Lue keskustelun säännöt.
Työkaveri väittää olevansa erityisherkkä. Ei voi pitää paikkaansa - en ole ikinä tavannut ilkeämpää ihmistä
02.11.2016 |
ja muutenkin hän on sellainen besserwissertyylinen kovaan ääneen kälättäjä, joka on aina suuna ja päänä joka tilanteessa pätemässä. Yksi toinen työkaveri oli hänen opiskelukaverinsa ja sanoi, että ko. henkilö kiusasi jo silloin joitain opiskelutovereitaan ja oli todella ilkeä.
Kommentit (44)
Eniten ärsyttää ihmiset, jotka ovat "erityisherkkiä" aistimaan kaikenlaista sairaalassa. Aistitaan tunnelmaa, mielialoja, luetaan suorastaan ajatuksia ja pystytään telepaattisesti päättelemään toisten motiiveja. Sitten hymistellään irti todellisuudesta, salattujen totuuksia haltijana kuinka _he_ kyllä tietävät mikä on tilanne. Sanattomasti, koska ovat niin herkkiä ettei puhetta tarvita.
Ei ole erityisherkkiä nähneetkään nämä haihattelijat, mutta niin vaan samaa titteliä omivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten ärsyttää ihmiset, jotka ovat "erityisherkkiä" aistimaan kaikenlaista sairaalassa. Aistitaan tunnelmaa, mielialoja, luetaan suorastaan ajatuksia ja pystytään telepaattisesti päättelemään toisten motiiveja. Sitten hymistellään irti todellisuudesta, salattujen totuuksia haltijana kuinka _he_ kyllä tietävät mikä on tilanne. Sanattomasti, koska ovat niin herkkiä ettei puhetta tarvita.
Ei ole erityisherkkiä nähneetkään nämä haihattelijat, mutta niin vaan samaa titteliä omivat.
mistähän tuo "sairaalassa" tuonne putkahti, piti kirjoittaa "seurassa"
Erityisherkkyyden synonyymi ei ole ammattiloukkaantuminen.
Mä olen tavannut monta persoonaallisuushäiriöistä, joka on vedonnut omaan herkkyyteensä ja tunteellisuuteensa. Jep, ja usein ne tunteet ovat olleet aika negatiivisia, piilovihaa, aggressiota ja passiivista ilkeyttä koko maailmaa kohtaan kun muut eivät ole tanssineet heidän pillinsä mukaan. Ne toiset tunteet taas ovat fantasioita omasta ylikyvykkyydestään johonkin, loputtomasta ihailusta ja rakkaudesta jotka eivät tunnu perustuvan arkeen millään tavalla. Sitä paitsi olen huomannut että nämä samat naamat (miehiä..) kierrättävät naisia minkä ehtivät, koska etsivät aina sitä suurinta rakkautta. Kun arki astuu kuvaan, loppuu se suuri fantastinen rakkauskin.
Itse uskon että introverttiys ja erityisherkkyys kulkevat usein käsi kädessä. Olen introvertti, ja omasta mielestäni erityisherkkä. Itse en näe, että erityisherkkyydellä on suoraan mitään tekemistä luonteen kanssa; en ole luonteeltani erityisen herkkä, paremminkin rationaalinen ja looginen. Aistiärsykkeet kuitenkin koen voimakkaina, ja ne väsyttävät ja rasittavat. Mieheni puhuu aina superkuulostani, kuulen asioita joita hänen mielestään ei voi kuulla kun ovat niin hiljaisia. Minulle ne ovat häiritseviä. Äitini puhuu makuaististani, kuinka nirsouteni on aina johtunut siitä, että maistan niin tarkasti, ja kuinka osaan "vaistota" ihmisten tunteet. Tämäkin tosin lienee vain sitä, että en suodata tavallisia aistiärsykkeitä; äänensävyjä, ilmeitä tai eleitä pois, vaan ne ovat minulle selkeämpiä. Ei tämä erityisherkkyys minusta mitenkään tavallista miellyttävämpää ihmistä tee millään tasolla. Paremminkin rasittavan, nirson, helposti häiriintyvän, sulkeutuneen ja epäsosiaalisen.
