Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni nainen hankkii jonkun typerän eläimen?
sinkkumies
08.11.2016 |
Melko lyhytnäköistä hommaa mielestäni, hankkia sinkkuna joku eläin. Itse ainakin skippaan jokaisen naisen, josta tulee ilmi, että sillä asuu kotona joku eläin, aivan sama onko se marsu vai tanskandogi. En vihaa eläimiä, mutta yksinkertaisesti eläin aiheuttaa vain liikaa sotkua siihen suhteen etenemiseen. On hyvin luultavaa, että ennemmin tai myöhemmin tulee joku tilanne, jossa naisen pitää valita miehen ja eläimen väliltä, ja koska naiset usein valitsevat siinä tilanteessa lemmikin, niin itse katson helpommaksi jättää väliin kaikki lemmikilliset naiset.
Kommentit (159)
Miesten on ehkä hyvä tietää että naiset ovat hyvin epäileväisiä lemmikkejä vieroksuvien miesten suhteen . Se kun voi viitata karkeuteen ja jopa julmuuteenkin. Psykopatia korreloi eläimiin kohdistuvan julman suhtautumisen ja julmien tekojen kanssa voimakkaasti jo pikkulapsillakin saati aikuisilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheessäni oli koira ja hankin aikuisiällä koiran siinä vaiheessa, kun valmistuin ja ostin ensiasuntoni. Minulla on koira, koska tykkään että on lenkkikaveri ja joku joka nauttii suunnuntaiaamun metsäseikkailusta ja poluilla vaeltelusta yhtä lailla kuin minäkin. Kun tapasin aviomieheni, myös hän tykkäsi koirasta ja usein käytiinkin yhdessä kolmestaan siellä metsässä. Hänellä ei aiemmin ole ollut koiraa, mutta heistä tuli heti kavereita ja nykyäänkin mökillä yhdessä grillikatoksessa grillailevat ja koiralle mies grillaa tietysti oman makkaran :) Koira kulkee mein mukana vaellusretkillä, mökillä ym. Meitä yhdistää halu liikkua luonnossa, joten koira tulee yhteisiin harrastuksiin luontevasti mukaan.
En ole koskaan kuullut valintatilanteista ystävieni kohdalla, että joku olisi vaatinut valitsemaan eläimen tai itsensä. Meillä ainakin koira on luonteva osa yhteistä elämää. Oudoksuttavampana minä pitäisi sellaista sinkkua, joka ei halutessaan hanki koiraa sen vuoksi, että siitä voisi olla haittaa parisuhteelle, jos sellaisen löytää. Itse en sinkkuna ajatellut laittaa omaa elämää holdiin ja odottaa sitä "oikeaa elämää" eli kumppanin tapaamista vaan rakensin sellaista elämää, jota tykkään elää. Siihen kuului koira.
Älytöntä grillata makkaraa koiralle kun ei tyhmä eläin kuitenkaan osaa sitä arvostaa
Uskaltaisin väittää, että olet väärässä. Oma makkara, josta on kerrottu koiralle, että tähän tulee Bellan makkara, on kyllä kovin odotettu ja sitä makkaraa "Bella" sitten intensiivisesti katselee grillauksen ajan :) Ja jos on koiraihminen, kuten miehenikin nykyään, sitä nauttii tuollaisesta puuhastelusta koiran kanssa, kuten siitäkin että hän tekee saunapuita ja koira osallistuu kanniskelemalla niitä klapeja tai silppuamalla. Samoin vaellusretkestä Lapissa voi koiraihminen saada irti extraa, koska koiran riemu ja seikkailunhalu on kivaa katsottavaa.
Mutta aiheeseen palatakseni, minusta aloittaja tarkastelee asiaa väärästä vinkkelistä. Jos joku on vaikka koiraihminen ja haluaisi hankkia koiran, mutta ei tee sitä siltä varalta, että se ei miellyttäisi jotain miestä, jota ei ole edes vielä tavannut niin onko sellainen viehättävää sekään? Siis sellainen ajatusmalli, ettei toteuta unelmiaan elämässä itsenäisesti eikä rakenna itsenä näköistä elämää vaan odottaa ainoastaan kumppania, jotta voisi todella alkaa elää? Minusta jokainen sinkku voi rakentaa näköisensä elämän ja kokea elävänsä täyttä elämää ihan yhtä lailla kuin parisuhteessa olevat rakentavat yhteistä täyttä elämää.
t. se kenelle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun eteneminen on taas hupaisaa luettavaa.
