En pysty tuntemaan empatiaa lapsia kohtaan

Vierailija kirjoitti:

No olen ihan samanlainen. Lasten kuolemat esim. uutisissa ei pysäytä sekunniksikaan. Mieluummin näen että lasta lyödään kuin koiraa jne. Itse asiassa en toivo yhdellekään tuntemalleni lapselle mitään hyvää, ovat kaikki äänekkäitä itsekkäitä ääliöitä. Aikuisia kohtaan en näin tunne, vain lapset ällöttävät niin paljon että uutisia lasten onnettomuuksista ja kuolemista lukee ihan mielellään.

Olet ollut joskus itsekin äänekäs ja itsekäs ääliö josta ainakin joku aikuinen on ajatellut samalla tavalla. Olet ollut varmaan koulukiusattu tai seksuaalisen hyväksikäytön uhri.

Kuulostaa jo hieman sairaalta Nr 99. En minä ainakaan nauti siitä, jos näen lasten kärsivän, en toivo pahaa. Mutta en tunne sen kummempaa myötätuntoakaan enkä osaa enkä halua samaistua tilanteeseen.

Ap

Ihmetteln kyllä millainen on ihminen jota esim. Vilja Eerikan kohtalo (hänen kokemansa kauhut) ei kosketa millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo liki 6-kymppinen, elämänkokemusta siis on. En ole koskaan pitänyt lapsista, enkä tuntenut empatiaa niitä kohtaan. Omia lapsia en koskaan halunnut. Tärkeämpiä minulle ovat eläimet ja vanhukset. Liikutun kyyneliin lukiessani esim. kaltoinkohdelluista vanhuksista, mutta ventovieraiden lasten kohtalot eivät kiinnosta vähääkään.

ap: n ja sinun valikoiva empatia ei vaan mene mun jakeluun. Pöyristyttävää. Siis jos Jaakko 5-v saa palovammoja, hänet pahoinpidellään, ajetaan suojatiellä päälle tms. niin ei liikuta yhtään. Mutta jos Jaakko 80-v jää auton alle, niin sitten itkettää ihan hirveesti. Mitä helvettiä, samoja ihmisiä me ollaan lapsina, aikuisina ja vanhuksina. Jaakko 80-v on ollut myös pikkupoika aikoinaan. 5-v kuolee syöpään, niin mikään ei liikahda, mullat päälle vaan, mutta jos 80-v odottaa vähän aikaa kuivaa vaippaa, niin aiai, sydämestä kipristää, vanhus parka. Ihan tosi, kyllä menisin psykiatrille, jollen pystyisi näkemään lapsissa ihmisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä, en tosin enää stressaan tämän takia. En allekirjoita tuota "kyllä jos olisi sinun oma lapsi niin.."-selitystä. Minulla nyt ei vain ole luontaista hoivaviettiä mitä lapsiin tulee. En ole koskaan kokenut omanani ajatusta perheen perustamisesta perinteisessä mielessä. Mikäli jostain älyttömästä syystä synnyttäisin lapsen, en usko että kykenisin häntä kohtaan äidillisesti tuntemaan. Kenties kylmää, mutta totta.

Älytön syy vaikka sellainen että harrastatte seksiä, ehkäisy pettää, teet positiivisen testin ja et yllättäen pystykään aborttiin. Sitten hormonit alkavat tehdä tehtävänsä ja jotenkin se hoiva vaan sieltä löytyykin.

Oletko aika nuori vielä?

Jännä juttu. Minua taas liikuntaa eläimet ja lapset, mutta vanhukset ja vammaiset eivät kiinnosta pätkääkään. Minussa ei syty mitään tunteita, kun luen uutista kaltoinkohdelluista vanhuksista, vielä vähemmän jos sama uutinen on vammaisesta.

