Lue keskustelun säännöt.
En pysty tuntemaan empatiaa lapsia kohtaan
31.10.2016 |
Olenkohan ainoa.. Kavereiden lapset ei herätä mitään sympaattisia tunteita, vaikka pitäisin heitä sylissä tai leikkisin heidän kanssaan. Hiljattain kaverin lapsi satutti itsensä niin että joutui sairaalaan. En pystynyt tuntemaan minkäänlaista myötätuntoa. En myöskään silloin, jos uutisissa kerrotaan lapsiin kohdistuvista pahuuksista.
Sen sijaan vanhuksiin ja eläimiin kohdistuva pahuus saa minut suuttumaan ja tulen todella surulliseksi, kun luen vaikka yksinäisistä vanhuksista lehdestä.
Mistähän tämä johtuu? En ole elämässäni ollut sen enempää lasten kuin vanhusten kanssa tekemisissä, ei siis luulisi pohjautuvan omiin kokemuksiin. Olen muuten yleisesti mielestäni lämminsydäminen ihminen, lapset eivät vaan liikauta mitään osaa sympatia-osastollani.
Kommentit (134)
Itse en tykkää eläimistä, enkä tunne empatiaa niitä kohtaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Kuten jo kirjoitinkin, niin oma lapsuuteni on ollut hyvinkin rakkaudentäyteistä ja olen saanut olla juuri sellainen lapsi kuin olin. En siis oikein usko, että empatian puuttuminen johtuisi suoraan omasta lapsuudesta. Pienempiä sisaruksia ei ole.
Yksi "hassu" asia on muuten, että tulen aivan loistavasti toimeen lasten kanssa. Jostain syystä lapset viihtyvät seurassani ja usein esim juhlissa hakeutuvat luokseni. Koska olen kohtelias ja käytöstavat omaava ihminen ja haluan säilyttää välit lähipiirini aikuisiin, niin en missään nimessä tuo julki sitä, että en tunne mitään empatiaa heidän lapsiaan kohtaan. Juhlissa leikin kyllä lasten kanssa eikä se ole mitenkään vastenmielistä, mutta ei mitään erityisen hauskaakaan. Mutta siinä vaiheessa jos joku esim kaatuu ja satuttaa itsensä, niin tunnen lähinnä lievää inhoa sitä itkevää lasta kohtaan. Ei tee mieli ottaa syliin ja lohduttaa. Yleensä hätyytän vanhemman paikalle tässä vaiheessa.
Jos näen loukkaantuneen eläimen jossain, niin sydän oikein kääntyy väärinpäin kun miettii sen tuskaa.
Kyse ei missään tapauksessa ole siitä, että jättäisin vaikkapa loukkaantuneen lapsen jonnekin virumaan, koska en pysty tuntemaan empatiaa. Tiedän kyllä miten toimia oikein enkä anna omien tunteideni tai niiden puutteen vaikuttaa asiaan.
Suurin osa ihmisistä sanoo lapsuutensa olleen hyvä ja normaali, vaikkei se sitä olisikaan. Defenssi.
Oletko ikinä kysynyt psykologilta tai muulta ammattilaiselta mitä hän arvelee syyksi valikoivaan empatiakykyysi? Jos et, miksi? Vaivaako tämä asia sinua vai miksi aloitit ketjun aiheesta?
Itseasiassa en lainkaan usko tuohon, että suurin osa sanoo lapsuutensa olleen hyvä ja normaali, vaikkei se olisi ollut. Paljon enemmän olen törmännyt siihen, että vielä aikuisenakin syytetään huonoa lapsuutta kaikenlaisista vastoinkäymisistä. Koen oman lapsuuteni olleen hyvin tavanomainen, lähipiirissäni on ihmisiä, joilla oikeasti on ollut traumaattisia kokemuksia lapsena, joten minulla on jonkin verran vertailukohteita.
En ole koskaan livenä keskustellut tästä aiheesta kenenkään kanssa. Aihe ei sikäli minua arjessa häiritse tai vaivaa. Tein aloituksen, koska halusin tietää olenko mahdollisesti ainoa, joka näin kokee.
