Eivätkö miehet tajua yhtään milloin on kipinää ja milloin ei

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon kipinään, en yleensä kiinnitä huomiota keneenkään mieheen, massasta ei erotu komea tai persoonallinen mies erityisemmin, en skannaa. En ole koskaan tehnyt niin, vain harva ihminen herättää huomioni. Aikaisemmat suhteet ovat alkaneet miehen sinnikkyydellä, he ovat tavoitelleet huomioni. Ja sitten olen ajautunut suhteeseen, samapa tuo. Sitten on viihdytty yhdessä, jopa vuosia.

Aviomieheni tapasin räntäsateessa, olimme menossa samaan baariin. Jostain syystä jäin odottamaan, että hän ehtii samalla ovenavauksella. Joku siinä tuuleen puskevassa hahmossa pysäytti minut. Mieheni oli kuulemma kiirehtinyt ovelle kun huomasi minun odottavan. Hymyilimme, menimme tiskille, otettiin pipot pois päästä, katsoimme toisiamme silmiin, räntä suli ripsistä naamalle ja suutelimme. Sähköisku rätisi, varmaan niistä pipoista ja kaulahuiveista.

Sen illan jälkeen olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta ja nyt naimisissa. Kaipa se oli kipinää, ainakin rätinää. Mitään vastaavaa en ole kokenut, että tietäisin varmasti, hetkessä, että tuo ihminen on minua varten. Me rätisemme vieläkin toisistamme, se johtuu fyysisestä vetovoimasta, feminiinisyyden ja maskuliinisuuden kohtaamisesta, samasta huumorista ja älystä, kisailusta, kiusottelusta. Rakkautemme taas johtuu luottamuksesta, ystävyydestä ja kunnioituksesta.

Eli mies oli komea ja osoitti tasokkuutensa etenemällä nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuntenut kipinää itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Toisen kanssa jolla oli kasvot aknen rei'ittämät. Kolmannella oli vaikea liikuntavamma ja hän käveli ns. hassusti. Turhaudun niin aina tästä alfa ja jännämies -shitistä. Minun viisarini ei värähdä rahasta, autosta, lihaksista tai edes komeasta naamasta. Vaan siitä jostakin, joka voi olla mitä vaan ja kenellä vaan, mutta silti niin kovin harvalla. Ihanaa että keskustelu jatkuu. Ap

On vaikea ymmärtää miten joku voi olla vakuuttunut markkina-arvoteorian paikkansapitävyydestä vaikka tosielämässä asiat ovat ihan toisin. Toki on olemassa sellaisia sanotaanko pinnallisia naisia, jotka katsovat miehessä ensin ulkonäköä ja lompakkoa, mutta heitä on naisissa selvä vähemmistö. En myöskään kiellä etteikö miehistä löytyisi yksilöitä, joiden on epävarmuuden tai sosiaalisten taitojen puutteen vuoksi hankala tai melkein mahdoton löytää parisuhdetta, mutta heitä ei ole 80% miehistä, paremminkin 10%. 

Voimakkain kipinän kokemus itselläni oli kaljun, lyhyen ja ylipainoisen miehen kanssa, joka oli kaiken lisäksi vielä työttömänä juuri silloin. Olin parisuhteessa toisen kanssa joten juttu ei edennyt kohteliasta tutustumista pidemmälle, mutta vieläkin mietin mitä olisi käynyt jos olisimme molemmat olleet vapaita...

Siihen vähemmistöön kuuluu kauniit naiset joilla on varaa valita.

Kun minä luen millaisia miehiä naisella on ollut, pystyn välittömästi päättelemään naisen ulkonäön tason.

Kun näen kuvan naisesta, pystyn välittömästi päättelemään miten paljon tasoa nostavia ominaisuuksia hän vaatii.

Jälkimmäisessä ainoa vaikeus on asioiden painotukset. Jollekin ulkonäkö (pituus, harteikkuus, jykevä leuka, matala ääni) on tärkeintä...toinen suosii statusta (ammatti, tulot, sosiaaliset taidot).

Keskustelin tästä joskus yhden nätin bloggarin kanssa joka väitti ettei välitä ulkonäöstä tai rahasta. Mutta kävikin ilmi että lyhyt mies oli varakas, köyhä mies oli tunnettu taiteilija, jne. Ja kaikki olivat tasokkaita miehiä jotka saisivat helposti muitakin naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuntenut kipinää itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Toisen kanssa jolla oli kasvot aknen rei'ittämät. Kolmannella oli vaikea liikuntavamma ja hän käveli ns. hassusti. Turhaudun niin aina tästä alfa ja jännämies -shitistä. Minun viisarini ei värähdä rahasta, autosta, lihaksista tai edes komeasta naamasta. Vaan siitä jostakin, joka voi olla mitä vaan ja kenellä vaan, mutta silti niin kovin harvalla. Ihanaa että keskustelu jatkuu. Ap

On vaikea ymmärtää miten joku voi olla vakuuttunut markkina-arvoteorian paikkansapitävyydestä vaikka tosielämässä asiat ovat ihan toisin. Toki on olemassa sellaisia sanotaanko pinnallisia naisia, jotka katsovat miehessä ensin ulkonäköä ja lompakkoa, mutta heitä on naisissa selvä vähemmistö. En myöskään kiellä etteikö miehistä löytyisi yksilöitä, joiden on epävarmuuden tai sosiaalisten taitojen puutteen vuoksi hankala tai melkein mahdoton löytää parisuhdetta, mutta heitä ei ole 80% miehistä, paremminkin 10%. 