'Erityisherkkä' terminäkin on mielestäni aika tönkkö. Monet "erityisherkät" varmasti mieltävät itsensä tähän ryhmään kuuluviksi, koska haluavat olla jotakin erityistä. Monet ehkä mieltävät sen tarkoittavan sitä kuinka on herkempi, empaattisempi ja myötätuntoisempi _kuin muut_. Vaikka todellisuudessa kyse on reagoinnista.
Kuinkahan moni tällaisista työpaikan tms. itsensä korostajista jäisi poisi, jos 'erityisherkkyys' termi olisikin hieman negatiivissävytteisempi mutta kuitenkin kuvaisi samaa asiaa. Esim. erityis kuormittuja tai erityis reagoija. Tuskinpa kovinkaan moni näistä itsensä korostajista jaksaisi tällöin tuoda 'erityisherkkyyttään' ilmi, kun ensimmäimen mielikuva siitä ei enää olekaan, että he ovat jotenkin muiden yläpuolella herkkyydeltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aargh, eihän herkkyydellä ole mitään tekemistä ilkeyden tai kiltteyden kanssa. Kyse on siitä että elimistö reagoi voimakkaammin ärsykkeisiin kuin muilla. Ei mistään muusta. Toki voi olla huomionhakuisia ihmisiä jotka on löytäneet tästä itselleen uuden tavan saada huomiota. Mutta ei se sitä pois sulje että ilkeäkin ihminen voi olla erityisherkkä.
Kovaääninen kälättäjä ei kyllä voi olla erityisherkkä. Sitä paitsi erityisherkkien piirteenä on myös hiljaisuus/ujous - sellaiset harvemmin ovat kiusaajia. Erityisherkkä osaa myös hyvin eläytyä toisen asemaan - kiusaaja ei osaa.
Mistäköhän tälläinen mielikuva erityisherkistä on saanut alkunsa?
Itse olen erityisherkkä mm. Kylmästä tai kuumasta, kovista äänistä, (tai ihan vaan jo imurin, hiustenkuivaajan tai partakoneen ääni raastaa hermojani niin että olen tulla hulluksi) yms.
En silti todellakaan eläydy muiden asemaan ja suurimman osan ajasta jolloin olen v****mainen b****, olen sitä juurikin tämän yliherkkyyden takia.
Se on jotain aivan hirveää elää melun keskellä työyhteisössä tai siskon lapsikatraan huutaessa päällekkäin, kuin tuntuu vaan että korvat ja pää halkeaa ja haluaa vain paeta jonnekkin hiljaisuuteen. Kun pako ei kuitenkaan ole vaihtoehto niin silloin rupean hyvin herkästi tiuskimaan ja kettuilemaan kanssaolijoille jotka tämän minun korviini jumalattomalta kuulostavan metelin tekevät. Ihmettelevät sitten että onpa siinä ilkeä ihminen, eivätkä edes tajua kuinka kamalalta esim. melu toisille voi oikeasti tuntua.
Samoin mielialani voi mustua sekunneissa jos paita tai housut eiivät tunnu hyvältä päällä, jos niissä on joku reuna tai lappu jossain huonosti, niin en vaan pysty keskittymään muuhun kuin siihen kamalaan epämiellyttävään tunteeseen minkä silloinen vaatekappale aiheuttaa.
Ystävilleni tälläiset asiat ovat ihan käsittämättämiä ja he eivät voi ymmärtää että jonkun päivä oikeasti voi mennä tälläisestä pilalle.
En mainosta erityisherkkyyttäni,koska ei se mitään hyödyttäisi. Yritän vältellä meluisia tilanteita tai huonosti istuvia vaatteita,liian kuumia tai liian kylmiä paikkoja, aina se ei kuitenkaan onnistu.
Mutta en todellakaan ole mikään kiltti ja hiljainen, huomaamaton ihminen.
Siskoni lapsi, jolla on samoja oireita kuin itselläni, ei myöskään ole. Itseasiassa tämä kyseinen lapsi on v****maisin ja tyytymättömin lapsi siinä perheessä, juurikin siitä syystä että aina on jotakin huonosti.