Vaihe 1: Aloittaja tulee kertomaan meille uutisena, että hän jättää väliin lemmikilliset naiset. No, mikäpä siinä, kiitos vaan tiedosta, vaikkei kukaan tainnut sitä sinulta edes kysyä. Minäkin jätän väliin monenlaiset miehet mutta en koe tarpeellisena käydä sitä keskustelupalstoilla ilmoittelemassa, koska en kuvittele olevani niin kiinnostava ihminen, että ventovieraita minun valintaperusteeni liikkuttaisivat.
Vaihe 2: Koska kukaan ei reagoi mitenkään, aloittaja kertoo viiden minuutin kuluttua, että itse asiassa hän onkin huolissaan sinkkunaisista. Sinkkunaiset rajoittavat omaa pariutumistaan radikaalisti eläimellä.
Vaihe 3: Aloittaja saa lukuisia vastauksia, joissa naiset kertovat ihan tietoisesti ottaneensa sen riskin ja että edelleen valitsisivat samoin. Aloittaja alkaa ryöpytyksen, jonka tavoitteena on, että naiset eivät enää hankkisi lemmikkejä. Lemmikit kärsivät, ravinto on epäeettistä, syyt ovat itsekkäitä jne.
Eli tavoitteena oli pelotella sinkkunaisia: jos hankitte lemmikkejä niin ette kelpaa miehille. Kun se meni raskaasti pieleen niin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi yrittää pelotella muilla syillä naisia olemaan ottamatta lemmikkejä. Aloittajalle ei koskaan tullut mieleen sellainen yksinkertainen vaihtoehto, että hän etsisi elämänkumppaniaan kaltaistensa joukosta eli niistä naisista, joilla ei ole lemmikkiä.
Kai nyt sentään tajuat, että on täällä moni muukin arvostellut naisten eläinharrastuksia kuin ap?
Ei ole. Aloittaja riehuu täällä yksin, esiintyen useampana kirjoittajana että saisi naiset säikähtämään: "Iik, en ikinä pääse naimisiin jos pidän eläimistä!!"
Minä ainakin olen eri kirjoittaja. Parisuhteeseen en haluaisi naista, jolla on lemmikki, mutta voin tehdä kompromissin jos hänellä on pieni lemmikki ja hän voi elää myös ilman lemmikkiä. En halua olla naisen kanssa, jolla on pakkomielle lemmikkeihin ja, että niitä pitää olla mahdollisimman monta.
Tällä hetkellä etsin kavereita ja panosuhteita, jolloin lemmikeistä ei ole haittaa. Itseasiassa vain ihan hyvä juttu, koska pääsee leikittämään eläimiä, vaikka itsellä ei sellaisia ole. Voisin mieluusti lähteä treffeille naisen kanssa niin, että heittelen hänen koiralleen palloa tai frisbeetä. Oikein mukavaa puuhaa.
Puhut sitten ihan eri asiasta kuin aloittaja. Et ole automaattisesti samalla puolella aloittajan kanssa tässä keskustelussa sukupuolesi takia. Olet samalla puolella meidän eläimistä tykkäävien naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin joo tosiaan ja lemmikin omistajat eivät voi lähteä koskaan lomareissulle, ei viikonlopuksi eikä viikoksi eikä koskaan. Itse asiassa töihinkään ei voi mennä. voi ziisus taas.
Nää on suunniteltuja juttuja, koiralle on varmasti lomia varten hoitopaikka ja työpäivä ei ole niin pitkä, etteikö koira pärjää sen aikaa.
Mutta kerro nyt sitten minulle koirattomalle, että jos nainen lähtee illaksi miehen luo treffeille, ja viihtyykin siellä paljon odotettua paremmin, niin voiko jäädä yöksi mielijohteesta ja aamulla heräillä rauhassa miehen luota ja antaa miehen laitella aamupalat ja kotiutua puolenpäivän aikaan? Pärjääkö koira yksin sisällä tuon 18 tuntia, joka omistajalla miesreissussaan menee?