Voimakkain kipinän kokemus itselläni oli kaljun, lyhyen ja ylipainoisen miehen kanssa, joka oli kaiken lisäksi vielä työttömänä juuri silloin. Olin parisuhteessa toisen kanssa joten juttu ei edennyt kohteliasta tutustumista pidemmälle, mutta vieläkin mietin mitä olisi käynyt jos olisimme molemmat olleet vapaita...

Aivan, kaikki tiedämme, että hiirulaismainen nörttimies saa pillua ihan yhtä helposti kuin kaapin kokoinen lätkätähti. Muutenhan markkina-arvoteoria toimisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuavatko näitä numeroluokitteluja jauhavat miehet, että todellisuudessa osa naisista jättää miehen etsimisen sikseen kun tajuaa, että ei haluaisikaan enää tuolla tavalla toisia arvioivaa miestä parisuhteeseen? Vai onko se teidän tavoite, että rakkautta ja kumppanuutta etsivät tavisnaiset eivät enää uskalla tapailla miehiä?

Olen ollut av:lla parisen vuotta ja en ole enää kertaakaan uskaltautunut treffeille, koska kiitos teidän infon tiedän miesten aidosti reittaavan naisia tuolla tavalla.

Mitenkä mä enää miehen toki saisinkaan jos haluaisinkaan kun olen jo teidän mukaanne liian vanha (26).

En ylläty ettei kukaan viitsi edes vastata. No, tajutaan kyllä mikä teidän agenda on tässä taustalla.

ihan samalla tavalla naiset niiitä miehiä arvottaa. Se on alitajuntaista niin miehillä kuin naisilla. Se että foorumilla pystyy analysoimaan kohtaamisiaan tarkemmin ei tarkoita että liikutaan checklistin kanssa naisia arvioiden.

Numeroiminen on tietoista toimintaa kuten myös se, että todetaan tietyssä iässä olevien naisten (25 ->) olevan jo liian vanhoja saamaan miehen. Tätä saa päivittäin lukea tältä palstalta, ahdistaa kun olen viettänyt täällä liikaa aikaa ja imenyt noiden miesten asenteen itseeni. Nyt en enää uskalla tutustua miehiin, koska nehän voi paljastua aivan samoiksi mitä te täällä olette. Varmaan on teillä hyvä mieli?

Se että suurimmall osalla naisista menee mahdollisuudet niihin alfamiehiin seinän lähestyessä ei tarkoita ettei saa ketään. Jos kolmekymppinen samantasoinen nainen ja mies laittaa treffi-ilmoituksen, nainen saa vähintään viisikymmenkertaisen määrän vastauksia. Ja ihan samalla lailla naiset voi paljastua ties kuinka hulluiksi ja silti me niitä tapaillaan.

Vierailija kirjoitti:

Harvoin niitä kipinöitä ekoilla treffeillä tulee, kun muutenkin siinä jännittää ja kaikki on niin uutta. Itsellä alkoi kipinöimään nykyisen miehen kanssa kunnolla kun oltiin oltu reilusti yli puoli vuotta yhdessä, ja tajusin miten mahtava tyyppi se on ja kuinka paljon häntä rakastan. Ja se kipinöinti on jatkunut pitkään..

Alussa kyllä tykkäsin miehen ulkomuodosta, mutta sitä kuuluisaa kemiaa en tuntenut niin voimakkaana.. Mutta nyt. En pysty pitämään näppejän erossa :)

Ja oikeasti; niiden kenen kanssa mulla on kipinöinyt ensisilmäyksellä, ei se ole kestänyt. Siinä on vain sitä himoa puolin ja toisin, mutta ei se tee suhdetta. Pitää olla yhteensopiva ihan muillakin osa-alueilla :)

Eli mun vinkki on: anna mahdollisuus. Tutustu, ja ihastu persoonaan.

Minulla päinvastainen kokemus ja vieläpä kahteen kertaan: Tutustuin netissä mukavaan mieheen, välimatkan takia ehdittiin kirjoitella yli kaksi kuukautta ennen ensimmäistä tapaamista, soiteltiin kyllä myös (Skypeä ei silloin ollut olemassakaan). Vaihdettiin valokuva tai pari. Järki sanoi, että tässä on mukava mies, joka on sitä mitä sanoo olevansa. Kun tavattiin, tuli kamala pettymys koska hän oli livenä sellainen, johon en ikinä olisi kiinnittänyt huomiota jos olisin sattumalta tavannut. Huom. kyse ei ole ulkonäöstä, olin kyllä nähnyt kuvan hänestä, ehkä parikin. Eikä todellakaan kannata keksiä selitykseksi mitään status-paskaa, koska olin erittäin hyvin tietoinen siitä, mitä hän tekee työkseen, mitä on opiskellut, miten asuu jne. Ei vaan kipinöinyt ei sitten yhtään. Nuori ja ujo kun olin ja mies oli matkustanut pitkän matkan luokseni niin päätin, että nyt "en ole pinnallinen" vaan aletaan olla yhdessä vaikka siltä ei tunnukaan. Puolitoista vuotta sitä kesti. Mitä enemmän aikaa kului, sitä vastenmielisemmältä alkoi tuntua seksi hänen kanssaan, oli kuin olisi veljeä yrittänyt haluta. Lopulta keksin riitoja, jotta ei tarvitsisi maata hänen kanssaan ja sitten syitä miksi emme voisi edes tavata. Pari vuotta myöhemmin yritin vielä samaa toistamiseen; jälleen olisi ollut kiva mies (varakaskin!) mutta sillä kertaa tajusin lopettaa yrittämisen jo 8-9 kuukauden jälkeen.

