Lue keskustelun säännöt.
Mies katosi kotoa yöllä. Asumme kaukana kaikesta, auto ja ulkovaatteet kotona. Aamulla tuli viesti " sanoko joku että soita" kun yritin ottaa yhteyttä ja kysyä minne hittoon hävisi!?
29.10.2016 |
Mies oli viettämässä saunailtaa omassa rauhassa ja joi muutamia oluita. Mä istuskelin olohuoneessa ja katsoin tvtä. Klo 01 aikaan mies meni makkariin toiselle puolelle omakotitaloa, niin kun aina tekee, menee katsomaan omaa ohjelmaa ja mä jäin olkkariin. Oltiin aivan hissukseen omissa oloissamme ennen sitä. Pieni kina oli aiemmin illalla, kun kysyin eräästä lapsen asiasta ja mies ei ollut halukas juttelemaan siitä. Mut se oli mitätön, eikä sen takia kenenkään tarvi häipyä mielenosoitukseksi, ainakaan jos käy täysillä.
Menin itse klo 02 makkariin ja huomasin että ovi on ripa auki asennossa ja terassilla palaa valo. Oletin että mies on ulkona tupakalla ulkona. Hetken päästä tajusin että on kestänyt liian kauan eikä terassilla ollutkaan ketään. Aloin heti tarkistamaan miehen tavaroita ja vaatteita onko ne hävinnyt. Auto oli pihassa, ulkovaatteet kotona, vain lompakko, terassiläppöset, farkut ja varmaan joku paita oli kadonnut. Meiltä on 5 km matkaa lähimpään baariin tai yhtään minnekään ihmisten ilmoille ja asumme metsän keskellä. ulkona satoi vettä. Enkä nähnyt mitään toisenkaan auton liikettä pihallamme johon näkee suoraan kun istun olohuoneessa. Pihallemme syttyy pimeällä myös valo jos siinä joku liikkuu, miehen on täytynyt kiertää toista kautta. Mies ei ole ikinä lähtenyt kävelemään moista matkaa saatikka hävinnyt noin täältä. Kävin katsomassa vielä tontin ettei ole siellä sattunut mitään, mutta ei näkynyt. Ei autossa, ei auto tallissa. Laitoin viestiä, ei mitään. Kaverille viestiä kun tiesin että olivat aiemmin illalla soitelleet. Ei mitään.
En keksinyt enää mitä tehdä kun olin katsonut ja kuulostellut kaiken. Klo oli 04 yöllä kun päätin alkaa nukkumaan että jaksan edes jotenkin hoitaa lapsia kun aamulla heräävät. Soitin miehelle 3 kertaa, viimeisen kerran aamulla. Laitoin pari viestiä, ei mitään. Aamulla ennen ysiä laittoi viestin "sanoko joku että soita". Kyllä tuntui surulliselle, kun en vieläkään saa tietää missä mies on ja vaan vittuilee. Laitoin vihaisen viestin ettei noin saa kadota metsän keskeltä kun toinen on sitten sydän syrjällään... nyt ei taas mitään. En yrittänyt enää ottaa yhteyttä.
Mitä tekisitte minun tilanteessa? Olen aivan murtunut ...
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Mies on sairastanut masennusta jo vuosia. Haukkuu minua säännöllisesti jos tulee erimielisyys, ei kestä kun juttelemme jostain tai reagoin miehen typerään käytökseen. Itse yritän aina hoitaa asiat puhumalla, en huuda, hauku yms... mutta mies pitää pidemmän kun kahden lauseen puhumista henkisenä väkivaltana itseään kohtaan. Helppohan siinä on sitten sanoa mitään. Niin kuin eilenkin illalla, tunteja ennen kun lähti, kysyin lapseen liittyvää asiaa niin suuttui ja reagoi niin kuin olisin hänen kiusaksi tullut puhumaan. Vähätteli asiaa vaikka yritin sitä perustella, käyttäytyi niin kuin olisin tullut tappelemaan...sit alkoi murjotus ja palasin omiin oloihini. Mut kukaan tervepäinen ei häivy, eikä edes suutu, kun toinen yrittää jutella lapsen asiasta.. mies yleensäkin stressaantuu juttelusta, sellaisesta mistä normaalisti ihmiselle tulee hyvä olo kun saa avautua ja sopia... ja erimielisyyksienkin lisäksi mies ottaa kaikki juttelut hyökkäyksenä häntä kohtaan, aiheella ei ole väliä...
