Lue keskustelun säännöt.
Mies katosi kotoa yöllä. Asumme kaukana kaikesta, auto ja ulkovaatteet kotona. Aamulla tuli viesti " sanoko joku että soita" kun yritin ottaa yhteyttä ja kysyä minne hittoon hävisi!?
29.10.2016 |
Mies oli viettämässä saunailtaa omassa rauhassa ja joi muutamia oluita. Mä istuskelin olohuoneessa ja katsoin tvtä. Klo 01 aikaan mies meni makkariin toiselle puolelle omakotitaloa, niin kun aina tekee, menee katsomaan omaa ohjelmaa ja mä jäin olkkariin. Oltiin aivan hissukseen omissa oloissamme ennen sitä. Pieni kina oli aiemmin illalla, kun kysyin eräästä lapsen asiasta ja mies ei ollut halukas juttelemaan siitä. Mut se oli mitätön, eikä sen takia kenenkään tarvi häipyä mielenosoitukseksi, ainakaan jos käy täysillä.
Menin itse klo 02 makkariin ja huomasin että ovi on ripa auki asennossa ja terassilla palaa valo. Oletin että mies on ulkona tupakalla ulkona. Hetken päästä tajusin että on kestänyt liian kauan eikä terassilla ollutkaan ketään. Aloin heti tarkistamaan miehen tavaroita ja vaatteita onko ne hävinnyt. Auto oli pihassa, ulkovaatteet kotona, vain lompakko, terassiläppöset, farkut ja varmaan joku paita oli kadonnut. Meiltä on 5 km matkaa lähimpään baariin tai yhtään minnekään ihmisten ilmoille ja asumme metsän keskellä. ulkona satoi vettä. Enkä nähnyt mitään toisenkaan auton liikettä pihallamme johon näkee suoraan kun istun olohuoneessa. Pihallemme syttyy pimeällä myös valo jos siinä joku liikkuu, miehen on täytynyt kiertää toista kautta. Mies ei ole ikinä lähtenyt kävelemään moista matkaa saatikka hävinnyt noin täältä. Kävin katsomassa vielä tontin ettei ole siellä sattunut mitään, mutta ei näkynyt. Ei autossa, ei auto tallissa. Laitoin viestiä, ei mitään. Kaverille viestiä kun tiesin että olivat aiemmin illalla soitelleet. Ei mitään.
En keksinyt enää mitä tehdä kun olin katsonut ja kuulostellut kaiken. Klo oli 04 yöllä kun päätin alkaa nukkumaan että jaksan edes jotenkin hoitaa lapsia kun aamulla heräävät. Soitin miehelle 3 kertaa, viimeisen kerran aamulla. Laitoin pari viestiä, ei mitään. Aamulla ennen ysiä laittoi viestin "sanoko joku että soita". Kyllä tuntui surulliselle, kun en vieläkään saa tietää missä mies on ja vaan vittuilee. Laitoin vihaisen viestin ettei noin saa kadota metsän keskeltä kun toinen on sitten sydän syrjällään... nyt ei taas mitään. En yrittänyt enää ottaa yhteyttä.
Mitä tekisitte minun tilanteessa? Olen aivan murtunut ...
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Mies on sairastanut masennusta jo vuosia. Haukkuu minua säännöllisesti jos tulee erimielisyys, ei kestä kun juttelemme jostain tai reagoin miehen typerään käytökseen. Itse yritän aina hoitaa asiat puhumalla, en huuda, hauku yms... mutta mies pitää pidemmän kun kahden lauseen puhumista henkisenä väkivaltana itseään kohtaan. Helppohan siinä on sitten sanoa mitään. Niin kuin eilenkin illalla, tunteja ennen kun lähti, kysyin lapseen liittyvää asiaa niin suuttui ja reagoi niin kuin olisin hänen kiusaksi tullut puhumaan. Vähätteli asiaa vaikka yritin sitä perustella, käyttäytyi niin kuin olisin tullut tappelemaan...sit alkoi murjotus ja palasin omiin oloihini. Mut kukaan tervepäinen ei häivy, eikä edes suutu, kun toinen yrittää jutella lapsen asiasta.. mies yleensäkin stressaantuu juttelusta, sellaisesta mistä normaalisti ihmiselle tulee hyvä olo kun saa avautua ja sopia... ja erimielisyyksienkin lisäksi mies ottaa kaikki juttelut hyökkäyksenä häntä kohtaan, aiheella ei ole väliä...
tuossahan se on sanottu. "Kukaan tervepäinen". Miehesi ei ole terve. Ottaisin yhteyttä jonnekin psyk.polille. Voi olla psykoosi, itsetuhoisuutta, mitä tahansa. Kai ne sieltä osaavat kertoa tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun säännöllisin väliajoin tänne ilmestyy näitä samalla kaavalla rustattuja tarinoita, joista ap (ehkä mahdollisesti aina sama ap?) yrittää leipoa AV:n Legendaarisia Ketjuja.
