Ekaluokkalaiseni koulupäivät ovat painajaista koulukiusaamisen vuoksi.

Olen tosi väsynyt tähän taisteluun, joka tästä on muodostunut. Mutta EN aio luovuttaa. Olen vääntänyt opettajan kanssa kättä jo monta päivää. Hänen mielestään mitään kiusaamista ei ole koskaan tapahtunutkaan. Lisäksi hän on onnistunut kääntämään koko jupakan itseensä. Opettaja on siis tällä hetkellä erittäin loukkaantunut häntä kohtaan osoitetusta epäluottamuksesta ja syytöksistä. Opettaja syyttää myös lastani mielikuvituksekkaista tarinoista ja siitä, että lapseni kerjää itse itselleen haavereita.

Pahinta on se, että rehtori puolustaa nyt opettajaa hyvin tehdystä työstä.



Mä olen ihan paskana. Se ei kyllä helpota yhtään, että monet täällä haukkuu minut saamattomaksi enkä kuulemma välitä lapsestani. Huooooh.



Eikä minulla tunnu olevan tällä hetkellä mitään perusteita lähteä oikeusteitse hakemaan pojalleni oikeutta. Sellainen jupakka voisi tuhota lapseni tulevaisuuden lopullisesti, siis jos meinataan asua tällä alueella vielä vuosia niin kuin tarkoitus on.



Aion nyt sitten alkaa itse väijymään koulun pihaa aina kun se minulle itselleni on mahdollista. Tuntuu kuin minusta itsestäni olisi tehty narri, koska olen halunnut puolustaa poikaani. Hyvä puoli tässä on ainakin se, että ehkäpä pihalla vahditaan vähän aikaa hieman paremmin kuin ennen opettajien osalta.

ap

Onko hän pätevä, toimiiko hän virassa? Miten vanha hän on?



Olen itse opettaja (kylläkin aineenopettaja, en luokanope) ja vasta opintoni päättäneenä TIEDÄN, että tähän kiusaamiseen PITÄÄ puuttua ja ON KEINOJA puuttua. Tulee mieleen, että lapsesi opettaja on joko epäpätevä tai niin vanha, että näistä asioista ei hänen opinnoissaan puhuttu.



Vaikka poikasi olisi osallisena itsekin tuohon ikävään tilanteeseen, täytyy asia SELVITTÄÄ perin pohjin!!! Ei tuollaista voi antaa tapahtua.



Olen itse ollut jonkin aikaa koulukiusattu ja siitä olen kyllä oppinut paljon oman ammattini harjoittamiseen. Jotkut opettajat, jotka eivät ole itse kokeneet kiusattuna olemista eivät vaan TAJUA asian vakavuutta. Tätä näkee paljon opettajiksi opiskelevissa ihmisissä. Sen tajuaa ilmeisesti vasta kiusatuksi jouduttuaan. Minä itse pärjään hyvin elämässäni nykyään kiusatun taustastani huolimatta, mutta silti olen menossa terapiaan keskustelemaan, vaikka kokemuksistani on kulunut jo melkein 20 vuotta!



Jos kiusatuksi joutuu jo ensimmäisellä luokalla, voi tuota painajaista jatkua koko kouluhistorian ja vielä työelämässäkin. Kiusatun on aina helpompi joutua uudestaan kiusatuksi uudessa ympäristössä, jos hän on jo omaksunut kiusatun roolin, eli itsetunto on kärsinyt tai jopa kadonnut.



Ota yhteyttä aina ylemmäs ja ylemmäs, kunnes saat pojallesi apua.

Voi kun noin se menisi. Ei kuule koulu heti työryhmää perusta.

Ei koululla ole kauheasti keinoja puuttua koulukiusaamiseen.

Opettaja voi puhua kiusaajan kanssa ja ei jälki-istunto auta esim adhd lapselle.

Opettaja ei voi koskea lapseen fyysisesti, siis kurittaminen jää laskuista. Ja jos kiusaajan vanhemmat ovat sitä mieltä ettei heidän pojassaan ole mitään vikaa vaan muissa on se vika, niin mitä koulu siinä voi tehdä. Olen joutunut näiden juttujen kanssa painimaan. Olen soittanut reksille, luokanopettajalle ja koulutoimenjohtajalle ja kaikki ovat tiedostaneet ongelman, mutta kun kiusaajan perhe kieltäytyy kaikesta avusta. Heidän pojallaan on aivan selvä ongelma, mutta jos apua ei oteta vastaan ja kaikki puheet käännetään opettajia ja muita oppilaita vastaan. Kerro mitä voi tehdä ?

