Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni nainen hankkii jonkun typerän eläimen?
sinkkumies
08.11.2016 |
Melko lyhytnäköistä hommaa mielestäni, hankkia sinkkuna joku eläin. Itse ainakin skippaan jokaisen naisen, josta tulee ilmi, että sillä asuu kotona joku eläin, aivan sama onko se marsu vai tanskandogi. En vihaa eläimiä, mutta yksinkertaisesti eläin aiheuttaa vain liikaa sotkua siihen suhteen etenemiseen. On hyvin luultavaa, että ennemmin tai myöhemmin tulee joku tilanne, jossa naisen pitää valita miehen ja eläimen väliltä, ja koska naiset usein valitsevat siinä tilanteessa lemmikin, niin itse katson helpommaksi jättää väliin kaikki lemmikilliset naiset.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on koira, josta poikaystäväkin pitää. Ainoa ongelma on seksi ja muu läheisyys. Koira siis haukkuu, jos pussailemme sohvalla tai muuten kiehnäämme liian äänekkäästi --> koira kokee tämän uhkana. Seksiä harrastamme makkarissa ovi kiinni ja koiralle on järjestetty siksi aikaa muuta puuhaa: luu, aktivointilelu tms. Joskus se kuitenkin tulee oven taakse ja kuullessaan mun voihkinnat alkaa haukkua. Yritän olla hiljempaa ja musiikki on päällä, mut ei sekään aina auta. :D
Huoh, koirat on ihania, enkä omastani luopuisi, mutta tää ongelma on kyl rasittava. Onko teillä muilla koirallisilla vinkkiä tähän? Tottuuko koira noihin seksiääniin jossain vaiheessa ja kyllästyy vahtimaan mua? Kerran kokeiltiin jättää makkarin ovi auki, mut sit koira oli siellä sängyllä, ei kiitos. :D
Tässä on hyvä esimerkki siitä kuinka mies on naiselle arvoasteikossa koiraa alempana. Jos nainen arvostaisi miestä, niin koira lukittaisiin pakkaseen aina kun alkaa ulisemaan miehelle.
Huoh, ei ole ja olen hänellekin pahoitellut tätä ongelmaa. Hän vaan nauraa ja ymmärtää, että koiran näkökulmasta seksi on varsin kummallista. Ei ihme, että koira luulee miehen tekevän mulle jotain pahaa, kun sillä lailla ääntelen. :D Ja mihin pakkaseen sen koiran tunget, kun asut kerrostalossa?? Ja ihan ku nyt muutenkaan niin tekisin...
Tota "kuivapanoa" oon kokeillukki, siis masturboinu niin, että koira näkee ja koittanu olla mahollisimman äänekäs. Jos on hiljaa, saa namia, haukkumisesta kielto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinäpä sitten yksi hyvä lisäsyy pitää lemmikkieläimiä. Ei ole pienintäkään vaaraa ajautua suhteeseen ap:n kaltaisen kusipään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat tunnetusti erittäin huonoja vastustamaan mielihaluja ja ajattelemaan pitkälle. Naisilla on myös vahva hoivavietti, joten jos he eivät voi saada lapsia, niin sitten pitää ainakin olla se lemmikki. Moni on myös tottunut lemmikkeihin ja kuvittelee, että ei osaa olla ilman sellaista. Nainen myös ajattelee, että tottakai se unelmien mies pitää lemmikeistä, koska muuten hän ei olisi unelmien mies.
Tosiasia on että lemmikistä on todella paljon vaivaa ja se rajoittaa elämää ja sotkee asuntoa. Silloin ymmärrän tilanteen jos lemmikki on pieni, eikä se sotke paljon ja naisella on paljon kavereita tai vanhemmat lähelle, joille voi lemmikin viedä tarvittaessa hoitoon. En ymmärrä miksi jotkut ihmiset hankkivat lemmikin niin, että se tarkoittaa heidän kahlittautumistaan kotiin. Tuollaisen naisen kanssa olen seurustellut, enkä toista kertaa ala seurustelemaan. Mitkään vähänkään pidemmät reissut ilman koiraa eivät ole mahdollisia, koska koira pitää käyttää ulkona vähintään 8 tunnin välein (työpäivä). Kaikki reissut pitää siis suunnitella koiran ehdoilla, jolloin vaihtoehdot kapenevat todella paljon. Myös asunnossa asuessa pitää olla tarkkana, että ei jätä mitään mihinkään, koska siellä on se ikuinen lapsi, joka saattaa syödä jotain väärää ja kuolla pois.
Minä pidän lemmikeistä ja minulla on aikoinaan niitä ollut todella paljon ja minulla todennäköisesti tulee niitä myös olemaan vanhempana, mutta ymmärrän sen tosiasian, että tässä elämänvaiheessa ne eivät yksinkertaisesti ole järkevä hankinta.
Minä lemmikinomistajana osaan siivota kotiani, vaikka eläin sotkeekin. Olen sinkkuna ollessani asunut kahdessa eri maassa ja opiskellut kolme eri tutkintoa/asunut asuntolassa ja koko sen ajan omistanut koiran. Ei rajoittanut mitään, mitenkään. Mutta jos ei ole organisointikykyä, niin ei kannata hankkia eläintä, lasta, parisuhdetta tai mitään jos tuokin on liian vaikeaa. Nyt on monta lemmikkiä enemmän ja aviomies ja edelleen reissataan ja puuhataan vaikka mitä, eikä haittaa mitenkään. Enemmän väittäisin omakotitalon rajoittavan elämää kuin lemmikin...
