En pysty tuntemaan empatiaa lapsia kohtaan

Tämä aihe on todellakin iso tabu yhteiskunnassa. Ei tälläista voi ääneen sanoa. Varmasti joidenkin kohdalla ajatusmaailma ja tunteet muuttuvat iän ja mahdollisten omien lapsien myötä, mutta tiedän ihmisiä, jotka edelleen vanhoinakaan eivät koe empaattisia tunteita lapsia kohtaan.

Voi olla, että asia ei ole vain ajankohtainen, eikä kuulu elämänpiiriin, mielestäni 18 ilmaisi aika hyvin sen, miten se empatia voi ilmestyä kuin tilauksesta, kun sitä tarvitaan. Sitten on taas ihmisiä, jotka aikuisenakin itse ovat tarvitsevia, eivätkä pysty kannattelemaan ketään muuta, lapset ovat siinä tavallaan kilpailijoita ja heidät koetaan vaativina. Osa näistä itsekin ihan fiksusti tiedostaa asian, eikä halua perhettä sen takia.

Mä tunsin myös nuorena ja ennen omia lapsia enemmän empatiaa eläimiä kohtaan. Kun sain omia lapsia aloin luonnollisesti ymmärtää lasten näkökulmaa paremmin, esimerkiksi miltä taaperosta tuntuisi paeta pommituksia, tai leikki-ikäisestä vaeltaa pois sodan jaloista, olla tien päällä päiväkausia nälkäisenä. Joten nyt tunnen empatiaa erityisesti lapsia ja eläimiä kohtaan. Tämä on mielestäni normaalia. Mutta jos lapset erityisesti ärsyttää, tai se, että lapsia hoivataan ja heidän tunteitaan ymmärretään, niin itse uskon että siinä on usein kyse siitä, että itseltä on kielletty lapsena tunteiden osoittaminen ja ei ole oltu tarpeeksi empaattisia.

(uskon, että tästä on kyse monilla keski-ikäisillä/vanhoilla miehillä, joille vaikuttaa olevan kiusallista katsoa etenkin pienten poikien itkua ja heidän lohduttamistaan)

Väiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä, en tosin enää stressaan tämän takia. En allekirjoita tuota "kyllä jos olisi sinun oma lapsi niin.."-selitystä. Minulla nyt ei vain ole luontaista hoivaviettiä mitä lapsiin tulee. En ole koskaan kokenut omanani ajatusta perheen perustamisesta perinteisessä mielessä. Mikäli jostain älyttömästä syystä synnyttäisin lapsen, en usko että kykenisin häntä kohtaan äidillisesti tuntemaan. Kenties kylmää, mutta totta.

...nii ja mää oon jo niiku jotain 16...?

 Toki pidän itseäni edelleen nuorena (30v.), mutta yllä kuvattu on osa persoonaani. Se ei liene sinulta pois millään tavoin.

Hyvin kulttuuri sidonnainen juttu. Sattuneesta syystä olen italialaisten kanssa koko ajan tekemisissä ja he jos ketkä rakastavat lapsiaan ja siellä on päivänselvää että lapset tulevat esim. ravintolaan mukaan syömään jne. Suomessa on paljon asioita joita ei voi ymmärtää mm. lapsen kasvatuksessa. Jos suomessakin asiat otettaisiin rennommin niin luulen että asenne lapsiin muuttuisi monella.

Minä en ole tottunut toimimaan pienten lasten kanssa ja siksi ne tuntuvat tosi vierailta, vähemmän ihmisiltä. . Lapsista sympatiani herättävät lähinnä sellaiset rauhalliset, älykkäät, ikäistään vanhemman oloiset lapset, joista tunnistan itseni. Remuajia, möllöttäjä ja kitisijöitä en siedä nykyisin yhtään sen paremmin kuin siedin kuusivuotiaanakaan. En itkeskele lapsiuhrien perään eikä lapsen henki ole minusta sen arvokkaampi kuin aikuisenkaan, ehkä jopa päinvastoin joissakin tilanteissa.

Vanhuksiin suhtaudun välinpitämättömästi. En tunne vanhuksia enkä viedä vanhusten kanssa aikaa. Vanhusten asiat eivät ole mitenkään erityisesti sydäntäni lähellä, vaikka toki toivon kaikille ihmisarvoista ja mahdollisimman hyvää vanhuutta. Itse olen kuitenkin varautunut siihen, että lähden oman käden kautta, kun voimani ehtyvät.

Olen kolmikymppinen mies enkä ole koskaan halunnut lapsia. En pidä itseäni erityisen lämminsydämisenä ihmisenä mutta en sosiopaattinakaan. Diagnosoikaa vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Minä en tunne empatiaa eläimiä kohtaan. En missään tapauksessa hyväksy eläinten kaltoinkohtelua ja olen sitä mieltä että jos lemmikki otetaan niin siitä pidetään hyvää huolta.

