Lue keskustelun säännöt.
Mies katosi kotoa yöllä. Asumme kaukana kaikesta, auto ja ulkovaatteet kotona. Aamulla tuli viesti " sanoko joku että soita" kun yritin ottaa yhteyttä ja kysyä minne hittoon hävisi!?
29.10.2016 |
Mies oli viettämässä saunailtaa omassa rauhassa ja joi muutamia oluita. Mä istuskelin olohuoneessa ja katsoin tvtä. Klo 01 aikaan mies meni makkariin toiselle puolelle omakotitaloa, niin kun aina tekee, menee katsomaan omaa ohjelmaa ja mä jäin olkkariin. Oltiin aivan hissukseen omissa oloissamme ennen sitä. Pieni kina oli aiemmin illalla, kun kysyin eräästä lapsen asiasta ja mies ei ollut halukas juttelemaan siitä. Mut se oli mitätön, eikä sen takia kenenkään tarvi häipyä mielenosoitukseksi, ainakaan jos käy täysillä.
Menin itse klo 02 makkariin ja huomasin että ovi on ripa auki asennossa ja terassilla palaa valo. Oletin että mies on ulkona tupakalla ulkona. Hetken päästä tajusin että on kestänyt liian kauan eikä terassilla ollutkaan ketään. Aloin heti tarkistamaan miehen tavaroita ja vaatteita onko ne hävinnyt. Auto oli pihassa, ulkovaatteet kotona, vain lompakko, terassiläppöset, farkut ja varmaan joku paita oli kadonnut. Meiltä on 5 km matkaa lähimpään baariin tai yhtään minnekään ihmisten ilmoille ja asumme metsän keskellä. ulkona satoi vettä. Enkä nähnyt mitään toisenkaan auton liikettä pihallamme johon näkee suoraan kun istun olohuoneessa. Pihallemme syttyy pimeällä myös valo jos siinä joku liikkuu, miehen on täytynyt kiertää toista kautta. Mies ei ole ikinä lähtenyt kävelemään moista matkaa saatikka hävinnyt noin täältä. Kävin katsomassa vielä tontin ettei ole siellä sattunut mitään, mutta ei näkynyt. Ei autossa, ei auto tallissa. Laitoin viestiä, ei mitään. Kaverille viestiä kun tiesin että olivat aiemmin illalla soitelleet. Ei mitään.
En keksinyt enää mitä tehdä kun olin katsonut ja kuulostellut kaiken. Klo oli 04 yöllä kun päätin alkaa nukkumaan että jaksan edes jotenkin hoitaa lapsia kun aamulla heräävät. Soitin miehelle 3 kertaa, viimeisen kerran aamulla. Laitoin pari viestiä, ei mitään. Aamulla ennen ysiä laittoi viestin "sanoko joku että soita". Kyllä tuntui surulliselle, kun en vieläkään saa tietää missä mies on ja vaan vittuilee. Laitoin vihaisen viestin ettei noin saa kadota metsän keskeltä kun toinen on sitten sydän syrjällään... nyt ei taas mitään. En yrittänyt enää ottaa yhteyttä.
Mitä tekisitte minun tilanteessa? Olen aivan murtunut ...
Kommentit (225)
Minun veljeni katosi joskus vuosia sitten samalla tavalla silloisen avovaimonsa luota. Ei ollut kylläkään edes mitään riitaa.
Oli saunonut, ottanut pari olutta... Oli ottanut mukaansa kyllä vaatteita ym. omaisuuttaan.
Joitakin päiviä kyseltiin kaikki tutut läpi ja joku sitten myönsi, että oli velkaa jollekin suuren summan ja häntä oltiin uhkailtu. Tiedettiin, ettei veli ollut mikään puhdas pulmunen ja oli joskus huumeongelmaakin. Päätettiin olla tekemättä katoamisilmoitusta, koska oli äidille pistänyt viestiä, että on kunnossa ja ottaa yhteyttä, kun voi. Otti noin kuukauden päästä yhteyttä ja palasi takaisin. Nyt kuitenkin asuu ihan toisella puolella Suomea perheen kanssa.