Mielestäni vain säälittävää...
Tällä palstalla käy viikossan. 600 000 ihmistä, joten eiköhän näitä provoilijoita ja trolleja riitä tänne satuilemaan, aika väsynyttä alkaa jo nykyisin olla meininki....
Antaisin mitä vaan ettei tämä kirjoitus olisi todellista elämääni :( mutta se on ja kirjoitin tänne nopeasti koska se oli keinoni pysyä jollain tavalla järjissään kun aamulla oli aivan kaaoottinen olo tapahtuneesta. Ja nyt se alkaa mennä ahdistuksen puolelle. On raskasta laittaa miehelle viestiä eikä vastausta vaan kuulu...
Älä jauha paskaa. Näissä on aina sama kaava: otsikossa lukee puolet aloituksesta, tietenkin mahdollisimman "kiinnostavasti" ja alussa on AINA tuo kahden-kolmen sanan virke tyyliin "asumme omakotitalossa." "asumme kerrostalossa." "Olemme lapseton pariskunta." "Olemme lapsiperhe." "Olemme muslimeita." "Olemme uskovaisia." "Mies petti." "Mies jätti." AINA sama kaava aloituksessa ja sen jälkeen alkaa satuilu. Aina pitää muistaa mainita "mielenkiintoiset" yksityiskohdat: auton avaimet ovat sivupöydällä :OOOO takki on naulakossa :OOO toinen kenkä on telineessä, toinen kateissa :OOOO puhelimen laturi on sängyn vieressä :OoOOOO bokserit ovat pesussa :OOO mies on tietenkin aina mystisesti kadonnut eikä vastaa yhteydenottoihin. Sitten vatvotaan sivutolkulla typerää satua ja pohditaan, missä olematon mies mahtaa lymytä ja miksi tämä olematon mies ei yllättäen vastaa mihinkään mitään :O
Sitten kadotaan kuin taikaiskusta, ja typerä tarina "jää elämään" tänne palstalle. Ja voi kuinka se tuntuukaan mahtavalta! Olla nyt itse legendaarisen av-ketjun luoja! Wau -.-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen prosessi teillä mahtaa olla edellisinä päivinä, kun pitäisi tehdä ruokaa seuraavaksi päiväksi.
No joo... vuosien ajan ollut että mies valitsee vanhemman vastuista ne hänelle mukavimmat ja mä hoidan ne missä pitää itse olla läsnä tai huolehtia asioista. Sit kun juttelee toiselle että kaipaisi apua vanhemmuuteen niin tulee joko haukutuksi, pitää hyväksyä mitä mies jättää tekemättä tai sitten jutellaan mut mikään ei muutu...siinä on prosessia. Ja sitten ihmetellään kun muakin joskus ärsyttää .... mies on suuttunut myös mun reagoinnista siihen kun itse kohtelee lasta huonosti, esim. tiuskii ja kiroilee itkevälle lapselle. Hän pitää vikana sitä että mä alan puhumaan asiasta ja vaatimaan muutosta,mököttää siitä eikä muista mitä itse teki alunperin. Ja itse mun yrittäessä saada ymmärrystä mies ei sano mitään ymmärtäväistä vihoittelee vaan kun kiusallaan puhun hänelle. Ja näitä sattuu vähän väliä. Saa asian kun asian käännettyä niin että se on mun vika ja mies on uhri. Jos mies tekee väärin ja mä puhun asiasta miehen mieleen liian pitkään niin hän suuttuu mulle. Eikö tuo ole sairasta? Mies on pitkään uskotellut että mä olen kipeä mut jotenkin uskon ettei hänenkään reaktiot tilanteisiin ole ihan ajantasalla..