Joten väittäisin kyllä että erityisherkät ihmiset ovat niitä heikkohermoisimpia ja ilkeimpiä ihmisiä.
Minä en kyllä rehellisesti edes usko tällaisten erityisherkkyyksien olemassaoloon, kunhan halutaan vain uhriutua ja valittaa jostain ja tehdä jostain muusta ihmisestä syypää omiin epäonnistumisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvaus sopii narskuun.He ovat aina keskipisteenä.Asseja on turha tähän sotkea kun ovat epäsosiaalisia erakkoja.
Eivätkä hillu työpaikan parhaana kehuen itseään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän myös muutaman erityisherkän tai "erityisherkän", jotka ovat kyllä herkkiä loukkaantumaan mutta siihen se herkkyys taitaa jäädäkin. Elämä pyörii oman "herkkyyden" ja siitä puhumisen ympärillä.
Veikkaanpa että nämä oikeasti erityisherkät eivät koe tarpeelliseksi toitottaa omaa herkkyyttään työkavereille ym.
Hyvin sanottu. Itse olen eritysherkkä (sen vaan tietää, kun osuu kohdalle), eikä tulisi mieleenkään mainostaa sitä kenellekään. Minusta sekin kuuluu eritysherkän piirteisiin: vältellä sellaisten asioiden esiintuomista, mitä joku voisi käyttää sinua vastaan. Tai pahinta, tehdä siitä pilkkaa tai väheksyä asiaa.
Eli toisinsanoen "erityisherkkä" siis tarkoittaa normaalia ihmistä. Ei kukaan täysipäinen ihminen halua omaa likapyykkiään muiden nähtäville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi erityisherkät luettelee aina normaaleja jokaiselle ihmiselle tuttuja asioita, kun kertovat miten "erityisherkkiä" ovat? Ovat erityisherkkiä, koska eivät halua negatiivia asioita itsestään tulevan ilmi, eivät pidä liian kuumasta, kylmästä, kivusta, metelistä tai häiritsevästä taustahälystä. Ei kuule kukaan muukaan näistä pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aargh, eihän herkkyydellä ole mitään tekemistä ilkeyden tai kiltteyden kanssa. Kyse on siitä että elimistö reagoi voimakkaammin ärsykkeisiin kuin muilla. Ei mistään muusta. Toki voi olla huomionhakuisia ihmisiä jotka on löytäneet tästä itselleen uuden tavan saada huomiota. Mutta ei se sitä pois sulje että ilkeäkin ihminen voi olla erityisherkkä.
Kovaääninen kälättäjä ei kyllä voi olla erityisherkkä. Sitä paitsi erityisherkkien piirteenä on myös hiljaisuus/ujous - sellaiset harvemmin ovat kiusaajia. Erityisherkkä osaa myös hyvin eläytyä toisen asemaan - kiusaaja ei osaa.
Mistäköhän tälläinen mielikuva erityisherkistä on saanut alkunsa?
Itse olen erityisherkkä mm. Kylmästä tai kuumasta, kovista äänistä, (tai ihan vaan jo imurin, hiustenkuivaajan tai partakoneen ääni raastaa hermojani niin että olen tulla hulluksi) yms.
En silti todellakaan eläydy muiden asemaan ja suurimman osan ajasta jolloin olen v****mainen b****, olen sitä juurikin tämän yliherkkyyden takia.Se on jotain aivan hirveää elää melun keskellä työyhteisössä tai siskon lapsikatraan huutaessa päällekkäin, kuin tuntuu vaan että korvat ja pää halkeaa ja haluaa vain paeta jonnekkin hiljaisuuteen. Kun pako ei kuitenkaan ole vaihtoehto niin silloin rupean hyvin herkästi tiuskimaan ja kettuilemaan kanssaolijoille jotka tämän minun korviini jumalattomalta kuulostavan metelin tekevät. Ihmettelevät sitten että onpa siinä ilkeä ihminen, eivätkä edes tajua kuinka kamalalta esim. melu toisille voi oikeasti tuntua.
