Oletko ollut hautajaisissa, joissa ei noudatettu jotain vainajan toivetta?

Vierailija kirjoitti:

Mun isä ei halunnut, että hänestä laitetaan kuolinilmoitus lehteen. Äiti meni sitten salaa laittamaan.

Salaa? No huomasiko isäsi?

Erään vainajan hautajaisista ei tullut karnivaaleja, vaikka sellaisia tämä toivoi. Ihan perinteinen tilaisuus oli.

Vierailija kirjoitti:

Meidän isä oli suvun musta lammas. Alkoholisti, joka joi itsensä lopulta hengiltä. Isän toiveena oli, oli siis jo huonossa kunnossa sairaalassa, että hänen kaverinsa kantaisivat hänen arkkunsa, että tietää ettei mummo ja vaari heitä mihinkään tilaisuuteen halua kutsua, mutta että kaverit pitää kutsua kappeliin ja he hänet sitten kantaa, niin ovat sopineet. 

Arvaatte varmaan lopun. :( Mummo ja vaari kutsui kaiken maailman sukulaiset hautajaisiin, jumankekka, tyypit jotka eivät edes tervehtineet isää kun kaupungilla törmäsivät. Ja isän kavereita kielsivät osallistumasta. Lähdin kesken muistotilaisuuden, kun siellä puhuttiin vain missä on parhaat marja-apajat sinä vuonna ja kukas pääsi ripille kesällä. Kukaan ei maininnut isää sanallakaan. Oli nuoruuden kuva laitettu sivupöydälle pönöttämään. 

Menin paikalliseen. Siellä oli kööri isän kavereita. Tarjosin juoppokavereille pari kierrosta olutta ja makkaraperunat. Kuulin isästä sika paljon hauskoja juttuja. Nämä heput kun olivat tunteneet isän 3-vuotiaasta asti. 

Siellä olikin se OIKEA muistotilaisuus! Hieno ele sinulta tarjota heille <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isä ei halunnut, että hänestä laitetaan kuolinilmoitus lehteen. Äiti meni sitten salaa laittamaan.

Salaa? No huomasiko isäsi?

Tosi hupsunhauskaa, kihihihhhiii. Eiköhän tuo kirjoittaja tarkoittanut, että salaa muilta omaisilta, jotka taas olisivat halunneet kunnioittaa vainajan muistoa, kuten sinäkin varmasti ymmärsit.

Vierailija kirjoitti:

Ateistille järjestettiin kristillinen siunaus. Ko. henkilö ei edes kuulunut kirkkoon. Tämä oli joskus 80-luvulla. En tiedä, miksi näin tehtiin. Varmaan jonkun uskonnollisen läheisen aloitteesta tai siihen sikaan ehkä tietämättömyydestä tai vaihtoehtojen puutteen vuoksi.

Näitä järjestetään ihan nykyäänkin. Joskus leskelle tulee yllätyksenä, että pihi puoliso on salaa eronnut kirkosta. Tämä voi olla valtava sokki vanhalle ihmiselle, jolle kirkkoon kuuluminen on tärkeä asia ja myös sosiaalinen häpeä. Minusta on hienoa, että kirkko suostuu tulemaan vastaan näissä tapauksissa. Kyllä, tiedän tällaisen tapauksen.

Vierailija kirjoitti:

Erään vainajan hautajaisista ei tullut karnivaaleja, vaikka sellaisia tämä toivoi. Ihan perinteinen tilaisuus oli.

