Miksi äidit eivät vaadi puolisoiltaan tasa-vertaista osallistumista lapsien ja kodinhoitoon alusta saakka?

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Kuinka sen tekisin? Mies ei koskaan halunnut lapsia mutta en kyennyt aborttiin vahingon satuttua. Miehen työajat yrittäjänä ovat aivan hulluja ja sen lisäksi harrastaa urheilua rankalla kädellä tasatakseen stressiä. Kuinka paljon minä voisin vaatia häntä osallistumaan sen lisäksi? 

Uskomatonta seliseliä "mieheltä". Et sinä sitä vahinkoa yksin aiheuttanut, joten 50/50 vastuunjako kohtuullista, mutta vaatia voit toki miten ja mitä tahansa.

Jos mies on etukäteen tehnyt selväksi, etei isäksi halua, ja nainen ei suostu kantamaan vastuutaan ja keskeyttämään raskautta, kyllä syy on yksin naisen. Raskauden keskeyttäminen on moraalinen velvollisuus, ja jos ei sitä kykene hoitamaan, vaikea tuollaista naista on enää kunnioittaa.

Raskauden keskeyttäminen ei ole moraalinen velvollisuus.

Kyllä se on, sikäli kun ihmisellä ylipäätään voi olla moraalisia velvollisuuksia. Toinen tapa sanoa asia on, että raskauden keskeyttäminen on moraalisesti paras teko.

Kun nyt vielä et ole yhtään perustellut sitä, miten raskauden keskeyttäminen voi olla moraalinen velvollisuus, niin käytäpä muutama minuutti nyt siihen. Mielipiteesi poikkeaa niin paljon keskimääräisestä mielipiteestä, että selitysvastuu on nyt sulla. Luulenpa, että olet mies, joten sinun on helppo länkyttää lennokkaita ajatuksia sellaisesta asiasta, joka ei kohdallasi voi koskaan toteutua.

Jos tämä aihe kiinnostaa tai harkitsee lisääntymistä, kannattaa perehtyä antinatalismiin, erityisesti David Benatarin työhön. Tästä aiheesta voisi avata oman ketjunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppien konservatiivinen ja lepsu kasvatus.

Hienoa, että tällaisessakin ketjussa vastuu lasten kasvatuksesta vieritetään yksinomaan äidin harteille. Mikä ihme se on, että naiset kantavat vastuun yksin, kun koko maailma käskee heidän tehdä niin. Nämä asenteet ovat se pahin ongelma.

Pelkkä otsikko jo vierittää kaiken syyn naiselle. Miehelle on ihan hyväksyttävää jättää omat lapset hoitamatta, ja on naisen vika, jos hän ei saa miestä kantamaan vastuutaan. Aivan käsittämätön ajattelutapa.

Samalla tavalla on omalla vastuulla jos jää hiljaa väkivaltaiseen suhteeseen tai suhteeseen päihdeongelmaisen kanssa. On myös ihmisen omalla vastuulla, jos kärsii pikkulapsi ajan ainoana ihmisenä, joka hoitaa lapset ja kodin, jos ITSE asettuu siihen VANHANAIKAISEEN rooliin. Jos taas vaatii kumppanilta, että kumppani lähtee vaikka joka ilta ulkoilemaan lasten kanssa tunniksi, tai että kumppani hoitaa yhden aterian päivässä, tai hoitaa vaikka vessojen siivouksen joka viikko. Mitä tuosta seuraa? Äiti saa hengähtää ja kumppani oppii ottamaan vastuuta kotona, JOS sitä ei ota. Moni jää vaan märehtimään ja tyytyy toisen tekemättömyyteen. 

Ap

Vaatimuksista ei seuraa yhtään mitään, jos mies ei niistä huolimatta osallistu. Erosin lopulta itse, mutta perheen hajottaminen lapsilta ei ollut niin helppo ratkaisu, kuin kuvittelet. Sitä piti harkita pitkään ja ennen lopullista eropäätöstä yritin lukuisia kertoja eri tavoin muuttaa tilannetta.

Nyt onkin kyse parisuhteista, joissa nainen ei koskaan vaadi mitään. Joskus olisi hyvä avata suunsa, vaatia toista ottamaan vastuuta. On sitten tietysti sen toisen harteilla, että toimiiko kumppaniaan tukien ja ymmärtäen. Sellaisessa tilanteessa ei kai voi kuin toivoa, että ihmisessä itsessään rupeaisi heräämään vastuuntunto ja empatia perhettä kohtaan. Jos tälläistä ei tapahdu niin eroonhan siinä päädytään. 

