Olen 27 ja haluaisin yliopistoon mutta minulla on myös vauvakuume

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 27v ja haluat monivuotiseen opiskeluun?? Ja veronmaksajien pitäisi rahoittaa unelmasi. Kun joskus valmistut, niin olet taatusti jo liian vanha työmarkkinoille. Mitä kaltaisesi ihmiset oikein ajattelee, saattaa tulla yllätyksenä mutta nykyinen tukirahoitusjärjestelmä tulee loppumaan omaan mahdottomuuteensa

Apua! Mä olin 30 kun hain yliopistoon, ja valmistuessani tuun oleen n. 37-vuotias. OMG! Opinnoissa kestää koska tein jo yhden lapsen ja toinen on vielä tulossa. Parempi varmaan jättäytyä suoraan työttömäksi ja unohtaa lähes 30 vuoden työura mikä vielä olisi edessä. 

Ei sinun tarvitse jättäytyä, vaan jäädä. Töitä et tule saamaan. Ihme kuvitelmia ihmisillä, ettei ymmärretä edes akateemisella koulutuksella missä nyt mennään ja mikä on tulevaisuus työmarkkinoilla. Ajatellaan ilmeisesti niin, että minä nyt tässä vaan opiskelen niin pitkään kun sattuu huvittamaan ja sitten kun ilmoitan että olisin nyt vihdoinkin  töistä kiinnostunut, niin työnantajat innokkaasti odottaa, että jospa me saataisiin tämä kultamuna meille töihin.

Tulevalla alalla on aikalailla 100 % työllistyminen, eli eipä se ihan kamalasti pelota. Eri asia on jos opiskelet esim. jotain filosofiaa tai kirjallisuustieteitä tms. alaa

josta ei valmistuta niin suoraan tiettyyn ammattiin. Älä niin kauheesti huutele jos et asioista ole perillä. :)

Tervetuloa nykyisille työmarkkinoille, saatat yllättyä:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 27v ja haluat monivuotiseen opiskeluun?? Ja veronmaksajien pitäisi rahoittaa unelmasi. Kun joskus valmistut, niin olet taatusti jo liian vanha työmarkkinoille. Mitä kaltaisesi ihmiset oikein ajattelee, saattaa tulla yllätyksenä mutta nykyinen tukirahoitusjärjestelmä tulee loppumaan omaan mahdottomuuteensa

Apua! Mä olin 30 kun hain yliopistoon, ja valmistuessani tuun oleen n. 37-vuotias. OMG! Opinnoissa kestää koska tein jo yhden lapsen ja toinen on vielä tulossa. Parempi varmaan jättäytyä suoraan työttömäksi ja unohtaa lähes 30 vuoden työura mikä vielä olisi edessä. 

Ei sinun tarvitse jättäytyä, vaan jäädä. Töitä et tule saamaan. Ihme kuvitelmia ihmisillä, ettei ymmärretä edes akateemisella koulutuksella missä nyt mennään ja mikä on tulevaisuus työmarkkinoilla. Ajatellaan ilmeisesti niin, että minä nyt tässä vaan opiskelen niin pitkään kun sattuu huvittamaan ja sitten kun ilmoitan että olisin nyt vihdoinkin  töistä kiinnostunut, niin työnantajat innokkaasti odottaa, että jospa me saataisiin tämä kultamuna meille töihin.

