Lue keskustelun säännöt.
Mies katosi kotoa yöllä. Asumme kaukana kaikesta, auto ja ulkovaatteet kotona. Aamulla tuli viesti " sanoko joku että soita" kun yritin ottaa yhteyttä ja kysyä minne hittoon hävisi!?
29.10.2016 |
Mies oli viettämässä saunailtaa omassa rauhassa ja joi muutamia oluita. Mä istuskelin olohuoneessa ja katsoin tvtä. Klo 01 aikaan mies meni makkariin toiselle puolelle omakotitaloa, niin kun aina tekee, menee katsomaan omaa ohjelmaa ja mä jäin olkkariin. Oltiin aivan hissukseen omissa oloissamme ennen sitä. Pieni kina oli aiemmin illalla, kun kysyin eräästä lapsen asiasta ja mies ei ollut halukas juttelemaan siitä. Mut se oli mitätön, eikä sen takia kenenkään tarvi häipyä mielenosoitukseksi, ainakaan jos käy täysillä.
Menin itse klo 02 makkariin ja huomasin että ovi on ripa auki asennossa ja terassilla palaa valo. Oletin että mies on ulkona tupakalla ulkona. Hetken päästä tajusin että on kestänyt liian kauan eikä terassilla ollutkaan ketään. Aloin heti tarkistamaan miehen tavaroita ja vaatteita onko ne hävinnyt. Auto oli pihassa, ulkovaatteet kotona, vain lompakko, terassiläppöset, farkut ja varmaan joku paita oli kadonnut. Meiltä on 5 km matkaa lähimpään baariin tai yhtään minnekään ihmisten ilmoille ja asumme metsän keskellä. ulkona satoi vettä. Enkä nähnyt mitään toisenkaan auton liikettä pihallamme johon näkee suoraan kun istun olohuoneessa. Pihallemme syttyy pimeällä myös valo jos siinä joku liikkuu, miehen on täytynyt kiertää toista kautta. Mies ei ole ikinä lähtenyt kävelemään moista matkaa saatikka hävinnyt noin täältä. Kävin katsomassa vielä tontin ettei ole siellä sattunut mitään, mutta ei näkynyt. Ei autossa, ei auto tallissa. Laitoin viestiä, ei mitään. Kaverille viestiä kun tiesin että olivat aiemmin illalla soitelleet. Ei mitään.
En keksinyt enää mitä tehdä kun olin katsonut ja kuulostellut kaiken. Klo oli 04 yöllä kun päätin alkaa nukkumaan että jaksan edes jotenkin hoitaa lapsia kun aamulla heräävät. Soitin miehelle 3 kertaa, viimeisen kerran aamulla. Laitoin pari viestiä, ei mitään. Aamulla ennen ysiä laittoi viestin "sanoko joku että soita". Kyllä tuntui surulliselle, kun en vieläkään saa tietää missä mies on ja vaan vittuilee. Laitoin vihaisen viestin ettei noin saa kadota metsän keskeltä kun toinen on sitten sydän syrjällään... nyt ei taas mitään. En yrittänyt enää ottaa yhteyttä.
Mitä tekisitte minun tilanteessa? Olen aivan murtunut ...
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin pari alkoholistituttavaa. Toinen käy töissä ja selviää elämästä, ei vaikuta alkoholistilta. Totuus on kuitenkin se, että työpäivän jälkeen kotiin on kiire oluen ääreen. On kuin perseeseen ammuttu karhu kunnes se rakas tölkin sihahdus kuuluu. Alkoholismia sekin on, kun on pakko saada ottaa se olut tai pari tai muuten koko päivä on pilalla. Toinen tuttava taas on työttömänä juotuaan työpaikkansa. Ei juo jatkuvasti, mutta kun ränni alkaa niin sitten mennään, joka päivä taju kankaalle. Sitten voi mennä taas puolikin vuotta että se kalja silloin tällöin riittää.
Jonkin näköisesti alko-ongelmasta kertoo jo se, jos ihmisellä on asenne ettei ilman viinaa voi olla hauskaa. Näitäkin tapauksia on vaikka kuinka ja paljon.