Missäköhän satumaailmassa elät, kun kuvittelet, etteivät lähes kaikki naiset vaadi parisuhteissaan miestä osallistumaan? Vastuuta pakoilevat miehet yleensä näistä vaatimuksista kertovat nimellä  "vaimo nalkuttaa".

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Kuinka sen tekisin? Mies ei koskaan halunnut lapsia mutta en kyennyt aborttiin vahingon satuttua. Miehen työajat yrittäjänä ovat aivan hulluja ja sen lisäksi harrastaa urheilua rankalla kädellä tasatakseen stressiä. Kuinka paljon minä voisin vaatia häntä osallistumaan sen lisäksi? 

Uskomatonta seliseliä "mieheltä". Et sinä sitä vahinkoa yksin aiheuttanut, joten 50/50 vastuunjako kohtuullista, mutta vaatia voit toki miten ja mitä tahansa.

Jos mies on etukäteen tehnyt selväksi, etei isäksi halua, ja nainen ei suostu kantamaan vastuutaan ja keskeyttämään raskautta, kyllä syy on yksin naisen. Raskauden keskeyttäminen on moraalinen velvollisuus, ja jos ei sitä kykene hoitamaan, vaikea tuollaista naista on enää kunnioittaa.

Raskauden keskeyttäminen ei ole moraalinen velvollisuus.

Silloin ei myöskään kuulu kitistä kun joutuu hoitamaan sen lapsen yksin. Jos itse valitsee pitää lapsen, vaikka mies ei niin halua, silloin itse valitsee myös sen että on se joka hoitaa lapsen.

HEL-NYC kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka mies olisi kuinka tehnyt selväksi, ettei lasta halua, on yhtälailla hänen vastuullaan ennaltaehkäistä vahingot eli huolehtia EHKÄISYSTÄ tai olla selibaatissa, se kun on ainut täysin varma keino välttyä jälkeläisten siittämisestä "vahingossakaan".. Jos vahinko kuitenkin käy, on siitä tietenkin silti kanettava oma vastuunsa..

Kyllä, mutta kaikki naiset eivät sitä syystä tai toisesta tee, ja seuraukset ovat kaikkien nähtävillä.

Olisi kiva tietää kuinka mieheni mielestäsi ennaltaehkäisi vahinkoa? Hän ei ollut käynyt vasektomiassa, koska oli pelännyt sitä viikon liikuntakieltoa, hän ei käyttänyt kanssani kondomia, koska söin pillereitä. Minä kannoin vastuun ehkäisystä, enkä tehnyt mitään väärää. En unohtanut ottaa pilleriä, en ottanut sitä väärään aikaan, vaan olin todella vastuullinen sen kanssa - koska tiesin miehen kannan. 

Se, etten kyennyt tekemään aborttia vahingon sattuessa ei ollut moraalisesti väärin. Ensinnäkin jo biologiselta kannalta hormonini pyrkivät suojelemaan kantamaani "lasta", enkä kyennyt terminoimaan jotain, joka oli mieheni ja minun aikaansaama. Kannatan aborttioikeutta, mutta en aborttipakkoa.

Minä olen kantanut vastuun lapsista (kuopus ei ollut vahinko, vaan sovittu koska en halunnut esikoisen olevan ainoa lapsi). On mieskin toki tukenut, hän on tarjonnut kaiken mahdollisen (ostettavan) avun mitä kuvitella saattaa. Hän on myös jäänyt öiksi lasten kanssa yksin jo silloin kun he olivat pieniä, että pääsin yöksi vuoroon tai jäi heidän kanssaan yksin jos olin päivystämässä. 

Mutta vaikka mies nykyään on yrittänyt huomattavasti parantaa suhdetta lapsiin, on se selkeästi vaikeampi ja mutkaisempi suhde, kuin esim. minulla ja lapsilla. Minä pärjään kyllä, mutta mies ja lapset siinä jäävät miinukselle.

"Mies" laiminlöi TÄYSIN ehkäisyn, mutta syy ja vastuu yksin help nycin? Ei pidä harrastaa seksiä ollenkaan, jos on noin vastuuton ja epäkypsä, suorastaan lapsen tasolla itsekin. Jos ei oikeasti tahdo jälkikasvua, silloin mies KÄYTTÄÄ EHKÄISYÄ, eikä kitise.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppien konservatiivinen ja lepsu kasvatus.