Jotenkin aina mietin näitä. Minäkin oon kiva tyyppi mut eukko osaa kyl ärsyttää monella tavalla sanallisesti, ollessaan siinä terävämpi kuin minä. Kun sitten suutun ja poistun paikalta kuten asiantuntijat neuvovat, alkaa rummutus ympäri sukulaisia ja kavereita, että ihme tyyppi, katoaa vaan ihan ilman syytä, vaikka vaan juteltiin 'lasten asioista'.... En vain voi taistella lasten aikana kun toinen hyökkää aina silloin kimppuun. Ja hänen keskustelu on syytöksiä niistä, mitä en ole tehnyt, ei siitä mitä kotihommia olen tehnyt... Eli ei voi pelkän tekstin perusteella tehdä mitään johtopäätöstä, eli kirjoittajan käytös sekä asioiden esittäminen sekä käsittely pitäis ensin nähdä ja kokea, myös että miten paljon sitä harrastetaan stressin lievitystä.... Näistä voi sitten tehdä johtopäätöksiä, onko katoaminen itseaiheutettua vai epätoivoinen tilanne vain kadota 'keskusteluista'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi kavereilla tietoa, missä hän on nyt? Jos ei ole, tekisin katoamisilmoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Entäs rikoksen t sieppauksen mahdollisuus? Mistäs tiedät oliko se edes miehesi kun viestitti vaikka känny olisi ollut jonkun muun hallussa jo?
Ai ufotko siepanneet? Joskus 70-luvullahan näitä tapahtui..
Käy ostamassa pesäpallomaila ja vetele korville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs rikoksen t sieppauksen mahdollisuus? Mistäs tiedät oliko se edes miehesi kun viestitti vaikka känny olisi ollut jonkun muun hallussa jo?
Ai ufotko siepanneet? Joskus 70-luvullahan näitä tapahtui..
En tiennytkään että Espanjassa on linuxilla foliohattuväkeä turvapaikkaa hakemassa, Porvoosta vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on sairastanut masennusta jo vuosia. Haukkuu minua säännöllisesti jos tulee erimielisyys, ei kestä kun juttelemme jostain tai reagoin miehen typerään käytökseen. Itse yritän aina hoitaa asiat puhumalla, en huuda, hauku yms... mutta mies pitää pidemmän kun kahden lauseen puhumista henkisenä väkivaltana itseään kohtaan. Helppohan siinä on sitten sanoa mitään. Niin kuin eilenkin illalla, tunteja ennen kun lähti, kysyin lapseen liittyvää asiaa niin suuttui ja reagoi niin kuin olisin hänen kiusaksi tullut puhumaan. Vähätteli asiaa vaikka yritin sitä perustella, käyttäytyi niin kuin olisin tullut tappelemaan...sit alkoi murjotus ja palasin omiin oloihini. Mut kukaan tervepäinen ei häivy, eikä edes suutu, kun toinen yrittää jutella lapsen asiasta.. mies yleensäkin stressaantuu juttelusta, sellaisesta mistä normaalisti ihmiselle tulee hyvä olo kun saa avautua ja sopia... ja erimielisyyksienkin lisäksi mies ottaa kaikki juttelut hyökkäyksenä häntä kohtaan, aiheella ei ole väliä...
Jotenkin aina mietin näitä. Minäkin oon kiva tyyppi mut eukko osaa kyl ärsyttää monella tavalla sanallisesti, ollessaan siinä terävämpi kuin minä. Kun sitten suutun ja poistun paikalta kuten asiantuntijat neuvovat, alkaa rummutus ympäri sukulaisia ja kavereita, että ihme tyyppi, katoaa vaan ihan ilman syytä, vaikka vaan juteltiin 'lasten asioista'.... En vain voi taistella lasten aikana kun toinen hyökkää aina silloin kimppuun. Ja hänen keskustelu on syytöksiä niistä, mitä en ole tehnyt, ei siitä mitä kotihommia olen tehnyt... Eli ei voi pelkän tekstin perusteella tehdä mitään johtopäätöstä, eli kirjoittajan käytös sekä asioiden esittäminen sekä käsittely pitäis ensin nähdä ja kokea, myös että miten paljon sitä harrastetaan stressin lievitystä.... Näistä voi sitten tehdä johtopäätöksiä, onko katoaminen itseaiheutettua vai epätoivoinen tilanne vain kadota 'keskusteluista'.
