Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni nainen hankkii jonkun typerän eläimen?
sinkkumies
08.11.2016 |
Melko lyhytnäköistä hommaa mielestäni, hankkia sinkkuna joku eläin. Itse ainakin skippaan jokaisen naisen, josta tulee ilmi, että sillä asuu kotona joku eläin, aivan sama onko se marsu vai tanskandogi. En vihaa eläimiä, mutta yksinkertaisesti eläin aiheuttaa vain liikaa sotkua siihen suhteen etenemiseen. On hyvin luultavaa, että ennemmin tai myöhemmin tulee joku tilanne, jossa naisen pitää valita miehen ja eläimen väliltä, ja koska naiset usein valitsevat siinä tilanteessa lemmikin, niin itse katson helpommaksi jättää väliin kaikki lemmikilliset naiset.
Kommentit (159)
sinkkumies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinkkumies kirjoitti:
Riinai kirjoitti:
Miksi ap edes haluaa naisen jolla on lemmikki? Tässä maassa on huimasti sinkkuja joilla ei ole eläimiä kotona niin miksei ap valikoi sieltä itselleen puolisoa?
Ei naisia edes kiinnosta jos joku mies pelottelee sillä että eläimet on este parisuhteelle. Ainakin omalla kohdalla on ollut seurustelukumppaneita hyvin tarjolla vaikka onkin kotona koira. Eläinrakkaita miehiä on tässä maassa onneksi paljon.
Minulle on tärkeää kumppanissa se että on yhteiset harrastukset ja mielenkiinnot. Viimeisenä haluisin miehen joka jää mustasukkaisena kotiin kiukuttelemaan kun lähden koiran kanssa juoksulenkille.
Lueskelin läpi ketjuani, ja tämä oli melkein ainoa mihin jaksan vastata. Suurin osa kommenteista eläinharrastajanaisten mouhoamista ilman mitään pointtia...
Mutta niin: "Miksi ap edes haluaa naisen jolla on lemmikki? Tässä maassa on huimasti sinkkuja joilla ei ole eläimiä kotona niin miksei ap valikoi sieltä itselleen puolisoa? "
Ihan puhtaasti siitä syystä, että jos katsotaan jostain 25v lähtien, ja yli kolmekymppisiin sinkkunaisiin asti, niin varmaan puolella näistä on joku typerä eläin.
Ja paljon puolta pienempi osuus siitä porukasta on potentiaalisia tai mahdollisia kumppanikandidaatteja ylipäätään. Mitä väliä onko sitä eläintä vai ei sinkkuna ollessa, jos sellaisen haluaa kuitenkin jossain vaiheessa (olettaen, että se on este parisuhteelle). Eli nuo naiset ovat joka tapauksessa pois rajattuja, oli heillä sinkkuna eläin tai ei.
Olen varma, että lukuisat miehet minun lisäksenikin suhtautuvat eläimiin huomattavasti positiivisemmin siinä tapauksessa, että se on naisen kanssa yhdessä hankittu, kuin siinä tapauksessa, että nainen on lemmikkinsä kanssa jo alunalkaen suhteen alkaessa ja aikoo valita lemmikin edun miestä vastaan, jos valintatilanne tulee.
...miten se eroaa tuosta tilanteesta mitenkään? Samaiset naiset tekisivät luultavasti sen valinnan lemmikin eduksi joka tapauksessa, jos pitäisi, koska yhtä lailla sitä eläintä rakastaa oli se yksin tai yhdessä hankittu ja siitä pitää kantaa vastuu, toisin kuin toisesta tasaveroisesta ihmisestä. Yhdessä hankitusta eläimestä mies joutuisi vielä vastuuseenkin. Todella erikoinen logiikka.
Ainakin minä lemppaisin mieheni heti pihalle jos edes vihjaisi että pitäisi tehdä tuollainen valinta hänen ja eläinten välillä, sairasta. Tosin mieheni tekisi kyllä aivan samoin, ei sillä. Hänelle minun sinkkuaikana hankkimani koira oli muutenkin kyllä se meidän lauman rakkain. Yhdessä hankitusta eläimestä mies joutuisi vielä vastuuseenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sinkkumies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinkkumies kirjoitti:
Riinai kirjoitti:
Miksi ap edes haluaa naisen jolla on lemmikki? Tässä maassa on huimasti sinkkuja joilla ei ole eläimiä kotona niin miksei ap valikoi sieltä itselleen puolisoa?
