Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni nainen hankkii jonkun typerän eläimen?
sinkkumies
08.11.2016 |
Melko lyhytnäköistä hommaa mielestäni, hankkia sinkkuna joku eläin. Itse ainakin skippaan jokaisen naisen, josta tulee ilmi, että sillä asuu kotona joku eläin, aivan sama onko se marsu vai tanskandogi. En vihaa eläimiä, mutta yksinkertaisesti eläin aiheuttaa vain liikaa sotkua siihen suhteen etenemiseen. On hyvin luultavaa, että ennemmin tai myöhemmin tulee joku tilanne, jossa naisen pitää valita miehen ja eläimen väliltä, ja koska naiset usein valitsevat siinä tilanteessa lemmikin, niin itse katson helpommaksi jättää väliin kaikki lemmikilliset naiset.
Kommentit (159)
Ajatella, mulla oli lehmät!. Ei se haitannut. Pari kissaa meni siinä sivussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi valita miehen ja eläimen väliltä? En ikinä ottaisi miestä, jolla ei ole tai joka ei halua lemmikkieläimiä. Mies, jolla on kissa, on paljon kiinnostavampi kuin mies ilman kissaa.
Oikea eläinrakas ihminen ei ota eläimiä lemmikeikseen. Koska oikeasti eläinrakas ihminen haluaa että eläin on onnellinen ja VAPAA eikä ihmisen leikkikalu.
Nämä "eläinrakkaat" on niitä jotka pitävät koiransa 10 tuntia päivässä kotona ilman että ne pääsee edes kuselle kun itse on töissä (mikä on eläinrääkkäystä). ja lopettavat eläimen heti kun se sairastuu.
Kun rahaahan ei viitsi paljoa eläimeen laittaa. He vain käyttävät eläintä hyväkseen omien halujensa tyydyttämiseen. Ei siinä eläintä ajatella.
Naiset ovat tunnetusti erittäin huonoja vastustamaan mielihaluja ja ajattelemaan pitkälle. Naisilla on myös vahva hoivavietti, joten jos he eivät voi saada lapsia, niin sitten pitää ainakin olla se lemmikki. Moni on myös tottunut lemmikkeihin ja kuvittelee, että ei osaa olla ilman sellaista. Nainen myös ajattelee, että tottakai se unelmien mies pitää lemmikeistä, koska muuten hän ei olisi unelmien mies.
Tosiasia on että lemmikistä on todella paljon vaivaa ja se rajoittaa elämää ja sotkee asuntoa. Silloin ymmärrän tilanteen jos lemmikki on pieni, eikä se sotke paljon ja naisella on paljon kavereita tai vanhemmat lähelle, joille voi lemmikin viedä tarvittaessa hoitoon. En ymmärrä miksi jotkut ihmiset hankkivat lemmikin niin, että se tarkoittaa heidän kahlittautumistaan kotiin. Tuollaisen naisen kanssa olen seurustellut, enkä toista kertaa ala seurustelemaan. Mitkään vähänkään pidemmät reissut ilman koiraa eivät ole mahdollisia, koska koira pitää käyttää ulkona vähintään 8 tunnin välein (työpäivä). Kaikki reissut pitää siis suunnitella koiran ehdoilla, jolloin vaihtoehdot kapenevat todella paljon. Myös asunnossa asuessa pitää olla tarkkana, että ei jätä mitään mihinkään, koska siellä on se ikuinen lapsi, joka saattaa syödä jotain väärää ja kuolla pois.
Minä pidän lemmikeistä ja minulla on aikoinaan niitä ollut todella paljon ja minulla todennäköisesti tulee niitä myös olemaan vanhempana, mutta ymmärrän sen tosiasian, että tässä elämänvaiheessa ne eivät yksinkertaisesti ole järkevä hankinta.