Tuossa on varmasti jotain tuttua meidän tilanteeseen...olen kyllä ns. parempi puhumaan, ilman että tarvii alkaa ilkeäksi toiselle.. kritiikkiä toki osaan antaa mut kerron kyllä hyvin pian etten ole mitään tappelemassa vaan toivoisin asiaan ratkaisua/ avaan omia fiiliksiä tai ihan vaan jutustelen... mutta kun mies vihaa kaikkea puhetta joka kestää paria lausetta pidempään mun suusta. Ei stressaannu jos asia on hänelle tärkeä tai juttelemme suurin piirtein säästä mutta muuten saa olla aika tarkkana puheidensa kanssa mikä alkaa stressaamaan. Ja mies kun koko ajan korostaa että suurin ongelma on se puhe ei asia...mutta sit usein kun puhe on miellyttävän kuuloista niin voi heittää aiheen piikkiin. Eli ongelma on oikeastaan miten päin vaan. Miten voi olla toisen kanssa jos toinen ei jaksa kuunnella tai pitää mun kertomia asioita vähäpätöisinä...? Mies aina yrittää mutta hetken päästä ollaan samassa ärsytyksestä. Ilmiselvästikin pelkää tosi paljon että juttelu muuttuu riidaksi, on ottanut sen asenteen jo heti kättelyssä. Vaikkei itselläni olisi ollenkaan sellainen fiilis. Harvoin lähden juttelemaan toiselle hakiessani riitaa. Nopeastihan se saa sellaisia sävyjä kun toinen on heti riita asenteella. Ja siis vikaa on minussakin, olen mokannut monta kertaa sen että silloin kun vois pitää pausen niin jatkan juttelua kun tuntuu että haluan vain sopia asian. Vihaan mykkäkoulua. Mut tilaa pitää antaa tottakai. Olisinko ihan surkea jos laittaisin miehen pitämästä hiljaisuudesta ja tempusta huolimatta viestin ja pyytäisin anteeksi noita omia töppäyksiäni juttelu tilanteissa? Tulee vaan sellainen olo että pitäisi mua edelleen epätoivoisena.. itse lähti törkeästi, ei vastaa yhteydenottoihin ja oli sanonut muillekin ettei mulle saa kertoa missä on.. miten on, tekisinkö itsestäni pellen kaiken tuon jälkeen...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos tekisit samalla tavalla kuin viime viikolla kun tuli riitaa ja mies lähti vanhempiensa luo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on sairastanut masennusta jo vuosia. Haukkuu minua säännöllisesti jos tulee erimielisyys, ei kestä kun juttelemme jostain tai reagoin miehen typerään käytökseen. Itse yritän aina hoitaa asiat puhumalla, en huuda, hauku yms... mutta mies pitää pidemmän kun kahden lauseen puhumista henkisenä väkivaltana itseään kohtaan. Helppohan siinä on sitten sanoa mitään. Niin kuin eilenkin illalla, tunteja ennen kun lähti, kysyin lapseen liittyvää asiaa niin suuttui ja reagoi niin kuin olisin hänen kiusaksi tullut puhumaan. Vähätteli asiaa vaikka yritin sitä perustella, käyttäytyi niin kuin olisin tullut tappelemaan...sit alkoi murjotus ja palasin omiin oloihini. Mut kukaan tervepäinen ei häivy, eikä edes suutu, kun toinen yrittää jutella lapsen asiasta.. mies yleensäkin stressaantuu juttelusta, sellaisesta mistä normaalisti ihmiselle tulee hyvä olo kun saa avautua ja sopia... ja erimielisyyksienkin lisäksi mies ottaa kaikki juttelut hyökkäyksenä häntä kohtaan, aiheella ei ole väliä...