Alkoholisteja ja alko-ongelmaisia on moneen junaan, eikä kaikki niistä todellakaan vedä jatkuvasti päätä täyteen ja kuse housuun jossain sillan alla.
Itse olen juuri tommonen ensimmäinen alkoholisti. Melkein joka päivä muutama annos hermoja rauhottaakseni, viikonloppuna vähän enemmän ja joskus harvoin niin että huomaa myös päälle päin. Ei ongelmia töissä tms. Pari viikkoa sitten huomasin, että hävettää viedä tölkkikasseja kauppaan ja harmittaa kun tietää kaikki lähi Alkon myyjät. Huomasin, että yksi olut menee kuiviin ikeniin ja jos juo enemmän niin harmittaa. Nyt 11 päivää ilman tippaa ja aika hieno fiilis. Seuraava jännä haaste on firman pikkujoulut selvinpäin 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin pari alkoholistituttavaa. Toinen käy töissä ja selviää elämästä, ei vaikuta alkoholistilta. Totuus on kuitenkin se, että työpäivän jälkeen kotiin on kiire oluen ääreen. On kuin perseeseen ammuttu karhu kunnes se rakas tölkin sihahdus kuuluu. Alkoholismia sekin on, kun on pakko saada ottaa se olut tai pari tai muuten koko päivä on pilalla. Toinen tuttava taas on työttömänä juotuaan työpaikkansa. Ei juo jatkuvasti, mutta kun ränni alkaa niin sitten mennään, joka päivä taju kankaalle. Sitten voi mennä taas puolikin vuotta että se kalja silloin tällöin riittää.
Jonkin näköisesti alko-ongelmasta kertoo jo se, jos ihmisellä on asenne ettei ilman viinaa voi olla hauskaa. Näitäkin tapauksia on vaikka kuinka ja paljon.
Alkoholisteja ja alko-ongelmaisia on moneen junaan, eikä kaikki niistä todellakaan vedä jatkuvasti päätä täyteen ja kuse housuun jossain sillan alla.
Itse olen juuri tommonen ensimmäinen alkoholisti. Melkein joka päivä muutama annos hermoja rauhottaakseni, viikonloppuna vähän enemmän ja joskus harvoin niin että huomaa myös päälle päin. Ei ongelmia töissä tms. Pari viikkoa sitten huomasin, että hävettää viedä tölkkikasseja kauppaan ja harmittaa kun tietää kaikki lähi Alkon myyjät. Huomasin, että yksi olut menee kuiviin ikeniin ja jos juo enemmän niin harmittaa. Nyt 11 päivää ilman tippaa ja aika hieno fiilis. Seuraava jännä haaste on firman pikkujoulut selvinpäin 😀
Tosi hienoa! Tsemppiä sulle :)
-ohis
Jälleen kerran esimerkki siitä miten naiset sietävät alkoholistimiehiään, lastensa kustannuksella. Jos perheessä toinen vanhempi juo, siellä ei ole yhtään todellista aikuista joka huolehtii lapsista. Koko perhe menee sen alkoholistin ehdoilla, pahimmat kärsijät ovat lapset.
Jos olisitte lapseton pariskunta, olisi aivan sama vaikka kärsisit alkoholistin kanssa loppuelämäsi häntä hyysäten tai itse alkaen myös ryypätä, mutta kun perheessä on lapsia, on suorastaan vanhemman velvollisuus ottaa ero. Voit lukea alkoholistilapsien kertomuksia Al-anonista ja Alateen nettisivuilta. Alkoholismi muuttaa ihmisen persoonallisuutta, aiheuttaa monenlaisia psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia, kuten miehesi masennus.
