Lue keskustelun säännöt.
Mies katosi kotoa yöllä. Asumme kaukana kaikesta, auto ja ulkovaatteet kotona. Aamulla tuli viesti " sanoko joku että soita" kun yritin ottaa yhteyttä ja kysyä minne hittoon hävisi!?
29.10.2016 |
Mies oli viettämässä saunailtaa omassa rauhassa ja joi muutamia oluita. Mä istuskelin olohuoneessa ja katsoin tvtä. Klo 01 aikaan mies meni makkariin toiselle puolelle omakotitaloa, niin kun aina tekee, menee katsomaan omaa ohjelmaa ja mä jäin olkkariin. Oltiin aivan hissukseen omissa oloissamme ennen sitä. Pieni kina oli aiemmin illalla, kun kysyin eräästä lapsen asiasta ja mies ei ollut halukas juttelemaan siitä. Mut se oli mitätön, eikä sen takia kenenkään tarvi häipyä mielenosoitukseksi, ainakaan jos käy täysillä.
Menin itse klo 02 makkariin ja huomasin että ovi on ripa auki asennossa ja terassilla palaa valo. Oletin että mies on ulkona tupakalla ulkona. Hetken päästä tajusin että on kestänyt liian kauan eikä terassilla ollutkaan ketään. Aloin heti tarkistamaan miehen tavaroita ja vaatteita onko ne hävinnyt. Auto oli pihassa, ulkovaatteet kotona, vain lompakko, terassiläppöset, farkut ja varmaan joku paita oli kadonnut. Meiltä on 5 km matkaa lähimpään baariin tai yhtään minnekään ihmisten ilmoille ja asumme metsän keskellä. ulkona satoi vettä. Enkä nähnyt mitään toisenkaan auton liikettä pihallamme johon näkee suoraan kun istun olohuoneessa. Pihallemme syttyy pimeällä myös valo jos siinä joku liikkuu, miehen on täytynyt kiertää toista kautta. Mies ei ole ikinä lähtenyt kävelemään moista matkaa saatikka hävinnyt noin täältä. Kävin katsomassa vielä tontin ettei ole siellä sattunut mitään, mutta ei näkynyt. Ei autossa, ei auto tallissa. Laitoin viestiä, ei mitään. Kaverille viestiä kun tiesin että olivat aiemmin illalla soitelleet. Ei mitään.
En keksinyt enää mitä tehdä kun olin katsonut ja kuulostellut kaiken. Klo oli 04 yöllä kun päätin alkaa nukkumaan että jaksan edes jotenkin hoitaa lapsia kun aamulla heräävät. Soitin miehelle 3 kertaa, viimeisen kerran aamulla. Laitoin pari viestiä, ei mitään. Aamulla ennen ysiä laittoi viestin "sanoko joku että soita". Kyllä tuntui surulliselle, kun en vieläkään saa tietää missä mies on ja vaan vittuilee. Laitoin vihaisen viestin ettei noin saa kadota metsän keskeltä kun toinen on sitten sydän syrjällään... nyt ei taas mitään. En yrittänyt enää ottaa yhteyttä.
Mitä tekisitte minun tilanteessa? Olen aivan murtunut ...
Kommentit (225)
Minusta sinun kannattaa lopettaa provojen tehtailu, mennä lenkille, laittaa jotain hyvää ruokaa, illalla saunot ja katsot Avaran luonnon ja kanava kuutisen hyvän leffan ja menet sitten nukkumaan. Aamulla käännät kellot oikeaan aikaan ja valmistaudut sunnuntaipäivän viettoon. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee sellainen kuva, että mies ahdistuu aloittajana tavasta kommunikoida, ja aloittajana ratkaisu on korostaa oman tapansa oikeutta ja kohtuullisuutta. Mies on varmaankin faktuaalisesti väärässä joka ikisessä asiassa ja lapsellinen ja ansaitsee tulla jyrätyksi, mutta hän on kuin ahdistunut lapsi, jota kukaan ei ymmärrä eikä kuuntele ja jonka tunteet mitätöidään väärinä - ja joka ei osaa toimia oikein perheen sosiaalisissa tilanteista.
Jos tämä analyysi on oikea, niin siihen voisi (ei takuuta) auttaa hyväksyntä ja läheisyys ilman ehtoja, kuunteleminen ja turvallisuuden tunteen lisääminen esimerkiksi tilanteiden ennakoitavuudella. Pitäisi välttää mitään, mikä tuntuu hylkäämisestä tai sen uhkalta tai nurkkaan ajamiselta. Mitään velvollisuutta aloittajalla ei tietenkään ole, vaan täysi oikeus jatkaa oikeassa olemista ja aikuismaisen käytöksen vaatimista.