Kamalaa läheisille tuollainen epätietoisuus. Ja jos joku vielä ihan kiusatakseen tekee tuollaista, niin ihan järkyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitätöi kortti heti. Sika mies vie lapsiltaan leivän suusta. Äläkä ota takas kun routa ajaa porsaan kotiin.
Tuurijuoppo mies. Ei kestä kotielämää vaan pitää jotain kehittää että pääsee dokaamaan. Puolison pankkikortin vieminen on varastamista. Ei mitään tulevaisuutta tuolla parisuhteella. Lapsi parat.
Vierailija kirjoitti:
Yksi mahdollinen teoria tolle viestille ois se, että ap:lla on useinkin tapana kysellä parisuhdeneuvoja netissä tai muilta ihmisiltä ja mies on saanut tämän selville. Siispä ei enää luota apn käyttävän omia aivojaan ratkaistakseen parisuhdepulmia ja siksi kysymys "sanoko joku että soita". En itsekkään ois kovin iloinen, jos puolisoni kyselis muilta vinkkejä meidän asioihin.
Niin, eihän ap kerro sanatarkasti mitä hän on pahasti laukonut miehelleen, eilisestä lähtien. Tarpeeksi pahasti ainakin.
Mielestäni Suomen laissa annetaan ymmärtää, että omaehtoinen katoaminen ei ole rikos. Jos katoamisesta ilmoitetaan poliisille ja henkilö löydetään, on hänellä siis oikeus sanoa poliisille, että omaisille ei saa ilmoittaa missä hän on. Ja että saa ilmoittaa vain sen, että on hengissä ja kaikki on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen prosessi teillä mahtaa olla edellisinä päivinä, kun pitäisi tehdä ruokaa seuraavaksi päiväksi.
No joo... vuosien ajan ollut että mies valitsee vanhemman vastuista ne hänelle mukavimmat ja mä hoidan ne missä pitää itse olla läsnä tai huolehtia asioista. Sit kun juttelee toiselle että kaipaisi apua vanhemmuuteen niin tulee joko haukutuksi, pitää hyväksyä mitä mies jättää tekemättä tai sitten jutellaan mut mikään ei muutu...siinä on prosessia. Ja sitten ihmetellään kun muakin joskus ärsyttää .... mies on suuttunut myös mun reagoinnista siihen kun itse kohtelee lasta huonosti, esim. tiuskii ja kiroilee itkevälle lapselle. Hän pitää vikana sitä että mä alan puhumaan asiasta ja vaatimaan muutosta,mököttää siitä eikä muista mitä itse teki alunperin. Ja itse mun yrittäessä saada ymmärrystä mies ei sano mitään ymmärtäväistä vihoittelee vaan kun kiusallaan puhun hänelle. Ja näitä sattuu vähän väliä. Saa asian kun asian käännettyä niin että se on mun vika ja mies on uhri. Jos mies tekee väärin ja mä puhun asiasta miehen mieleen liian pitkään niin hän suuttuu mulle. Eikö tuo ole sairasta? Mies on pitkään uskotellut että mä olen kipeä mut jotenkin uskon ettei hänenkään reaktiot tilanteisiin ole ihan ajantasalla..
Ihmiset. Lukekaa ap:n viestit nyt uudestaan. Mies on ILMISELVÄ narsisti. Ja ei, en yritä vitsailla. :D
Mies ei voi keskustella normaaleista asioista, koska ottaa ihan kaiken itseensä. Ap yrittää keskustella kasvatuksesta ja mies kuvittelee että vain kritisoi häntä. Mies hoitaa vain kivat asiat, vaimo ihan kaiken muun. Kun ap kaipaa apua, häntä vain haukutaan! Kun ap tai lapsi itkee tai näyttää tunteensa, mies suuttuu, kiroilee ja haukkuu. Tunteiden näyttäminen on narsistille heikkoutta ja sen takia vastenmielistä. Kun tilanne menee tarpeeksi pahaksi niin mies lupailee että tilanne parantuu mutta mitään ei ikinä tapahdu.
