Lue keskustelun säännöt.
Työkaveri väittää olevansa erityisherkkä. Ei voi pitää paikkaansa - en ole ikinä tavannut ilkeämpää ihmistä
02.11.2016 |
ja muutenkin hän on sellainen besserwissertyylinen kovaan ääneen kälättäjä, joka on aina suuna ja päänä joka tilanteessa pätemässä. Yksi toinen työkaveri oli hänen opiskelukaverinsa ja sanoi, että ko. henkilö kiusasi jo silloin joitain opiskelutovereitaan ja oli todella ilkeä.
Kommentit (44)
No jos se on erityisherkkä vain itseensä kohdistuvaa käytöstä kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No monissa tapauksissa erityisherkillä voi olla aspergermäisiä piirteitä (vaikkei diagnoosia olisikaan), eli sosiaaliset taidot eivät ole kovin hyvät.
Eikös joka toinen ole nykyään erityisherkkä...?
Aargh, eihän herkkyydellä ole mitään tekemistä ilkeyden tai kiltteyden kanssa. Kyse on siitä että elimistö reagoi voimakkaammin ärsykkeisiin kuin muilla. Ei mistään muusta. Toki voi olla huomionhakuisia ihmisiä jotka on löytäneet tästä itselleen uuden tavan saada huomiota. Mutta ei se sitä pois sulje että ilkeäkin ihminen voi olla erityisherkkä.
Tiedän myös muutaman erityisherkän tai "erityisherkän", jotka ovat kyllä herkkiä loukkaantumaan mutta siihen se herkkyys taitaa jäädäkin. Elämä pyörii oman "herkkyyden" ja siitä puhumisen ympärillä.
Veikkaanpa että nämä oikeasti erityisherkät eivät koe tarpeelliseksi toitottaa omaa herkkyyttään työkavereille ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yläasteen kaveriporukan pahin kiusaaja esiintyy nykyään Facessa niin kovin erityisherkkänä. Meillä oli iso tyttöporukka, josta hänen aloitteestaan potkittiin tyttöjä yksi kerrallaan pois haukkumakirjeiden avulla. Nykyään facebookista saa lukea, miten hän on niiiiin hyväsydäminen ja toiset huomioon ottava ja työkseenkin hän kuulkaas "yrittää korjata vanhempien tekemiä kasvatusvirheitä" opettajana. Jostain syystä nuo ilkeimmät ihmiset tuntuvat näkevän oman kuspäisyytensä erityisherkkyytenä. Kai se on joku mielen keino suojella itseä tältä julmalta totuudelta.
Nimenomaan. Ihmisillä menee tämän käsitteen kanssa usein sekaisin. Se ihminen on siis erityisen herkkä ärsykkeille: äänet, valo, tuntoaisti, muuttuvat tilanteet. Ihmisen luonne ei kuitenkaan ole välttämättä mikään herkkä ja ujo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sä saat sit ap olla ilkeä, koska et ole mielestäsi erityisherkkä? Hän vain ei saa olla? Vai milleen tää äänekkyys on sinusta ilkeyttä?
Vierailija kirjoitti:
Aargh, eihän herkkyydellä ole mitään tekemistä ilkeyden tai kiltteyden kanssa. Kyse on siitä että elimistö reagoi voimakkaammin ärsykkeisiin kuin muilla. Ei mistään muusta. Toki voi olla huomionhakuisia ihmisiä jotka on löytäneet tästä itselleen uuden tavan saada huomiota. Mutta ei se sitä pois sulje että ilkeäkin ihminen voi olla erityisherkkä.
Tottakai erilaisia luonteenpiirteitä mahtuu erityisherkkyyden alle. Mutta eivätkö erityisherkät juurikin mieti paljon ovatko kenties loukanneet muita, ja ovat herkkiä aistimaan muiden tunnetiloja. Niin siinä mielessä erityisherkkyys ja ilkeys tuntuu hieman ristiriitaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aargh, eihän herkkyydellä ole mitään tekemistä ilkeyden tai kiltteyden kanssa. Kyse on siitä että elimistö reagoi voimakkaammin ärsykkeisiin kuin muilla. Ei mistään muusta. Toki voi olla huomionhakuisia ihmisiä jotka on löytäneet tästä itselleen uuden tavan saada huomiota. Mutta ei se sitä pois sulje että ilkeäkin ihminen voi olla erityisherkkä.
