Oletko ollut hautajaisissa, joissa ei noudatettu jotain vainajan toivetta?

Vaarini toive oli että hänet haudataan ensimmäisen vaimonsa viereen toiselle paikkakunnalle. Kukaan ei halunnut tuottaa mielipahaa toiselle vaimolle joten kaikki vaikeni yhteisymmärryksessä tästä toiveesta, mukaanlukien ensimmäisen avioliiton liiton lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vaarini toive oli että hänet haudataan ensimmäisen vaimonsa viereen toiselle paikkakunnalle. Kukaan ei halunnut tuottaa mielipahaa toiselle vaimolle joten kaikki vaikeni yhteisymmärryksessä tästä toiveesta, mukaanlukien ensimmäisen avioliiton liiton lapset.

Mä en olis vaiennut, kyllä olisin pitänyt huolen että ekan ja oikean vaimon viereen haudataan. Kakkonen on aina kakkonen, sellaisen vieressä ei haluta edes ikuisuutta viettää. Edes vainaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7 kamalaa tuollainen, ettei vainaja päässyt isänsä viereen, vaan sululaiset halusivat itselleen kätevään paikkaan.

Voi olla, että vainaja oli jopa ajatellut, että halusi isänsä viereen juuri siksi, ettei isänsä hautaa töysin unohdettaisi, vaan läheiset kävisi siellä tuon tuoreemman vainajan takia.

Oletko idiootti vai empatiakyvytön psyko? Isänsä haudan paikkaa ei tiedetty tuolloin, eikä sitä löydetty kuin vasta viime vuonna, 5 vuotta läheisen kuolemasta. Missä, oi idioottien idiootti, olisimme pitäneet vainajan arkkuineen tuon ajan? Sinun pakastimessasi?

Et tuntenut mummiani, joten et, oi kusipäiden kusipää, voi tietää hänen toiveitaan. Jos sinä olet itsekäs, et voi olettaa että muut olisi, me kerrottiin mummille ettei isänsä hautapaikkaa löydy vaikka hautausmaa tiedettiinkin. Hautausmaan paperit oli tuhoutuneet tulipalossa joten niistä ei ollut apua.

Joten, kyllä me kysyttiin että sopiiko tuo ex-miehen vieressä oleva paikka, ja kyllä se sopi, etenkin kun oli tiedossa ettei isopaapan haudalla olisi kukaan voinut oikeasti käydä edes sitä kertaa vuodessa (se hautausmaa on oikeasti niin kaukana asutuksesta kuin mahdollista), ja mummi kuitenkin toivoi että käytäisiin edes muutaman kerran. No, nyt käydään äitienpäivänä, pyhäinpäivänä, jouluna, syntymä- ja kuolinpäivänä.

Eli sinun mukaasi olisi pitänyt käydä haudalla hyvin harvoin sen sijaan että käytäisiin monta kertaa vuodessa, kuten mummi toivoi.

Osoitat kyllä miten typerää porukkaa täällä joskus on.

Tunteisiin.... :D

Kyllä, oma äitini oli dramaattinen tyyppi ja kirjoitti meille kirjalliset ohjeet että hautajaisia ei saisi järjestää ollenkaan, arkku uuniin vaan ja myöskään kuolinilmoitusta ei saisi julkaista missään.

No, järjestimme pienet hautajaiset lähimmille sukulaisille ja julkaisimme maltillisen ilmoituksenkin.

Hautajaiset oli meille jälkeenjääville tärkeä, kokoontua, keskustella menetyksestä ja tapahtumista ja jakaa surua yhdessä.

Mummo halusi tuhkauksen, mutta ei saanut, kun täti päätti, että sellasenaan hautaan. Suututti mummon puolesta, joka useasti eläessään puhui tuhkaamisestaan, kun kuolee.