Ennen nettideittailua en muista että tällaista ongelmaa olisi ollut edes olemassa. Ihmisiin tutustuttiin livenä, usein baarissa mutta toki muuallakin, joten sen tiesi heti onko kipinää, ja uudesta tapaamisesta sovittiin vain jos sitä molemmin puolin oli.

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuntenut kipinää itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Toisen kanssa jolla oli kasvot aknen rei'ittämät. Kolmannella oli vaikea liikuntavamma ja hän käveli ns. hassusti. Turhaudun niin aina tästä alfa ja jännämies -shitistä. Minun viisarini ei värähdä rahasta, autosta, lihaksista tai edes komeasta naamasta. Vaan siitä jostakin, joka voi olla mitä vaan ja kenellä vaan, mutta silti niin kovin harvalla. Ihanaa että keskustelu jatkuu. Ap

On vaikea ymmärtää miten joku voi olla vakuuttunut markkina-arvoteorian paikkansapitävyydestä vaikka tosielämässä asiat ovat ihan toisin. Toki on olemassa sellaisia sanotaanko pinnallisia naisia, jotka katsovat miehessä ensin ulkonäköä ja lompakkoa, mutta heitä on naisissa selvä vähemmistö. En myöskään kiellä etteikö miehistä löytyisi yksilöitä, joiden on epävarmuuden tai sosiaalisten taitojen puutteen vuoksi hankala tai melkein mahdoton löytää parisuhdetta, mutta heitä ei ole 80% miehistä, paremminkin 10%. 

Voimakkain kipinän kokemus itselläni oli kaljun, lyhyen ja ylipainoisen miehen kanssa, joka oli kaiken lisäksi vielä työttömänä juuri silloin. Olin parisuhteessa toisen kanssa joten juttu ei edennyt kohteliasta tutustumista pidemmälle, mutta vieläkin mietin mitä olisi käynyt jos olisimme molemmat olleet vapaita...

Siihen vähemmistöön kuuluu kauniit naiset joilla on varaa valita.

Kun minä luen millaisia miehiä naisella on ollut, pystyn välittömästi päättelemään naisen ulkonäön tason.

Kun näen kuvan naisesta, pystyn välittömästi päättelemään miten paljon tasoa nostavia ominaisuuksia hän vaatii.

Jälkimmäisessä ainoa vaikeus on asioiden painotukset. Jollekin ulkonäkö (pituus, harteikkuus, jykevä leuka, matala ääni) on tärkeintä...toinen suosii statusta (ammatti, tulot, sosiaaliset taidot).

Keskustelin tästä joskus yhden nätin bloggarin kanssa joka väitti ettei välitä ulkonäöstä tai rahasta. Mutta kävikin ilmi että lyhyt mies oli varakas, köyhä mies oli tunnettu taiteilija, jne. Ja kaikki olivat tasokkaita miehiä jotka saisivat helposti muitakin naisia.

Minulla on varaa valita, olen saanut seuraa ja seurustelukumppaneita aina helposti. Silti en valitse rikkaimpia, pisimpiä ja komeimpia miehiä vaan voisin valita esimerkiksi mainitsemani työttömän miehen. En pelkää että rikas mies jättäisi tai pettäisi, en vain kertakaikkiaan kiinnostu sellaisista ihmisistä jotka ovat markkina-arvoteoreetikkojen mukaan naisille haluttavimpia. Sitä juuri on se kemia, että joku tuntuu maailman parhaalta mieheltä vaikka paperilla jollain toisella olisikin paremmat ominaisuudet.

Toisaalta voi olla että korkean "tasoni" (käytän tätä sanaa jotta ymmärtäisit, en itse jaottele ihmisiä tasoihin) vuoksi olen päässyt tutustumaan näihin pitkiin ja komeisiin luomakunnan kruunuihin ja ymmärtänyt että todellinen rikkaus löytyy ihmisen sydämestä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin niitä kipinöitä ekoilla treffeillä tulee, kun muutenkin siinä jännittää ja kaikki on niin uutta. Itsellä alkoi kipinöimään nykyisen miehen kanssa kunnolla kun oltiin oltu reilusti yli puoli vuotta yhdessä, ja tajusin miten mahtava tyyppi se on ja kuinka paljon häntä rakastan. Ja se kipinöinti on jatkunut pitkään..