Mä en tajua tätä kuvioo ollenkaan. Miehelle ei siis saa mennä juttelemaan asioista? Menet ja kyselet että millainen työpäivä oli, tai jutustelemaan että onpas kiva ilma tänään, ja mies suuttuu että piruako juttelet hänelle? Minkälainen parisuhde oikein on jos jutustelusta suuttuu? Suuttuuko kavereilleenkin jos kaverit juttelevat vaikka heidän lempibändeistään hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako olla sama tyyppi joka näitä miesten katoamis provoja väsää?
Näitähän on joka viikko.
Hys hys, ei saa epäillä provoksi. Taisi kadota se edellinenkin ketju, missä m65 ja allekirjoittanut hiukan kiusoittelimme :) Tämä ei kylläkään ole saman kirjoittajan tuotoksia, hän kun aika hyvä tässä hommassa. Mutta hyvän kun tunnistaa, ei siihen voi enää "uskoa", vaan voi ainoastaan ihastella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän minäkin luulin että kaikesta lapseen liittyvästä voi vain rauhassa jutella mutta mies sanoi että asia oli jonnin joutava eikä hän juttele sellaisesta kymmeneltä illalla... mut hiukan turhan raskaasti otti. Huomasin että meillä on tapana neuvoa lasta eräässä asiassa aivan erilailla niin kysyin mieheltä että voidaanko miettiä sellainen keino että kumpikin neuvoo saman asian samansuuntaisesti. Lapsilla oli jäänyt leikin sotkut toisen lapsen huoneeseen levälleen ja mies neuvoi että siivoa puolet ja pienempi siivoaa sit huomenna. Kysyin myöhemmin että onko aivan mahdoton ajatus että siivottaisi toisen apuna sen nukkumaan menneen lapsen osuus että saa oleskella loppu illan siistissä huoneessa, mahdollisesti leikkiä eikä toisen sotkujen keskellä. No sehän oli aivan älytön ajatus ja suuttui kun tulin noin typerästä asiasta juttelemaan...minusta tuollaiset vois jutella ihan nopeasti ja rauhassa eikä tuollaisesta voi aikuinen vetää hernettä nokkaan. Eihän siinä aikuista loukata vaan ehdotin vaan lapselle mukavaa vaihtoehtoa.
Ilmeisesti ehdotukseni miehelle oli sitten typerä ja asiaton kun tuli alapeukkua... mut ihan lasta ajatellen mietin että ei se varmaan ole aikuiselle hankalaa autella kun sotkut unohdettiin siivouttaa ennen kun toinen meni nukkumaan...
Ei ehdotuksesi minusta asiaton ollut, mutta en jaksaisi itsekään alkaa kymmeneltä illalla kasvatuksellisia periaatekeskusteluja käymään. Varsinkin kun miehesi ei asiaa kuitenkaan huonosti hoitanut, vaikkei hoitanutkaan sitä samoin kuin itse olisit tehnyt. Siinä olen miehesi kanssa samaa mieltä, että ajankohta keskusyelunavauksellesi oli väärä. Raskaan viikon jälkeen voisi varmaan perjantaina saada ihan vaan rentoutua ilman että tarvitsee alkaa käymään keskusteluja asioista, joista voisi ihan hyvin jutella paremmallakin ajalla.
Tietenkään tämä ei oikeuta miestä häipymään tuolla tavalla kuin teki. Mutta ehkä voit jatkossa miettiä itsekin, että mihin vuorokauden aikaan mistäkin asioista kannattaa alkaa keskustelemaan. Yleensä myöhäiset illat eivät ole kovin otollista aikaa muulle kuin rennolle jutustelulle.
Eli lähetänkö miehelle anteeksi pyynnön eilisestä keskustelun avauksesta... sit saa taas lisää alleviivausta sille että hänelle tehtiin tosi tukala tilanne ja oli pakko lähteä.
Noh, sain juuri kuulla että mies on hypännyt junaan, vienyt meidän viimeiset rahat mennessään ja lähti ryyppäämään... ja sain kiertoteitä kuulla että on kertonut kaikille että ollaan riidelty..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tätä kuvioo ollenkaan. Miehelle ei siis saa mennä juttelemaan asioista? Menet ja kyselet että millainen työpäivä oli, tai jutustelemaan että onpas kiva ilma tänään, ja mies suuttuu että piruako juttelet hänelle? Minkälainen parisuhde oikein on jos jutustelusta suuttuu? Suuttuuko kavereilleenkin jos kaverit juttelevat vaikka heidän lempibändeistään hänen kanssaan?