Mitä tuon sinun esimerkkisi tulisi todistaa? Tottakai voit asua vaikka kymmenissä eri maissa koirasi kanssa, koska nuo eivät ole sellaisia asioita, joihin lemmikki vaikuttaa. Jos joku tulee nyt pyytämään sinua kolmen päivän reissulle, niin et voi ainakaan suoriltaan vastata, että voit lähteä, koska sinun pitää hankkia ensin hoitopaikka lemmikille. Ongelmaa ei ole jos sinulla tällainen aina varma hoitopaikka on, mutta kun monella ihmisellä ei ole. Etenkään heillä, jotka eivät asu samalla paikkakunnalla kuin heidän vanhempansa. Aika harva kaveri haluaa kuitenkaan ottaa koiraa riesakseen kolmeksi päivää tai ainakaan kovin usein.
Eli suunnitelmallisuudella pärjää, mutta spontaanius kärsii ja joutuu tekemään kompromisseja. Täysin naiivia väittää, että näin ei olisi.
No ihan yhtä rajoittavaa on vaikka työ- tai koulupaikkakin, tai rahatilanne, lapset tai vanhat vanhemmat. Helpommin koiran saa hoitoon (ja saa kyllä hetikin, teemme miehen kanssa extemporereissuja vaikka koiria on useampi ja on muita eläimiä myös) kuin töistä pääsee vapaalle. Aivan hyvin voin suostua vaikka kahden viikon reissulle nyt tältä istuamalta. Eikun en voikaan kun on ihan muita velvollisuuksia kuin lemmikit, esim. palkkatyö. Hoitopaikan saa hyvinkin edullisesti useammallekin lemmikille ja ihan parin tunnin varoajallakin jos asuu kaupungissa, me emme käytä ikinä kavereita tai sukulaisia hoitoapuna.
Työpaikka on hieman eri asia kuin koira. Työ on jollain tasolla välttämättömyys, kun koira taas ei ole millään tasolla välttämättömyys. Saahan koiran hoitoon jos koiran haluaa hoitolaan viedä. Itse en kyllä koskaan veisi, koska ei ikinä voi tietää kuka ja miten sitä siellä hoidetaan. Voit suostua kahden viikon reissuun, mutta et voi lähteä sille tältä istumalta. Sinun pitää ensin viedä se koirasi sinne hoitolaan. Samoin jos kaverisi pyytää sinua jäämään yöksi luokseen hauskan illan jälkeen, niin joudut kieltäytymään kun koira on kotona. Joudut jatkuvasti suunnitella menemisiäsi koira huomioiden.
Tietenkin riippuu paljon ihmisestä ja elämäntilanteesta, että onko koirasta saadut hyödyt haittoja suuremmat, mutta haittaa siitä on kaikille halusivat he sitä myöntää tai ei.
Höpö höpö. Koirathan on jo mukana siellä kaverilla tai nukkuu autossa kaverin pihalla jos kaverille ei sovi viedä sisälle (pakkasenkestävä rotu ja rakastavat autoilua). Koirien hoitopaikka on tuttu paikka ja omistaja luotettava, koirat rakastavat olla siellä. Puoli tuntia vie viedä sinne, jos siellä ei ole tilaa niin toiseksi paras paikka on vielä lähempänä. Pakkaamiseen menisi paljon paljon kauemmin kun pitäisi hakea matkalaukut 50km päästä vanhemmiltani ja kaivaa vaatteita varastoista jne. Tosin koiraa suurempi ongelma noissa reissuissa olisi aviomies, jolle ei kyllä tasan sopisi tuollaiset äkkilähdöt. Onhan siinäkin jo niitä hyötyjä ja haittoja, mitä pitää punnita, ei voi panna ympäriinsä kun on sitoumus kotona jne. Mutta onko se aikuiselle ihmiselle oikeasti ongelma? Minä väitän, että koirat eivät ole minkään valtakunnan rasite tai haitta elämässäni kun olen tottunut elämään niiden kanssa, usko se tai älä. Sama valinta aviomiehen kanssa, ei kukaan sitäkään sanoisi rasitteeksi tai haitaksi, vaikka sekin rajoittaa elämää. Eikä ole pakollinen paha. Kuten ei myöskään lapsetkaan, mitkä ovat aivan uskomaton rasite ja haitta, jos asiaa alkaa ajattelemaan. Rotuvalinta on tehty tarhausta silmällä pitäen ja hoitokontaktit sun muut ovat huolella valittuja, kuten myös luottoeläinlääkäri. Käärmeet nyt voi hyvällä omallatunnolla jättää itsekseen pitemmäksikin aikaa. Enemmän päänvaivaa saa tosiaankin omakotitalosta, jota jonkun pitäisi käydä vähän katsomassa reissujen aikana, etenkin talvella ettei putket mene jäähän jos on vaikka sähkökatko tullut.
Paljon selittelyä, mutta ei se sinua mitenkään pelasta. Miten muuten se koira onkin yhtäkkiä matkassasi, kun jätit sen kotiin kaverille mennessäsi, koska oletit tulevasi kotiin aiemmin. Mitä jos kaverisi ei halua, että otat koiran mukaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on koira, josta poikaystäväkin pitää. Ainoa ongelma on seksi ja muu läheisyys. Koira siis haukkuu, jos pussailemme sohvalla tai muuten kiehnäämme liian äänekkäästi --> koira kokee tämän uhkana. Seksiä harrastamme makkarissa ovi kiinni ja koiralle on järjestetty siksi aikaa muuta puuhaa: luu, aktivointilelu tms. Joskus se kuitenkin tulee oven taakse ja kuullessaan mun voihkinnat alkaa haukkua. Yritän olla hiljempaa ja musiikki on päällä, mut ei sekään aina auta. :D
Huoh, koirat on ihania, enkä omastani luopuisi, mutta tää ongelma on kyl rasittava. Onko teillä muilla koirallisilla vinkkiä tähän? Tottuuko koira noihin seksiääniin jossain vaiheessa ja kyllästyy vahtimaan mua? Kerran kokeiltiin jättää makkarin ovi auki, mut sit koira oli siellä sängyllä, ei kiitos. :D
Tässä on hyvä esimerkki siitä kuinka mies on naiselle arvoasteikossa koiraa alempana. Jos nainen arvostaisi miestä, niin koira lukittaisiin pakkaseen aina kun alkaa ulisemaan miehelle.