Itse olen 34v nainen ja minulla 1v tytär. Ennen lasta olin itsekin sellainen että lapset ei kiinnostanut pätkääkään. Ajatus että tulisin joskus vanhemmaksi, ahdisti. EN ole koskaan ymmärtänyt miltä vauva-kuume tuntuu ja mitä se tarkoittaa. En jäänyt koskaan miettimään mitään traagisia surullisia lapsiin liittyviä uutisia, ne olivat vain jutisia muiden joukossa. Tavattuani nykyisen kumppanini, mietin kauan aikaa haluanko perustaa perhettä. Tein päätökseni että kyllä haluan, mieheni on aina halunnut. Raskauden aikana en ollut mitenkään erityisen innoissani. Mutta synnytyksen jälkeen,kun se jännitys synnytyspelkoineen oli ohi, hullaannuin omaan lapseeni heti. Hormonit ilmeisesti pitävät tästä huolen?; kuten joku täällä kirjoitti, aivankuin nappia painamalla tunteet yhtäkkiä muuttui. Heti tuli hirveä menetyksen pelko, mietin heti ja pelkäsin kätkyt-kuolemaa. Huonot uutiset lapsista tuo hirveää ahdistusta ja surua kuten viime keväänä pikkutytön hukkumis-tapaus yms. Nyt ymmärrän mitä vanhemman rakkaus on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo liki 6-kymppinen, elämänkokemusta siis on. En ole koskaan pitänyt lapsista, enkä tuntenut empatiaa niitä kohtaan. Omia lapsia en koskaan halunnut. Tärkeämpiä minulle ovat eläimet ja vanhukset. Liikutun kyyneliin lukiessani esim. kaltoinkohdelluista vanhuksista, mutta ventovieraiden lasten kohtalot eivät kiinnosta vähääkään.

ap: n ja sinun valikoiva empatia ei vaan mene mun jakeluun. Pöyristyttävää. Siis jos Jaakko 5-v saa palovammoja, hänet pahoinpidellään, ajetaan suojatiellä päälle tms. niin ei liikuta yhtään. Mutta jos Jaakko 80-v jää auton alle, niin sitten itkettää ihan hirveesti. Mitä helvettiä, samoja ihmisiä me ollaan lapsina, aikuisina ja vanhuksina. Jaakko 80-v on ollut myös pikkupoika aikoinaan. 5-v kuolee syöpään, niin mikään ei liikahda, mullat päälle vaan, mutta jos 80-v odottaa vähän aikaa kuivaa vaippaa, niin aiai, sydämestä kipristää, vanhus parka. Ihan tosi, kyllä menisin psykiatrille, jollen pystyisi näkemään lapsissa ihmisyyttä. 

Väitän, että suurin osa ihmisistä kokee empatiaa valikoiden. Suurimman osan lienee helppo tuntea empatiaa juuri lapsia tai heikkoja vanhuksia kohtaan. Mutta kuinka moni teistä "kaikki ihmiset on samanarvoisia"-paasaajista ihan rehellisesti tuntee yhtä lailla empatiaa esimerkiksi vankia tai koulukiusaajaa kohtaan? Tai terroristia? Vaikka ihmisiähän hekin ovat. Että ihan turha jauhaa siitä, että vain normaali ihminen tuntee yhtä lailla empatiaa kaikkia kohtaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo liki 6-kymppinen, elämänkokemusta siis on. En ole koskaan pitänyt lapsista, enkä tuntenut empatiaa niitä kohtaan. Omia lapsia en koskaan halunnut. Tärkeämpiä minulle ovat eläimet ja vanhukset. Liikutun kyyneliin lukiessani esim. kaltoinkohdelluista vanhuksista, mutta ventovieraiden lasten kohtalot eivät kiinnosta vähääkään.

ap: n ja sinun valikoiva empatia ei vaan mene mun jakeluun. Pöyristyttävää. Siis jos Jaakko 5-v saa palovammoja, hänet pahoinpidellään, ajetaan suojatiellä päälle tms. niin ei liikuta yhtään. Mutta jos Jaakko 80-v jää auton alle, niin sitten itkettää ihan hirveesti. Mitä helvettiä, samoja ihmisiä me ollaan lapsina, aikuisina ja vanhuksina. Jaakko 80-v on ollut myös pikkupoika aikoinaan. 5-v kuolee syöpään, niin mikään ei liikahda, mullat päälle vaan, mutta jos 80-v odottaa vähän aikaa kuivaa vaippaa, niin aiai, sydämestä kipristää, vanhus parka. Ihan tosi, kyllä menisin psykiatrille, jollen pystyisi näkemään lapsissa ihmisyyttä. 

Väitän, että suurin osa ihmisistä kokee empatiaa valikoiden. Suurimman osan lienee helppo tuntea empatiaa juuri lapsia tai heikkoja vanhuksia kohtaan. Mutta kuinka moni teistä "kaikki ihmiset on samanarvoisia"-paasaajista ihan rehellisesti tuntee yhtä lailla empatiaa esimerkiksi vankia tai koulukiusaajaa kohtaan? Tai terroristia? Vaikka ihmisiähän hekin ovat. Että ihan turha jauhaa siitä, että vain normaali ihminen tuntee yhtä lailla empatiaa kaikkia kohtaan.