Hienoa, että tällaisessakin ketjussa vastuu lasten kasvatuksesta vieritetään yksinomaan äidin harteille. Mikä ihme se on, että naiset kantavat vastuun yksin, kun koko maailma käskee heidän tehdä niin. Nämä asenteet ovat se pahin ongelma.

Pelkkä otsikko jo vierittää kaiken syyn naiselle. Miehelle on ihan hyväksyttävää jättää omat lapset hoitamatta, ja on naisen vika, jos hän ei saa miestä kantamaan vastuutaan. Aivan käsittämätön ajattelutapa.

Yhteiskuntakin vierittää vastuun naiselle. Edelleen nainen on se joka jää pois töistä ja kasaa kulut naisen työnantajalle. Eivätkä poliitikot piittaa asiasta tippaakaan.

On ihan järjetöntä, että vielä vuonna 2016 vanhempainvapaat menevät naisille eikä asiaa yritetä millään tavalla korjata. Ne puolivillaiset yrityksetkin ovat olleet sitä, että jaetaan nyt osa mutta annetaan perheiden itse päättää. Ja perhe päättää - melkein joka perheessä - että nainen jää kotiin. Ja heidän annetaan päättää minunkin puolestani, että minä en naisena saa kunnon työpaikkoja.

Mutta ymmärrätkö, että monet naiset haluavat jäädä kotiin? Itse jäisin kotiin hoitamaan lapsia jos minulla niitä olisi. Pienelle lapselle äiti vain on se paras hoitaja. Mieskö sen vauvan imettää ja äiti menee rinnat valuen töihin?

HEL-NYC kirjoitti:

Se, etten kyennyt tekemään aborttia vahingon sattuessa ei ollut moraalisesti väärin.

Kyllä se valitettavasti oli. Se, että olit hormonien vaikutuksen alaisena, tai mihin nyt haluatkaan vedota, voi olla lieventävä asianhaara, mutta uuden elämän pakottaminen maailmaan on kyllä moraalisesti pahin teko, johon ihminen voi syyllistyä. Naisella on viime kädessä oikeus päättää raskauden jatkumisesta, joten naisella on myös viime kädessä vastuu siitä.

Pahoittelen off-topicia!

Vierailija kirjoitti:

Niin, rahan tuominen perheeseenhän ei ole osallistumista.

Ei kaikki äidit ole kotiäitejä, vaan käyvät töissä ja silti hoitavat pääosan kotitöistäkin.

Meillä esim. minä tienaan lähes kaksi kertaa sen minkä mieheni, voinko siis lopettaa

kotitöiden tekemisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppien konservatiivinen ja lepsu kasvatus.

Hienoa, että tällaisessakin ketjussa vastuu lasten kasvatuksesta vieritetään yksinomaan äidin harteille. Mikä ihme se on, että naiset kantavat vastuun yksin, kun koko maailma käskee heidän tehdä niin. Nämä asenteet ovat se pahin ongelma.

Pelkkä otsikko jo vierittää kaiken syyn naiselle. Miehelle on ihan hyväksyttävää jättää omat lapset hoitamatta, ja on naisen vika, jos hän ei saa miestä kantamaan vastuutaan. Aivan käsittämätön ajattelutapa.

Samalla tavalla on omalla vastuulla jos jää hiljaa väkivaltaiseen suhteeseen tai suhteeseen päihdeongelmaisen kanssa. On myös ihmisen omalla vastuulla, jos kärsii pikkulapsi ajan ainoana ihmisenä, joka hoitaa lapset ja kodin, jos ITSE asettuu siihen VANHANAIKAISEEN rooliin. Jos taas vaatii kumppanilta, että kumppani lähtee vaikka joka ilta ulkoilemaan lasten kanssa tunniksi, tai että kumppani hoitaa yhden aterian päivässä, tai hoitaa vaikka vessojen siivouksen joka viikko. Mitä tuosta seuraa? Äiti saa hengähtää ja kumppani oppii ottamaan vastuuta kotona, JOS sitä ei ota. Moni jää vaan märehtimään ja tyytyy toisen tekemättömyyteen. 