Samoin mielialani voi mustua sekunneissa jos paita tai housut eiivät tunnu hyvältä päällä, jos niissä on joku reuna tai lappu jossain huonosti, niin en vaan pysty keskittymään muuhun kuin siihen kamalaan epämiellyttävään tunteeseen minkä silloinen vaatekappale aiheuttaa.
Ystävilleni tälläiset asiat ovat ihan käsittämättämiä ja he eivät voi ymmärtää että jonkun päivä oikeasti voi mennä tälläisestä pilalle.
En mainosta erityisherkkyyttäni,koska ei se mitään hyödyttäisi. Yritän vältellä meluisia tilanteita tai huonosti istuvia vaatteita,liian kuumia tai liian kylmiä paikkoja, aina se ei kuitenkaan onnistu.Mutta en todellakaan ole mikään kiltti ja hiljainen, huomaamaton ihminen.
Siskoni lapsi, jolla on samoja oireita kuin itselläni, ei myöskään ole. Itseasiassa tämä kyseinen lapsi on v****maisin ja tyytymättömin lapsi siinä perheessä, juurikin siitä syystä että aina on jotakin huonosti.Joten väittäisin kyllä että erityisherkät ihmiset ovat niitä heikkohermoisimpia ja ilkeimpiä ihmisiä.
Näytä mulle ihminen, joka ei olisi "erityisherkkä" kuumalle, kylmälle tai huutavalle imurille? :D
Tässä taas nähdään nämä erityisherkät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aargh, eihän herkkyydellä ole mitään tekemistä ilkeyden tai kiltteyden kanssa. Kyse on siitä että elimistö reagoi voimakkaammin ärsykkeisiin kuin muilla. Ei mistään muusta. Toki voi olla huomionhakuisia ihmisiä jotka on löytäneet tästä itselleen uuden tavan saada huomiota. Mutta ei se sitä pois sulje että ilkeäkin ihminen voi olla erityisherkkä.
Kovaääninen kälättäjä ei kyllä voi olla erityisherkkä. Sitä paitsi erityisherkkien piirteenä on myös hiljaisuus/ujous - sellaiset harvemmin ovat kiusaajia. Erityisherkkä osaa myös hyvin eläytyä toisen asemaan - kiusaaja ei osaa.
Mistäköhän tälläinen mielikuva erityisherkistä on saanut alkunsa?
Itse olen erityisherkkä mm. Kylmästä tai kuumasta, kovista äänistä, (tai ihan vaan jo imurin, hiustenkuivaajan tai partakoneen ääni raastaa hermojani niin että olen tulla hulluksi) yms.
En silti todellakaan eläydy muiden asemaan ja suurimman osan ajasta jolloin olen v****mainen b****, olen sitä juurikin tämän yliherkkyyden takia.Se on jotain aivan hirveää elää melun keskellä työyhteisössä tai siskon lapsikatraan huutaessa päällekkäin, kuin tuntuu vaan että korvat ja pää halkeaa ja haluaa vain paeta jonnekkin hiljaisuuteen. Kun pako ei kuitenkaan ole vaihtoehto niin silloin rupean hyvin herkästi tiuskimaan ja kettuilemaan kanssaolijoille jotka tämän minun korviini jumalattomalta kuulostavan metelin tekevät. Ihmettelevät sitten että onpa siinä ilkeä ihminen, eivätkä edes tajua kuinka kamalalta esim. melu toisille voi oikeasti tuntua.
Samoin mielialani voi mustua sekunneissa jos paita tai housut eiivät tunnu hyvältä päällä, jos niissä on joku reuna tai lappu jossain huonosti, niin en vaan pysty keskittymään muuhun kuin siihen kamalaan epämiellyttävään tunteeseen minkä silloinen vaatekappale aiheuttaa.
Ystävilleni tälläiset asiat ovat ihan käsittämättämiä ja he eivät voi ymmärtää että jonkun päivä oikeasti voi mennä tälläisestä pilalle.