Koulu ei voi tehdä rikosilmoitusta, vaan minun kiusatun lapsen äidin pitää se tehdä.

Sanoi että keinoja löytyy....

niin ap, kuinka voit edes ajatella enää odottavasi seuraavaa välikohtausta. Jos sinä todella välität pojastasi, joka on ollut tajuttomana iskun seurauksena, et voi olls paikallasi. Tiedätkö, että jos pää kolahtaa kovaa lattiaan, siitä voi olla seurauksena vaikka aivoverenvuoto. Kumpi on sinulle tärkeämpi: poikasi vai vihainen opettaja? Jos olet huolissasi opettajan mielialasta, ei kannata tehdä enää yhtään mitään. Jos olet huolissasi pojastasi, et voi jäädä enää odottelemaan. Mieti, miltä lapsestasi tuntuu, kun sinä sanot hänelle, että vielä pitää kestää yksi isku ja sitten teet jotain. Lapsesi on joutunut todella pahaan tilanteeseen ja sinin on osoitettava lapsellesi tavalla tai toisella että sinulla on tilanne hanskassa etkä tule sallimaan enää kenenkään vahingoittaa häntä. Vaikka se tarkoittaisi sitä, ettei lapsesi tule enää kouluun. Sinulla on kaikki oikeus näyttää kaikki kirjeenvaihtosi opettajan kanssa rehtorille. Eivät ne ole salaisia. Kai opettaja seisoo sanojensa takana. Ja todellakin, jos ei rehtori tee mitään, ota yhteys poliisiin sen kummempia miettimättä. Lapsesi joutuu kärsimään kiusaamisesta koko loppuelämänsä ajan jollakin tavalla, se on SAATAVA loppuumaan.

SINULLA on siihen oikeus ja sinun tuleekin tehdä kaikkesi lapsesi turvallisuuden puolesta.



Älä ole itse liian kiltti tässä asiassa, äläkä anna opettajan pompottaa sinua. Kunhan itse käyttäydyt asiallisesti (mitä kirjoitustesi perusteella oletankin tekevän), ei opettajalla ole mitään nokan koputtamista, äläkä välitä hänen uhitetlustaan. Hän on vastuussa siitä, että lapsesi ei tarvitse pelätä!

Se saamaton ap-äiti täällä kirjoittelee. Se on niin helppoa sieltä naputella omia nerokkaita ratkaisujaan, jos ei ole kokenut vastaavaa tilannetta, kuin se missä minä nyt olen. Tämä ei ole provoa, ei mikään osa tästä. Valitettavasti.



Ja tuosta tajunnanmenetyksestä: Poikani kertoman mukaan yhtäkkiä silmissä musteni ja kuulo meni. Kun hän tuli tajuihinsa, kaverit sanoivat" Herää" . Tämän jälkeen poikani nousi maasta ja riensi välkkävalvojan luokse ja sanoi, että hänet oli tönäisty maahan ja päähän sattuu. Tajunnanmenetyksestä hän osasi kertoa vasta kotona, koska minulla oli aikaa kuunnella häntä.



Olen mielestäni tehnyt paljonkin ja paljon aion vielä tehdä. Totuus on kuitenkin se, että kukaan koululla ei tee mitään hätäisiä ratkaisuja, vaikka kiljuisin siellä kurkku suorana.



ap



Niin ja on poikani opettaja antanut jälki-istuntoa ja sitä on ollut lähes päivittäin näille luokan muille pojille. Se tuntuu vaan menettäneen tehonsa koko jälkkä.

Kiitos järkevistä kirjoituksistanne. Huomaan usein olevani liian kiltti, mutta teidänlaisiltanne saan lisää pontta ja voimia.