Ihmiset. Lukekaa ap:n viestit nyt uudestaan. Mies on ILMISELVÄ narsisti. Ja ei, en yritä vitsailla. :D
Mies ei voi keskustella normaaleista asioista, koska ottaa ihan kaiken itseensä. Ap yrittää keskustella kasvatuksesta ja mies kuvittelee että vain kritisoi häntä. Mies hoitaa vain kivat asiat, vaimo ihan kaiken muun. Kun ap kaipaa apua, häntä vain haukutaan! Kun ap tai lapsi itkee tai näyttää tunteensa, mies suuttuu, kiroilee ja haukkuu. Tunteiden näyttäminen on narsistille heikkoutta ja sen takia vastenmielistä. Kun tilanne menee tarpeeksi pahaksi niin mies lupailee että tilanne parantuu mutta mitään ei ikinä tapahdu.
Mies esim. kohtelee lasta huonosti: kiroilee ja tiuskii. Kun ap puuttuu asiaan, alkaa murjottamaan eikä muka "muista" mitä esim. 10 min sitten teki. Kääntää kaiken ap:n syyksi, mieshän tässä onkin uhri, ap tässä on se sairas joka kuvittelee asioita! Miehen mielestä ap vain ihan kiusallaan puhuu miehelle. Ei osaa nähdä mitään väärää omassa käytöksessään.
Ja nyt suuttuu pikkuasiasta, murjottaa (luonnollisesti odottaa että ap osaa lukea ajatukset) ja häipyy marttyyrimaisesti. Kovaa manipulointia, mies on uhri ja nainen itkee hädissään kotona. Totuuden kertoo tekstiviesti: "sanoko joku että soita". Ap:lla ei ole siis oikeutta soittaa miehelleen, koska ap kärsii nyt rangaistusta huonosta käytöksestään.
Myöskin narsistit voivat masentua aivan hyvin. Ei narsismi poista masennuksen mahdollisuutta. Narsisteilla on äärettömän huono itsetunto (vaikka esittävät päinvastaista), jonka takia monesti masentuvatkin. He eivät ole masentuneita samalla tavalla kuin normaalit ihmiset. Masennuskin on eräs tapa uhriutua ja pönkittää omaatuntoa.
Voi myös olla epävakaa persoonallisuushäiriö jolloin on jotain vielä tehtävissäkin. Ap minkä ikäinen miehesi on?
Mies on 39... ja hänellä on todettu epävakaan persoonallisuuden oireistoa vahvasti masennuksen rinnalla... on ollut hyvin selkeää jo pitkän aikaa.
Mies ei vastaa mulle viesteihin eikä puheluihin.
Alkaa olemaan aika alakuloinen olo, tänään piti viettää lasten kanssa halloweenia, tehdä itse puvut kun ei ole varaa ostaa, herkutella ja muuta. Kyllä tuli aikamoinen synkkä pilvi juhlan päälle mun mies häipyi. Omat ajatukset on vain siellä vaikka kuinka yrittää siirtää niitä muualle. Tuntuu ettei jaksa tehdä mitään ja vaikka mitä tuli lapsille luvattua ennen tätä. Tulevassa arjessakin on jo huomisesta lähtien paljon pakollisia menoja mitä hoitaa...hitto kun alkaa itseäkin masentaa.
OT, mutta kyllä nyt on kurjuuden maksimointi huipussaan. Kivahan niitä pukuja on yhdessä askarrella lasten kanssa. Ei kaikkea tarvitse ostaa valmiina.
Minne se mies sillä junalla lähti? Mihin aikaan kai sen saat selville?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessani olen kyllä ihan tajuttoman onnellinen omasta parisuhteestani.
Ja minä sinkkuudestani. Mä en käsitä mikä saa ihmiset roikkumaan tällaisissa parisuhteissa, rakkaus se ei ole.
Keskustelu on ongelmallinen asia jos puolisot eivät ole samalla aaltopituudella. Meillä miehellä oli joku vaihe jossa KAIKKI mitä sanoin oli nalkutusta. Jos kysyin että laitetaanko sauna lämpiämään, tuli riita kun painostan johonkin. Jos pyysin apua sohvan siirtämiseen että saan imuroitua sen takaa ja alta, ukko lähti ovet paukkuen ulos, kun aina ollaan vaan vaatimassa ja vaatimassa. Asiassa oli takana jotain ihan muuta kuin huono parisuhde, mies vaan purki minuun muita ongelmiaan aivan väärällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sanoko joku että soita"? Mitä sönkötystä tuokin on?