Sinulla on hieman vääristynyt maailmankuva. Et tiedä tuosta edellä kommentoivasta ihmisestä yhtään mitään muuta kuin jotain hänen ikä-, opiskelu- ja perhetilanteestaan. Et tiedä edes hänen alaansa. Silti sinä sanot ehdottomalla varmuudella, että hän ei tule saamaan töitä. Kuule kun tässä maassa ja maailmassa on työnantajia "jonkin verran" enemmän kuin yksi. Jos sinä et palkkaa häntä, ei se tarkoita että kukaan muu ei häntä palkkaisi. Itse palkkaisin mieluummin kypsän ja haasteellisen polun läpikäyneen 37-vuotiaan jo perheellisen kuin suoraa perinteistä putkea kulkeneen 25-vuotiaan lapsettoman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 27v ja haluat monivuotiseen opiskeluun?? Ja veronmaksajien pitäisi rahoittaa unelmasi. Kun joskus valmistut, niin olet taatusti jo liian vanha työmarkkinoille. Mitä kaltaisesi ihmiset oikein ajattelee, saattaa tulla yllätyksenä mutta nykyinen tukirahoitusjärjestelmä tulee loppumaan omaan mahdottomuuteensa

Apua! Mä olin 30 kun hain yliopistoon, ja valmistuessani tuun oleen n. 37-vuotias. OMG! Opinnoissa kestää koska tein jo yhden lapsen ja toinen on vielä tulossa. Parempi varmaan jättäytyä suoraan työttömäksi ja unohtaa lähes 30 vuoden työura mikä vielä olisi edessä. 

Ei sinun tarvitse jättäytyä, vaan jäädä. Töitä et tule saamaan. Ihme kuvitelmia ihmisillä, ettei ymmärretä edes akateemisella koulutuksella missä nyt mennään ja mikä on tulevaisuus työmarkkinoilla. Ajatellaan ilmeisesti niin, että minä nyt tässä vaan opiskelen niin pitkään kun sattuu huvittamaan ja sitten kun ilmoitan että olisin nyt vihdoinkin  töistä kiinnostunut, niin työnantajat innokkaasti odottaa, että jospa me saataisiin tämä kultamuna meille töihin.

Tulevalla alalla on aikalailla 100 % työllistyminen, eli eipä se ihan kamalasti pelota. Eri asia on jos opiskelet esim. jotain filosofiaa tai kirjallisuustieteitä tms. alaa

josta ei valmistuta niin suoraan tiettyyn ammattiin. Älä niin kauheesti huutele jos et asioista ole perillä. :)

Tervetuloa nykyisille työmarkkinoille, saatat yllättyä:)

Juu, kaikki valmistuu suoraan kortistoon, kukaan ei koskaan ikinä saa töitä, 1000 0000 työtöntä ja 0 työpaikkaa yms.

Ei tuolla asenteella varmasti työllistykään, se on varma.

Olin 29-vuotias yliopisto-opiskelija, kun aloitimme lastenteon. Nyt olen 32-vuotias ja edelleen lastenteko käynnissä, hedelmöityshoidoilla. Jos olisin ap, lukisin kovasti pääsykokeisiin ja heti pääsykokeiden päätyttyä aloittaisin lastentekoprojektin. Jos oikein huono tuuri käy, ap ehtii jopa valmistua ennen kuin lapsi on saatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 27v ja haluat monivuotiseen opiskeluun?? Ja veronmaksajien pitäisi rahoittaa unelmasi. Kun joskus valmistut, niin olet taatusti jo liian vanha työmarkkinoille. Mitä kaltaisesi ihmiset oikein ajattelee, saattaa tulla yllätyksenä mutta nykyinen tukirahoitusjärjestelmä tulee loppumaan omaan mahdottomuuteensa

Apua! Mä olin 30 kun hain yliopistoon, ja valmistuessani tuun oleen n. 37-vuotias. OMG! Opinnoissa kestää koska tein jo yhden lapsen ja toinen on vielä tulossa. Parempi varmaan jättäytyä suoraan työttömäksi ja unohtaa lähes 30 vuoden työura mikä vielä olisi edessä. 