Ap

Vertaatko ihan tosissasi terroristia pikkulapseen? Kuulostat jotenkin häiriintyneeltä tapaukselta, hoitokaan ei välttämättä auta sun kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo liki 6-kymppinen, elämänkokemusta siis on. En ole koskaan pitänyt lapsista, enkä tuntenut empatiaa niitä kohtaan. Omia lapsia en koskaan halunnut. Tärkeämpiä minulle ovat eläimet ja vanhukset. Liikutun kyyneliin lukiessani esim. kaltoinkohdelluista vanhuksista, mutta ventovieraiden lasten kohtalot eivät kiinnosta vähääkään.

ap: n ja sinun valikoiva empatia ei vaan mene mun jakeluun. Pöyristyttävää. Siis jos Jaakko 5-v saa palovammoja, hänet pahoinpidellään, ajetaan suojatiellä päälle tms. niin ei liikuta yhtään. Mutta jos Jaakko 80-v jää auton alle, niin sitten itkettää ihan hirveesti. Mitä helvettiä, samoja ihmisiä me ollaan lapsina, aikuisina ja vanhuksina. Jaakko 80-v on ollut myös pikkupoika aikoinaan. 5-v kuolee syöpään, niin mikään ei liikahda, mullat päälle vaan, mutta jos 80-v odottaa vähän aikaa kuivaa vaippaa, niin aiai, sydämestä kipristää, vanhus parka. Ihan tosi, kyllä menisin psykiatrille, jollen pystyisi näkemään lapsissa ihmisyyttä. 

Väitän, että suurin osa ihmisistä kokee empatiaa valikoiden. Suurimman osan lienee helppo tuntea empatiaa juuri lapsia tai heikkoja vanhuksia kohtaan. Mutta kuinka moni teistä "kaikki ihmiset on samanarvoisia"-paasaajista ihan rehellisesti tuntee yhtä lailla empatiaa esimerkiksi vankia tai koulukiusaajaa kohtaan? Tai terroristia? Vaikka ihmisiähän hekin ovat. Että ihan turha jauhaa siitä, että vain normaali ihminen tuntee yhtä lailla empatiaa kaikkia kohtaan.

Ap

Vertaatko ihan tosissasi terroristia pikkulapseen? Kuulostat jotenkin häiriintyneeltä tapaukselta, hoitokaan ei välttämättä auta sun kohdalla.

Kyse oli valikoidusta empatian tuntemisesta eri ihmisryhmiä kohtaan. Lisäksi jos et ole seurannut uutisia, niin moni terroristi nimenomaan on nykyään pieni lapsi (valitettavasti).

Ap

Minä kyllä tunnen empatiaa kaikkia ihmisiä kohtaan (suunnilleen), mutta pidän todella outona sitä että osalla näistä mammahöpsöttelijöistä se on mennyt siihen, että onnettomuudet, rikokset jne ovat jotenkin järkyttäviö *vain* jos suoraan tai epäsuoraan (uhri on vanhempi) koskevat lapsia. Kun ystäväni kuoli yllättäin, harrastuskaverien mielestä oli outoa että olin järkyttynyt, vasta kun kävi ilmi että hänellä oli lapsia niin heidänkin mielestään se oli traagista. minusta se oli tosi kylmää suhtautmista (eräs heistä vieläpä vastavalmistunut lääkäri). EI läheskään kaikki henkirikosten tai onnettomuuksien uhrit ole mitenkään itse syypäitä ja sairauksien tuskin koskaan, vaikka lapset muka ovat jotenkin viattomampia.

Eipä silti, ei mielestäni ihmisen kuoleman traagisuus mitenlään myöskään riipu siitä, onko hänellä hänestä riippuvaisia ihmisiä, kaikkein surullisinta kai on kun joku kuolee täysin yksin.

Minua surettavat suunnattomasti maailman laiminlyödyt lapset, sen sijaan en jaksa huolestua keskiluokkaisten mukuloiden pienistä pettymyksistä, eiköhän heidän vanhempansa huolehdi niiden paikkaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat jotenkin häiriintyneeltä tapaukselta, hoitokaan ei välttämättä auta sun kohdalla.

