Olen 27 ja haluaisin yliopistoon mutta minulla on myös vauvakuume

Et välttämättä saa mieluista opiskelupaikkaa ensiyrittämällä, etkä välttämättä tule raskaaksikaan heti. Kannattaa yrittää opiskelemaan nyt. Sieltäkin saa kai olla "äitiyslomalla".

Vierailija kirjoitti:

Että 27v ja haluat monivuotiseen opiskeluun?? Ja veronmaksajien pitäisi rahoittaa unelmasi. Kun joskus valmistut, niin olet taatusti jo liian vanha työmarkkinoille. Mitä kaltaisesi ihmiset oikein ajattelee, saattaa tulla yllätyksenä mutta nykyinen tukirahoitusjärjestelmä tulee loppumaan omaan mahdottomuuteensa

Eli aloittaja valmistuisi jossain 35v paikkeilla ja eläkeikä on 70v. Lyhyellä matikalla tuossa on aika monta hyvää työvuotta

Älä hommaa lapsia. Ite teen 2. korkeakoulututkintoa. Nyt yliopistossa. Ei ole lapsia ja olen onnellinen. Parisuhteessa oon. Ikää 35 vuotta. Lapsen kerkiää vielä nelikymppisenä. Aikuinen voi olla ilman ruokaa ja hienoja tavaroita, lapsi ei. Opiskele ensin tai homma lapsi ja älä sitten haahuile sinne yliopistoon .Yliopisto vaatii paljon fokusta. Tsemppiä päätökseen, teet mitä sitten haluatkaan

Mä menin yliopistoon, opiskelin hetken ja tein sitten lapsen. Sen jälkeen jatkoin opintoja. Hyvin on sujunut! :)

Molemmat. Opinnot ja vauva. Hyvää jatkoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voit, mutta sun pitää odottaa, että vauvalla on vähän ikää, että vauva voidaan sitten viedä esim. päiväkotiin kun sinä olet koulussa. Lastahan sinne kouluun et voi viedä.

Mutta muista kuitenkin, että todella rankkaa on vauvan kanssa opiskella. 

Kyllä vauvan kanssa voi luennollekin mennä, monet tekevät niin.

Kai sitä voi vaikka mitä tehdä jos kehtaa. Itse en kyllä menisi, jos lapsi alkaisi parkua menisi oma keskittyminen siinä ja samalla koko muun porukan mikä ei ole kovin reilua. Ja jos yrittää olla huomaavainen ja lähtee pois salista aina kun vauva kitisee ei siinä kyllä opiskelusta tule yhtään mitään. En muista että koko opiskeluaikana olisin nähnyt kenenkään tuoneen jälkikasvuaan luennoille tai harjoitustöihin, tiedä sitten onko tämä yleisempää tosi naisvaltaisilla aloilla.

Minä ehkä hoitaisin alta ensin ainakin ne massakurssit luentoineen, loppuopiskelut on ainakin joillain aloilla enemmän itsenäisiä ja ne voi monesti hoitaa kotoa. Tentit ja ryhmä/harjoitustyöt ei yleensä koko päivää kestä, niiden ajaksi sitten pitää vaan saada joku hoitamaan. Toisaalta, yliopisto-opinnot on myös ihan mahdollista hoitaa alta neljässä vuodessa, eikä minusta 31-vuotias ole mitenkään erityisen vanha äidiksi.

Luulen että luennoiva proffa ei anna huutavan lapsesi keskeyttää luentoa. En kyllä ole koskaan nähnyt että kukaan olisi vauvaa tuonut luennolle.

Hae opiskelemaan ja tee myös lapsi, jos siltä tuntuu.

Opiskeluja voi suorittaa hitaammassakin tahdissa ja lapsen kanssa. Itseasiassa opiskeluaika on mitä parhainta aikaa lisääntyä. Kun olet valmistunut voit keskittyä työelämään kun lapsi/lapset on jo tehty.

Useimmille luennoille voi mennä vauvan kanssa. Mutta varmaan huomaat itsekin milloin se sujuu ja milloin ei. On parasta suorittaa vauvan kanssa kursseja, jotka onnistuu ilman kohtuutonta stressiä. Toki kaikki riippuu myös lapsesta ja omasta jaksamisesta.

