Miksi äidit eivät vaadi puolisoiltaan tasa-vertaista osallistumista lapsien ja kodinhoitoon alusta saakka?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka mies olisi kuinka tehnyt selväksi, ettei lasta halua, on yhtälailla hänen vastuullaan ennaltaehkäistä vahingot eli huolehtia EHKÄISYSTÄ tai olla selibaatissa, se kun on ainut täysin varma keino välttyä jälkeläisten siittämisestä "vahingossakaan".. Jos vahinko kuitenkin käy, on siitä tietenkin silti kanettava oma vastuunsa..

Kyllä, mutta kaikki naiset eivät sitä syystä tai toisesta tee, ja seuraukset ovat kaikkien nähtävillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppien konservatiivinen ja lepsu kasvatus.

Hienoa, että tällaisessakin ketjussa vastuu lasten kasvatuksesta vieritetään yksinomaan äidin harteille. Mikä ihme se on, että naiset kantavat vastuun yksin, kun koko maailma käskee heidän tehdä niin. Nämä asenteet ovat se pahin ongelma.

Pelkkä otsikko jo vierittää kaiken syyn naiselle. Miehelle on ihan hyväksyttävää jättää omat lapset hoitamatta, ja on naisen vika, jos hän ei saa miestä kantamaan vastuutaan. Aivan käsittämätön ajattelutapa.

Meillä osallistuu parhaansa mukaan. Oman ajan käsite on kuitenkin miehellä hiukan venyvä. Haluaa itse viettää lapsivapaata aikaa kavereidensa kanssa, mikä on tietysti ihan ok. Minä en kuitenkaan pääse mihinkään ilman lapsia. Eilen puhuttiin tästä niin sanoi, että juurihan laitoit vartin ruokaa yksin.. Onneksi viikon päästä on kaverilla tuparit niin pääsee tuulettumaan ilman perhettä taas monen kuukauden tauon jälkeen :)

Niin, rahan tuominen perheeseenhän ei ole osallistumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mun ole tarvinnut vaatia. Se, että ollaan molemmat aikuisia ja hoidetaan kotia, on ollut molemmille selviö alusta asti. Mutta ei toisen osallistumattomuudesta kyllä mun mielestä voi pelkästään "äitejä" syyttää.

Sama juttu. Ei kyllä muistaakseni koskaan keskusteltu ennen esikoisen syntymää mistään rooleista. Vanhempia olemme molemmat, vastuu on sama. Töissä käymme molemmat ja palkkammekin ovat suht koht samat. Itsestäänselvyys ollut meille jo 10 vuotta.

Näin oli meilläkin, jaettiin toinen vanhempaislomakin. Tuloksena kaksi tasapainoista nuorta aikuista, molemmilla erittäin hyvät suhteet lapsiin ja kummallakin hyvin edennyt ura, ei pöllömpi yhtälö, kaikki voitti.

Onneksi mä olen meillä se laiskempi osapuoli, jolle mies valittaa tekemättömistä kotitöistä. Jossei mies hoida osuuttaan, mulle ei ole mikään ongelma elellä muutama päivä sotkussa ja siivota sitten, kun mulle sopii. Yleensä sotku häiritsee miestä enemmän. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppien konservatiivinen ja lepsu kasvatus.

Hienoa, että tällaisessakin ketjussa vastuu lasten kasvatuksesta vieritetään yksinomaan äidin harteille. Mikä ihme se on, että naiset kantavat vastuun yksin, kun koko maailma käskee heidän tehdä niin. Nämä asenteet ovat se pahin ongelma.

Pelkkä otsikko jo vierittää kaiken syyn naiselle. Miehelle on ihan hyväksyttävää jättää omat lapset hoitamatta, ja on naisen vika, jos hän ei saa miestä kantamaan vastuutaan. Aivan käsittämätön ajattelutapa.

Yhteiskuntakin vierittää vastuun naiselle. Edelleen nainen on se joka jää pois töistä ja kasaa kulut naisen työnantajalle. Eivätkä poliitikot piittaa asiasta tippaakaan.