Mä hankin koiran kun täytin 18 v, nyt 27-vuotiaana en enää muista miksi sillon teininä edes halusin koiran. Tämä jää kyllä viimeiseksi lemmikikseni vaikka koirista pidänkin. Rajottaa vaan liikaa elämää vaikka rakas koira onkin.
Se vasta surullista onkin, kun hankitaan koiria, jotka on jalostettu sairaiksi. On itsekästä toimintaa ihmisiltä kannattaa bisnestä jossa eläinten terveys uhrataan esteettisistä syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun on yksinäistä, niin eläin lohduttaa. Eläin on vain naista varten. Eläin ei juo eikä polta. Eläin jaksaa katsoa hömppäsarjoja telkkarista. Eläin ei kinua seksiä. Eläin jaksaa sympata, jos on menkkakipuja. Niistä edellisistä eläimistä ei ole myöskään katkeria kokemuksia. Jne jne.
No olipas. Mullakin on ollut lemmikkejä mutta ihan noin pitkälle en ajatusta veisi.
Mäkään en jaksa katsoa hömppäsarjoja, miksi eläimen pitäisi?
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat tunnetusti erittäin huonoja vastustamaan mielihaluja ja ajattelemaan pitkälle. Naisilla on myös vahva hoivavietti, joten jos he eivät voi saada lapsia, niin sitten pitää ainakin olla se lemmikki. Moni on myös tottunut lemmikkeihin ja kuvittelee, että ei osaa olla ilman sellaista. Nainen myös ajattelee, että tottakai se unelmien mies pitää lemmikeistä, koska muuten hän ei olisi unelmien mies.
Tosiasia on että lemmikistä on todella paljon vaivaa ja se rajoittaa elämää ja sotkee asuntoa. Silloin ymmärrän tilanteen jos lemmikki on pieni, eikä se sotke paljon ja naisella on paljon kavereita tai vanhemmat lähelle, joille voi lemmikin viedä tarvittaessa hoitoon. En ymmärrä miksi jotkut ihmiset hankkivat lemmikin niin, että se tarkoittaa heidän kahlittautumistaan kotiin. Tuollaisen naisen kanssa olen seurustellut, enkä toista kertaa ala seurustelemaan. Mitkään vähänkään pidemmät reissut ilman koiraa eivät ole mahdollisia, koska koira pitää käyttää ulkona vähintään 8 tunnin välein (työpäivä). Kaikki reissut pitää siis suunnitella koiran ehdoilla, jolloin vaihtoehdot kapenevat todella paljon. Myös asunnossa asuessa pitää olla tarkkana, että ei jätä mitään mihinkään, koska siellä on se ikuinen lapsi, joka saattaa syödä jotain väärää ja kuolla pois.
Minä pidän lemmikeistä ja minulla on aikoinaan niitä ollut todella paljon ja minulla todennäköisesti tulee niitä myös olemaan vanhempana, mutta ymmärrän sen tosiasian, että tässä elämänvaiheessa ne eivät yksinkertaisesti ole järkevä hankinta.
Minä lemmikinomistajana osaan siivota kotiani, vaikka eläin sotkeekin. Olen sinkkuna ollessani asunut kahdessa eri maassa ja opiskellut kolme eri tutkintoa/asunut asuntolassa ja koko sen ajan omistanut koiran. Ei rajoittanut mitään, mitenkään. Mutta jos ei ole organisointikykyä, niin ei kannata hankkia eläintä, lasta, parisuhdetta tai mitään jos tuokin on liian vaikeaa. Nyt on monta lemmikkiä enemmän ja aviomies ja edelleen reissataan ja puuhataan vaikka mitä, eikä haittaa mitenkään. Enemmän väittäisin omakotitalon rajoittavan elämää kuin lemmikin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun on yksinäistä, niin eläin lohduttaa. Eläin on vain naista varten. Eläin ei juo eikä polta. Eläin jaksaa katsoa hömppäsarjoja telkkarista. Eläin ei kinua seksiä. Eläin jaksaa sympata, jos on menkkakipuja. Niistä edellisistä eläimistä ei ole myöskään katkeria kokemuksia. Jne jne.