Kurjaa ettei vainaja päässyt ensimmäisen vaimonsa viereen tai tuo toinen vainaja saanut tuhkausta. :(

Kurjaa ettei vainaja päässyt ensimmäisen vaimonsa viereen tai tuo toinen vainaja saanut tuhkausta. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaarini toive oli että hänet haudataan ensimmäisen vaimonsa viereen toiselle paikkakunnalle. Kukaan ei halunnut tuottaa mielipahaa toiselle vaimolle joten kaikki vaikeni yhteisymmärryksessä tästä toiveesta, mukaanlukien ensimmäisen avioliiton liiton lapset.

Mä en olis vaiennut, kyllä olisin pitänyt huolen että ekan ja oikean vaimon viereen haudataan. Kakkonen on aina kakkonen, sellaisen vieressä ei haluta edes ikuisuutta viettää. Edes vainaja.

Lisätiedoksi, vaarin ensimmäinen vaimo oli kuollut nuorena ja vaarin toinen avioliitto oli kestänyt lähes kuusikymmentä vuotta. Olisi ollut todella julmaa hänen elossa olevaa vanhaa leskeä kohtaan tällätavoin mitätöidä hänen avioliittonsa ja voisi sanoa jopa hänen koko elämänsä. Minusta tämä toive oli julma ajatellen surevaa puolisoa.

Leski vierailee lähes viikottain miehensä haudalla, tähän hänellä ei olisi ollut mahdollisuutta jos hauta sijaitsisi toisella paikkakunnalla.

Vainajan toivetta pitää kunnioittaa kunhan se ei ole laiton toteuttaa taikka loukkaa elossaolevia surevia läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Millainen toive oli kyseessä, ja miksi sitä ei noudatettu?

Minun äitini toivoi aina tulevansa haudatuksi omien vanhempiensa ja siskonsa kanssa samaan hautaan. Nämä olivat kuolleet hänen ollessaan lapsi. Kun otin tämän hyvin tiedetyn toiveen puheeksi tätieni ja isäni kanssa äidin äkillisesti kuoltua, isä vaati, että hautakivi olisi ollut vaihdettava. Vanhempi tädeistäni ei siihen suostunut , joten saman tien sitten he keskenään päättivät, että äiti haudataankin toiselle hautausmaalle uuteen paikkaan. En sitten vastustanut sen enempää, jotta huonosti liikkuva veljenikin pääsisi helpommin käymään äidin haudalla, toinen hautausmaa oli lähempänä bussireittejä.

Tämä vanhempi tädeistäni kuolikin sitten itse jo kuukauden päästä. Isäni päätti äidin hautakivestä minulta kysymättä, vaikka minä olin siihen asti hoitanut asiaa hautakiviveistämön kanssa. Se on aika ruma punertava. Isä myös yritti saada minut maksamaan puolet kivestä, vaikka kuolinpesässäkin oli rahaa ja olen meistä kaikkein pienituloisin. Eikä veljeni ole käynyt äidin haudalla kertaakaan hautajaisten jälkeen. Äidin vanhempien ja sisaren hauta on nyt elossa vielä olevan toisen tätini hoidon varassa, mutta tullee vielä jäämään hoitamatta, koska me nuoremmat emme ole koskaan nähneetkään näitä vainajia elävänä, vain yhdestä heistä on yleensä valokuvakin olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Tosi oudolta tuntui sekin, kun niitä toivomuksia noudatatettiin.

Siis superpienet hautajaiset, ei juhlia, ei muistamisia, ei vieraita, ei ilmoituksia. Kirkossa, mutta ilman uskonnollista sisältöä.

Vainajahan ei enää omista hautajaisistaan koostu, kyllä hautajaiset ovat omaisia varten.

Juu ,mutta vainaja ne maksaa joten siksi toiveita olisi noudatettava! En minäkään haluaisi muistojuhlaani ketä tahansa lokkeilemaan ja syömään piikkiini enkä ilmoitusta lehteen kun kaikki joita asia koskettaa tietäisivät poismenostani muutenkin.

