Lue keskustelun säännöt.
Eivätkö miehet tajua yhtään milloin on kipinää ja milloin ei
28.10.2016 |
Olen käynyt viidet treffit syksyn mittaan, ja yksikään mies ei ole sykähdyttänyt siinä mielessä yhtään. Heistä jokainen olisi halunnut jatkaa tapailua, pari ei meinannut millään ymmärtää pakkeja, vaan jankkasi vain että "kyllähän tästä voisi syntyä jotain, kylläpäs voisi." Eivätkö miehet mieti yhtään vetovoimaa ja kemiaa, vaan kaikki oikeastaan käy? Olen ällistynyt.
Kommentit (460)
Olen 48v mies ja mulle on ihan sama onko kipinää vai ei.Riittää,että molemmat haluaa edetä.Yhteisen yön jälkeen tietää miten jatkuu.esim.tapasin naisen luonani tinder-treffeillä.Mukavan näköinen ja mukava nainen.Istuttiin iltaa ja tutustuttiin.Ei mitään kipinää,eikä sen ihmeempää kuin mukava seura.Nukuttiin tietysti samassa sängyssä ja aamulla kun heräs siihen,että naisen lämmin peppu oli minussa kiinni.Laitoin käden pepulle ja kysyin ootko hereillä? Sanoi olevansa ja siirsi käteni mahansa päälle,totesin siihen ,että molemmilla taitaa olla sama mielessä.Nainen otti pikkarit pois ja pomppas päälle ratsastaa ja se ratsastus sai kyllä rakastumaan siihen naiseen.Ilman mitään ihme kipinöitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Koko tämän kuvion sotkee kaksi asiaa joita kaikki naiset eivät ymmärrä.
1. Naisen on helpompaa saada seksiä -> nainen on valikoivampi -> sinkkumies joka valkkaa liikaa, ei saa säännöllistä seksiä.
Niinpä ysin mies ottaa panosuhteeseen kasin naisen ja irtosuhteeseen seiskan naisen, mutta totta kai sitoutuu vain ysin naiseen.
2. Seiskan/kasin nainen ei ymmärrä että "molemminpuolinen tunne" tarkoittaa hänen puoleltaan rakastumista ja miehen puolelta rakkautta ilmaisevia puheita ja kosketteluja joilla mies haluaa vain päästä panemaan.
Kun kasin nainen pääsee maistamaan ysin miestä, ei kasin mies tunnu enää miltään. Kun nainen vielä vanhenee ja onkin kolmekymppisenä seiska ja kolmevitosena kutonen, ysin miehen ollessa yhä ysin mies, kipinällistä kumppania ei ole mahdollista löytää.
Karkeaasti yleistäen pitää varmaan paikkansa. Kannattaa kuitenkin yksilötasolla muistaa miettiä, päteekö yksinkertaistus. Kipinä ei ole yhtä kuin komeus tai supliikkius.
Itselläni ei ole esimerkiksi mitään kiinnostusta edistää nuoren (15 v nuorempi), treenatun ja komean miehen kanssa suhdettani tapailua ja seksiä pidemmälle, asia on ollut kummallekin selvä tämän vuoden, mitä olemme viettäneet aikaa yhdessä, ajoittain hyvinkin "parisuhdemaisesti". Kerromme muista deiteistämme ja ylipäätään olemme kuin kaverit. Parisuhteeseen päädyn varmaankin jonkun ikäiseni, vähemmän (objektiivisesti ajatellen) kuuman kanssa. En ole ulkonäön perään, vaan tunteen, ja se ei tosiaan katso vartalonmallia, kunhan toinen ei ole ihan järkyttävä syöttöporsas. Himoitsen kyllä tätä tämän hetkistä miestä, mutta en niin paljon kuin sellaista miestä, johon olen ihastunut. Ulkonäöstä riippumatta, kyse on tunteesta. Ihastun yleensä ujoihin miehiin.
Ja kiintiöhuorittelijoille tiedoksi, että eksäni ovat yhtä lailla olleet tällaisissa jutuissa, en edes etsi sellaista miestä jolle selibaatti on ainoa vaihtoehto parisuhteen lisäksi.
Kannattaa muistaa sekin ettei molemmilla sukupuolilla ikä vaikuta tasoon samalla tavalla. Naisen paras ikä on n.17-25, käytännössä 20-22 koska nuorempana ennen baari-ikää markkinat ovat pienemmät. Miehen paras ikä on myöhemmin, nuori ja treenattu häviää nallekarhumaiselle vanhemmalle ja kokeneemmalle miehelle, etenkin jos miehellä on edes jonkinlaista statusta. Siksi moni nuori mies ottaa mielellään oppia puumalta, tavoitteenaan pariutua nuoren ja kuuman salimimmin kanssa.