Masentuneella joku kohtaus päällä. Jos ei tiedä missä mies on, eikä pääse kontaktiin häneen on syytä hankkia apuja. Ei tuossa tilanteessa pidä jättää yksin vaan saada puhumaan.
Oikeasti tuollaisissa tilanteissa jossa ihmiset eristäytyvät on syntynyt itsemurhia.
No voi jessus, toihan on ihan normi vastaus siinä vaiheessa kun toiseen on mennyt hermot eikä halua nähdä eikä kuulla toisesta yhtään mitään. Se minkä noita ap:n sepustuksia on jaksanut lukea, niin ei ole mikään ihmekään että mies ottaa ja häipyy vaikka paljain jaloin pakkaseen kunhan vaan pääsee mahdollisimman kauas tuollaisesta jankkaavasta nöyristelijästä.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on ongelmallinen asia jos puolisot eivät ole samalla aaltopituudella. Meillä miehellä oli joku vaihe jossa KAIKKI mitä sanoin oli nalkutusta. Jos kysyin että laitetaanko sauna lämpiämään, tuli riita kun painostan johonkin. Jos pyysin apua sohvan siirtämiseen että saan imuroitua sen takaa ja alta, ukko lähti ovet paukkuen ulos, kun aina ollaan vaan vaatimassa ja vaatimassa. Asiassa oli takana jotain ihan muuta kuin huono parisuhde, mies vaan purki minuun muita ongelmiaan aivan väärällä tavalla.
Ongelman ydin nimenomaan on huono parisuhde ja se että te ette sovi toisillenne. Siinä vaiheessa kun toisen naama ei enää muuta tee kun vituttaa, niin se on ihan yksi lysti mitä toinen kysyy. Lisäksi kysyäkin voi niin monella tavalla ja monella eri asenteella, tuo saunan lämpiämään laittaminen kuulostaa ihan kiltiltä ja viattomalta ehdotukselta sun kirjoittamana, mutta ettei vaan totuus olisi jotakin ihan muuta. Jossain metsän keskellä se voi oikeasti tarkoittaa suurin piirtein puusavottaa alkulämmittelyksi.
Ja mitä sä mieheltä muutenkaan kyselet, olisit laittanut sen saunan lämpiämään ihan itse jos tahdot saunoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän minäkin luulin että kaikesta lapseen liittyvästä voi vain rauhassa jutella mutta mies sanoi että asia oli jonnin joutava eikä hän juttele sellaisesta kymmeneltä illalla... mut hiukan turhan raskaasti otti. Huomasin että meillä on tapana neuvoa lasta eräässä asiassa aivan erilailla niin kysyin mieheltä että voidaanko miettiä sellainen keino että kumpikin neuvoo saman asian samansuuntaisesti. Lapsilla oli jäänyt leikin sotkut toisen lapsen huoneeseen levälleen ja mies neuvoi että siivoa puolet ja pienempi siivoaa sit huomenna. Kysyin myöhemmin että onko aivan mahdoton ajatus että siivottaisi toisen apuna sen nukkumaan menneen lapsen osuus että saa oleskella loppu illan siistissä huoneessa, mahdollisesti leikkiä eikä toisen sotkujen keskellä. No sehän oli aivan älytön ajatus ja suuttui kun tulin noin typerästä asiasta juttelemaan...minusta tuollaiset vois jutella ihan nopeasti ja rauhassa eikä tuollaisesta voi aikuinen vetää hernettä nokkaan. Eihän siinä aikuista loukata vaan ehdotin vaan lapselle mukavaa vaihtoehtoa.
Ilmeisesti ehdotukseni miehelle oli sitten typerä ja asiaton kun tuli alapeukkua... mut ihan lasta ajatellen mietin että ei se varmaan ole aikuiselle hankalaa autella kun sotkut unohdettiin siivouttaa ennen kun toinen meni nukkumaan...
Ei ehdotuksesi minusta asiaton ollut, mutta en jaksaisi itsekään alkaa kymmeneltä illalla kasvatuksellisia periaatekeskusteluja käymään. Varsinkin kun miehesi ei asiaa kuitenkaan huonosti hoitanut, vaikkei hoitanutkaan sitä samoin kuin itse olisit tehnyt. Siinä olen miehesi kanssa samaa mieltä, että ajankohta keskusyelunavauksellesi oli väärä. Raskaan viikon jälkeen voisi varmaan perjantaina saada ihan vaan rentoutua ilman että tarvitsee alkaa käymään keskusteluja asioista, joista voisi ihan hyvin jutella paremmallakin ajalla.