Kuinka moni nainen lähtee treffeille mukanaan meikinpoistoaineet, meikit, hammasharja ja ehkä puhtaat alusvaatteet? Itse en kanna noita normaalisti mukana, joten en jää minnekään yöksi hetken mielijohteesta. Mikään ei ole kamalampaa kuin herätä aamulla edellisillan meikit naamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kissa ja poikaystävällä on koira. Kumpikaan ei ole mitenkään häirinnyt parisuhde-elämäämme. Emme muutenkaan ole mihinkään reissuun lähdössä tunnin varoitusajalla ja normaaleissa olosuhteissa molemmat lemmikit saa perheenjäsenille hoitoon ongelmitta mahdollisen reissun ajaksi. Mieluummin otan lemmikillisen miehen tai sellaisen, joka ei pidä ongelmana minun lemmikkejäni. Tietääpähän, että hänellä on jonkinlainen kyky normaaliin empatiaan eikä ole niin naurettavan pikkusieluinen, että on jopa eläimelle mustasukkainen.
Poikaystävä tulee käymään luonasi ja haluaisikin jäädä koko yöksi, mutta ei pysty, koska koira odottaa kotona.
Minusta kuulosti aivan ihanalta, kun seurustelun alkuaikoina mies sanoi, että olisi tosi mukava jäädä vielä luokseni mutta hänen on mentävä kotiin katsomaan että kissa pärjää. Lähdimme yhdessä katsomaan kisua :)
Ehkä, koska pidit häntä sen seurauksena huolehtivaisena ja kunnollisena miehenä. Todellisuudessa pidemmän päälle tuo alkaa rassaamaan, vaikka tietenkin hänen syynsä ymmärtää.
En pitänyt, vaan hän oikeasti oli sitä. Eikä alkanut rassata ainakaan vähän yli vuoden aikana, mutta minäpä en vihaakaan eläimiä. Ja nyt ongelmaa ei enää tulisikaan, kun asumme kaikki kolme yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat tunnetusti erittäin huonoja vastustamaan mielihaluja ja ajattelemaan pitkälle. Naisilla on myös vahva hoivavietti, joten jos he eivät voi saada lapsia, niin sitten pitää ainakin olla se lemmikki. Moni on myös tottunut lemmikkeihin ja kuvittelee, että ei osaa olla ilman sellaista. Nainen myös ajattelee, että tottakai se unelmien mies pitää lemmikeistä, koska muuten hän ei olisi unelmien mies.
Tosiasia on että lemmikistä on todella paljon vaivaa ja se rajoittaa elämää ja sotkee asuntoa. Silloin ymmärrän tilanteen jos lemmikki on pieni, eikä se sotke paljon ja naisella on paljon kavereita tai vanhemmat lähelle, joille voi lemmikin viedä tarvittaessa hoitoon. En ymmärrä miksi jotkut ihmiset hankkivat lemmikin niin, että se tarkoittaa heidän kahlittautumistaan kotiin. Tuollaisen naisen kanssa olen seurustellut, enkä toista kertaa ala seurustelemaan. Mitkään vähänkään pidemmät reissut ilman koiraa eivät ole mahdollisia, koska koira pitää käyttää ulkona vähintään 8 tunnin välein (työpäivä). Kaikki reissut pitää siis suunnitella koiran ehdoilla, jolloin vaihtoehdot kapenevat todella paljon. Myös asunnossa asuessa pitää olla tarkkana, että ei jätä mitään mihinkään, koska siellä on se ikuinen lapsi, joka saattaa syödä jotain väärää ja kuolla pois.
Minä pidän lemmikeistä ja minulla on aikoinaan niitä ollut todella paljon ja minulla todennäköisesti tulee niitä myös olemaan vanhempana, mutta ymmärrän sen tosiasian, että tässä elämänvaiheessa ne eivät yksinkertaisesti ole järkevä hankinta.
Minä lemmikinomistajana osaan siivota kotiani, vaikka eläin sotkeekin. Olen sinkkuna ollessani asunut kahdessa eri maassa ja opiskellut kolme eri tutkintoa/asunut asuntolassa ja koko sen ajan omistanut koiran. Ei rajoittanut mitään, mitenkään. Mutta jos ei ole organisointikykyä, niin ei kannata hankkia eläintä, lasta, parisuhdetta tai mitään jos tuokin on liian vaikeaa. Nyt on monta lemmikkiä enemmän ja aviomies ja edelleen reissataan ja puuhataan vaikka mitä, eikä haittaa mitenkään. Enemmän väittäisin omakotitalon rajoittavan elämää kuin lemmikin...