Ei naisia edes kiinnosta jos joku mies pelottelee sillä että eläimet on este parisuhteelle. Ainakin omalla kohdalla on ollut seurustelukumppaneita hyvin tarjolla vaikka onkin kotona koira. Eläinrakkaita miehiä on tässä maassa onneksi paljon.
Minulle on tärkeää kumppanissa se että on yhteiset harrastukset ja mielenkiinnot. Viimeisenä haluisin miehen joka jää mustasukkaisena kotiin kiukuttelemaan kun lähden koiran kanssa juoksulenkille.
Lueskelin läpi ketjuani, ja tämä oli melkein ainoa mihin jaksan vastata. Suurin osa kommenteista eläinharrastajanaisten mouhoamista ilman mitään pointtia...
Mutta niin: "Miksi ap edes haluaa naisen jolla on lemmikki? Tässä maassa on huimasti sinkkuja joilla ei ole eläimiä kotona niin miksei ap valikoi sieltä itselleen puolisoa? "
Ihan puhtaasti siitä syystä, että jos katsotaan jostain 25v lähtien, ja yli kolmekymppisiin sinkkunaisiin asti, niin varmaan puolella näistä on joku typerä eläin.
Ja paljon puolta pienempi osuus siitä porukasta on potentiaalisia tai mahdollisia kumppanikandidaatteja ylipäätään. Mitä väliä onko sitä eläintä vai ei sinkkuna ollessa, jos sellaisen haluaa kuitenkin jossain vaiheessa (olettaen, että se on este parisuhteelle). Eli nuo naiset ovat joka tapauksessa pois rajattuja, oli heillä sinkkuna eläin tai ei.
Olen varma, että lukuisat miehet minun lisäksenikin suhtautuvat eläimiin huomattavasti positiivisemmin siinä tapauksessa, että se on naisen kanssa yhdessä hankittu, kuin siinä tapauksessa, että nainen on lemmikkinsä kanssa jo alunalkaen suhteen alkaessa ja aikoo valita lemmikin edun miestä vastaan, jos valintatilanne tulee.
...miten se eroaa tuosta tilanteesta mitenkään? Samaiset naiset tekisivät luultavasti sen valinnan lemmikin eduksi joka tapauksessa, jos pitäisi, koska yhtä lailla sitä eläintä rakastaa oli se yksin tai yhdessä hankittu ja siitä pitää kantaa vastuu, toisin kuin toisesta tasaveroisesta ihmisestä. Yhdessä hankitusta eläimestä mies joutuisi vielä vastuuseenkin. Todella erikoinen logiikka.
Ainakin minä lemppaisin mieheni heti pihalle jos edes vihjaisi että pitäisi tehdä tuollainen valinta hänen ja eläinten välillä, sairasta. Tosin mieheni tekisi kyllä aivan samoin, ei sillä. Hänelle minun sinkkuaikana hankkimani koira oli muutenkin kyllä se meidän lauman rakkain. Yhdessä hankitusta eläimestä mies joutuisi vielä vastuuseenkin.
Jos on vaikka yhdessä hankittu koira, ja mies tulisi koiralle allergiseksi, niin jokainen normaalilla tunne-elämällä varustettu nainen suostuisi koiran lahjoittamiseen uuteen kotiin. Sen sijaan, jos nainen alkaa tapailla miestä ja jo tässä vaiheessa omistaa koiran, ja mies sitten vuoden päästä suhteen alkamisesta tulee allergiseksi koiralle, niin monet jollain tapaa kai terveiden kirjoissa olevat naisetkin heittäisivät miehen ulos eikä koiraa.
Vierailija kirjoitti:
sinkkumies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinkkumies kirjoitti:
Riinai kirjoitti:
Miksi ap edes haluaa naisen jolla on lemmikki? Tässä maassa on huimasti sinkkuja joilla ei ole eläimiä kotona niin miksei ap valikoi sieltä itselleen puolisoa?
Ei naisia edes kiinnosta jos joku mies pelottelee sillä että eläimet on este parisuhteelle. Ainakin omalla kohdalla on ollut seurustelukumppaneita hyvin tarjolla vaikka onkin kotona koira. Eläinrakkaita miehiä on tässä maassa onneksi paljon.