Alussa kyllä tykkäsin miehen ulkomuodosta, mutta sitä kuuluisaa kemiaa en tuntenut niin voimakkaana.. Mutta nyt. En pysty pitämään näppejän erossa :)

Ja oikeasti; niiden kenen kanssa mulla on kipinöinyt ensisilmäyksellä, ei se ole kestänyt. Siinä on vain sitä himoa puolin ja toisin, mutta ei se tee suhdetta. Pitää olla yhteensopiva ihan muillakin osa-alueilla :)

Eli mun vinkki on: anna mahdollisuus. Tutustu, ja ihastu persoonaan.

Minulla päinvastainen kokemus ja vieläpä kahteen kertaan: Tutustuin netissä mukavaan mieheen, välimatkan takia ehdittiin kirjoitella yli kaksi kuukautta ennen ensimmäistä tapaamista, soiteltiin kyllä myös (Skypeä ei silloin ollut olemassakaan). Vaihdettiin valokuva tai pari. Järki sanoi, että tässä on mukava mies, joka on sitä mitä sanoo olevansa. Kun tavattiin, tuli kamala pettymys koska hän oli livenä sellainen, johon en ikinä olisi kiinnittänyt huomiota jos olisin sattumalta tavannut. Huom. kyse ei ole ulkonäöstä, olin kyllä nähnyt kuvan hänestä, ehkä parikin. Eikä todellakaan kannata keksiä selitykseksi mitään status-paskaa, koska olin erittäin hyvin tietoinen siitä, mitä hän tekee työkseen, mitä on opiskellut, miten asuu jne. Ei vaan kipinöinyt ei sitten yhtään. Nuori ja ujo kun olin ja mies oli matkustanut pitkän matkan luokseni niin päätin, että nyt "en ole pinnallinen" vaan aletaan olla yhdessä vaikka siltä ei tunnukaan. Puolitoista vuotta sitä kesti. Mitä enemmän aikaa kului, sitä vastenmielisemmältä alkoi tuntua seksi hänen kanssaan, oli kuin olisi veljeä yrittänyt haluta. Lopulta keksin riitoja, jotta ei tarvitsisi maata hänen kanssaan ja sitten syitä miksi emme voisi edes tavata. Pari vuotta myöhemmin yritin vielä samaa toistamiseen; jälleen olisi ollut kiva mies (varakaskin!) mutta sillä kertaa tajusin lopettaa yrittämisen jo 8-9 kuukauden jälkeen.

Ennen nettideittailua en muista että tällaista ongelmaa olisi ollut edes olemassa. Ihmisiin tutustuttiin livenä, usein baarissa mutta toki muuallakin, joten sen tiesi heti onko kipinää, ja uudesta tapaamisesta sovittiin vain jos sitä molemmin puolin oli.

Tämä on juuri se asia, jota jotkut miehet eivät ymmärrä. Ehkä he ovat miehiä, jotka panisivat mielellään siskojaankin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä kykenee intohimoon ja kaksi samanlaista siinä suhteessa löytää kipinän. Sitten osa on "tallukoita", kyvyttömiä intohimoon eivätkä kipinöi vaikka perperi olisi tulessa. He ovat turvallisuushakuisia eikä kipinät sinkoile. Ei siinä sen kummempaa, riski kipinöi ja hyppy tuntemattomaan kuumentaa jos ihmisessä on intohimoa.

Luulen että suurin osa miehistä kykenee intohimoon mutta sellaisia naisia joita kohtaa voisi intohimoa tuntea on mahdotonta saada.

Yleensä ottaen miesten on pakko tyytyä itseään alempitasoisempaan naiseen, sellaista kohtaan et tunne intohimoa.

Ja tämä, siskot, on se syy miksi kannattaa aina etsiä niin kauan, että löytää sellaisen miehen joka helposti saisi muitakin naisia. Ei tarvitse ikinä miettiä olevansa miehelle "alempitasoinen", joku johon tyydytään.

Minusta olisi aivan järkyttävää, jos mieheni edes käyttäisi ihmisistä tuollaista termiä kuin "alempitasoinen". 

Kipinöinti ja epätoivoinen pillunvonkaus ovat kaksi aivan eri asiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä kykenee intohimoon ja kaksi samanlaista siinä suhteessa löytää kipinän. Sitten osa on "tallukoita", kyvyttömiä intohimoon eivätkä kipinöi vaikka perperi olisi tulessa. He ovat turvallisuushakuisia eikä kipinät sinkoile. Ei siinä sen kummempaa, riski kipinöi ja hyppy tuntemattomaan kuumentaa jos ihmisessä on intohimoa.

Luulen että suurin osa miehistä kykenee intohimoon mutta sellaisia naisia joita kohtaa voisi intohimoa tuntea on mahdotonta saada.

Yleensä ottaen miesten on pakko tyytyä itseään alempitasoisempaan naiseen, sellaista kohtaan et tunne intohimoa.

Ja tämä, siskot, on se syy miksi kannattaa aina etsiä niin kauan, että löytää sellaisen miehen joka helposti saisi muitakin naisia. Ei tarvitse ikinä miettiä olevansa miehelle "alempitasoinen", joku johon tyydytään.

Minusta olisi aivan järkyttävää, jos mieheni edes käyttäisi ihmisistä tuollaista termiä kuin "alempitasoinen". 