Ap
Itsellä tuo johtuu todennäköisesti siitä, että lapsena muut lapset kiusasivat minua todella julmasti ja minulla ei ollut pienempiä sisaruksiakaan, joilta olisin saanut positiivisia kokemuksia. Näin vanhempana ymmärrän järjen tasolla lasten hädän ja myös sen, että opettelevat vasta tunnesäätelyä ja empatiaa, minkä vuoksi myös kiusaavat helpommin. Silti en tunnetasolla oikein tunne mitään lapsia kohtaan, myöskään empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Miekää en tunne empatiaa omaa lastani kohtaan enää. Tosin se johtuu masennuksesta tai masennuslääkkeistä ja pskiatrikin on tietoinen tästä..
Paskiatrisi on antanut lapsen kehityksen kannalta aivan väärät lääkkeet. Keksi jokin muu ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta kysyn, miten ap suhtaudut esim. aikuiseen, joka loukkaa itsensä kaatuessaan ja itkeä tihrustaa. Olisiko sinusta epämiellyttävää kysyä vaikka vieraalta aikuiselta, kuinka hän voi ja voiko olla avuksi ja tarjota apua?
Vastaan omasta puolestani, ettei avun tarjoaminen liity ainakaan minun kohdallani siihen, mitkä ovat omat tunteeni. Tarjoan tai olen tarjoamatta apua ihan vain oikeudentuntoni ja periaatteideni mukaan.
Jos joku vaikkapa kaatuu pyörällä, pysähdyn tarkistamaan tilanteen ja soitan tarvittaessa apua ihan riippumatta siitä, mitä tunteita tuossa herää. Usein on parempikin, että pystyy onnettomuustilanteessa toimimaan rauhallisesti eikä lähde toisen tunteisiin mukaan.
En kyllä lohduttele tuntemattomia, en lapsia enkä aikuisia. -26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en tykkää eläimistä, enkä tunne empatiaa niitä kohtaan...
Mitä muuta häikkää susta löytyy? Ihmiset, jotka eivät pidä viattomista ja suloisista eläimistä, ovat myös jotenkin muuten "viallisia"...
Vierailija kirjoitti:
Oletko muuten manipulointiin taipuvainen ihminen ap?
Vaikea antaa totuudenmukaista vastausta, pystyn luonnollisesti tarkastelemaan asiaa vain subjektiivisesti. Omasta mielestäni en ole manipuloiva, vaikka sosiaaliset taitoni siihen ehkä riittäisivätkin. Kukaan ei ole ainakaan minulle koskaan sanonut, että manipuloisin
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietynasteista psykopatiaa, jos ei tunne empatiaa vanhempiensa murhaamia tai raiskaamia lapsia kohtaan?! Eikö todellakaan Vilja-Eerika tai insestin uhri herätä sääliä ja empatiaa? Jos ei, olet psykiatrin tarpeessa, ehdottomasti. Ihminen tuntee vaistomaisesti suojelunhalua lasta kohtaan, kuten muutkin eläimet. Eläinyhteisössä huolehditaan myös muiden poikasista. Nykyihmisen itsekkyys tuhoaa maapallon ja yksi syy on empatiakyvyttömyys. Se tuhoaa yhteiskunnan solidaarisuuden ja yhtenäisyyden tehokkaasti. Kyse ei ole enää ap:n asiasta vaan koskettaa kaikkia ihmisiä ja ikäryhmiä.
Mullakin on lapsia ja tunnen empatiaa valikoidusti. Omat, sukulaisten ja tuttavien lapset herättävät empatiaa. Muiden lapset vain jos kuvittelee omat lapsensa siihen tilaan. Pelkästään pommi-isku lastensairaalaan ei riitä.
Kai se sitten on kylmää ja tunteetonta.
Mutta eläimiä kohtaan tunnen vielä vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Kuten jo kirjoitinkin, niin oma lapsuuteni on ollut hyvinkin rakkaudentäyteistä ja olen saanut olla juuri sellainen lapsi kuin olin. En siis oikein usko, että empatian puuttuminen johtuisi suoraan omasta lapsuudesta. Pienempiä sisaruksia ei ole.