En mainosta erityisherkkyyttäni,koska ei se mitään hyödyttäisi. Yritän vältellä meluisia tilanteita tai huonosti istuvia vaatteita,liian kuumia tai liian kylmiä paikkoja, aina se ei kuitenkaan onnistu.Mutta en todellakaan ole mikään kiltti ja hiljainen, huomaamaton ihminen.
Siskoni lapsi, jolla on samoja oireita kuin itselläni, ei myöskään ole. Itseasiassa tämä kyseinen lapsi on v****maisin ja tyytymättömin lapsi siinä perheessä, juurikin siitä syystä että aina on jotakin huonosti.Joten väittäisin kyllä että erityisherkät ihmiset ovat niitä heikkohermoisimpia ja ilkeimpiä ihmisiä.
Jokainen ihminen hermostuu metelissä (esim. niiden kiljuvien lapsien ympäröimänä) tai jos on liian kuuma tai kylmä jatkuvasti, ei sitä varten tarvitse olla erityisherkkä. Se on sitten itsestä kiinni käyttäytyykö kuin aikuinen eikä ala kiukuttelemaan ja tiuskimaan kuin pikkulapsi.
Tiedän kaksi erityisherkkää miestä ja kaksi naista. Miehet ovatkin jossain määrin ujoja, todella hyväkäytöksisiä ja kohteliaita. Mutta näitä naisia voisi kyllä kutsua ennemminkin juuri ammattiloukkaantujiksi.
Varsinkin toinen valittaa ja kritisoi koko ajan jotakin ja mikään ei koskaan ole hyvin. Tämä henkilö on todella raskasta seuraa. Hän ottaa todella helposti itseensä, jopa väärä äänensävy voi pilata hänen päivän. Hän voi loukkaantua väärästä sanasta tai jos kertaalleen hänen kanssa keskustellessa eksyy katsomaan jonnekin muualle. Hänen mielestään kaikesta pitää keskustella hyvin vakavasti, huumorilla suhtautuminen ei tule kuuloonkaan. Hän toivoo, että lähtökohtaisesti ihmiset olettaisivat toisesta hyvää, mutta ei todellakaan elä itse sen mukaisesti.
Toisen erityisherkkyys taas lähinnä kohdistuu miehiin. Miehet tekevät kaiken väärin ja loukkaavat häntä aina ja tarkoituksella. Onko sekään nyt sitten oikeasti eritysherkkyyttä?
Itsekin olen varsin itkuherkkä. Inhoan tappelua, koska saatan pelästyä kun joku huutaa minulle tai jos joku itkee niin mulla aukeaa hanat välittömästi myös. En koe olevani erityisherkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pin kirjoitti:
Kaikkihan on nyt intoverttejä erityisherkkiä... :D
Ja kun sinä et ole niin sinun ei tarvitse edes yrittää ymmärtää introverttejä ja erityisherkkiä eikä muitakaan "erilaisia"? (joita kaikki eivät tosiaan ole, näistä asioista on vaan alettu puhua enemmän)
Aistiherkkyys ja tunneherkkyys ovat eri asioita. Tunneherkkä ihminen ei ole kovin todennäköisesti työpaikkakiusaaja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi erityisherkät luettelee aina normaaleja jokaiselle ihmiselle tuttuja asioita, kun kertovat miten "erityisherkkiä" ovat? Ovat erityisherkkiä, koska eivät halua negatiivia asioita itsestään tulevan ilmi, eivät pidä liian kuumasta, kylmästä, kivusta, metelistä tai häiritsevästä taustahälystä. Ei kuule kukaan muukaan näistä pidä.
Kaikissa ihmisissä onkin herkkyyttä. Kyse on aste-erosta. Herkin 20% ovat 'erityisherkkiä'. Ei-herkkä enemmistö ei kuormitu läheskään siinä määrin kuin herkkä. Herkkyys on hyvin merkittävä ominaisuus, se muokkaa ihmisen olemusta ja käyttäytymistä hyvin paljon. Äärimmäisen herkkä ihminen elää aivan eri maailmassa kuin janan toisessa päässä olevat.