No et juu tajua. Kivat kelit, vähän pilvistä täällä.
Minultakin on kadonnut mies noin, yöllä yhtäkkiä, ei edes riitaa taustalla. Yhteyttä ei saanut ensimmäiseen neljään kuukauteen. Vuoden päästä kykeni heikosti sopimaan talon laina-asioista. Lapsista ei koskaan. Anteeksipyyntö tuli neljän vuoden päästä viestinä, selitystä ei koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän minäkin luulin että kaikesta lapseen liittyvästä voi vain rauhassa jutella mutta mies sanoi että asia oli jonnin joutava eikä hän juttele sellaisesta kymmeneltä illalla... mut hiukan turhan raskaasti otti. Huomasin että meillä on tapana neuvoa lasta eräässä asiassa aivan erilailla niin kysyin mieheltä että voidaanko miettiä sellainen keino että kumpikin neuvoo saman asian samansuuntaisesti. Lapsilla oli jäänyt leikin sotkut toisen lapsen huoneeseen levälleen ja mies neuvoi että siivoa puolet ja pienempi siivoaa sit huomenna. Kysyin myöhemmin että onko aivan mahdoton ajatus että siivottaisi toisen apuna sen nukkumaan menneen lapsen osuus että saa oleskella loppu illan siistissä huoneessa, mahdollisesti leikkiä eikä toisen sotkujen keskellä. No sehän oli aivan älytön ajatus ja suuttui kun tulin noin typerästä asiasta juttelemaan...minusta tuollaiset vois jutella ihan nopeasti ja rauhassa eikä tuollaisesta voi aikuinen vetää hernettä nokkaan. Eihän siinä aikuista loukata vaan ehdotin vaan lapselle mukavaa vaihtoehtoa.
Ilmeisesti ehdotukseni miehelle oli sitten typerä ja asiaton kun tuli alapeukkua... mut ihan lasta ajatellen mietin että ei se varmaan ole aikuiselle hankalaa autella kun sotkut unohdettiin siivouttaa ennen kun toinen meni nukkumaan...
Ei ehdotuksesi minusta asiaton ollut, mutta en jaksaisi itsekään alkaa kymmeneltä illalla kasvatuksellisia periaatekeskusteluja käymään. Varsinkin kun miehesi ei asiaa kuitenkaan huonosti hoitanut, vaikkei hoitanutkaan sitä samoin kuin itse olisit tehnyt. Siinä olen miehesi kanssa samaa mieltä, että ajankohta keskusyelunavauksellesi oli väärä. Raskaan viikon jälkeen voisi varmaan perjantaina saada ihan vaan rentoutua ilman että tarvitsee alkaa käymään keskusteluja asioista, joista voisi ihan hyvin jutella paremmallakin ajalla.
Tietenkään tämä ei oikeuta miestä häipymään tuolla tavalla kuin teki. Mutta ehkä voit jatkossa miettiä itsekin, että mihin vuorokauden aikaan mistäkin asioista kannattaa alkaa keskustelemaan. Yleensä myöhäiset illat eivät ole kovin otollista aikaa muulle kuin rennolle jutustelulle.
Eli lähetänkö miehelle anteeksi pyynnön eilisestä keskustelun avauksesta... sit saa taas lisää alleviivausta sille että hänelle tehtiin tosi tukala tilanne ja oli pakko lähteä.
Noh, sain juuri kuulla että mies on hypännyt junaan, vienyt meidän viimeiset rahat mennessään ja lähti ryyppäämään... ja sain kiertoteitä kuulla että on kertonut kaikille että ollaan riidelty..
Noh, oliko juna-asema siellä metsässä lähempänä kuin baari? Lähtikö juna klo 02? Kuka kertoi, että mies oli vienyt teidän viimeiset rahat? Mitä lapsille kuuluu, teitkö heille aamupalan ja siivosit leikkikalut pois? Eikö lapset kysele, missä isä on? More tales please.
Meillä ainakin ollaan usein eri mieltä kotitöistä ja lastenkasvatuksestakin ja on välillä riitaakin mutta ei kumpikaan vedä hernettä nokkaan ja häivy sanaakaan sanomatta ties minne.