Minulle on tärkeää kumppanissa se että on yhteiset harrastukset ja mielenkiinnot. Viimeisenä haluisin miehen joka jää mustasukkaisena kotiin kiukuttelemaan kun lähden koiran kanssa juoksulenkille.
Lueskelin läpi ketjuani, ja tämä oli melkein ainoa mihin jaksan vastata. Suurin osa kommenteista eläinharrastajanaisten mouhoamista ilman mitään pointtia...
Mutta niin: "Miksi ap edes haluaa naisen jolla on lemmikki? Tässä maassa on huimasti sinkkuja joilla ei ole eläimiä kotona niin miksei ap valikoi sieltä itselleen puolisoa? "
Ihan puhtaasti siitä syystä, että jos katsotaan jostain 25v lähtien, ja yli kolmekymppisiin sinkkunaisiin asti, niin varmaan puolella näistä on joku typerä eläin.
Ja paljon puolta pienempi osuus siitä porukasta on potentiaalisia tai mahdollisia kumppanikandidaatteja ylipäätään. Mitä väliä onko sitä eläintä vai ei sinkkuna ollessa, jos sellaisen haluaa kuitenkin jossain vaiheessa (olettaen, että se on este parisuhteelle). Eli nuo naiset ovat joka tapauksessa pois rajattuja, oli heillä sinkkuna eläin tai ei.
Olen varma, että lukuisat miehet minun lisäksenikin suhtautuvat eläimiin huomattavasti positiivisemmin siinä tapauksessa, että se on naisen kanssa yhdessä hankittu, kuin siinä tapauksessa, että nainen on lemmikkinsä kanssa jo alunalkaen suhteen alkaessa ja aikoo valita lemmikin edun miestä vastaan, jos valintatilanne tulee.
...miten se eroaa tuosta tilanteesta mitenkään? Samaiset naiset tekisivät luultavasti sen valinnan lemmikin eduksi joka tapauksessa, jos pitäisi, koska yhtä lailla sitä eläintä rakastaa oli se yksin tai yhdessä hankittu ja siitä pitää kantaa vastuu, toisin kuin toisesta tasaveroisesta ihmisestä. Yhdessä hankitusta eläimestä mies joutuisi vielä vastuuseenkin. Todella erikoinen logiikka.
Ainakin minä lemppaisin mieheni heti pihalle jos edes vihjaisi että pitäisi tehdä tuollainen valinta hänen ja eläinten välillä, sairasta. Tosin mieheni tekisi kyllä aivan samoin, ei sillä. Hänelle minun sinkkuaikana hankkimani koira oli muutenkin kyllä se meidän lauman rakkain. Yhdessä hankitusta eläimestä mies joutuisi vielä vastuuseenkin.
Aika kummallista mielestäni jos nainen rakastaa koiraansa enemmän kuin miestään. Silloinhan rakkaus on siirtynyt miehestä koiraan, jos eka on hankittu koira ja yhtäkkiä nainen ei enää rakastakaan miestä vaan pelkästään koiraa?
Vierailija kirjoitti:
Tässä elämänvaiheessa itselleni lemmikin omistamisesta koituva haitta olisi suurempi kuin siitä saatu hyöty. Samasta syystä en halua seurustella naisen kanssa, jolla on lemmikkejä, koska en halua, että hänen lemmikkien rajoittama elämänsä rajoittaa sitä mitä minä voin tehdä hänen kanssaan.
Ohiksena itse ketjusta, osut tässä asian ytimeen: Et siis halua naista jonka elämässä on "rajoitteita" koska ne ovat pois yhteisestä ajasta. Itse olet kertomasi mukaan kuitenkin elämänvaiheessa johon lemmikit eivät sovi, mikä käytännössä viittaa tavalla tai toisella ajanpuutteeseen yms. asioihin jotka rajoittavat myös mitä nainen voi tehdä kanssasi. Eli ehkä haluatkin tosiasiassa suhteen, joka toimii sinun ehdoillasi? Lemmikit (miksi juuri lemmikit? entä jos naisella on aikaa ja arkea rajoittava urheiluharrastus?) ovat tässä yhtälössä varsin toissijainen ongelma, sillä et voi olettaa kenenkään olevan olemassa vain sinua varten.