Mutta en ymmärrä ihmisiä jotka surevat lemmikkinsä kuolemaa, tai ylentävät ne ihmisen tasolle tai ylemmäs. Eläin on eläin. Vain eläin.

Jos eläin on vain eläin, niin ihminen on vain ihminen. Eläimillä on samat perustunteet kuin ihmisellä. Ne esimerkiksi tuntevat surua. Itse luen ihmiset ja eläimet samalle viivalle tai ainakin melkein. 

Aika outoa, että empaattisuus on noin valikoivaa. Arvioisin, että kyseessä on jokin mielen ongelma, jota ilmenee lapsiin kohdistuvana kylmyytenä tai miten tuota nyt kuvailisi. Mielestäni empaattinen ihminen on empaattinen ihan mitä ihmisryhmää tai sen jäsentä kohtaan tahansa.

Johtuu lapsuuden traumoistasi. Olet luultavasti tuntenut lapsena rakkaudettomuutta, arvottomuutta, häpeää jne. Ei kannata hankkia omia lapsia ennen kuin olet käynyt terapiassa. Muuten olet itkemässä täällä, kun et tunne mitään heitä kohtaan ja ahdistut itseäsi paremmista, normaaleista lapsiaan rakastavista vanhemmista.

Ap täällä. Kuten jo kirjoitinkin, niin oma lapsuuteni on ollut hyvinkin rakkaudentäyteistä ja olen saanut olla juuri sellainen lapsi kuin olin. En siis oikein usko, että empatian puuttuminen johtuisi suoraan omasta lapsuudesta. Pienempiä sisaruksia ei ole.

Yksi "hassu" asia on muuten, että tulen aivan loistavasti toimeen lasten kanssa. Jostain syystä lapset viihtyvät seurassani ja usein esim juhlissa hakeutuvat luokseni. Koska olen kohtelias ja käytöstavat omaava ihminen ja haluan säilyttää välit lähipiirini aikuisiin, niin en missään nimessä tuo julki sitä, että en tunne mitään empatiaa heidän lapsiaan kohtaan. Juhlissa leikin kyllä lasten kanssa eikä se ole mitenkään vastenmielistä, mutta ei mitään erityisen hauskaakaan. Mutta siinä vaiheessa jos joku esim kaatuu ja satuttaa itsensä, niin tunnen lähinnä lievää inhoa sitä itkevää lasta kohtaan. Ei tee mieli ottaa syliin ja lohduttaa. Yleensä hätyytän vanhemman paikalle tässä vaiheessa.

Jos näen loukkaantuneen eläimen jossain, niin sydän oikein kääntyy väärinpäin kun miettii sen tuskaa.

Kyse ei missään tapauksessa ole siitä, että jättäisin vaikkapa loukkaantuneen lapsen jonnekin virumaan, koska en pysty tuntemaan empatiaa. Tiedän kyllä miten toimia oikein enkä anna omien tunteideni tai niiden puutteen vaikuttaa asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika outoa, että empaattisuus on noin valikoivaa. Arvioisin, että kyseessä on jokin mielen ongelma, jota ilmenee lapsiin kohdistuvana kylmyytenä tai miten tuota nyt kuvailisi. Mielestäni empaattinen ihminen on empaattinen ihan mitä ihmisryhmää tai sen jäsentä kohtaan tahansa.

Mitä tarkoitat empatialla? -26

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä, en tosin enää stressaan tämän takia. En allekirjoita tuota "kyllä jos olisi sinun oma lapsi niin.."-selitystä. Minulla nyt ei vain ole luontaista hoivaviettiä mitä lapsiin tulee. En ole koskaan kokenut omanani ajatusta perheen perustamisesta perinteisessä mielessä. Mikäli jostain älyttömästä syystä synnyttäisin lapsen, en usko että kykenisin häntä kohtaan äidillisesti tuntemaan. Kenties kylmää, mutta totta.

Lapsia kohtaan voi tuntea muitakin kuin äidillisiä tunteita. Ihminen kiintyy ihmisiin, jotka ovat hänen lähellään, olivat he omia lapsia tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä, en tosin enää stressaan tämän takia. En allekirjoita tuota "kyllä jos olisi sinun oma lapsi niin.."-selitystä. Minulla nyt ei vain ole luontaista hoivaviettiä mitä lapsiin tulee. En ole koskaan kokenut omanani ajatusta perheen perustamisesta perinteisessä mielessä. Mikäli jostain älyttömästä syystä synnyttäisin lapsen, en usko että kykenisin häntä kohtaan äidillisesti tuntemaan. Kenties kylmää, mutta totta.

Lapsia kohtaan voi tuntea muitakin kuin äidillisiä tunteita. Ihminen kiintyy ihmisiin, jotka ovat hänen lähellään, olivat he omia lapsia tai ei. 