Onpa esineellistävää puhetta eläimestä.
Eikö voisi ajatella, että eläin on seurana, mutta sillä on oma olemisen tapa. Ei se ole olemassa vain ihmistä varten, se on kanssaeläjä joka edellyttää ja opettaa vastuuta. Myös ihmisen tehtävä on pitää eläin tyytyvisenä ja hyvin hoidettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin joo tosiaan ja lemmikin omistajat eivät voi lähteä koskaan lomareissulle, ei viikonlopuksi eikä viikoksi eikä koskaan. Itse asiassa töihinkään ei voi mennä. voi ziisus taas.
Töihin voi mennä mutta miten koiran omistaja löhtee vaikka kuukauden reissulle? Käyttääkö se muita ihmisiä hyväksi ja tunkee koiransa heille?
Se vasta onkin halveksittavaa. Jos koiran hankkii niin se pitää itse hoitaa 365 päivää vuodessa.
Kukaan ei vaadi tuollaista omistautumista edes omien lasten suhteen, mutta lemmikkiä ei saisi milloinkaan jättää hoitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat tunnetusti erittäin huonoja vastustamaan mielihaluja ja ajattelemaan pitkälle. Naisilla on myös vahva hoivavietti, joten jos he eivät voi saada lapsia, niin sitten pitää ainakin olla se lemmikki. Moni on myös tottunut lemmikkeihin ja kuvittelee, että ei osaa olla ilman sellaista. Nainen myös ajattelee, että tottakai se unelmien mies pitää lemmikeistä, koska muuten hän ei olisi unelmien mies.
Tosiasia on että lemmikistä on todella paljon vaivaa ja se rajoittaa elämää ja sotkee asuntoa. Silloin ymmärrän tilanteen jos lemmikki on pieni, eikä se sotke paljon ja naisella on paljon kavereita tai vanhemmat lähelle, joille voi lemmikin viedä tarvittaessa hoitoon. En ymmärrä miksi jotkut ihmiset hankkivat lemmikin niin, että se tarkoittaa heidän kahlittautumistaan kotiin. Tuollaisen naisen kanssa olen seurustellut, enkä toista kertaa ala seurustelemaan. Mitkään vähänkään pidemmät reissut ilman koiraa eivät ole mahdollisia, koska koira pitää käyttää ulkona vähintään 8 tunnin välein (työpäivä). Kaikki reissut pitää siis suunnitella koiran ehdoilla, jolloin vaihtoehdot kapenevat todella paljon. Myös asunnossa asuessa pitää olla tarkkana, että ei jätä mitään mihinkään, koska siellä on se ikuinen lapsi, joka saattaa syödä jotain väärää ja kuolla pois.
Minä pidän lemmikeistä ja minulla on aikoinaan niitä ollut todella paljon ja minulla todennäköisesti tulee niitä myös olemaan vanhempana, mutta ymmärrän sen tosiasian, että tässä elämänvaiheessa ne eivät yksinkertaisesti ole järkevä hankinta.
Toivottavasti ymmärrät myös sen, että sinunlaisesi mies ei ole järkevä hankinta yhdellekään naiselle missään elämänvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi valita miehen ja eläimen väliltä? En ikinä ottaisi miestä, jolla ei ole tai joka ei halua lemmikkieläimiä. Mies, jolla on kissa, on paljon kiinnostavampi kuin mies ilman kissaa.
Oikea eläinrakas ihminen ei ota eläimiä lemmikeikseen. Koska oikeasti eläinrakas ihminen haluaa että eläin on onnellinen ja VAPAA eikä ihmisen leikkikalu.