Tietenkään tämä ei oikeuta miestä häipymään tuolla tavalla kuin teki. Mutta ehkä voit jatkossa miettiä itsekin, että mihin vuorokauden aikaan mistäkin asioista kannattaa alkaa keskustelemaan. Yleensä myöhäiset illat eivät ole kovin otollista aikaa muulle kuin rennolle jutustelulle.
Oon tästä samaa mieltä. Mutta milloin te muut juttelette lasten asioita jos ei illalla kun jo väsyttää? Meillä mies on illantorkku eikä todellakaan kykenevä mihinkään järkevään keskusteluun enää klo 21. Hyväksyn sen, mutta eipä tuota ennen juuri ole tilaisuuksia! Nyt on sit ihan pyydetty mummo lasten kaveriksi ensi viikolla yksi ilta että saadaan rauhassa jutella lasten välisestä kinastelusta (miehen mielestä oon liian tiukka esikoiselle ja minusta mies taas vain katsoo vieressä kun lapset mättää toisiaan mikä ei minusta ikäeron vuoksi ole tasaväkistä touhua, totuus ja ratkaisu lienee jossain puolivälissä) ja muustakin. Mutta mulle olis tärkeä että asioista vois jutella satunnaisesti arjen seassa aika tuoreeltaan, tekemättä suurta numeroa, kehaista ja kiittää, kysyä mielipidettä tai apua, vinkata jonkun toimivaksi todetun jutun, huokailla yhdessä miten ihania ja kamalia ne on. Tällaisella mummontilausmetodilla arkiset pienet huomiot paisuu Suuriksi ja Tärkeiksi Keskusteluiksi mikä ei ehkä ole tarkoituksenmukaista.
Ahaa, tässä on jo toinen kerta, kun lellit pienempää. Hyvä, että mies pitää esikoisen puolta.
Vierailija kirjoitti:
Mies makasi viikon sohvalla, odotti perjantai-iltaa ja saunaa kaljoineen?
Ja se vasta on ongelma kun se hävisi siitä sohvalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit siirtää tililtäsi ne rahat turvaan esim ray:n pelitilillesi ja sitten takaisin, kun saat kortin tai sitten vaikka S-pankin tilille, jos sinulla on sellanen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän minäkin luulin että kaikesta lapseen liittyvästä voi vain rauhassa jutella mutta mies sanoi että asia oli jonnin joutava eikä hän juttele sellaisesta kymmeneltä illalla... mut hiukan turhan raskaasti otti. Huomasin että meillä on tapana neuvoa lasta eräässä asiassa aivan erilailla niin kysyin mieheltä että voidaanko miettiä sellainen keino että kumpikin neuvoo saman asian samansuuntaisesti. Lapsilla oli jäänyt leikin sotkut toisen lapsen huoneeseen levälleen ja mies neuvoi että siivoa puolet ja pienempi siivoaa sit huomenna. Kysyin myöhemmin että onko aivan mahdoton ajatus että siivottaisi toisen apuna sen nukkumaan menneen lapsen osuus että saa oleskella loppu illan siistissä huoneessa, mahdollisesti leikkiä eikä toisen sotkujen keskellä. No sehän oli aivan älytön ajatus ja suuttui kun tulin noin typerästä asiasta juttelemaan...minusta tuollaiset vois jutella ihan nopeasti ja rauhassa eikä tuollaisesta voi aikuinen vetää hernettä nokkaan. Eihän siinä aikuista loukata vaan ehdotin vaan lapselle mukavaa vaihtoehtoa.
Ilmeisesti ehdotukseni miehelle oli sitten typerä ja asiaton kun tuli alapeukkua... mut ihan lasta ajatellen mietin että ei se varmaan ole aikuiselle hankalaa autella kun sotkut unohdettiin siivouttaa ennen kun toinen meni nukkumaan...
Ei ehdotuksesi minusta asiaton ollut, mutta en jaksaisi itsekään alkaa kymmeneltä illalla kasvatuksellisia periaatekeskusteluja käymään. Varsinkin kun miehesi ei asiaa kuitenkaan huonosti hoitanut, vaikkei hoitanutkaan sitä samoin kuin itse olisit tehnyt. Siinä olen miehesi kanssa samaa mieltä, että ajankohta keskusyelunavauksellesi oli väärä. Raskaan viikon jälkeen voisi varmaan perjantaina saada ihan vaan rentoutua ilman että tarvitsee alkaa käymään keskusteluja asioista, joista voisi ihan hyvin jutella paremmallakin ajalla.
