"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Muistan 60-luvun alkupuolelta ollessani alle kouluikäinen, mutta ikävuottani en muista - jokatapauksessa olin oman lapsuuteni kodin pihalla keinumassa kiikkulaudalla istuen, ja siinä sitten helmat hulmuten ja lettinauhat lentäen ilmavirrassa keinuessani hyräilin jotain sen aikaista iskelmälaulua, ja mietin "syntyjä syviä" kuolemaan liittyen, koska silloisesta lähinaapurista oli menehtynyt joku perheenjäsen, ja en enää muista, kuka se edes olikaan, mutta kuitenkin asia askarrutti mieltäni kovin, ja muistelen ajatelleeni elämästä, että kuinka kauheaa tämä elämä on, että kun me ihmiset kuitenkin kuolemme loppuen lopuksi, että mikä on niin kuin tarkoitus, ja mitä järkeä tällä kaikella touhulla oikein onkaan, ja jo silloin mua ahdisti jotenkin pelkkä kuoleman ajatuskin, ja muistelen, että funtsin sitäkin mahdollisuutta, että entäpä jos mun äiti tai isä kuolisi, että kukahan minusta sitten ja sisaruksistani pitäisi huolta, ja kuka valmistaisi meille ruokaa jne. Mutta kuten kaikki me tiedämme ei lapsi kauan viivy samoissa ajatuksissaan, vaan siirtyy muun tekemisen puitteissa muihin ajatuksiin leikkeihin liittyen. Voi toki, on jäänyt paljonkin muitakin tilanteita kirkkaasti mielen sopukoihin, ja tilanteisiin ei liittynyt mitään sen kummempaa elämää erikoisempaa.
Muistan, kun joskus ensimmäisellä luokalla lukuvuonna 1993-1994 luokkakaverini lauloi Porilaisten marssin säveltä näin: Sam, pam, sampparamppamppam.
Jostain ihmeen syystä pystyn palauttamaan mieleen tunnin tasolla yhden ihan tavallisen päivän kesältä 2003.
Olin tuolloin lukiossa ja kesälomalla. Kävin aamulla kesäduunissa, illalla tyttöystävän kanssa katsomassa erään leffan ja sen jälkeen Stockan jäätelöbaarissa syömässä.
Muistan tarkalleen, mitä tuona ihan tavallisena päivänä söin, keiden kanssa ja mitä juttelin, miten minä ja muut olivat pukeutuneet jne. Tapahtumat jäivät tosi oudosti mieleen, vaikkei päivässä ollut millään tapaa mitään ihmeellistä.
En tiedä, mikä aktivoi tuollaisen ”supermuistin” yhden, ihan täysin tavallisen päivän osalta.
Muistan, kun kerran pienenä valehtelin eräälle henkilölle, hän sanoi näkevänsä silmistäni, että valehtelen, ja minua ihmetytti, että miten sen voi nähdä silmistä.
Muistan, kun pidin pienenä vihreästä väristä ja myös sisarillani, vanhemmillani ja mummollani oli värit sekä myös eräällä tuttavalla, joka kävi hoitamassa minua ja sisariani sekä hänen miehellään. Joskus tein äidin kanssa niin, että kirjoitin piirustuspaperille vihreällä värillä numerot yhdestä kymmeneen. Joskus myöhemmin sitten kerroin tästä serkulleni ja sitten myös kerroin hänelle nuo värit ja kun tämän hoitajatädin miehen väri oli ruskea, serkku sanoi, että se tekee paskanumeroita.
Olin jossain sairaalan näköisessä laitoksessa äidin kanssa, muistan kun hän sanoi että leikitään olevamme Saksassa, myöhemmin kävin jossain lääkärissä ja mietin olikohan se tämä sama paikka.
Muistan Norjan kansallislaulun suomenkieliset sanat. Harvoin niitä tarvitsen. Oslo, Bergen, Trondheim, Narvik...
Muistan kun n. 6-vuotiaana kiipesin pihalla olevaan puuhun, ja äkkiä ympärillä oli hiljaista ja rauhallista. Ei ollut ketään siskoksista ympärillä meluamassa ja nautin olostani. Se oli se hetki kun tajusin pitäväni eniten yksin olemisesta ja yksin olen viihtynyt monta kymmentä vuotta.