Nämä "eläinrakkaat" on niitä jotka pitävät koiransa 10 tuntia päivässä kotona ilman että ne pääsee edes kuselle kun itse on töissä (mikä on eläinrääkkäystä). ja lopettavat eläimen heti kun se sairastuu.
Kun rahaahan ei viitsi paljoa eläimeen laittaa. He vain käyttävät eläintä hyväkseen omien halujensa tyydyttämiseen. Ei siinä eläintä ajatella.
Siis mitä vittua nyt. Luuletko, että kaduilla elävät koirat ja kissat ovat onnellisempia kuin ne joilla on koti, rakkautta ja ruokaa joka elämänsä päivä? Moni eläinlajeista lakkaisi olemasta, jos ihmiset eivät niitä omistaisi tai olisi maatalousteollisuutta. Vaikka provohan tämä varmasti on, ei kukaan voi olla noin tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat tunnetusti erittäin huonoja vastustamaan mielihaluja ja ajattelemaan pitkälle. Naisilla on myös vahva hoivavietti, joten jos he eivät voi saada lapsia, niin sitten pitää ainakin olla se lemmikki. Moni on myös tottunut lemmikkeihin ja kuvittelee, että ei osaa olla ilman sellaista. Nainen myös ajattelee, että tottakai se unelmien mies pitää lemmikeistä, koska muuten hän ei olisi unelmien mies.
Tosiasia on että lemmikistä on todella paljon vaivaa ja se rajoittaa elämää ja sotkee asuntoa. Silloin ymmärrän tilanteen jos lemmikki on pieni, eikä se sotke paljon ja naisella on paljon kavereita tai vanhemmat lähelle, joille voi lemmikin viedä tarvittaessa hoitoon. En ymmärrä miksi jotkut ihmiset hankkivat lemmikin niin, että se tarkoittaa heidän kahlittautumistaan kotiin. Tuollaisen naisen kanssa olen seurustellut, enkä toista kertaa ala seurustelemaan. Mitkään vähänkään pidemmät reissut ilman koiraa eivät ole mahdollisia, koska koira pitää käyttää ulkona vähintään 8 tunnin välein (työpäivä). Kaikki reissut pitää siis suunnitella koiran ehdoilla, jolloin vaihtoehdot kapenevat todella paljon. Myös asunnossa asuessa pitää olla tarkkana, että ei jätä mitään mihinkään, koska siellä on se ikuinen lapsi, joka saattaa syödä jotain väärää ja kuolla pois.
Minä pidän lemmikeistä ja minulla on aikoinaan niitä ollut todella paljon ja minulla todennäköisesti tulee niitä myös olemaan vanhempana, mutta ymmärrän sen tosiasian, että tässä elämänvaiheessa ne eivät yksinkertaisesti ole järkevä hankinta.
Minä lemmikinomistajana osaan siivota kotiani, vaikka eläin sotkeekin. Olen sinkkuna ollessani asunut kahdessa eri maassa ja opiskellut kolme eri tutkintoa/asunut asuntolassa ja koko sen ajan omistanut koiran. Ei rajoittanut mitään, mitenkään. Mutta jos ei ole organisointikykyä, niin ei kannata hankkia eläintä, lasta, parisuhdetta tai mitään jos tuokin on liian vaikeaa. Nyt on monta lemmikkiä enemmän ja aviomies ja edelleen reissataan ja puuhataan vaikka mitä, eikä haittaa mitenkään. Enemmän väittäisin omakotitalon rajoittavan elämää kuin lemmikin...
Mitä tuon sinun esimerkkisi tulisi todistaa? Tottakai voit asua vaikka kymmenissä eri maissa koirasi kanssa, koska nuo eivät ole sellaisia asioita, joihin lemmikki vaikuttaa. Jos joku tulee nyt pyytämään sinua kolmen päivän reissulle, niin et voi ainakaan suoriltaan vastata, että voit lähteä, koska sinun pitää hankkia ensin hoitopaikka lemmikille. Ongelmaa ei ole jos sinulla tällainen aina varma hoitopaikka on, mutta kun monella ihmisellä ei ole. Etenkään heillä, jotka eivät asu samalla paikkakunnalla kuin heidän vanhempansa. Aika harva kaveri haluaa kuitenkaan ottaa koiraa riesakseen kolmeksi päivää tai ainakaan kovin usein.