Mua ei ainakaan ikinä ole häirinnyt *kirkuvat* lapset luennoilla, mutta ne sipisevät, supisevat ja hälisevät myöhäisteinit kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Älä hommaa lapsia. Ite teen 2. korkeakoulututkintoa. Nyt yliopistossa. Ei ole lapsia ja olen onnellinen. Parisuhteessa oon. Ikää 35 vuotta. Lapsen kerkiää vielä nelikymppisenä. Aikuinen voi olla ilman ruokaa ja hienoja tavaroita, lapsi ei. Opiskele ensin tai homma lapsi ja älä sitten haahuile sinne yliopistoon .Yliopisto vaatii paljon fokusta. Tsemppiä päätökseen, teet mitä sitten haluatkaan

Onpas sulla vääristynyt maailmankuva! :D Parempi se lapsi on tehdä ennen neljääkymmentä, riskit kasvaa koko ajan kun ikää kertyy. Sullakin hedelmällisyys laskee koko ajan roimasti ja munasolujen laatu huontuu koko ajan. Ei lapsi tarvitse hienoja tavaroita, ja ruokaa tarvitsee sekä aikuinen että lapsi. Yliopisto vaatii fokusta, mutta kyllä sen fokuksen saa lasten kanssa löydettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä hommaa lapsia. Ite teen 2. korkeakoulututkintoa. Nyt yliopistossa. Ei ole lapsia ja olen onnellinen. Parisuhteessa oon. Ikää 35 vuotta. Lapsen kerkiää vielä nelikymppisenä. Aikuinen voi olla ilman ruokaa ja hienoja tavaroita, lapsi ei. Opiskele ensin tai homma lapsi ja älä sitten haahuile sinne yliopistoon .Yliopisto vaatii paljon fokusta. Tsemppiä päätökseen, teet mitä sitten haluatkaan

Onpas sulla vääristynyt maailmankuva! :D Parempi se lapsi on tehdä ennen neljääkymmentä, riskit kasvaa koko ajan kun ikää kertyy. Sullakin hedelmällisyys laskee koko ajan roimasti ja munasolujen laatu huontuu koko ajan. Ei lapsi tarvitse hienoja tavaroita, ja ruokaa tarvitsee sekä aikuinen että lapsi. Yliopisto vaatii fokusta, mutta kyllä sen fokuksen saa lasten kanssa löydettyä.

 ihmisillä on eritilanteita elämässä, itse löysin vasta n 38 v sellaisen miehen jonka kanssa haluan lapsen. Terve lapsi tuli ja tavallista älykkäämpi myös on. 

Vierailija kirjoitti:

Voinko ottaa rakkaan koirani mukaan luennoille? En ookkaan tiennyt! :)

Eikai oikeasti noin yksinkertainen ihminen opiskele korkeakoulussa?

Vierailija kirjoitti:

Että 27v ja haluat monivuotiseen opiskeluun?? Ja veronmaksajien pitäisi rahoittaa unelmasi. Kun joskus valmistut, niin olet taatusti jo liian vanha työmarkkinoille. Mitä kaltaisesi ihmiset oikein ajattelee, saattaa tulla yllätyksenä mutta nykyinen tukirahoitusjärjestelmä tulee loppumaan omaan mahdottomuuteensa

Apua! Mä olin 30 kun hain yliopistoon, ja valmistuessani tuun oleen n. 37-vuotias. OMG! Opinnoissa kestää koska tein jo yhden lapsen ja toinen on vielä tulossa. Parempi varmaan jättäytyä suoraan työttömäksi ja unohtaa lähes 30 vuoden työura mikä vielä olisi edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä hommaa lapsia. Ite teen 2. korkeakoulututkintoa. Nyt yliopistossa. Ei ole lapsia ja olen onnellinen. Parisuhteessa oon. Ikää 35 vuotta. Lapsen kerkiää vielä nelikymppisenä. Aikuinen voi olla ilman ruokaa ja hienoja tavaroita, lapsi ei. Opiskele ensin tai homma lapsi ja älä sitten haahuile sinne yliopistoon .Yliopisto vaatii paljon fokusta. Tsemppiä päätökseen, teet mitä sitten haluatkaan

Onpas sulla vääristynyt maailmankuva! :D Parempi se lapsi on tehdä ennen neljääkymmentä, riskit kasvaa koko ajan kun ikää kertyy. Sullakin hedelmällisyys laskee koko ajan roimasti ja munasolujen laatu huontuu koko ajan. Ei lapsi tarvitse hienoja tavaroita, ja ruokaa tarvitsee sekä aikuinen että lapsi. Yliopisto vaatii fokusta, mutta kyllä sen fokuksen saa lasten kanssa löydettyä.

 ihmisillä on eritilanteita elämässä, itse löysin vasta n 38 v sellaisen miehen jonka kanssa haluan lapsen. Terve lapsi tuli ja tavallista älykkäämpi myös on. 

Ainahan äidit luulee että niiden lapset on tavallista älykkäämpiä. ;) Tässä ei puhuttu yksittäisen ihmisen kokemuksesta, vaan keskiarvoista. Jos ymmärrät niiden välisen eron?