Vainaja oli toivonut neljän valkoisen hevosen vetämiä vankkureita kuljettamaan arkkua sekä paikallista mieskuoroa kappeliin esittämään virret. Omaiset pitivät liian kalliina, eikä toivomuksia toteutettu kun ei vainaja ollut jättänyt niiden toteuttamiseen rahaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaarini toive oli että hänet haudataan ensimmäisen vaimonsa viereen toiselle paikkakunnalle. Kukaan ei halunnut tuottaa mielipahaa toiselle vaimolle joten kaikki vaikeni yhteisymmärryksessä tästä toiveesta, mukaanlukien ensimmäisen avioliiton liiton lapset.

Mä en olis vaiennut, kyllä olisin pitänyt huolen että ekan ja oikean vaimon viereen haudataan. Kakkonen on aina kakkonen, sellaisen vieressä ei haluta edes ikuisuutta viettää. Edes vainaja.

Lisätiedoksi, vaarin ensimmäinen vaimo oli kuollut nuorena ja vaarin toinen avioliitto oli kestänyt lähes kuusikymmentä vuotta. Olisi ollut todella julmaa hänen elossa olevaa vanhaa leskeä kohtaan tällätavoin mitätöidä hänen avioliittonsa ja voisi sanoa jopa hänen koko elämänsä. Minusta tämä toive oli julma ajatellen surevaa puolisoa.

Leski vierailee lähes viikottain miehensä haudalla, tähän hänellä ei olisi ollut mahdollisuutta jos hauta sijaitsisi toisella paikkakunnalla.

Vainajan toivetta pitää kunnioittaa kunhan se ei ole laiton toteuttaa taikka loukkaa elossaolevia surevia läheisiä.

Eli eka vaimo oli vaarin elämän rakkaus, toinen vaimo minkä nyt sattui saamaan. Vainajan toivettahan tässä ei kunnioitettu vaikka se ei ollut laiton toive. Läheisistä viis.

Minä olen ollut hautajaisissa, joissa vainaja haudattiin ensimmäisen vaimonsa viereen. Mietin että haudataankohan leski siihen myös sitten omana aikanaan.

Minusta vainaja pitää haudata ensisijaisesti ensimmäisen vaimonsa viereen, (jos siis olivat aviossa edelleen tämän ensimmäisen kuollessa.)

Toista vaimoa ei tietenkään sitten siihen samaan hautaan enää.

Näin siis minusta pitäisi mennä ensisijaisesti, mutta voihan olla esitetty toiveita tai on muita erityissyitä.

Vähän ohis: me hautasimme mieheni äkillisesti ja yllättäen kuolleen isän kauas ja hankalaan paikkaan saareen 50 vuotta aiemmin kuolleen vaimonsa vierelle. Oli työlästä tehdä asiasta päätöstä. Tuonne kun ei pääse käymään helpolla.

Jos olisi haudattu tänne kaupunkiin, oltais käyty helposti haudalla.

Mutta ei ollut ehtinyt esittää toivettaan hautapaikaikasta, kun äkisti kuoli ja löydwttiin.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni uskovainen haluaa vainajan tahdon vastaisesti hautajaisiin uskovaisten elementtejä vaikka itse vainaja ei niitä haluasi. Pappi on väkisin kuskattava paikalle ja papit ovat niin tyhmiä, että vielä tulevatkin. Pitäisi kieltäytyä, jos vainaja ei ole kirkkoon kuulunut vuosikausiin/-kymmeniin.

.

Pappi saa omaisten pyynnöstä siunata, ellei ole tiedossa, että vainaja olisi vastustanut uskonnollista siunausta. Jos on vastustanut, suullisesti tai hautaustestamentilla, papilla ei ole lupaa siunata.

juu, tai oikeastaan ennen hautajaisia jo. Ei halunnut elimiään luovutettavan, mutta viranomainen vei silti silpottavaksi osiin kun "heillä ei ollut tiedossa että olisi vastustanut".