Mies esim. kohtelee lasta huonosti: kiroilee ja tiuskii. Kun ap puuttuu asiaan, alkaa murjottamaan eikä muka "muista" mitä esim. 10 min sitten teki. Kääntää kaiken ap:n syyksi, mieshän tässä onkin uhri, ap tässä on se sairas joka kuvittelee asioita! Miehen mielestä ap vain ihan kiusallaan puhuu miehelle. Ei osaa nähdä mitään väärää omassa käytöksessään.
Ja nyt suuttuu pikkuasiasta, murjottaa (luonnollisesti odottaa että ap osaa lukea ajatukset) ja häipyy marttyyrimaisesti. Kovaa manipulointia, mies on uhri ja nainen itkee hädissään kotona. Totuuden kertoo tekstiviesti: "sanoko joku että soita". Ap:lla ei ole siis oikeutta soittaa miehelleen, koska ap kärsii nyt rangaistusta huonosta käytöksestään.
Myöskin narsistit voivat masentua aivan hyvin. Ei narsismi poista masennuksen mahdollisuutta. Narsisteilla on äärettömän huono itsetunto (vaikka esittävät päinvastaista), jonka takia monesti masentuvatkin. He eivät ole masentuneita samalla tavalla kuin normaalit ihmiset. Masennuskin on eräs tapa uhriutua ja pönkittää omaatuntoa.
Voi myös olla epävakaa persoonallisuushäiriö jolloin on jotain vielä tehtävissäkin. Ap minkä ikäinen miehesi on?
Minusta kuulostaa siltä, että ap jankuttaa ja jankuttaa jostain tyhjänpäiväisestä asiasta, mies ei vaan jaksa enää kuunnella ja häipyy, kun tietää, ettei vaimo tuossa mielentilassa vain anna asian olla. Tuskin mies tosiaan häipyi, kun vaimo kuulumisia kyseli tai juttelin säästä tai lempibändistä. Oikeasti valitti jostain miehelle. Lapsellinen reaktio ehkä tuo lähteminen, mutta kuka jaksaa kuunnella, jos joku pakkomielteinen ei vaan pääse kuvitteellisesta ongelmastaan yli. Oikeastihan tuossa ei mitään ongelmaa ole ollut, kun lelujen siivoaminen nyt ei ole mikään maailman tärkein asia keskellä yötä.
Itsekin tiedän miehen, jolla on tapana tehdä näitä katoamistemppuja. Vaimo kohtelee häntä kuin ovimattoa, mikään mitä mies tekee tai kommentoi ei ikinä ole oikein tehty tai sanottu.
Ap sitten tulee tänne martyroimaan ja loput av-mammat haukkuu miehen psykoottiseksi ja narsistiseksi ja ties mitä. Jos olisimme kärpäsenä katossa näkemässä, mitä oikeasti tapahtuu ennen näitä katoamistemppuja, niitä ei olisi ehkä niin vaikea ymmärtää. Miehen masennuksen syy saattaa olla henkinen pahoinpitely, johon vaimo syyllistyy mitätöimällä ja kun ei koskaan anna olla rauhassa vaan aina kaikki hänen mielestään muka tärkeät asiat pitää analysoida puhki, vaikka ongelmaa ei edes ole.
Olen itse nainen ja tällaisia naisia on paljon, jotka luhistavat miehensä täysin ja sitten ihmettelevät, kun tämä ei enää kestä vaan häipyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se, jolla tuntuu olevan persoonallisuushäiriö on tässä kyllä tuo nainen... Todella vaativa miestään kohtaan. Normaali ihminen antaa olla, jos toinen ei nyt halua jutella. Eikä varsinkaan vaadi juttelemaan kymmeneltä perjantai-iltana, jos tietää aiheen ahdistavan toista, vaikka se ei itseä ahdistakaan. Normaali ihminen ottaisi huomioon toisenkin näkökulman, vaikka omasta mielestä olisikin outoa, ettei toinen nyt halua jutella siitä, pitääkö lapsen lelut siivota vai ei...
Kaikesta on kyllä hyvä pystyä juttelemaan, mutta oikeasti kaikki eivät tähän pysty tai koe edes tarpeelliseksi, että jokainen pikku asia käydään tarkasti läpi. Mitä väliä...