Valehtele vain itsellesi noin jos siten saat paremman mielen jahdatessasi jännä/pelimiehiä :)

Eivät ne rikkaiden ja julkkisten perässä juoksevat naiset ole kauneimpia, meikatuimpia voivat olla. Suurin osa tavallisista, komeista, kauniista ja älykkäistä ihmisistä ei arvosta näitä muovisia ja ylimeikattuja naisia tai lihaksiaan pullistelevia naistennaurattajia. Totta on että tällaiset ihmiset pariutuvat keskenään, mutta ketäpä se haittaisi. 

Naispuolisten ystävieni miesmaku vaihtelee laidasta laitaan. Yhden mielestä kuumimpia ja haluttavimpia ovat laihat, pitkätukkaiset nörttimiehet, toinen tykkää karhumaisista bisnesmiehistä, kolmannelle tärkeintä on seksuaalinen yhteensopivuus ulkonäöstä ja statuksesta välittämättä ja neljäs haluaa löytää kiltin ja ujon perheenisätyypin. Heistä kukaan ei ottaisi niin kutsuttua alfaurosta vaikka sellaisia olisi oven takana jonossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuulkaa heterosuhteissa on niin että jokaista miehen saanutta naista kohti on naisen saanut mies. Te olette ihan hupsuja.

Mutta, kun 20 prosenttia miehistä vie 80 prosenttia naisista. Loput 80 prosenttia miehistä sitten tappelee verissäpäin tuosta pienestä jäljelle jääneestä naisjoukosta.

Olen niiiiin väsynyt tuohon aikoinaan vitsinä heitettyyn väitteeseen, jonka osa miesasiamiesten opetuslapsista ottikin tosissaan. Tuo nyt on vaan matemaattisestikin mahdotonta.

Tunnetko sinä ylipäänsä naisia, onko sinulla naispuolisia kavereita? Ihanko vakavissasi väität, että kymmenen naispuolista kaveriasi jakavat keskenään samat kaksi miestä? Yksi viettää hänen kanssaan tiistait, toinen keskiviikot, kolmas torstait, neljäs viikonloput ja viides silloin tällöin (kai alfankin pitää edes yhtenä päivänä levätä). Mieti ihan oikeasti kuinka todennäköistä on, että kaikki Suomen lisääntymisikäiset ihmiset eläisivät tuollaisissa suhteissa. Vuodesta toiseen niille kaverinaisillesi riittää tuollainen suhde? Uskotko todella?? 

Axl Smithillä on ollut satoja naisia kun taas on paljon kolmekymppisiä totaalikokemattomia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuulkaa heterosuhteissa on niin että jokaista miehen saanutta naista kohti on naisen saanut mies. Te olette ihan hupsuja.

Mutta, kun 20 prosenttia miehistä vie 80 prosenttia naisista. Loput 80 prosenttia miehistä sitten tappelee verissäpäin tuosta pienestä jäljelle jääneestä naisjoukosta.

Olen niiiiin väsynyt tuohon aikoinaan vitsinä heitettyyn väitteeseen, jonka osa miesasiamiesten opetuslapsista ottikin tosissaan. Tuo nyt on vaan matemaattisestikin mahdotonta.

Tunnetko sinä ylipäänsä naisia, onko sinulla naispuolisia kavereita? Ihanko vakavissasi väität, että kymmenen naispuolista kaveriasi jakavat keskenään samat kaksi miestä? Yksi viettää hänen kanssaan tiistait, toinen keskiviikot, kolmas torstait, neljäs viikonloput ja viides silloin tällöin (kai alfankin pitää edes yhtenä päivänä levätä). Mieti ihan oikeasti kuinka todennäköistä on, että kaikki Suomen lisääntymisikäiset ihmiset eläisivät tuollaisissa suhteissa. Vuodesta toiseen niille kaverinaisillesi riittää tuollainen suhde? Uskotko todella?? 

Axl Smithillä on ollut satoja naisia kun taas on paljon kolmekymppisiä totaalikokemattomia miehiä.

Axl Smithin ja kokemattomien miesten lisäksi maailma on pullollaan aivan tavallisia miehiä ja naisia jotka seurustelevat yhden kanssa kerrallaan. 

rationalisointihamsteri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä kykenee intohimoon ja kaksi samanlaista siinä suhteessa löytää kipinän. Sitten osa on "tallukoita", kyvyttömiä intohimoon eivätkä kipinöi vaikka perperi olisi tulessa. He ovat turvallisuushakuisia eikä kipinät sinkoile. Ei siinä sen kummempaa, riski kipinöi ja hyppy tuntemattomaan kuumentaa jos ihmisessä on intohimoa.

Luulen että suurin osa miehistä kykenee intohimoon mutta sellaisia naisia joita kohtaa voisi intohimoa tuntea on mahdotonta saada.

Yleensä ottaen miesten on pakko tyytyä itseään alempitasoisempaan naiseen, sellaista kohtaan et tunne intohimoa.

Ja tämä, siskot, on se syy miksi kannattaa aina etsiä niin kauan, että löytää sellaisen miehen joka helposti saisi muitakin naisia. Ei tarvitse ikinä miettiä olevansa miehelle "alempitasoinen", joku johon tyydytään.

Minusta olisi aivan järkyttävää, jos mieheni edes käyttäisi ihmisistä tuollaista termiä kuin "alempitasoinen". 