Mitä tuon sinun esimerkkisi tulisi todistaa? Tottakai voit asua vaikka kymmenissä eri maissa koirasi kanssa, koska nuo eivät ole sellaisia asioita, joihin lemmikki vaikuttaa. Jos joku tulee nyt pyytämään sinua kolmen päivän reissulle, niin et voi ainakaan suoriltaan vastata, että voit lähteä, koska sinun pitää hankkia ensin hoitopaikka lemmikille. Ongelmaa ei ole jos sinulla tällainen aina varma hoitopaikka on, mutta kun monella ihmisellä ei ole. Etenkään heillä, jotka eivät asu samalla paikkakunnalla kuin heidän vanhempansa. Aika harva kaveri haluaa kuitenkaan ottaa koiraa riesakseen kolmeksi päivää tai ainakaan kovin usein.
Eli suunnitelmallisuudella pärjää, mutta spontaanius kärsii ja joutuu tekemään kompromisseja. Täysin naiivia väittää, että näin ei olisi.
No ihan yhtä rajoittavaa on vaikka työ- tai koulupaikkakin, tai rahatilanne, lapset tai vanhat vanhemmat. Helpommin koiran saa hoitoon (ja saa kyllä hetikin, teemme miehen kanssa extemporereissuja vaikka koiria on useampi ja on muita eläimiä myös) kuin töistä pääsee vapaalle. Aivan hyvin voin suostua vaikka kahden viikon reissulle nyt tältä istuamalta. Eikun en voikaan kun on ihan muita velvollisuuksia kuin lemmikit, esim. palkkatyö. Hoitopaikan saa hyvinkin edullisesti useammallekin lemmikille ja ihan parin tunnin varoajallakin jos asuu kaupungissa, me emme käytä ikinä kavereita tai sukulaisia hoitoapuna.
Työpaikka on hieman eri asia kuin koira. Työ on jollain tasolla välttämättömyys, kun koira taas ei ole millään tasolla välttämättömyys. Saahan koiran hoitoon jos koiran haluaa hoitolaan viedä. Itse en kyllä koskaan veisi, koska ei ikinä voi tietää kuka ja miten sitä siellä hoidetaan. Voit suostua kahden viikon reissuun, mutta et voi lähteä sille tältä istumalta. Sinun pitää ensin viedä se koirasi sinne hoitolaan. Samoin jos kaverisi pyytää sinua jäämään yöksi luokseen hauskan illan jälkeen, niin joudut kieltäytymään kun koira on kotona. Joudut jatkuvasti suunnitella menemisiäsi koira huomioiden.
Tietenkin riippuu paljon ihmisestä ja elämäntilanteesta, että onko koirasta saadut hyödyt haittoja suuremmat, mutta haittaa siitä on kaikille halusivat he sitä myöntää tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kissa ja poikaystävällä on koira. Kumpikaan ei ole mitenkään häirinnyt parisuhde-elämäämme. Emme muutenkaan ole mihinkään reissuun lähdössä tunnin varoitusajalla ja normaaleissa olosuhteissa molemmat lemmikit saa perheenjäsenille hoitoon ongelmitta mahdollisen reissun ajaksi. Mieluummin otan lemmikillisen miehen tai sellaisen, joka ei pidä ongelmana minun lemmikkejäni. Tietääpähän, että hänellä on jonkinlainen kyky normaaliin empatiaan eikä ole niin naurettavan pikkusieluinen, että on jopa eläimelle mustasukkainen.
Poikaystävä tulee käymään luonasi ja haluaisikin jäädä koko yöksi, mutta ei pysty, koska koira odottaa kotona.
Minusta kuulosti aivan ihanalta, kun seurustelun alkuaikoina mies sanoi, että olisi tosi mukava jäädä vielä luokseni mutta hänen on mentävä kotiin katsomaan että kissa pärjää. Lähdimme yhdessä katsomaan kisua :)
Ehkä, koska pidit häntä sen seurauksena huolehtivaisena ja kunnollisena miehenä. Todellisuudessa pidemmän päälle tuo alkaa rassaamaan, vaikka tietenkin hänen syynsä ymmärtää.