Tajuaakohan tällaisten viestien kirjoittajat, etteivät itse suinkaan ole mitään malliesimerkkejä empaattisesta ihmisestä :D

Kaikki ihmiset valitsevat myötätunnon kohteensa, tottakai. Elämä olisi tuskallista ja vaivalloista, jos koko ajan tuntisi surua ja kipua niiden miljardien ihmisten takia, jotka kärsivät monin tavoin.

Itse tunnen eniten niiden takia, jotka kärsivät sen takia, että joku toinen nauttii siitä, että joku kärsii eli aiheuttaa tahallisesti tuskaa maailmaan.

Tässä lapset ovat oikein hyvin kunnostautuneet.

Tunnen empatiaa kun ajattelen, mitä afrikkalainen äiti tuntee, kun lapsensa silmissä on kärpäsiä ja vesi ja ruoka auttaisivat, mutta näitä ei ole. Lähinnän länsimaisen ihmisen takia, joka on lisääntynyt ja jolle ei ole riittänyt ne oman maan luonnonvarat vaan joka vaatii aina enemmän maailmassa, joka on sekä luonnonvarojen että tilan suhteen rajallinen.

Kun saa oman lapsen, jonkin verran muuttuu ja alkaa kiinnittää huomiota lapsijuttuihin, kun aiemmin niitä ei huomannut, esim joku vilja-eerika-juttu olisi ehkä mennyt kokonaan ohitse.

Aloittaja vaikuttaa harvinaisen empaattiselta ja älykkäältä ihmiseltä. On täysin luonnollista, että ihminen kiintyy ihmisiin joiden kanssa on. Siksipä esim vauvan hautajaisissa ei ole lähes kettään, mutta suvun vanhimman on paljon.

Se, että pitäisi tuntea jotain enemmän kuin muita luotuja kohtaan, koska jollain on status lapsi, on hölynpölyä.

Onko sairasta, että esim länsimaalainen meluava, huutava, kirkuva, lapsi, jolle ei kukaan ole sanonut, että toisille tulee paha mieli ja kärsimystä, kun sinä aiheutat sitä tuolla, ei herätä empatiaa. Kun taas kärsivä äiti, joka on toivoton ja kärsivä isä, joka näkee lastensa kuolevan, herättää empatiaa. Tai palestiinalainen isä,vaikka liittyisi terroristiksi toivottomuuden takia, hän näkee perhensä kuolevan joka tapauksessa, jos ei tee mitään, herättää enemmän empatiaa, kuin se lapsi, jonka perhe aiheuttaa ja on aiheuttamassa jollekin tahallisesti epätoivoa.

Itse näen kuten Aristoteles, että ihmisen erottaa kaikista muista eläinlajeista lähinnä järki. Ihminen on järjellinen eläin. Kuitenkin hän valitsee käyttää järjen hyvin usein suunnitelmalliseen toisten vahingoittamiseen ja oman edun tavoitteluun. Kaikki uusimmat tutkimuktset todistavat, että toisin kuin aiemmin ajateltiin, hyvinkin alkeelliset eläimet kykenevät aivan samoihin tunteisiin kuin ihminen. Suruun,  iloon, häpeään, pettymykseen. Mutta ne eivät osaa laskelmoida. Vahingoittaa tahallisesti. Silti me ihmiset olemme vieneet niiltä tilan, tappaneet muutamassa vuosikymmenessä sukupuuttoon muistaakseni yli 50prosenttia selkärankaisista.

tunnen yhtä lailla surua ja empatiaa viattomia kohtaan,jotka ovat ihmisen tahallisen pahuuden kohteena, oli se eläin, lapsi kuten vilja-eerika, tai vanhus.

Mutta useimmiten suomalainen lapsi on se, joka ei ole ihan ensimmäisenä tässä kärsivien listassa, vaan meuhkaavana ja kaiken saavana aiheuttaa sitä.

Muistan jo teininä katsoneeni joitakin perheitä, jotka tekivät sivun pituiset listat, määräsivät kuka mitäkin ostaa ja mietin, miksi esim lasten mummo ei merkitse näille enää mitään kun tekivät omat lapset. Hän saa korkeintaan mukin. Tuhansillamarkoilla romua, kalliit urheiluvetimet jne jne

Ja mietin, että jos joskus päätyisin lapsiperheelliseksi, en haluaisi olla tuollainen. Vaan empatia ja toisten huomioon ottaminen pitäisi olla ensimmäinen asia.

Itse olen muuttunut lasten myötä niin että tunnen enemmän eläimiä kohtaan. Olen tämän oppinut lapsiltani. Sitä ennen en kiinnittänyt huomiota eläimiinkään.