Valehtele vain itsellesi noin jos siten saat paremman mielen jahdatessasi jännä/pelimiehiä :)

Ohis, mutta mitä itselleen valehtelemista tuossa on? Jos löytää miehen, jolla olisi vientiä muidenkin naisten keskuudessa, ja mies kuitenkin valitsee juuri minut, niin eihän mies silloin vain tyydy minuun. Mieshän voisi valita jonkun toisenkin hänestä kiinnostuneista naisista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuntenut kipinää itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Toisen kanssa jolla oli kasvot aknen rei'ittämät. Kolmannella oli vaikea liikuntavamma ja hän käveli ns. hassusti. Turhaudun niin aina tästä alfa ja jännämies -shitistä. Minun viisarini ei värähdä rahasta, autosta, lihaksista tai edes komeasta naamasta. Vaan siitä jostakin, joka voi olla mitä vaan ja kenellä vaan, mutta silti niin kovin harvalla. Ihanaa että keskustelu jatkuu. Ap

On vaikea ymmärtää miten joku voi olla vakuuttunut markkina-arvoteorian paikkansapitävyydestä vaikka tosielämässä asiat ovat ihan toisin. Toki on olemassa sellaisia sanotaanko pinnallisia naisia, jotka katsovat miehessä ensin ulkonäköä ja lompakkoa, mutta heitä on naisissa selvä vähemmistö. En myöskään kiellä etteikö miehistä löytyisi yksilöitä, joiden on epävarmuuden tai sosiaalisten taitojen puutteen vuoksi hankala tai melkein mahdoton löytää parisuhdetta, mutta heitä ei ole 80% miehistä, paremminkin 10%. 

Voimakkain kipinän kokemus itselläni oli kaljun, lyhyen ja ylipainoisen miehen kanssa, joka oli kaiken lisäksi vielä työttömänä juuri silloin. Olin parisuhteessa toisen kanssa joten juttu ei edennyt kohteliasta tutustumista pidemmälle, mutta vieläkin mietin mitä olisi käynyt jos olisimme molemmat olleet vapaita...

Aivan, kaikki tiedämme, että hiirulaismainen nörttimies saa pillua ihan yhtä helposti kuin kaapin kokoinen lätkätähti. Muutenhan markkina-arvoteoria toimisi.

Eli vaihtoehdot ovat että kaikki saavat pillua yhtä helposti tai että lätkätähti saa pillua ja kukaan muu ei koskaan? Kaikki eivät saa syntymässä samoja kortteja ja toisille parisuhteiden muodostaminen on vaikeampaa, mutta jos siitä katkeroituu ja uskottelee itselleen ettei se ole mahdollista ollenkaan, on peli pelattu. Ainoa tapa nousta tuosta betamiehen suosta on hyväksyä lähtötilanne, hylätä teoriat ja katkeruus ja opetella ihmissuhteita askel askeleelta kunnes se oma kulta löytyy. Jos tavoittelet tilannetta jossa irtopillua tulee ovista ja ikkunoista, siihen vaaditaan paljon enemmän työtä ja valitettavasti sitä statustakin, mutta tyttöystävän, hellyyttä ja seksiä saa lähes kuka tahansa kun vain jaksaa yrittää ja kohtelee kanssaihmisiään kunnioituksella.

Aslak Smith? Ha ha ha Haa! Mr Sulawa Biilogamera

rationalisointihamsteri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä kykenee intohimoon ja kaksi samanlaista siinä suhteessa löytää kipinän. Sitten osa on "tallukoita", kyvyttömiä intohimoon eivätkä kipinöi vaikka perperi olisi tulessa. He ovat turvallisuushakuisia eikä kipinät sinkoile. Ei siinä sen kummempaa, riski kipinöi ja hyppy tuntemattomaan kuumentaa jos ihmisessä on intohimoa.

Luulen että suurin osa miehistä kykenee intohimoon mutta sellaisia naisia joita kohtaa voisi intohimoa tuntea on mahdotonta saada.

Yleensä ottaen miesten on pakko tyytyä itseään alempitasoisempaan naiseen, sellaista kohtaan et tunne intohimoa.

Ja tämä, siskot, on se syy miksi kannattaa aina etsiä niin kauan, että löytää sellaisen miehen joka helposti saisi muitakin naisia. Ei tarvitse ikinä miettiä olevansa miehelle "alempitasoinen", joku johon tyydytään.

Minusta olisi aivan järkyttävää, jos mieheni edes käyttäisi ihmisistä tuollaista termiä kuin "alempitasoinen". 

Valehtele vain itsellesi noin jos siten saat paremman mielen jahdatessasi jännä/pelimiehiä :)

Mitäs valehtelemista tässä on? Tiedän, että mieheni saisi muitakin naisia halutessaan. On ollut avioliitossa minua ennen ja seurustellut muutaman naisen kanssa ennen kuin me tavattiin, eikä joutuisi kauan yksin olemaan jos eroaisimme. Minusta hän ei ole sen paremmin jännä- kuin pelimieskään, ei flirttaile muiden kanssa minun läsnäollessani, on lähes raitis, savuton, toiset ihmiset huomioon ottava, ystävällinen, sosiaalinen, huolehtivainen mies. Palasi juuri laittamasta moottoripyörää talviteloille ja lähti vielä sytyttämään pihaan kynttilöitä ennen kuin aikoi keittää minulle kuumaa mehua, kun olen flunssassa. 