Ei sinun tarvitse jättäytyä, vaan jäädä. Töitä et tule saamaan. Ihme kuvitelmia ihmisillä, ettei ymmärretä edes akateemisella koulutuksella missä nyt mennään ja mikä on tulevaisuus työmarkkinoilla. Ajatellaan ilmeisesti niin, että minä nyt tässä vaan opiskelen niin pitkään kun sattuu huvittamaan ja sitten kun ilmoitan että olisin nyt vihdoinkin  töistä kiinnostunut, niin työnantajat innokkaasti odottaa, että jospa me saataisiin tämä kultamuna meille töihin.

Tulevalla alalla on aikalailla 100 % työllistyminen, eli eipä se ihan kamalasti pelota. Eri asia on jos opiskelet esim. jotain filosofiaa tai kirjallisuustieteitä tms. alaa

josta ei valmistuta niin suoraan tiettyyn ammattiin. Älä niin kauheesti huutele jos et asioista ole perillä. :)

Tervetuloa nykyisille työmarkkinoille, saatat yllättyä:)

En usko että tulen yllättymään. Eikä tarvitse toivottaa tervetulleeksi, olen ehtinyt niillä työmarkkinoilla olemaan jo 10 vuotta ennen opintoihin lähtemistä eli eiköhän minulle ole muodostunut jo melko hyvä käsitys millaiset työmarkkinat tällä hetkellä ovat. Enkä olisi lähtenyt opiskelemaan jos en työllistymisestäni olisi edes 99 % varma. Yliopistossa opiskellaan valtavasti eri aloja joista toiset työllistävät paremmin kuin toiset. Se että omalla alallasi työllisyystilanne on huono, ei tarkoita automaattisesti sitä että se olisi kaikilla aloilla. On aina aloja joissa ammattilaisia tarvitaan. 

Et tiedä tuosta edellä kommentoivasta ihmisestä yhtään mitään muuta kuin jotain hänen ikä-, opiskelu- ja perhetilanteestaan. Et tiedä edes hänen alaansa. Silti sinä sanot ehdottomalla varmuudella, että hän ei tule saamaan töitä. Kuule kun tässä maassa ja maailmassa on työnantajia "jonkin verran" enemmän kuin yksi. Jos sinä et palkkaa häntä, ei se tarkoita että kukaan muu ei häntä palkkaisi. Itse palkkaisin mieluummin kypsän ja haasteellisen polun läpikäyneen 37-vuotiaan jo perheellisen kuin suoraa perinteistä putkea kulkeneen 25-vuotiaan lapsettoman.[/quote]

Heh heh, varmaan palkkaisit juuri valmistuneen 37v kokemattoman, kuin 15v alan kokemusta omaavan saman ikäisen ihmisen, tyhmäkö olet?

Vierailija kirjoitti:

Et tiedä tuosta edellä kommentoivasta ihmisestä yhtään mitään muuta kuin jotain hänen ikä-, opiskelu- ja perhetilanteestaan. Et tiedä edes hänen alaansa. Silti sinä sanot ehdottomalla varmuudella, että hän ei tule saamaan töitä. Kuule kun tässä maassa ja maailmassa on työnantajia "jonkin verran" enemmän kuin yksi. Jos sinä et palkkaa häntä, ei se tarkoita että kukaan muu ei häntä palkkaisi. Itse palkkaisin mieluummin kypsän ja haasteellisen polun läpikäyneen 37-vuotiaan jo perheellisen kuin suoraa perinteistä putkea kulkeneen 25-vuotiaan lapsettoman.

Heh heh, varmaan palkkaisit juuri valmistuneen 37v kokemattoman, kuin 15v alan kokemusta omaavan saman ikäisen ihmisen, tyhmäkö olet? Riippuu tietenkin alasta, mutta useimmilla aloilla aikaisempi työkokemus (olkoonkin eri alalta) on aina positiivista ja auttaa myös uudessa työssä. Taidot ja tiedot eivät ole niin tarkasti lokeroitavissa, etteikö osaamaista voisi siirtää alalta toiselle. Ehkä ei kannata alkaa ketään haukkumaan tyhmäksi jos itsellä ei ole tietoa rekrytoinnista, eikä näköjään juuri muustakaan kouluttautumiseen tai työllistymiseen liittyvästä.