No joka tapauksessa, mielestäni aloittaja on harvinaisen empaattinen ihminen, sekä rehellinen.

Suuri osa aikuisista tuntee rehellisesti lähinnä ärtymystä muiden lapsista, poislukien korkeintaan sukulaisten lapset ja omien lasten kaverit. Tosin aika moni tuntee näitäkin kohtaan syvää ärtymystä. Korkeitaan netissä tuo ilmi anonyyminä.

Sitä mietin, että jokainen tietää että nytkin monia viattomia kidutetaan ja moni lapsi näkee nälkää. Kyllä me tiedämme. Mitään eivät useimmat tee.

Mitään ei tarvitse tehdä, mutta jos tulee joku katastrofi, johon tulee keräys tai jostain tulee kuvia kärsivistä, monet ovatkin yhtäkkiä empaattisia.

Miksi se menee näin.

Eihän nykyään kukaan voi väittää ettei tietäisi. Ja ihmisten elinkauppa tyttölasten prostituutio jne kukoistavat.

Mutta ihmiset reagoivat sitten kun toisetkin, kun tulee keräys, kun muutkin. Kun media uutisoi.

Lapset ovat kunnostautuneet loistavasti tuskan aiheuttamisessa maailmaan. Keskivertosuomalaislapset.

Lapsi on ihminen vanhus on ihminen aikuinen on ihminen.

Joku alzheimerin taudissa viruva vanhus herättää empatiaa.

Lapsilauma, joka rääkkää opettajaa, ei herätä empatiaa. Eivätkä ole heikompia ja viattomia koska status lapsi.

Viaton on lähinnä vastasyntynyt.

Sen jälkeen se mihin ohjataan ja mitä näkee, vaikuttaa.

Et ole empattinen ja "empaattisuutesi" vanhempia ja eläimiä kohtaan perustuu omaan hyötyyn. Mm. olet aivan varmasti tulossa vanhaksi ja haluat pedata itsellesi hyviä asemia.

Se että et tunne empatiaa ystäväsi lasta kohtaan on aika rajua kylmyyttä.

Jos olet aikeissa hankkia omia lapsia niin et ajattele tulevien lastesi parasta että tuo "hyödynkin" käsittäminen on vaähän niin ja näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo liki 6-kymppinen, elämänkokemusta siis on. En ole koskaan pitänyt lapsista, enkä tuntenut empatiaa niitä kohtaan. Omia lapsia en koskaan halunnut. Tärkeämpiä minulle ovat eläimet ja vanhukset. Liikutun kyyneliin lukiessani esim. kaltoinkohdelluista vanhuksista, mutta ventovieraiden lasten kohtalot eivät kiinnosta vähääkään.

Ihan samat tuntemukset! Paitsi mulla on periaatteen tasolla oma lapsi toiveissa, uskon vahvasti, että omaa lasta kohtaan empatia tulee luonnostaan.

Uutisissa jne mua ärsyttää kun usein kauhistellaan sitä, että jossain onnettomuudessa menehtyi niin ja niin monta lasta. Se, että aikuisia menehtyi, tuntuu aina olevan jotenkin "vähemmän paha". Mulla tulee välillä oikein fyysisesti huono olo kun kuulee miten vanhuksia kohdellaan huonosti tai näkee kuvia rääkätyistä eläimistä. Lapsiin kohdistuvat vastaavat jutut ei herätä mitään tunteita.

Ap

Ei ollut kyllä mullakaan, myönnän. Kyllä se tuli vasta kun tuli omia lapsia.. Ehkä sen tajusi vasta silloin kuinka haavoittuva ja viaton ihmislapsi on...

Minä en taas tunne mitään empatiaa eläimiä kohtaan. En edes ymmärrä miksi kukaan haluaa haisevan koiran tai matoista turpean kissan omaan kotiinsa.

ymmärrän aloittajaa kirjoitti:

Kaikki ihmiset valitsevat myötätunnon kohteensa, tottakai. Elämä olisi tuskallista ja vaivalloista, jos koko ajan tuntisi surua ja kipua niiden miljardien ihmisten takia, jotka kärsivät monin tavoin.

Itse tunnen eniten niiden takia, jotka kärsivät sen takia, että joku toinen nauttii siitä, että joku kärsii eli aiheuttaa tahallisesti tuskaa maailmaan.

Tässä lapset ovat oikein hyvin kunnostautuneet.

