuntui epämukavalta.
Kerran tämä nainen kysyi miten on mahdollista, että äitini selvisi tapahtuneesta. Hän olisi omien sanojensa mukaan "lähtenyt lapsensa mukana". Hämmennyin hänen jutuistaan, enkä tiennyt mitä vastata hänelle.
Tämän rouvan ystävä, naapurissa asuva pienen kaupungin juoruilunhaluinen sairaanhoitaja tiedotti mielellään asiasta vääriä faktoja ympäri kylää, ja tämän johdosta molempien naisten tyttäret (kavereitani molemmat) olivat myös kiinnostuneita asiasta ja juoruilivat tietojaan muille vedoten sairaanhoitajamamman ammatista johtuviin "tietoihin".
Kerran nämä tytöt pyysivät minua majaansa leikkimään, ja majassa kertoivat että kyseessä oli tilaisuus jossa halusivat keskustella sisarukseni kuolemasta. Halusivat vahvistuksen kuulemalleen kuolinsyylle, ja kun en halunnut keskustella aiheesta, he yrittivät pitää minut väkisin majassa.
Juoksin itkien kotiin, ja muistan isäni soittaneen vihaisen puhelun tälle sairaanhoitajalle.
Muistan kuunnelleeni toisesta huoneesta miten tämä nainen ensi kielsi pitkään juoruilleensa ennenkuin lopulta myönsi, ja muistan isäni kutsuneen kiukkuisesti tämän rouvan luoksemme keskustelemaan, mikäli kuolinsyy todella kiinnostaa niin paljon.
Nainen ei koskaan tullut, ja minä keskityin leikkimään niiden kavereideni kanssa joiden vanhemmat suhtautuivat minuun normaalisti kuolleesta sisaruksesta huolimatta.
"Se kuplii, se kuplii se kuplii sielussain se soittaa, se laulaa ain uutta lauluain. Kaikki eivät tajuu, mitä Jeesus tehnyt on, mut se ku ku ku ku ku ku ku ku kuplii sielussain."
Olin lapsena uskovaisten kesäleirillä, missä tätä laulettiin. Muistan myös, että yksi Joel toivoi tätä biisiä kun sai toivoa mitä lauletaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ei oo tylsä mutta muistan Onni ja Enni-aapisen kaikki kirjainlaulut.
"Hiirellä on aakkoset, kaikki hauskat kirjaimet, on abcdefg..."
Aivan mahatavaa:D:DOhis:
Onni ja Enni aapinen oli myös vastavalmistuneen open mielestä kiva! Mikään uudemmista aapisista ei ole ollut yltänyt samaan.
Se oli ihana! Ja varsinkin se tokaluokan vihreä lukukirja, jossa oli jo kokonaisia tarinoita. Ahmin niitä tarinoita urakalla ja olin aina paljon edellä tunnilla käsiteltävää kappaletta.
Vitaepron vanhan mainoksen osittain. "JOTEN OTAN VITAEPRON, VITAEPRON SE TOIMII JO......!!", "Naisetkin hymyillen katsoo mua...". Jotain tuonne päin :D
Tuli mieleeni toinenkin virhe Onnenpyörästä. Tehtävän ratkaisuna oli "Jouni Lompola pakinoi nimimerkillä Origo". Hänen sukunimensä on kuitenkin Lompolo. Janne Porkkakin totesi, että tehtävässä oli virhe. Muistan myös, kun tehtävässä ostettiin o-kirjain, Porkka sanoi, että niitä on kuusi, mutta oikein kirjoitettuna niitä olisi ollut seitsemän, ja kuvaruudulla, jossa aina näkyi sanottu kirjain ja sen lukumäärä, luki O 7.
Menin äitini kanssa hammaslääkäriin ja meidät ohitti ylinopeutta ajava auto. Ja ainoa asia jonka muistan tästä erittäin hyvin on se että auto oli punainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ei oo tylsä mutta muistan Onni ja Enni-aapisen kaikki kirjainlaulut.
Ii ii iloa, viisi villakiloa on villin nallen turkissa eeei ilo pysy purkissa :--D
Pimeässä pallo hyppii, pimenee pullistuu. Mikä pallo, se on kuu, mikä pallo, se on kuu, pyöreä kuin pää, pomppii kuin pupu, pyöreä kuin pää, pomppii kuin pupu
Ne ajat
Muistan, kun eduskuntavaalien 1991 alla näin monessa paikassa Keskustan vaalimainoksia, joissa luki: Vaihtoehto on Keskusta. En tosin silloin tajunnut, että mitä tuo tarkoittaa.
Muistan tosi paljon jotain alakouluaikaisten tai jopa päiväkotiaikaisten ikätovereiden koko nimiä ulkoa. Nykyään mulla on huono nimimuisti, kun tulee koko ajan uusia asiakkaita ja kollegoita töissä vastaan. Huomaan, etten opi enää edes työkavereiden nimiä yhtä helposti kuin ennen opin ihmisten nimiä.
Vierailija kirjoitti:
Stiga on kulkija luonnostaan, se on syntynyt ruohoa leikkaamaan. Ajetaan me poijjat Stigalla vaan, eipä ole nurmikko rempallaan. Huoletonta huvia on leikkuutyö, Stiga kun ruohoa tasaseen syö.
Stiga on ketterä käänteissään, liikkuu se kuin menis itsestään... :)
Eka luokalla 1968 saimme siniset mukit ja vaaleansiniset hammasharjat. Mukissa luki "Harjaa hampaat, huuhdo suu, hammaspeikko lannistuu."
Muistaakseni silloin ei ollut fluorinpurskutuksia, ne alkoivat kai 1970 tai 1971.