Karnevaaleja siis vissiin :)

olen. Vainajan etukäteen laatimaa rajattua vieraslistaa yksi henkilö kieltäytyi noudattamasta, vaikka koitettiina asiallisesti hänelle selittä että nämä on hänen omasta toivomuksestaan ns. hljaiset hautajaiset, ja että hän ei ole listalla. (ei ollut edes mikään läheinen ihminen vainajalle). Meni eipäs juupas kinasteluksi koska henkilö ei ymmmärtänyt ns. hautajaisetikettiä, ja itseasiassa lainsäädäntöä, että jos vainaja itse maksaa tilaisuuden hänen ylivelkaisen kuolipesän varoilla, ei kyetä maksamaan hänen läsnäoloaan muistotilaisuudessakaan. Häntä läheisimpiäkin ihmisiä oli jouduttu rajaamaan ulopuolelle. Rupeappa siinä jollekin täysin ulkopuoliselle ihmiselle selittämään näitä vainajan raha-asioita ja velkoja....joo, oli varsinaninen näytelmä tämän vapaan kasvatuksen hetelmän kanssa...sinnehän piti sitten saada itsensä ängettyä, loukattuaan syvästi muita omaisia. Ja kasaten laskupinoa.

Jos omaiset sanovat että vainaja ei ole sinua halunnut jostakin syystä omiin hautajaisiinsa, niin yrittäkää noudattaa hänen tahtoaan. Et ainakaan anna itsestäsi kovin sympaattista kuvaa.

Mummoni toivoi kovasti että hänet herätettäisiin henkiin uudelleen.Kukaan ei tehnyt hautajaisissa mitään vaan lähinnä suunnittelivat mitä kaikkea ostetaan mummon perintörahoilla.Itseäni se ärsytti erittäin kovasti ja vetäytyn muutamaksi viikoksi mummon rahoilla ostettuun 200 neliöiseen kesämökkiin järven rannalle suunnittelemaan millaisen auton ostaisin perintörahoilla.

Jännä, kuinka iso asia niin monelle on/on ollut se, että haudataanko vai ei, onko pappia vai ei. Itse olen uskovainen, mutta ei tulisi mieleenkään ruveta kinastelemaan tällaisessa tilanteessa jostain näin turhasta.

Pappani oli pesun kestävä kommunisti, joten luonnollisesti ei myöskään uskonut Jumalaan ja kuulunut kirkkoon. Jostain syystä hänelle kuitenkin järjestettiin kirkollinen siunaus. Pitämässään puheessa pappi sanoi kutakuinkin näin: "Mikäli *nimi* teki kuollessaan sovinnon Jumalan kanssa, pääsee hän taivasten valtakuntaan." Edellinen toteamus on varmastikin papin näkökulmasta ihan relevantti, mutta omaan korvaani se tuntui, vainajan vakaumuksen vastaisen tilaisuuden lisäksi,pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta vainaja pitää haudata ensisijaisesti ensimmäisen vaimonsa viereen, (jos siis olivat aviossa edelleen tämän ensimmäisen kuollessa.)

Toista vaimoa ei tietenkään sitten siihen samaan hautaan enää.

Näin siis minusta pitäisi mennä ensisijaisesti, mutta voihan olla esitetty toiveita tai on muita erityissyitä.

se ei laillisesti onnistu muuten. Sukuhautaan ei ole lain mukaan oikeutta haudata kuin ainoastaan sukulaiset. EI esim. avopareja, tms, tyttökavereita, eikä siis tuossa tapauksessa luullakseni molempia vaimoja. nämä on tarkaan säänneltyjä asioita.

Ne onkin ne toiveet hyvä kirjata ylös. Hautaustoimistoissa on tätä varten lomake.

71 mitä sitten, vaikka vainajan rahat ei riitä muistotilaisuuteen. Sitten omaiset tietty maksaa loput.

(Eri asia tietty, kun vainaja ei jotain halunnut mukaan)

Vainaja oli sanonut että kenenkään ei tarvitse tuoda kukkalaitteita hänen hautajaisiinsa (kimput olisi riittäneet). Tämä ilmaistiin kyllä kutsujen yhteydessä. Osa oli noudattanut toivetta, osa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7 kamalaa tuollainen, ettei vainaja päässyt isänsä viereen, vaan sululaiset halusivat itselleen kätevään paikkaan.