Vierailija kirjoitti:

Et tiedä tuosta edellä kommentoivasta ihmisestä yhtään mitään muuta kuin jotain hänen ikä-, opiskelu- ja perhetilanteestaan. Et tiedä edes hänen alaansa. Silti sinä sanot ehdottomalla varmuudella, että hän ei tule saamaan töitä. Kuule kun tässä maassa ja maailmassa on työnantajia "jonkin verran" enemmän kuin yksi. Jos sinä et palkkaa häntä, ei se tarkoita että kukaan muu ei häntä palkkaisi. Itse palkkaisin mieluummin kypsän ja haasteellisen polun läpikäyneen 37-vuotiaan jo perheellisen kuin suoraa perinteistä putkea kulkeneen 25-vuotiaan lapsettoman.

Heh heh, varmaan palkkaisit juuri valmistuneen 37v kokemattoman, kuin 15v alan kokemusta omaavan saman ikäisen ihmisen, tyhmäkö olet? Usein etenkin naisten keskuudessa noilla 37-vuotiailla, 15-vuoden työkokemuksen omaavilla on takana monen vuoden tauko lastenteon ja -hoidon myötä. Eli jos yliopistoon mennään 20-vuotiaana, valmistutaan ehkä 25-vuotiaina. Tehdään pari lasta joiden vuoksi ollaan pois töistä noin 5-vuotta. Tämähän tarkoittaa että varsinaista työkokemusta ei ole kertynyt kuin noin 7 vuoden ajalta, ehkä jopa vähemmän jos ei heti ole työllistynyt. 

2018 amisten on vaikea päästä enää yliopistoon (pitää kirjoittaa 1-3 ainetta), joten kannattaa hakea ensi keväänä. Katso millaista opiskelu on ja hanki sitten lapsi jos tuntuu siltä että pystyisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maastokursseillekin on kiva ottaa vauva mukaan. Kulkeehan se rinkassa :).

En kyllä oikeasti tiedä, mitä sinun pitäisi tehdä. Ehkä se lapsi ensin. Opiskella kun voi 9-kymppisenäkin.

Jatkan tähän, että jos lapsi sattuisikin olemaan vaikeasti vammainen, joutuisit ehkä luopumaan opiskeluhaaveista. Toisaalta vaikka opinnot olisi suoritettukin, niin upea ura voisi jäädä välistä.

Ap on 27-vuotias amis. Ei hän kykene upeaan uraan mitenkään, eikä sellaista kannata maalailla. Ihan perus virkamiestyöhön tai vastaavaan kyllä, mutta siinä kohtaa ei haittaa, vaikka olisi vammainenkin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Et tiedä tuosta edellä kommentoivasta ihmisestä yhtään mitään muuta kuin jotain hänen ikä-, opiskelu- ja perhetilanteestaan. Et tiedä edes hänen alaansa. Silti sinä sanot ehdottomalla varmuudella, että hän ei tule saamaan töitä. Kuule kun tässä maassa ja maailmassa on työnantajia "jonkin verran" enemmän kuin yksi. Jos sinä et palkkaa häntä, ei se tarkoita että kukaan muu ei häntä palkkaisi. Itse palkkaisin mieluummin kypsän ja haasteellisen polun läpikäyneen 37-vuotiaan jo perheellisen kuin suoraa perinteistä putkea kulkeneen 25-vuotiaan lapsettoman.

Heh heh, varmaan palkkaisit juuri valmistuneen 37v kokemattoman, kuin 15v alan kokemusta omaavan saman ikäisen ihmisen, tyhmäkö olet?