Niin, puhut mieleltään terveistä ihmisistä. Sairas ei kiinny, eikä tunne empatiaa.

Mielenkiintoinen juttu, mutta en voi hyvällä tahdollakaan uskoa siihen, että mielesi olisi välttämättä täysin muuttamattomissa, mikäli saisit oman lapsen. Jotakuinkin näin kävi itsellenikin.

Mikä minulle on uskomatonta on se, että joku voi täälläkin spekuloida sitä, kenen ihmisarvo on suurempi kuin toisen. Iästä riippumatta jokaisen ihmisen henki on yhtä arvokas. Kuka muuta väittää niin voi tehdä tutkimusmatkan itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Kuten jo kirjoitinkin, niin oma lapsuuteni on ollut hyvinkin rakkaudentäyteistä ja olen saanut olla juuri sellainen lapsi kuin olin. En siis oikein usko, että empatian puuttuminen johtuisi suoraan omasta lapsuudesta. Pienempiä sisaruksia ei ole.

Yksi "hassu" asia on muuten, että tulen aivan loistavasti toimeen lasten kanssa. Jostain syystä lapset viihtyvät seurassani ja usein esim juhlissa hakeutuvat luokseni. Koska olen kohtelias ja käytöstavat omaava ihminen ja haluan säilyttää välit lähipiirini aikuisiin, niin en missään nimessä tuo julki sitä, että en tunne mitään empatiaa heidän lapsiaan kohtaan. Juhlissa leikin kyllä lasten kanssa eikä se ole mitenkään vastenmielistä, mutta ei mitään erityisen hauskaakaan. Mutta siinä vaiheessa jos joku esim kaatuu ja satuttaa itsensä, niin tunnen lähinnä lievää inhoa sitä itkevää lasta kohtaan. Ei tee mieli ottaa syliin ja lohduttaa. Yleensä hätyytän vanhemman paikalle tässä vaiheessa.

Jos näen loukkaantuneen eläimen jossain, niin sydän oikein kääntyy väärinpäin kun miettii sen tuskaa.

Kyse ei missään tapauksessa ole siitä, että jättäisin vaikkapa loukkaantuneen lapsen jonnekin virumaan, koska en pysty tuntemaan empatiaa. Tiedän kyllä miten toimia oikein enkä anna omien tunteideni tai niiden puutteen vaikuttaa asiaan.

Suurin osa ihmisistä sanoo lapsuutensa olleen hyvä ja normaali, vaikkei se sitä olisikaan. Defenssi.

Oletko ikinä kysynyt psykologilta tai muulta ammattilaiselta mitä hän arvelee syyksi valikoivaan empatiakykyysi? Jos et, miksi? Vaivaako tämä asia sinua vai miksi aloitit ketjun aiheesta?

Mielenkiinnosta kysyn, miten ap suhtaudut esim. aikuiseen, joka loukkaa itsensä kaatuessaan ja itkeä tihrustaa. Olisiko sinusta epämiellyttävää kysyä vaikka vieraalta aikuiselta, kuinka hän voi ja voiko olla avuksi ja tarjota apua?

Minusta on outoa ajatella, että myötätuntoa ei voi tuntea esimerkiksi tiettyä ihmisryhmää kohtaan, itse tunnen empatiaa huolimatta ihmisen iästä. Ehkä sitä on hankala tajuta kun itse koen empatiaa, mutta miksi pitäisi erikseen tuntea empatiaa lapsia tai vanhuksia kohtaan, miksei voi tuntea empatiaa ylipäänsä kaikkea elollista kohden?

Oletko muuten manipulointiin taipuvainen ihminen ap?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa ajatella, että myötätuntoa ei voi tuntea esimerkiksi tiettyä ihmisryhmää kohtaan, itse tunnen empatiaa huolimatta ihmisen iästä. Ehkä sitä on hankala tajuta kun itse koen empatiaa, mutta miksi pitäisi erikseen tuntea empatiaa lapsia tai vanhuksia kohtaan, miksei voi tuntea empatiaa ylipäänsä kaikkea elollista kohden?

Noinhan sen kuuluisi mennä, ja useimmilla meneekin. Sinä oletkin henkisesti tasapainoinen ja terveen kuuloinen ihminen. Läheskään kaikki eivät ole.

Oletko itse saanut rakkautta lapsena osaksesi? Se, ketä on rakastettu, voi rakastaa muitakin. Empatia kehittyy vuorovaikutuksessa ja jos sinulla ei ole omia lapsia, ei sinun tarvitsekaan tuntea empatiaa ihmisiä kohtaan, jotka eivät kosketa mitenkään. Minulla on lapsi ja tunnen empatiaa sekä omaa että vierasta lasta kohtaan. Lapsi ja vanhus ovat minun empatiani kohteita, koska kummatkin vaativat apua ja tukea tässä maailmassa.