Huoh, ei ole ja olen hänellekin pahoitellut tätä ongelmaa. Hän vaan nauraa ja ymmärtää, että koiran näkökulmasta seksi on varsin kummallista. Ei ihme, että koira luulee miehen tekevän mulle jotain pahaa, kun sillä lailla ääntelen. :D Ja mihin pakkaseen sen koiran tunget, kun asut kerrostalossa?? Ja ihan ku nyt muutenkaan niin tekisin...
Tota "kuivapanoa" oon kokeillukki, siis masturboinu niin, että koira näkee ja koittanu olla mahollisimman äänekäs. Jos on hiljaa, saa namia, haukkumisesta kielto.
Eiköhän ongelma ole enemminkin siinä, että koira kuvittelee miehen hyökkäävän kimppuusi, eikä varsinaisesti siinä, että päästät ääniä. Teidän pitää näyttää koiralle, että se on vain leikkiä, eikä siitä tarvitse huolestua. Toki tässä voi olla se kääntöpuoli, että koira alkaa luulemaan, että leikitte ja se haluaa itsekin mukaan. Siksi tuossa totuttelussa koira pitää pitää poissa, eikä ottaa sitä mukaan.
Onhan se faktaa että naisten kohdalla pieni koira-lihavuus(ja tekosyyt,kilpirauhanen yms) ovat suorassa suhteessa. Ja samaisilla se jatkuva koiralle lässytys,mielensäpahoittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap edes haluaa naisen jolla on lemmikki? Tässä maassa on huimasti sinkkuja joilla ei ole eläimiä kotona niin miksei ap valikoi sieltä itselleen puolisoa?
Ei naisia edes kiinnosta jos joku mies pelottelee sillä että eläimet on este parisuhteelle. Ainakin omalla kohdalla on ollut seurustelukumppaneita hyvin tarjolla vaikka onkin kotona koira. Eläinrakkaita miehiä on tässä maassa onneksi paljon.
Minulle on tärkeää kumppanissa se että on yhteiset harrastukset ja mielenkiinnot. Viimeisenä haluisin miehen joka jää mustasukkaisena kotiin kiukuttelemaan kun lähden koiran kanssa juoksulenkille.
En usko, että ihminen, joka ei välitä lemmikkieläimistä olisi automaattisesti ja aina tunteeton, itsekäs ja tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi hyvä syy hankkia sopiva määrä eläimiä joista itse pitää on, ettei vahingossakaan päädy AP:n kaltaisen sydämettömän eläintenvihaajan kanssa yhteen. Pidin myös tarkoituksella esim. pehmolelukokoelmaani kirjahyllyn päällä sinkkuaikoinani, ettei liian ahdasmieliset miehet jääneet roikkumaan kämpille turhan pitkäksi aikaa.
Nykyään mulla on aivan ihana mies, joka myös pitää näistä koirista ja kissasta. Enkä toisenlaista ottaisikaan. En voisi elää ilman koiria, enkä koiria vihaavan ihmisen kanssa. Minkälaisia arvoja sellainen tonttu meidän lapsillemmekin opettaisi?
En ikinä ottaisi miestä joka ei pidä t633
ai halua eläimiä tai joka on allerginen, onneksi erittäin eläinrakas mies löytyikin jo vuosia sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat tunnetusti erittäin huonoja vastustamaan mielihaluja ja ajattelemaan pitkälle. Naisilla on myös vahva hoivavietti, joten jos he eivät voi saada lapsia, niin sitten pitää ainakin olla se lemmikki. Moni on myös tottunut lemmikkeihin ja kuvittelee, että ei osaa olla ilman sellaista. Nainen myös ajattelee, että tottakai se unelmien mies pitää lemmikeistä, koska muuten hän ei olisi unelmien mies.
Tosiasia on että lemmikistä on todella paljon vaivaa ja se rajoittaa elämää ja sotkee asuntoa. Silloin ymmärrän tilanteen jos lemmikki on pieni, eikä se sotke paljon ja naisella on paljon kavereita tai vanhemmat lähelle, joille voi lemmikin viedä tarvittaessa hoitoon. En ymmärrä miksi jotkut ihmiset hankkivat lemmikin niin, että se tarkoittaa heidän kahlittautumistaan kotiin. Tuollaisen naisen kanssa olen seurustellut, enkä toista kertaa ala seurustelemaan. Mitkään vähänkään pidemmät reissut ilman koiraa eivät ole mahdollisia, koska koira pitää käyttää ulkona vähintään 8 tunnin välein (työpäivä). Kaikki reissut pitää siis suunnitella koiran ehdoilla, jolloin vaihtoehdot kapenevat todella paljon. Myös asunnossa asuessa pitää olla tarkkana, että ei jätä mitään mihinkään, koska siellä on se ikuinen lapsi, joka saattaa syödä jotain väärää ja kuolla pois.