Jotenkin aina mietin näitä. Minäkin oon kiva tyyppi mut eukko osaa kyl ärsyttää monella tavalla sanallisesti, ollessaan siinä terävämpi kuin minä. Kun sitten suutun ja poistun paikalta kuten asiantuntijat neuvovat, alkaa rummutus ympäri sukulaisia ja kavereita, että ihme tyyppi, katoaa vaan ihan ilman syytä, vaikka vaan juteltiin 'lasten asioista'.... En vain voi taistella lasten aikana kun toinen hyökkää aina silloin kimppuun. Ja hänen keskustelu on syytöksiä niistä, mitä en ole tehnyt, ei siitä mitä kotihommia olen tehnyt... Eli ei voi pelkän tekstin perusteella tehdä mitään johtopäätöstä, eli kirjoittajan käytös sekä asioiden esittäminen sekä käsittely pitäis ensin nähdä ja kokea, myös että miten paljon sitä harrastetaan stressin lievitystä.... Näistä voi sitten tehdä johtopäätöksiä, onko katoaminen itseaiheutettua vai epätoivoinen tilanne vain kadota 'keskusteluista'.
Tuossa on varmasti jotain tuttua meidän tilanteeseen...olen kyllä ns. parempi puhumaan, ilman että tarvii alkaa ilkeäksi toiselle.. kritiikkiä toki osaan antaa mut kerron kyllä hyvin pian etten ole mitään tappelemassa vaan toivoisin asiaan ratkaisua/ avaan omia fiiliksiä tai ihan vaan jutustelen... mutta kun mies vihaa kaikkea puhetta joka kestää paria lausetta pidempään mun suusta. Ei stressaannu jos asia on hänelle tärkeä tai juttelemme suurin piirtein säästä mutta muuten saa olla aika tarkkana puheidensa kanssa mikä alkaa stressaamaan. Ja mies kun koko ajan korostaa että suurin ongelma on se puhe ei asia...mutta sit usein kun puhe on miellyttävän kuuloista niin voi heittää aiheen piikkiin. Eli ongelma on oikeastaan miten päin vaan. Miten voi olla toisen kanssa jos toinen ei jaksa kuunnella tai pitää mun kertomia asioita vähäpätöisinä...? Mies aina yrittää mutta hetken päästä ollaan samassa ärsytyksestä. Ilmiselvästikin pelkää tosi paljon että juttelu muuttuu riidaksi, on ottanut sen asenteen jo heti kättelyssä. Vaikkei itselläni olisi ollenkaan sellainen fiilis. Harvoin lähden juttelemaan toiselle hakiessani riitaa. Nopeastihan se saa sellaisia sävyjä kun toinen on heti riita asenteella. Ja siis vikaa on minussakin, olen mokannut monta kertaa sen että silloin kun vois pitää pausen niin jatkan juttelua kun tuntuu että haluan vain sopia asian. Vihaan mykkäkoulua. Mut tilaa pitää antaa tottakai. Olisinko ihan surkea jos laittaisin miehen pitämästä hiljaisuudesta ja tempusta huolimatta viestin ja pyytäisin anteeksi noita omia töppäyksiäni juttelu tilanteissa? Tulee vaan sellainen olo että pitäisi mua edelleen epätoivoisena.. itse lähti törkeästi, ei vastaa yhteydenottoihin ja oli sanonut muillekin ettei mulle saa kertoa missä on.. miten on, tekisinkö itsestäni pellen kaiken tuon jälkeen...?
Älä laita sille mitään viestiä, se vaan pahentaa tilannetta. Sun mies joko oikeasti haluaa erota (en usko) tai sitten se harrastaa emotionaalista kiristystä tms lapsellista, toi mitä se tekee on yksi mykkäkoulun äärimuoto. Päämääränä on saada kontrolloitua sua. Anna sen maistaa omaa lääkettään, älä vaan ala anelemaan sitä takas. Ole cool ja tee kivoja asioita mistä nautit ja ole kuin et reagoisi juuri mitenkään sen katoamiseen. Jos se rakastaa sua, se palaa kyllä, jos et ala nyt roikkumaan ja ahdistelemaan. Jos taas se ei rakasta sua, niin se ei palaa, ja parempi saada tietää se nyt kuin vuosien päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ota lapset kainaloon ja lähde vaikka reissuun. Kun mies palaa se ihmettelee missä olet. Sano että lähdit matkalle, koska miestä ei näkynyt missään ja kaipasit kivaa tekemistä.