Itse asiassa nuorena loppui heti avoliitto tuollaiseen katoamiseen. Exä häipyi perjantaina mitään sanomatta jonnekin ja tuli muina miehinä takaisin sunnuntai-iltana. Siinä 3 päivää siis ihmettelin että mitä tapahtui, mihin meni ja olin vihainen ja myös huolissani.
Tulin siihen tulokseen etten halua olla ihmisen kanssa joka tekee katomistemppuja eikä välitä sen vertaa että edes kertoisi milloin ja mihin lähtee. Elämäni paras päätös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tätä kuvioo ollenkaan. Miehelle ei siis saa mennä juttelemaan asioista? Menet ja kyselet että millainen työpäivä oli, tai jutustelemaan että onpas kiva ilma tänään, ja mies suuttuu että piruako juttelet hänelle? Minkälainen parisuhde oikein on jos jutustelusta suuttuu? Suuttuuko kavereilleenkin jos kaverit juttelevat vaikka heidän lempibändeistään hänen kanssaan?
No et juu tajua. Kivat kelit, vähän pilvistä täällä.
Onpas sulla huono päivä.
Se mies lähti pakoon jotain hämärähemmoja, ja nyt se epäilee et ne hämärähemmot on teillä selvittämässä sen olinpaikkaa. Siks toi "sanoko joku että soita" =käskikö joku soittaa ja selvittää missä oon. Miks tähän rikosjuoneen ei kukaan tartu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän minäkin luulin että kaikesta lapseen liittyvästä voi vain rauhassa jutella mutta mies sanoi että asia oli jonnin joutava eikä hän juttele sellaisesta kymmeneltä illalla... mut hiukan turhan raskaasti otti. Huomasin että meillä on tapana neuvoa lasta eräässä asiassa aivan erilailla niin kysyin mieheltä että voidaanko miettiä sellainen keino että kumpikin neuvoo saman asian samansuuntaisesti. Lapsilla oli jäänyt leikin sotkut toisen lapsen huoneeseen levälleen ja mies neuvoi että siivoa puolet ja pienempi siivoaa sit huomenna. Kysyin myöhemmin että onko aivan mahdoton ajatus että siivottaisi toisen apuna sen nukkumaan menneen lapsen osuus että saa oleskella loppu illan siistissä huoneessa, mahdollisesti leikkiä eikä toisen sotkujen keskellä. No sehän oli aivan älytön ajatus ja suuttui kun tulin noin typerästä asiasta juttelemaan...minusta tuollaiset vois jutella ihan nopeasti ja rauhassa eikä tuollaisesta voi aikuinen vetää hernettä nokkaan. Eihän siinä aikuista loukata vaan ehdotin vaan lapselle mukavaa vaihtoehtoa.
Ilmeisesti ehdotukseni miehelle oli sitten typerä ja asiaton kun tuli alapeukkua... mut ihan lasta ajatellen mietin että ei se varmaan ole aikuiselle hankalaa autella kun sotkut unohdettiin siivouttaa ennen kun toinen meni nukkumaan...
Ei ehdotuksesi minusta asiaton ollut, mutta en jaksaisi itsekään alkaa kymmeneltä illalla kasvatuksellisia periaatekeskusteluja käymään. Varsinkin kun miehesi ei asiaa kuitenkaan huonosti hoitanut, vaikkei hoitanutkaan sitä samoin kuin itse olisit tehnyt. Siinä olen miehesi kanssa samaa mieltä, että ajankohta keskusyelunavauksellesi oli väärä. Raskaan viikon jälkeen voisi varmaan perjantaina saada ihan vaan rentoutua ilman että tarvitsee alkaa käymään keskusteluja asioista, joista voisi ihan hyvin jutella paremmallakin ajalla.
Tietenkään tämä ei oikeuta miestä häipymään tuolla tavalla kuin teki. Mutta ehkä voit jatkossa miettiä itsekin, että mihin vuorokauden aikaan mistäkin asioista kannattaa alkaa keskustelemaan. Yleensä myöhäiset illat eivät ole kovin otollista aikaa muulle kuin rennolle jutustelulle.
Eli lähetänkö miehelle anteeksi pyynnön eilisestä keskustelun avauksesta... sit saa taas lisää alleviivausta sille että hänelle tehtiin tosi tukala tilanne ja oli pakko lähteä.
Noh, sain juuri kuulla että mies on hypännyt junaan, vienyt meidän viimeiset rahat mennessään ja lähti ryyppäämään... ja sain kiertoteitä kuulla että on kertonut kaikille että ollaan riidelty..