Eli suunnitelmallisuudella pärjää, mutta spontaanius kärsii ja joutuu tekemään kompromisseja. Täysin naiivia väittää, että näin ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat tunnetusti erittäin huonoja vastustamaan mielihaluja ja ajattelemaan pitkälle. Naisilla on myös vahva hoivavietti, joten jos he eivät voi saada lapsia, niin sitten pitää ainakin olla se lemmikki. Moni on myös tottunut lemmikkeihin ja kuvittelee, että ei osaa olla ilman sellaista. Nainen myös ajattelee, että tottakai se unelmien mies pitää lemmikeistä, koska muuten hän ei olisi unelmien mies.
Tosiasia on että lemmikistä on todella paljon vaivaa ja se rajoittaa elämää ja sotkee asuntoa. Silloin ymmärrän tilanteen jos lemmikki on pieni, eikä se sotke paljon ja naisella on paljon kavereita tai vanhemmat lähelle, joille voi lemmikin viedä tarvittaessa hoitoon. En ymmärrä miksi jotkut ihmiset hankkivat lemmikin niin, että se tarkoittaa heidän kahlittautumistaan kotiin. Tuollaisen naisen kanssa olen seurustellut, enkä toista kertaa ala seurustelemaan. Mitkään vähänkään pidemmät reissut ilman koiraa eivät ole mahdollisia, koska koira pitää käyttää ulkona vähintään 8 tunnin välein (työpäivä). Kaikki reissut pitää siis suunnitella koiran ehdoilla, jolloin vaihtoehdot kapenevat todella paljon. Myös asunnossa asuessa pitää olla tarkkana, että ei jätä mitään mihinkään, koska siellä on se ikuinen lapsi, joka saattaa syödä jotain väärää ja kuolla pois.
Minä pidän lemmikeistä ja minulla on aikoinaan niitä ollut todella paljon ja minulla todennäköisesti tulee niitä myös olemaan vanhempana, mutta ymmärrän sen tosiasian, että tässä elämänvaiheessa ne eivät yksinkertaisesti ole järkevä hankinta.
Toivottavasti ymmärrät myös sen, että sinunlaisesi mies ei ole järkevä hankinta yhdellekään naiselle missään elämänvaiheessa.
Katkeruudestasi huolimatta tai sen takia olet väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin kissan sinkkuna ollessa, yksinäisyys kotona oli liian suurta kestettäväksi ja hoivaviettini on myös melko suuri. Se oli vähän kuin valinta lemmikin ja isättömän lapsen välillä, päädyin kissaan. Pitkä parisuhde oli juuri päättynyt, en halunnut vielä uutta suhdetta.
Minulla on nyt ollut kissa yli kymmenen vuotta. Miehen löysin kuusi vuotta sitten ja nykyään asumme yhdessä ja odotamme toista lastamme. Sama kissa minulla (meillä) vieläkin on, ei ole tullut tilannetta jossa pitäisi valita miehen tai kissan välillä. Mikä kumma tilanne se sellainen olisi? Jos miehelle tulisi yhtäkkiä allergia, niin saisi kituutella (jos mahdollista, oireista siis riippuen) kissan loppuelämän ja uutta ei otettaisi tilalle. Tuon ikäistä kissaa kun ei enää seuraavaan kotiin myydä/anneta.