Voi olla, että vainaja oli jopa ajatellut, että halusi isänsä viereen juuri siksi, ettei isänsä hautaa töysin unohdettaisi, vaan läheiset kävisi siellä tuon tuoreemman vainajan takia.

Oletko idiootti vai empatiakyvytön psyko? Isänsä haudan paikkaa ei tiedetty tuolloin, eikä sitä löydetty kuin vasta viime vuonna, 5 vuotta läheisen kuolemasta. Missä, oi idioottien idiootti, olisimme pitäneet vainajan arkkuineen tuon ajan? Sinun pakastimessasi?

Et tuntenut mummiani, joten et, oi kusipäiden kusipää, voi tietää hänen toiveitaan. Jos sinä olet itsekäs, et voi olettaa että muut olisi, me kerrottiin mummille ettei isänsä hautapaikkaa löydy vaikka hautausmaa tiedettiinkin. Hautausmaan paperit oli tuhoutuneet tulipalossa joten niistä ei ollut apua.

Joten, kyllä me kysyttiin että sopiiko tuo ex-miehen vieressä oleva paikka, ja kyllä se sopi, etenkin kun oli tiedossa ettei isopaapan haudalla olisi kukaan voinut oikeasti käydä edes sitä kertaa vuodessa (se hautausmaa on oikeasti niin kaukana asutuksesta kuin mahdollista), ja mummi kuitenkin toivoi että käytäisiin edes muutaman kerran. No, nyt käydään äitienpäivänä, pyhäinpäivänä, jouluna, syntymä- ja kuolinpäivänä.

Eli sinun mukaasi olisi pitänyt käydä haudalla hyvin harvoin sen sijaan että käytäisiin monta kertaa vuodessa, kuten mummi toivoi.

Osoitat kyllä miten typerää porukkaa täällä joskus on.

No siinä kyllä olet oikeassa, että typerää porukkaa käy ;)  Jotenkin aina niin naurattaa, kun jollakin menee niiiiiin tunteisiin ja haukutaan toisia (tuntemattomia, joilla on oikeus omiin mielipiteisiinsä) "kusipäiksi ja idiooteiksi". Lapsellista. ohis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni uskovainen haluaa vainajan tahdon vastaisesti hautajaisiin uskovaisten elementtejä vaikka itse vainaja ei niitä haluasi. Pappi on väkisin kuskattava paikalle ja papit ovat niin tyhmiä, että vielä tulevatkin. Pitäisi kieltäytyä, jos vainaja ei ole kirkkoon kuulunut vuosikausiin/-kymmeniin.

.

Pappi saa omaisten pyynnöstä siunata, ellei ole tiedossa, että vainaja olisi vastustanut uskonnollista siunausta. Jos on vastustanut, suullisesti tai hautaustestamentilla, papilla ei ole lupaa siunata.

Eikö pitäisi siunata, jos vainaja on ERIKSEEN sitä halunnu. Uskovaisten tyypillisiä muiden mielipiteiden jyräämistapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vainaja pitää haudata ensisijaisesti ensimmäisen vaimonsa viereen, (jos siis olivat aviossa edelleen tämän ensimmäisen kuollessa.)

Toista vaimoa ei tietenkään sitten siihen samaan hautaan enää.

Näin siis minusta pitäisi mennä ensisijaisesti, mutta voihan olla esitetty toiveita tai on muita erityissyitä.

se ei laillisesti onnistu muuten. Sukuhautaan ei ole lain mukaan oikeutta haudata kuin ainoastaan sukulaiset. EI esim. avopareja, tms, tyttökavereita, eikä siis tuossa tapauksessa luullakseni molempia vaimoja. nämä on tarkaan säänneltyjä asioita.

Laki ei määrää sukuhautaan laitettavista yhtään mitään. Et kai tosissaan usko sitä itsekään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vainaja pitää haudata ensisijaisesti ensimmäisen vaimonsa viereen, (jos siis olivat aviossa edelleen tämän ensimmäisen kuollessa.)