Vierailija kirjoitti:

Ensin yliopistokoulutus. Paljon tärkeämpi. Ja opiskellessa jos vääntää lapsia niin kyllä on elämä aivan superköyhää! Pelkkää tuilla elämistä!

Minulla on alle vuoden ikäinen lapsi, opiskelen ammattikorkeassa ja elämää rahoitan opintotuen lisäksi töissä käymällä. Sitä työskentelyä kannattaa kokeilla, jos tuntuu että elämä on "aivan superköyhää!".

Vierailija kirjoitti:

Että 27v ja haluat monivuotiseen opiskeluun?? Ja veronmaksajien pitäisi rahoittaa unelmasi. Kun joskus valmistut, niin olet taatusti jo liian vanha työmarkkinoille. Mitä kaltaisesi ihmiset oikein ajattelee, saattaa tulla yllätyksenä mutta nykyinen tukirahoitusjärjestelmä tulee loppumaan omaan mahdottomuuteensa

Ap on kai ollut ikävuodet 19-27 töissä ja maksanut veroja, eli myös hän on veronmaksaja. Tiedoksi että yliopistolla opiskelee ihan viisikymppisiäkin. Kolmikymppisiä opiskelijoita on paljon. Ei se ole pelkästään nuorten oppilaitos.

Järkevämpäähän se on hakea asiantuntija-/esimiestehtäviin kolmikymppisenä, jo (työ)elämää nähneenä kuin 23-vuotiaana. Varsinkin jos aikaisempi työkokemus on samanlaiselta alalta. Esim. merkonomi + tehnyt suorittavaa työtä -> kauppatieteiden maisteri + esimiesasema. Tunnen useamman tapauksen jossa yliopisto-opiskelu yli 30-vuotiaana on tukenut etenemistä uralla. Riippuu kuitenkin paljon itsestä ja ihan tuuristakin miten asiat loppujen lopuksi menevät, eli kannattaa olla realistinen. Et välttämättä saa heti valmistumisen jälkeen koulutusta vastaavaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voit, mutta sun pitää odottaa, että vauvalla on vähän ikää, että vauva voidaan sitten viedä esim. päiväkotiin kun sinä olet koulussa. Lastahan sinne kouluun et voi viedä.

Mutta muista kuitenkin, että todella rankkaa on vauvan kanssa opiskella. 

Kyllä vauvan kanssa voi luennollekin mennä, monet tekevät niin.

Korkeintaan jossain humanistisessa

Oletkohan sinä ikinä astunut jalallasikaan yliopistolle?

*yliopistoon

Yliopistolle mennään ilmoittautumaan yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voit, mutta sun pitää odottaa, että vauvalla on vähän ikää, että vauva voidaan sitten viedä esim. päiväkotiin kun sinä olet koulussa. Lastahan sinne kouluun et voi viedä.

Mutta muista kuitenkin, että todella rankkaa on vauvan kanssa opiskella. 

Kyllä vauvan kanssa voi luennollekin mennä, monet tekevät niin.

Mä en ainakaan ole ikinä nähnyt luennoilla tai harkoissa vauvaa, en edes koko hiton yliopistokampuksella ja olen kuitenkin jo maisteriopinnoissa, että on siellä kampuksella tullut jo vähän pyörittyä... Kokemus Vaasan yliopiston kauppatieteellisestä, voi olla, että muissa yliopistoilla niitä vauvojakin on kampuksilla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voit, mutta sun pitää odottaa, että vauvalla on vähän ikää, että vauva voidaan sitten viedä esim. päiväkotiin kun sinä olet koulussa. Lastahan sinne kouluun et voi viedä.

Mutta muista kuitenkin, että todella rankkaa on vauvan kanssa opiskella. 

Kyllä vauvan kanssa voi luennollekin mennä, monet tekevät niin.

Mä en ainakaan ole ikinä nähnyt luennoilla tai harkoissa vauvaa, en edes koko hiton yliopistokampuksella ja olen kuitenkin jo maisteriopinnoissa, että on siellä kampuksella tullut jo vähän pyörittyä... Kokemus Vaasan yliopiston kauppatieteellisestä, voi olla, että muissa yliopistoilla niitä vauvojakin on kampuksilla...

Kokeilepa jotain kasvatustieteitä joskus :D ihan eri meininki. Macbookien ja merkkilaukkujen tilalle on lapset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 27v ja haluat monivuotiseen opiskeluun?? Ja veronmaksajien pitäisi rahoittaa unelmasi. Kun joskus valmistut, niin olet taatusti jo liian vanha työmarkkinoille. Mitä kaltaisesi ihmiset oikein ajattelee, saattaa tulla yllätyksenä mutta nykyinen tukirahoitusjärjestelmä tulee loppumaan omaan mahdottomuuteensa

Apua! Mä olin 30 kun hain yliopistoon, ja valmistuessani tuun oleen n. 37-vuotias. OMG! Opinnoissa kestää koska tein jo yhden lapsen ja toinen on vielä tulossa. Parempi varmaan jättäytyä suoraan työttömäksi ja unohtaa lähes 30 vuoden työura mikä vielä olisi edessä. 