Teistä monet sanovat, etten välitä lapsestani ja etten tee tarpeeksi hänen puolestaan. Siksi olenkin pyytänyt apuanne täällä, jotta osaisin tehdä asiat oikein ja järkevästi. Monet lukevat myös rivien välistä, joka saa aikaan ihan höpöhöpöjuttuja.



Mutta kaikenkaikkiaan aion taistella ja kiitos tuestanne!



ap

Ei osaa edes isoja kirjaimia käyttää!



Ap:lle voimia - kyllä te vielä voittajiksi selviätte!

Käsittääkseni jokaisen koulun (ainakin täällä Helsingissä) on tehtävä oma strategia koulukiusaamisen ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen.



Kiusaamiseen voi vaikuttaa monella tasolla. Yleensä vasta siinä vaiheessa kiusaamisesta tulee vakavaa, kun kiusaaja saa ympärilleen liittolaisia. Tämä tilanne kehittyy ihan ennustettavaa rataa. Kristiina Salmivalli on tutkinut koulukiusaamista ja häneltä löytyy paljon kirjallisuutta aiheesta.



Kiusaamiseen voi puuttua ihan yhteisesti luokan kanssa asian esiin ottaen. Oppitunteja voi käyttää näiden asioiden puintiin. Kiusaamista voi käsitellä esimerkiksi kuvataiteessa ja äidinkielessä aiheen tai kuvan aiheena. Kuvien kautta voi keskustella asian eri puolista. Voi tehdä myös luokassa roolileikkejä, (varoivaisesti) joissa asetutaan jonkun toisen asemaan ja keskustellaan miltä se tuntui. On puhuttava paljon tunteista ja siitä mikä on oikein ja väärin. Oppilaille on saatava tunne, että he ovat turvassa koulussa ja tehtävä selväksi mitkä ovat kaikille yhteiset säännöt. Näin saadaan oppilaita kiusatun tueksi ja kiusaaja jää yksin. Hänelle voidaan hakea apua, yrittää löytää uutta roolia luokkayhteisössä.



Ammattitaitoa ja kokemusta tarvitaan kovasti.





Edellinen kirjoitti:

Ei koululla ole kauheasti keinoja puuttua koulukiusaamiseen.

Opettaja voi puhua kiusaajan kanssa ja ei jälki-istunto auta esim adhd lapselle.

Opettaja ei voi koskea lapseen fyysisesti, siis kurittaminen jää laskuista. Ja jos kiusaajan vanhemmat ovat sitä mieltä ettei heidän pojassaan ole mitään vikaa vaan muissa on se vika, niin mitä koulu siinä voi tehdä. Olen joutunut näiden juttujen kanssa painimaan. Olen soittanut reksille, luokanopettajalle ja koulutoimenjohtajalle ja kaikki ovat tiedostaneet ongelman, mutta kun kiusaajan perhe kieltäytyy kaikesta avusta. Heidän pojallaan on aivan selvä ongelma, mutta jos apua ei oteta vastaan ja kaikki puheet käännetään opettajia ja muita oppilaita vastaan. Kerro mitä voi tehdä ?

Koulu ei voi tehdä rikosilmoitusta, vaan minun kiusatun lapsen äidin pitää se tehdä.

Sanoi että keinoja löytyy....

[/quote]

miehesi tueksesi, jos omat voimat eivät riitä. Yhteisen keskustelun pohjalta voisitte päättää jatkotoimet. Missään nimessä älä luovuta! Jos rehtori ei asiaa vie eteenpäin, ota yhteys sinne koulutoimeen. Tiedätkö, onko ope ja kiusaajan vanhemmat ehkä parempiakin tuttuja? Voisiko se vaikuttaa open mielipiteisiin?



Meidänkin poika on maalaiskoulussa (vajaa 60 oppilasta), ja siellä ei kiusaamista ole ollut (asioista on puhuttu avoimesti vanhempainilloissa yms). En siis ymmärrä jonkun kommenttia, että maalaiskoulut ovat pahimpia. Opet ovat paljon valppaampia noissa kouluissa, mutta valitettavasti joukkoon mahtuu myös päinvastaisia tapauksia, kuten ap:n kohdalla.

lääkärintodistuksen. Sen jälkeen olisin vienyt todistukset rehtorille ja sanonut, että teen koulua vastaan rikosilmoituksen. Periaatteessa voit tehdä rikosilmoituksen kiusaajia vastaan, mutta koulu myös yleensä reagoi siinä vaiheessa kun poliisit tulevat kuvioihin matkaan.