Olet muuten aika huvittava kun selität ettei kipinä ole yhtä kuin komeus ja supliikkius...mutta samassa viestissä kerrot valinneesi fuckbuddysi komeuden perusteella ja vaadit tulevalta mieheltäsi kykyä saada muitakin naisia, johon supliikki kuuluu. Toki päälle tulee raha ja status, vaikka tuskin naisena myönnät niidenkään merkitystä.
Heh, av-jankkaus se ei koskaan petä. :) Sinulle on varmaan ihan käsittämätöntä, että itsevarma nainen saattaa aidosti kiinnostua ujosta miehestä, jolla ei ole supliikkia tai rahaa keskivertoa enempää. Mutta kyllä niin voi oikeassa elämässä käydä. Mutta ei se ole minulta pois, jos haluat väittää, että en itse tiedä, miten elämääni elän. :D
En ole missään kohtaa kiistänyt, ettenkö panisi nuorta miestä, koska hän on komea. Mitä sitten? Kun en ole ihastunut, ulkonäön pitää olla kuuma, että haluan seksiä. Sitten taas se mies, jonka kanssa päädyn parisuhteeseen, on varmasti jotain ihan muuta, eikä todennäköisesti komea. Olen itse mennyt juttelemaan eksistäni kahdelle (yht 4), olivat liian ujoja tehdäkseen vilkaisua enempää. Huomasitko lisäykseni: miesten ei ole tarvinnut harrastaa fb-juttuja, kunhan hyväksyy.
Eksistäni menestyjämiehiin kuuluu tasan yksi lyhyt tapailu, muut ovat olleet koulutus- ja työtaustaltaan samankaltaisia tai minua vähemmän koulutettuja. Ja ihan taviksia. En halua toista kertaa uratykkiä, meillä oli liian erilainen elämäntyyli, kun itse olen ihan tavistöissä. Lopetin itse tapailun tästä syystä, en jaksanut sitä pinnallisuutta ja materian arvostusta.
Stereotyypittelyt ovat toki tavallaan jees, mutta niissä pitäytyminen kaikissa tilanteissa on vain hölmöä. Oikeassa elämässä on enemmän variaatiota. :)
Miehillä aina löytyy noita typeriä teorioita ja pelejä. Oikeesti aito ja puhdas rakkaus ei katso ikää tai ulkonäköä vaan just sitä kemiaa ja luonteiden yhteensopivuutta. MUT hei, jahtaa vaan 35-vuotiaana 19-vuotiaita tyttöjä ja kuvittele jotenki olevas elämäsi huipulla. Aitoo ja kestävää rakkautta et nimittäin tuu löytää.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä kemia/kipinäjuttua. Minä tapasin miehen, joka oli kiva, mukava ja ystävällinen, rehellinen herrasmies. Aloimme tutustua ja pikkuhiljaa sitten tunteet syvenivät. Mitään järjiltään menoa tai suurta alkuhuumaa en ole ikinä kokenut. Rakastan miestäni ihan älyttömästi ja aidosti. Meillä on ollut onnellinen parisuhde nyt 10 vuotta. Kaikki toimii ja nautimme ihan hirveästi jo pelkästä yhdessäolosta, esim. sohvalla makoilusta iltaisin. Lähipiiri kuvailee meitä sielunkumppaneiksi ja "pariksi, jonka ei ikinä voisi kuvitella eroavan". Ei se vaadi mitään suurta sekoamista aluksi.
Minustakaan ei tarvitse järjetöntä sekoamista (vaikka sellainen taisi meillä miehen kanssa ollakin), mutta kipinää ja kemiaa tarvitsee ja minusta teillä on sitä. Se syttyi ajan kanssa, mutta ihan selvästi sitä on :)
157 lisää, tämä av:n traumatisoimille naisille: olen TODELLA VANHA av-mittareilla, sen ikäinen että kenenkään ei pitäisi haluta minua mihinkään, paitsi kylmästi hyväksikäytettäväksi. Ei todellakaan mene niin. Kohtelen muita ihmisiä hyvin ja saan hyvää kohtelua, en menisi sänkyyn sellaisen ihmisen kanssa joka osoittaa että pitää minua huonona. Tapailen ennen seksiä, myös sitä nuorta miestä, kiireisimmät ja ikävät tyypit karsiutuvat pois.