Kumppanin lemmikit ovat kumppanin etkä sinä ole niistä missään vastuussa jos näin haluat. Sinulla on myös omat menosi ja se yhteinen aika pitää vaan hakea niiden rajoissa. Elämä on ja jos näistä ei päästä yhteisymmärrykseen, vika on ihmisissä. Ei eläimissä.
Kun Googleen kirjoittaa sanan tai kaksi, niin se antaa erilaisia ehdotuksia hakulauseeksi, joissa olisi tuo sana / nuo sanat. Tämä on varmaan useimmille Googlen käyttäjille tuttu ominaisuus.
Kun Googleen kirjoittaa "mies vihaa", niin googlen suosittelemissa vaihtoehdoissa on lause "mies vihaa koiraani".
Kun Googleen kirjoittaa "mies ei pidä", niin Googlen suosittelemissa vaihtoehdoissa on lause "mies ei pidä koirista". Sama juttu "mies ei tykkää koirista". Ja myös "mies haluaa luopua koirasta" tulee helposti suosituksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kissa ja poikaystävällä on koira. Kumpikaan ei ole mitenkään häirinnyt parisuhde-elämäämme. Emme muutenkaan ole mihinkään reissuun lähdössä tunnin varoitusajalla ja normaaleissa olosuhteissa molemmat lemmikit saa perheenjäsenille hoitoon ongelmitta mahdollisen reissun ajaksi. Mieluummin otan lemmikillisen miehen tai sellaisen, joka ei pidä ongelmana minun lemmikkejäni. Tietääpähän, että hänellä on jonkinlainen kyky normaaliin empatiaan eikä ole niin naurettavan pikkusieluinen, että on jopa eläimelle mustasukkainen.
Poikaystävä tulee käymään luonasi ja haluaisikin jäädä koko yöksi, mutta ei pysty, koska koira odottaa kotona.
Minusta kuulosti aivan ihanalta, kun seurustelun alkuaikoina mies sanoi, että olisi tosi mukava jäädä vielä luokseni mutta hänen on mentävä kotiin katsomaan että kissa pärjää. Lähdimme yhdessä katsomaan kisua :)
Jos poikaystävä olisi asunut toisessa kaupungissa niin suhteenne olisi katkennut kissaan.
Jos mies etsii naista toisesta kaupungista kuin missä itse asuu, se johtuu siitä että hänellä on vaimo. Ja vaimo katkaisee kyllä suhteen kissaakin tehokkaammin. Tai ainakaan minä en tuollaisten miesten kanssa mihinkään edes ryhdy.
Lopeta toi järjettömyyksien selittäminen tänne.
Tiedän lukuisia ihmisiä jotka on hakenut puolisonsa ihan toisesta kaupungista kuin missä itse asuu. Jopa eri maasta. Eikä yksikään ole pettänyt ketään.
Kyllähän se kertoo erittäin paljon suhteen laadusta jos nainen laittaa koiran miehen edelle. Jos nainen on vakavissaan miehen suhteen, niin miehen allergian tullessa ilmi koira saa lähteä. Jos näin ei ole, niin miehen kannattaa itse lähteä ja etsiä nainen, joka on kiinnostunut hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se eläin luo sinkkunaiselle turvaa. Varsinkin se "tanskandoggi". Iso uroskoira on paras turva ulkona illalla kulkiessa ja yöllä vahtina. Miksei kissakin voi olla kotivahtina. Nianen kaipaa jotain,. jota voi hoivata. Eläimet poistavat masennusta ja auttavat jaksamaan. Eläin kehittää sosiaalisuutta, auttaa jaksamaan. Jopa puolisonetsinnässä.
Eläin ei ole mikään ihmisen tavara jota käytetään ihmisen omien halujen tyydyttämiseksi. Eläinrakas ihminen haluaa että eläin saa tehdä hänelle luonnollisia asioita vapaana.
Rakastan kissoja, mutta AP kyllä on oikeassa jos kuulen että nainen omistaa kissan kiinostus kyllä laskee erittäin paljon. Ei ehkä totaali turn off, mutta antaahan se tietyn kuvan. Koira saattaakin olla jo totaali turn off. Lemikillä ei nikn väliä jos kn jo yli 30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin joo tosiaan ja lemmikin omistajat eivät voi lähteä koskaan lomareissulle, ei viikonlopuksi eikä viikoksi eikä koskaan. Itse asiassa töihinkään ei voi mennä. voi ziisus taas.