Minä pidän lemmikeistä ja minulla on aikoinaan niitä ollut todella paljon ja minulla todennäköisesti tulee niitä myös olemaan vanhempana, mutta ymmärrän sen tosiasian, että tässä elämänvaiheessa ne eivät yksinkertaisesti ole järkevä hankinta.
Minä lemmikinomistajana osaan siivota kotiani, vaikka eläin sotkeekin. Olen sinkkuna ollessani asunut kahdessa eri maassa ja opiskellut kolme eri tutkintoa/asunut asuntolassa ja koko sen ajan omistanut koiran. Ei rajoittanut mitään, mitenkään. Mutta jos ei ole organisointikykyä, niin ei kannata hankkia eläintä, lasta, parisuhdetta tai mitään jos tuokin on liian vaikeaa. Nyt on monta lemmikkiä enemmän ja aviomies ja edelleen reissataan ja puuhataan vaikka mitä, eikä haittaa mitenkään. Enemmän väittäisin omakotitalon rajoittavan elämää kuin lemmikin...
Mitä tuon sinun esimerkkisi tulisi todistaa? Tottakai voit asua vaikka kymmenissä eri maissa koirasi kanssa, koska nuo eivät ole sellaisia asioita, joihin lemmikki vaikuttaa. Jos joku tulee nyt pyytämään sinua kolmen päivän reissulle, niin et voi ainakaan suoriltaan vastata, että voit lähteä, koska sinun pitää hankkia ensin hoitopaikka lemmikille. Ongelmaa ei ole jos sinulla tällainen aina varma hoitopaikka on, mutta kun monella ihmisellä ei ole. Etenkään heillä, jotka eivät asu samalla paikkakunnalla kuin heidän vanhempansa. Aika harva kaveri haluaa kuitenkaan ottaa koiraa riesakseen kolmeksi päivää tai ainakaan kovin usein.
Eli suunnitelmallisuudella pärjää, mutta spontaanius kärsii ja joutuu tekemään kompromisseja. Täysin naiivia väittää, että näin ei olisi.
No ihan yhtä rajoittavaa on vaikka työ- tai koulupaikkakin, tai rahatilanne, lapset tai vanhat vanhemmat. Helpommin koiran saa hoitoon (ja saa kyllä hetikin, teemme miehen kanssa extemporereissuja vaikka koiria on useampi ja on muita eläimiä myös) kuin töistä pääsee vapaalle. Aivan hyvin voin suostua vaikka kahden viikon reissulle nyt tältä istuamalta. Eikun en voikaan kun on ihan muita velvollisuuksia kuin lemmikit, esim. palkkatyö. Hoitopaikan saa hyvinkin edullisesti useammallekin lemmikille ja ihan parin tunnin varoajallakin jos asuu kaupungissa, me emme käytä ikinä kavereita tai sukulaisia hoitoapuna.
Työpaikka on hieman eri asia kuin koira. Työ on jollain tasolla välttämättömyys, kun koira taas ei ole millään tasolla välttämättömyys. Saahan koiran hoitoon jos koiran haluaa hoitolaan viedä. Itse en kyllä koskaan veisi, koska ei ikinä voi tietää kuka ja miten sitä siellä hoidetaan. Voit suostua kahden viikon reissuun, mutta et voi lähteä sille tältä istumalta. Sinun pitää ensin viedä se koirasi sinne hoitolaan. Samoin jos kaverisi pyytää sinua jäämään yöksi luokseen hauskan illan jälkeen, niin joudut kieltäytymään kun koira on kotona. Joudut jatkuvasti suunnitella menemisiäsi koira huomioiden.
Tietenkin riippuu paljon ihmisestä ja elämäntilanteesta, että onko koirasta saadut hyödyt haittoja suuremmat, mutta haittaa siitä on kaikille halusivat he sitä myöntää tai ei.
Höpö höpö. Koirathan on jo mukana siellä kaverilla tai nukkuu autossa kaverin pihalla jos kaverille ei sovi viedä sisälle (pakkasenkestävä rotu ja rakastavat autoilua). Koirien hoitopaikka on tuttu paikka ja omistaja luotettava, koirat rakastavat olla siellä. Puoli tuntia vie viedä sinne, jos siellä ei ole tilaa niin toiseksi paras paikka on vielä lähempänä. Pakkaamiseen menisi paljon paljon kauemmin kun pitäisi hakea matkalaukut 50km päästä vanhemmiltani ja kaivaa vaatteita varastoista jne. Tosin koiraa suurempi ongelma noissa reissuissa olisi aviomies, jolle ei kyllä tasan sopisi tuollaiset äkkilähdöt. Onhan siinäkin jo niitä hyötyjä ja haittoja, mitä pitää punnita, ei voi panna ympäriinsä kun on sitoumus kotona jne. Mutta onko se aikuiselle ihmiselle oikeasti ongelma? Minä väitän, että koirat eivät ole minkään valtakunnan rasite tai haitta elämässäni kun olen tottunut elämään niiden kanssa, usko se tai älä. Sama valinta aviomiehen kanssa, ei kukaan sitäkään sanoisi rasitteeksi tai haitaksi, vaikka sekin rajoittaa elämää. Eikä ole pakollinen paha. Kuten ei myöskään lapsetkaan, mitkä ovat aivan uskomaton rasite ja haitta, jos asiaa alkaa ajattelemaan. Rotuvalinta on tehty tarhausta silmällä pitäen ja hoitokontaktit sun muut ovat huolella valittuja, kuten myös luottoeläinlääkäri. Käärmeet nyt voi hyvällä omallatunnolla jättää itsekseen pitemmäksikin aikaa. Enemmän päänvaivaa saa tosiaankin omakotitalosta, jota jonkun pitäisi käydä vähän katsomassa reissujen aikana, etenkin talvella ettei putket mene jäähän jos on vaikka sähkökatko tullut.