Yksi "hassu" asia on muuten, että tulen aivan loistavasti toimeen lasten kanssa. Jostain syystä lapset viihtyvät seurassani ja usein esim juhlissa hakeutuvat luokseni. Koska olen kohtelias ja käytöstavat omaava ihminen ja haluan säilyttää välit lähipiirini aikuisiin, niin en missään nimessä tuo julki sitä, että en tunne mitään empatiaa heidän lapsiaan kohtaan. Juhlissa leikin kyllä lasten kanssa eikä se ole mitenkään vastenmielistä, mutta ei mitään erityisen hauskaakaan. Mutta siinä vaiheessa jos joku esim kaatuu ja satuttaa itsensä, niin tunnen lähinnä lievää inhoa sitä itkevää lasta kohtaan. Ei tee mieli ottaa syliin ja lohduttaa. Yleensä hätyytän vanhemman paikalle tässä vaiheessa.
Jos näen loukkaantuneen eläimen jossain, niin sydän oikein kääntyy väärinpäin kun miettii sen tuskaa.
Kyse ei missään tapauksessa ole siitä, että jättäisin vaikkapa loukkaantuneen lapsen jonnekin virumaan, koska en pysty tuntemaan empatiaa. Tiedän kyllä miten toimia oikein enkä anna omien tunteideni tai niiden puutteen vaikuttaa asiaan.
Suurin osa ihmisistä sanoo lapsuutensa olleen hyvä ja normaali, vaikkei se sitä olisikaan. Defenssi.
Oletko ikinä kysynyt psykologilta tai muulta ammattilaiselta mitä hän arvelee syyksi valikoivaan empatiakykyysi? Jos et, miksi? Vaivaako tämä asia sinua vai miksi aloitit ketjun aiheesta?
Itseasiassa en lainkaan usko tuohon, että suurin osa sanoo lapsuutensa olleen hyvä ja normaali, vaikkei se olisi ollut. Paljon enemmän olen törmännyt siihen, että vielä aikuisenakin syytetään huonoa lapsuutta kaikenlaisista vastoinkäymisistä. Koen oman lapsuuteni olleen hyvin tavanomainen, lähipiirissäni on ihmisiä, joilla oikeasti on ollut traumaattisia kokemuksia lapsena, joten minulla on jonkin verran vertailukohteita.
En ole koskaan livenä keskustellut tästä aiheesta kenenkään kanssa. Aihe ei sikäli minua arjessa häiritse tai vaivaa. Tein aloituksen, koska halusin tietää olenko mahdollisesti ainoa, joka näin kokee.
Ap
Itse olen taas havainnut asian ihan toisin. Monet ihmiset, joilla on hyvin traumaattisia lapsuuden kokemuksia, esim. toinen vanhempi hylännyt, päihde- ja mielenterveysongelmat perheessä, köyhyyttä, väkivaltaa jne., kertovat lapsuutensa olleen hyvä ja normaali. Havahtuvat huomaamaan ehkä vasta lähempänä keski-ikää (tai siinä vaiheessa kun saavat lapsen), että eihän se ihan niin mennytkään, mitä olin tähän asti kuvitellut.
Huonoa lapsuutta "vielä aikuisena" ongelmista syyttäminen on ihan perusteltua ja normaalia. Traumat, joihin ei ole apua saatu vaikuttavat hyvin paljon aikuisen ihmisen elämään.
Kannattaisi mennä juttelemaan ammattilaiselle, ehkä opit jotain uutta itsestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tykkää eläimistä, enkä tunne empatiaa niitä kohtaan...
Mitä muuta häikkää susta löytyy? Ihmiset, jotka eivät pidä viattomista ja suloisista eläimistä, ovat myös jotenkin muuten "viallisia"...
Mutta lapsista pitämättömät eivät ole? No niinhän se täällä av:lla näyttää menevän :D On ok sanoa vihaavansa lapsia, mutta varo vaan jos sanot niin eläimistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta kysyn, miten ap suhtaudut esim. aikuiseen, joka loukkaa itsensä kaatuessaan ja itkeä tihrustaa. Olisiko sinusta epämiellyttävää kysyä vaikka vieraalta aikuiselta, kuinka hän voi ja voiko olla avuksi ja tarjota apua?