En todellakaan voisi kuvitella hänen ajattelevan mielessään, että "keitänpä nyt kuumaa mehua tuolle itseäni alempitasoiselle naiselle kun en ketään muutakaan kuitenkaan saisi".

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuntenut kipinää itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Toisen kanssa jolla oli kasvot aknen rei'ittämät. Kolmannella oli vaikea liikuntavamma ja hän käveli ns. hassusti. Turhaudun niin aina tästä alfa ja jännämies -shitistä. Minun viisarini ei värähdä rahasta, autosta, lihaksista tai edes komeasta naamasta. Vaan siitä jostakin, joka voi olla mitä vaan ja kenellä vaan, mutta silti niin kovin harvalla. Ihanaa että keskustelu jatkuu. Ap

On vaikea ymmärtää miten joku voi olla vakuuttunut markkina-arvoteorian paikkansapitävyydestä vaikka tosielämässä asiat ovat ihan toisin. Toki on olemassa sellaisia sanotaanko pinnallisia naisia, jotka katsovat miehessä ensin ulkonäköä ja lompakkoa, mutta heitä on naisissa selvä vähemmistö. En myöskään kiellä etteikö miehistä löytyisi yksilöitä, joiden on epävarmuuden tai sosiaalisten taitojen puutteen vuoksi hankala tai melkein mahdoton löytää parisuhdetta, mutta heitä ei ole 80% miehistä, paremminkin 10%. 

Voimakkain kipinän kokemus itselläni oli kaljun, lyhyen ja ylipainoisen miehen kanssa, joka oli kaiken lisäksi vielä työttömänä juuri silloin. Olin parisuhteessa toisen kanssa joten juttu ei edennyt kohteliasta tutustumista pidemmälle, mutta vieläkin mietin mitä olisi käynyt jos olisimme molemmat olleet vapaita...

Siihen vähemmistöön kuuluu kauniit naiset joilla on varaa valita.

Kun minä luen millaisia miehiä naisella on ollut, pystyn välittömästi päättelemään naisen ulkonäön tason.

Kun näen kuvan naisesta, pystyn välittömästi päättelemään miten paljon tasoa nostavia ominaisuuksia hän vaatii.

Jälkimmäisessä ainoa vaikeus on asioiden painotukset. Jollekin ulkonäkö (pituus, harteikkuus, jykevä leuka, matala ääni) on tärkeintä...toinen suosii statusta (ammatti, tulot, sosiaaliset taidot).

Keskustelin tästä joskus yhden nätin bloggarin kanssa joka väitti ettei välitä ulkonäöstä tai rahasta. Mutta kävikin ilmi että lyhyt mies oli varakas, köyhä mies oli tunnettu taiteilija, jne. Ja kaikki olivat tasokkaita miehiä jotka saisivat helposti muitakin naisia.

Minulla on varaa valita, olen saanut seuraa ja seurustelukumppaneita aina helposti. Silti en valitse rikkaimpia, pisimpiä ja komeimpia miehiä vaan voisin valita esimerkiksi mainitsemani työttömän miehen. En pelkää että rikas mies jättäisi tai pettäisi, en vain kertakaikkiaan kiinnostu sellaisista ihmisistä jotka ovat markkina-arvoteoreetikkojen mukaan naisille haluttavimpia. Sitä juuri on se kemia, että joku tuntuu maailman parhaalta mieheltä vaikka paperilla jollain toisella olisikin paremmat ominaisuudet.

Toisaalta voi olla että korkean "tasoni" (käytän tätä sanaa jotta ymmärtäisit, en itse jaottele ihmisiä tasoihin) vuoksi olen päässyt tutustumaan näihin pitkiin ja komeisiin luomakunnan kruunuihin ja ymmärtänyt että todellinen rikkaus löytyy ihmisen sydämestä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. 

VoiSIT valita esimerkiksi mainitsemasi työttömän miehen. Mutta et ole valinnut.

Yksikään tuntemani kaunis nainen ei ole valinnut miestä pituuden, komeuden, rahan tai statuksen perusteella. Kaikki voisiVAT valita lyhyen ja köyhän "jos kemiat kohtaisivat". Mutta he nyt vain sattuivat ihastumaan komeaan ja menestyneeseen mieheen.

Vanha ohje pätee: ignore what women say and observe what they do.

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuntenut kipinää itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Toisen kanssa jolla oli kasvot aknen rei'ittämät. Kolmannella oli vaikea liikuntavamma ja hän käveli ns. hassusti. Turhaudun niin aina tästä alfa ja jännämies -shitistä. Minun viisarini ei värähdä rahasta, autosta, lihaksista tai edes komeasta naamasta. Vaan siitä jostakin, joka voi olla mitä vaan ja kenellä vaan, mutta silti niin kovin harvalla. Ihanaa että keskustelu jatkuu. Ap

On vaikea ymmärtää miten joku voi olla vakuuttunut markkina-arvoteorian paikkansapitävyydestä vaikka tosielämässä asiat ovat ihan toisin. Toki on olemassa sellaisia sanotaanko pinnallisia naisia, jotka katsovat miehessä ensin ulkonäköä ja lompakkoa, mutta heitä on naisissa selvä vähemmistö. En myöskään kiellä etteikö miehistä löytyisi yksilöitä, joiden on epävarmuuden tai sosiaalisten taitojen puutteen vuoksi hankala tai melkein mahdoton löytää parisuhdetta, mutta heitä ei ole 80% miehistä, paremminkin 10%. 