On ihan järjetöntä, että vielä vuonna 2016 vanhempainvapaat menevät naisille eikä asiaa yritetä millään tavalla korjata. Ne puolivillaiset yrityksetkin ovat olleet sitä, että jaetaan nyt osa mutta annetaan perheiden itse päättää. Ja perhe päättää - melkein joka perheessä - että nainen jää kotiin. Ja heidän annetaan päättää minunkin puolestani, että minä en naisena saa kunnon työpaikkoja.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Paljastat syyn jo otsikossa: puhut naisista äiteinä, et naisina. Miehet taas ovat puolisoita, eivät miehiä tai isiä. Miksikö? Kumpikin puoliso on oppinut pienestä pitäen tietyn parisuhdemallin ja toistaa sitä tiedostamatta ja kyseenalaistamatta omassa aikuiselämässään. Sama tasa-arvon puute siirtyy sitten heidän lapsiinsa. Luulisi, että pienellä keskittymisellä olisit päätynyt samaan tulokseen, ap. Ei ole kvanttifysiikkaa.  

Oletko tehnyt tästä samasta aiheesta avauksia ennenkin, esim eilen. Taivutat isän monikon genetiivin "isejen", et isien. Olitko se sinä, ap?

Itseasiassa kirjoitin otsikkoon puoliso, koska toinen (työsskäyvä/ei-synnyttävä) vanhempi voi olla myös nainen.  En ole tehnyt aijemmin, katsoin juuri eilisen Marja Hintikka liven ja pohdin asiaa. Nyt ei ole kyse kummankin ajatustottumuksista ja käyttäytymismalleista, vaan siitä että annetaan sen toisen aikuisen osapuolen tehdä mitä lystää. 

Koskeivat tajua tai jostain syystä kykene? Haluavat marttyyreilla? Kaiken teen yksin, enkä koskaan edes kiitosta saa..

Vierailija kirjoitti:

Niin, rahan tuominen perheeseenhän ei ole osallistumista.

Kuten ei sekään, että nainen uhraa uransa ja palkkatulonsa, että mies saa elää kuten ennenkin? Kyllä se niin on, että se joka ei jää kotiin, vie rahaa siltä joka kotiin jää.

Alusta asti kotitöiden jakaminen puoliksi ei ole oikein, kun toinen on vauvan kanssa kotona ja toinen tekee pitkää päivää töissä. Töihinpaluuni jälkeen kotityöt jaettiin tasan, vielä toisenkin lapsen jälkeen, mutta kolmannen kohdalla tasajako ei sitten miehelle enää sopinutkaan. Keskusteltu on, sekä järkevästi että kovaäänisesti, mutta ei mene perille. Silmittömän raivokohtauksen jälkeen mies vie omat vaatteensa pyykkiin omatoimisesti noin viikon ajan, taantuu sitten jälleen. Ei "huomaa" täyttä roskapussia, tavaroita väärissä paikoissa, roskia lattialla ja hermostuu, kun pyydän laittamaan roskat roskiin, ei tiskipöydälle. Jankuttaa kyllä kuinka hän "vie auton huoltoon" kerran vuodessa, kun keskustellaan siitä, kuka täyttää lasten vasut, sopii keskusteluajat, vie neuvolaan, jää pois töistä kun lapset ovat sairaita. Ja helv*, tänä syksynä minä siivosin ne prkl:n rännitkin, kun sadevesi juoksi jo pitkin seiniä. Ensimmäiset 10 vuotta kaikki työt jaettiin puoliksi, eikä tullut mieleenkään, että näin voisi käydä. Mistä tämän olisi voinut nähdä etukäteen?

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Kuinka sen tekisin? Mies ei koskaan halunnut lapsia mutta en kyennyt aborttiin vahingon satuttua. Miehen työajat yrittäjänä ovat aivan hulluja ja sen lisäksi harrastaa urheilua rankalla kädellä tasatakseen stressiä. Kuinka paljon minä voisin vaatia häntä osallistumaan sen lisäksi? 

Uskomatonta seliseliä "mieheltä". Et sinä sitä vahinkoa yksin aiheuttanut, joten 50/50 vastuunjako kohtuullista, mutta vaatia voit toki miten ja mitä tahansa.