En pitänyt, vaan hän oikeasti oli sitä. Eikä alkanut rassata ainakaan vähän yli vuoden aikana, mutta minäpä en vihaakaan eläimiä. Ja nyt ongelmaa ei enää tulisikaan, kun asumme kaikki kolme yhdessä.
Tottakai se rassasi, mutta et vain halua sitä myöntää. Voi olla, että se ei ollut mitenkään merkityksellinen asia, mutta silti elämäänne rajoittava tekijä. Se on edelleen elämäänne rajoittava tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kissa ja poikaystävällä on koira. Kumpikaan ei ole mitenkään häirinnyt parisuhde-elämäämme. Emme muutenkaan ole mihinkään reissuun lähdössä tunnin varoitusajalla ja normaaleissa olosuhteissa molemmat lemmikit saa perheenjäsenille hoitoon ongelmitta mahdollisen reissun ajaksi. Mieluummin otan lemmikillisen miehen tai sellaisen, joka ei pidä ongelmana minun lemmikkejäni. Tietääpähän, että hänellä on jonkinlainen kyky normaaliin empatiaan eikä ole niin naurettavan pikkusieluinen, että on jopa eläimelle mustasukkainen.
Poikaystävä tulee käymään luonasi ja haluaisikin jäädä koko yöksi, mutta ei pysty, koska koira odottaa kotona.
Minusta kuulosti aivan ihanalta, kun seurustelun alkuaikoina mies sanoi, että olisi tosi mukava jäädä vielä luokseni mutta hänen on mentävä kotiin katsomaan että kissa pärjää. Lähdimme yhdessä katsomaan kisua :)
Jos poikaystävä olisi asunut toisessa kaupungissa niin suhteenne olisi katkennut kissaan.
Jos mies etsii naista toisesta kaupungista kuin missä itse asuu, se johtuu siitä että hänellä on vaimo. Ja vaimo katkaisee kyllä suhteen kissaakin tehokkaammin. Tai ainakaan minä en tuollaisten miesten kanssa mihinkään edes ryhdy.
Mulla on koira, josta poikaystäväkin pitää. Ainoa ongelma on seksi ja muu läheisyys. Koira siis haukkuu, jos pussailemme sohvalla tai muuten kiehnäämme liian äänekkäästi --> koira kokee tämän uhkana. Seksiä harrastamme makkarissa ovi kiinni ja koiralle on järjestetty siksi aikaa muuta puuhaa: luu, aktivointilelu tms. Joskus se kuitenkin tulee oven taakse ja kuullessaan mun voihkinnat alkaa haukkua. Yritän olla hiljempaa ja musiikki on päällä, mut ei sekään aina auta. :D
Huoh, koirat on ihania, enkä omastani luopuisi, mutta tää ongelma on kyl rasittava. Onko teillä muilla koirallisilla vinkkiä tähän? Tottuuko koira noihin seksiääniin jossain vaiheessa ja kyllästyy vahtimaan mua? Kerran kokeiltiin jättää makkarin ovi auki, mut sit koira oli siellä sängyllä, ei kiitos. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesten on ehkä hyvä tietää että naiset ovat hyvin epäileväisiä lemmikkejä vieroksuvien miesten suhteen . Se kun voi viitata karkeuteen ja jopa julmuuteenkin. Psykopatia korreloi eläimiin kohdistuvan julman suhtautumisen ja julmien tekojen kanssa voimakkaasti jo pikkulapsillakin saati aikuisilla!
Tarvisin naisen avukseni, jotta osaisin loogisesti yhdistää lemmikin haluamattomuuden lemmikkien vihaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kissa ja poikaystävällä on koira. Kumpikaan ei ole mitenkään häirinnyt parisuhde-elämäämme. Emme muutenkaan ole mihinkään reissuun lähdössä tunnin varoitusajalla ja normaaleissa olosuhteissa molemmat lemmikit saa perheenjäsenille hoitoon ongelmitta mahdollisen reissun ajaksi. Mieluummin otan lemmikillisen miehen tai sellaisen, joka ei pidä ongelmana minun lemmikkejäni. Tietääpähän, että hänellä on jonkinlainen kyky normaaliin empatiaan eikä ole niin naurettavan pikkusieluinen, että on jopa eläimelle mustasukkainen.