Sun kannattaa nyt miettiä miksi ylipäätään haluat olla tuollaisen miehen kanssa. Mies on ollut pitkään sun puoliso ja perheenjäsen ja teillä on yhteisiä lapsia, ja hän vaan katoaa keskellä yötä ja kieltää kavereita sanomasta sulle missä hän on. Mietippä nyt. Ihan järkyttävä kusipää äijä. Tietää satavarmasta että olet tosi ahdistunut, surullinen, huolissaan ja vaikka mitä. Ja tekee silti noin. Eli tekee tahallaan. Haluaa satuttaa sua. Haluaa kostaa sulle jotain ihan mitätöntä. Miksi ihmeessä haluat sen takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on sairastanut masennusta jo vuosia. Haukkuu minua säännöllisesti jos tulee erimielisyys, ei kestä kun juttelemme jostain tai reagoin miehen typerään käytökseen. Itse yritän aina hoitaa asiat puhumalla, en huuda, hauku yms... mutta mies pitää pidemmän kun kahden lauseen puhumista henkisenä väkivaltana itseään kohtaan. Helppohan siinä on sitten sanoa mitään. Niin kuin eilenkin illalla, tunteja ennen kun lähti, kysyin lapseen liittyvää asiaa niin suuttui ja reagoi niin kuin olisin hänen kiusaksi tullut puhumaan. Vähätteli asiaa vaikka yritin sitä perustella, käyttäytyi niin kuin olisin tullut tappelemaan...sit alkoi murjotus ja palasin omiin oloihini. Mut kukaan tervepäinen ei häivy, eikä edes suutu, kun toinen yrittää jutella lapsen asiasta.. mies yleensäkin stressaantuu juttelusta, sellaisesta mistä normaalisti ihmiselle tulee hyvä olo kun saa avautua ja sopia... ja erimielisyyksienkin lisäksi mies ottaa kaikki juttelut hyökkäyksenä häntä kohtaan, aiheella ei ole väliä...
Jotenkin aina mietin näitä. Minäkin oon kiva tyyppi mut eukko osaa kyl ärsyttää monella tavalla sanallisesti, ollessaan siinä terävämpi kuin minä. Kun sitten suutun ja poistun paikalta kuten asiantuntijat neuvovat, alkaa rummutus ympäri sukulaisia ja kavereita, että ihme tyyppi, katoaa vaan ihan ilman syytä, vaikka vaan juteltiin 'lasten asioista'.... En vain voi taistella lasten aikana kun toinen hyökkää aina silloin kimppuun. Ja hänen keskustelu on syytöksiä niistä, mitä en ole tehnyt, ei siitä mitä kotihommia olen tehnyt... Eli ei voi pelkän tekstin perusteella tehdä mitään johtopäätöstä, eli kirjoittajan käytös sekä asioiden esittäminen sekä käsittely pitäis ensin nähdä ja kokea, myös että miten paljon sitä harrastetaan stressin lievitystä.... Näistä voi sitten tehdä johtopäätöksiä, onko katoaminen itseaiheutettua vai epätoivoinen tilanne vain kadota 'keskusteluista'.
Tuossa on varmasti jotain tuttua meidän tilanteeseen...olen kyllä ns. parempi puhumaan, ilman että tarvii alkaa ilkeäksi toiselle.. kritiikkiä toki osaan antaa mut kerron kyllä hyvin pian etten ole mitään tappelemassa vaan toivoisin asiaan ratkaisua/ avaan omia fiiliksiä tai ihan vaan jutustelen... mutta kun mies vihaa kaikkea puhetta joka kestää paria lausetta pidempään mun suusta. Ei stressaannu jos asia on hänelle tärkeä tai juttelemme suurin piirtein säästä mutta muuten saa olla aika tarkkana puheidensa kanssa mikä alkaa stressaamaan. Ja mies kun koko ajan korostaa että suurin ongelma on se puhe ei asia...mutta sit usein kun puhe on miellyttävän kuuloista niin voi heittää aiheen piikkiin. Eli ongelma on oikeastaan miten päin vaan. Miten voi olla toisen kanssa jos toinen ei jaksa kuunnella tai pitää mun kertomia asioita vähäpätöisinä...? Mies aina yrittää mutta hetken päästä ollaan samassa ärsytyksestä. Ilmiselvästikin pelkää tosi paljon että juttelu muuttuu riidaksi, on ottanut sen asenteen jo heti kättelyssä. Vaikkei itselläni olisi ollenkaan sellainen fiilis. Harvoin lähden juttelemaan toiselle hakiessani riitaa. Nopeastihan se saa sellaisia sävyjä kun toinen on heti riita asenteella. Ja siis vikaa on minussakin, olen mokannut monta kertaa sen että silloin kun vois pitää pausen niin jatkan juttelua kun tuntuu että haluan vain sopia asian. Vihaan mykkäkoulua. Mut tilaa pitää antaa tottakai. Olisinko ihan surkea jos laittaisin miehen pitämästä hiljaisuudesta ja tempusta huolimatta viestin ja pyytäisin anteeksi noita omia töppäyksiäni juttelu tilanteissa? Tulee vaan sellainen olo että pitäisi mua edelleen epätoivoisena.. itse lähti törkeästi, ei vastaa yhteydenottoihin ja oli sanonut muillekin ettei mulle saa kertoa missä on.. miten on, tekisinkö itsestäni pellen kaiken tuon jälkeen...?