Toista vaimoa ei tietenkään sitten siihen samaan hautaan enää.

Näin siis minusta pitäisi mennä ensisijaisesti, mutta voihan olla esitetty toiveita tai on muita erityissyitä.

se ei laillisesti onnistu muuten. Sukuhautaan ei ole lain mukaan oikeutta haudata kuin ainoastaan sukulaiset. EI esim. avopareja, tms, tyttökavereita, eikä siis tuossa tapauksessa luullakseni molempia vaimoja. nämä on tarkaan säänneltyjä asioita.

Jännä juttu, mutta sukuhautaan saa haudata kenet tahansa sellaisen, jonka suku sinne haluaa haudattavan. Ei ole olemassa mitään säädöksiä siitä, kelpaako avovaimo tai kuolleena syntynyt lapsi. Riittää, että haudan "omistajat" päättävät, että tämä sinne haudataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vainaja pitää haudata ensisijaisesti ensimmäisen vaimonsa viereen, (jos siis olivat aviossa edelleen tämän ensimmäisen kuollessa.)

Toista vaimoa ei tietenkään sitten siihen samaan hautaan enää.

Näin siis minusta pitäisi mennä ensisijaisesti, mutta voihan olla esitetty toiveita tai on muita erityissyitä.

se ei laillisesti onnistu muuten. Sukuhautaan ei ole lain mukaan oikeutta haudata kuin ainoastaan sukulaiset. EI esim. avopareja, tms, tyttökavereita, eikä siis tuossa tapauksessa luullakseni molempia vaimoja. nämä on tarkaan säänneltyjä asioita.

Laki ei määrää sukuhautaan laitettavista yhtään mitään. Et kai tosissaan usko sitä itsekään?

tämä on kyllä ihan satavarmaa tietoa. Ja kylä, on olemassa kirkkolaki, joka määrää pilkun tarkan kaiken hautoihin liittyviä seikkoja. Kenet saa haudata mihinkin sukuhautaan, kuka sitä hoitaa jne.Tämä ilmeni kun tein sukututkimusta ja yritin selvittää minne sukulaiseni on haudattu,  etsin erästä vainajaa, ja eri seikkojen perusteella koitin selvittää onko tuo kyseinen vainaja etsimäni henkilö vai joku samanniminen.jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vainaja pitää haudata ensisijaisesti ensimmäisen vaimonsa viereen, (jos siis olivat aviossa edelleen tämän ensimmäisen kuollessa.)

Toista vaimoa ei tietenkään sitten siihen samaan hautaan enää.

Näin siis minusta pitäisi mennä ensisijaisesti, mutta voihan olla esitetty toiveita tai on muita erityissyitä.

se ei laillisesti onnistu muuten. Sukuhautaan ei ole lain mukaan oikeutta haudata kuin ainoastaan sukulaiset. EI esim. avopareja, tms, tyttökavereita, eikä siis tuossa tapauksessa luullakseni molempia vaimoja. nämä on tarkaan säänneltyjä asioita.

Jännä juttu, mutta sukuhautaan saa haudata kenet tahansa sellaisen, jonka suku sinne haluaa haudattavan. Ei ole olemassa mitään säädöksiä siitä, kelpaako avovaimo tai kuolleena syntynyt lapsi. Riittää, että haudan "omistajat" päättävät, että tämä sinne haudataan.

luepa hautauslaki. Ei saa. pitää olla aviopuoliso tai muu sukua oleva, toki lapsihan on, joten siitähän ei ollut kyse. Vaan ketä tahansa ei saa haudata SUKUhautaan. Kyseessä on sitten joku avoparien oma hauta, mutta se ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä minkään "sukuhauta".

en tiij sitten muiden uskontokuntien tapoja /säädöksiä ,mutta näin luterilaisessa kirkkomaassa.