Jos mies on etukäteen tehnyt selväksi, etei isäksi halua, ja nainen ei suostu kantamaan vastuutaan ja keskeyttämään raskautta, kyllä syy on yksin naisen. Raskauden keskeyttäminen on moraalinen velvollisuus, ja jos ei sitä kykene hoitamaan, vaikea tuollaista naista on enää kunnioittaa.

Raskauden keskeyttäminen ei ole moraalinen velvollisuus.

Kyllä se on, sikäli kun ihmisellä ylipäätään voi olla moraalisia velvollisuuksia. Toinen tapa sanoa asia on, että raskauden keskeyttäminen on moraalisesti paras teko.

Kun nyt vielä et ole yhtään perustellut sitä, miten raskauden keskeyttäminen voi olla moraalinen velvollisuus, niin käytäpä muutama minuutti nyt siihen. Mielipiteesi poikkeaa niin paljon keskimääräisestä mielipiteestä, että selitysvastuu on nyt sulla. Luulenpa, että olet mies, joten sinun on helppo länkyttää lennokkaita ajatuksia sellaisesta asiasta, joka ei kohdallasi voi koskaan toteutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppien konservatiivinen ja lepsu kasvatus.

Hienoa, että tällaisessakin ketjussa vastuu lasten kasvatuksesta vieritetään yksinomaan äidin harteille. Mikä ihme se on, että naiset kantavat vastuun yksin, kun koko maailma käskee heidän tehdä niin. Nämä asenteet ovat se pahin ongelma.

Pelkkä otsikko jo vierittää kaiken syyn naiselle. Miehelle on ihan hyväksyttävää jättää omat lapset hoitamatta, ja on naisen vika, jos hän ei saa miestä kantamaan vastuutaan. Aivan käsittämätön ajattelutapa.

Samalla tavalla on omalla vastuulla jos jää hiljaa väkivaltaiseen suhteeseen tai suhteeseen päihdeongelmaisen kanssa. On myös ihmisen omalla vastuulla, jos kärsii pikkulapsi ajan ainoana ihmisenä, joka hoitaa lapset ja kodin, jos ITSE asettuu siihen VANHANAIKAISEEN rooliin. Jos taas vaatii kumppanilta, että kumppani lähtee vaikka joka ilta ulkoilemaan lasten kanssa tunniksi, tai että kumppani hoitaa yhden aterian päivässä, tai hoitaa vaikka vessojen siivouksen joka viikko. Mitä tuosta seuraa? Äiti saa hengähtää ja kumppani oppii ottamaan vastuuta kotona, JOS sitä ei ota. Moni jää vaan märehtimään ja tyytyy toisen tekemättömyyteen. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Kuinka sen tekisin? Mies ei koskaan halunnut lapsia mutta en kyennyt aborttiin vahingon satuttua. Miehen työajat yrittäjänä ovat aivan hulluja ja sen lisäksi harrastaa urheilua rankalla kädellä tasatakseen stressiä. Kuinka paljon minä voisin vaatia häntä osallistumaan sen lisäksi? 

Uskomatonta seliseliä "mieheltä". Et sinä sitä vahinkoa yksin aiheuttanut, joten 50/50 vastuunjako kohtuullista, mutta vaatia voit toki miten ja mitä tahansa.

Mies taitaa pyörittää tuota reppanaa miten haluaa, kun toinen on niin ihastuksissaan saatuaan rikkaan miehen. Rumasti sanottu, mutta tuollainen vaikutelma on tullut tuon kirjoittajan kymmenistä jos ei sadoista kommenteista. Ja melkein jokaisessa kommmentissa tuo kirjoittaja kääntää keskustelun siihen Mieheensä. Alkaa jo ärsyttää melkoisesti kun joku on tuollainen vässykkä.

Hyvin sanottu. Näinpä!

Vierailija kirjoitti:

Niin, rahan tuominen perheeseenhän ei ole osallistumista.

On, mutta yksipuolista ja riittämätöntä. On paljon muutakin konkretiaa, joka pakko hoitaa, eikä siitä aina rahallakaan selviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppien konservatiivinen ja lepsu kasvatus.