Ap

Vaatimuksista ei seuraa yhtään mitään, jos mies ei niistä huolimatta osallistu. Erosin lopulta itse, mutta perheen hajottaminen lapsilta ei ollut niin helppo ratkaisu, kuin kuvittelet. Sitä piti harkita pitkään ja ennen lopullista eropäätöstä yritin lukuisia kertoja eri tavoin muuttaa tilannetta.

Nyt onkin kyse parisuhteista, joissa nainen ei koskaan vaadi mitään. Joskus olisi hyvä avata suunsa, vaatia toista ottamaan vastuuta. On sitten tietysti sen toisen harteilla, että toimiiko kumppaniaan tukien ja ymmärtäen. Sellaisessa tilanteessa ei kai voi kuin toivoa, että ihmisessä itsessään rupeaisi heräämään vastuuntunto ja empatia perhettä kohtaan. Jos tälläistä ei tapahdu niin eroonhan siinä päädytään. 

Sellaisia parisuhteita Suomessa on aniharva, joissa nainen ei vaadi miestä osallistumaan lastensa ja kotitöiden hoitoon. Laiskat miehet kutsuvat näitä vaatimuksia nalkuttamiseksi.

hanska kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Se, etten kyennyt tekemään aborttia vahingon sattuessa ei ollut moraalisesti väärin.

Kyllä se valitettavasti oli. Se, että olit hormonien vaikutuksen alaisena, tai mihin nyt haluatkaan vedota, voi olla lieventävä asianhaara, mutta uuden elämän pakottaminen maailmaan on kyllä moraalisesti pahin teko, johon ihminen voi syyllistyä. Naisella on viime kädessä oikeus päättää raskauden jatkumisesta, joten naisella on myös viime kädessä vastuu siitä.

Pahoittelen off-topicia!

Se, että sinä olet antinatalisti, ei tarkoita että kaikki ovat. Minä (melkein antropologina) uskon rikkaaseen historiaan ja kulttuuriin. Minusta olisi kamalaa, jos ihmiset joilla on mahdollisuus tarjota lapsille hyvä elämä ja kasvattaa heistä tiedostavia ja empaattisia ihmisiä, eivät tekisi lapsia. Jonkun täällä on tehtävä hyvääkin. // ot.

> minä tienaan lähes kaksi kertaa sen minkä mieheni,

> voinko siis lopettaa kotitöiden tekemisen?

Et voi. Koska olet nainen. Niin se vain menee.

Jos teillä on koti sekaisin ja sotkuinen, on se sinun syysi. Vaikka miehesi olisi kotona työttömänä ja sinä painaisit pitkää päivää perheenne ainoana palkansaajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppien konservatiivinen ja lepsu kasvatus.

Hienoa, että tällaisessakin ketjussa vastuu lasten kasvatuksesta vieritetään yksinomaan äidin harteille. Mikä ihme se on, että naiset kantavat vastuun yksin, kun koko maailma käskee heidän tehdä niin. Nämä asenteet ovat se pahin ongelma.

Pelkkä otsikko jo vierittää kaiken syyn naiselle. Miehelle on ihan hyväksyttävää jättää omat lapset hoitamatta, ja on naisen vika, jos hän ei saa miestä kantamaan vastuutaan. Aivan käsittämätön ajattelutapa.

Yhteiskuntakin vierittää vastuun naiselle. Edelleen nainen on se joka jää pois töistä ja kasaa kulut naisen työnantajalle. Eivätkä poliitikot piittaa asiasta tippaakaan.

On ihan järjetöntä, että vielä vuonna 2016 vanhempainvapaat menevät naisille eikä asiaa yritetä millään tavalla korjata. Ne puolivillaiset yrityksetkin ovat olleet sitä, että jaetaan nyt osa mutta annetaan perheiden itse päättää. Ja perhe päättää - melkein joka perheessä - että nainen jää kotiin. Ja heidän annetaan päättää minunkin puolestani, että minä en naisena saa kunnon työpaikkoja.

Mutta ymmärrätkö, että monet naiset haluavat jäädä kotiin? Itse jäisin kotiin hoitamaan lapsia jos minulla niitä olisi. Pienelle lapselle äiti vain on se paras hoitaja. Mieskö sen vauvan imettää ja äiti menee rinnat valuen töihin?