Luin näitä monta sivua. Ihan hauskoja ovat, mutta ihmettelen kovasti, että kuka tai ketkä hiivatin pölvästit alapeukuttaa näitä. Toisten muistoja! Ja miksi? Kertokaa, te muutamat alapeukuttajat.
Vierailija kirjoitti:
Muistan ihan liikaa vanhoja mainoslauluja.
Best-in ja koirat kiittää, Best-in ja siitä riittää... jne
Et sattuis muistamaan Raision pullapoika-laulua, jotain sunnuntai - ja sunnuntai? Siinä mainoksessa oli pellillä tanssivia pullapoikia ja varmaan jotain jouluisia leivonnaisia? Meillä lapset hoilotti sitä kuukausikaupalla, ja nyt kukaan meistä ei enää muista, miten se meni. Vaivaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan ihan liikaa vanhoja mainoslauluja.
Best-in ja koirat kiittää, Best-in ja siitä riittää... jne
Et sattuis muistamaan Raision pullapoika-laulua, jotain sunnuntai - ja sunnuntai? Siinä mainoksessa oli pellillä tanssivia pullapoikia ja varmaan jotain jouluisia leivonnaisia? Meillä lapset hoilotti sitä kuukausikaupalla, ja nyt kukaan meistä ei enää muista, miten se meni. Vaivaa!
Näytettiinkö mainosta siis ennen joulua vai ihan mihin vuodenaikaan tahansa ja muistatko tarkemmin, milloin mainos tuli televisiosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan ihan liikaa vanhoja mainoslauluja.
Best-in ja koirat kiittää, Best-in ja siitä riittää... jne
Et sattuis muistamaan Raision pullapoika-laulua, jotain sunnuntai - ja sunnuntai? Siinä mainoksessa oli pellillä tanssivia pullapoikia ja varmaan jotain jouluisia leivonnaisia? Meillä lapset hoilotti sitä kuukausikaupalla, ja nyt kukaan meistä ei enää muista, miten se meni. Vaivaa!
Olisiko näin: Taivaallisen nopeaa
Mansikka, omena, vanilja
Piirakkaa maistuvaa
Suolaista, makeaa
Valmista vaivatta
Näin on, ja ihanan rapsakka
On kakku suklaisaa
Suussasulavaa
Sillä onhan sunnuntai
Lepopäivä, totta kai!
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun n. 6-vuotiaana kiipesin pihalla olevaan puuhun, ja äkkiä ympärillä oli hiljaista ja rauhallista. Ei ollut ketään siskoksista ympärillä meluamassa ja nautin olostani. Se oli se hetki kun tajusin pitäväni eniten yksin olemisesta ja yksin olen viihtynyt monta kymmentä vuotta.
Muistan kun suunnilleen samassa iässä kiipesin serkun pihalla olevaan puuhun. Latvaan asti, siellä oli käpyjä. Sitten latvassa tajusin että alas on tultava takaperin, ja istuin monta minuuttia kauhuissani runkoon tarrautuneena koska pelon iskiessä alkoi myös huimata. Sitten laskeuduin ikuisuudelta tuntuvan ajan alaspäin, piti pujotella sokkona tiheiden oksien välistä jalansijaa, monesti meinasi lipsahtaa. Oli vielä kumpparit jalassa, parhaat kiipeilykengät.
Pääsin alas.
Ehkä vartin kuluttua sama juttu uusiksi.
Ja vartin kuluttua taas.
Ja seuraavana päivänä.
Missään vaiheessa en oppinut mitään, vaikka joka kerralla kauhu latvassa oli ihan yhtä paha. :D
Muistan ulkoa kahden parhaan kaverini lankapuhelinnumerot 90-luvulta.
Muistan, kun serkku luki minulle ja sisarilleni kirjan "Mikko Mallikas panee töpinäksi" siten, että sanoi isän kohdalla Mikko ja Mikon kohdalla isä. "Mutta Mikkoa ei vain kuulu. Entä jos Mikko onkin jo lähtenyt? Odottamatta isää? Ehkä hän lähti isän harjatessa hampaita?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan ihan liikaa vanhoja mainoslauluja.