Tietenkään tämä ei oikeuta miestä häipymään tuolla tavalla kuin teki. Mutta ehkä voit jatkossa miettiä itsekin, että mihin vuorokauden aikaan mistäkin asioista kannattaa alkaa keskustelemaan. Yleensä myöhäiset illat eivät ole kovin otollista aikaa muulle kuin rennolle jutustelulle.
Oon tästä samaa mieltä. Mutta milloin te muut juttelette lasten asioita jos ei illalla kun jo väsyttää? Meillä mies on illantorkku eikä todellakaan kykenevä mihinkään järkevään keskusteluun enää klo 21. Hyväksyn sen, mutta eipä tuota ennen juuri ole tilaisuuksia! Nyt on sit ihan pyydetty mummo lasten kaveriksi ensi viikolla yksi ilta että saadaan rauhassa jutella lasten välisestä kinastelusta (miehen mielestä oon liian tiukka esikoiselle ja minusta mies taas vain katsoo vieressä kun lapset mättää toisiaan mikä ei minusta ikäeron vuoksi ole tasaväkistä touhua, totuus ja ratkaisu lienee jossain puolivälissä) ja muustakin. Mutta mulle olis tärkeä että asioista vois jutella satunnaisesti arjen seassa aika tuoreeltaan, tekemättä suurta numeroa, kehaista ja kiittää, kysyä mielipidettä tai apua, vinkata jonkun toimivaksi todetun jutun, huokailla yhdessä miten ihania ja kamalia ne on. Tällaisella mummontilausmetodilla arkiset pienet huomiot paisuu Suuriksi ja Tärkeiksi Keskusteluiksi mikä ei ehkä ole tarkoituksenmukaista.
Etkö sä tosiaan itse ymmärrä, että olet pariutunut täysin väärän ihmisen kanssa? Miksi ihmeessä sä olet hankkinut tuollaisen miehen kanssa lapsia ja perustanut perheen, kun te ette ajattele asioista edes samansuuntaisesti saati että olisitte edes jostakin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on ongelmallinen asia jos puolisot eivät ole samalla aaltopituudella. Meillä miehellä oli joku vaihe jossa KAIKKI mitä sanoin oli nalkutusta. Jos kysyin että laitetaanko sauna lämpiämään, tuli riita kun painostan johonkin. Jos pyysin apua sohvan siirtämiseen että saan imuroitua sen takaa ja alta, ukko lähti ovet paukkuen ulos, kun aina ollaan vaan vaatimassa ja vaatimassa. Asiassa oli takana jotain ihan muuta kuin huono parisuhde, mies vaan purki minuun muita ongelmiaan aivan väärällä tavalla.
Ongelman ydin nimenomaan on huono parisuhde ja se että te ette sovi toisillenne. Siinä vaiheessa kun toisen naama ei enää muuta tee kun vituttaa, niin se on ihan yksi lysti mitä toinen kysyy. Lisäksi kysyäkin voi niin monella tavalla ja monella eri asenteella, tuo saunan lämpiämään laittaminen kuulostaa ihan kiltiltä ja viattomalta ehdotukselta sun kirjoittamana, mutta ettei vaan totuus olisi jotakin ihan muuta. Jossain metsän keskellä se voi oikeasti tarkoittaa suurin piirtein puusavottaa alkulämmittelyksi.
Ja mitä sä mieheltä muutenkaan kyselet, olisit laittanut sen saunan lämpiämään ihan itse jos tahdot saunoa.