Älä laita sille mitään viestiä, se vaan pahentaa tilannetta. Sun mies joko oikeasti haluaa erota (en usko) tai sitten se harrastaa emotionaalista kiristystä tms lapsellista, toi mitä se tekee on yksi mykkäkoulun äärimuoto. Päämääränä on saada kontrolloitua sua. Anna sen maistaa omaa lääkettään, älä vaan ala anelemaan sitä takas. Ole cool ja tee kivoja asioita mistä nautit ja ole kuin et reagoisi juuri mitenkään sen katoamiseen. Jos se rakastaa sua, se palaa kyllä, jos et ala nyt roikkumaan ja ahdistelemaan. Jos taas se ei rakasta sua, niin se ei palaa, ja parempi saada tietää se nyt kuin vuosien päästä.
Ärsyttää kun aina tulee itselle tämä anteeksi pyytely olo, aina on jotain mitä itsekin on mokannut. Tottahan tuo on ettei kannata nyt laittaa viestiä vaikka itsekin olen tässä rauhoittunut alkutilanteesta... olo on vaan niin turta, järkyttynyt, jännittää kun taas kohdataan. Sain kuulla miehen puhuneen kaverilleen että suunta olisi kotia kohti...eli näemme taas ja mä en tiedä yhtään miten pitää reagoida kun tulee tänne. Ollaan aina oltu yhteyksissä ennen kun tulee riita tilanteen jälkeen kotiin jos on lähtenyt rauhottumaan.. nyt pisti itse yhteydet poikki.
Ap. Saanko veikata… Eikö niin että sun mies on tällainen:
-vähättelee usein sun tarpeita tai sivuuttaa ne
-vähättelee sua tai nimittelee sua
-huumorin tai vitsin varjolla sanoo asioita joista sulle tulee paha mieli (esim sun ulkonäöstä tai ruoanlaittotaidoista tms)
-kun pahastut sen sanoista tai tekemisistä niin se väittää sun olevan liian herkkä (eli syy olikin sussa)
-kasvojen ilmeet osoittaa sulle halveksuntaa tai vähättelyä silloin kun olet tehnyt jotain hänen mielestään "väärin" (eli et ole arvannut hänen toiveitaan tms)
-kritisoi sua herkästi
-syyttää sua hänen oman elämänsä ongelmista (ylipaino, työttömyys, yksinäisyys tms)
-ei halua jutella sulle tärkeistä asioista
-harrastaa mykkäkoulua ja x päivän jälkeen palaa normaaliin elämään eikä suostu puhumaan riidan aiheesta
-on usein tunnetasolla etäinen, ei päästä sua henkisesti lähelle
-susta tuntuu välillä että hän kostaa sulle ihan mitättömiä asioita (et keittänyt pastaa sopivan al denteksi..)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmestyisiköhän jos viestittäisit että sulla on uusi :)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on sairastanut masennusta jo vuosia. Haukkuu minua säännöllisesti jos tulee erimielisyys, ei kestä kun juttelemme jostain tai reagoin miehen typerään käytökseen. Itse yritän aina hoitaa asiat puhumalla, en huuda, hauku yms... mutta mies pitää pidemmän kun kahden lauseen puhumista henkisenä väkivaltana itseään kohtaan. Helppohan siinä on sitten sanoa mitään. Niin kuin eilenkin illalla, tunteja ennen kun lähti, kysyin lapseen liittyvää asiaa niin suuttui ja reagoi niin kuin olisin hänen kiusaksi tullut puhumaan. Vähätteli asiaa vaikka yritin sitä perustella, käyttäytyi niin kuin olisin tullut tappelemaan...sit alkoi murjotus ja palasin omiin oloihini. Mut kukaan tervepäinen ei häivy, eikä edes suutu, kun toinen yrittää jutella lapsen asiasta.. mies yleensäkin stressaantuu juttelusta, sellaisesta mistä normaalisti ihmiselle tulee hyvä olo kun saa avautua ja sopia... ja erimielisyyksienkin lisäksi mies ottaa kaikki juttelut hyökkäyksenä häntä kohtaan, aiheella ei ole väliä...