Poikaystävä tulee käymään luonasi ja haluaisikin jäädä koko yöksi, mutta ei pysty, koska koira odottaa kotona.
Minusta kuulosti aivan ihanalta, kun seurustelun alkuaikoina mies sanoi, että olisi tosi mukava jäädä vielä luokseni mutta hänen on mentävä kotiin katsomaan että kissa pärjää. Lähdimme yhdessä katsomaan kisua :)
Ehkä, koska pidit häntä sen seurauksena huolehtivaisena ja kunnollisena miehenä. Todellisuudessa pidemmän päälle tuo alkaa rassaamaan, vaikka tietenkin hänen syynsä ymmärtää.
En pitänyt, vaan hän oikeasti oli sitä. Eikä alkanut rassata ainakaan vähän yli vuoden aikana, mutta minäpä en vihaakaan eläimiä. Ja nyt ongelmaa ei enää tulisikaan, kun asumme kaikki kolme yhdessä.
Tottakai se rassasi, mutta et vain halua sitä myöntää. Voi olla, että se ei ollut mitenkään merkityksellinen asia, mutta silti elämäänne rajoittava tekijä. Se on edelleen elämäänne rajoittava tekijä.
Sinä et halua myöntää, että sinä olet itsekeskeinen, ilkeä, eläimiä vihaava idiootti. Ja se vasta rajoittaakin elämää ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on koira, josta poikaystäväkin pitää. Ainoa ongelma on seksi ja muu läheisyys. Koira siis haukkuu, jos pussailemme sohvalla tai muuten kiehnäämme liian äänekkäästi --> koira kokee tämän uhkana. Seksiä harrastamme makkarissa ovi kiinni ja koiralle on järjestetty siksi aikaa muuta puuhaa: luu, aktivointilelu tms. Joskus se kuitenkin tulee oven taakse ja kuullessaan mun voihkinnat alkaa haukkua. Yritän olla hiljempaa ja musiikki on päällä, mut ei sekään aina auta. :D
Huoh, koirat on ihania, enkä omastani luopuisi, mutta tää ongelma on kyl rasittava. Onko teillä muilla koirallisilla vinkkiä tähän? Tottuuko koira noihin seksiääniin jossain vaiheessa ja kyllästyy vahtimaan mua? Kerran kokeiltiin jättää makkarin ovi auki, mut sit koira oli siellä sängyllä, ei kiitos. :D
Totuttakaa koira kuivapanemalla niin, että koira saa tulla siihen viereen. Tajuaa, että ei ole tosi kyseessä ja lopettaa välittämisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kissa ja poikaystävällä on koira. Kumpikaan ei ole mitenkään häirinnyt parisuhde-elämäämme. Emme muutenkaan ole mihinkään reissuun lähdössä tunnin varoitusajalla ja normaaleissa olosuhteissa molemmat lemmikit saa perheenjäsenille hoitoon ongelmitta mahdollisen reissun ajaksi. Mieluummin otan lemmikillisen miehen tai sellaisen, joka ei pidä ongelmana minun lemmikkejäni. Tietääpähän, että hänellä on jonkinlainen kyky normaaliin empatiaan eikä ole niin naurettavan pikkusieluinen, että on jopa eläimelle mustasukkainen.
Poikaystävä tulee käymään luonasi ja haluaisikin jäädä koko yöksi, mutta ei pysty, koska koira odottaa kotona.
Minusta kuulosti aivan ihanalta, kun seurustelun alkuaikoina mies sanoi, että olisi tosi mukava jäädä vielä luokseni mutta hänen on mentävä kotiin katsomaan että kissa pärjää. Lähdimme yhdessä katsomaan kisua :)
Ehkä, koska pidit häntä sen seurauksena huolehtivaisena ja kunnollisena miehenä. Todellisuudessa pidemmän päälle tuo alkaa rassaamaan, vaikka tietenkin hänen syynsä ymmärtää.