On todella paljon miehiä, jotka eivät ole kovin hyviä keskustelemaan ongelmista eivätkä he todellakaan tule siinä paremmiksi painostamalla ja vaatimalla vaikeisiin keskusteluihin yöllä. Vaikka ap.n mielestä ei olisikaan vaikeaa keskustella, hän voisi ottaa edes vähän huomioon miehensäkin näkökulman, mutta ei tähän pysty. Minusta mies ei vaikuta mitenkään epävakaalta vaan enemmänkin mieheltä, jonka vaimo on epävakaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa siltä, että ap jankuttaa ja jankuttaa jostain tyhjänpäiväisestä asiasta, mies ei vaan jaksa enää kuunnella ja häipyy, kun tietää, ettei vaimo tuossa mielentilassa vain anna asian olla. Tuskin mies tosiaan häipyi, kun vaimo kuulumisia kyseli tai juttelin säästä tai lempibändistä. Oikeasti valitti jostain miehelle. Lapsellinen reaktio ehkä tuo lähteminen, mutta kuka jaksaa kuunnella, jos joku pakkomielteinen ei vaan pääse kuvitteellisesta ongelmastaan yli. Oikeastihan tuossa ei mitään ongelmaa ole ollut, kun lelujen siivoaminen nyt ei ole mikään maailman tärkein asia keskellä yötä.
Itsekin tiedän miehen, jolla on tapana tehdä näitä katoamistemppuja. Vaimo kohtelee häntä kuin ovimattoa, mikään mitä mies tekee tai kommentoi ei ikinä ole oikein tehty tai sanottu.
Ap sitten tulee tänne martyroimaan ja loput av-mammat haukkuu miehen psykoottiseksi ja narsistiseksi ja ties mitä. Jos olisimme kärpäsenä katossa näkemässä, mitä oikeasti tapahtuu ennen näitä katoamistemppuja, niitä ei olisi ehkä niin vaikea ymmärtää. Miehen masennuksen syy saattaa olla henkinen pahoinpitely, johon vaimo syyllistyy mitätöimällä ja kun ei koskaan anna olla rauhassa vaan aina kaikki hänen mielestään muka tärkeät asiat pitää analysoida puhki, vaikka ongelmaa ei edes ole.
Olen itse nainen ja tällaisia naisia on paljon, jotka luhistavat miehensä täysin ja sitten ihmettelevät, kun tämä ei enää kestä vaan häipyy.
Tämä juuri. Tummat on lasit, tai kokemus vähäistä, ellei näe mihin ap ketjussaan pyrkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa, onhan tuo nyt aika lailla selvä juttu sun tarinan perusteella, että tuo liitto on ollut ohi jo kauan sitten. Mitä sinä aikuisen ihmisen perään huolehdit, tiedät että on hengissä, huolehtii itsestään. Ole sinä se aikuinen joka huolehtii myös niistä lapsista.
Woot, miksi olisi?
En ole tuo kirjoittaja, mutta varmaankin siksi koska toista aikuista ei paljoa näytä kiinnostavan lapsista huolehtiminen. Kukas niistä sitten huolehtii jos ei ap, kun isä on tuollainen?
Kiva kun säännöllisin väliajoin tänne ilmestyy näitä samalla kaavalla rustattuja tarinoita, joista ap (ehkä mahdollisesti aina sama ap?) yrittää leipoa AV:n Legendaarisia Ketjuja.
Mielestäni vain säälittävää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun säännöllisin väliajoin tänne ilmestyy näitä samalla kaavalla rustattuja tarinoita, joista ap (ehkä mahdollisesti aina sama ap?) yrittää leipoa AV:n Legendaarisia Ketjuja.
Mielestäni vain säälittävää...
Juu ja samantein kun tilanne on tapahtunut, kylmän viileesti täällä kirjoitellen tuntitolkulla. Samoin ketjussa "Mies lähetti työreissulta viestin", ensimmäinen toimenpide on nopeaan ja coolisti kertoa tänne tarina. Jos itselleni kävisi näitä tapahtumia, ei mammapalsta edes kiinnostaisi, vaan se akuutti tilanne kotona.
On taas miehen ymmärtäjiä ja hyysääjiä liikenteessä.