Paljon selittelyä, mutta ei se sinua mitenkään pelasta. Miten muuten se koira onkin yhtäkkiä matkassasi, kun jätit sen kotiin kaverille mennessäsi, koska oletit tulevasi kotiin aiemmin. Mitä jos kaverisi ei halua, että otat koiran mukaasi?
Anteeksi, en tajunnut tuota kun kaverini asuvat niin kaukana, että sinne lähteminen on aina oma episodinsa ja en ikinä jaksaisi katsella muita ihmisiä niin kauaa, että reissu oikeasti venyisi... Mutta kuskaan kyllä aina koiria mukana jos mies ei pääse hoitamaan. Kuskaisin vaikkei tarvitsisikaan. Tuossa tapauksessahan koirat olisivat jo iltaruuan takia mukana, että murkina tulisi oikeaan aikaan. Ja koska kaikki kaverini rakastavat eläinten kanssa oloa ja niiden näkemistä. Aivan yhdentekevää siis venyykö reissu vai ei, ellen aivan aamusta olisi mennyt, jolloin taas haluaisin jo muutenkin kotiin. Sellaisen ihmisen kanssa en välitä olla tekemisissä joka ei ole eläinrakas. Mutta mitä se lauma siellä autossa haittaisi muutenkaan? Ja tosielämässähän aviomies tai lapset vinkuisi kuitenkin jo kotiin, olivat ne koirat missä tahansa...
Mutta tuossa esimerkissä kaveri on kyllä se suurin haittatekijä ja rasite, joka sotkee omaa mukavaa elämää ja lemmikkien kanssa ajanviettämistä :D Toivottavasti et hanki ikinä lapsia jos koirienpitäminen on mukamas jotenkin hankalaa tai vaivalloista... Siihen minä en lähtisi ikinä taas kun nyt on niin helppo ja kevyt elämä.
Ymmärrän hyvin miksi joku hankkii eläimen jos vaihtoehtona on ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat tunnetusti erittäin huonoja vastustamaan mielihaluja ja ajattelemaan pitkälle. Naisilla on myös vahva hoivavietti, joten jos he eivät voi saada lapsia, niin sitten pitää ainakin olla se lemmikki. Moni on myös tottunut lemmikkeihin ja kuvittelee, että ei osaa olla ilman sellaista. Nainen myös ajattelee, että tottakai se unelmien mies pitää lemmikeistä, koska muuten hän ei olisi unelmien mies.
Tosiasia on että lemmikistä on todella paljon vaivaa ja se rajoittaa elämää ja sotkee asuntoa. Silloin ymmärrän tilanteen jos lemmikki on pieni, eikä se sotke paljon ja naisella on paljon kavereita tai vanhemmat lähelle, joille voi lemmikin viedä tarvittaessa hoitoon. En ymmärrä miksi jotkut ihmiset hankkivat lemmikin niin, että se tarkoittaa heidän kahlittautumistaan kotiin. Tuollaisen naisen kanssa olen seurustellut, enkä toista kertaa ala seurustelemaan. Mitkään vähänkään pidemmät reissut ilman koiraa eivät ole mahdollisia, koska koira pitää käyttää ulkona vähintään 8 tunnin välein (työpäivä). Kaikki reissut pitää siis suunnitella koiran ehdoilla, jolloin vaihtoehdot kapenevat todella paljon. Myös asunnossa asuessa pitää olla tarkkana, että ei jätä mitään mihinkään, koska siellä on se ikuinen lapsi, joka saattaa syödä jotain väärää ja kuolla pois.
Minä pidän lemmikeistä ja minulla on aikoinaan niitä ollut todella paljon ja minulla todennäköisesti tulee niitä myös olemaan vanhempana, mutta ymmärrän sen tosiasian, että tässä elämänvaiheessa ne eivät yksinkertaisesti ole järkevä hankinta.
Minä lemmikinomistajana osaan siivota kotiani, vaikka eläin sotkeekin. Olen sinkkuna ollessani asunut kahdessa eri maassa ja opiskellut kolme eri tutkintoa/asunut asuntolassa ja koko sen ajan omistanut koiran. Ei rajoittanut mitään, mitenkään. Mutta jos ei ole organisointikykyä, niin ei kannata hankkia eläintä, lasta, parisuhdetta tai mitään jos tuokin on liian vaikeaa. Nyt on monta lemmikkiä enemmän ja aviomies ja edelleen reissataan ja puuhataan vaikka mitä, eikä haittaa mitenkään. Enemmän väittäisin omakotitalon rajoittavan elämää kuin lemmikin...
Mitä tuon sinun esimerkkisi tulisi todistaa? Tottakai voit asua vaikka kymmenissä eri maissa koirasi kanssa, koska nuo eivät ole sellaisia asioita, joihin lemmikki vaikuttaa. Jos joku tulee nyt pyytämään sinua kolmen päivän reissulle, niin et voi ainakaan suoriltaan vastata, että voit lähteä, koska sinun pitää hankkia ensin hoitopaikka lemmikille. Ongelmaa ei ole jos sinulla tällainen aina varma hoitopaikka on, mutta kun monella ihmisellä ei ole. Etenkään heillä, jotka eivät asu samalla paikkakunnalla kuin heidän vanhempansa. Aika harva kaveri haluaa kuitenkaan ottaa koiraa riesakseen kolmeksi päivää tai ainakaan kovin usein.
Eli suunnitelmallisuudella pärjää, mutta spontaanius kärsii ja joutuu tekemään kompromisseja. Täysin naiivia väittää, että näin ei olisi.