Kovaääninen kälättäjä ei kyllä voi olla erityisherkkä. Sitä paitsi erityisherkkien piirteenä on myös hiljaisuus/ujous - sellaiset harvemmin ovat kiusaajia. Erityisherkkä osaa myös hyvin eläytyä toisen asemaan - kiusaaja ei osaa.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaanpa että nämä oikeasti erityisherkät eivät koe tarpeelliseksi toitottaa omaa herkkyyttään työkavereille ym.
Kyllä, minulle se on harmituksen ja häpeän aihe enkä puhu siitä juuri kenellekään. Mutta edelleenkään en ymmärrä että miten se että synnyt erityisherkkänä suojaa kusipäiseksi kehittymiseltä? Kun päinvastoin juuri herkkyys altistaa mielenterveysongelmien synnylle, ja niitä syntyy kunkin temperamentin puitteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ja muutenkin hän on sellainen besserwissertyylinen kovaan ääneen kälättäjä, joka on aina suuna ja päänä joka tilanteessa pätemässä. Yksi toinen työkaveri oli hänen opiskelukaverinsa ja sanoi, että ko. henkilö kiusasi jo silloin joitain opiskelutovereitaan ja oli todella ilkeä.
Mutta ei sentään tee toisen selän takana vauva foorumille ketjuja joissa haukkuu tätä työkaveria?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän myös muutaman erityisherkän tai "erityisherkän", jotka ovat kyllä herkkiä loukkaantumaan mutta siihen se herkkyys taitaa jäädäkin. Elämä pyörii oman "herkkyyden" ja siitä puhumisen ympärillä.
Veikkaanpa että nämä oikeasti erityisherkät eivät koe tarpeelliseksi toitottaa omaa herkkyyttään työkavereille ym.
Hyvin sanottu. Itse olen eritysherkkä (sen vaan tietää, kun osuu kohdalle), eikä tulisi mieleenkään mainostaa sitä kenellekään. Minusta sekin kuuluu eritysherkän piirteisiin: vältellä sellaisten asioiden esiintuomista, mitä joku voisi käyttää sinua vastaan. Tai pahinta, tehdä siitä pilkkaa tai väheksyä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja muutenkin hän on sellainen besserwissertyylinen kovaan ääneen kälättäjä, joka on aina suuna ja päänä joka tilanteessa pätemässä. Yksi toinen työkaveri oli hänen opiskelukaverinsa ja sanoi, että ko. henkilö kiusasi jo silloin joitain opiskelutovereitaan ja oli todella ilkeä.
Mutta ei sentään tee toisen selän takana vauva foorumille ketjuja joissa haukkuu tätä työkaveria?
Taisi osua? :D
Vierailija kirjoitti:
Mun yläasteen kaveriporukan pahin kiusaaja esiintyy nykyään Facessa niin kovin erityisherkkänä. Meillä oli iso tyttöporukka, josta hänen aloitteestaan potkittiin tyttöjä yksi kerrallaan pois haukkumakirjeiden avulla. Nykyään facebookista saa lukea, miten hän on niiiiin hyväsydäminen ja toiset huomioon ottava ja työkseenkin hän kuulkaas "yrittää korjata vanhempien tekemiä kasvatusvirheitä" opettajana. Jostain syystä nuo ilkeimmät ihmiset tuntuvat näkevän oman kuspäisyytensä erityisherkkyytenä. Kai se on joku mielen keino suojella itseä tältä julmalta totuudelta.
Veikkaanpa että osalla näistä "erityisherkistä" on oikeasti jokin persoonallisuushäiriö. Tiedän erään, joka on mielestään löytänyt pelastuksen erityisherkkyydestä, kun oikeasti hänen piirteensä viittaavaat epävakaaaeen persoonallisuushäiriöön. Siinä mielessä aika haitallista, että jotkut tuudittautuvat erityisherkkyyteen ja selittävät sillä kaikki "hankalat" piirteet.