Jumaluta mikä vitsi tuo koko erityisherkkyys. Kun jokainen jokainenhan herkkä omalla tavallaan, jokainen on jossain omassa asiassansa erityisen herkkä = erityisherkkä. Minä olen erityisen herkkä hajuille ja hajusteille, ehkä myös äänille, valaistukselle, sanoille, muiden käytökselle, myös omalle käytökselleni, arvostelulle ( en netissä, joten antaa tulla vaan ) ja olen myös ajoittain tosi TOSI pelokas. Eli hyvin herkkä - mutten ole mitenkään ERITYISherkkä, vaan tavallinen ihminen kaikkine vaivoineni ja tunteineni - niinkuin kaikki muutkin.
Nää herkkyydet on nyt olleet jonkin aikaa muodikkaita vaivoja, mut näitähän tulee ja menee noin 5 vuoden välein ja sitten terapeutit ympäri maailman keksivät taas uuden lypsylehmän, jota hokevat jokavitunikiselle joka heidän ovestaan kulkee. Ihminen kun tykkää siitä, että joku ( varsinkin ) auktoriteetti sanoo hänen olevan jotain erityistä, erityisen herkkä tai luova/taiteellinen, viisas, älykäs, tilannetajuinen...näitä riiittää, pääasia että raha liikkuu ( pois sun pussista ).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aargh, eihän herkkyydellä ole mitään tekemistä ilkeyden tai kiltteyden kanssa. Kyse on siitä että elimistö reagoi voimakkaammin ärsykkeisiin kuin muilla. Ei mistään muusta. Toki voi olla huomionhakuisia ihmisiä jotka on löytäneet tästä itselleen uuden tavan saada huomiota. Mutta ei se sitä pois sulje että ilkeäkin ihminen voi olla erityisherkkä.
Kovaääninen kälättäjä ei kyllä voi olla erityisherkkä. Sitä paitsi erityisherkkien piirteenä on myös hiljaisuus/ujous - sellaiset harvemmin ovat kiusaajia. Erityisherkkä osaa myös hyvin eläytyä toisen asemaan - kiusaaja ei osaa.
Mistäköhän tälläinen mielikuva erityisherkistä on saanut alkunsa?
Itse olen erityisherkkä mm. Kylmästä tai kuumasta, kovista äänistä, (tai ihan vaan jo imurin, hiustenkuivaajan tai partakoneen ääni raastaa hermojani niin että olen tulla hulluksi) yms.
En silti todellakaan eläydy muiden asemaan ja suurimman osan ajasta jolloin olen v****mainen b****, olen sitä juurikin tämän yliherkkyyden takia.Se on jotain aivan hirveää elää melun keskellä työyhteisössä tai siskon lapsikatraan huutaessa päällekkäin, kuin tuntuu vaan että korvat ja pää halkeaa ja haluaa vain paeta jonnekkin hiljaisuuteen. Kun pako ei kuitenkaan ole vaihtoehto niin silloin rupean hyvin herkästi tiuskimaan ja kettuilemaan kanssaolijoille jotka tämän minun korviini jumalattomalta kuulostavan metelin tekevät. Ihmettelevät sitten että onpa siinä ilkeä ihminen, eivätkä edes tajua kuinka kamalalta esim. melu toisille voi oikeasti tuntua.
Samoin mielialani voi mustua sekunneissa jos paita tai housut eiivät tunnu hyvältä päällä, jos niissä on joku reuna tai lappu jossain huonosti, niin en vaan pysty keskittymään muuhun kuin siihen kamalaan epämiellyttävään tunteeseen minkä silloinen vaatekappale aiheuttaa.
Ystävilleni tälläiset asiat ovat ihan käsittämättämiä ja he eivät voi ymmärtää että jonkun päivä oikeasti voi mennä tälläisestä pilalle.
En mainosta erityisherkkyyttäni,koska ei se mitään hyödyttäisi. Yritän vältellä meluisia tilanteita tai huonosti istuvia vaatteita,liian kuumia tai liian kylmiä paikkoja, aina se ei kuitenkaan onnistu.Mutta en todellakaan ole mikään kiltti ja hiljainen, huomaamaton ihminen.