No ihan yhtä rajoittavaa on vaikka työ- tai koulupaikkakin, tai rahatilanne, lapset tai vanhat vanhemmat. Helpommin koiran saa hoitoon (ja saa kyllä hetikin, teemme miehen kanssa extemporereissuja vaikka koiria on useampi ja on muita eläimiä myös) kuin töistä pääsee vapaalle. Aivan hyvin voin suostua vaikka kahden viikon reissulle nyt tältä istuamalta. Eikun en voikaan kun on ihan muita velvollisuuksia kuin lemmikit, esim. palkkatyö. Hoitopaikan saa hyvinkin edullisesti useammallekin lemmikille ja ihan parin tunnin varoajallakin jos asuu kaupungissa, me emme käytä ikinä kavereita tai sukulaisia hoitoapuna.
Työpaikka on hieman eri asia kuin koira. Työ on jollain tasolla välttämättömyys, kun koira taas ei ole millään tasolla välttämättömyys. Saahan koiran hoitoon jos koiran haluaa hoitolaan viedä. Itse en kyllä koskaan veisi, koska ei ikinä voi tietää kuka ja miten sitä siellä hoidetaan. Voit suostua kahden viikon reissuun, mutta et voi lähteä sille tältä istumalta. Sinun pitää ensin viedä se koirasi sinne hoitolaan. Samoin jos kaverisi pyytää sinua jäämään yöksi luokseen hauskan illan jälkeen, niin joudut kieltäytymään kun koira on kotona. Joudut jatkuvasti suunnitella menemisiäsi koira huomioiden.
Tietenkin riippuu paljon ihmisestä ja elämäntilanteesta, että onko koirasta saadut hyödyt haittoja suuremmat, mutta haittaa siitä on kaikille halusivat he sitä myöntää tai ei.
Höpö höpö. Koirathan on jo mukana siellä kaverilla tai nukkuu autossa kaverin pihalla jos kaverille ei sovi viedä sisälle (pakkasenkestävä rotu ja rakastavat autoilua). Koirien hoitopaikka on tuttu paikka ja omistaja luotettava, koirat rakastavat olla siellä. Puoli tuntia vie viedä sinne, jos siellä ei ole tilaa niin toiseksi paras paikka on vielä lähempänä. Pakkaamiseen menisi paljon paljon kauemmin kun pitäisi hakea matkalaukut 50km päästä vanhemmiltani ja kaivaa vaatteita varastoista jne. Tosin koiraa suurempi ongelma noissa reissuissa olisi aviomies, jolle ei kyllä tasan sopisi tuollaiset äkkilähdöt. Onhan siinäkin jo niitä hyötyjä ja haittoja, mitä pitää punnita, ei voi panna ympäriinsä kun on sitoumus kotona jne. Mutta onko se aikuiselle ihmiselle oikeasti ongelma? Minä väitän, että koirat eivät ole minkään valtakunnan rasite tai haitta elämässäni kun olen tottunut elämään niiden kanssa, usko se tai älä. Sama valinta aviomiehen kanssa, ei kukaan sitäkään sanoisi rasitteeksi tai haitaksi, vaikka sekin rajoittaa elämää. Eikä ole pakollinen paha. Kuten ei myöskään lapsetkaan, mitkä ovat aivan uskomaton rasite ja haitta, jos asiaa alkaa ajattelemaan. Rotuvalinta on tehty tarhausta silmällä pitäen ja hoitokontaktit sun muut ovat huolella valittuja, kuten myös luottoeläinlääkäri. Käärmeet nyt voi hyvällä omallatunnolla jättää itsekseen pitemmäksikin aikaa. Enemmän päänvaivaa saa tosiaankin omakotitalosta, jota jonkun pitäisi käydä vähän katsomassa reissujen aikana, etenkin talvella ettei putket mene jäähän jos on vaikka sähkökatko tullut.
Paljon selittelyä, mutta ei se sinua mitenkään pelasta. Miten muuten se koira onkin yhtäkkiä matkassasi, kun jätit sen kotiin kaverille mennessäsi, koska oletit tulevasi kotiin aiemmin. Mitä jos kaverisi ei halua, että otat koiran mukaasi?
Anteeksi, en tajunnut tuota kun kaverini asuvat niin kaukana, että sinne lähteminen on aina oma episodinsa ja en ikinä jaksaisi katsella muita ihmisiä niin kauaa, että reissu oikeasti venyisi... Mutta kuskaan kyllä aina koiria mukana jos mies ei pääse hoitamaan. Kuskaisin vaikkei tarvitsisikaan. Tuossa tapauksessahan koirat olisivat jo iltaruuan takia mukana, että murkina tulisi oikeaan aikaan. Ja koska kaikki kaverini rakastavat eläinten kanssa oloa ja niiden näkemistä. Aivan yhdentekevää siis venyykö reissu vai ei, ellen aivan aamusta olisi mennyt, jolloin taas haluaisin jo muutenkin kotiin. Sellaisen ihmisen kanssa en välitä olla tekemisissä joka ei ole eläinrakas. Mutta mitä se lauma siellä autossa haittaisi muutenkaan? Ja tosielämässähän aviomies tai lapset vinkuisi kuitenkin jo kotiin, olivat ne koirat missä tahansa...
Mutta tuossa esimerkissä kaveri on kyllä se suurin haittatekijä ja rasite, joka sotkee omaa mukavaa elämää ja lemmikkien kanssa ajanviettämistä :D Toivottavasti et hanki ikinä lapsia jos koirienpitäminen on mukamas jotenkin hankalaa tai vaivalloista... Siihen minä en lähtisi ikinä taas kun nyt on niin helppo ja kevyt elämä.