Noh, oliko juna-asema siellä metsässä lähempänä kuin baari? Lähtikö juna klo 02? Kuka kertoi, että mies oli vienyt teidän viimeiset rahat? Mitä lapsille kuuluu, teitkö heille aamupalan ja siivosit leikkikalut pois? Eikö lapset kysele, missä isä on? More tales please.
Mies käveli täältä kuulema kauas. Lähti junalla joku aika sitten. Minun kortti mukana, jossa viimeiset rahat. Lapset kyselee mutta isä ei vastaa puhelimeen kun soittavat omalla puhelimella... yhdelle heistä vaan soitti.
Mies junassa jossakin varvassandaaleissa ja paidanriekaleessa, sitten yöllä kapakkaan. Juu juu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän minäkin luulin että kaikesta lapseen liittyvästä voi vain rauhassa jutella mutta mies sanoi että asia oli jonnin joutava eikä hän juttele sellaisesta kymmeneltä illalla... mut hiukan turhan raskaasti otti. Huomasin että meillä on tapana neuvoa lasta eräässä asiassa aivan erilailla niin kysyin mieheltä että voidaanko miettiä sellainen keino että kumpikin neuvoo saman asian samansuuntaisesti. Lapsilla oli jäänyt leikin sotkut toisen lapsen huoneeseen levälleen ja mies neuvoi että siivoa puolet ja pienempi siivoaa sit huomenna. Kysyin myöhemmin että onko aivan mahdoton ajatus että siivottaisi toisen apuna sen nukkumaan menneen lapsen osuus että saa oleskella loppu illan siistissä huoneessa, mahdollisesti leikkiä eikä toisen sotkujen keskellä. No sehän oli aivan älytön ajatus ja suuttui kun tulin noin typerästä asiasta juttelemaan...minusta tuollaiset vois jutella ihan nopeasti ja rauhassa eikä tuollaisesta voi aikuinen vetää hernettä nokkaan. Eihän siinä aikuista loukata vaan ehdotin vaan lapselle mukavaa vaihtoehtoa.
Ilmeisesti ehdotukseni miehelle oli sitten typerä ja asiaton kun tuli alapeukkua... mut ihan lasta ajatellen mietin että ei se varmaan ole aikuiselle hankalaa autella kun sotkut unohdettiin siivouttaa ennen kun toinen meni nukkumaan...
Miksi ette pyytänyt lasta siivoamaan jälkensä toisen lapsen huoneesta, ennen kun pienempi meni nukkumaan? Mikä ihmeen pakko olisi siivota talossa, kun pienin on jo nukkumassa? Käykö mies töissä? Teitkö kärpäsestä härkäsen? Bag habit?
Huomasimme sotkut kun nuorin oli mennyt jo nukkumaan. Eihän se siivoaminen myöhempään mikään pakko ole mutta mies niin ohjeisti tälle toiselle. Ja sit itse mietin että onko lapsen mukavampi olla kokonaan siistissä huoneessa kun kuitenkin vielä valvoo ja tykkää siellä leikkiäkin ennen nukkumaan menoa. Mut miehelle oli liikaa kun ehdotin että voisko sitä lasta autella kun siivous käsky annetaan myöhään...mut se oli liikaa... tuntui hölmölle jättää pienemmän sotkut sinne toisen haitolle kun vois siivota yhdessä kerralla kunnolla kun kerran aloitetaan... mut ilmeisesti olin väärässä teidän reaktioista päätellen. Kävin sanomassa miehelle myöhemmin että ei varmaan ollut mikään ideaali aika jutella mut jatkoi vaan mökötystään...olinhan jo loukannut kun tulin juttelemaan aiemmin.
Ei kaikkea tarvitse kotona ja lastenkasvatuksessa hioa viimesen päälle ja neuvotella vanhempien kesken. Osan asioista voi antaa vaan mennä.
Miehen häipyminen oli tyhmä ja kohtuuton temppu. Mutta kyllä sinunkin kannattaa relata, toi ei kanna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen prosessi teillä mahtaa olla edellisinä päivinä, kun pitäisi tehdä ruokaa seuraavaksi päiväksi.