Ihme nysväke tämä ap. Herranen aika, olisin itse toiminut jo aikoja sitten.

kertoisitko, mitä sinun mielestäsi sen opettajan sitten konkreettisesti pitäisi enemmän tehdä?aika vähissä voi olla hänen keinot, kyllä se olet sinä, joka tunnut aika nyhveröltä, sinun pitäisi ottaa yhteyttä lastensuojeluun, poliisiin jnejne. t. muutamaan otteeseen kommentoinut ope

kiusaavansa toisia lapsia. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja myös se oma kullannuppu voi tehdä toisten yllyttämänä hyvinkin tyhmiä temppuja. Siskoni tytär oli koulukiusaajien uhri ja kiusaaminen saatiin loppumaan vasta sitten, kun marssin sinne kouluun kaksi kertaa. Ensin juttelin nätisti ja kun ei mennyt perille, toisella kerralla en jutellut, vain kerroin pari tosi asiaa. Kiusaaminen loppui siihen. Ap, vaihda lapsesi koulua, jollet muuta keksi, mutta älä missään nimessä anna tuon tilanteen jatkua!!!

Ihan tosi lapsesi HENKI on nyt kyseessä! Ihan mitä tahansa voi tapahtua kun tilanne on jo noin paha. Yksikin isku niin että pää osuu johonkin terävään niin se on sen tarinan loppu.



Sinuna tekisin välittömästi yhteyttä poliisiin. Tuskinpa se rehtorikaan kummia saa aikaan jos kerran opettajakin on noin kielteinen. Sen jälkeen tekisin opettajasta valituksen.



Lapsilla on oikeus turvalliseen lapsuuteen. Ihme yhteisunta kun väkivaltaa pidetään jo niin luonnollisena osana elämää. Sitä vastaan pitää taistella kynsin hampain!



SOITA SINNE POLIISILLE

Ei herranjumala ole mahdollista, että vain lähettäisit lapsesi kouluun, kun tuollaista tapahtuu.

Oman lapsen kiusaaminen bussipysäkillä loppui kuitenkin 8:n kertoman viestin rohkaisemana, kiitos tämän palstan. Mukana oli myös paljon sattumia, kuten se, että lapsen äiti sattui paikalle ja hän oli ymmällään, mutta uskoi. Pojalle olin sitä ennen kertonut, että jollei lopeta, niin kerron asiasta vanhemmilleen, kerhoon, kouluun. Vanhemmille tuli siis kerrottua melkein samantien ja kerhosta tiedustelin tilannetta vähän myöhemmin.



Itse olen niitä, jotka ei kestä katsoa nujakointia. Oman toisen lapsen koulussa olen kouludiskojen valvojana usein puuttunut niihin poikien painimiseen - ne oikein odttaa, että aha, taas se täti tulee - selitän aina, että olipa leikkiä tai ei, niin ulkopuolisesta se näyttää pelottavalta. Sama tilanne oli kun hain tässä pari päivää sitten lapseni koulusta ja muilla oli välitunti: pelkkää painimista, potkimista, lumipesua. Oma lapsenikin sanoi, että se on vaan leikkiä. Minusta ei - vaan joukkotappelua. Siellä on joku räkä poskella ja itku silmässä - kuitenkin. Tästä on jo 2 päivää aikaa, silloisen puuttumiseni lisäksi - sen vaatimattoman - lisäksi olen tässä miettinyt, että pitää lähestys rehtoria sähköpostilla, jotta saavat sen valvonnan ulottumaan myös oepttajan huoneen ikkunan alle.

..kenties vanha työhönsä leipiintynyt?

Kuinka lapsesi itse jakselee tämän asian kanssa? Onko sinulla mitään todisteita esittää kiusaamisesta? Onko sulla miestä tukena?

VOIMIA

ja antaa Asianajajan hoitaa loput, näin ainakin itse asian hoitaisin.

Koulutoimenjohtaja on jo sen verran " isokenkäinen" ettei ole varaa olla ottamatta " asiakaspalautetta" kuuleviin korviinsa..



Koita jaksaa!