En pitänyt, vaan hän oikeasti oli sitä. Eikä alkanut rassata ainakaan vähän yli vuoden aikana, mutta minäpä en vihaakaan eläimiä. Ja nyt ongelmaa ei enää tulisikaan, kun asumme kaikki kolme yhdessä.
Tottakai se rassasi, mutta et vain halua sitä myöntää. Voi olla, että se ei ollut mitenkään merkityksellinen asia, mutta silti elämäänne rajoittava tekijä. Se on edelleen elämäänne rajoittava tekijä.
Sinä et halua myöntää, että sinä olet itsekeskeinen, ilkeä, eläimiä vihaava idiootti. Ja se vasta rajoittaakin elämää ;)
Alkoiko sinulla menkat vai miksi suhtaudut tunteella järjelliseen keskusteluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesten on ehkä hyvä tietää että naiset ovat hyvin epäileväisiä lemmikkejä vieroksuvien miesten suhteen . Se kun voi viitata karkeuteen ja jopa julmuuteenkin. Psykopatia korreloi eläimiin kohdistuvan julman suhtautumisen ja julmien tekojen kanssa voimakkaasti jo pikkulapsillakin saati aikuisilla!
Päinvastoin. Tutkimuksissa on havaittu, että psykopaatit, jotka eivät koe empatiaa ihmisiä kohtaan, saattavat kuitenkin olla eläinrakkaita.
Aloittaja alapeukuttaa täällä yksin naama punaisena raivosta. Ajatella, mien paljon täällä on naisia jotka pitävät lemmikkiä tärkeämpänä kuin aloittaja-parkaa! Ja kyllä, lemmikki on tärkeämpi kuin aloittaja. Ei mikään tietty lemmikki joka minulla on jo nyt (sillä ei ole), vaan minulle on tärkeämpää säilyttää mahdollisuus ottaa lemmikki kuin säilyttää mahdollisuus tutustua aloittajan kaltaiseen mieheen. Ai niin, olen hoikka ja tykkään leipoa pullaa. Enkä pakota miestä shoppailureissuille mukaan. Mahtaa ottaa päähän, kun tällainen saalis jää saamatta :D
Vierailija kirjoitti:
Mulla on koira, josta poikaystäväkin pitää. Ainoa ongelma on seksi ja muu läheisyys. Koira siis haukkuu, jos pussailemme sohvalla tai muuten kiehnäämme liian äänekkäästi --> koira kokee tämän uhkana. Seksiä harrastamme makkarissa ovi kiinni ja koiralle on järjestetty siksi aikaa muuta puuhaa: luu, aktivointilelu tms. Joskus se kuitenkin tulee oven taakse ja kuullessaan mun voihkinnat alkaa haukkua. Yritän olla hiljempaa ja musiikki on päällä, mut ei sekään aina auta. :D
Huoh, koirat on ihania, enkä omastani luopuisi, mutta tää ongelma on kyl rasittava. Onko teillä muilla koirallisilla vinkkiä tähän? Tottuuko koira noihin seksiääniin jossain vaiheessa ja kyllästyy vahtimaan mua? Kerran kokeiltiin jättää makkarin ovi auki, mut sit koira oli siellä sängyllä, ei kiitos. :D
Tässä on hyvä esimerkki siitä kuinka mies on naiselle arvoasteikossa koiraa alempana. Jos nainen arvostaisi miestä, niin koira lukittaisiin pakkaseen aina kun alkaa ulisemaan miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten on ehkä hyvä tietää että naiset ovat hyvin epäileväisiä lemmikkejä vieroksuvien miesten suhteen . Se kun voi viitata karkeuteen ja jopa julmuuteenkin. Psykopatia korreloi eläimiin kohdistuvan julman suhtautumisen ja julmien tekojen kanssa voimakkaasti jo pikkulapsillakin saati aikuisilla!
Päinvastoin. Tutkimuksissa on havaittu, että psykopaatit, jotka eivät koe empatiaa ihmisiä kohtaan, saattavat kuitenkin olla eläinrakkaita.
Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on koira, josta poikaystäväkin pitää. Ainoa ongelma on seksi ja muu läheisyys. Koira siis haukkuu, jos pussailemme sohvalla tai muuten kiehnäämme liian äänekkäästi --> koira kokee tämän uhkana. Seksiä harrastamme makkarissa ovi kiinni ja koiralle on järjestetty siksi aikaa muuta puuhaa: luu, aktivointilelu tms. Joskus se kuitenkin tulee oven taakse ja kuullessaan mun voihkinnat alkaa haukkua. Yritän olla hiljempaa ja musiikki on päällä, mut ei sekään aina auta. :D
Huoh, koirat on ihania, enkä omastani luopuisi, mutta tää ongelma on kyl rasittava. Onko teillä muilla koirallisilla vinkkiä tähän? Tottuuko koira noihin seksiääniin jossain vaiheessa ja kyllästyy vahtimaan mua? Kerran kokeiltiin jättää makkarin ovi auki, mut sit koira oli siellä sängyllä, ei kiitos. :D
Tässä on hyvä esimerkki siitä kuinka mies on naiselle arvoasteikossa koiraa alempana. Jos nainen arvostaisi miestä, niin koira lukittaisiin pakkaseen aina kun alkaa ulisemaan miehelle.
Tässä nähdään, miten itsekäs ja epäempaattinen mies pakottaisi valitsemaan kahden tärkeän olennon välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kissa ja poikaystävällä on koira. Kumpikaan ei ole mitenkään häirinnyt parisuhde-elämäämme. Emme muutenkaan ole mihinkään reissuun lähdössä tunnin varoitusajalla ja normaaleissa olosuhteissa molemmat lemmikit saa perheenjäsenille hoitoon ongelmitta mahdollisen reissun ajaksi. Mieluummin otan lemmikillisen miehen tai sellaisen, joka ei pidä ongelmana minun lemmikkejäni. Tietääpähän, että hänellä on jonkinlainen kyky normaaliin empatiaan eikä ole niin naurettavan pikkusieluinen, että on jopa eläimelle mustasukkainen.
Poikaystävä tulee käymään luonasi ja haluaisikin jäädä koko yöksi, mutta ei pysty, koska koira odottaa kotona.
Minusta kuulosti aivan ihanalta, kun seurustelun alkuaikoina mies sanoi, että olisi tosi mukava jäädä vielä luokseni mutta hänen on mentävä kotiin katsomaan että kissa pärjää. Lähdimme yhdessä katsomaan kisua :)
Ehkä, koska pidit häntä sen seurauksena huolehtivaisena ja kunnollisena miehenä. Todellisuudessa pidemmän päälle tuo alkaa rassaamaan, vaikka tietenkin hänen syynsä ymmärtää.
En pitänyt, vaan hän oikeasti oli sitä. Eikä alkanut rassata ainakaan vähän yli vuoden aikana, mutta minäpä en vihaakaan eläimiä. Ja nyt ongelmaa ei enää tulisikaan, kun asumme kaikki kolme yhdessä.
Tottakai se rassasi, mutta et vain halua sitä myöntää. Voi olla, että se ei ollut mitenkään merkityksellinen asia, mutta silti elämäänne rajoittava tekijä. Se on edelleen elämäänne rajoittava tekijä.
Sinä et halua myöntää, että sinä olet itsekeskeinen, ilkeä, eläimiä vihaava idiootti. Ja se vasta rajoittaakin elämää ;)
Alkoiko sinulla menkat vai miksi suhtaudut tunteella järjelliseen keskusteluun?
Oletko niin testosteronipöllyssä että et kykene muuta kuin mölisemään? Teetä sterilisaatio itsellesi niin olosi helpottuu. Ja muutut muidenkin mielestä siedettäväksi ihmiseksi.
No ihan yhtä rajoittavaa on vaikka työ- tai koulupaikkakin, tai rahatilanne, lapset tai vanhat vanhemmat. Helpommin koiran saa hoitoon (ja saa kyllä hetikin, teemme miehen kanssa extemporereissuja vaikka koiria on useampi ja on muita eläimiä myös) kuin töistä pääsee vapaalle. Aivan hyvin voin suostua vaikka kahden viikon reissulle nyt tältä istuamalta. Eikun en voikaan kun on ihan muita velvollisuuksia kuin lemmikit, esim. palkkatyö. Hoitopaikan saa hyvinkin edullisesti useammallekin lemmikille ja ihan parin tunnin varoajallakin jos asuu kaupungissa, me emme käytä ikinä kavereita tai sukulaisia hoitoapuna.