Huomauttaisin myös, että muualla kuin av:lla miehet ja naiset vanhenevat kumpikin. Sitä en tiedä, kuinka moni mies kuvittelee saavansa jonkun 20 vuotta nuoremman, mutta oman kokemukseni mukaan miehillä on ihan samalla tavalla halu löytää oma rakas ja siinä ei katsota jokaista vatsamakkaraa tai ryppyä. Miksi edes olisin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei tajua itse vanhenneensa myös, kertoo jotain aika surullista mielen tilasta ja kypsyydestä.
Älkää naiset luovuttako, hyviä ja kivoja miehiä on kyllä vapaana eikä suurin osa ole näitä täällä kirjoittelevia. Av on vain av, ei todellisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät miehet tajua. Kun miehellä on kipinä, se on pakottava tunne palleissa. Miehen kipinä kasvaa sitä mukaa, mitä pidempään mies on ilman seksiä. Vaikka mies olisi yksin autiolla saarella, miehellä on silti kipinä. Ei mies voi ymmärtää, miksi sinulla ei ole kipinää, vaikka hänellä on. Eikä mies voi ymmärtää sitäkään, miksi sinulla ei olisi kipinää viikon päästä, koska hänellähän olisi silloin vieläkin suurempi kipinä. Kuten kirjoittaja nro 163 sanoi, niin miehelle riittää, kun nainen on mukava ja ottaa pikkarit pois. Mies on silloin saanut kipinälleen haluamaansa vastinetta ja on tyytyväinen. Kukaan, joka ei ole kokenut aloittajan tarkoittamaa kipinää, ei voi ymmärtää, mistä siinä on kyse ja miksi sitä pitää tärkeänä.
Harvoin niitä kipinöitä ekoilla treffeillä tulee, kun muutenkin siinä jännittää ja kaikki on niin uutta. Itsellä alkoi kipinöimään nykyisen miehen kanssa kunnolla kun oltiin oltu reilusti yli puoli vuotta yhdessä, ja tajusin miten mahtava tyyppi se on ja kuinka paljon häntä rakastan. Ja se kipinöinti on jatkunut pitkään..
Alussa kyllä tykkäsin miehen ulkomuodosta, mutta sitä kuuluisaa kemiaa en tuntenut niin voimakkaana.. Mutta nyt. En pysty pitämään näppejän erossa :)
Ja oikeasti; niiden kenen kanssa mulla on kipinöinyt ensisilmäyksellä, ei se ole kestänyt. Siinä on vain sitä himoa puolin ja toisin, mutta ei se tee suhdetta. Pitää olla yhteensopiva ihan muillakin osa-alueilla :)
Eli mun vinkki on: anna mahdollisuus. Tutustu, ja ihastu persoonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai te alphaseiskabetaleskimiehet tajuatte että meistä suurin osa elää täällä normaalimaailmassa, keskinkertaisten mutta rehellisten ihmisten anonyymissä perhe-elämässä jossa silti on välillä seksiäkin? Ja läheisyyttä. Kuulostatte ihan agenttiromaanilta.
Joo kyllä me tiedetään, että suurinta osaa ei kiinnosta rationalisoida tätä asiaa ollenkaan. Sen takia avioliitoista puolet päättyykiin eroon ja avoliitoista vielä huomattavasti suurempi osuus ja lähiöt on isättömiä penskoja täynnä.
Eikun ero on siinä että täällä keskustelevat parisuhteista ihmiset, jotka ovat eläneet monissa suhteissa sekä nähneet läheltä monenlaisia tutustumisia, iskemisiä, suhteita ja eroja, sekä ihmiset, jotka ovat lukeneet amerikkalaisilta sivuilta jonkun muun näkökulmia ihmissuhteista.
miehillä se kipinä eli halu nussia on analoogista. Sitä mitä korkeempitasoinen nainen sitä enemmän kipinää. Pitää olla suohirviö ettei ole yhtään kipinää. Naisilla taas kipinä on digitaalista. On se tietty pieni joukko miehiä joita halutaan nussia, muut ei aiheuta mitään tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tajuavatko näitä numeroluokitteluja jauhavat miehet, että todellisuudessa osa naisista jättää miehen etsimisen sikseen kun tajuaa, että ei haluaisikaan enää tuolla tavalla toisia arvioivaa miestä parisuhteeseen? Vai onko se teidän tavoite, että rakkautta ja kumppanuutta etsivät tavisnaiset eivät enää uskalla tapailla miehiä?