Best-in ja koirat kiittää, Best-in ja siitä riittää... jne
Et sattuis muistamaan Raision pullapoika-laulua, jotain sunnuntai - ja sunnuntai? Siinä mainoksessa oli pellillä tanssivia pullapoikia ja varmaan jotain jouluisia leivonnaisia? Meillä lapset hoilotti sitä kuukausikaupalla, ja nyt kukaan meistä ei enää muista, miten se meni. Vaivaa!
Olisiko näin: Taivaallisen nopeaa
Mansikka, omena, vanilja
Piirakkaa maistuvaa
Suolaista, makeaa
Valmista vaivatta
Näin on, ja ihanan rapsakka
On kakku suklaisaa
Suussasulavaa
Sillä onhan sunnuntai
Lepopäivä, totta kai!
Tää biisi ei sano mulle muuten mitään, mutta muistan tasan miten toi kohta "Näin on, ja ihanan rapsakka" menee, ja sen pullapoikien äänen siinä kohdassa :)
Sytytettiin kulopalo koulun läheisyydessä, joka lähti leviämään hallitsemattomasti pitkässä heinikossa.Läheisen koulun neuvokas opettaja huomasi tilanteen ja saimme palon tukahdutettua läheisen hiekkalaatikon hiekalla.
Olimme vielä alle kouluikäisiä. Siitä ei ole muistikuvia, mistä tulentekovälineet olivat mukaamme tulleet.
Olimme aika vilkkaita poikia jokatapauksessa. kaitpa siitäkin jotain oppi tulen käsittelystä ja vaaroista, niin ei ollut tosin turha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan ihan liikaa vanhoja mainoslauluja.
Best-in ja koirat kiittää, Best-in ja siitä riittää... jne
Et sattuis muistamaan Raision pullapoika-laulua, jotain sunnuntai - ja sunnuntai? Siinä mainoksessa oli pellillä tanssivia pullapoikia ja varmaan jotain jouluisia leivonnaisia? Meillä lapset hoilotti sitä kuukausikaupalla, ja nyt kukaan meistä ei enää muista, miten se meni. Vaivaa!
Olisiko näin: Taivaallisen nopeaa
Mansikka, omena, vanilja
Piirakkaa maistuvaa
Suolaista, makeaa
Valmista vaivatta
Näin on, ja ihanan rapsakka
On kakku suklaisaa
Suussasulavaa
Sillä onhan sunnuntai
Lepopäivä, totta kai!
Tämä sen täytyy olla! Kiitos! Olin itsekin muistavinani jotenkin tuon mansikka, omena, vanilja -kohdan, mutta en uskaltanut sanoa, kun pelkäsin, että sotken johonkin muuhun ja johdan vain harhaan.
Se mainos tuli telkkarista joulun tienoilla useampanakin vuonna joskus noin 15 vuotta sitten. Miksiköhän vain jouluisin, eihän siinä mitään joulusta puhuta? Meillä lapset ja lasten kaverit oppi sen välittömästi ulkoa ja joskus hoilattiin sitä täyteen ääneen sunnuntaikävelyillä koko perhe. Mulle jäi siitä mukavat muistot.
Olin noin 7-vuotias, ja tämä tapahtui 80-luvulla. Lankapuhelin soi hyvin myöhään illalla ja äiti vastasi. "No niin, nyt voitte tulla", sanottiin puhelimessa, äitini kertoi hämmentyneenä. Kysymyksessä siis joku väärään numeroon soittaminen.
Eilen palasi mieleen vanha sämpylämainos. En tiedä miksi.
*Öhöm-öhööm*
Hei Sam, uutta sämpylää,
pehmeintä mitä tiedetään,
luo vapaasti tyylis mukaan vaan!
Hei Sam, sanoiko joku pehmeää?
Sua enää en voi vastustaa,
sinuun hampaani tahdon upottaa,
Sam Sam-sämpylä,
täytä omalla tyylillä!