Aika hyvin analysoitu. Mä satun tietään ihan tasan tarkkaan mikä siellä oli takana (tuleva lomautus joka oli jäämässä pysyväksi työttömyydeksi, ja miehen äidin erittäin vakava sairaus), mutta hyvä tietää että miehen stressin aiheuttikin huono parisuhde ja yhteensopimattomuus mun kanssa. Ja meillä on sähkösauna, ei tarkoita puusavottaa. Ja miksi kyselen mieheltä? Koska en pysty kristallipallosta katsomaan haluaak mies saunaan klo 17, klo 19 vai klo 22 ja kysymällä pääsee hyvään alkuun keskustelemaan siitä haluaako mies saunaan ja jos, niin koska. Mutta toki, voidaan sopia että oli mun vika ja erota pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on ongelmallinen asia jos puolisot eivät ole samalla aaltopituudella. Meillä miehellä oli joku vaihe jossa KAIKKI mitä sanoin oli nalkutusta. Jos kysyin että laitetaanko sauna lämpiämään, tuli riita kun painostan johonkin. Jos pyysin apua sohvan siirtämiseen että saan imuroitua sen takaa ja alta, ukko lähti ovet paukkuen ulos, kun aina ollaan vaan vaatimassa ja vaatimassa. Asiassa oli takana jotain ihan muuta kuin huono parisuhde, mies vaan purki minuun muita ongelmiaan aivan väärällä tavalla.
Ongelman ydin nimenomaan on huono parisuhde ja se että te ette sovi toisillenne. Siinä vaiheessa kun toisen naama ei enää muuta tee kun vituttaa, niin se on ihan yksi lysti mitä toinen kysyy. Lisäksi kysyäkin voi niin monella tavalla ja monella eri asenteella, tuo saunan lämpiämään laittaminen kuulostaa ihan kiltiltä ja viattomalta ehdotukselta sun kirjoittamana, mutta ettei vaan totuus olisi jotakin ihan muuta. Jossain metsän keskellä se voi oikeasti tarkoittaa suurin piirtein puusavottaa alkulämmittelyksi.
Ja mitä sä mieheltä muutenkaan kyselet, olisit laittanut sen saunan lämpiämään ihan itse jos tahdot saunoa.
Aika hyvin analysoitu. Mä satun tietään ihan tasan tarkkaan mikä siellä oli takana (tuleva lomautus joka oli jäämässä pysyväksi työttömyydeksi, ja miehen äidin erittäin vakava sairaus), mutta hyvä tietää että miehen stressin aiheuttikin huono parisuhde ja yhteensopimattomuus mun kanssa. Ja meillä on sähkösauna, ei tarkoita puusavottaa. Ja miksi kyselen mieheltä? Koska en pysty kristallipallosta katsomaan haluaak mies saunaan klo 17, klo 19 vai klo 22 ja kysymällä pääsee hyvään alkuun keskustelemaan siitä haluaako mies saunaan ja jos, niin koska. Mutta toki, voidaan sopia että oli mun vika ja erota pitää.
Miten ihmeessä teidän parisuhde ei lennä voitosta voittoon, kun sinä kerran tiedät kaiken tasan tarkkaan ja olet aina oikeassa? Anteeksi hyökkäävyys, mutta ole kiltti ja pysähdy miettimään.
No on väärin ja henkistä väkivaltaa. Se saatto mennä sinne baariin, toisen naisen luokse tai sitten hautomana jotain synkkää jonnekin metsään itsetuhoisesti. TAi sitten ottamaan ajattelemattomasti omaa tilaa, kun tunsi olevansa selkä seinää vasten. Noin ei sovi tehdä, ettei sulla ole tommonen hätä. Joku sopimus pitää olla, että sä tiedät, ettei se tuona yönä ole vaarassa, eikä teidän suhde ole vaarassa.
Se ei välttämättä ole huono juttu, että lähtee ahdistuneena kävelemään. Mielellään takki päälle, mutta ei aikuinen mies välttämättä vaarassa ole, jos ei takkia ole? Jättää sulle vaikka terassilta jonkun esineen siirrettynä merkiksi, että lähti nyt tuulettamaan tunteita ja voi mennä. Siinä voi olla vaikka oleellista, että ei vastaa viesteihin, en minä tiedä. Mutta kun keskustelette, niin ole reilu ja anna mahdollisuus sille, että voisit ymmärtää hänen näkökulmastaan, mitä ihmettä hän oli käsityksensä mukaan tekemässä. Ehkä ei kerro, mutta jos hänen mielestä se oli ok ja yksityisasia, niin se saatto olla jotain tällaista, että ei ihan paskinta mahdollista. Ei sun tähän tartte tietysti suostua, jos olet liian huolissasi tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on ongelmallinen asia jos puolisot eivät ole samalla aaltopituudella. Meillä miehellä oli joku vaihe jossa KAIKKI mitä sanoin oli nalkutusta. Jos kysyin että laitetaanko sauna lämpiämään, tuli riita kun painostan johonkin. Jos pyysin apua sohvan siirtämiseen että saan imuroitua sen takaa ja alta, ukko lähti ovet paukkuen ulos, kun aina ollaan vaan vaatimassa ja vaatimassa. Asiassa oli takana jotain ihan muuta kuin huono parisuhde, mies vaan purki minuun muita ongelmiaan aivan väärällä tavalla.