Siskoni lapsi, jolla on samoja oireita kuin itselläni, ei myöskään ole. Itseasiassa tämä kyseinen lapsi on v****maisin ja tyytymättömin lapsi siinä perheessä, juurikin siitä syystä että aina on jotakin huonosti.Joten väittäisin kyllä että erityisherkät ihmiset ovat niitä heikkohermoisimpia ja ilkeimpiä ihmisiä.
Näytä mulle ihminen, joka ei olisi "erityisherkkä" kuumalle, kylmälle tai huutavalle imurille? :D
Tässä taas nähdään nämä erityisherkät.
Voin kuule näyttää sulle montakin sellasta ihmistä joita noi äänet ei hetkauta vähääkään.
Itse välttelen imurointia kuin ruttoa, annan pitkien hiuksieni AINA kuivua ilman hiustenkuivaajaa vaikka siinä meneekin monta tuntia. Pidän huolen että olen talon toisessa päässä kuin mies ajaa aamuisin partansa yms. Näen siis äärimmäisen paljon ylimääräistä vaivaa vain siksi että pystyisin välttämään nämä kamalat asiat, ja silti se ei aina onnistu.
En oletakaan että kukaan NAUTTISI imurin äänestä, mutta suurin osa ihmisistä kestää sen ilman suurempia ahdistuneisuus- tai raivokohtauksia, eikä välttele imurointia sen takia että siitä lähtee meteliä.
Samoin kuuman ja kylmän kanssa. Jos et ole itse erityisherkkä etkä sitä tunnetta ikinä siis kokenut, niin et vaan yksinkertaisesti voi ymmärtää kuinka kauheita tuollaiset asiat voivat olla. Ja se on siis WAY beyond normaalin epämiellyttävyyteen verrattaessa.
Mutta näköjään SINÄ tiedät tämänkin asian paremmin kuin ihmiset jotka itseasiassa ovat erityisherkkiä.
En muuten voi sietää tuota "erityisherkkä" nimeä. Yliherkkyys olisi mielestäni paljon parempi nimitys tälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aargh, eihän herkkyydellä ole mitään tekemistä ilkeyden tai kiltteyden kanssa. Kyse on siitä että elimistö reagoi voimakkaammin ärsykkeisiin kuin muilla. Ei mistään muusta. Toki voi olla huomionhakuisia ihmisiä jotka on löytäneet tästä itselleen uuden tavan saada huomiota. Mutta ei se sitä pois sulje että ilkeäkin ihminen voi olla erityisherkkä.
Kovaääninen kälättäjä ei kyllä voi olla erityisherkkä. Sitä paitsi erityisherkkien piirteenä on myös hiljaisuus/ujous - sellaiset harvemmin ovat kiusaajia. Erityisherkkä osaa myös hyvin eläytyä toisen asemaan - kiusaaja ei osaa.
No ei tarvitse herkän herkistelllä kokoaikaa. Monet herkät reagoivat herkästi kaikkeen, iloon, suruun, hiljaisuuteen. Eityisherkällä pitäiis olla joo herkkyyttä eläytyä toisen asemaan, mutta onhan sekin mahdollista, että on kehitätnyt kaikenlaisia suojamekanismeja ja kuoria joiden takia sitten käyttäytyy ilkeästi.
Sinällään minusta monet tekevät asiasta numeron ihan itsekorostuksenhaluaan.
Herkkyys voi olla monille vaikeasti ymmärrettävä ominaisuus, on siis mahdollista että moni luulee olevansa herkkä vaikkei ole. Tiedän näitä tapauksia muutamia. Eikä kaikki herkät tosiaan ole mitään pyhimyksiä. Yleensä herkät ovat ovat hienovaraisia käyttäytymisessään, mutta herkkäkin voi olla itsekäs ja ilkeä. Herkkyys on ominaisuus, joka parhaimmillaan on todella hyödyllinen, mutta kuten älykkyyskin, sitä voi käyttää väärin. Ei kaikki älykkäätkään ole viisaita tai lukeneita. Samoin on herkkien kohdalla, kaikki erityisherkät eivät ole "hyviä" ihmisiä.