No joo... vuosien ajan ollut että mies valitsee vanhemman vastuista ne hänelle mukavimmat ja mä hoidan ne missä pitää itse olla läsnä tai huolehtia asioista. Sit kun juttelee toiselle että kaipaisi apua vanhemmuuteen niin tulee joko haukutuksi, pitää hyväksyä mitä mies jättää tekemättä tai sitten jutellaan mut mikään ei muutu...siinä on prosessia. Ja sitten ihmetellään kun muakin joskus ärsyttää .... mies on suuttunut myös mun reagoinnista siihen kun itse kohtelee lasta huonosti, esim. tiuskii ja kiroilee itkevälle lapselle. Hän pitää vikana sitä että mä alan puhumaan asiasta ja vaatimaan muutosta,mököttää siitä eikä muista mitä itse teki alunperin. Ja itse mun yrittäessä saada ymmärrystä mies ei sano mitään ymmärtäväistä vihoittelee vaan kun kiusallaan puhun hänelle. Ja näitä sattuu vähän väliä. Saa asian kun asian käännettyä niin että se on mun vika ja mies on uhri. Jos mies tekee väärin ja mä puhun asiasta miehen mieleen liian pitkään niin hän suuttuu mulle. Eikö tuo ole sairasta? Mies on pitkään uskotellut että mä olen kipeä mut jotenkin uskon ettei hänenkään reaktiot tilanteisiin ole ihan ajantasalla..
Ihmiset. Lukekaa ap:n viestit nyt uudestaan. Mies on ILMISELVÄ narsisti. Ja ei, en yritä vitsailla. :D
Mies ei voi keskustella normaaleista asioista, koska ottaa ihan kaiken itseensä. Ap yrittää keskustella kasvatuksesta ja mies kuvittelee että vain kritisoi häntä. Mies hoitaa vain kivat asiat, vaimo ihan kaiken muun. Kun ap kaipaa apua, häntä vain haukutaan! Kun ap tai lapsi itkee tai näyttää tunteensa, mies suuttuu, kiroilee ja haukkuu. Tunteiden näyttäminen on narsistille heikkoutta ja sen takia vastenmielistä. Kun tilanne menee tarpeeksi pahaksi niin mies lupailee että tilanne parantuu mutta mitään ei ikinä tapahdu.
Mies esim. kohtelee lasta huonosti: kiroilee ja tiuskii. Kun ap puuttuu asiaan, alkaa murjottamaan eikä muka "muista" mitä esim. 10 min sitten teki. Kääntää kaiken ap:n syyksi, mieshän tässä onkin uhri, ap tässä on se sairas joka kuvittelee asioita! Miehen mielestä ap vain ihan kiusallaan puhuu miehelle. Ei osaa nähdä mitään väärää omassa käytöksessään.
Ja nyt suuttuu pikkuasiasta, murjottaa (luonnollisesti odottaa että ap osaa lukea ajatukset) ja häipyy marttyyrimaisesti. Kovaa manipulointia, mies on uhri ja nainen itkee hädissään kotona. Totuuden kertoo tekstiviesti: "sanoko joku että soita". Ap:lla ei ole siis oikeutta soittaa miehelleen, koska ap kärsii nyt rangaistusta huonosta käytöksestään.
Myöskin narsistit voivat masentua aivan hyvin. Ei narsismi poista masennuksen mahdollisuutta. Narsisteilla on äärettömän huono itsetunto (vaikka esittävät päinvastaista), jonka takia monesti masentuvatkin. He eivät ole masentuneita samalla tavalla kuin normaalit ihmiset. Masennuskin on eräs tapa uhriutua ja pönkittää omaatuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän minäkin luulin että kaikesta lapseen liittyvästä voi vain rauhassa jutella mutta mies sanoi että asia oli jonnin joutava eikä hän juttele sellaisesta kymmeneltä illalla... mut hiukan turhan raskaasti otti. Huomasin että meillä on tapana neuvoa lasta eräässä asiassa aivan erilailla niin kysyin mieheltä että voidaanko miettiä sellainen keino että kumpikin neuvoo saman asian samansuuntaisesti. Lapsilla oli jäänyt leikin sotkut toisen lapsen huoneeseen levälleen ja mies neuvoi että siivoa puolet ja pienempi siivoaa sit huomenna. Kysyin myöhemmin että onko aivan mahdoton ajatus että siivottaisi toisen apuna sen nukkumaan menneen lapsen osuus että saa oleskella loppu illan siistissä huoneessa, mahdollisesti leikkiä eikä toisen sotkujen keskellä. No sehän oli aivan älytön ajatus ja suuttui kun tulin noin typerästä asiasta juttelemaan...minusta tuollaiset vois jutella ihan nopeasti ja rauhassa eikä tuollaisesta voi aikuinen vetää hernettä nokkaan. Eihän siinä aikuista loukata vaan ehdotin vaan lapselle mukavaa vaihtoehtoa.