Tunnen empatiaa kun ajattelen, mitä afrikkalainen äiti tuntee, kun lapsensa silmissä on kärpäsiä ja vesi ja ruoka auttaisivat, mutta näitä ei ole. Lähinnän länsimaisen ihmisen takia, joka on lisääntynyt ja jolle ei ole riittänyt ne oman maan luonnonvarat vaan joka vaatii aina enemmän maailmassa, joka on sekä luonnonvarojen että tilan suhteen rajallinen.

Kun saa oman lapsen, jonkin verran muuttuu ja alkaa kiinnittää huomiota lapsijuttuihin, kun aiemmin niitä ei huomannut, esim joku vilja-eerika-juttu olisi ehkä mennyt kokonaan ohitse.

Aloittaja vaikuttaa harvinaisen empaattiselta ja älykkäältä ihmiseltä. On täysin luonnollista, että ihminen kiintyy ihmisiin joiden kanssa on. Siksipä esim vauvan hautajaisissa ei ole lähes kettään, mutta suvun vanhimman on paljon.

Se, että pitäisi tuntea jotain enemmän kuin muita luotuja kohtaan, koska jollain on status lapsi, on hölynpölyä.

Onko sairasta, että esim länsimaalainen meluava, huutava, kirkuva, lapsi, jolle ei kukaan ole sanonut, että toisille tulee paha mieli ja kärsimystä, kun sinä aiheutat sitä tuolla, ei herätä empatiaa. Kun taas kärsivä äiti, joka on toivoton ja kärsivä isä, joka näkee lastensa kuolevan, herättää empatiaa. Tai palestiinalainen isä,vaikka liittyisi terroristiksi toivottomuuden takia, hän näkee perhensä kuolevan joka tapauksessa, jos ei tee mitään, herättää enemmän empatiaa, kuin se lapsi, jonka perhe aiheuttaa ja on aiheuttamassa jollekin tahallisesti epätoivoa.

Itse näen kuten Aristoteles, että ihmisen erottaa kaikista muista eläinlajeista lähinnä järki. Ihminen on järjellinen eläin. Kuitenkin hän valitsee käyttää järjen hyvin usein suunnitelmalliseen toisten vahingoittamiseen ja oman edun tavoitteluun. Kaikki uusimmat tutkimuktset todistavat, että toisin kuin aiemmin ajateltiin, hyvinkin alkeelliset eläimet kykenevät aivan samoihin tunteisiin kuin ihminen. Suruun,  iloon, häpeään, pettymykseen. Mutta ne eivät osaa laskelmoida. Vahingoittaa tahallisesti. Silti me ihmiset olemme vieneet niiltä tilan, tappaneet muutamassa vuosikymmenessä sukupuuttoon muistaakseni yli 50prosenttia selkärankaisista.

tunnen yhtä lailla surua ja empatiaa viattomia kohtaan,jotka ovat ihmisen tahallisen pahuuden kohteena, oli se eläin, lapsi kuten vilja-eerika, tai vanhus.

Mutta useimmiten suomalainen lapsi on se, joka ei ole ihan ensimmäisenä tässä kärsivien listassa, vaan meuhkaavana ja kaiken saavana aiheuttaa sitä.

Muistan jo teininä katsoneeni joitakin perheitä, jotka tekivät sivun pituiset listat, määräsivät kuka mitäkin ostaa ja mietin, miksi esim lasten mummo ei merkitse näille enää mitään kun tekivät omat lapset. Hän saa korkeintaan mukin. Tuhansillamarkoilla romua, kalliit urheiluvetimet jne jne

Ja mietin, että jos joskus päätyisin lapsiperheelliseksi, en haluaisi olla tuollainen. Vaan empatia ja toisten huomioon ottaminen pitäisi olla ensimmäinen asia.

Itse olen muuttunut lasten myötä niin että tunnen enemmän eläimiä kohtaan. Olen tämän oppinut lapsiltani. Sitä ennen en kiinnittänyt huomiota eläimiinkään.

No joka tapauksessa, mielestäni aloittaja on harvinaisen empaattinen ihminen, sekä rehellinen.

Suuri osa aikuisista tuntee rehellisesti lähinnä ärtymystä muiden lapsista, poislukien korkeintaan sukulaisten lapset ja omien lasten kaverit. Tosin aika moni tuntee näitäkin kohtaan syvää ärtymystä. Korkeitaan netissä tuo ilmi anonyyminä.

Empaattiset eivät valitse myötätuntonsa kohteita vaan ovat empaattisia kaikkia kohtaan.