Olen ollut av:lla parisen vuotta ja en ole enää kertaakaan uskaltautunut treffeille, koska kiitos teidän infon tiedän miesten aidosti reittaavan naisia tuolla tavalla.
Mitenkä mä enää miehen toki saisinkaan jos haluaisinkaan kun olen jo teidän mukaanne liian vanha (26).
En ylläty ettei kukaan viitsi edes vastata. No, tajutaan kyllä mikä teidän agenda on tässä taustalla.
Minä uskon kipinään, en yleensä kiinnitä huomiota keneenkään mieheen, massasta ei erotu komea tai persoonallinen mies erityisemmin, en skannaa. En ole koskaan tehnyt niin, vain harva ihminen herättää huomioni. Aikaisemmat suhteet ovat alkaneet miehen sinnikkyydellä, he ovat tavoitelleet huomioni. Ja sitten olen ajautunut suhteeseen, samapa tuo. Sitten on viihdytty yhdessä, jopa vuosia.
Aviomieheni tapasin räntäsateessa, olimme menossa samaan baariin. Jostain syystä jäin odottamaan, että hän ehtii samalla ovenavauksella. Joku siinä tuuleen puskevassa hahmossa pysäytti minut. Mieheni oli kuulemma kiirehtinyt ovelle kun huomasi minun odottavan. Hymyilimme, menimme tiskille, otettiin pipot pois päästä, katsoimme toisiamme silmiin, räntä suli ripsistä naamalle ja suutelimme. Sähköisku rätisi, varmaan niistä pipoista ja kaulahuiveista.
Sen illan jälkeen olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta ja nyt naimisissa. Kaipa se oli kipinää, ainakin rätinää. Mitään vastaavaa en ole kokenut, että tietäisin varmasti, hetkessä, että tuo ihminen on minua varten. Me rätisemme vieläkin toisistamme, se johtuu fyysisestä vetovoimasta, feminiinisyyden ja maskuliinisuuden kohtaamisesta, samasta huumorista ja älystä, kisailusta, kiusottelusta. Rakkautemme taas johtuu luottamuksesta, ystävyydestä ja kunnioituksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tuntenut kipinää itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Toisen kanssa jolla oli kasvot aknen rei'ittämät. Kolmannella oli vaikea liikuntavamma ja hän käveli ns. hassusti. Turhaudun niin aina tästä alfa ja jännämies -shitistä. Minun viisarini ei värähdä rahasta, autosta, lihaksista tai edes komeasta naamasta. Vaan siitä jostakin, joka voi olla mitä vaan ja kenellä vaan, mutta silti niin kovin harvalla. Ihanaa että keskustelu jatkuu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuavatko näitä numeroluokitteluja jauhavat miehet, että todellisuudessa osa naisista jättää miehen etsimisen sikseen kun tajuaa, että ei haluaisikaan enää tuolla tavalla toisia arvioivaa miestä parisuhteeseen? Vai onko se teidän tavoite, että rakkautta ja kumppanuutta etsivät tavisnaiset eivät enää uskalla tapailla miehiä?
Olen ollut av:lla parisen vuotta ja en ole enää kertaakaan uskaltautunut treffeille, koska kiitos teidän infon tiedän miesten aidosti reittaavan naisia tuolla tavalla.
Mitenkä mä enää miehen toki saisinkaan jos haluaisinkaan kun olen jo teidän mukaanne liian vanha (26).
En ylläty ettei kukaan viitsi edes vastata. No, tajutaan kyllä mikä teidän agenda on tässä taustalla.
ihan samalla tavalla naiset niiitä miehiä arvottaa. Se on alitajuntaista niin miehillä kuin naisilla. Se että foorumilla pystyy analysoimaan kohtaamisiaan tarkemmin ei tarkoita että liikutaan checklistin kanssa naisia arvioiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö perässä huuteleva ja seuraileva naikkonen tajua ennen oikeuskäsittelyä ettei kohdettasi kiinnosta?!
Joku muu tapa, jota hyvin monet välkymmät kàyttävät saadakseen posititiivisesti miehen huomiota, tomii paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuavatko näitä numeroluokitteluja jauhavat miehet, että todellisuudessa osa naisista jättää miehen etsimisen sikseen kun tajuaa, että ei haluaisikaan enää tuolla tavalla toisia arvioivaa miestä parisuhteeseen? Vai onko se teidän tavoite, että rakkautta ja kumppanuutta etsivät tavisnaiset eivät enää uskalla tapailla miehiä?