Töihin voi mennä mutta miten koiran omistaja löhtee vaikka kuukauden reissulle? Käyttääkö se muita ihmisiä hyväksi ja tunkee koiransa heille?
Se vasta onkin halveksittavaa. Jos koiran hankkii niin se pitää itse hoitaa 365 päivää vuodessa.
Kukaan ei vaadi tuollaista omistautumista edes omien lasten suhteen, mutta lemmikkiä ei saisi milloinkaan jättää hoitoon?
No ei niitä lapsiakaan pidä laittaa hoitoon jotta itse pääsee ryyppäämään tai matkalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi valita miehen ja eläimen väliltä? En ikinä ottaisi miestä, jolla ei ole tai joka ei halua lemmikkieläimiä. Mies, jolla on kissa, on paljon kiinnostavampi kuin mies ilman kissaa.
Oikea eläinrakas ihminen ei ota eläimiä lemmikeikseen. Koska oikeasti eläinrakas ihminen haluaa että eläin on onnellinen ja VAPAA eikä ihmisen leikkikalu.
Nämä "eläinrakkaat" on niitä jotka pitävät koiransa 10 tuntia päivässä kotona ilman että ne pääsee edes kuselle kun itse on töissä (mikä on eläinrääkkäystä). ja lopettavat eläimen heti kun se sairastuu.
Kun rahaahan ei viitsi paljoa eläimeen laittaa. He vain käyttävät eläintä hyväkseen omien halujensa tyydyttämiseen. Ei siinä eläintä ajatella.
Siis mitä vittua nyt. Luuletko, että kaduilla elävät koirat ja kissat ovat onnellisempia kuin ne joilla on koti, rakkautta ja ruokaa joka elämänsä päivä? Moni eläinlajeista lakkaisi olemasta, jos ihmiset eivät niitä omistaisi tai olisi maatalousteollisuutta. Vaikka provohan tämä varmasti on, ei kukaan voi olla noin tyhmä.
Väitätkö oikeasti että on eläinsuojelua pitää sikoja jossain karsinassa paskan keskellä ja sitten tappaa se jotta joku ihminen saa syödä sen?
Tai pitää lehmää maitoautomaattina kahlittuna kiinni?
Varmasti turkiseläimetkin nauttii toiminnasta kun ne saa ruokaa ja kodin, vai mitä?
Tekstisi oli yksi ylimielisimmistä ja vastenmielisimmistä jota olen koskaan nähnyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pelaan shakkia gerbiilini Maurin kanssa. Mauri voittaa minut usein ja sitten Mauri menee häkkiin loppuillaksi.
Vierailija kirjoitti:
Otin kissan sinkkuna ollessa, yksinäisyys kotona oli liian suurta kestettäväksi ja hoivaviettini on myös melko suuri. Se oli vähän kuin valinta lemmikin ja isättömän lapsen välillä, päädyin kissaan. Pitkä parisuhde oli juuri päättynyt, en halunnut vielä uutta suhdetta.
Minulla on nyt ollut kissa yli kymmenen vuotta. Miehen löysin kuusi vuotta sitten ja nykyään asumme yhdessä ja odotamme toista lastamme. Sama kissa minulla (meillä) vieläkin on, ei ole tullut tilannetta jossa pitäisi valita miehen tai kissan välillä. Mikä kumma tilanne se sellainen olisi? Jos miehelle tulisi yhtäkkiä allergia, niin saisi kituutella (jos mahdollista, oireista siis riippuen) kissan loppuelämän ja uutta ei otettaisi tilalle. Tuon ikäistä kissaa kun ei enää seuraavaan kotiin myydä/anneta.
Ainoastaan hullu suostuu siihen että joutuu allergisena olemaan allergiaoireita tuovan asian/eläimen lähellä.
Sanotko pähkinäallergikolle että meillä syödään nyt pähkinää sinun pitää sen vain kestää kuin mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se eläin luo sinkkunaiselle turvaa. Varsinkin se "tanskandoggi". Iso uroskoira on paras turva ulkona illalla kulkiessa ja yöllä vahtina. Miksei kissakin voi olla kotivahtina. Nianen kaipaa jotain,. jota voi hoivata. Eläimet poistavat masennusta ja auttavat jaksamaan. Eläin kehittää sosiaalisuutta, auttaa jaksamaan. Jopa puolisonetsinnässä.