Olisi ihan toinen ääni kellossa jos se olisikin ap/perheen äiti joka lähtisi yöhön viimeisten rahojen kanssa ja hylkäisi lapsensa ja ukkonsa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän minäkin luulin että kaikesta lapseen liittyvästä voi vain rauhassa jutella mutta mies sanoi että asia oli jonnin joutava eikä hän juttele sellaisesta kymmeneltä illalla... mut hiukan turhan raskaasti otti. Huomasin että meillä on tapana neuvoa lasta eräässä asiassa aivan erilailla niin kysyin mieheltä että voidaanko miettiä sellainen keino että kumpikin neuvoo saman asian samansuuntaisesti. Lapsilla oli jäänyt leikin sotkut toisen lapsen huoneeseen levälleen ja mies neuvoi että siivoa puolet ja pienempi siivoaa sit huomenna. Kysyin myöhemmin että onko aivan mahdoton ajatus että siivottaisi toisen apuna sen nukkumaan menneen lapsen osuus että saa oleskella loppu illan siistissä huoneessa, mahdollisesti leikkiä eikä toisen sotkujen keskellä. No sehän oli aivan älytön ajatus ja suuttui kun tulin noin typerästä asiasta juttelemaan...minusta tuollaiset vois jutella ihan nopeasti ja rauhassa eikä tuollaisesta voi aikuinen vetää hernettä nokkaan. Eihän siinä aikuista loukata vaan ehdotin vaan lapselle mukavaa vaihtoehtoa.
Ilmeisesti ehdotukseni miehelle oli sitten typerä ja asiaton kun tuli alapeukkua... mut ihan lasta ajatellen mietin että ei se varmaan ole aikuiselle hankalaa autella kun sotkut unohdettiin siivouttaa ennen kun toinen meni nukkumaan...
Ei ehdotuksesi minusta asiaton ollut, mutta en jaksaisi itsekään alkaa kymmeneltä illalla kasvatuksellisia periaatekeskusteluja käymään. Varsinkin kun miehesi ei asiaa kuitenkaan huonosti hoitanut, vaikkei hoitanutkaan sitä samoin kuin itse olisit tehnyt. Siinä olen miehesi kanssa samaa mieltä, että ajankohta keskusyelunavauksellesi oli väärä. Raskaan viikon jälkeen voisi varmaan perjantaina saada ihan vaan rentoutua ilman että tarvitsee alkaa käymään keskusteluja asioista, joista voisi ihan hyvin jutella paremmallakin ajalla.
Tietenkään tämä ei oikeuta miestä häipymään tuolla tavalla kuin teki. Mutta ehkä voit jatkossa miettiä itsekin, että mihin vuorokauden aikaan mistäkin asioista kannattaa alkaa keskustelemaan. Yleensä myöhäiset illat eivät ole kovin otollista aikaa muulle kuin rennolle jutustelulle.
Oon tästä samaa mieltä. Mutta milloin te muut juttelette lasten asioita jos ei illalla kun jo väsyttää? Meillä mies on illantorkku eikä todellakaan kykenevä mihinkään järkevään keskusteluun enää klo 21. Hyväksyn sen, mutta eipä tuota ennen juuri ole tilaisuuksia! Nyt on sit ihan pyydetty mummo lasten kaveriksi ensi viikolla yksi ilta että saadaan rauhassa jutella lasten välisestä kinastelusta (miehen mielestä oon liian tiukka esikoiselle ja minusta mies taas vain katsoo vieressä kun lapset mättää toisiaan mikä ei minusta ikäeron vuoksi ole tasaväkistä touhua, totuus ja ratkaisu lienee jossain puolivälissä) ja muustakin. Mutta mulle olis tärkeä että asioista vois jutella satunnaisesti arjen seassa aika tuoreeltaan, tekemättä suurta numeroa, kehaista ja kiittää, kysyä mielipidettä tai apua, vinkata jonkun toimivaksi todetun jutun, huokailla yhdessä miten ihania ja kamalia ne on. Tällaisella mummontilausmetodilla arkiset pienet huomiot paisuu Suuriksi ja Tärkeiksi Keskusteluiksi mikä ei ehkä ole tarkoituksenmukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen prosessi teillä mahtaa olla edellisinä päivinä, kun pitäisi tehdä ruokaa seuraavaksi päiväksi.