Hienoa, että tällaisessakin ketjussa vastuu lasten kasvatuksesta vieritetään yksinomaan äidin harteille. Mikä ihme se on, että naiset kantavat vastuun yksin, kun koko maailma käskee heidän tehdä niin. Nämä asenteet ovat se pahin ongelma.

Pelkkä otsikko jo vierittää kaiken syyn naiselle. Miehelle on ihan hyväksyttävää jättää omat lapset hoitamatta, ja on naisen vika, jos hän ei saa miestä kantamaan vastuutaan. Aivan käsittämätön ajattelutapa.

Samalla tavalla on omalla vastuulla jos jää hiljaa väkivaltaiseen suhteeseen tai suhteeseen päihdeongelmaisen kanssa. On myös ihmisen omalla vastuulla, jos kärsii pikkulapsi ajan ainoana ihmisenä, joka hoitaa lapset ja kodin, jos ITSE asettuu siihen VANHANAIKAISEEN rooliin. Jos taas vaatii kumppanilta, että kumppani lähtee vaikka joka ilta ulkoilemaan lasten kanssa tunniksi, tai että kumppani hoitaa yhden aterian päivässä, tai hoitaa vaikka vessojen siivouksen joka viikko. Mitä tuosta seuraa? Äiti saa hengähtää ja kumppani oppii ottamaan vastuuta kotona, JOS sitä ei ota. Moni jää vaan märehtimään ja tyytyy toisen tekemättömyyteen. 

Ap

Vaatimuksista ei seuraa yhtään mitään, jos mies ei niistä huolimatta osallistu. Erosin lopulta itse, mutta perheen hajottaminen lapsilta ei ollut niin helppo ratkaisu, kuin kuvittelet. Sitä piti harkita pitkään ja ennen lopullista eropäätöstä yritin lukuisia kertoja eri tavoin muuttaa tilannetta.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka mies olisi kuinka tehnyt selväksi, ettei lasta halua, on yhtälailla hänen vastuullaan ennaltaehkäistä vahingot eli huolehtia EHKÄISYSTÄ tai olla selibaatissa, se kun on ainut täysin varma keino välttyä jälkeläisten siittämisestä "vahingossakaan".. Jos vahinko kuitenkin käy, on siitä tietenkin silti kanettava oma vastuunsa..

Kyllä, mutta kaikki naiset eivät sitä syystä tai toisesta tee, ja seuraukset ovat kaikkien nähtävillä.

Olisi kiva tietää kuinka mieheni mielestäsi ennaltaehkäisi vahinkoa? Hän ei ollut käynyt vasektomiassa, koska oli pelännyt sitä viikon liikuntakieltoa, hän ei käyttänyt kanssani kondomia, koska söin pillereitä. Minä kannoin vastuun ehkäisystä, enkä tehnyt mitään väärää. En unohtanut ottaa pilleriä, en ottanut sitä väärään aikaan, vaan olin todella vastuullinen sen kanssa - koska tiesin miehen kannan. 

Se, etten kyennyt tekemään aborttia vahingon sattuessa ei ollut moraalisesti väärin. Ensinnäkin jo biologiselta kannalta hormonini pyrkivät suojelemaan kantamaani "lasta", enkä kyennyt terminoimaan jotain, joka oli mieheni ja minun aikaansaama. Kannatan aborttioikeutta, mutta en aborttipakkoa.

Minä olen kantanut vastuun lapsista (kuopus ei ollut vahinko, vaan sovittu koska en halunnut esikoisen olevan ainoa lapsi). On mieskin toki tukenut, hän on tarjonnut kaiken mahdollisen (ostettavan) avun mitä kuvitella saattaa. Hän on myös jäänyt öiksi lasten kanssa yksin jo silloin kun he olivat pieniä, että pääsin yöksi vuoroon tai jäi heidän kanssaan yksin jos olin päivystämässä. 

Mutta vaikka mies nykyään on yrittänyt huomattavasti parantaa suhdetta lapsiin, on se selkeästi vaikeampi ja mutkaisempi suhde, kuin esim. minulla ja lapsilla. Minä pärjään kyllä, mutta mies ja lapset siinä jäävät miinukselle.