Ilmeisesti ehdotukseni miehelle oli sitten typerä ja asiaton kun tuli alapeukkua... mut ihan lasta ajatellen mietin että ei se varmaan ole aikuiselle hankalaa autella kun sotkut unohdettiin siivouttaa ennen kun toinen meni nukkumaan...
Ei ehdotuksesi minusta asiaton ollut, mutta en jaksaisi itsekään alkaa kymmeneltä illalla kasvatuksellisia periaatekeskusteluja käymään. Varsinkin kun miehesi ei asiaa kuitenkaan huonosti hoitanut, vaikkei hoitanutkaan sitä samoin kuin itse olisit tehnyt. Siinä olen miehesi kanssa samaa mieltä, että ajankohta keskusyelunavauksellesi oli väärä. Raskaan viikon jälkeen voisi varmaan perjantaina saada ihan vaan rentoutua ilman että tarvitsee alkaa käymään keskusteluja asioista, joista voisi ihan hyvin jutella paremmallakin ajalla.
Tietenkään tämä ei oikeuta miestä häipymään tuolla tavalla kuin teki. Mutta ehkä voit jatkossa miettiä itsekin, että mihin vuorokauden aikaan mistäkin asioista kannattaa alkaa keskustelemaan. Yleensä myöhäiset illat eivät ole kovin otollista aikaa muulle kuin rennolle jutustelulle.
Eli lähetänkö miehelle anteeksi pyynnön eilisestä keskustelun avauksesta... sit saa taas lisää alleviivausta sille että hänelle tehtiin tosi tukala tilanne ja oli pakko lähteä.
Noh, sain juuri kuulla että mies on hypännyt junaan, vienyt meidän viimeiset rahat mennessään ja lähti ryyppäämään... ja sain kiertoteitä kuulla että on kertonut kaikille että ollaan riidelty..
Noh, oliko juna-asema siellä metsässä lähempänä kuin baari? Lähtikö juna klo 02? Kuka kertoi, että mies oli vienyt teidän viimeiset rahat? Mitä lapsille kuuluu, teitkö heille aamupalan ja siivosit leikkikalut pois? Eikö lapset kysele, missä isä on? More tales please.
Mies käveli täältä kuulema kauas. Lähti junalla joku aika sitten. Minun kortti mukana, jossa viimeiset rahat. Lapset kyselee mutta isä ei vastaa puhelimeen kun soittavat omalla puhelimella... yhdelle heistä vaan soitti.
Missä on kauas? Kävelikö kaukaa juna-asemalle. Missä vietti yönsä? Kumpi teistä vanhemmista käy töissä, vai ei kumpikaan, kenen rahat? Pyysitkö lapsia soittamaan isille, minkä kerroit lapsille syyksi ettei isi ole aamulla kotona? Joko sekoitit lapset teidän riitaanne, järkevää? Montako niitä lapsia onkaan?
Lapsiperheen arki on raskas. Välillä tulee aikoja, jolloin tekee mieli luovuttaa parisuhteesta, mutta mikäli suhteenne on muuten hyvä, kannattaa yrittää jaksaa myös vaikeat hetket. Joku puhui aikaisemmin mielenterveyden järkkymisestä. Voisiko tuo olla syynä tähän kummalliseen käytökseen? Saatko tarvittaessa itsellesi tukea/apua ystäviltä tai sukulaisilta? Jos olet hyvissä väleissä miehesi vanhempien kanssa, kannattaisiko soittaa heille?
Nyt on tärkeää pysyä rahallisena lasten takia ja pyrkiä suorittamaan arki mahdollisimman tavallisena. Miehesi on ilmoittanut itsestään. Sen puolesta ei ole huolta. Älä yhtään välitä siitä, mitä hän kylillä puhuu. Jokainen järkevä kuuntelija pystyy huomaamaan, että hän on jättänyt sinut yksin selviytymään pienten lasten kanssa...tuhlaten teidän perheen rahat itseensä.
Anna tilanteen rauhoittua. Toimi mahdollisimman tavallisesti ja ota yhteyttä hyvään ystävääsi, jotta voit keskustella. Kertomasi perusteella oletan, että miehesi tarvitsee apua. Sen asian selvittely tulee kuitenkin myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
No jaa, onhan tuo nyt aika lailla selvä juttu sun tarinan perusteella, että tuo liitto on ollut ohi jo kauan sitten. Mitä sinä aikuisen ihmisen perään huolehdit, tiedät että on hengissä, huolehtii itsestään. Ole sinä se aikuinen joka huolehtii myös niistä lapsista.