Hyvä kysymys. Kuten joku toinen jo kommentoikin, niin minunkaan toimintaani eivät omat tunteeni vaikuta. Ei olisi myöskään epämiellyttävää kysyä aikuiselta kuinka hän voi ja tarjota apua. Tosin saman tekisin kyllä lapsen kohdalla, jos nyt kyse olisi vaikka pyörällä kaatumisesta.
Jos kaatuja olisi vanhus, niin tuntisin todennäköisesti suurta myötätuntoa ja huolta häntä kohtaan, ehkä myös sääliä. Terveen aikuisen kohdalla tuntisin luultavasti myös myötätuntoa ja halua auttaa. Lapsen kohdalla tuntisin todennäköisesti välinpitämättömyyttä ja ehkä ärsytystä, jos lapsi huutaisi kovasti.
Vannon, että kukaan näistä auttamistani henkilöistä ei huomaisi todellisia tunteitani. Auttaisin jokaista ja pitäisin todelliset tuntoni sisälläni.
Ap
Ymmärrän hyvin ap.... Ex-akkani pakotti minut siittämään kakaroita joita en edes halunnut. Oli helvetin hyvä manipuloimaan ja minä siihen aikaan hölmö kilttimies.... Olisi saanut tehdä abortin, jos minä olisin saanut päättää. Nyt sitten pallo jalassa loppuelämän ja elareita maksellaan vielä pitkään. M45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta kysyn, miten ap suhtaudut esim. aikuiseen, joka loukkaa itsensä kaatuessaan ja itkeä tihrustaa. Olisiko sinusta epämiellyttävää kysyä vaikka vieraalta aikuiselta, kuinka hän voi ja voiko olla avuksi ja tarjota apua?
Hyvä kysymys. Kuten joku toinen jo kommentoikin, niin minunkaan toimintaani eivät omat tunteeni vaikuta. Ei olisi myöskään epämiellyttävää kysyä aikuiselta kuinka hän voi ja tarjota apua. Tosin saman tekisin kyllä lapsen kohdalla, jos nyt kyse olisi vaikka pyörällä kaatumisesta.
Jos kaatuja olisi vanhus, niin tuntisin todennäköisesti suurta myötätuntoa ja huolta häntä kohtaan, ehkä myös sääliä. Terveen aikuisen kohdalla tuntisin luultavasti myös myötätuntoa ja halua auttaa. Lapsen kohdalla tuntisin todennäköisesti välinpitämättömyyttä ja ehkä ärsytystä, jos lapsi huutaisi kovasti.
Vannon, että kukaan näistä auttamistani henkilöistä ei huomaisi todellisia tunteitani. Auttaisin jokaista ja pitäisin todelliset tuntoni sisälläni.
Ap
Kyllä normaalit valppaat ihmiset huomaisivat todelliset tunteesi. Taidat pitää muita jokseenkin tyhminä? Autistille voisi mennä täydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta kysyn, miten ap suhtaudut esim. aikuiseen, joka loukkaa itsensä kaatuessaan ja itkeä tihrustaa. Olisiko sinus
Olet ta epämiellyttävää kysyä vaikka vieraalta aikuiselta, kuinka hän voi ja voiko olla avuksi ja tarjota apua?
Hyvä kysymys. Kuten joku toinen jo kommentoikin, niin minunkaan toimintaani eivät omat tunteeni vaikuta. Ei olisi myöskään epämiellyttävää kysyä aikuiselta kuinka hän voi ja tarjota apua. Tosin saman tekisin kyllä lapsen kohdalla, jos nyt kyse olisi vaikka pyörällä kaatumisesta.
Jos kaatuja olisi vanhus, niin tuntisin todennäköisesti suurta myötätuntoa ja huolta häntä kohtaan, ehkä myös sääliä. Terveen aikuisen kohdalla tuntisin luultavasti myös myötätuntoa ja halua auttaa. Lapsen kohdalla tuntisin todennäköisesti välinpitämättömyyttä ja ehkä ärsytystä, jos lapsi huutaisi kovasti.
Vannon, että kukaan näistä auttamistani henkilöistä ei huomaisi todellisia tunteitani. Auttaisin jokaista ja pitäisin todelliset tuntoni sisälläni.
Sinulla on persoonallisuushäiriö. Hakeudu hoitoon. Kaikista heikoimpia kohtaan osoitettu empatiakyvyttömyys on jo sairautta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tykkää eläimistä, enkä tunne empatiaa niitä kohtaan...
