Lue keskustelun säännöt.
En saisi olla kiinnostunut ulkonäöstäni
01.11.2016 |
Yritin tiivistää jutun otsikkoon.
Olen ihan kivan näköinen (kuulemma), mutta minulla on nuoruudesta lähtien ollut uskomus, etten saisi välittää ulkonäöstäni. Etten saisi korjata meikkiäni tai hiuksiani. Etten saisi tarkistaa peilistä, miltä näytän. Etten saisi kuvitella olevani ihan hyvän näköinen. Minun pitäisi olla syvällinen ja henkinen. Pelkästään.
Silti salaa välitän vaatteistani. Tällä viikolla terapeuttini sanoi "sinulla on meikkiä, ihosi näyttää tosi heleältä". Häkellyin täysin ja pelkäsin, että meikkoä oli liikaa. Joillakin on meikkiä joka päivä ja liikaa, miksi syyllistyin?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Minä en näe peilikuvaani. Tai siis katson aina jotenkin itseni läpi/ohi. En koe, että se olen minä.
Mulla sama!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ei meikannut kuin juhliin, eivät myöskään tätini. Sama on periytynyt minulle, vaikka salaa haluaisin olla erilainen.
Enpä ole pohtinut. Meikkaan joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei meikannut kuin juhliin, eivät myöskään tätini. Sama on periytynyt minulle, vaikka salaa haluaisin olla erilainen.
No ole!
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole pohtinut. Meikkaan joka päivä.
Olisi hyvä pohtia, mihin tarpeeseen meikkaat JOKA päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea, jos voit näyttäytyä julkisilla paikoilla ilman meikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Kai terapiaan voi meikata, jos yleensäkin laittautuu.
Minä itken silmät päästäni ja ulkonäkö on viimeisenä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai terapiaan voi meikata, jos yleensäkin laittautuu.
Terapeuttini on mies.
Onko sinulla ollut seurustelukumppaneita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ruma ja kerrankin näytit ihan ookoolta.
Ihan sama meikkaako joku vai ei. Itse en, koska en pidä siitä. Muut saavat vastaavasti toimia kuten itse tykkäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä on ongelma? Uskallat olla luonnollinen.
Kiitos vastauksista ja lisäkysymyksistä kaikille. Sukuni naiset eivät paljon panostaneet ulkonäköön, äidilläni on aina ollut lyhyet hiukset ja meikkiä ainoastaan juhlatilaisuuksissa.
Isäni arvosteli äidin meikkaamista kiirehtimällä juhliin lähtöä ja miten meikkaukseen kului turhaan aikaa. Minä voin hyvinkin lähteä ulos ilman meikkiä, jotta en tuhlaa aikaa. Naisten jutut olivat isälleni muutenkin turhuuksia, kai se asenne tulee sieltä. En koskaan kokenut olevani mikään "isän prinsessa" tai minulle ei osteltu hienoja vaatteita.
En tiedä, miksi terapeutti mainitsi meikistä (minulla oli siis vain pohjustukseen sopivaa puuteria ja huulipuna, ei silmämeikkiä ollenkaan).
Kyllä, minulla on mies. Miehelle kelpaan meikillä ja ilman, hän ei kiinnitä huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaali lestadiolainen.
En ole minkään uskontokunnan jäsen, eikä perheenikään ollut.
Ärsyttää tällaiset ketjut, joissa ap:t saavat paljon vinkkejä ja lisäkysymyksiä, mutteivät vaivaudu itse osallistumaan kuin kerran koko ketjuun. Kiitti vaan, en kerrokaan mielipidettäni.
En pystynyt palstailemaan tänään päivällä. Olen linjoilla 23 saakka tänään ja huomenna aamulla.
Nyt pohdin, menenkö terapiaan ilman meikkiä vai täydessä juhlameikissä, ihan vain saadakseni lisää tietoa miksi meikki oli huomion kohteena. Terapeutti yleensä odottaa aiheet minulta, joten tuo kommentti oli harvinainen ja hän vastailee kysymyksiini kysymyksillä. En siis saanut vastausta, miksi hän sanoi niin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä on ongelma? Uskallat olla luonnollinen.
Luin koko ketjun enkä ymmärtänyt ongelmaa.
Ongelmana on syyllisyyteni asiasta, joka näyttää olevan useimmille naisille täysin arkipäiväinen. Pohdin, onko aiheellista olla näin syyllinen. Ap
Voi Luoja, mikä ajatusmaailma. Minä meikkaan ja laittaudun päivittäin, sain fiksun, koulutetun miehen, jonka kanssa kaksi aikuista lasta. Tyttäreni myös laittautuu päivittäin, sen lisäksi pyörittää muotiliikettä. Kuinka lapsellisia ihmisiä. Jokaisella on oikeus olla niin hyvännäköinen, kuin haluaa.