Woot, miksi olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen prosessi teillä mahtaa olla edellisinä päivinä, kun pitäisi tehdä ruokaa seuraavaksi päiväksi.
No joo... vuosien ajan ollut että mies valitsee vanhemman vastuista ne hänelle mukavimmat ja mä hoidan ne missä pitää itse olla läsnä tai huolehtia asioista. Sit kun juttelee toiselle että kaipaisi apua vanhemmuuteen niin tulee joko haukutuksi, pitää hyväksyä mitä mies jättää tekemättä tai sitten jutellaan mut mikään ei muutu...siinä on prosessia. Ja sitten ihmetellään kun muakin joskus ärsyttää .... mies on suuttunut myös mun reagoinnista siihen kun itse kohtelee lasta huonosti, esim. tiuskii ja kiroilee itkevälle lapselle. Hän pitää vikana sitä että mä alan puhumaan asiasta ja vaatimaan muutosta,mököttää siitä eikä muista mitä itse teki alunperin. Ja itse mun yrittäessä saada ymmärrystä mies ei sano mitään ymmärtäväistä vihoittelee vaan kun kiusallaan puhun hänelle. Ja näitä sattuu vähän väliä. Saa asian kun asian käännettyä niin että se on mun vika ja mies on uhri. Jos mies tekee väärin ja mä puhun asiasta miehen mieleen liian pitkään niin hän suuttuu mulle. Eikö tuo ole sairasta? Mies on pitkään uskotellut että mä olen kipeä mut jotenkin uskon ettei hänenkään reaktiot tilanteisiin ole ihan ajantasalla..
Ihmiset. Lukekaa ap:n viestit nyt uudestaan. Mies on ILMISELVÄ narsisti. Ja ei, en yritä vitsailla. :D
Mies ei voi keskustella normaaleista asioista, koska ottaa ihan kaiken itseensä. Ap yrittää keskustella kasvatuksesta ja mies kuvittelee että vain kritisoi häntä. Mies hoitaa vain kivat asiat, vaimo ihan kaiken muun. Kun ap kaipaa apua, häntä vain haukutaan! Kun ap tai lapsi itkee tai näyttää tunteensa, mies suuttuu, kiroilee ja haukkuu. Tunteiden näyttäminen on narsistille heikkoutta ja sen takia vastenmielistä. Kun tilanne menee tarpeeksi pahaksi niin mies lupailee että tilanne parantuu mutta mitään ei ikinä tapahdu.
Mies esim. kohtelee lasta huonosti: kiroilee ja tiuskii. Kun ap puuttuu asiaan, alkaa murjottamaan eikä muka "muista" mitä esim. 10 min sitten teki. Kääntää kaiken ap:n syyksi, mieshän tässä onkin uhri, ap tässä on se sairas joka kuvittelee asioita! Miehen mielestä ap vain ihan kiusallaan puhuu miehelle. Ei osaa nähdä mitään väärää omassa käytöksessään.
Ja nyt suuttuu pikkuasiasta, murjottaa (luonnollisesti odottaa että ap osaa lukea ajatukset) ja häipyy marttyyrimaisesti. Kovaa manipulointia, mies on uhri ja nainen itkee hädissään kotona. Totuuden kertoo tekstiviesti: "sanoko joku että soita". Ap:lla ei ole siis oikeutta soittaa miehelleen, koska ap kärsii nyt rangaistusta huonosta käytöksestään.
Myöskin narsistit voivat masentua aivan hyvin. Ei narsismi poista masennuksen mahdollisuutta. Narsisteilla on äärettömän huono itsetunto (vaikka esittävät päinvastaista), jonka takia monesti masentuvatkin. He eivät ole masentuneita samalla tavalla kuin normaalit ihmiset. Masennuskin on eräs tapa uhriutua ja pönkittää omaatuntoa.
Tai sitten on kyse liitosta, joka on alkanut heiketä ja seuraukset näkyvät, sekä tuntuvat. Narsismi on aika vahva sana diagnisoida horjuva ihmissuhde, toisen puolison tämän kertomuksen perusteella. Narsisti ei vastaa: sanoko joku että soita", vaan tuo lause liittyy kumppaneiden tappeluun, johon ap on vahvasti osallisena. Narsisti ei olisi tuota viestiä edes kirjoittanut, eikä lapselle soittanut. Todellisesta narsismista tiedän kyllä ja paljon.
Hei! Kato saunan lauteiden alle! Tää piiloleikki ei lopu josset ees eti!
Kukkuluuruu!
T. Mies