Jotenkin aina mietin näitä. Minäkin oon kiva tyyppi mut eukko osaa kyl ärsyttää monella tavalla sanallisesti, ollessaan siinä terävämpi kuin minä. Kun sitten suutun ja poistun paikalta kuten asiantuntijat neuvovat, alkaa rummutus ympäri sukulaisia ja kavereita, että ihme tyyppi, katoaa vaan ihan ilman syytä, vaikka vaan juteltiin 'lasten asioista'.... En vain voi taistella lasten aikana kun toinen hyökkää aina silloin kimppuun. Ja hänen keskustelu on syytöksiä niistä, mitä en ole tehnyt, ei siitä mitä kotihommia olen tehnyt... Eli ei voi pelkän tekstin perusteella tehdä mitään johtopäätöstä, eli kirjoittajan käytös sekä asioiden esittäminen sekä käsittely pitäis ensin nähdä ja kokea, myös että miten paljon sitä harrastetaan stressin lievitystä.... Näistä voi sitten tehdä johtopäätöksiä, onko katoaminen itseaiheutettua vai epätoivoinen tilanne vain kadota 'keskusteluista'.
Mitenkähän tämä "mies" kirjoittaa ihan samalla tyylillä kuin ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on sairastanut masennusta jo vuosia. Haukkuu minua säännöllisesti jos tulee erimielisyys, ei kestä kun juttelemme jostain tai reagoin miehen typerään käytökseen. Itse yritän aina hoitaa asiat puhumalla, en huuda, hauku yms... mutta mies pitää pidemmän kun kahden lauseen puhumista henkisenä väkivaltana itseään kohtaan. Helppohan siinä on sitten sanoa mitään. Niin kuin eilenkin illalla, tunteja ennen kun lähti, kysyin lapseen liittyvää asiaa niin suuttui ja reagoi niin kuin olisin hänen kiusaksi tullut puhumaan. Vähätteli asiaa vaikka yritin sitä perustella, käyttäytyi niin kuin olisin tullut tappelemaan...sit alkoi murjotus ja palasin omiin oloihini. Mut kukaan tervepäinen ei häivy, eikä edes suutu, kun toinen yrittää jutella lapsen asiasta.. mies yleensäkin stressaantuu juttelusta, sellaisesta mistä normaalisti ihmiselle tulee hyvä olo kun saa avautua ja sopia... ja erimielisyyksienkin lisäksi mies ottaa kaikki juttelut hyökkäyksenä häntä kohtaan, aiheella ei ole väliä...
Jotenkin aina mietin näitä. Minäkin oon kiva tyyppi mut eukko osaa kyl ärsyttää monella tavalla sanallisesti, ollessaan siinä terävämpi kuin minä. Kun sitten suutun ja poistun paikalta kuten asiantuntijat neuvovat, alkaa rummutus ympäri sukulaisia ja kavereita, että ihme tyyppi, katoaa vaan ihan ilman syytä, vaikka vaan juteltiin 'lasten asioista'.... En vain voi taistella lasten aikana kun toinen hyökkää aina silloin kimppuun. Ja hänen keskustelu on syytöksiä niistä, mitä en ole tehnyt, ei siitä mitä kotihommia olen tehnyt... Eli ei voi pelkän tekstin perusteella tehdä mitään johtopäätöstä, eli kirjoittajan käytös sekä asioiden esittäminen sekä käsittely pitäis ensin nähdä ja kokea, myös että miten paljon sitä harrastetaan stressin lievitystä.... Näistä voi sitten tehdä johtopäätöksiä, onko katoaminen itseaiheutettua vai epätoivoinen tilanne vain kadota 'keskusteluista'.