Olen ollut av:lla parisen vuotta ja en ole enää kertaakaan uskaltautunut treffeille, koska kiitos teidän infon tiedän miesten aidosti reittaavan naisia tuolla tavalla.
Mitenkä mä enää miehen toki saisinkaan jos haluaisinkaan kun olen jo teidän mukaanne liian vanha (26).
En ylläty ettei kukaan viitsi edes vastata. No, tajutaan kyllä mikä teidän agenda on tässä taustalla.
ihan samalla tavalla naiset niiitä miehiä arvottaa. Se on alitajuntaista niin miehillä kuin naisilla. Se että foorumilla pystyy analysoimaan kohtaamisiaan tarkemmin ei tarkoita että liikutaan checklistin kanssa naisia arvioiden.
Numeroiminen on tietoista toimintaa kuten myös se, että todetaan tietyssä iässä olevien naisten (25 ->) olevan jo liian vanhoja saamaan miehen. Tätä saa päivittäin lukea tältä palstalta, ahdistaa kun olen viettänyt täällä liikaa aikaa ja imenyt noiden miesten asenteen itseeni. Nyt en enää uskalla tutustua miehiin, koska nehän voi paljastua aivan samoiksi mitä te täällä olette. Varmaan on teillä hyvä mieli?
Eikö perässä huuteleva ja seuraileva naikkonen tajua ennen oikeuskäsittelyä ettei kohdettasi kiinnosta?!
Joku muu tapa, jota hyvin monet välkymmät kàyttävät saadakseen posititiivisesti miehen huomiota, tomii paremmin.
Eikö perässä huuteleva ja seuraileva naikkonen tajua ennen oikeuskäsittelyä ettei kohdettasi kiinnosta?!
Joku muu tapa, jota hyvin monet välkymmät kàyttävät saadakseen posititiivisesti miehen huomiota, tomii paremmin.
Eikö perässä huuteleva ja seuraileva naikkonen tajua ennen oikeuskäsittelyä ettei kohdettasi kiinnosta?!
Joku muu tapa, jota hyvin monet välkymmät kàyttävät saadakseen posititiivisesti miehen huomiota, tomii paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuntenut kipinää itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Toisen kanssa jolla oli kasvot aknen rei'ittämät. Kolmannella oli vaikea liikuntavamma ja hän käveli ns. hassusti. Turhaudun niin aina tästä alfa ja jännämies -shitistä. Minun viisarini ei värähdä rahasta, autosta, lihaksista tai edes komeasta naamasta. Vaan siitä jostakin, joka voi olla mitä vaan ja kenellä vaan, mutta silti niin kovin harvalla. Ihanaa että keskustelu jatkuu. Ap
On vaikea ymmärtää miten joku voi olla vakuuttunut markkina-arvoteorian paikkansapitävyydestä vaikka tosielämässä asiat ovat ihan toisin. Toki on olemassa sellaisia sanotaanko pinnallisia naisia, jotka katsovat miehessä ensin ulkonäköä ja lompakkoa, mutta heitä on naisissa selvä vähemmistö. En myöskään kiellä etteikö miehistä löytyisi yksilöitä, joiden on epävarmuuden tai sosiaalisten taitojen puutteen vuoksi hankala tai melkein mahdoton löytää parisuhdetta, mutta heitä ei ole 80% miehistä, paremminkin 10%.
Voimakkain kipinän kokemus itselläni oli kaljun, lyhyen ja ylipainoisen miehen kanssa, joka oli kaiken lisäksi vielä työttömänä juuri silloin. Olin parisuhteessa toisen kanssa joten juttu ei edennyt kohteliasta tutustumista pidemmälle, mutta vieläkin mietin mitä olisi käynyt jos olisimme molemmat olleet vapaita...
Tajuavatko näitä numeroluokitteluja jauhavat miehet, että todellisuudessa osa naisista jättää miehen etsimisen sikseen kun tajuaa, että ei haluaisikaan enää tuolla tavalla toisia arvioivaa miestä parisuhteeseen? Vai onko se teidän tavoite, että rakkautta ja kumppanuutta etsivät tavisnaiset eivät enää uskalla tapailla miehiä?
Olen ollut av:lla parisen vuotta ja en ole enää kertaakaan uskaltautunut treffeille, koska kiitos teidän infon tiedän miesten aidosti reittaavan naisia tuolla tavalla.
Mitenkä mä enää miehen toki saisinkaan jos haluaisinkaan kun olen jo teidän mukaanne liian vanha (26).