Se eläin luo sinkkunaiselle turvaa. Varsinkin se "tanskandoggi". Iso uroskoira on paras turva ulkona illalla kulkiessa ja yöllä vahtina. Miksei kissakin voi olla kotivahtina. Nianen kaipaa jotain,. jota voi hoivata. Eläimet poistavat masennusta ja auttavat jaksamaan. Eläin kehittää sosiaalisuutta, auttaa jaksamaan. Jopa puolisonetsinnässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinkkumies kirjoitti:
Kertokaa nyt jotain vastauksia tähän. Mielestäni kummallista että naiset eivät käsitä rajoittavansa omaa pariutumistaan radikaalisti eläimellä.
Miksi nainen jolla on jo eläin kotona haluaisi pariutua miehen kanssa?
Joo, ei eläimiin sekaantujaan kannata tutustuakaan.
No en kyllä muodostaisi parisuhdetta henkilön kanssa joka pitää miehen kanssa pariutumista eläimeen sekaatumisena tai edes vertaa sitä paritteluun.
Hankin koiran sinkkuaikoinani jo ihan sen vuoksi, että se karsii epäsopivat kumppaniehdokkaat pois. Koira tulee minulla todennäköisesti aina olemaan ja jos sellaisen olemassa oloa ei miestä kestä, ei mies ole minua varten. Koira on hyvä liikuttavia ja perheenjäsen, aina hyväntuulista seuraa. Nykyään on hyvä mies koirasta huolimatta ja lapsiakin haaveiltais. Koira rajoittaa elämää sen verran kun antaa sen rajoittaa, hoitopaikka järjestyy jos tarve on ja asiaa helpottaa kun opettaa koiran sopeutuvaiseksi ja käyttäytyväksi.
Lapsuudenperheessäni oli koira ja hankin aikuisiällä koiran siinä vaiheessa, kun valmistuin ja ostin ensiasuntoni. Minulla on koira, koska tykkään että on lenkkikaveri ja joku joka nauttii suunnuntaiaamun metsäseikkailusta ja poluilla vaeltelusta yhtä lailla kuin minäkin. Kun tapasin aviomieheni, myös hän tykkäsi koirasta ja usein käytiinkin yhdessä kolmestaan siellä metsässä. Hänellä ei aiemmin ole ollut koiraa, mutta heistä tuli heti kavereita ja nykyäänkin mökillä yhdessä grillikatoksessa grillailevat ja koiralle mies grillaa tietysti oman makkaran :) Koira kulkee mein mukana vaellusretkillä, mökillä ym. Meitä yhdistää halu liikkua luonnossa, joten koira tulee yhteisiin harrastuksiin luontevasti mukaan.
En ole koskaan kuullut valintatilanteista ystävieni kohdalla, että joku olisi vaatinut valitsemaan eläimen tai itsensä. Meillä ainakin koira on luonteva osa yhteistä elämää. Oudoksuttavampana minä pitäisi sellaista sinkkua, joka ei halutessaan hanki koiraa sen vuoksi, että siitä voisi olla haittaa parisuhteelle, jos sellaisen löytää. Itse en sinkkuna ajatellut laittaa omaa elämää holdiin ja odottaa sitä "oikeaa elämää" eli kumppanin tapaamista vaan rakensin sellaista elämää, jota tykkään elää. Siihen kuului koira.
Niin eläin on enemmän kuin lemmikkieläin, se on perheenjäsen.
Terveisin sinkku eläinkaupppias 😆
=D =D =D
Itselläni on ollut lapsesta lähtien eläimiä, ja tulee aina olemaan, nyt ikää jo 40v. Lapsikin löytyy.
Mutta silloin aikanaan kun oli vielä nuori ja nätti, niin kyllä ap.n kaltaiset kummelit olis jääny rannalle keikkumaan. Minä taas en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka hylkäävät eläimensä, sen takia että ottavat riesoikseen ap. kaltaisia mätisäkkejä. Kyllä noita mouruavia kolleja riittää.
Onneksi löysin eläinrakkaan ihanan miehen, jonka kanssa on ollut hyvä elää.