Mitenkähän tämä "mies" kirjoittaa ihan samalla tyylillä kuin ap?
Että mua sitten ärsyttää nämä oman elämänsä salaiset agentit. Että kirjoittaa ihan samalla tyylillä, niinku miten, analyyttisesti, suomeksi, sanoja peräkkäin, yleisiä ilmaisuja.....? Jääpä sinä pohtimaan tätä jos se sun päiväsi pelastaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on sairastanut masennusta jo vuosia. Haukkuu minua säännöllisesti jos tulee erimielisyys, ei kestä kun juttelemme jostain tai reagoin miehen typerään käytökseen. Itse yritän aina hoitaa asiat puhumalla, en huuda, hauku yms... mutta mies pitää pidemmän kun kahden lauseen puhumista henkisenä väkivaltana itseään kohtaan. Helppohan siinä on sitten sanoa mitään. Niin kuin eilenkin illalla, tunteja ennen kun lähti, kysyin lapseen liittyvää asiaa niin suuttui ja reagoi niin kuin olisin hänen kiusaksi tullut puhumaan. Vähätteli asiaa vaikka yritin sitä perustella, käyttäytyi niin kuin olisin tullut tappelemaan...sit alkoi murjotus ja palasin omiin oloihini. Mut kukaan tervepäinen ei häivy, eikä edes suutu, kun toinen yrittää jutella lapsen asiasta.. mies yleensäkin stressaantuu juttelusta, sellaisesta mistä normaalisti ihmiselle tulee hyvä olo kun saa avautua ja sopia... ja erimielisyyksienkin lisäksi mies ottaa kaikki juttelut hyökkäyksenä häntä kohtaan, aiheella ei ole väliä...
Jotenkin aina mietin näitä. Minäkin oon kiva tyyppi mut eukko osaa kyl ärsyttää monella tavalla sanallisesti, ollessaan siinä terävämpi kuin minä. Kun sitten suutun ja poistun paikalta kuten asiantuntijat neuvovat, alkaa rummutus ympäri sukulaisia ja kavereita, että ihme tyyppi, katoaa vaan ihan ilman syytä, vaikka vaan juteltiin 'lasten asioista'.... En vain voi taistella lasten aikana kun toinen hyökkää aina silloin kimppuun. Ja hänen keskustelu on syytöksiä niistä, mitä en ole tehnyt, ei siitä mitä kotihommia olen tehnyt... Eli ei voi pelkän tekstin perusteella tehdä mitään johtopäätöstä, eli kirjoittajan käytös sekä asioiden esittäminen sekä käsittely pitäis ensin nähdä ja kokea, myös että miten paljon sitä harrastetaan stressin lievitystä.... Näistä voi sitten tehdä johtopäätöksiä, onko katoaminen itseaiheutettua vai epätoivoinen tilanne vain kadota 'keskusteluista'.
Mitenkähän tämä "mies" kirjoittaa ihan samalla tyylillä kuin ap?
Joo en ole kirjoittanut myös " miehenä"... täällä sen verran tilanne muuttunut että mies laittoi viestin että voinko tulla hakemaan linja autoasemalta kun sinne tänään saapuu. Mitä itse olisitte vastanneet? Minä kirjoitin jo oman vastaukseni mutta haluaisin kuulla teidän mielipiteitä, nähdäkseni, ajattelinko oikein...
Mikset pidä sitten pausea "juttelussasi", vaan papatat taukoamatta. Toimiva kommunikointi vaatii myös kuuntelu- ja kuullun ymmärtämis-taidon. Tulee mieleen anoppini, joka paasaa taukoamatta ja paikalta poistuu yksi jos toinenkin. Koska sitä ei vaan kestä!
Entäs rikoksen t sieppauksen mahdollisuus? Mistäs tiedät oliko se edes miehesi kun viestitti vaikka känny olisi ollut jonkun muun hallussa jo?