Sinulta meni selvästi ohi, että tässä ollaan nyt todistamassa sitä väitettä vääräksi, että lemmikeistä ei ole haittaa. Tottakai niitä (tai lapsia) voi hankkia haitasta huolimatta jos kokee kuitenkin hyödyn olevan haittoja suurempi.
Tässä elämänvaiheessa itselleni lemmikin omistamisesta koituva haitta olisi suurempi kuin siitä saatu hyöty. Samasta syystä en halua seurustella naisen kanssa, jolla on lemmikkejä, koska en halua, että hänen lemmikkien rajoittama elämänsä rajoittaa sitä mitä minä voin tehdä hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole ap. Mutta mietin tässä, että miten nuo koiralliset naiset jää miehen luokse yöksi, kun aamutta pitäisikin olla viemässä koiraa ulos? Vai eikö ne sitten vain voi koskaan jäädä?
Minun tapauksessani mentiin sitten minun luokseni tai koirien kanssa miehen luokse. Minun mieheni ovat kaikki olleet hyvin eläinrakkaita joilla myös itsellään lemmikkejä, joten koirat kutsuttiin kylään. Kysymättä en tietenkään koiriani kenenkään asuntoon vienyt! Monesti vaan tuli suora kutsu, että ota pojat mukaan kaveriks mun koiralle...😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tapasin miehen ja tiesin miehen ottaessani, että kaupan päälle tulee koira. Muutettiin yhteen ja koiran paperit siirrettiin kummankin nimiin. Vuoden päästä laumaan liittyi miehen toiveesta toinenkin koira. 😊 On niitä eläinten omistajia miehissäkin. Niin ja minä olin onnesta soikeana kun sain rakkaan lisäksi myös rakkaan koiran. Tuplapotti! 💜
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun eteneminen on taas hupaisaa luettavaa.
Vaihe 1: Aloittaja tulee kertomaan meille uutisena, että hän jättää väliin lemmikilliset naiset. No, mikäpä siinä, kiitos vaan tiedosta, vaikkei kukaan tainnut sitä sinulta edes kysyä. Minäkin jätän väliin monenlaiset miehet mutta en koe tarpeellisena käydä sitä keskustelupalstoilla ilmoittelemassa, koska en kuvittele olevani niin kiinnostava ihminen, että ventovieraita minun valintaperusteeni liikkuttaisivat.
Vaihe 2: Koska kukaan ei reagoi mitenkään, aloittaja kertoo viiden minuutin kuluttua, että itse asiassa hän onkin huolissaan sinkkunaisista. Sinkkunaiset rajoittavat omaa pariutumistaan radikaalisti eläimellä.
Vaihe 3: Aloittaja saa lukuisia vastauksia, joissa naiset kertovat ihan tietoisesti ottaneensa sen riskin ja että edelleen valitsisivat samoin. Aloittaja alkaa ryöpytyksen, jonka tavoitteena on, että naiset eivät enää hankkisi lemmikkejä. Lemmikit kärsivät, ravinto on epäeettistä, syyt ovat itsekkäitä jne.
Eli tavoitteena oli pelotella sinkkunaisia: jos hankitte lemmikkejä niin ette kelpaa miehille. Kun se meni raskaasti pieleen niin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi yrittää pelotella muilla syillä naisia olemaan ottamatta lemmikkejä. Aloittajalle ei koskaan tullut mieleen sellainen yksinkertainen vaihtoehto, että hän etsisi elämänkumppaniaan kaltaistensa joukosta eli niistä naisista, joilla ei ole lemmikkiä.
Ongelmahan on aloittajan kannalta siinä, että aloittaja vihaa elämiä. Ja sitä eivät siedä monet sellaisetkaan naiset, joilla ei itsellään ole lemmikkiä. Eli aloittajalle jää aika pieni naisjoukko, mistä etsiä sitä kumppania.
Tuo ei ole minusta ongelman ydin, eikä edes ongelma - saa ihmisellä omia mielipiteitä olla eikä kukaan tykkää kaikesta. Itseasiassa ihmisellä pitääkin olla oma tila, ajatusmaailma ja elämä - myös parisuhteessa eläessä. Ja uskoisin tämän olevan se oikeampi syy miksi ap saa p*skaa niskaansa naisilta: "se on joko minä tai koira" on sama asia kuin "se on joko minä tai *miespuolinen ystävä*" tai "se on joko minä tai *harrastus*" tai miksei vähän äärimmäisempi versio "se on joko minä tai lapsesi". Jumankekka yksikään terve nainen TAI mies (saati sen hauveli) katsele pitkään tuollaisia pirttihirmuja, vaikka kuinka vänkäisi että just tämä juttu nyt vaan on eri asia (Oikea vastaus: se on eri asia jokaisella kerralla).
Ihan ok urputtaa jos itselle aletaan sälyttää vastuusta siitä eläimestä, muussa tapauksessa: Anna olla ja käy ootellessas kavereiden kanssa yhdellä/punttiksella/järjestelemässä postimerkkikokoelma uudestaan. Ja jos ei eukkoa sittenkään näe, se oli vaan väärä ihminen väärässä elämäntilanteessa. Ei se eläimen tai kaikkien lemmikin omaavien naisten vika ollut.
Heittäisin näin vastakysymyksenä, että millainen mies ei tykkää lemmikeistä? Pelkkä pillun perässä kuolaavaa pikkupoika sinä ap olet. Ajattelepas miten paljon pienet lapset sotkee. Kasva vielä muutama vuosi, niin kyllä se siitä.