No joo... vuosien ajan ollut että mies valitsee vanhemman vastuista ne hänelle mukavimmat ja mä hoidan ne missä pitää itse olla läsnä tai huolehtia asioista. Sit kun juttelee toiselle että kaipaisi apua vanhemmuuteen niin tulee joko haukutuksi, pitää hyväksyä mitä mies jättää tekemättä tai sitten jutellaan mut mikään ei muutu...siinä on prosessia. Ja sitten ihmetellään kun muakin joskus ärsyttää .... mies on suuttunut myös mun reagoinnista siihen kun itse kohtelee lasta huonosti, esim. tiuskii ja kiroilee itkevälle lapselle. Hän pitää vikana sitä että mä alan puhumaan asiasta ja vaatimaan muutosta,mököttää siitä eikä muista mitä itse teki alunperin. Ja itse mun yrittäessä saada ymmärrystä mies ei sano mitään ymmärtäväistä vihoittelee vaan kun kiusallaan puhun hänelle. Ja näitä sattuu vähän väliä. Saa asian kun asian käännettyä niin että se on mun vika ja mies on uhri. Jos mies tekee väärin ja mä puhun asiasta miehen mieleen liian pitkään niin hän suuttuu mulle. Eikö tuo ole sairasta? Mies on pitkään uskotellut että mä olen kipeä mut jotenkin uskon ettei hänenkään reaktiot tilanteisiin ole ihan ajantasalla..
Ihmiset. Lukekaa ap:n viestit nyt uudestaan. Mies on ILMISELVÄ narsisti. Ja ei, en yritä vitsailla. :D
Mies ei voi keskustella normaaleista asioista, koska ottaa ihan kaiken itseensä. Ap yrittää keskustella kasvatuksesta ja mies kuvittelee että vain kritisoi häntä. Mies hoitaa vain kivat asiat, vaimo ihan kaiken muun. Kun ap kaipaa apua, häntä vain haukutaan! Kun ap tai lapsi itkee tai näyttää tunteensa, mies suuttuu, kiroilee ja haukkuu. Tunteiden näyttäminen on narsistille heikkoutta ja sen takia vastenmielistä. Kun tilanne menee tarpeeksi pahaksi niin mies lupailee että tilanne parantuu mutta mitään ei ikinä tapahdu.
Mies esim. kohtelee lasta huonosti: kiroilee ja tiuskii. Kun ap puuttuu asiaan, alkaa murjottamaan eikä muka "muista" mitä esim. 10 min sitten teki. Kääntää kaiken ap:n syyksi, mieshän tässä onkin uhri, ap tässä on se sairas joka kuvittelee asioita! Miehen mielestä ap vain ihan kiusallaan puhuu miehelle. Ei osaa nähdä mitään väärää omassa käytöksessään.
Ja nyt suuttuu pikkuasiasta, murjottaa (luonnollisesti odottaa että ap osaa lukea ajatukset) ja häipyy marttyyrimaisesti. Kovaa manipulointia, mies on uhri ja nainen itkee hädissään kotona. Totuuden kertoo tekstiviesti: "sanoko joku että soita". Ap:lla ei ole siis oikeutta soittaa miehelleen, koska ap kärsii nyt rangaistusta huonosta käytöksestään.
Myöskin narsistit voivat masentua aivan hyvin. Ei narsismi poista masennuksen mahdollisuutta. Narsisteilla on äärettömän huono itsetunto (vaikka esittävät päinvastaista), jonka takia monesti masentuvatkin. He eivät ole masentuneita samalla tavalla kuin normaalit ihmiset. Masennuskin on eräs tapa uhriutua ja pönkittää omaatuntoa.
Voi myös olla epävakaa persoonallisuushäiriö jolloin on jotain vielä tehtävissäkin. Ap minkä ikäinen miehesi on?
Mies on 39... ja hänellä on todettu epävakaan persoonallisuuden oireistoa vahvasti masennuksen rinnalla... on ollut hyvin selkeää jo pitkän aikaa.
Mies ei vastaa mulle viesteihin eikä puheluihin.