Ongelman ydin nimenomaan on huono parisuhde ja se että te ette sovi toisillenne. Siinä vaiheessa kun toisen naama ei enää muuta tee kun vituttaa, niin se on ihan yksi lysti mitä toinen kysyy. Lisäksi kysyäkin voi niin monella tavalla ja monella eri asenteella, tuo saunan lämpiämään laittaminen kuulostaa ihan kiltiltä ja viattomalta ehdotukselta sun kirjoittamana, mutta ettei vaan totuus olisi jotakin ihan muuta. Jossain metsän keskellä se voi oikeasti tarkoittaa suurin piirtein puusavottaa alkulämmittelyksi.
Ja mitä sä mieheltä muutenkaan kyselet, olisit laittanut sen saunan lämpiämään ihan itse jos tahdot saunoa.
Aika hyvin analysoitu. Mä satun tietään ihan tasan tarkkaan mikä siellä oli takana (tuleva lomautus joka oli jäämässä pysyväksi työttömyydeksi, ja miehen äidin erittäin vakava sairaus), mutta hyvä tietää että miehen stressin aiheuttikin huono parisuhde ja yhteensopimattomuus mun kanssa. Ja meillä on sähkösauna, ei tarkoita puusavottaa. Ja miksi kyselen mieheltä? Koska en pysty kristallipallosta katsomaan haluaak mies saunaan klo 17, klo 19 vai klo 22 ja kysymällä pääsee hyvään alkuun keskustelemaan siitä haluaako mies saunaan ja jos, niin koska. Mutta toki, voidaan sopia että oli mun vika ja erota pitää.
Miten ihmeessä teidän parisuhde ei lennä voitosta voittoon, kun sinä kerran tiedät kaiken tasan tarkkaan ja olet aina oikeassa? Anteeksi hyökkäävyys, mutta ole kiltti ja pysähdy miettimään.
Ja sä kahden mun samasta asiasta kirjoittaman viestin perusteella tiedät että mä olen aina tasan tarkkaan oikeassa ja tiedän kaiken? YHDEN saunan lämmitys-esimerkin perusteella? Kukahan täällä nyt mahtaa tietää kaiken ja olla aina oikeassa? Ihan vaan tiedoksi; äiti kuoli, työkuviot selvisivät ja tuosta on jo aikaa 5 vuotta ja ilmeisesti mun naama lakkas vituttamasta kanssa kun tuo mies tuossa vieläkin roikkuu vaikka ottajia olisi ollut.
En ymmärtänyt, oliko miehellä töistä lomautusuhka päällä vai oliko se jo takana. Jokatapauksessa kummastakin voi päätellä että mies oli työviikon jälkeen halunnut kotona hieman rentoutua. Lisäksi jos hänen äitinsä oli kuollut, siitä oli masentunut. Mutta se ei sopinut rouvalle. Kyllä, ongelma on teidän parisuhteessa, tässä tapauksessa enemmän sinussa ap. Et taida ymmärtää, miltä miehestäsi on tuntunut.
Ei ole kypsää käytöstä kadota ilman selitystä, vaikka kuinka parisuhde riepoisi. Todella huono tapa hoitaa asioita sinun mieheltäsi, etenkin, kun perheessä on lapsia. Kaikki kommentit, jotka puolustavat täällä miestä, ovat tökeröitä. Jos vaimon naama vituttaa, sen voi sanoa. Voi sanoa, että tarvitsee omaa aikaa. Voi jumankauta ainakin vastata puhelimeen ja kertoa, mitä aikoo ja mikä mättää.
Antaisin mitä vaan ettei tämä kirjoitus olisi todellista elämääni :( mutta se on ja kirjoitin tänne nopeasti koska se oli keinoni pysyä jollain tavalla järjissään kun aamulla oli aivan kaaoottinen olo tapahtuneesta. Ja nyt se alkaa mennä ahdistuksen puolelle. On raskasta laittaa miehelle viestiä eikä vastausta vaan kuulu...