Eläin ei ole mikään ihmisen tavara jota käytetään ihmisen omien halujen tyydyttämiseksi. Eläinrakas ihminen haluaa että eläin saa tehdä hänelle luonnollisia asioita vapaana.
Jos toinen lauseesi olisi totta, kesäkissojen hylkäämisen pitäisi olla eettisempää kuin niistä huolehtimisen loppuun asti...
Se ettei eläin ole tavara poista sitä tosiasiaa, että tietyt domestikoituneet eläimet vapaaksi päästettynä kohtaavat paljon kärsimystä ja/tai aiheuttavat sitä muille eläimille enemmän kuin eläessään kotieläiminä. Ongelman alkulähde on sallia niiden lisääntyminen, ja siitä on pitkä matka johonkin yksittäisiin koiranomistajiin ja heidän oletettuihin asenteisiinsa suhteessa lemmikkeihinsä...
En haluaisi lisääntyä koira-allergikon kanssa, koska allergia voisi periytyä lapsillenikin. Kun elää koirataloudessa, saa varmemmin henkisesti ja fyysisesti terveen kumppanin. Lapsetkin saavat paremman vastustuskyvyn, eikä tule allergioita niin helposti, kun altistuvat eläinpölylle pienestä pitäen.
Kaverini, jolla on lapsi ja koira, juuri puhui tuossa, että hänen on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka antavat koiran pois lapsen tieltä. Olen itse samaa mieltä, koirat ovat minulle osa perhettä siinä kuin ihmisetkin. Eläviä, sosiaalisia ja rakastavia olentoja. Vielä vaikeampi käsittää, että joku luopuu koirastaan miehen takia. Aikuinen ihminen osaa huolehtia itsestään, koira ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin kissan sinkkuna ollessa, yksinäisyys kotona oli liian suurta kestettäväksi ja hoivaviettini on myös melko suuri. Se oli vähän kuin valinta lemmikin ja isättömän lapsen välillä, päädyin kissaan. Pitkä parisuhde oli juuri päättynyt, en halunnut vielä uutta suhdetta.
Minulla on nyt ollut kissa yli kymmenen vuotta. Miehen löysin kuusi vuotta sitten ja nykyään asumme yhdessä ja odotamme toista lastamme. Sama kissa minulla (meillä) vieläkin on, ei ole tullut tilannetta jossa pitäisi valita miehen tai kissan välillä. Mikä kumma tilanne se sellainen olisi? Jos miehelle tulisi yhtäkkiä allergia, niin saisi kituutella (jos mahdollista, oireista siis riippuen) kissan loppuelämän ja uutta ei otettaisi tilalle. Tuon ikäistä kissaa kun ei enää seuraavaan kotiin myydä/anneta.
Ainoastaan hullu suostuu siihen että joutuu allergisena olemaan allergiaoireita tuovan asian/eläimen lähellä.
Sanotko pähkinäallergikolle että meillä syödään nyt pähkinää sinun pitää sen vain kestää kuin mies?
Aika moni hullu suostuu, sillä allergeenien välttelyä ole suositeltu enää aikoihin kuin vakavimmissa tapauksissa. Päinvastoin siedätys on ainoa hoitomuoto joka heikentää elimistön puolustusreaktioita allergeenia kohtaan, ja lievimmissä tapauksissa väliaikainen lääkitys ja sen katin pitäminen kotona on parasta mitä voi allergialleen tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin kissan sinkkuna ollessa, yksinäisyys kotona oli liian suurta kestettäväksi ja hoivaviettini on myös melko suuri. Se oli vähän kuin valinta lemmikin ja isättömän lapsen välillä, päädyin kissaan. Pitkä parisuhde oli juuri päättynyt, en halunnut vielä uutta suhdetta.