Ei sinun tarvitse jättäytyä, vaan jäädä. Töitä et tule saamaan. Ihme kuvitelmia ihmisillä, ettei ymmärretä edes akateemisella koulutuksella missä nyt mennään ja mikä on tulevaisuus työmarkkinoilla. Ajatellaan ilmeisesti niin, että minä nyt tässä vaan opiskelen niin pitkään kun sattuu huvittamaan ja sitten kun ilmoitan että olisin nyt vihdoinkin  töistä kiinnostunut, niin työnantajat innokkaasti odottaa, että jospa me saataisiin tämä kultamuna meille töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voit, mutta sun pitää odottaa, että vauvalla on vähän ikää, että vauva voidaan sitten viedä esim. päiväkotiin kun sinä olet koulussa. Lastahan sinne kouluun et voi viedä.

Mutta muista kuitenkin, että todella rankkaa on vauvan kanssa opiskella. 

Kyllä vauvan kanssa voi luennollekin mennä, monet tekevät niin.

Kai sitä voi vaikka mitä tehdä jos kehtaa. Itse en kyllä menisi, jos lapsi alkaisi parkua menisi oma keskittyminen siinä ja samalla koko muun porukan mikä ei ole kovin reilua. Ja jos yrittää olla huomaavainen ja lähtee pois salista aina kun vauva kitisee ei siinä kyllä opiskelusta tule yhtään mitään. En muista että koko opiskeluaikana olisin nähnyt kenenkään tuoneen jälkikasvuaan luennoille tai harjoitustöihin, tiedä sitten onko tämä yleisempää tosi naisvaltaisilla aloilla.

Minä ehkä hoitaisin alta ensin ainakin ne massakurssit luentoineen, loppuopiskelut on ainakin joillain aloilla enemmän itsenäisiä ja ne voi monesti hoitaa kotoa. Tentit ja ryhmä/harjoitustyöt ei yleensä koko päivää kestä, niiden ajaksi sitten pitää vaan saada joku hoitamaan. Toisaalta, yliopisto-opinnot on myös ihan mahdollista hoitaa alta neljässä vuodessa, eikä minusta 31-vuotias ole mitenkään erityisen vanha äidiksi.

Luulen että luennoiva proffa ei anna huutavan lapsesi keskeyttää luentoa. En kyllä ole koskaan nähnyt että kukaan olisi vauvaa tuonut luennolle.

Totta kai se lapsi ja äiti lähtevät pois luentosalista, jos lapsi alkaa huutaa. On noita lapsia joskus ollut luennoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 27v ja haluat monivuotiseen opiskeluun?? Ja veronmaksajien pitäisi rahoittaa unelmasi. Kun joskus valmistut, niin olet taatusti jo liian vanha työmarkkinoille. Mitä kaltaisesi ihmiset oikein ajattelee, saattaa tulla yllätyksenä mutta nykyinen tukirahoitusjärjestelmä tulee loppumaan omaan mahdottomuuteensa

Apua! Mä olin 30 kun hain yliopistoon, ja valmistuessani tuun oleen n. 37-vuotias. OMG! Opinnoissa kestää koska tein jo yhden lapsen ja toinen on vielä tulossa. Parempi varmaan jättäytyä suoraan työttömäksi ja unohtaa lähes 30 vuoden työura mikä vielä olisi edessä. 

Ei sinun tarvitse jättäytyä, vaan jäädä. Töitä et tule saamaan. Ihme kuvitelmia ihmisillä, ettei ymmärretä edes akateemisella koulutuksella missä nyt mennään ja mikä on tulevaisuus työmarkkinoilla. Ajatellaan ilmeisesti niin, että minä nyt tässä vaan opiskelen niin pitkään kun sattuu huvittamaan ja sitten kun ilmoitan että olisin nyt vihdoinkin  töistä kiinnostunut, niin työnantajat innokkaasti odottaa, että jospa me saataisiin tämä kultamuna meille töihin.

Tulevalla alalla on aikalailla 100 % työllistyminen, eli eipä se ihan kamalasti pelota. Eri asia on jos opiskelet esim. jotain filosofiaa tai kirjallisuustieteitä tms. alaa josta ei valmistuta niin suoraan tiettyyn ammattiin. Älä niin kauheesti huutele jos et asioista ole perillä. :)