Voimakkain kipinän kokemus itselläni oli kaljun, lyhyen ja ylipainoisen miehen kanssa, joka oli kaiken lisäksi vielä työttömänä juuri silloin. Olin parisuhteessa toisen kanssa joten juttu ei edennyt kohteliasta tutustumista pidemmälle, mutta vieläkin mietin mitä olisi käynyt jos olisimme molemmat olleet vapaita...

Siihen vähemmistöön kuuluu kauniit naiset joilla on varaa valita.

Kun minä luen millaisia miehiä naisella on ollut, pystyn välittömästi päättelemään naisen ulkonäön tason.

Kun näen kuvan naisesta, pystyn välittömästi päättelemään miten paljon tasoa nostavia ominaisuuksia hän vaatii.

Jälkimmäisessä ainoa vaikeus on asioiden painotukset. Jollekin ulkonäkö (pituus, harteikkuus, jykevä leuka, matala ääni) on tärkeintä...toinen suosii statusta (ammatti, tulot, sosiaaliset taidot).

Keskustelin tästä joskus yhden nätin bloggarin kanssa joka väitti ettei välitä ulkonäöstä tai rahasta. Mutta kävikin ilmi että lyhyt mies oli varakas, köyhä mies oli tunnettu taiteilija, jne. Ja kaikki olivat tasokkaita miehiä jotka saisivat helposti muitakin naisia.

Minulla on varaa valita, olen saanut seuraa ja seurustelukumppaneita aina helposti. Silti en valitse rikkaimpia, pisimpiä ja komeimpia miehiä vaan voisin valita esimerkiksi mainitsemani työttömän miehen. En pelkää että rikas mies jättäisi tai pettäisi, en vain kertakaikkiaan kiinnostu sellaisista ihmisistä jotka ovat markkina-arvoteoreetikkojen mukaan naisille haluttavimpia. Sitä juuri on se kemia, että joku tuntuu maailman parhaalta mieheltä vaikka paperilla jollain toisella olisikin paremmat ominaisuudet.

Toisaalta voi olla että korkean "tasoni" (käytän tätä sanaa jotta ymmärtäisit, en itse jaottele ihmisiä tasoihin) vuoksi olen päässyt tutustumaan näihin pitkiin ja komeisiin luomakunnan kruunuihin ja ymmärtänyt että todellinen rikkaus löytyy ihmisen sydämestä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. 

VoiSIT valita esimerkiksi mainitsemasi työttömän miehen. Mutta et ole valinnut.

Yksikään tuntemani kaunis nainen ei ole valinnut miestä pituuden, komeuden, rahan tai statuksen perusteella. Kaikki voisiVAT valita lyhyen ja köyhän "jos kemiat kohtaisivat". Mutta he nyt vain sattuivat ihastumaan komeaan ja menestyneeseen mieheen.

Vanha ohje pätee: ignore what women say and observe what they do.

Miksi tyytyä työttömään , jos voi valita? Et sinäkään tyytyisi rumaan ja lihavaan naiseen, jos voit valita kauniin ja hoikan.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne rikkaiden ja julkkisten perässä juoksevat naiset ole kauneimpia, meikatuimpia voivat olla. Suurin osa tavallisista, komeista, kauniista ja älykkäistä ihmisistä ei arvosta näitä muovisia ja ylimeikattuja naisia tai lihaksiaan pullistelevia naistennaurattajia. Totta on että tällaiset ihmiset pariutuvat keskenään, mutta ketäpä se haittaisi. 

Naispuolisten ystävieni miesmaku vaihtelee laidasta laitaan. Yhden mielestä kuumimpia ja haluttavimpia ovat laihat, pitkätukkaiset nörttimiehet, toinen tykkää karhumaisista bisnesmiehistä, kolmannelle tärkeintä on seksuaalinen yhteensopivuus ulkonäöstä ja statuksesta välittämättä ja neljäs haluaa löytää kiltin ja ujon perheenisätyypin. Heistä kukaan ei ottaisi niin kutsuttua alfaurosta vaikka sellaisia olisi oven takana jonossa.

Jokainen heistä ottaisi alfamiehen jos saisi.

Tämä itsepetos toistuu jokaisessa keskustelussa. Ne etenevät seuraavasti:

"Kaikki naiset haluavat alfamiehen"

"En haluaisi mitään alfamiestä! Olen erityinen lumihiutale" (nainen kuvittelee mielessään karikatyyrin, öykkärin tms)

"Etkö haluaisi alfamiestä joka on pitkä, harteikas, jykeväleukainen, matalaääninen, itsevarma, määrätietoinen, sosiaalisesti taitava, johtajatyyppi ja työssään menestynyt?"

"No kukapa ei tuollaista miestä haluaisi"

"Niin. Mitä minä sanoin?"

"(selityksiä)"