No ymmärrätkö, että monet naiset haluavat mennä töihin? Mene sinä rinnat valuen töihin jos huomiota haluat. Hiukan järkevämmin ajattelevat ihmiset saattaisivat järjestää ne vapaat niin että äiti pitää sen oman puolikkaansa siitä vapaasta synnytyksen jälkeen ja mies vasta sitten. Mutta kannatan kyllä valinnanvapautta siinä, missä järjestyksessä vapaat pidetään. Kunhan se on reilu tasajako, 50/50.

hanska kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Se, etten kyennyt tekemään aborttia vahingon sattuessa ei ollut moraalisesti väärin.

Kyllä se valitettavasti oli. Se, että olit hormonien vaikutuksen alaisena, tai mihin nyt haluatkaan vedota, voi olla lieventävä asianhaara, mutta uuden elämän pakottaminen maailmaan on kyllä moraalisesti pahin teko, johon ihminen voi syyllistyä. Naisella on viime kädessä oikeus päättää raskauden jatkumisesta, joten naisella on myös viime kädessä vastuu siitä.

Pahoittelen off-topicia!

Jaahas, näinkin järkevä kommentoija liikenteessä tänään.

Ihmettelen myös miten sellaisen mihinkään osallistumattoman miehen kanssa edes perheitä perustetaan. Ei yleensä vaadita edes avioliittoa tai elatusta. Siinä se jäbä makoilee siistissä kodissa, ruoka edessä, lapset hoidettuna ja seksiäkin tulee. Ihan voi katsoa peiliin kenen syy, jos vituttaa tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppien konservatiivinen ja lepsu kasvatus.

Hienoa, että tällaisessakin ketjussa vastuu lasten kasvatuksesta vieritetään yksinomaan äidin harteille. Mikä ihme se on, että naiset kantavat vastuun yksin, kun koko maailma käskee heidän tehdä niin. Nämä asenteet ovat se pahin ongelma.

Pelkkä otsikko jo vierittää kaiken syyn naiselle. Miehelle on ihan hyväksyttävää jättää omat lapset hoitamatta, ja on naisen vika, jos hän ei saa miestä kantamaan vastuutaan. Aivan käsittämätön ajattelutapa.

Samalla tavalla on omalla vastuulla jos jää hiljaa väkivaltaiseen suhteeseen tai suhteeseen päihdeongelmaisen kanssa. On myös ihmisen omalla vastuulla, jos kärsii pikkulapsi ajan ainoana ihmisenä, joka hoitaa lapset ja kodin, jos ITSE asettuu siihen VANHANAIKAISEEN rooliin. Jos taas vaatii kumppanilta, että kumppani lähtee vaikka joka ilta ulkoilemaan lasten kanssa tunniksi, tai että kumppani hoitaa yhden aterian päivässä, tai hoitaa vaikka vessojen siivouksen joka viikko. Mitä tuosta seuraa? Äiti saa hengähtää ja kumppani oppii ottamaan vastuuta kotona, JOS sitä ei ota. Moni jää vaan märehtimään ja tyytyy toisen tekemättömyyteen. 

Ap

Vaatimuksista ei seuraa yhtään mitään, jos mies ei niistä huolimatta osallistu. Erosin lopulta itse, mutta perheen hajottaminen lapsilta ei ollut niin helppo ratkaisu, kuin kuvittelet. Sitä piti harkita pitkään ja ennen lopullista eropäätöstä yritin lukuisia kertoja eri tavoin muuttaa tilannetta.

Nyt onkin kyse parisuhteista, joissa nainen ei koskaan vaadi mitään. Joskus olisi hyvä avata suunsa, vaatia toista ottamaan vastuuta. On sitten tietysti sen toisen harteilla, että toimiiko kumppaniaan tukien ja ymmärtäen. Sellaisessa tilanteessa ei kai voi kuin toivoa, että ihmisessä itsessään rupeaisi heräämään vastuuntunto ja empatia perhettä kohtaan. Jos tälläistä ei tapahdu niin eroonhan siinä päädytään. 

Sellaisia parisuhteita Suomessa on aniharva, joissa nainen ei vaadi miestä osallistumaan lastensa ja kotitöiden hoitoon. Laiskat miehet kutsuvat näitä vaatimuksia nalkuttamiseksi.

Itseasiassa se on todella yleistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, rahan tuominen perheeseenhän ei ole osallistumista.

Ei kaikki äidit ole kotiäitejä, vaan käyvät töissä ja silti hoitavat pääosan kotitöistäkin.