Yhessä fitnesspäiväkirja-jaksossa janni oli käymässä suomessa ja valitteli miten kauhee ikävä on Harria (koiraa) ja lisäsi sit että niin ja Lauria tietysti kanssa... Kuulosti jo silloin siltä et suhde taitaa vedellä viimesiään. :D
Toisesta ketjusta :D :D: D :D
Riinai kirjoitti:
Miksi ap edes haluaa naisen jolla on lemmikki? Tässä maassa on huimasti sinkkuja joilla ei ole eläimiä kotona niin miksei ap valikoi sieltä itselleen puolisoa?
Ei naisia edes kiinnosta jos joku mies pelottelee sillä että eläimet on este parisuhteelle. Ainakin omalla kohdalla on ollut seurustelukumppaneita hyvin tarjolla vaikka onkin kotona koira. Eläinrakkaita miehiä on tässä maassa onneksi paljon.
Minulle on tärkeää kumppanissa se että on yhteiset harrastukset ja mielenkiinnot. Viimeisenä haluisin miehen joka jää mustasukkaisena kotiin kiukuttelemaan kun lähden koiran kanssa juoksulenkille.
Lueskelin läpi ketjuani, ja tämä oli melkein ainoa mihin jaksan vastata. Suurin osa kommenteista eläinharrastajanaisten mouhoamista ilman mitään pointtia...
Mutta niin: "Miksi ap edes haluaa naisen jolla on lemmikki? Tässä maassa on huimasti sinkkuja joilla ei ole eläimiä kotona niin miksei ap valikoi sieltä itselleen puolisoa? "
Ihan puhtaasti siitä syystä, että jos katsotaan jostain 25v lähtien, ja yli kolmekymppisiin sinkkunaisiin asti, niin varmaan puolella näistä on joku typerä eläin.
sinkkumies kirjoitti:
Riinai kirjoitti:
Miksi ap edes haluaa naisen jolla on lemmikki? Tässä maassa on huimasti sinkkuja joilla ei ole eläimiä kotona niin miksei ap valikoi sieltä itselleen puolisoa?
Ei naisia edes kiinnosta jos joku mies pelottelee sillä että eläimet on este parisuhteelle. Ainakin omalla kohdalla on ollut seurustelukumppaneita hyvin tarjolla vaikka onkin kotona koira. Eläinrakkaita miehiä on tässä maassa onneksi paljon.
Minulle on tärkeää kumppanissa se että on yhteiset harrastukset ja mielenkiinnot. Viimeisenä haluisin miehen joka jää mustasukkaisena kotiin kiukuttelemaan kun lähden koiran kanssa juoksulenkille.
Lueskelin läpi ketjuani, ja tämä oli melkein ainoa mihin jaksan vastata. Suurin osa kommenteista eläinharrastajanaisten mouhoamista ilman mitään pointtia...
Mutta niin: "Miksi ap edes haluaa naisen jolla on lemmikki? Tässä maassa on huimasti sinkkuja joilla ei ole eläimiä kotona niin miksei ap valikoi sieltä itselleen puolisoa? "
Ihan puhtaasti siitä syystä, että jos katsotaan jostain 25v lähtien, ja yli kolmekymppisiin sinkkunaisiin asti, niin varmaan puolella näistä on joku typerä eläin.
Ja paljon puolta pienempi osuus siitä porukasta on potentiaalisia tai mahdollisia kumppanikandidaatteja ylipäätään. Mitä väliä onko sitä eläintä vai ei sinkkuna ollessa, jos sellaisen haluaa kuitenkin jossain vaiheessa (olettaen, että se on este parisuhteelle). Eli nuo naiset ovat joka tapauksessa pois rajattuja, oli heillä sinkkuna eläin tai ei.
Höpö höpö. Koirathan on jo mukana siellä kaverilla tai nukkuu autossa kaverin pihalla jos kaverille ei sovi viedä sisälle (pakkasenkestävä rotu ja rakastavat autoilua). Koirien hoitopaikka on tuttu paikka ja omistaja luotettava, koirat rakastavat olla siellä. Puoli tuntia vie viedä sinne, jos siellä ei ole tilaa niin toiseksi paras paikka on vielä lähempänä. Pakkaamiseen menisi paljon paljon kauemmin kun pitäisi hakea matkalaukut 50km päästä vanhemmiltani ja kaivaa vaatteita varastoista jne. Tosin koiraa suurempi ongelma noissa reissuissa olisi aviomies, jolle ei kyllä tasan sopisi tuollaiset äkkilähdöt. Onhan siinäkin jo niitä hyötyjä ja haittoja, mitä pitää punnita, ei voi panna ympäriinsä kun on sitoumus kotona jne. Mutta onko se aikuiselle ihmiselle oikeasti ongelma? Minä väitän, että koirat eivät ole minkään valtakunnan rasite tai haitta elämässäni kun olen tottunut elämään niiden kanssa, usko se tai älä. Sama valinta aviomiehen kanssa, ei kukaan sitäkään sanoisi rasitteeksi tai haitaksi, vaikka sekin rajoittaa elämää. Eikä ole pakollinen paha. Kuten ei myöskään lapsetkaan, mitkä ovat aivan uskomaton rasite ja haitta, jos asiaa alkaa ajattelemaan. Rotuvalinta on tehty tarhausta silmällä pitäen ja hoitokontaktit sun muut ovat huolella valittuja, kuten myös luottoeläinlääkäri. Käärmeet nyt voi hyvällä omallatunnolla jättää itsekseen pitemmäksikin aikaa. Enemmän päänvaivaa saa tosiaankin omakotitalosta, jota jonkun pitäisi käydä vähän katsomassa reissujen aikana, etenkin talvella ettei putket mene jäähän jos on vaikka sähkökatko tullut.