Vertasin keskenään noita kahta työnhakijaa, en kolmea työnhakijaa. Toki katsoisin tilannetta tapauskohtaisesti, mutta lähtökohtaisesti en näe syytä, miksi arvioisin alanvaihtajan tai myöhemmin opiskelleen huonommaksi kuin kauan jo alallaan työskennelleen. Alanvaihtajalla motivaatio saattaisi olla erittäin hyvä. Joka tapauksessa yksi asia on täysin varma: en ikinä palkkaisi minkäänikäistä tai -taustaista henkilöä, jonka asenne, näkemys ja viestintätyyli olisivat kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maastokursseillekin on kiva ottaa vauva mukaan. Kulkeehan se rinkassa :).

En kyllä oikeasti tiedä, mitä sinun pitäisi tehdä. Ehkä se lapsi ensin. Opiskella kun voi 9-kymppisenäkin.

Jatkan tähän, että jos lapsi sattuisikin olemaan vaikeasti vammainen, joutuisit ehkä luopumaan opiskeluhaaveista. Toisaalta vaikka opinnot olisi suoritettukin, niin upea ura voisi jäädä välistä.

Ap on 27-vuotias amis. Ei hän kykene upeaan uraan mitenkään, eikä sellaista kannata maalailla. Ihan perus virkamiestyöhön tai vastaavaan kyllä, mutta siinä kohtaa ei haittaa, vaikka olisi vammainenkin lapsi.

Voi että minua niin surettaa se, mistä te ihmiset oikein jäätte paitsi. Voi kun ajatteluanne saisi avarrettua. "Upea ura" ei ole yksiselkoinen käsite. Se voi tarkoittaa montaa asiaa. Se voi myös olla rakennettu yritystoiminnan kautta tai palkkatyöllä, tai yhdistelmällä. Mistä alkaa "upea ura" ja mihin se loppuu - ei myöskään yksiselitteistä kaikenkattavaa vastausta. Liittyykö se suoranaisesti ikänumeroihin, onko sen alettavana ehdottomasti esim. 25-vuotiaana ja loppuuko se kenties 45-vuotiaana syöpähoitojen ja yt:iden seurauksena alanvaihtoon - vai muuttaako se kenties muotoaan? Mikä on "upea" ja mikä on "ura" kellekin ja miten nykyinen amistausta liittyy mihinkin? Oletko kuullut termistä "muutos"? Ovatko mahdollisuudet ja haasteet ikuisesti samat henkilön kuolemiseen asti, jos ne ovat tietyllä tolalla henkilön ollessa 27 v ja amis?

Minä kyllä tekisin lapsen kesken opiskelujen, vaikka se varmasti rankempaa onkin. Valmistuttua on ihan ensiarvoisen tärkeää saada oman alan työkokemusta, muuten tilanne on helposti se, että olet valmistunut kolme vuotta sitten, ei juurikaan työkokemusta omalta alalta äitiysloman vuoksi, tietosi ovat vanhentuneet ja vastavalmistuneet kiilaavat ohitse.

Eli itse sanoisin, että lapsi mieluiten ennen valmistumista tai sitten aikaisintaan parin vuoden työkokemuksen jälkeen.

Mä hakisin yliopistoon, kävisin 1. vuonna kursseja joissa pakollinen läsnäolo ja kävisin vähän opiskelijariennoissa, että tulisi nekin kokeiltua. Sitten vauvaa yrittämään, muuten alkaa tulla ikä vastaan. Vauvan ollessa pieni, keskittyisin ensin ihan rauhassa lapseen. Kouluun ehtii sitten kun univaje ja hormoonihöyryt alkaa haihtua. Opiskeluun käytetty aika menee ihan hukkaan, jos on vielä "äitiaivot".

Mä hain yliopistoon, opiskelin kandivaiheen, tein lapset ja jatkoin sitten maisteriin. Koin että oli parempi tehdä lapset kesken opintojen, vaikka rahallisesti tekikin tiukkaa, sillä aikataulut olivat vapaampia ja valmistumisen jälkeen pääsin suoraan työuralle.