Mitä muuta häikkää susta löytyy? Ihmiset, jotka eivät pidä viattomista ja suloisista eläimistä, ovat myös jotenkin muuten "viallisia"...
Mutta lapsista pitämättömät eivät ole? No niinhän se täällä av:lla näyttää menevän :D On ok sanoa vihaavansa lapsia, mutta varo vaan jos sanot niin eläimistä...
Kyllä mä ymmärrän jos ei pidä huonosti käyttäytyvistä lapsista. Mikä on syy vihata eläimiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tykkää eläimistä, enkä tunne empatiaa niitä kohtaan...
Mitä muuta häikkää susta löytyy? Ihmiset, jotka eivät pidä viattomista ja suloisista eläimistä, ovat myös jotenkin muuten "viallisia"...
Mutta lapsista pitämättömät eivät ole? No niinhän se täällä av:lla näyttää menevän :D On ok sanoa vihaavansa lapsia, mutta varo vaan jos sanot niin eläimistä...
Kyllä mä ymmärrän jos ei pidä huonosti käyttäytyvistä lapsista. Mikä on syy vihata eläimiä?
Kyllä eläimetkin voivat käyttäytyä huonosti. Ajattele vaikka kauppatorin lokkeja. Tai bullterrieriä, joka puree jonkun hengiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta kysyn, miten ap suhtaudut esim. aikuiseen, joka loukkaa itsensä kaatuessaan ja itkeä tihrustaa. Olisiko sinusta epämiellyttävää kysyä vaikka vieraalta aikuiselta, kuinka hän voi ja voiko olla avuksi ja tarjota apua?
Hyvä kysymys. Kuten joku toinen jo kommentoikin, niin minunkaan toimintaani eivät omat tunteeni vaikuta. Ei olisi myöskään epämiellyttävää kysyä aikuiselta kuinka hän voi ja tarjota apua. Tosin saman tekisin kyllä lapsen kohdalla, jos nyt kyse olisi vaikka pyörällä kaatumisesta.
Jos kaatuja olisi vanhus, niin tuntisin todennäköisesti suurta myötätuntoa ja huolta häntä kohtaan, ehkä myös sääliä. Terveen aikuisen kohdalla tuntisin luultavasti myös myötätuntoa ja halua auttaa. Lapsen kohdalla tuntisin todennäköisesti välinpitämättömyyttä ja ehkä ärsytystä, jos lapsi huutaisi kovasti.
Vannon, että kukaan näistä auttamistani henkilöistä ei huomaisi todellisia tunteitani. Auttaisin jokaista ja pitäisin todelliset tuntoni sisälläni.
ApKyllä normaalit valppaat ihmiset huomaisivat todelliset tunteesi. Taidat pitää muita jokseenkin tyhminä? Autistille voisi mennä täydestä.
Siis jos sinä kaadut pyörällä niin pystyt siinä muutamassa minuutissa analysoimaan täysin vieraan auttajan todelliset tunteet itseäsi kohtaan? Just joo. Ei ole kysymys mistään syväterapiaustunnoista vaan ihan jokapäiväisistä arjen kohtaamisista. Luuletko, että pirteät ja ystävälliset asiakaspalvelijatkin töissä ihan oikeasti vaan tykkäävät niin kovasti jokaisesta asiakkaasta? Kyse on normaalin aikuisen käytöstavoista ja vuorovaikutustaidoista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap.... Ex-akkani pakotti minut siittämään kakaroita joita en edes halunnut. Oli helvetin hyvä manipuloimaan ja minä siihen aikaan hölmö kilttimies.... Olisi saanut tehdä abortin, jos minä olisin saanut päättää. Nyt sitten pallo jalassa loppuelämän ja elareita maksellaan vielä pitkään. M45
Ei jumalauta 😂
Aikuinen mies, joka ei halua lapsia, käyttää kortsua tai ei pane.
Kannattaa lukea Jonathan Gloverin Ihmisyys, joka tutkii sitä, miten kansanmurhat ja vastaavat väkivallanteot toimivat. 1900-luvun konflikteja tarkastelemalla on helppo nähdä, että empatia on erittäin valikoivaa. -26