Meillä esim. minä tienaan lähes kaksi kertaa sen minkä mieheni, voinko siis lopettaa

kotitöiden tekemisen?

Ja miksi sillä rahan määrällä on merkitystä? Jos kumpikin käy töissä (ihan sama millaiset palkkaerot) ja kumpikin osallistuu talouteen joko samalla määrällä tai prosentuaalisella määrällä sopimuksen mukaan, niin miten se liittyy kotitöihin? Talous, kotityöt ja lapset ovat kuitenkin kolme erillistä asiaa. 

Ihmetyttää etenkin nämä "toinen on vauvan kanssa kotona ja toinen tekee pitkää päivää" -ihmiset, joiden mielestä se työ on jotenkin vaikeampaa. Mikä työ maailmassa on päivästä toiseen sitä, että vessaan et pääse yksin, kahvi- tai ruokataukoja ei ole, nukut alle 3h unia ja työ jatkuu 24/7/365? Tämä verrattuna siihen, että mies istuu kokouksissa ja suunnittelee strategioita? Ja sitten miehen pitäisi saada levätä tullessaan raskaan päivän jälkeen kotiin, kotityöt on tietysti pitänyt vaimon tehdä jo päivällä ja ruoankin pitäisi olla miehelle pöydässä - onhan mies tehnyt rankan työpäivän ja toinen ollut vain kotona. Eri asia tietysti siinä vaiheessa kun lapset ovat jo isompia.

Itselläni ei onneksi noin ole, vaan aina on ollut itsestäänselvää, että apua palkataan juuri niin paljon kuin ikinä tarvitsee. Mieskin laittaa ruokaa kun on kotona ja siivoaa. Toivoisin kuitenkin etenkin lasten kannalta, että isä olisi enemmän läsnä heidän arkielämässään.

HEL-NYC kirjoitti:

hanska kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Se, etten kyennyt tekemään aborttia vahingon sattuessa ei ollut moraalisesti väärin.

Kyllä se valitettavasti oli. Se, että olit hormonien vaikutuksen alaisena, tai mihin nyt haluatkaan vedota, voi olla lieventävä asianhaara, mutta uuden elämän pakottaminen maailmaan on kyllä moraalisesti pahin teko, johon ihminen voi syyllistyä. Naisella on viime kädessä oikeus päättää raskauden jatkumisesta, joten naisella on myös viime kädessä vastuu siitä.

Pahoittelen off-topicia!

Se, että sinä olet antinatalisti, ei tarkoita että kaikki ovat. Minä (melkein antropologina) uskon rikkaaseen historiaan ja kulttuuriin. Minusta olisi kamalaa, jos ihmiset joilla on mahdollisuus tarjota lapsille hyvä elämä ja kasvattaa heistä tiedostavia ja empaattisia ihmisiä, eivät tekisi lapsia. Jonkun täällä on tehtävä hyvääkin. // ot.

No, kaikkien mielestä raiskaaminen ja tappaminen ei ole sekään väärin, vaikka niistä kiistatta koituu paljon kärsimystä. En kyllä tiedä, haluatko asemoida moraalisesti itsesi samaan seuraan niiden kanssa, joiden mielestä moraali on vain mielipideasia.

Koska mies ei voi imettää, ei hän voi mitään muutakaan tehdä. Avuttomaksi ja tyhmäksi heittäytyminen kyllä sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppien konservatiivinen ja lepsu kasvatus.

Hienoa, että tällaisessakin ketjussa vastuu lasten kasvatuksesta vieritetään yksinomaan äidin harteille. Mikä ihme se on, että naiset kantavat vastuun yksin, kun koko maailma käskee heidän tehdä niin. Nämä asenteet ovat se pahin ongelma.

Pelkkä otsikko jo vierittää kaiken syyn naiselle. Miehelle on ihan hyväksyttävää jättää omat lapset hoitamatta, ja on naisen vika, jos hän ei saa miestä kantamaan vastuutaan. Aivan käsittämätön ajattelutapa.