Vierailija kirjoitti:
No monissa tapauksissa erityisherkillä voi olla aspergermäisiä piirteitä (vaikkei diagnoosia olisikaan), eli sosiaaliset taidot eivät ole kovin hyvät.
Sosiaaliset taidot eivät pääse kehittymään, jos erityisherkkyys kuormittumisineen ja siihen usein liittyvä introversio rajoittavat ihmiskontakteja, vaikka erityisherkät ovat hyvinkin kiinnostuneita muista ihmisistä. Erityisherkältä siis siinä tapauksessa puuttuu kokemuksia. Lisäksi huonosti tukevissa oloissa erityisherkästä lapsesta voi kasvaa epävakaa tai introvertti narsisti, jolloin ajatukset herkästi pyörivät oman navan ympärillä ja empatia ei toimi normaalisti. Nämä ihmiset voivat olla herkkänahkaisia, ja siinä eivät läheiset tietenkään pääse kukoistamaan.
Sinänsä erityisherkkyys ei ole sama asia kuin autisminkirjon häiriö, vaikka ei liene mahdotonta, että samalla ihmisellä voisi jossain tapauksessa olla molemmat. Kuitenkin, jos sosiaaliseen taidottomuuteen liittyy impulsiivista raivoa, pitäisi ensin sulkea pois ADHD ja persoonallisuushäiriöt, ennenkuin voi liittää piirteen esimerkiksi Aspergerin oireyhtymään. Myös erityisherkkyyteen liittyvä aistitiedon voimakas kokeminen on eri asia kuin autistin aistisäätelyn häiriö, joka voi esiintyä myös ilman muuta nepsy-diagnoosia, vaikka nämäkin vaivat joskus voivat olla päällekkäisiä. Itsenäisenä diagnoosina aistisäätelyn häiriö kuitenkin taitaa ainakin toistaiseksi olla vähän kiistelty.
Kaikkihan on nyt intoverttejä erityisherkkiä... :D
Erityisherkkä voi todellakin olla, vaikkei olisikaan käytökseltään mikään pyhimys.
Erityisherkkyys on sitä että kokee, tuntee, havannoi, prosessoi ja kuormittuu runsaammin eri ärsykkeiden tykityksessä.
Erityisherkkä kokee maailman eri tavoin kuin vähemmän herkkä. Ei vähemmän herkkä huomaa kaikkia ärsykkeitä. Hänellä on suodatin.
Herkemmältä se suodatin puuttuu, tai on huonompi.
On ihan täyttä ripulipaskaa höpöttää mitään että eihän se ja se tyyppi voi olla herkkä koska on vittumainen.
Tasan tarkkaan voi olla herkkä vaikka on vittumainen.
Se vittumaisuus johtuu siitä, ettei herkkä vielä osaa toimia omien rajojensa mukaisesti.
Kun on stressaantunut ja kuormittunut, on vaarana käyttäytyä mulkkumaisesti.
Kun herkkä oppii elämään rajoitteidensa kanssa ja suojaa itsensä liialta kuormittumiselta, se vittumaisuuskin vähenee.
Niin ja tähän loppuun pitää tietysti joillekin äkkinäisille vielä mainita että, EN VÄITÄ ERITYISHERKKYYDEN OLEVAN MIKÄÄN VAPAALIPPU VITTUMAISUUDELLE.
Joten älkää siitä tulko öyhöttämään pliis.
En jotenkin muutenkaan ymmärrä, että miksi työkavereille täytyy ääneen tuoda esille joitakin omia luonteenpiirteitä. Itsestäni tuntuisi nololta höpöttää jostakin omasta herkkyydestä. Ihan kuin olisin jotenkin niin uniikki, että koen tarpeelliseeksi tuoda sen esille, jotta muut työkaverit voivat kenties huomioida sen.
Mielestäni tuollaiset piirteet tulee ihan luonnostaan ihmisistä esille, eikä niitä ole mitenkään tarve itse korostaa.
Erityisherkkyys on yksi vitsi. Minä olen esimerkiksi puhelias, pitkä ja herkkä koville äänille, mutta en tee mistään ominaisuuksistani elämääni rajoittavia. Herkkyys on luonteenpiirre, siinä kaikki.