Tässä tietoa alkoholismista:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän minäkin luulin että kaikesta lapseen liittyvästä voi vain rauhassa jutella mutta mies sanoi että asia oli jonnin joutava eikä hän juttele sellaisesta kymmeneltä illalla... mut hiukan turhan raskaasti otti. Huomasin että meillä on tapana neuvoa lasta eräässä asiassa aivan erilailla niin kysyin mieheltä että voidaanko miettiä sellainen keino että kumpikin neuvoo saman asian samansuuntaisesti. Lapsilla oli jäänyt leikin sotkut toisen lapsen huoneeseen levälleen ja mies neuvoi että siivoa puolet ja pienempi siivoaa sit huomenna. Kysyin myöhemmin että onko aivan mahdoton ajatus että siivottaisi toisen apuna sen nukkumaan menneen lapsen osuus että saa oleskella loppu illan siistissä huoneessa, mahdollisesti leikkiä eikä toisen sotkujen keskellä. No sehän oli aivan älytön ajatus ja suuttui kun tulin noin typerästä asiasta juttelemaan...minusta tuollaiset vois jutella ihan nopeasti ja rauhassa eikä tuollaisesta voi aikuinen vetää hernettä nokkaan. Eihän siinä aikuista loukata vaan ehdotin vaan lapselle mukavaa vaihtoehtoa.
Ilmeisesti ehdotukseni miehelle oli sitten typerä ja asiaton kun tuli alapeukkua... mut ihan lasta ajatellen mietin että ei se varmaan ole aikuiselle hankalaa autella kun sotkut unohdettiin siivouttaa ennen kun toinen meni nukkumaan...
Ei ehdotuksesi minusta asiaton ollut, mutta en jaksaisi itsekään alkaa kymmeneltä illalla kasvatuksellisia periaatekeskusteluja käymään. Varsinkin kun miehesi ei asiaa kuitenkaan huonosti hoitanut, vaikkei hoitanutkaan sitä samoin kuin itse olisit tehnyt. Siinä olen miehesi kanssa samaa mieltä, että ajankohta keskusyelunavauksellesi oli väärä. Raskaan viikon jälkeen voisi varmaan perjantaina saada ihan vaan rentoutua ilman että tarvitsee alkaa käymään keskusteluja asioista, joista voisi ihan hyvin jutella paremmallakin ajalla.
Tietenkään tämä ei oikeuta miestä häipymään tuolla tavalla kuin teki. Mutta ehkä voit jatkossa miettiä itsekin, että mihin vuorokauden aikaan mistäkin asioista kannattaa alkaa keskustelemaan. Yleensä myöhäiset illat eivät ole kovin otollista aikaa muulle kuin rennolle jutustelulle.
Luen näitä viestejä selvästi viiveellä, mutta tuohon haluan kommentoida, että joillekin tuo ajankohta sopii keskusteluja koskien. Esimerkiksi meillä. Viikolla ei todellakaan jaksa puhua kovin vakavista asioista, mutta perjantai-iltaisin usein vietetään saunailtaa, juodaan drinksut ja rentoudutaan sekä jutellaan henkeviä. Meidän tulevaisuudesta, asioista jotka ovat jääneet vaivaamaan ym. Silloin ei kummallakaan ole hermo kireällä, eikä vahingossa tai tahallaan ymmärretä toistansa väärin. Yöllä vielä kiihkeää seksiä. Viikonloppu alkaa ja jatkuu mainiosti. Sitten jaksaa taas seuraavan rankan työviikon.
A jos mies olisi kissana: niin kissalla olisi naiskissa ja retki viipyisi pitkään ja pykälät korvissa sieltä takaisin vetäydyttäisiin kunhan pakkanen pakottaisi. Sitten kiehnättäisiin ja petiin tungettaisiin.
B jos mies olisi hevosena se pyörisi aika lähellä kämppää muttei noin vaan antautuisi kuin vasta kun kauraämpäri olisi kolisemassa . Selkään et pääsisi pitkään aikaan koska vapaus toki maustuu.
C kuuluuko naukaisu ellei kukaan ole kuulemassa ? No jaa tämä on filosofinen homma sillä periaatteessa ei ja käytännössä kuulee se joka päättää olla olemassa tai olla kuulemattakin miten vaan kulloinkin sen sopii
D marsissa on kissoja ne ovat marsista
E ei riitä pitää blogia jos hommat päin persettä sillä ei ole hyväksi laskea tasoa matalammaksi kuin sen tähänastinen huippu elintasossa ja muussa statuksessa.
Oliko muita kysymyksiä?