Samalla tavalla on omalla vastuulla jos jää hiljaa väkivaltaiseen suhteeseen tai suhteeseen päihdeongelmaisen kanssa. On myös ihmisen omalla vastuulla, jos kärsii pikkulapsi ajan ainoana ihmisenä, joka hoitaa lapset ja kodin, jos ITSE asettuu siihen VANHANAIKAISEEN rooliin. Jos taas vaatii kumppanilta, että kumppani lähtee vaikka joka ilta ulkoilemaan lasten kanssa tunniksi, tai että kumppani hoitaa yhden aterian päivässä, tai hoitaa vaikka vessojen siivouksen joka viikko. Mitä tuosta seuraa? Äiti saa hengähtää ja kumppani oppii ottamaan vastuuta kotona, JOS sitä ei ota. Moni jää vaan märehtimään ja tyytyy toisen tekemättömyyteen. 

Ap

Vaatimuksista ei seuraa yhtään mitään, jos mies ei niistä huolimatta osallistu. Erosin lopulta itse, mutta perheen hajottaminen lapsilta ei ollut niin helppo ratkaisu, kuin kuvittelet. Sitä piti harkita pitkään ja ennen lopullista eropäätöstä yritin lukuisia kertoja eri tavoin muuttaa tilannetta.

Nyt onkin kyse parisuhteista, joissa nainen ei koskaan vaadi mitään. Joskus olisi hyvä avata suunsa, vaatia toista ottamaan vastuuta. On sitten tietysti sen toisen harteilla, että toimiiko kumppaniaan tukien ja ymmärtäen. Sellaisessa tilanteessa ei kai voi kuin toivoa, että ihmisessä itsessään rupeaisi heräämään vastuuntunto ja empatia perhettä kohtaan. Jos tälläistä ei tapahdu niin eroonhan siinä päädytään. 

Sellaisia parisuhteita Suomessa on aniharva, joissa nainen ei vaadi miestä osallistumaan lastensa ja kotitöiden hoitoon. Laiskat miehet kutsuvat näitä vaatimuksia nalkuttamiseksi.

Itseasiassa se on todella yleistä. 

Jännää, kun en itse tiedä yhtäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppien konservatiivinen ja lepsu kasvatus.

Hienoa, että tällaisessakin ketjussa vastuu lasten kasvatuksesta vieritetään yksinomaan äidin harteille. Mikä ihme se on, että naiset kantavat vastuun yksin, kun koko maailma käskee heidän tehdä niin. Nämä asenteet ovat se pahin ongelma.

Pelkkä otsikko jo vierittää kaiken syyn naiselle. Miehelle on ihan hyväksyttävää jättää omat lapset hoitamatta, ja on naisen vika, jos hän ei saa miestä kantamaan vastuutaan. Aivan käsittämätön ajattelutapa.

Yhteiskuntakin vierittää vastuun naiselle. Edelleen nainen on se joka jää pois töistä ja kasaa kulut naisen työnantajalle. Eivätkä poliitikot piittaa asiasta tippaakaan.

On ihan järjetöntä, että vielä vuonna 2016 vanhempainvapaat menevät naisille eikä asiaa yritetä millään tavalla korjata. Ne puolivillaiset yrityksetkin ovat olleet sitä, että jaetaan nyt osa mutta annetaan perheiden itse päättää. Ja perhe päättää - melkein joka perheessä - että nainen jää kotiin. Ja heidän annetaan päättää minunkin puolestani, että minä en naisena saa kunnon työpaikkoja.

Mutta ymmärrätkö, että monet naiset haluavat jäädä kotiin? Itse jäisin kotiin hoitamaan lapsia jos minulla niitä olisi. Pienelle lapselle äiti vain on se paras hoitaja. Mieskö sen vauvan imettää ja äiti menee rinnat valuen töihin?

6 kk:n jälkeen lapsi alkaa syödä koko ajan enemmän muuta kuin äidinmaitoa - silloin isä on ihan yhtä hyvä hoitaja lapselle kuin äiti. ne rinnat oppii äkkiä vähentämään tuotantoa. Tasa-arvoinen perhe ei toteudu jos naiset suosiolla jättävät perheen pääelatusvelvollisuuden miehille ja valitsevat kehnopalkkaisia ammatteja joista ovat vuosikausia lastenhoitolomilla.

Meillä ainakin ollaan täysin tasavertaisia vanhempia. Molemmat osallistuu yhtä paljon lapsen hoitoon ja kotitöihin. Ei tulisi muu mieleenkään kun yhdessä ollaan lapsi haluttu ja toivottu!

http://www.vauva.fi/blogit/be-mom/aitikin-tarvitsee-omaa-aikaa