Minulla on nyt ollut kissa yli kymmenen vuotta. Miehen löysin kuusi vuotta sitten ja nykyään asumme yhdessä ja odotamme toista lastamme. Sama kissa minulla (meillä) vieläkin on, ei ole tullut tilannetta jossa pitäisi valita miehen tai kissan välillä. Mikä kumma tilanne se sellainen olisi? Jos miehelle tulisi yhtäkkiä allergia, niin saisi kituutella (jos mahdollista, oireista siis riippuen) kissan loppuelämän ja uutta ei otettaisi tilalle. Tuon ikäistä kissaa kun ei enää seuraavaan kotiin myydä/anneta.
Ainoastaan hullu suostuu siihen että joutuu allergisena olemaan allergiaoireita tuovan asian/eläimen lähellä.
Sanotko pähkinäallergikolle että meillä syödään nyt pähkinää sinun pitää sen vain kestää kuin mies?
Aika moni hullu suostuu, sillä allergeenien välttelyä ole suositeltu enää aikoihin kuin vakavimmissa tapauksissa. Päinvastoin siedätys on ainoa hoitomuoto joka heikentää elimistön puolustusreaktioita allergeenia kohtaan, ja lievimmissä tapauksissa väliaikainen lääkitys ja sen katin pitäminen kotona on parasta mitä voi allergialleen tehdä.
Tämä. Mä olen allerginen vähän kaikelle. Pujo, koivu, leppä, pähkinät, palkokasvit, manteli, useimmat hedelmät ja juurekset, ja melkein kaikki eläimet. Mulla on viis koiraa, ja oon siedättynyt niille niin että en saa oireita muistakaan asioista mille oon allerginen. Että enemmän mun elämää rajottais allergiat jos koiria ei olis.
Aiheeseen noin muuten kommentoisin että mikä hemmetin kummallinen hinku eläintenvihaajamiehillä on päästä parisuhteeseen lemmikillisen naisen kanssa? Vai minkä takia se rassaa teitä niin paljon että jotkut pitää lemmikkieläimiä? Ihan vinkkinä että on ihan tosi paljon fiksumpaa kattella semmosta kumppania jolla on jo valmiiks sama arvomaailma ku ittellä ku ajatella että kyllä se siitä muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin kissan sinkkuna ollessa, yksinäisyys kotona oli liian suurta kestettäväksi ja hoivaviettini on myös melko suuri. Se oli vähän kuin valinta lemmikin ja isättömän lapsen välillä, päädyin kissaan. Pitkä parisuhde oli juuri päättynyt, en halunnut vielä uutta suhdetta.
Minulla on nyt ollut kissa yli kymmenen vuotta. Miehen löysin kuusi vuotta sitten ja nykyään asumme yhdessä ja odotamme toista lastamme. Sama kissa minulla (meillä) vieläkin on, ei ole tullut tilannetta jossa pitäisi valita miehen tai kissan välillä. Mikä kumma tilanne se sellainen olisi? Jos miehelle tulisi yhtäkkiä allergia, niin saisi kituutella (jos mahdollista, oireista siis riippuen) kissan loppuelämän ja uutta ei otettaisi tilalle. Tuon ikäistä kissaa kun ei enää seuraavaan kotiin myydä/anneta.
Ainoastaan hullu suostuu siihen että joutuu allergisena olemaan allergiaoireita tuovan asian/eläimen lähellä.
Sanotko pähkinäallergikolle että meillä syödään nyt pähkinää sinun pitää sen vain kestää kuin mies?
Aika moni hullu suostuu, sillä allergeenien välttelyä ole suositeltu enää aikoihin kuin vakavimmissa tapauksissa. Päinvastoin siedätys on ainoa hoitomuoto joka heikentää elimistön puolustusreaktioita allergeenia kohtaan, ja lievimmissä tapauksissa väliaikainen lääkitys ja sen katin pitäminen kotona on parasta mitä voi allergialleen tehdä.
Ainoastaan lääkäri ja/tai ei-allerginen voi innostua siedätyshoidon ajatuksesta. Kyllä se siedätys on viimeinen keino. Sanotaan että kaikkeen tottuu...paitsi jääpuikkoon perseessä.
Olen varma, että lukuisat miehet minun lisäksenikin suhtautuvat eläimiin huomattavasti positiivisemmin siinä tapauksessa, että se on naisen kanssa yhdessä hankittu, kuin siinä tapauksessa, että nainen on lemmikkinsä kanssa jo alunalkaen suhteen alkaessa ja aikoo valita lemmikin edun miestä vastaan, jos valintatilanne tulee.