Alkaa olemaan aika alakuloinen olo, tänään piti viettää lasten kanssa halloweenia, tehdä itse puvut kun ei ole varaa ostaa, herkutella ja muuta. Kyllä tuli aikamoinen synkkä pilvi juhlan päälle mun mies häipyi. Omat ajatukset on vain siellä vaikka kuinka yrittää siirtää niitä muualle. Tuntuu ettei jaksa tehdä mitään ja vaikka mitä tuli lapsille luvattua ennen tätä. Tulevassa arjessakin on jo huomisesta lähtien paljon pakollisia menoja mitä hoitaa...hitto kun alkaa itseäkin masentaa.
Niinhän se on että perheen äidin pitää vaan olla kotona hoitamassa lapset ja kodin ja pitää vielä turpa rullalla.
Pyhällä hengellä pitää tulla toimeen että mies saa rauhassa ryypätä viimeiset rahat.
Kun mies suvaitsee tulla kotiin huonon vaimon ja rasittavien lasten luo niin vaimon pitää heti olla toosa levällään ellei mies ole onnistunut saamaan vierasta reissullansa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa siltä, että ap jankuttaa ja jankuttaa jostain tyhjänpäiväisestä asiasta, mies ei vaan jaksa enää kuunnella ja häipyy, kun tietää, ettei vaimo tuossa mielentilassa vain anna asian olla. Tuskin mies tosiaan häipyi, kun vaimo kuulumisia kyseli tai juttelin säästä tai lempibändistä. Oikeasti valitti jostain miehelle. Lapsellinen reaktio ehkä tuo lähteminen, mutta kuka jaksaa kuunnella, jos joku pakkomielteinen ei vaan pääse kuvitteellisesta ongelmastaan yli. Oikeastihan tuossa ei mitään ongelmaa ole ollut, kun lelujen siivoaminen nyt ei ole mikään maailman tärkein asia keskellä yötä.
Itsekin tiedän miehen, jolla on tapana tehdä näitä katoamistemppuja. Vaimo kohtelee häntä kuin ovimattoa, mikään mitä mies tekee tai kommentoi ei ikinä ole oikein tehty tai sanottu.
Ap sitten tulee tänne martyroimaan ja loput av-mammat haukkuu miehen psykoottiseksi ja narsistiseksi ja ties mitä. Jos olisimme kärpäsenä katossa näkemässä, mitä oikeasti tapahtuu ennen näitä katoamistemppuja, niitä ei olisi ehkä niin vaikea ymmärtää. Miehen masennuksen syy saattaa olla henkinen pahoinpitely, johon vaimo syyllistyy mitätöimällä ja kun ei koskaan anna olla rauhassa vaan aina kaikki hänen mielestään muka tärkeät asiat pitää analysoida puhki, vaikka ongelmaa ei edes ole.
Olen itse nainen ja tällaisia naisia on paljon, jotka luhistavat miehensä täysin ja sitten ihmettelevät, kun tämä ei enää kestä vaan häipyy.
Kiitos kun analysoit meidän avioliiton, juuri tuota samaa mieskin aina väittää. Pakko kait se on uskoa...
Vaikka on vaikeaa ja raskasta niin teidän lapset ovat etusijalla ja pakko se vaan on yrittää ap sinun tästä päivästä selvitä. Ei voi pettää lupauksia lapsille vaikka isä on paska.
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun säännöllisin väliajoin tänne ilmestyy näitä samalla kaavalla rustattuja tarinoita, joista ap (ehkä mahdollisesti aina sama ap?) yrittää leipoa AV:n Legendaarisia Ketjuja.
Mielestäni vain säälittävää...
Tällä palstalla käy viikossan. 600 000 ihmistä, joten eiköhän näitä provoilijoita ja trolleja riitä tänne satuilemaan, aika väsynyttä alkaa jo nykyisin olla meininki....
Yksi mahdollinen teoria tolle viestille ois se, että ap:lla on useinkin tapana kysellä parisuhdeneuvoja netissä tai muilta ihmisiltä ja mies on saanut tämän selville. Siispä ei enää luota apn käyttävän omia aivojaan ratkaistakseen parisuhdepulmia ja siksi kysymys "sanoko joku että soita". En itsekkään ois kovin iloinen, jos puolisoni kyselis muilta vinkkejä meidän asioihin.