Meidän isä oli suvun musta lammas. Alkoholisti, joka joi itsensä lopulta hengiltä. Isän toiveena oli, oli siis jo huonossa kunnossa sairaalassa, että hänen kaverinsa kantaisivat hänen arkkunsa, että tietää ettei mummo ja vaari heitä mihinkään tilaisuuteen halua kutsua, mutta että kaverit pitää kutsua kappeliin ja he hänet sitten kantaa, niin ovat sopineet. 

Arvaatte varmaan lopun. :( Mummo ja vaari kutsui kaiken maailman sukulaiset hautajaisiin, jumankekka, tyypit jotka eivät edes tervehtineet isää kun kaupungilla törmäsivät. Ja isän kavereita kielsivät osallistumasta. Lähdin kesken muistotilaisuuden, kun siellä puhuttiin vain missä on parhaat marja-apajat sinä vuonna ja kukas pääsi ripille kesällä. Kukaan ei maininnut isää sanallakaan. Oli nuoruuden kuva laitettu sivupöydälle pönöttämään. 

Menin paikalliseen. Siellä oli kööri isän kavereita. Tarjosin juoppokavereille pari kierrosta olutta ja makkaraperunat. Kuulin isästä sika paljon hauskoja juttuja. Nämä heput kun olivat tunteneet isän 3-vuotiaasta asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vainaja toivoi eläessään, että hautajaisvieraat pukeutuisivat värikkäästi. Mustissa kuitenkin kaikki olivat perinteisesti.

Ymmärrän tuon hyvin. Lähiomaisten olisi pitänyt vielä tiedottaa asiasta vieraille.

Tosin koska musta on surun väri, sureva ihminen haluaa käyttää sitä muutenkin kuin etiketin vuoksi. 

Lisäksi miesten juhlava vaate on yleensä tumma puku ja siihen mieluiten pukeudutaan arvoikkaissa tilaisuuksissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7 kamalaa tuollainen, ettei vainaja päässyt isänsä viereen, vaan sululaiset halusivat itselleen kätevään paikkaan.

Voi olla, että vainaja oli jopa ajatellut, että halusi isänsä viereen juuri siksi, ettei isänsä hautaa töysin unohdettaisi, vaan läheiset kävisi siellä tuon tuoreemman vainajan takia.

Oletko idiootti vai empatiakyvytön psyko? Isänsä haudan paikkaa ei tiedetty tuolloin, eikä sitä löydetty kuin vasta viime vuonna, 5 vuotta läheisen kuolemasta. Missä, oi idioottien idiootti, olisimme pitäneet vainajan arkkuineen tuon ajan? Sinun pakastimessasi?

Et tuntenut mummiani, joten et, oi kusipäiden kusipää, voi tietää hänen toiveitaan. Jos sinä olet itsekäs, et voi olettaa että muut olisi, me kerrottiin mummille ettei isänsä hautapaikkaa löydy vaikka hautausmaa tiedettiinkin. Hautausmaan paperit oli tuhoutuneet tulipalossa joten niistä ei ollut apua.

Joten, kyllä me kysyttiin että sopiiko tuo ex-miehen vieressä oleva paikka, ja kyllä se sopi, etenkin kun oli tiedossa ettei isopaapan haudalla olisi kukaan voinut oikeasti käydä edes sitä kertaa vuodessa (se hautausmaa on oikeasti niin kaukana asutuksesta kuin mahdollista), ja mummi kuitenkin toivoi että käytäisiin edes muutaman kerran. No, nyt käydään äitienpäivänä, pyhäinpäivänä, jouluna, syntymä- ja kuolinpäivänä.

Eli sinun mukaasi olisi pitänyt käydä haudalla hyvin harvoin sen sijaan että käytäisiin monta kertaa vuodessa, kuten mummi toivoi.

Osoitat kyllä miten typerää porukkaa täällä joskus on.

Rauhoitu. Mistä kukaan voi tietää, että esim. isänsä hautaa ei oltu löydetty, kun et sitä kertonut. Olet kovin ahdistunut, harkitse ulkopuolisen avun hankkimista.