Miten esim se puoliksi imettäminen onnistuu? Pienelle vauvalle äiti vain on se tärkein henkilö. Pääasia, että molemmat osapuolet ovat onnellisia parisuhteessa, vaikka kotityöt ja lastenhoito ei meniskään 50/50.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppien konservatiivinen ja lepsu kasvatus.

Hienoa, että tällaisessakin ketjussa vastuu lasten kasvatuksesta vieritetään yksinomaan äidin harteille. Mikä ihme se on, että naiset kantavat vastuun yksin, kun koko maailma käskee heidän tehdä niin. Nämä asenteet ovat se pahin ongelma.

Pelkkä otsikko jo vierittää kaiken syyn naiselle. Miehelle on ihan hyväksyttävää jättää omat lapset hoitamatta, ja on naisen vika, jos hän ei saa miestä kantamaan vastuutaan. Aivan käsittämätön ajattelutapa.

Samalla tavalla on omalla vastuulla jos jää hiljaa väkivaltaiseen suhteeseen tai suhteeseen päihdeongelmaisen kanssa. On myös ihmisen omalla vastuulla, jos kärsii pikkulapsi ajan ainoana ihmisenä, joka hoitaa lapset ja kodin, jos ITSE asettuu siihen VANHANAIKAISEEN rooliin. Jos taas vaatii kumppanilta, että kumppani lähtee vaikka joka ilta ulkoilemaan lasten kanssa tunniksi, tai että kumppani hoitaa yhden aterian päivässä, tai hoitaa vaikka vessojen siivouksen joka viikko. Mitä tuosta seuraa? Äiti saa hengähtää ja kumppani oppii ottamaan vastuuta kotona, JOS sitä ei ota. Moni jää vaan märehtimään ja tyytyy toisen tekemättömyyteen. 

Ap

Vaatimuksista ei seuraa yhtään mitään, jos mies ei niistä huolimatta osallistu. Erosin lopulta itse, mutta perheen hajottaminen lapsilta ei ollut niin helppo ratkaisu, kuin kuvittelet. Sitä piti harkita pitkään ja ennen lopullista eropäätöstä yritin lukuisia kertoja eri tavoin muuttaa tilannetta.

Nyt onkin kyse parisuhteista, joissa nainen ei koskaan vaadi mitään. Joskus olisi hyvä avata suunsa, vaatia toista ottamaan vastuuta. On sitten tietysti sen toisen harteilla, että toimiiko kumppaniaan tukien ja ymmärtäen. Sellaisessa tilanteessa ei kai voi kuin toivoa, että ihmisessä itsessään rupeaisi heräämään vastuuntunto ja empatia perhettä kohtaan. Jos tälläistä ei tapahdu niin eroonhan siinä päädytään. 

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Kuinka sen tekisin? Mies ei koskaan halunnut lapsia mutta en kyennyt aborttiin vahingon satuttua. Miehen työajat yrittäjänä ovat aivan hulluja ja sen lisäksi harrastaa urheilua rankalla kädellä tasatakseen stressiä. Kuinka paljon minä voisin vaatia häntä osallistumaan sen lisäksi? 

Uskomatonta seliseliä "mieheltä". Et sinä sitä vahinkoa yksin aiheuttanut, joten 50/50 vastuunjako kohtuullista, mutta vaatia voit toki miten ja mitä tahansa.

Jos mies on etukäteen tehnyt selväksi, etei isäksi halua, ja nainen ei suostu kantamaan vastuutaan ja keskeyttämään raskautta, kyllä syy on yksin naisen. Raskauden keskeyttäminen on moraalinen velvollisuus, ja jos ei sitä kykene hoitamaan, vaikea tuollaista naista on enää kunnioittaa.

Raskauden keskeyttäminen ei ole moraalinen velvollisuus.

Kyllä se on, sikäli kun ihmisellä ylipäätään voi olla moraalisia velvollisuuksia. Toinen tapa sanoa asia on, että raskauden keskeyttäminen on moraalisesti paras teko.

Elämän lopettaminen on moraalinen velvollisuus? Siinä meillä taas ihmissuhdeasiantuntija vauhdissa. Ja jos tunnet tarvetta alkaa kitistä provosoivasta kommentista, niin sinulla ei ole siihen kyllä varaa.